lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kooikerit koolla


Juuri torstaina harmittelin, kun ei taaskaan päästy kennelpiirin tokokoulutukseen. Eiköhän sitten perjantaiaamuna sähköpostista löytynyt viesti, että meille on paikka tänään lauantaina alkavalle kurssille. Kuuden kerran kurssista kaksi viimeistä on maanantai-iltaisin, jolloin olen koulussa ja lisäksi yksi lauantai olisi jäänyt muun menon takia välistä, joten päädyin peruuttamaan meidän paikan. Kyllä harmittaa, kun oltaisi päästy hyvään koulutukseen. Ei kyllä ollut ihan reilua, että kaksi kertaa on muuna päivänä kun mitä on ilmoitettu nettisivuilla.

Perjantaina tuli myös näyttelypostia ja eiköhän tuomari ollut muuttunut. Osasin kyllä odottaa tuomarimuutosta, sillä jo ennen ilmoittautumista kiinnitin huomiota tuomarille pistettyyn rotumäärään, jossa oli sellaisiakin rotuja, joiden edustajia on useampia paikalla. Onneksi muutoksia oli tullut niin paljon, ettei kooikereille tullut ennalta ilmoitettua Bisteriä, joten pistin peruutuksen saman tien menemään. Säästyneellä rahalla ostin sitten uuden laukun :D Harri Lehkoseksi oli tuomari muuttunut ja Harrilta Miko on jo EH:n saanut. Tuli sitten ilmoitettua Miko toiseen näyttelyyn ja tein sen ensimmäisen kerran Showlinkin uuden netti-ilmoittautumisen kautta. Vähänkö se oli kätevä. Tarvitsi vain kirjoittaa Omakoira-tunnukset, jolloin sai automaattisesti omat ja koiran tiedot. Helppoa!

Tänään kävimme Espoossa kooikereiden arkitokossa. Paikalla oli ihan runsas joukko punavalkoisia ja pari uutta tuttavuuttakin. Eli Mikon lisäksi, Loki, Mizy, Vili, Remus, Nero, Savina ja Savinan pentu Bene, Chico (Lucky Nana's Xmas Chic Honey) sekä Havu ja Havun perheen uusi pentu Uni (Wisestone Bluey). Kamera oli mukana, mutta kuvia ei tullut otettua. Aika meni niin nopeasti ja sitten pitikin jo lähteä. Pentujakaan en käynyt rapsuttelemassa, niihin tutustuminen olisi varmaan ollut ohjelmassa lopuksi. Taina napsi muutaman kuvan ja ehkäpä niitä löytyy blogista jossain vaiheessa.

Mikolla oli taas ihan kauhea veto joka paikkaan, mutta kontaktin saaminen onnistui välillä hyvin. Sivulletulot oli ok ja tehtiin myös maahan menoa, seisomista ja jotain temppuja. Pujottelu ja koiraringin kiertäminen meni aluksi ok, mutta sitten meni nenä maahan. Tokohyppyäkin kokeiltiin lopuksi.

Arkitokokuvia korvaamassa nämä otokset, jotka otettu aikaisemmin tällä viikolla:

Miko kerjuulla

Kerjääminen tuotti tulosta ja lautanen odottaa maassa nuolemista.
Miko odottaa lupaa.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Hieman tokoa ja hieman agilitya


Käytiin tänään aamulla Espoon Juvanmalmilla Tulevaisuuden tokovalioiden treeneissä, kun kerrankin oli päiväsaikaan mahdollisuus osallistua. Aloitin siis tänään loman ja vasta pääsiäisen jälkeen palaan töihin. Tein Mikon kanssa tokoa ja agilitya sekaisin. Aloitettiin perusasennoilla, käännöksillä ja pienillä seuraamispätkillä. Seuraaminen kaipaisi kipeästi vinkkejä joltain kokeneelta, sillä se ei vaan toimi. Miko tulee ihan liian takana ja katsekin on välillä suoraan eteen. Lauantaina alkaa seuraava HSKP:n tokokoulutus, mutta eipä päästy taaskaan. On varmaan ihan turha edes enää hakea, kun hakijoita on varmasti runsaasti. Ilmoitan meidät koirakoulun tokokurssille kunhan kesän agilitytreenipäivä selviää. Tehtiin myös pari kertaa luoksetulo, joka oli ihan täydellinen haukahdusta lukuun ottamatta. Miko haukahti keskellä matkaa, mutta ei se haitannut, kun pääasia on Mikon innostuminen. Tosi hienosti laukaten poika tuli suoraan sivulle.

Muutama kerta tehtiin myös liikkeestä maahan ja seiso sekä hyppy. Tokohypyn Miko aluksi kiersi ja sai siitä palkankin, kun sellainen esteen takana odotti kupissa. Pari kertaa kokeiltiin hyppyä ja sitten onnistui liikkeenä. Loppuun paikkamakuu labbistytön kanssa. Aluksi palkkasin useammin, sillä pitkään aikaan ei ole ollut ketään vieressä. Hieman pidemmän välin aikana Mikon nousi ja meinasi mennä moikkaamaan labbista. Onneksi Miko pysähtyi ja jäi seisomaan paikoilleen kun käsky kävi. Sen jälkeen makaaminen sujui hienosti ja veikkaan, että ainakin 2min tuli yhtäjaksoisesti makuuta ilman palkkaa, ehkä enemmänkin.

Keinu on mennyt niin takapakkia lentokeinon jälkeen, että halusin ottaa pelkkää nousua. Ei siitäkään oikein mitään tahtonut tulla, joten täytyy alkaa ihan alusta kunhan meidän kenttä sulaa. Kepit meni kerran hienosti, mutta sen jälkeen hajut vei mennessään ja jotain nuoltavaa Miko löysi matosta. Sen jälkeen Miko katsoi muhun huuli väpättäen, joten jotain tyttöjen pissoja kai sieltä löytyi... Tehtiin myös puomia yhden hypyn kanssa sekä takaakiertoja kahdella hypyllä pyöritellen.

Toko meni ihan ok, mutta agilityyn intoa ei oikein tahtonut löytyä. Ihan suosiolla kannattaa ensi viikon ylimääräisissä hallitreeneissä keskittyä tokoon ja jättää ylimääräiset agilityt ulkokentälle. Kaikkein parhaimmat agilitykokemukset oli Munkkiniemen kentällä viime touko-kesäkuussa. Miko oli joka kerta innostunut ja teki kaiken tosi hyvin. Silloin sai paljon onnistumisen kokemuksia ja siksi olisin mielelläni jatkanut siellä agilitya. Ei kuitenkaan jatkettu kun päästiin I-HAH:iin ja koska kenttä oli pieni, aitaamaton ja vieressä vilkkaat ulkoilureitit. Miko oli kovin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta, joten jouduin olemaan kokoajan valppaana ja se oli stressaavaa. Mutta toivotaan, että tänä kesänä alkaisi sujua paremmin myös Kivikossa.

Onks tukka hyvin? Edustava kuva Mikosta (huomaa
korvakorukiehkura) :D

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Juoksentelua


Perjantaina kun oli niin nätti keväinen päivä, niin päätin aloittaa juoksu- eli hölkkälenkit Mikon kanssa. Puolentoista tunnin mittaiseen lenkkiin juoksemista mahtui vaan muutama minuutti, mutta kun kuntoa ei ole ja Miko ei ole kiinnostunut, niin ei vaan pysty enempään. Aluksi Miko tuli ihan kivasti ja ravasi vierelläni. Kovasti yritin samalla kehua. Toisella pätkällä Miko oli perässä vedettävä eikä meno oikein muutenkaan kulkenut kun mentiin loivaa ylämäkeä. Mutta tästä on hyvä jatkaa.

Tänään sunnuntaina vihdoin pääsin osallistumaan Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokoukseen. Aikomusta on ollut jo kolmena aikaisempana vuotena, mutta aina on ollut jotain. Mukavat pari tuntia tuli vietettyä kokouksessa, josta matkaan lähti yksi uusi luottamustoimi eli hallituksen varajäsenenä olen seuraavan vuoden. Yhdistyksen nettisivujakin tulee tulevaisuudessa päivitettyä muutenkin kuin jäsenlehden osalta kerran vuodessa.

Kotiuduttua lähdin Mikon kanssa lenkille ja juoksua oli taas ohjemassa. Ensimmäinen pätkä oli ihan ok ja toisella Miko jopa innostui ravaamisesta ja kulki edelläni. Vauhtia pojalla oli niin paljon, ettei menoa enää hölkkäämiseksi voinut kutsua vaan juoksemiseksi. Siksi kunto loppui nopeammin. Tosi positiivista, että Miko lähti juoksuun mukaan, kun meillä viime syksynä oli ongelmana se, että Mikoa saa vetää perässä. Juoksu/ravilenkit aloitettiin siis fyssarin kehotuksesta takapään vahvistamiseksi ja viime kerralla kerroin miten oli mennyt. Fyssari sanoi, ettei siitä oikein ole hyötyä että Miko laahustaa perässä vaan ennemmin koiran pitäisi jopa vähän vetää. Miko mielellään ravaa reippaasti, mutta jostain syystä mun kanssa juokseminen ei nappaa. Mutta eiköhän tämä tästä. Voin olla ylpeä itsestäni, että ollaan päästy jo alkuun tämän vuoden osalta.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Vuoden eka mätsäri


Käytiin tänään Tainan ja Lokin kanssa vuoden ensimmäisessä mätsärissä, joka oli ulkona. Pienen pienet kehät oli tehty ladun päälle, joten onneksi lumessa oli pitoa eikä ladun kohdalla upottanut. Muuta sopivaa paikkaa liikkumiselle ei oikein ollut, joten seisottiin aika paljon paikallaan. Lumisateessa, ja myöhemmin vesisateessa, saimmekin tovin odotella kun yksi tuomari oli sairastunut. Osanottajia ei kovin paljon onneksi ollut.

Loki tykkäsi edelleen kovasti Mikosta ja pusutteli niin paljon, että Mikon suu varmasti puhdistui :) Antoi Mikokin muutaman pusun eli edelleen tykkäsi Lokista, mutta Mikon tykkääminen ei pääasiassa ollut kovin mukavaa. Kevättä rinnassa...

Odottelua märkänä
Loki pääsi ensin kehään, josta lopulta poistui punaisten ykkösenä. Loki siis pääsi kaikkein kauneimpana pienenä aikuisena BIS-kehään. Me pääsimme kehään jo toisessa parissa. Miko ei malttanut seistä vaan oli kaiken aikaa istumassa namin toivossa. Kehän pienuuden vuoksi ravaamiset tehtiin vierekkäin pisintä sivua juosten. Miko meni muuten hyvin, mutta paluumatkalla pää painui maahan. Tuomari sanoi, että molemmat käyttäytyivät hyvin ja antoi Mikolle sinisen nauhan. Sinisten kehässä Miko malttoi seisoa jo paremmin ja pieni ravaamispätkä onnistui myös hyvin. Oli varsin miellyttävä yllätys, kun meille ojennettiin sininen ruusuke! Miko sijoittui siis isoissa aikuisissa sinisten toiseksi, jee! Monen monta kertaa me jo ollaan mätsäreissä pyörähdetty, mutta mukaan ei ole lähtenyt muuta kuin kokemusta. Tänään siis Mikolle ensimmäinen sijoitus mätsärissä. Ehkä tämä tietää hyvää tulevalle näyttelyvuodelle ;) Loki päätti hurmata tuomarit ja vei koko potin ollen BIS1. Varsin hieno saavutus nuorelta mieheltä.

Mikon hieno ruusuke :)
Märkinä ja kohmeisina jatkoimme matkaa Vantaalle, jossa lenkkeilimme hetken Ollin, Janan ja kumppaneiden kanssa. Poitsut saivat odottaa lenkin jälkeen hetken autossa, kun menimme Tainan kanssa katsomaan Ollin ja Janan tutustumista virikeluolastoon.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Sunnuntain agit


Viime viikolla(kin) on ollut aika hiljaista koiraharrastusten kanssa. Sunnuntaina käytiin agitreeneissä, joihin nyt jonkin aikaa päästään vaan joka toinen viikko. Meillä oli tällä kertaa kouluttajista se, joka huomioi meidän vaikeudet ja tekee meille omia sovelluksia agiradoista. Pimeät putkikulmat ja erilaiset keppikulmat olivat aiheena. Tehtiin ensin sivussa vähän rengasta, jonka jälkeen leikitin Mikoa koikkereiden agikisoista ostamallani huopakarvalelulla. Miko lähti kivasti leikkiin mukaan, mutta into vaihtui haisteluksi, kun tuli meidän vuoro. Mikon kanssa tehtiin ensin samaa pätkää kuin muutkin, mutta palkkaamalla välissä eli A+kepit ja sitten hyppy-hyppy-putki. Molemmat pätkät meni hyvin ja kepeille menossa ei ongelmaa. Pimeä putkikulma myös onnistui hyvin, mutta toista kertaa en uskaltanut tehdä, sillä Mikon vire oli liian alhainen. Yritettiin vielä uudestaan alkua, mutta kepeistä ei tullut enää mitään kun nenä meni maahan. Odotellessa yritettiin keinua, mutta se oli niin huono esitys, että pakko helpottaa harjoituksia. Toisella kierroksella muut jatkoi rataa ja meille tehtiin siitä ihan oma sovellus. Putki pistettiin lyhyeksi ja suoraksi. Ensin oli kaksi hyppyä kaaressa ja sitten putkeen helposta kulmasta. Sain Mikon kivasti taas innostumaan ja pätkä mentiin reippaasti. Seuraavaksi putkea vähän pidennettiin ja kolmannella kerralla tehtiin vähän kaarretta. Noihin kolmeen vauhdikkaaseen toistoon oli hyvä lopettaa, vaikka aikaa olisi riittänyt vielä kolmanteen kierrokseen. Kerrankin osasin lopettaa ajoissa. Jatkossakin pitää tehdä helppoja putkiharjoituksia ja vaikeuttaa vähitellen. Putkessa ei sinänsä mitään ongelmaa ole, Mikolla pitää vaan vire olla korkealla, jotta se suorittaa putken oikein eikä ala merkkailla. Ongelma on siis motivoinnissa. Vieläkin harmittaa, että Mikon piti motivointiklinikalla olla niin kauhean motivoinut ja innostunut, ettei saatu siitä niin paljon irti kuin oltaisi voitu saada.

Mulla alkaa 1,5 viikon päästä loma ja sitä jo kovin odottelen. Lomalle on kaikenlaista (koira)aktiviteettia luvassa, joten sitten tulee vähän useammin tännekin jotain kerrottavaa.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Hiljaiseloa


Eipä ole ennen tainnut blogissa olla 1,5 viikon päivitystaukoa, mutta nyt koulu on pitänyt huolen, ettei jää aikaa mihinkään muuhun. Nyt jo helpottaa kun ekat tentit on takana. Melkein mitään ei siis Mikon kanssa olla tehty. Viime viikonloppu meni kokoustaessa ja rotuyhdistyksen agilitykisoissa. Oli tosi kiva päivä ja hyvin radan reunalla jaksoi seistä, kun välillä kävi tankkaamassa pullaa ja suklaata (no ehkä vähän söin ihan oikeaa ruokaakin). Kakkosissa koikkereita edustivat Noa, Johnny ja Pimu, mutta valitettavasti kukaan ei päässyt loistamaan, vaikka muuten meno kaikilla näyttikin hyvältä. Ihan parasta oli muiden koohoihmisten näkeminen kun kaikkia ei niin usein näe ja kun aina saa kuulla kaikkea mielenkiintoista.

Noa (Bullbenz Kooi Verro Geri) oli kisojen paras kooiker
Johnny (Oorbellen Johnny)

Jonkun verran olen naksutellut noutokapulaa ja peruuttamista. Kapula etenee tosi hitaasti, mutta ehkä jossain vaiheessa Miko nostaa sen ihan kunnolla ilmaan. Nyt on enemmän vain kapulan liikuttamista millin korkuisilla nostoilla. Peruuttamisessa päästiin alkuun kun vähän vihjasin käyttämällä sanaa, jolla peruuttamista on aikaisemmin opeteltu. Ihan kivasti Miko sen jälkeen on alkanut tarjoamaan peruuttamista.

Mikon nätti siskopuoli Pimu (Lentävän Luppakorvan Tuulispää)
Pimu
Loppuun pitää vielä kertoa Mikon tämän illan ruokailusta. Normaalisti pistän iltanappuloiden sekaan raakaa lihaa, mutta tänään en ollut muistanut ottaa lihaa sulamaan. Rikoin sitten kananmunan nappuloiden seuraksi. Laskin kupin maahan ja annoin kauempana odottavalle Mikolle luvan ruokailuun. Miko tuli innoissaan kupille, haistoi ruokaa ja sitten käänsi katseensa minuun. Ihan kuin Miko olisi kysynyt että olenko ihan tosissani :D Kehotin sitä syömään ja Miko sitten otti nurkasta yhden nappulan ja siirtyi vähän kauemmaksi sitä syömään. Miko tuli valitsemaan kupin reunasta lisää nappuloita, joihin kananmunaa ei ollut levinnyt, mutta taisi sitten kuitenkin vahingossa maistaa kananmunaa. Sitten ruokailu jatkui oikein hyvällä ruokahalulla ja kuppi nuoltiin hyvin puhtaaksi. Ennakkoluuloinen mies :D Olen kerran aikaisemminkin, kauan aikaa sitten, pistänyt kananmunan nappuloiden sekaan ja silloinkin Miko aluksi suhtautui yhtä epäilevästi.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Huipulla tuulee


On ollut tosi kivat ilmat koko viikonlopun. Lauantaina lähdettiin koko perhe Malminkartanon jättärille ja kamera piti tietenkin ottaa mukaan. Soitin isälle ennen lähtöä, sillä edellisestä vierailusta on kulunut jo pitkän aikaa. Isä siis asuu matkan varrella. Sandra-irlis on jo kasvanut paljon edellisestä kerrasta, mutta tapaaminen jää myöhempään, sillä isä, Päivi ja Sandra olivat juuri lähdössä näyttelystä kotiin. Sandra oli saanut ensimmäisestä näyttelystään junnunartuissa ERIn, muttei ollut sijoittunut. Arvostelu oli pelkkää hyvää, mutta runko olisi saanut olla pidempi. Olin hyvin yllättynyt, kun isä kertoi olleensa Sandran kanssa kehässä. En vaan voi kuvitella isääni siinä puuhassa :D

Ihana poika <3

Nätti ilma oli houkutellut jättärille paljon porukkaa pulkkamäkeen. Teki itsekin mieli päästä laskemaan, sillä edellisestä kerrasta on jo tosi monta vuotta. Yli kymmenen vuotta ainakin, huh onpas aika kulunut! Kiipesimme huipulle portaita pitkin, joilla ei ole talvikunnossapitoa, joten oli hieman jännittävä kokemus. Pari kertaa kännyin taaksepäin ottaakseni kuvia ja kyllä huimasi ja hirvitti. Jos olisi jalka livennyt, niin olisi ollut edessä aika pitkä matka pyllymäkeä. Huipulla tuuli tosi paljon ja tuli kylmä. Oli niin kirkasta, että oli vähän hankala nähdä miltä kuvat näyttivät. Onneksi kuitenkin huomasin, että kuvista oli valkoinen palanut puhki ja tajusin vähän säätää asetuksia. Kuvailujen jälkeen lähdimme takaisin alas rinteen ympäri kulkevaa tietä.

Ihan kuin Miko olisi lähdössä tuuleen mukana :D

Miko vähän innostui spurttailemaan

Isokorva

Kaduilla ei ole enää yhtä talvista vaan keväisen likaista
Lisää kuvia täällä.

Tänään oli agitreenien vuoro. Suoritettavana oli ykkösten rata ja se näytti suunnilleen tältä:


Suunnittelin, että skippaamme putket, mutta radalla kuitenkin ohjasin Mikon putkiin eikä mitään ongelmia ollut. Onneksi. Meillä meni tosi hyvin A:lle asti, mutta välistävedot ei sitten onnistunut. Niitä piti pari kertaa hinkata, että saatiin onnistumaan. Loppu meni kivasti ja erityisesti Mikon kepeille menosta tuli kehuja. Radalla kouluttaja katsoi, miten pussi ja rengas sujuvat. Niissä ei Mikolla ole ongelmaa vaan hienosti menevät. Tehtiin loppuosaa eli A:lta lähtien vielä muutaman kerran ja eteenlähetykseen vauhdin saamiseksi otin namikipon käyttöön. Meillä on käytössä oranssi muovikippo, jonka Miko tosi hyvin huomaa ja menee sinne vauhdilla. Lopuksi oli tarkoitus tehdä rata nollana läpi, mutta en halunnut enää toisella kierroksella mennä putkia, sillä Miko väsähtää ensimmäisen kerran jälkeen. Tehtiin sitten tuota loppua. Parin kerran jälkeen kepeillä alkoi näkyä väsy ja Mikon eteneminen oli niin hidasta, että otettiin lopun vauhtisuora hyvän suorituksen saamiseksi. Kouluttaja sanoi sen jälkeen, että vauhtisuorat on Mikon juttu. Mitä sitä kieputtamaan kun voi mennä suoraankin :) Hyvät oli treenit, mutta vähän tuli tehtyä liikaa. Tuntuu siltä, että Mikolle riittää yksi kerta radalla.

Tarinaa jo tuli ihan riittävästä, mutta vielä loppuun pitää mainita, että hinku päästä taas ohjattuihin tokotreeneihin on kova. Harmittaa, etten voi vielä mihinkään ilmoittautua, sillä vasta huhtikuussa selviää mihin agiryhmään päästään kesäkaudeksi ja minä päivänä treenit ovat. Ilmoittauduin jo loppuvuodesta HSKP:n tokokoulutukseen, mutta ainakaan helmikuussa alkaneeseen toko 1:een ei päästy. Seuraava alkaa huhtikuussa, mutta sinne pääsijöille ilmoitetaan vasta pari viikkoa ennen koulutuksen alkua. Helsingin Seudun Kennelpiirin koulutuksiin ei kai pääse ilmoittautumisjärjestyksessä vaan sinne valitaan "parhaat". Toivottavasti agiseuralla olisi taas kesällä rally-toko treeniä, sillä sekin kiinnostaisi. Vähän vaan voi tuo koulu haitata harrastamista.