torstai 29. marraskuuta 2012

Touhuviikonlopun päätös

Sunnuntai-iltana kävimme jälleen hyppytekniikkatreeneissä. Tällä kertaa aiheena oli 4 etäisyyttä ja Mikon etäisyyksinä 9, 12 ja 15 jalkaa, jotka myös Huugolle sopivat (makseilla 9-12-15-18 ja medeillä 6-9-12-15 jalkaa). Pojille oli kai jäänyt jotain hampaankoloon edellisen päivän Purina-reissusta, joten hieman ärinää oli ulkopuolella (Miko nosti häntänsä niin ylös ja niin kippuralle kuin vain pystyi Huugon nähtyään...), mutta hallissa keskityttiin jo muuhun. Treenin alkuvaiheessa Saara ehdotti, että jäisin kupille enkä menisi Mikon viereen kuten normaalisti. Suoritukseen tuli enemmän vauhtia kun odotin namikipolla. Ihan hyvin taisi Mikolla kaikki etäisyydet mennä. Loppuaika käytettiin taas keppeihin. Keppien vieressä oli pussi, jonne Miko oli ensin menossa ja menikin. Ja siellä se pussin jälkeen odotti, että pallo lentää :) Keppejä tehtiin kolme toistoa, joista toisella pujottelu jäi kesken. Ensimmäinen toisto oli keppien oikealta puolelta ohjaten ja viimeinen vasemmalta. Viimeisellä kerralla Miko haki niin hienosti kepeille, että olin hurjan tyytyväinen. Saarakin meinasi, että Miko turhaan sitä kädellä ohjaan. keppejä oli 12. Treenien päätteeksi Miko sai ihan luvan kanssa mennä pussin.

Kotimatkalla pysähdyttiin tokoilemaan, aiheena seuraaminen ja liikkeestä maahan. Seuraaminen oli taas vähän vaisumpaa, mutta ihan ok kuitenkin. Liikkeestä maahan meneminen sujui hyvin. Hyvin Miko jaksoi sunnuntaina niin agilitya, hyppytekniikka kuin tokoakin.

Tänään tänne tuli ihan kertaheitolla talvi. Ylihuomenna on jo joulukuu, joten mikäs siinä. Miko ainakin tykkää enkä minäkään talvea ja lunta inhoa.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Keinu, keinu lemmikkini

Lauantaina kävimme Mikon kanssa Purinalla totuttelemassa agilitykisatunnelmaan. Kisaamassa oli kaksi kooikerkoirakkoa, Outi & Olli ja Kaisa & Ella, joiden menoa halusin nähdä. Myös Taina & Loki sekä Saara & Huugo tulivat paikalle hengaamaan. Hallissa tuli vielä nähtyä Elina, joten kooikerporukkaa oli liikkeellä. Ihan yllätyin kuinka innokkaasti Miko tervehti Kaisaa, kun ollaan vaan pari kertaa nähty. Ehkäpä Ella tuoksui kivasti :) Mutta ei tosiaan ihan jokainen samanlaista tervehdystä saa, vaikka olisi tutumpi. Hallissa oli välillä ihan yllättävän hiljaista. Miko käyttäytyi ihan hyvin, mutta Huugolle se ärisi pahankuuloisesti. Agikentän laidalla seisoessa Miko välillä yltyi haukkumaan, joka ei välttämättä kerro siitä, että se haluaisi itsekin päästä radalle. Miko haukkuu niille, jotka leikkivät tai juoksevat kovaa sen lähellä. Pitää olla komentamassa. Pääasiassa Miko siis haukkui niille koirille, jotka juoksivat kovaa, kuten Ollille ja Ellalle. Kooikereiden meno oli niin hienoa, etten malttanut lähteä kotiin, joten katsoimme kaikki neljä starttia. Neljä tuntia meni tuohon reissuun, mutta oli vaan kiva nähdä ensimmäistä kertaa Mikon siskopuoli Ellan liitelyä, erityisesti valioitumisrata.

Illalla lähdimme Malminkartanon sirkuskentälle tokoilemaan. Tehtiin seuraamista, liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Meno ei ollut yhtä innokasta kuin sunnuntai-iltoina, mutta luoksetulo oli vauhdikas. Liikkeestä seisominen oli aluksi istumista (Miko opetellut uuden liikkeen!), joten piti palauttaa mieleen mitä seisominen olikaan. Seuraamisessa kontakti katosi aina palkkaamisen jälkeen. Vaikka seuraaminen ei nyt ollutkaan superia, niin kyllä se mulle kelpasi, on se joskus ollut paljon huonompaakin.


Tänään käytiin meidän kentällä Tainan & Lokin kanssa agilityn merkeissä. Keinu oli taas pääasiana ja sillä aloitettiin. Kolme ok toistoa molemmin puolin, mutta on vauhtia ollut enemmänkin. Toisaalta jos Miko kisoissa menee tuolla vauhdilla niin se on ok, kunhan ei ala sen enempää aikaa käyttämään. Seuraavalla kerralla voisi ehkäpä kokeilla ilman, että kukaan laskee keinua. Halusin tehdä putkitreeniä, joten kentällä olleista putkista saatiin aikaiseksi kolmen putken ja A:n yhdistelmä. Kivan vauhdikasta menoa saatiin tällä treenillä. Vähän paremmin Miko olisi voinut irrota putkiin, varsinkin toiseen. A:n kontaktista Miko tahtoi tulla pysähtymättä läpi. Tehtiin tauon jälkeen toinen kuuden toiston satsi keinua ja ihan lopuksi A:ta kosketusalustan kanssa. Alustan kanssa Miko muisti pysähtyä, oli kai pitkän tauon jälkeen päässyt kontaktit unohtumaan.


Viikonlopun aktiviteetit eivät lopu vielä tähän, sillä kohta lähdetään hyppytekniikkatreeneihin ja jos vielä intoa riittää niin tokoillaan taas kotimatkalla. Arkisin Mikolla on viime aikoina ollut kovin tylsää, kun en opiskelukiireiltä ole ennättänyt sen kanssa puuhailla. Jospa näillä treeneillä poitsu jaksaisi seuraavaan viikonloppuun...

torstai 22. marraskuuta 2012

Miko jumppaa

Tässä Mikon jumppavideo. Se sisältää kaikki kolme fyssarin antamaa harjoitusta. Viimeisessä harjoituksessa Mikon pitäisi tehdä istu-seiso-vaihdot niin, että takajalat pysyy koko ajan paikoillaan, mutta toista takajalkaa se joka kerta korjaa.


Ja vielä vähän pääaiheen sivusta. Tänään lenkillä liikennevalojen vaihtumista odotellessa vieressä seissyt nainen yhtäkkiä kysyi onko Miko kiltti. Vastasin, että se on hieman varautunut vieraita kohtaan. Samalla Miko meni häntä heiluen haistelemaan naista ja vielä hyppäsi häntä vasten. Osaahan se ihan sosiaalinenkin olla :) Nainen jatkoi, että hänen pojallaan on iso paimenkoira, jota on vaikea hallita ja lähtiessämme ylittämään tietä hän vielä sanoi, että kiva nähdä noin hyvin käyttäytyvä koira. Loppulenkin mietin, että koska Miko on niin rauhallinen, niin sitä usein pidetään hyvin käyttäytyvänä, tottelevaisena koirana. Vilkasta koiraa voidaan taas helposti pitää tottelemattomana ja huonosti käyttäytyvänä. Ei Miko rauhallisuudestaan huolimatta niin hyvin käyttäydy, se esim. rähisee joillekin koirille eikä osa olla kaikkien koirien kanssa nätisti ja joskus hihnakäyttäytyminen on ihan kamalaa. Onneksi se kuitenkin useimmiten käyttäytyy ihan ok :) Tottelevaisuus... Musta ei oikein voi sanoa, että koira on tottelematon vaan enemmin se on huonosti koulutettu. Esimerkiksi Mikolle en ole osannut opettaa luoksetuloa niin, että aina tänne-käskystä se tulisi luokse, saman tien. Ei Miko tottelematon ole kun se ei reagoi luoksetulokäskyyni, se ei vaan ole oppinut että silloin kannattaa tulla luokse. Äitikin pitää Mikoa niin hyvin koulutettuna, mutta oikeasti se on vaan rauhallinen :)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Liekeissä!

Lauantaina kävimme Tainan ja Lokin kanssa agilitykentällä. Aloitettiin Mikon kanssa keinulla. Käytettiin säädettävää keinua keskimmäisellä korkeudella ja Taina laski keinua. Usein unohtuu harjoitella molemmilta puolilta ohjausta, mutta nyt muistin ja kaikki kerrat meni hyvin. Seuraavana tehtiin keppejä ja tarkoituksena oli lisätä itsenäisyyttä suoritukseen. Tehtiin siksi neljällä kepillä ja Taina oli namikipon kanssa palkkaamassa. Aluksi Miko ei malttanut pujotella ollenkaan ja sitten ei malttanut pujotella kuin yhden välin kun oli niin kiire namikipolle. Alkoi se sitten onnistua kun namia ei noilla yrityksillä saanut. Jättäydyin vähän jälkeen Mikon alettua pujotella. Mikolla jäi viimeinen väli pujottelematta, jos jäin liian taakse. Pystyin pitämään etäisyyttä vain muutamia kymmeniä senttejä, joten hitaasti pitää edetä. Lopuksi tehtiin kokonaiset kepit kerran ja hienosti meni. Taina teki Lokin kanssa pientä radan pätkää ja kokeiltiin siitä välistävetoja. Yleensä välistävedot on mennyt meillä hyvin, mutta tällä kertaa ei mennyt. Kaksi hyppyä kolmesta meni välillä ok ja välillä ei yksikään. Jotta loppuun tuli jotain onnistunutta, niin tehtiin radan loppusuora rengas-hyppy-hyppy. Miko meni pari omatoimista putkea välistävetoharjoituksen aikana. Lopuksi tehtiin vielä keinua.

Sunnuntai-iltana oli vuorossa hyppytekniikkatreenit Saaran ja Huugon kanssa. Perussarjaa ja kasvavaa sarjaa oli ohjelmassa. Perussarja meni viidellä jalalla ihan ok, vauhtia oli kivasti. Kasvavassa sarjassa välit olivat maksien 6-7-8-9 jalkaa. Ensimmäisellä kerralla yhdeksän jalan välissä Miko joutui ottamaan ylimääräiset askeleet, mutta seuraavilla kerroilla meni jo hienosti yhdellä loikalla. Saara sanoi, että joka kerta suoritus parani, mutta jonkin verran Miko ähki. Ähkiminen johtuu etupainoisuudesta, joten ilmeisesti Miko ei käyttänyt takapäätään kunnolla. Tai sitten se oli se kilon ylimääräinen paino… Meillä jäi minuutti treeniaikaa hyppytekniikoiden jälkeen, joten tehtiin pikaisesti kepit. Otin vinkupallon käteen ja Miko alkoi odottamaan sen heittämistä. Lähetin Mikon kepeille keppien vasemmalta puolelta ja Miko lähti reippaasti pujottelemaan ja malttoi pujotella kaikki 12 keppiä. Tehtiin vielä toinen kerta, mutta silloin Miko lopetti liian aikaisin. Viimeisellä kerralla Miko taas pujotteli hyvin loppuun asti. Varmaan koskaan ennen kepeillä ei ole ollut yhtä paljon vauhtia eikä Miko ole mennyt niin paljon mun edellä kuin nyt. Ihan super! Olisi pitänyt saada videolle.

Kotimatkalla pysähdyttiin taas sirkuskentällä ja tehtiin pienet tokotreenit. Miko oli taas ihan liekeissä! Tehtiin sivulle tuloa, seuraamista, seuraamista pysähdysten kera, liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Kaiken Miko teki hyvällä vireellä ja seuraaminen oli parempaa kuin koskaan. Ensimmäisessä luoksetulossa Miko juoksi ihan täysiä korvat hulmuten sivulle. Toisella kerralla Miko varasti, joten kolmannella kerralla välimatka oli lyhyempi. Lyhyemmällä välillä vauhti ei ollut yhtä hyvä, mutta laukaten Miko kuitenkin tuli. Palkkasin välissä vinkupallolla. Jäi taas niin hyvä fiilis sekä hyppytekniikka- että tokotreeneistä. Tokotreenitkin olisi pitänyt saada videolle.

torstai 15. marraskuuta 2012

Eläinlääkärin vakioasiakas

Kävimme taas eilen eläinlääkärillä. Käynti ei yllätyksenä tullut, sillä Miko alkoi viime viikolla nuolla takapuoltaan ahkerasti, joten arvasin anaalirauhasten vaivaavan ripulin jäljiltä. En viitsinyt viedä poikaa eläinlääkärille ennen kuin tuotokset olivat normaaleja ja pari päivää halusin katsoa meneekö itsestään ohi.

Eläinlääkärin vaaka näytti 15,7 kg. Vaaka on tuulikaapissa ja heti kun astuimme sisälle eläinlääkärin tiloihin, Miko meinasi kääntyä takaisin. Taitaa olla liian monta eläinlääkärikäyntiä jo takana... Eläinlääkäri tuli melko pian kutsumaan meidät sisään. Kävelimme ulko-oven ohi, jonka jälkeen Miko syöksähti takaisin päin ja ovelle. Kyllä se sitten kuitenkin suostui tulla tutkimushuoneeseen. Miko alkoi haistella huonetta, joten onneksi se ei ollut yhtä jännittynyt kuin päivystyksessä. Anaalirauhasten erite oli rakeista, mutta tulehdusta ei ollut. Hoidoksi peräpään suihkuttelua viikon ajan aamuin illoin ja suihkuttelun jälkeen voidetta takapuoleen, joka oli vähän ärtynyt nuolemisesta.

Eilen oli myös tullut vakuutusyhtiön päätös päivystyskäynnin korvauksista. Olen puolen vuoden aikana pistänyt vähän reilun 600 euron edestä hoitokuluja korvattavaksi ja nyt tuli melkein satanen vielä lisää. Enpä ole ajatellutkaan kuinka paljon rahaa eläinlääkärikäynteihin on mennyt. Onneksi on vakuutus!

Mikolla tuli muuten viime viikolla 3,5 vuotta täyteen ja tässä poseeraus tältä päivältä.


Miko 3 vuotta 6 kuukautta 8 päivää

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kepittelyä ja muita kuulumisia

On taas kiirettä pitänyt enkä ole ehtinyt päivitellä kuulumisia. Tai toki aina jotain ehtii kirjoittamaan, mutta videon editoiminen ja kuvien läpikäyminen + muokkaus vie aikaa. Onpas muuten ihanaa kun kalenterissa loppuvuoden viikonloput ovat lähes tyhjänä. Tällä viikolla käyn lauantaina Suklaa Festivaaleilla :p ja joulukuussa on Messariviikonloppu. Ja toki sunnuntaisin on meidän hyppytekniikkatreenit. Mitään kummallista ei ole tapahtunut, mutta tässä katsaus viime viikkoon.

Mikon emä Seeda (Estaika's Sinelda) Kuva: Hanna Vainionpää

Miko on jo ok ja ruokintakin on saatu taas normaaliksi. Antibioottikuuri päättyi tänään. Jumpasta on ollut nyt jo lähes 2 viikon tauko, joten täytyy nyt treenailla ahkerasti, joka päivä. Seuraavaan fysioterapeuttiaikaan ei ole enää kovin pitkä aika ja olisi ihan kiva jos jotain Mikon kropassa olisi tapahtunut.

Ilmoitin Mikon viime viikonlopuksi mejä-kokeeseen kun edellisestä kerrasta on 1,5 vuotta. En tiedä olisiko tulosta tullut, mutta ainakin kokemuksen vuoksi olisi ollut kiva käydä. Koe peruttiin, koska viikonlopuksi oli lupailtu kylmää (oli kylläkin plussaa) ja seuran verivarastot oli päässyt pilaantumaan. Miko olisi dopingin takia joutunut jättämään kokeen joka tapauksessa väliin, joten eipä nyt harmita niin paljoa. Onneksi kelit ovat vielä sellaiset, että jälkiä voi harjoitukseksi tehdä.

Tara (Maricosan's Stratus Quintus)

Sunnuntaiaamupäivästä menin Messukeskukseen Lemmikki-, Elma-, Kädentaito-, Metsä- ja OutletExpo-messuille. Ajoitin saapumiseni niin, että ensin menin Lemmikkimessujen pentunäyttelyyn katsomaan kooikerpennun esiintymistä. Yksi pentu oli siis ilmoitettuna ja se oli Tara eli Maricosan’s Stratus Quintus. Tara oli ihan pikkupentuna kooikereiden erkkarissa turistina. Kivanoloinen pentu oli ja iloisesti mua tervehti :) Neiti oli hieman liikkuvaista sorttia, joten hyvää seisotuskuvaa ei ollut ihan helppo saada. Liikkeet oli tosi hyvät ja niitä tuomari tuntui ihastelevan useamman kerran. Messuilta lähti ehkä turhan paljon kaikkea mukaan, mm. vajaan puolen kilon pussi ZiwiPeakia lenkkejä varten, Rukan tassupyyhkeet  ja kaksi euron hintaista Kiroileva Siili t-paitaa. Noista t-paidoista olen erityisen iloinen, koska tykkään Kiroilevasta Siilistä ja siksi kaupassa nähdyt t-paidat lähtee aina mukaan :)

Tara

Sunnuntaina oltiin Mikon kanssa kaksistaan hyppytekniikkatreeneissä, sillä Huugo jäi Tampereelle. Tehtiin alkuun perussarjaa ja loput ajasta keppejä. Kuusi keppiä oli ihan riittävä määrä kun halusin harjoitella toiselta esteelle kepeille tuloa ja ylipäätään lisätä varmuutta suoritukseen. Pari kertaa Miko aloitti kakkosvälistä, mutta se oli oman ohjauksen tulosta. Molemmilla kerroilla Miko suoritti ensin toisen esteen, putken tai muurin. Kerran Miko aloitti pujottelun väärältä puolelta, mutta silloinkin minä tökkäsin sen väärään kohtaan kun ei ilmeisesti aivot toiminut. Muuten Miko osaa kyllä ihan kiitettävästi aloittaa keppien oikealta puolelta. Pujotteluun tuli kivasti vauhtia kun ensin oli toinen este. Lopuksi tehtiin vähän suoraa putkea, josta palkkasin vinkupallolla. Kun vire on kohdallaan, niin Miko hakee hyvin putkeen, joten lähettäminen vähän kauempaa onnistui hyvin. Toivottavasti tällä viikolla pääsisin vihdoin Kivikkoon keppi- ja keinutreeniin. Keinun osalta suunnitelma on selkeä, mutta keppien kanssa en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Haluan lisätä varmuutta ja itsenäisyyttä sekä harjoitella erilaisia keppikulmia. Jos jollain on jotain ideaa siitä minkälaisia harjoituksia kannattaa tehdä, niin saa vinkata.


tiistai 6. marraskuuta 2012

Toipilas

Tällä hetkellä Miko on jo hyvin pirteä (ja nälkäinen), joten hyvältä alkaa näyttää! Aloitin Tainan rohkaisemana Tylosin-kuurin maanantaina ja se joko yksinään tai yhdessä Inupekt forten kanssa alkoi jo saman päivän aikana vaikuttaa.

Sunnuntai-iltana taisin käydä Mikon kanssa kaksi kertaa ulkona ennen nukkumaanmenoa. Nukuin huonosti ja havahduin varmaan kaikkiin Mikon ääniin. Kävimme ulkona puoli yhden ja neljän aikoihin. Herätyskellon soidessa klo 6 hieman väsytti... Markus ehdotti, että jään kotiin ja pistin sitten esimiehelle viestiä, että toivottavasti on ok että pidän saldovapaan. Tiesin kyllä sen olevan ok, on meillä sen verran kiva ja reilu pomo :) Kannoin kovasti huolta Mikon riittävästä juomisesta. Päivystyksessä eläinlääkäri sanoi, että koiran kuivuessa se voi mennä sokkiin ja siinä voi käydä niin, että koira kuivuu käsiin. Miko ei varmaan koko päivän aikana juonut, mutta ruiskusta tai kädestä tarjoiltuna vesi kelpasi. Koiran pitäisi juoda 0,5 dl / kg eli Mikon 8 dl päivässä. Eihän Miko normaalistikaan juo noin paljoa, hyvä jos itsekään litraa juon. Ulkona kävimme useamman kerran ja kylläpäs olin iloinen, kun yhdellä kerralla Mikon tuotoksilla oli jotain muotoa. Viiden aikoihin kävimme hakemassa siskon pojat tarhasta/eskarista meille pariksi tunniksi. Tämän reissun jälkeen Mikolla ei enää ollut tarvetta päästä ulos, iltalenkille Miko heräsi vasta kun aloin pistää ulkovaatteita päälle. Yö nukuttiin hyvin ja päivän Miko oli pärjännyt kotona, ei mitään ikäviä yllätyksiä ollut odottamassa. Markus vei pojan ulos, jolloin se kakki ensimmäisen kerran sitten maanantai-iltapäivän ja nyt tuotos alkoi jo enemmän näyttää siltä miltä pitääkin. Miko on nyt hyvin nälkäinen, mutta en vielä uskalla ruokkia muuten kuin raejuustolla ja keitetyllä kanalla. Josko huomenna antaisi ihan vähän nappulaa.

En oikein usko, että Mikon syömä luu ainakaan yksinään olisi syy vatsaongelmiin. Vastaanoton nainen oli sitä mieltä, ettei Mikolle enää kannata antaa raakoja luita kun Markus sanoi, että viimeksi kävi ihan samoin. Oikeasti viimeksi tai viimeisimpinä kertoina Mikolle ei ole tullut mitään oireita, koska luut on ollut sopivan kokoisia. Viimeksi kun Mikolla meni raa'asta luusta vatsa sekaisin, niin se muistaakseni söi liian ison palan. (Markus muistaa vain ne kerrat, jolloin vatsa meni sekaisin, koska ei tykkää siitä, että syötän Mikolle luita). Eläinlääkäri ei sanonut luiden syömisestä muuta kuin että raaoista luista voi joskus saada salmonellan tai jonkun muun.

Punnitsin Mikon edellisellä eläinlääkärikäynnillä (silmäpeilaus), jolloin vaaka näytti 15,4 kg. Se on 600 g enemmän kuin haluaisin Mikon painavan, joten aloin kiinnittää enemmän huomiota Mikon syömisiin. Viikissä Miko taas punnittiin. Kirjainyhdistelmä WTF kuvaisi ehkä parhaiten ajatuksia kun näin vaa'an lukeman, 16,2 kg! Miten ihmeessä Miko voi kolmen päivän ripuloinnin ja kuuden viikon laihiksen (olen vähentänyt Mikon saamaa ruokaa sen mukaan kuinka paljon se on saanut päivän aikana ylimääräistä syötävää) jälkeen painaa melkein kilon enemmän??? Toki mukana oli panta ja hihna, mutta silti. En ole itse koskaan laihduttanut, joten en kai osaa laihduttaa koiraakaan... Punnitsin Mikon tänään Wiillä ja se näytti 15,8 kg. Pitää siis alkaa kiinnittämään entistä enemmän huomiota ruokintaan. Mutta ei Miko silti lihava ole, kylkiluut kyllä tuntuu.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Pikku potilas, osa 7

Mikon oksentelut ja ripuloinnit ei sitten jäänytkään perjantaihin vaan on jatkunut koko viikonlopun. Kertauksena viime päivityksestä: torstai-iltana Miko soi liian ison palan hirven luuta ja heti ruokailun jälkeen poikaa alkoi närästää. Yö ja perjantaiaamu meni hyvin, mutta Markuksen tultua kotiin puolen päivän aikoihin oli Miko oksentanut mm. luunpalasia. Mikolla oli kova kiire ulos ja sillä olinkin vatsa ihan sekaisin. Loppupäivän Miko oli normaali, joten luulin että iso määrä raakaa luuta oli liikaa Mikon vatsalle, mutta oksentelun ja ripuloinnin jälkeen olo helpottui.

Lauantaiaamuna Miko oli oksentanut ja herätti mut vikisemällä. Tiesin, että on kiire ulos ja niinhän vatsa oli edelleen kuralla. Miko ei enempää oksentanut, mutta kävimme lauantain aikana seitsemän kertaa ulkona eli parin tunnin välein. Kävin aamupäivästä tekemässä Tainan kanssa jäljet Lokille ja Mikolle, mutta iltaan mennessä oli selvää, ettei Miko voi lähteä jäljestämään. Huugo sai sitten meidän jäljen.

Viimeisin ulkoilu lauantaina, oikeastaan jo sunnuntain puolella, oli klo 01.00 ja vähän huolestutti miten Miko yön kestää, mutta uskoin Mikon herättävän jos on pakottava tarve päästä ulos. Tänään aamulla nousin ylös kun Miko tuli tuijottamaan ja lähdimme ulos. Ennen uloslähtöä huomasin, että Miko oli yön tai aamun aikana ripuloinut keittiön matolle. Pieniä läikkiä oli useassa kohtaa mattoa. Ulkona huomasin, että ulosteen mukana tuli verta, joten soitin YES:n päivystykseen. Sieltä suositeltiin käymistä. Herätin Markuksen ja lähdimme kohti Viikkiä. Bussimatka yhdellä vaihdolla kesti puoli tuntia, joten lähdimme julkisilla matkaan. Mikon ripuli tuntui pahentuneen, sillä ensimmäisestä ulkoilusta oli vajaa 1,5 h kun lähdimme päivystykseen ja Mikolla oli niin kova hätä, ettei se edes ehtinyt kyykistyä kun jo alkoi tulla. Ensimmäisestä bussista jäätyä Miko taas pari kertaa ripuloi ja juuri kun seuraava bussi tuli, se oksensi. Kuski ei päästänyt meitä kyytiin, joten soitin meille taksin. Yliopistolliselle eläinsairaalalle tulimme n. klo 12.20. Olo vähän helpottui kun vastaanottovirkailija tms. meinasi, että kirkkaanpunainen veri yleensä johtuu siitä, että suoli on ärtynyt, tumma veri olisi ollut huolestuttavampaa. Yhtään eläintä ei ollut meitä ennen jonossa, mutta hoidettavia oli sen verran monta, ettei heti päästy ja kun lisää porukkaa tuli eikä Miko ollut kiireellisimmästä päästä niin pääsimme vasta kolmen tunnin odottelun jälkeen tutkimuksiin.

Miko oli jostain syystä tosi jännittynyt tutkimushuoneessa. Se istui meidän jaloissa ja tärisi. Yleensä Miko alkaa heti tutkia huonetta. Omaa vuoroa odotellessa samat kaksi nuorta eläinlääkäriopiskelijanaista, jotka Mikoa sitten tutkivat, kävivät katsomassa Mikon vointia ja Miko murisi heille. En yhtään ymmärrä mistä syystä Miko murisi. Tutkimushuoneessa Miko ei enää murissut, mutta varmuuden vuoksi sille pistettiin kuonokoppa. Pöydällä Miko tärisi eikä pöydän heiluminen yhtään auttanut asiaa. Miko seisoi hienosti paikallaan tutkimusten ajan, mutta toisen eläinlääkäriopiskelijan mukaan Miko piti häntä koko ajan silmällä. Mikon yleisvointi oli hyvä, mutta eläinlääkäri halusi tutkia sen ja ottaa verikokeen. Siksi aikaa me menimme odotushuoneen puolelle. Miko-raukka pisti kaikin voimin vastaan kun sitä lähdettiin viemään eri suuntaan.

Sen jälkeen, kun meidät kutsuttiin takaisin tutkimushuoneeseen, Mikolle annettiin nesteytystä. 5dl nestettä meni kahteen kohtaan nahan alle ja niihin kohtiin jäi isot patit. Nesteytyksen jälkeen jäätiin odottamaan verikokeen tuloksia. Miko oli nesteytyksen jälkeen kovin vaisu. Me vähän naureskelimme steroidi-Mikolle, kun patit Mikon vasemmalla puolella näytti siltä kun se olisi yrittänyt kasvattaa lihaksia kielletyillä aineilla :D Tulosten valmistuttua eläinlääkäri tuli luoksemme ja kertoi, että punasolujen tilavuusosuus oli kohonnut, joka viittaa elimistön kuivumiseen. Koska Miko on ollut ihan reipas eikä kuivuminen ollut aiheuttanut sokkia, niin eläinlääkäri uskalsi päästää sen kotiin. Olisikin ollut outoa lähteä ilman Mikoa. Nyt pitää vaan tarkkailla Mikon vointia. Jos ripuli muuttuu enemmän veriseksi tai ei hellitä muutamassa vuorokaudessa, niin aloitetaan antibioottikuuri. Ell kirjoitti Tylosin-reseptin. Jos Miko alkaa oksentaa juomisen jälkeen tai olo heikkenee, niin sitten takaisin eläinlääkärille.

Kotiin pääsimme lähtemään n. klo 17.30, joten viisi tuntia vierähti Viikissä... Kävin ostamassa apteekista Inupekt fortea, jota käytetään ripulin hoitoon ja kaupasta raejuustoa, tonnikalaa ja kanaa Mikolle. Takaisin mentiin myös taksilla. Melkein 300 euroa meni tähän reissuun taksimatkoineen... Toivottavasti Miko jo kohta paranisi ja toivottavasti ei huomenna töiden jälkeen ole taas mattoa siivottavana. Voi meidän pikku potilasta.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Sekametelisoppa

Olisi pitänyt jo aikaisemmin kirjoitella kuulumisia, nyt tulee sitten vähän kaikkea...

Sunnuntaina illalla lenkkeiltiin taas Konalaan hyppytekniikkatreeneihin. Saara oli suunnitellut tälle kerralle pingistä, joka oli meille uusi juttu. Mikon (ja varmaan kaikkien muidenkin koirien) mielestä pingis on kaikkein kivoin harjoitus, kun siinä vaan juostaan namikipolta toiselle. Videolla kuulee kun Miko välillä ähkii, se kertoo innostumisesta :) Saaralla oli meidän tuttu namikippo ja mulla purkin kansi. Miko jarrutti niin kovasti ennen namialustaa, että nakki aina peittyi hiekkaan. Kun nostin alustan ilmaan, niin alkoi sujua ripeämmin kun ei mennyt aikaa nakin etsimiseen. Alla video tästä harjoituksesta. Hyvin Miko näyttää ponnistuspaikan hakevan, vaikka on vauhtia. Tehtiin myös set pointia. Ihan lopuksi tehtiin taas keppejä, molemmilta puolin ohjaten. Pääosin meni hyvin, mutta pari virhettäkin mahtui taas mukaan.



Paluumatkalla pysähdyttiin hetkeksi Malminkartanon sirkuskentälle tokoilemaan. Tehtiin liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Miko oli tosi innokas ja seuraaminen oli hienoa. Joka kerralla Miko pysähtyi seisomaan, mutta välillä pienellä viiveellä. Luoksetulot olivat vauhdikkaita. Olin ihan yllättynyt seuraamisesta kun normaalisti Miko jää jälkeen. Ehkä siitä on ollut hyötyä, että olen nyt käynyt enemmän pitkillä lenkeillä Mikon kanssa ja pitänyt nameja mukana. Palkkaan Mikoa siitä kun se tulee vierelle ja ottaa kontaktia. Mikon tokoilu oli niin superia, että jätin treenit ihan lyhyeen ja aloin lopuksi heitellä Mikolle vinkupalloa. Kyllä Mikki tykkäsi kun pääsi täysiä juoksemaan pallon perässä. Nälkä sillä taisi olla kun toi pallon aina heti takaisin ilman ylimääräisiä rallatteluja ;) Varmasti iso syy siihen miksi Miko teki niin innokkaasti ja keskittyi vaan muhun oli se, että minä en ottanut ympäristöstä häiriötä (tähän vuodenaikaan klo 21 jälkeen ei kauheasti enää muita ulkona näe). Minähän olen sitä mieltä, että Miko ottaa ympäristöstä helposti häiriötä ja siksi itse stressaan jos pidän Mikoa irti treenien aikana. Suurempi häiriö Mikolle kuitenkin on se, että minä otan häiriötä enkä keskity kunnolla... Oli niin kiva tokoilla, että ensi sunnuntaina taas!

Keskiviikkona meillä oli töissä tyhy-päivä. Menimme ensin Kisakeskukseen, jossa mun urheiluaktiviteettina oli suunnistus. Koiraharrastusten takia sen valitsin :) Valitettavasti kompassin käyttö ei kuulunut ohjelmaan, mutta kartanlukutaito taas kehittyi. Iltapäiväksi suuntasimme Fiskarsiin, jossa kävin ensimmäistä kertaa. Olipas hienot maisemat!

Torstaina tapasimme lenkillä sen kastroidun uroskoiran, josta olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut. Turre on muuttanut vähän kauemmaksi, joten emme enää niin usein näe. Miko huomaa Turren aina jo kaukaa ja aina täytyy päästä moikkaamaan. Ja astumaan. Muuta Miko ei Turren kanssa haluaisikaan tehdä... Turre myös aina haluaa moikata, mutta ei muuten juuri Mikoa (tai astumisia) noteeraa. Tällä kertaa Turre pistikin leikiksi. Oli niin ihana nähdä Mikon pitkästä aikaa ihan kunnolla leikkivän toisen koiran kanssa, vaikka toki Mikolla edelleen oli vaan astuminen mielessä. Patricia-fyssari kysyi leikkiikö Miko toisten koirien kanssa ja silloin totesin, että ei Mikolla ole leikkikaveria. Harmi, ettei Mikolla ole ketään kaveria, jonka kanssa painia. Sekin kun olisi hyvää treeniä lihaksille vapaana juoksentelun lisäksi.

Torstaihin kuului myös reissu Lohjalle, kun lähdettiin Saaran kanssa hakemaan Tainalta ja Leeviltä hirven lihaisia luita. Olipas kiva nähdä Leevi pitkästä aikaa ja kiva kun poitsu mut vielä tunnisti. Leeviä ei yhtään haitannut, vaikka vietiin siltä lihat :) Miko ei edes malttanut tervehtiä mua kun tulin kotiin vaan se meni heti työntämään pään hirvipussiin. Annoin Mikolle yhden luun kaluttavaksi ja lajittelin loput pusseihin ja pistin pakastimeen. Oli kiva katsoa kuinka Miko nauttii luun järsimisestä ja lihojen repimisestä. Pitäisi vaan useammin antaa raakoja luita. Meinasin pistää loput luusta jääkaappiin ja antaa tänään, mutta Miko söikin illan aikana lähes koko kimpaleen, vain pari luuta jäi jäljelle. Syömisen jälkeen Miko näytti siltä, ettei olo ole ihan parhain ja se röyhtäili muutaman kerran. Tänään kun Markus tuli kotiin niin eteisen matolta löytyi useampikin oksennus. Luunpalasia oli ainakin tullut ylös. Miko aloitti jossain vaiheessa vinkumisen, joten Markus vei sen ulos, vaikka käsipuoli vielä on. Vatsa oli raukalla ihan sekaisin. Luulen, että Miko söi eilen vähän liikaa lihaa ja luuta, joka pisti sen vatsan sekaisin. Miko ei kovin usein raakoja luita syö, joten vähän vatsalla on kestämistä kun sellaiseen ei ole tottunut. Ensi kerralla sitten pienempi annos. Osa luista menee uunin kautta.

Asetin lokakuulle koiranlenkitystavoitteen, 125 km. Kuulostaa paljolta, mutta se on 4 km/päivä. "Mittariin" kertyi 124 km, mutta oikeasti tavoite ylittyi, sillä en aina muistanut pistää RunKeeperiä päälle. En olekaan ennen ajatellut kuinka paljon kuukaudessa tulee käveltyä pelkästään koiran kanssa ja muu kävely vielä päälle. Kyllä kannattaa tämä koiran omistaminen :)