torstai 31. heinäkuuta 2014

Mikki Mustanenä

Mikolla oli pentuna pikimusta nenä. Ensimmäisenä talvena Mikon kirsu vaaleni ja yhdessä pentunäyttelyssä tuomari sanoi Mikolla olevan talvikirsu (viime vuonnakin tuli yksi kommentti). Joillain koirilla kirsun pigmentti vaalenee talvella ja tummuu taas kesällä. Mikon kirsu ei tummunut talven jälkeen vaan pigmentti jäi vaaleaksi. Luulin, että Mikolle jää haalean musta kirsu, joten olin melko yllättynyt kun tänä keväänä Mikon nenä alkoi tummua. Siis noin 4,5 vuotta vaalenemisen jälkeen!? Toivottavasti nenä nyt jäisi mustaksi, kun onhan se hienomman näköinen kun sellainen hailakka :)

Mikki Mustanenä reilu 4 kk

Hailakka nenä heinäkuussa 2010

Näin vaalea Mikon nenä oli vielä maaliskuussa 2014

Mustanenä is back! Heinäkuu 2014
Sitten vielä jotain ihan muuta. Blogin tilastoja tulee välillä katseltua, joten tässä pieni kooste. Siirryin Bloggeriin heinäkuun 2012 alussa Vuodatuksen ongelmien vuoksi. Siitä lähtien blogissa on käyty yhteensä 35181 kertaa! Aluksi kävijöitä oli vähemmän, mutta nykyään kävijöitä on 1400 - 2000 kuukaudessa, pääsääntöisesti 1600. Tiedän, että meidän blogin kautta mennään myös lukemaan toisten blogeja, sillä blogilistalla on kaikki koikkeriblogit, jotka tiedän. Kaikki kävijät eivät siis tule (vain) lukemaan Mikon kuulumisia :)

Eniten blogiin tullaan Lokin, Noan & Matin ja Huugon blogien kautta. Ja toki Googlen kautta, jossa yleisimmät hakusanat ovat yllättäen
  • mikokooiker
  • kooikerhondje miko
  • miko kooiker
  • kooikerhondje
Eniten luetut kirjoitukset ovat


Nuo kaksi ensimmäistä (varsinkin ensimmäinen) tuntuu keikkuvan joka kuukausi luetuimpien tekstien joukossa. Yksi päivä blogissa oli ollut yli 100 lukijaa, vaikka oli ollut hiljaiseloa kirjoittelun suhteen. Syynä kävijäryntäykseen oli se, että jollekin keskustelupalstalle oli pistetty linkki Koiran liikkeet ja liikkuminen osa 1 -kirjoitukseen siinä olleen rakennekuvan vuoksi. Postauksessa on labbiksen luusto, johon luvalla lisäsin luiden ja nivelien nimet. Onhan se ihan hyvä, vaikka itse sanonkin ;) Tarkastutin kuvan eläinlääkärillä, joten luut on oikein nimetty.

Kävin 1-1,5 viikkoa sitten pitkästä aikaa kirjautumassa vanhaan blogiin. Yllätyin nähdessäni blogin tilastot, joka näytti jopa yli 700 kävijää per päivä! Kuviossa näkyy 1 tai 2 viikkoa ja joka päivä kävijämäärät olivat satoja. Eihän se mitenkään voi pitää paikkaansa. Tänään tilastot olivat laskussa 285 kävijästä 8 kävijään. Näyttäisi siltä, että vanhassa blogissa käy vieraita noin 20 kertaa päivässä. Sinne kyllä löydetään mitä ihmeellisimmillä hakusanoilla...

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Paluu arkeen

Sunnuntaina tein hyppytekniikkatreeneissä samaa harjoitusta kuin edellisellä kerralla eli perussarjaa ja kasvavaa sarjaa putkella yhdistettynä. Hyvin meni ja sain jotain videollekin, mutta turhaan sellaisia tekniikkavideoita julkaisee, joissa tekniikka ei oikein näy :) En siis saanut kameraa niin, että olisin saanut kaiken mahtumaan sivulta kuvattuna.

Maanantaina oli sitten paluu normaaliin arkeen eli loma loppui. Ihan kiva oli palata töihin, vaikka aina mielellään lomailua jatkaisikin. Ihan putkeen ensimmäinen aamu ei tosin mennyt. Olimme juuri palaamassa kotiin, Miko oli hihnanmitan edellä, kun se meni meidän rapun oven eteen. Saman tien Miko alkoi ravistella päätään ja jotain lensi pois. Rapussa Miko vielä ravisteli pari kertaa ja alkoi sen jälkeen nuolla suupieliään. Ei ollut vaikea arvata, että ampiainen pisti. Ei sitten auttanut muu kuin jäädä kotiin odottelemaan mistä kohtaa alkaa turpoamaan. 40 minuuttia taisin tarkkailla Mikoa ennen kuin uskalsin lähteä töihin. Ampiainen oli pistänyt kuonoon, nenän viereen ja onneksi turvotus jäi pieneksi eikä uhkaa hengitysteiden tukkeutumiselle ollut.

Agilitytreenitkin jatkuivat tällä viikolla ja eilen oli meidän treenit. Miko on jo alkanut tylsistymään hiljaiseloon, joten ihan hyvään saumaan alkoi treenit. Teimme valssiharjoitusta, jossa ensin mentiin 4 hyppyä ja sitten valssilla käännös takaisin päin, sitten 3, 2 ja 1 hyppyä samalla tavalla. Meillä meni ihan hyvin ja saimme koko sarjan tehtyä. Kouluttaja sanoi, että teen valssin liian myöhään (vasta hypyn kohdalla). Se taitaa olla varmistelua, kun aika helposti Miko kieltää jos on kovin ennakoiva ohjauksen kanssa. Eipä onnistunut aikaisemmin valssin tekeminen, koska Miko oli jo nähnyt tämän harjoituksen eikä se siitä jaksanut enää innostua. Vauhti oli siis sen verran hidas, että olin liian edellä. Piti sitten vaan huolehtia, ettei oma liike lopu, sillä se pysäyttää Mikonkin.

Omatoimisesti teimme kontaktitreeniä A:lla, jonka jälkeen oli hyppy ja kepit. Tein kaksi kertaa pelkkää A:ta ja sitten kaksi kertaa kepeille asti. Molemmilla kerroilla keppien aloitukset olivat ihan super ja pujotteluvauhti oli erinomainen. Kontaktillekin Miko pysähtyi joka kerta hienosti. Lopuksi valssiharjoitusta hieman muutettiin ja kepitkin tulivat mukaan. En enää saanut innostettua Mikoa sopivaan vireeseen, joten kovin kummoisesti ei viimeinen harjoitus mennyt.

Pistin Mikolle Bayvanticit niskaan lomien alettua, joten aineen teho on päättynyt. Ja kyllä sen heti huomasi. Sunnuntaina Mikon vatsasta löytyi punkki ja maanantaina korvan juuresta. On siis aika pistää uudet litkut.

Mikon fiksu ilme, kun yritin ottaa kuvaa turvotuksesta :D
Mikon naama pullottaa rullahuulien vuoksi, mutta kuvassa
oikealla puolella on vähän turvotustakin

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kenraaliharjoitus

Perjantaina meidän oli tarkoitus käydä uudestaan Toppelundin koirarannalla, mutta sitten iski laiskuus. Olisin halunnut isännän mukaan, sillä halusin mennä uimaan ja muutenkin saada seuraa enkä halunnut jättää tavaroita yksin rannalle, koska vedessä olisi joutunut kävellä pitkälle ennen kuin pääsee uimaan. Ei huvittanut lähteä yksin. Olisi sille hetkelliselle viilennykselle kyllä ollut tarvetta. Meillä on tähän mennessä ollut ihan ok lämpötila sisällä ja kun en ulkona ole juuri muuten käynyt kun lenkittämässä Mikoa ja kaupassa, niin ei ole ollut tarvetta valittaa helteestä. Mutta nyt on. Joko illat ovat lämpimämmät tai sitten talo kerää lämpöä, sillä sisällä on alkanut olla jo aamusta lähtien liian kuuma. Tällä hetkellä lämpömittari näyttää sisälämpötilaksi 31,0 ja ulkolämpötilaksi 31,6. Viikon puolivälistä lähtien myös nukkuminen on alkanut olla tukalampaa ja viime yönä jäi unet vähiin. Oli vaan niin kuuma ettei pystynyt nukkumaan. Siinä vaiheessa kun herätykseen on aikaa 4,5 h ja makaa edelleen hereillä, hikisenä, alkaa kovasti tulla ikävä talvea... No ei nyt sentään talvi vielä tarvitse tulla, mutta jos vaikka 8-10 astetta viileämpää.

Herätys oli siksi, että meillä oli tänään rally-tokoepikset. Olin ilmoittanut Mikon mölli-ALO-luokkaan, koska siellä sai palkata koiraa ilman, että siitä sakotetaan. Ja sijainti oli parhain mahdollinen eli Malminkartanon sirkuskenttä. Rally-tokoilemaan tuli myös kolme muuta kooikeria: Bene ja Nekku alokasluokkaan ja Savina avoimeen luokkaan. Tällä viikolla naksuttelin eteen istumista, koska keksin vihdoin siihen sopivan käskyn "fram". Treeni on edelleen kesken, joten epiksissä en käyttänyt mitään sanaa. Oli taas todella kuuma päivä, mutta kentän laidalta löytyi onneksi varjoa ja märkäloimi viilensi Mikoa. Ostin jostain näyttelystä vyötärölle kiinnitettävän namipussin ja se oli nyt käytössä, koska tällaisella ilmalla treenitasku hiostaa ikävästi. Ihan on kätevä.

Mölli-ALO ja ALO -luokkien rata
Mikolla oli vire ihan ok, mutta kuumuus vaikutti vauhtiin ja osa liikkeistä oli vähän laiskasti suoritettuja. Kävelin reippaasti, koska niin on helpompi pitää virettä yllä, mutta nyt Miko jäi useasti jälkeen. Kokeilin muutaman kerran meidän vuoroa odottaessa, miten 3. kyltti "liikkeestä maahan" sujuu ja hyvinhän se sujui. Eiköhän sitten tositilanteessa Miko istunut... Pitäisi vaan ihan suosiolla ohjata kunnolla, kun se kerta rally-tokossa on sallittua, mutta tokon vuoksi yritän välttää joissakin liikkeissä ylimääräisiä apuja. Kyltillä 10, jossa piti peruuttaen ottaa 1-2-3 askelta, otin vahingossa viimeisellä kerralla vain 2 askelta. Enkä huomannut ollenkaan. Pitäisi laskea askeleet ääneen...

Saimme juuri ja juuri hyväksytyn tuloksen eli 72 pistettä. Tuomari harmitteli kahta väärin tehtyä tehtävää, sillä olisimme muuten saaneet tosi hyvät pisteet. Taluttimen kiristymisestä tuli yhteensä 8 virhepistettä ja tuomari ehdotti pitämään vaan taluttimen lenkistä kiinni. Hihnaa tulee niin helposti kerättyä käteen... Tuomarin kommentit arvostelulomakkeessa: "Remmiä löysemmälle :) Enemmän tsemppausta koiralle ja tarkkuutta kyltteihin." Virheet, erityisesti väärin menneet kyltit, harmittaa, mutta olen muuten tyytyväinen. Paljon parempi suoritus tämä vireen osalta oli kuin se meidän 99 pisteen voitto, vaikka nyt oli kuumempi. Kuukauden päästä on meidän ensimmäinen virallinen rally-tokokoe, hui! Liikkeitä vielä pitäisi hioa ja erityisesti pitäisi palkkaa vähentää, jotta kokonainen rata menisi pelkillä kehuilla.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kesäkivaa: tokoa ja uintia

Kävimme keskiviikkona vähän tokoilemassa muutamien ennestään tuntemattomien kanssa. Mulla pääasiallisena tavoitteena oli luoksepäästävyys ja paikalla makuu, koska ne ovat ainoat liikkeet, jotka estävät kokeeseen menemisen. Nyt kun kalenteriin on merkittynä tokokoe, niin pakko nuo liikkeet on saada varmoiksi. Taisi olla vasta viime syksynä, kun tajusin, että meillä voi ihan oikeasti jäädä koe välistä siksi, ettei luoksepäästävyyttä läpäise. En tosin tiedä, mitä se vaatii, että luoksepäästävyydestä saa nollan, mutta ei se kuitenkaan ole kiva, jos koira väistää/murisee/haukkuu. Aluksi Miko sai vähän seurata ja sain siihen vinkkejä. Porukan lisäännyttyä teimme paikalla makaamisen, rivissä bc, aussieita ja Miko. En mennyt kovin kauaksi ja kävin usein palkkaamassa, sillä Miko jonkin verran haisteli maata ja katseli ympärille. Mukana oli myös kaksi pentua, jotka olivat melko lähellä puihin kytkettynä. Kesto taisi olla 3-4 min. EVL-koirien ohjaajat olivat piilossa autojen takana ja heidän tultua puiden takaa Miko nousi ylös ja liikkui hieman eteenpäin sekä haukkui. Käskystä Miko meni takaisin maahan. Otimme piilosta tulemisen uudestaan, jolloin olin hieman lähempänä ja Mikokin pysyi hiljaa paikallaan.

© Tiia Hämäläinen


Luoksepäästävyydessä meidän luokse tuli ihmisiä lähes non-stoppina. Ensin vain Mikon lähellä pyörähtäen, sitten Miko sai käden haisteltavaksi ja lopuksi vähän koskettiin. Kolme uutta ihmistä teki luoksepäästävyyden ja kaikki meni hyvin. Ei luoksepäästävyys niin huonossa jamassa ole, kuin mitä ehkä annan ymmärtää, sillä en muista treeneissä koskaan olleen ongelmaa ja kolmesta möllikokeesta on väistäminen, vastaan tuleminen ja haukkuminen saldona. Mutta väistämisen, murisemisen tai haukkumisen mahdollisuus on kuitenkin sen verran suuri, että pakko asialle jotain on tehdä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että Miko purisi. Tein vielä Mikon kanssa käännöksiä ja liikkeestä seisomista. Vähän on lenkkipolkujen varrella olevalla nurmikentällä hankala saada Miko treenimoodiin.

© Tiia Hämäläinen
Tänään torstain kävimme katsomassa millainen on toinen Espoon koirien uimarannoista. Koirien uimarannat ovat Laajalahti ja Toppelund. Tarkoituksena oli mennä Laajalahden rannalle, koska se on lähempänä, mutta luettuani arvosteluja rannoista (ks. linkit) mieli muuttui. Toppelundin koiraranta on meiltä melko kaukana ja sinne pääsy vaati kolmella eri bussilla matkustamisen, mutta oli se sen arvoista. Ranta oli iso ja siisti. Ranta jatkuu pitkään matalana, joten aika pitkälle saa kahlata ennen kuin Mikon kokoisella koiralla ei enää jalat yletä pohjaan. Alussa pohjassa on isompia kiviä, joiden päällä ei ole kiva kävellä, mutta sen jälkeen pohja on hienoa hiekkaa. Vesi oli tosi lämmintä ja olisi itsekin tehnyt mieli mennä uimaan.

Tänne ovat koirat tervetulleita

Miko lähti mielellään kahlaamaan ja pääsimmekin melko syvälle. Sitten Miko lähti vetämään kohti rantaa. Menimme sitten hetkeksi rantahiekalle kävelemään, mutta houkuttelin hetken päästä Mikon takaisin veteen. Mikon eteneminen oli vähän vastentahtoista, Mikoa olisi enemmän kiinnostanut muut suunnat kuin syvempi vesi. Namin avulla sain Mikon takaisin syvemmälle ja lopulta Miko ui hetken aikaa. Sen jälkeen Miko lähti takaisin kohti rantaa ja se olikin hyvä aika lähteä kotiin. Reissu sai Mikon väsytettyä ja se yritti nukkua bussien lattioilla. Olisimme voineet olla tuntia aikaisemmin kotona ellen minä olisi halunnut ottaa kaikkea irti seutulipusta ja matkustaa yhdellä bussilla väärään suuntaan. Ja kun vielä bussissa syventyy feisbuukkiin, niin ei sitä edes huomaa menevänsä toiseen suuntaan...

Suunnitelmissa on mennä rannalle vielä huomenna uudestaan, kun on viimeinen lomapäivä. Täytyykin sitten kiinnittää enemmän huomiota mahdolliseen sinilevään, sillä juuri tänään sain tietää, että yksi koira seurastamme, joka on meidänkin kanssa samassa ryhmässä treenannut, kuoli sinilevämyrkytykseen. Toppelundin rannan viimeisin "ei sinilevää" havainto on kahden viikon takaa, mutta läheiseltä rannalta löytyi tältä päivältä havainto "ei sinilevää".

Illalla osallistuin kenttätalkoisiin, johon kuului esteiden siirtelyä, sillä kenttä lanattiin tasaiseksi. Lähtiessä pääsin tervehtimään Mizyä, Xemaa ja Brandoa. Olipas kiva kun kaikki tulivat niin iloisesti tervehtimään, ensin Mizy ja sitten pennut syöksyivät yhtä aikaa syliin :)




Vielä jalat ylettää pohjaan :)


"Mitä sä siinä kuvaat?!?"

"Tässä sulle!"




Ihana ranta

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Vielä kerran keinu

Tänään kävimme jälleen aamupäivästä kentällä keinutreenissä. Jätin keinun kisakorkeuteen ja pistin namikupin maahan. Ilokseni heti kun päästin Mikon irti, se syöksyi keinulle, jonka laskeuduttua Miko söi hyvillä mielin namit kupista. Tuosta jäi liian hyvät fiilikset, sillä ensimmäisellä varsinaisella toistolla, jolla videokin alkaa, oletin Mikon pystyvän itsenäiseen suoritukseen toistamiseen. Se oli virhearvio. Olisi pitänyt vähän ajatella kuinka pitkä aika Mikon edellisestä kisakorkeasta keinusta on eikä Miko varmasti olettanut laskun olevan isompi kuin mitä edellisillä kerroilla on ollut. Tyhmä minä. Onneksi pääosin toistot olivat ihan hyviä. Pari kertaa Miko hyppäsi sen sijaan, että olisi tullut kävellen alas. Siinä voi käydä ikävästi, mutta onneksi tässä tapauksessa keinu oli laskeutunut. Nyt tuli vähän niiaamistakin mukaan. Minun mielestä keinu on nyt hyvällä mallilla. Toki varmuutta saa olla vielä lisää ja vauhtia myös. Enempää keinutreeniä ei taida enää kalenteriin mahtua, mutta ohjatuissa treeneissä keinutreenitkin jatkuu. Elokuulle on pari kisasuunnitelmaa, joista ensimmäisessä mennään vielä hypärille.



Lopuksi teimme pari kertaa A:ta ja koska sen alla meni putki, niin samalla tuli A-putki-erottelua. Kerran Miko meni putkeen A:n sijasta. Puomiakin teimme pienen tauon jälkeen. Olin erittäin iloinen, että keinutreeni ei näkynyt puomilla mitenkään. Miko laukkasi puomin ylösmenon eikä himmaillut ollenkaan. Paitsi alastulokontaktilla. Oli taas vähän liian lämmin päivä treeneille enkä taaskaan ottanut märkäloimea mukaan. Kotona odotti mukavaa postia, jota en meinaa jättää kotiin hellepäivinä:


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Keinuttelua

Perjantaina kävimme jälleen tekemässä keinutreeniä. Aloitimme kokonaisella keinulla keskimmäisellä korkeudella. Neljäs eli viimeinen toisto oli paras. Vaikka keinu on epämiellyttävä este, niin oli kiva, että Miko siitä huolimatta oli joka kerta tauon jälkeen menossa keinulle ihan omatoimisesti. Seuraavana teimme pelkkää laskua alimmalla korkeudella. Jätin Mikon odottamaan keinun eteen, kun menin pistämään kameran päälle, mutta ei Miko malttanut pysyä poissa keinulta :) Teimme vielä ennen taukoa pari kertaa kokonaisen keinun alimmalla tasolla. Tämän jälkeen nostin keinun taas keskitasolle ja pistin pöydän ylösmenon alle. Keinun laskeutuminen on vaikea paikka, joten siksi sitä pitää paljon harjoitella. Miko oli selkeästi hämillään, sillä taitaa olla pitkä aika siitä, kun pöytä on viimeksi ollut apuna keinuharjoitteluissa. Nostin lopuksi keinun vielä kisakorkeuteen, mutta pöytä oli edelleen mukana. Ihan alkaa jo olla hyvännäköistä (minun silmään, ei ehkä kenenkään muun :) ) Olisi varmaan parempi, jos keinun laskeutuessa Miko vähän painuisi alas päin eikä seisoisi suorin jaloin. Ensi kerralla voisi kokeilla jo kisakorkeaa keinua ihan normaalisti. Keinuttelu etenee nopeasti, joka saattaa kostautua, mutta toisaalta Miko jo osaa tämän esteen, siihen vaan tarvittaisiin vähän lisää vauhtia ja varmuutta. Ihan tosissani jo mietin, että elokuussa ilmoittaisin Mikon agilityradalle.



Torstaina iltalenkki meni Purinan ohi ja siellä näkyi olevan epikset. En ole varmaan kahteen vuoteen käynyt Mikon kanssa Purinalla epiksissä, kun aina ne menevät minulta ohi. Saa siis vinkata, jos siellä on epikset :)

Tänään sunnuntaina iltalenkki suuntautui taas Purinalle, sillä oli hyppytekniikkatreenien vuoro. Saara ja Huugo olivat lomailemassa, joten olimme kahdestaan. Tai no, oli meillä yleisöä koko puolituntisen ajan. En tykkää yleisöstä ja olenkin kaikkein vapautunein silloin, kun olemme ihan kahdestaan. Onneksi Miko oli hieno eikä yleisön tarvinnut nähdä meidän säälittävää räpellystä :D Teimme perussarjaa ja kasvavaa sarjaa, jotka yhdistettiin mutkaputkella. Ensin pari kertaa perussarjaa. Miko ei tainnut nähdä punaisen putken suulla olevaa oranssia namikippoa, joten se lähti matkaan hitaasti ja ennen viimeistä hyppyä kaartoi vasempaan ja lähti haistelemaan. Sitten, kun kuppi löytyi, niin vauhtiakin tuli. Kasvavaa sarjaa teimme myös pari kertaa. En muistanut Mikon etäisyyksiä, joten pistin 5-6-7-8, joka varmaan on oikea. Kun molemmat tekniikat menivät hyvin yksinään, oli aika yhdistää ne. Lähdin Mikon kanssa samaa matkaa kasvavalta sarjalta, putki ei aiheuttanut epäröintiä, vaan Miko syöksyi sinne ja sieltä perussarjalle. Teimme ehkä neljä toistoa ja kaikki olivat hyvin vauhdikkaita. Olisi pitänyt kuvata, sillä en tietenkään juostessani nähnyt miten tekniikkapuoli meni. Vinkupallo oli taas mieluinen palkka ja ensimmäisen heiton jälkeen Miko juoksi niin innoissaan vinguttaen palloa ympäri kenttää ettei se malttanut lopettaa. Hassu poika :)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Oravankolossa



Vuokrasin keväällä meille yhdeksi yöksi tuvan Nuuksiosta. Metsähallituksella on kaksi mökkiä vuokrattavana Nuuksiossa ja Oravankolo oli kivemman oloinen. Mökki on ilman mukavuuksia kuten sähköä. Lapsena olin paljon mökillä ennen vanhempieni eroa, mutta aikuisiällä olen mökkeillyt hyvin vähän. Isännälläkään ei mökkikokemusta pahemmin ole. Siksi kaasuliesi ja puusaunan lämmitys hieman jännittivät... Liettä emme saanut toimimaan (muutama muukin olisi vieraskirjan mukaan kaivannut ohjeita sen käyttöön, joten vieraskirjeen oli sitten lisätty käyttöohje, luimme sen tosin vasta aamulla), mutta sauna lämpeni :)


Tupa

Sauna


Tiistaille oli luvattu sadetta ja ukkosta, joten jännityksellä seurasimme säätiedotusta. Onneksi tiistaiaamuna ukkosta ei enää luvattu, mutta jonkin verran sadetta. Matkustimme bussilla Kattilaan, josta oli 3 km kävelymatka tuvalle. Ehdimme muutaman sata metriä kävellä, kun sade alkoi. Vettä tuli koko matkan ajan reippaasti ja kastuimme läpimäriksi. Kertakäyttösadetakki ja sateenvarjo onneksi pitivät tavarat lähes kuivina. Oli tosi hilpeä tunnelma kävelymatkan ajan ;) Onneksi tuvalle saavuttuamme sade lakkasi ja aurinko alkoi pilkottaa pilvien takaa. Tarkoituksena oli käydä jollakin luontopolulla kävelemässä, mutta ne suunnitelmat saivat jäädä. Kun emme saanut kaasuliettä toimimaan, niin menimme tulentekopaikalle keittämään veden ja paistamaan makkaraa. Mikon mielestä oli ihan tyhmää olla vaan paikallaan ja sitä ahdisti ympärillä pörräävät kärpäset ja kimalaiset. Kokemattomat tulentekijät saivat hetken taistella nuotion kanssa... Onneksi aurinko paistoi, joten ulkona oli kiva istuskella. Sitten alkoi Mikoakin kiinnostamaan, kun makkarat otettiin esille.








Saunaan pääsimme ennen auringonlaskua. Yritimme saada Mikon uimaan meidän kanssa. Miko yritti seurata minua kun sitä kovasti kutsuin, mutta ei Miko silti uskaltanut tulla riittävän syvälle, vaan se jäi vikisemään rannalle. Kerran vähän vedin Mikoa pannasta syvemmälle ja sen roiskimisen jälkeen Miko oli sitä mieltä, että pitäkää vetenne. Tuli Mikon kuitenkin muutama uintiliike tehtyä. Olipas kiva heittää muutaman vuoden talviturkki menemään. Saunan lauteille otimme Mikon mukaan. Se oli Mikon ensimmäinen saunakokemus. Nätisti Miko istui alimmilla lauteilla eikä lämpökään noussut liian korkeaksi, kun menimme saunaan vasta kun puut kiukaassa olivat palaneet. Saunan jälkeen oli kiva syödä, juoda ja pelata tuvassa kynttilän valossa. Pistimme tosin katossa olevaan koukkuun roikkumaan led-taskulampun, jotta valoa oli vähän enemmän.







Miko nukkui koko yön jalkopäässäni enkä viitsinyt häätää sitä lattialle, vaikka pienessä sängyssä Miko haittasi omaa nukkumista. Seuraavalle päivälle eli tälle päivälle oli aamupäivälle sadetta ja ukkosta luvassa, joten pistimme herätyksen aikaisin ja lähdimme kävelemään kohti Kattilaa jo puoli yhdeksän aikoihin. Miko oli koko kävelyn sitä mieltä, että meidän pitäisi poiketa metsätieltä metsään. Oli tosi kiva päästä hieman mökkeilemään. Vähän vaan jäi harmittamaan, ettemme ehtinyt mennä soutelemaan. Pitäisi tehdä tätä useamminkin ja ehkä sitten mökkeilytaidotkin kasvaisivat :)


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Ehkä siitä joskus tokokoira tulee



Lauantai-iltana teimme viime hetken treenit lähikentällä. Teimme seuraamispätkän kaikilla käännöksillä ja se meni oikein hienosti. Jäävätkin onnistuivat. Tänään oli sitten möllitokokoe Tikkurilassa. Miko oli ryhmäliikkeissä toisen ryhmän ensimmäisenä. Paikalla makaamisessa on aina kiva saada reunapaikka, mutta harjoituksen kannalta olisi ollut parempi olla keskemmällä. Tositilanteissa reunapaikka olisi erittäin toivottu. Kehääntulotarkastus meni ok. Mainitsin Mikon olevan varautunut ja syötin sille namia tutkimisen ajan.

Pihakeinussa


Luoksepäästävyys: 8 - Miko nousi ylös ja haukahti tuomarille, mutta kävi sitten haistelemassa. Luulin, että olisi tullut huonommat pisteet.

Paikalla makaaminen: 10 - Aika oli minuutti ja en mennyt ihan täyden matkan päähän. Miko makasi nätisti katsellen välillä ympärilleen ja kerran se ihmetteli jotain jalkojensa juuressa. Vieressä makasi musta isovillakoira ja sen vieressä maannut koira lähti kerran pois rivistä. Miko katsoi koiran suuntaan, mutta missään vaiheessa Mikolla ei ollut aikomuksia nousta. En käynyt palkkaamassa suorituksen aikana. Hienosti meni!

Seuraaminen kytkettynä: 9 - Miko piti koko liikkeen ajan kontaktia, ei mitään haahuiluja tai kiinnostuksen loppumista. Ihan parasta seuraamista ikinä! Tuomari kommentoi lopuksi, että muuten hyvää, mutta käännöksissä Miko vähän jätätti. Taluttimetta seuraamista ei ollut nakkiluokassa ollenkaan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9 ½ - Ei kommentoitavaa. Liike meni hyvin, en tiedä mistä puolen pisteen vähennys tuli.

Luoksetulo: 10 - Luoksetulo oli hyvin reipas. Vähän Miko törmäsi käteeni sivulletulossa. Tuomarin kommentit olivat, että hyvä vauhti ja juuri sellainen suoritus kuin pitäisi ollakin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0 - Miko lähti liikkeen aloitettuamme haistelemaan ja löysi namin nurmikolta. Tästä tuomari olisi kai tehnyt vain pienen pistemenetyksen, mutta uudella yrityksellä ei sitten mennyt nappiin. Miko meni istumaan ja sitten pari kertaa maahan ja lopulta jouduin kädellä pysäyttämään. Juuri ennen meidän vuoroa liikkeestä maahan sujui yhtä hyvin kuin tämän viikon treeneissäkin. Ja hieno oli liike myös meidän vuoron jälkeen. Niinpä tietysti.

Estehyppy: 0 - Hyppy-käsky oli Mikolle vapautus etsimään lisää nameja nurmikolta. Uudella yrityksellä sama juttu ja siinä vaiheessa meni jo liike nollille. Sain sitten ehkä neljännellä yrityksellä Mikon tekemään pyydetyn asian ja hienosti Miko jäi seisomaan hypyn taakse. Argh se, joka oli niitä nameja kylvänyt...

Kokonaisvaikutus: 8 - Tuomarin mukaan paikoitellen oli oikein hyvännäköistä menoa, mutta intoa voisi saada lisää.

Yhteensä pisteitä 113/160. Vain kolme parasta pistettiin järjestykseen, joten sijoituksesta ei tietoa. Luoksepäästävyys ja nollille menneet liikkeet jäivät harmittamaan, mutta muuten olen tosi tyytyväinen. Videota ei ole, joten sen sijaan tässä postauksessa kuvia Mikon kesäpäivän vietosta torstaina.



Illalla oli vielä hyppytekniikkatreenit. Teimme alastuloa ja set pointia. Molemmat menivät ihan ok, set pointissa piti ponnaria tuoda vähän lähemmäksi. Tokokokeen vuoksi jouduimme syömään lounasta kovin aikaisin, joten Markus oli hakenut meille pizzan iltapalaksi. Rapussa Miko haistoi pizzan (ja Markuksen) ja se vikisi koko hissimatkan. Meidän pieni pizzapoika.

Jäätelöä

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Pennun tuoksua

Perjantaina kävin aamupäivästä Mikon kanssa tekemässä pienet keinutreenit Kivikossa. Taisipa olla meidän ensimmäiset omatoimitreenit sitten viime syksyn. Aamu oli hieman viileä, mutta kentälle paistoi suoraan aurinko, joten siellä oli hyvin lämmin. Aloitimme treenit säädettävän keinun alimmalta tasolta. Ainakin alkuun hyvän toiston jälkeen (= Miko hyppäsi keinulle) tuli vähän varovaisempi toisto. Nostin lopuksi keinun keskitasolle. Teimme muutaman toiston, jotka vain paranivat loppua kohden.


Teimme myös muutaman kerran A:ta ja aluksi käytin kosketusalustaa. Hyvin Miko pysähtyi joka kerta kontaktille, mutta kerran lähti kontaktilta minun kehuessa. Koska meillä on huomenna möllitokokoe, niin palauttelin mieleen luoksetuloa. Miko juoksi eteeni noin 1 - 1,5 metrin päähän istumaan. Piti sitten tehdä toinenkin toisto ja taas sama toistui. Otin sitten lyhyemmän etäisyyden, jolloin Miko tuli suoraan sivulle. Lopuksi piti ottaa vielä yksi luoksetulo pidemmällä etäisyydellä ja sekin meni hyvin. Miko ei ole koskaan aikaisemmin tullut luoksetulossa eteen istumaan, joten en tiedä mikä mielenhäiriö se oli... Olemme myös iltalenkeillä vähän tokoillut. Yhtenä iltana teimme jääviä liikkeitä, jotka menivät tosi hyvin. Yleensä Miko maahan menon jälkeen menee maahan myös kun pitäisi jäädä seisomaan, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Jospa niin sitten kokeessakin :)

Iltapäivällä pääsin Tainan mukaan Saloon katsomaan Lokin ja Rian pentuja. Pentuset lähtevät tänä viikonloppuna uusiin koteihinsa, joten ne ovat jo "isoja". Kaikki neljä olivat aivan ihania ja pörröisiä. Ne olivat myös hyvin vilkkaita ja menivät välillä aidan ali naapurin puolelle. Taina otti pennuista kuvia ja minä seisotin pentuja. Kaksi ensimmäistä, Brando ja Flame, olivat vähän helpompia tapauksia, mutta ei pentujen seisotus helppoa hommaa ole. Xema ja Velmu taisivat olla kovin nälkäisiä, sillä namikäden sormet kokivat kovia pentujen naskalien käsittelyssä. Velmu ei myöskään tahtonut pysyä paikallaan, mutta sai Taina silti ihan hyviä kuvia :) Pennut ovat kyllä tosi ihania, mutta ei reissusta pentukuumetta tullut. Lisää kuvia pennuista löytyy täältä.








Sain tällä viikolla kaksi odotettua pakettia. Toisesta löytyi magneetteja ja lompakko Mikon kuvilla ja HelsiTaren paketissa oli kaikkea kivaa oranssia. Tilasin kooikerhondje-t-paidan, isomman märkäloimen, lippiksen ja namipussin. Märkäloimen, jota olen kaikkein eniten odottanut, joudun pistämään takaisin, sillä siitä puuttui kooikerhondje-brodeeraus... T-paitaan olisin halunnut tekstin lisäksi kuvan, mutta verkkokaupan vaihtoehdoista ei ottanut selvää enkä kysellytkään, joten paidassa on pelkkä teksti, mutta kelpaa sekin. Alla myös kuva Berliinistä ostetusta namipurkista. Vein sellaisen äidille kiitokseksi Mikon hoidosta, mutta täytyi itsellekin sellainen ostaa :)