tiistai 27. syyskuuta 2016

Leikkiä ja piha-agia

Sunnuntaina kävin poikien kanssa tapaamassa Jackiä ja Hetjaa. Mikoa kyseltiin mukaan, joten sekin pääsi ensimmäistä kertaa vierailulle Espooseen. Hieman bussimatka jännitti, sillä en ole koskaan matkustanut molempien kanssa ilman, että isäntä olisi mukana. Tai olen kerran matkustanut vuosi sitten, kun menin poikien kanssa kooikereiden syyspäiville, mutta silloin Rio oli vielä sylissä matkustava pikkupentu. Matka meni hyvin eikä juuri ketään muita ollut liikkeellä vielä siihen aikaan sunnuntaiaamusta. Riokin matkusti hienosti jaloissa. Kesätauon jälkeen Rio on pääasiassa matkustanut treenimatkat jaloissa eikä se ole yrittänyt päästä syliin.

Miko on nähnyt Jackin vain kerran aikaisemmin kooikererkkarissa. Miko vähän haisteli Jackiä eikä ollut se enempää kiinnostunut. Onneksi Miko on melko usein tullut toimeen nuorten urosten kanssa. Koirat pääsivät ensin päästelemään höyryjä takapihalle. Miko alkoi haukkua ja syöksyi perään, jos Rio ja Jack yrittivät leikkiä. Mikolla on aina vähän ollut taipumusta olla poliisina, mutta se johtuu varmaan epävarmuudesta. Mikon kokemukset porukalla leikkimisestä ovat aika vähäisiä. Miko oli aika äänekäs välillä ja se vähän jännitti sekä Rioa että Jackiä. Rio ei ole tottunut siihen, että Miko kovin haukkuu. Miko halusi leikkiä, mutta paremmin leikkiinkutsut olisivat toimineet ilman sitä kauheaa haukkumista. Välillä pojat lähtivät takaa-ajoleikkiin Rio johtaen joukkoa, Miko perässä ja Jack viimeisenä. Hetjaa ei poikien leikit kiinnostaneet. Jack oli kovin kiinnostunut Mikosta, se mielisteli Mikoa ja kulki sen perässä. Rioa tuntui vähän harmittavan, ettei se saanut Jackin huomiota. Miko oli kovin kiinnostunut pihalta löytyvistä hajuista ja se kävi kaikki mahdolliset pusikot läpi. Miko jopa löysi puskien takana olevaan altaaseen, joka oli osin aidattu. Altaassa oli hieman kuravettä pohjalla…


Kun koirat olivat saaneet ylimääräiset energiat purettua, oli aika tehdä piha-agilitya. Rion kanssa yritin tehdä hyppy-putki-hyppy suoraa, mutta jälkimmäiselle hypylle asti ei päästy. Ensimmäinen hyppy tehtiin takaakiertona ja koska Rio pitää saattaa pitkälle, niin en millään pysynyt sen perässä. Rio oli jo ulos putkesta, kun minä olin vasta putken puolivälin kohdalla. Mikon kanssa teimme samaa suoraa, mutta kepit olivat mukana. Ensin Miko sai tehdä pelkät kepit, että vähän muistuu mieleen, mikä este se olikaan. Mikon kanssa oli tosi kiva tehdä pientä radanpätkää. Sillä oli katse eteenpäin eikä haitannut, vaikka minä jäin vähän jälkeen. Ensimmäisellä kerralla koko suora meni hienosti, mutta sen jälkeen Miko kääntyi ennen keppejä katsomaan minuun. Rion toisella vuorolla otimme namialustan avuksi suoralle, mutta se ei toiminut ihan toivotulla tavalla, sillä Rio kiersi viimeisen hypyn. Jätin ensimmäisen hypyn pois eli aloitimme putkelta, mutta silti Rio kiersi putken jälkeisen hypyn. Aina kiertämisen jälkeen teimme pelkän hypyn. Onneksi ihan kauhean montaa toistoa ei tarvinnut ennen kuin Rio hyppäsi hypyn ja siihen oli hyvä lopettaa. Mikon kanssa teimme vielä suoraa sekä välistävetoja.

Myös sisällä koirat tulivat hyvin juttuun. Miko pääasiassa tutki kaikki mahdolliset paikat, joissa voisi olla ruokaa tai ruuanjämiä. Millainenkohan siitä tulee kastroinnin jälkeen… Se onkin sitten luvassa jo ylihuomenna.

Merkkausrinki

Jack ja Miko

Miko ja Rio

Rio ja Jack

Mikon äänekäs leikkiinkutsu

Hetja ja Miko

Rio, Jack, Hetja ja Miko

Rio, Jack, Hetja ja Miko

Jack seuraa Mikoa

Hetja, Miko, Rio ja Jack

Rio, Miko, Jack ja Hetja

Hetja ja Rio löysivät hyvän hajun

Miko ja Jack

Rio, Miko ja Jack

Miko ja Rio

Miko ja Rio

Jack ja Miko

Jack

Hetja






lauantai 24. syyskuuta 2016

Kesäkausi päättyi

Näkymä parvekkeelta
Maanantaina, kun tulin töistä kotiin, löysin makuuhuoneesta maahan tippuneen kukkaruukun. Ikkunalaudalla on kaksi ruukkua ja toinen oli vain tippunut. Mietin, mitäköhän pojat ovat mahtaneet tehdä... Mutta sitten löysin keittiöstä kaksi ikkunalaudalta tippunutta maljakkoa ja kuuntelin päivän tallennuksen. Kauheeta poraamista oli koko päivä klo 8-14.30. Parvekkeelle katsottuani ei enää tarvinnut ihmetellä, miksi tavaroita oli tippunut. Koko viikko on ollut aika meluisa, mutta maanantaina melu oli niin kamala, että kauhea päänsärky olisi tullut, jos olisin ollut kotona. Poikaraukat joutuneet kuuntelemaan porausta ja sen lisäksi vielä on tavaroita tippunut.

Meillä alkoi toukokuun alussa parvekeremontti, johon sisältyi myös ikkunoiden vaihto. Aluksi olin huolissani siitä, miten Rio suhtautuu päivisin kuuluvaan meteliin, jota poraamisesta ja piikkaamisesta tulee, joutuisinko hankkimaan sille hoitopaikan työpäivän ajaksi. Onneksi Rio on ollut ihan rennon oloinen eikä se ole vaikuttanut stressaantuneelta. Lomani aikana porausta ei onneksi juurikaan ollut, mutta silloin kun oli, niin pojat vain rennosti nukkuivat. Meidän osalta remontin olisi pitänyt olla jo ohi, mutta joiltain parvekkeilta oli löytynyt kosteutta lattialaattojen alta, joten remontti pitkittyi. Parveke on ollut nyt jo 5 kuukautta poissa käytöstä... Onneksi Rio ei ole stressannut, vaikka se muutoin pelokas onkin.

Tiistaina oli Mikon viimeiset kesäkauden rallytokotreenit. Kouluttajamme oli poissa, joten suunnittelimme kaikille sopivan treenin. Teimme lyhyen ratapätkän ratatreeniä varten ja puolet hallista jätettiin tyhjäksi, jossa jokainen sai treenata mitä halusi. Aloitimme Mikon kanssa ratatreenillä, jossa oli vain ALO-luokan kylttejä. Miko teki tosi hyvällä vireellä ja vasemmalle kääntymiset olivat niin hyviä, kuin mihin Miko pystyy. Erityisesti 90 asteen käännös vasempaan ilahdutti, sillä Miko oikeasti käytti takapäätään käännöksessä. Siitä tuntuu aina olevan hyötyä, kun on edellisenä tai toissa päivänä tehnyt kotona Mikon kanssa takapääharjoituksia. Teimme vielä virettä nostavan käännösharjoituksen, jota tehtiin kooikereiden rt-koulutuksessa keväällä eli kukkasia, pyörähdyksiä ja täyskäännöksiä. Omatoimialueella harjoittelimme kaikenlaisia pikkujuttuja ja loppuun teimme taas käännösharjoituksen. Miko teki koko treenien ajan tosi hyvällä vireellä, joten treeneistä jäi mielettömän hyvä fiilis. Varsinkin, kun edellinen rallattelu oli se meidän pohjanoteeraus kisoissa.

Rio ottaa rennosti

Päät sylissä


Söpöläinen

Keskiviikkona oli Rion agilitytreenit. Aiheena oli putkijarrutus ja pimeä putkikulma. Aloitimme hyppy-putki pätkällä, jossa kouluttaja oli putken vierellä palkkaamassa tiukasta käännöksestä. Aluksi Rio ei ymmärtänyt, että palkka löytyi kouluttajalta, joten kävimme yhdessä katsomassa mitä häneltä löytyy. Riosta oli vain niin kivaa juosta, ettei palkkaa olisi tarvinnutkaan. Sillä oli ihan kauheasti energiaa ja Rio suoritti pätkää ihan melko itsenäisesti. Hyvää se ei tehnyt luvan odottamisen kannalta, mutta en nyt halunnut olla Rion innon tiellä. Muutaman kerran jälkeen otettiin toinen putki mukaan, joka oli samassa linjassa ensimmäisen putken kanssa. Kolmen esteen sarja onnistui hyvin ja kouluttaja kehui Rion hienoa, putken suuta nuolevaa käännöstä. En uskonut Rion kääntyvän niin hyvin, mutta toisaalta olihan kääntyminen todennäköisempää kuin suoraan jatkaminen. Teimme samaa myös toiselta puolelta (hypyt olivat hieman vinossa, joten putkelle tuli pieni kaarros, molempien putkien edellä oli oma hyppy). Minun ollessa Rion vasemmalla puolella, Rio vilkaisi minua aina hypyn jälkeen ennen putken menemistä, joten se oli hieman vaikeampi puoli. Seuraavana olisi ollut pimeät kulmat, mutta vapaatreenialueella tehtiin keinua ja Rio ahdistui siitä. Yritin ensin saada Rion rentoutumaan peukkukosketuksilla ja sitten lelulla. Melkein sain Rion leikkimään, mutta ahdistus kuitenkin voitti. Teimme pari kertaa pelkkää putkea ja sitten vielä putkesta putkeen, jotta Riolle jäi parempi fiilis treeneistä. Se ei enää palkkautunut lelulla, mutta pääasia, että se meni putkeen. Kivat treenit oli kuitenkin ja Rio on hieno treenikaveri. Talven omatoimitreenivuorosta ei ole vielä kuulunut mitään, mutta toivottavasti saamme vuoron. Kovasti tekee mieli treenata Rion kanssa lisää!

Torstaina lenkkeilin Mikon kanssa Konalan Mustiin ja Mirriin. Mikoa lapsetti matkalla, se teki spurtteja, piehtaroi ja hyökkäsi voikukan kimppuun :) Kävimme sovittamassa haavapukua ja sellainen lähti mukaan. Sen tarkoituksena on estää Rioa nuolemasta Mikon haavaa eikä Mikonkaan tarvitse sitten pitää kauluria.

Miko hieno body :)


Kooikeri tuotekuvassa

maanantai 19. syyskuuta 2016

Rio 15 kk

Rio on tänään 15 kk. Se on yleensä ikäraja epävirallisissa agilitykilpailuissa. Tuntuu oudolta ajatella, että Riolla olisi nyt riittävästi ikää mennä mölleilemään. Riohan hyvä, jos osaa mennä edes kaksi estettä peräkkäin :) Kolme on maksimissaan onnistunut. Rion kanssa on ihan tarkoituksella edetty hitaasti, sillä ei ole mitään syytä, miksi sen kanssa olisi pitänyt tehdä yhtään enemmän agilitya. Mikon kanssa tuli aikanaan kiirehdittyä. Olin kuullut, että voi olla vaikea päästä harrastamaan agilitya, joten heti, kun näin pentuagilitykurssin, ilmoitin Mikon sinne. Kurssi olikin hyvä eli kouluttajamme oli hyvä ja tiesi, mitä pennun kanssa kannattaa ja ei kannata tehdä. Jatkokurssilla ei sitten enää ollut läheskään yhtä osaavaa kouluttajaa enkä kokemattomana osannut ajatella sen kummin, mikä on hyvä ikä tehdä mitäkin. Alle vuoden ikäisenä Miko oli jo kokeillut kaikkia esteitä. Riolle tuttuja on vasta putki ja hyppy sekä kerran se on juossut keppikujaa ja kokeillut pussia. Rion kanssa olen pyrkinyt noudattamaan periaatetta, että rimoja ei käytetä ennen 12 kk ikää. Pari kertaa Riolla oli rimat jo ennen vuoden ikää, mutta muuten ei. Toinen periaate on, että kisaamaan ei mennä ennen kahden vuoden ikää. Toivon, että 24 kk tulisi ihan jo sääntöihin ikärajaksi, sillä 1,5 vuoden ikäinen koira on vielä kovin nuori, varsinkaan olemaan kisavalmis. Sekin tuntuu oudolta ajatella, että ensi kesänä Rio on jo kaksi vuotta. Siihen toki on vielä paljon aikaa, mutta toisaalta taas ei ole. Rio ei varmasti ole lähelläkään kisavalmista kaksivuotiaana ja toisaalta myös Rion luonne voi olla esteenä. Saa nähdä, pääsemmekö sen kanssa koskaan kisakentille, mutta toivon, että pääsemme siihen, ettei ympärillä olevat ihmiset ja koirat ole ongelma.

Viime tiistaina pojat pääsivät taas pitkälle aamulenkille, sillä ikkunamiehet tulivat tekemään viimeistelytyötä, joka perjantaina jäi sähkökatkon vuoksi tekemättä. Töiden jälkeen äitini tuli käymään, joten jouduin jättämään Mikon rallytokotreenit välistä. Keskiviikolta jäi myös Rion agilitytreenit, sillä en päässytkään lähtemään töistä riittävän aikaisin. Ida olisi ollut tuuraamassa kouluttajaamme, joten harmitti, ettei ehditty.

Torstaina molemmilla pojilla oli silmäpeilaus ja Riolla myös polvitutkimus. Taina oli ihana ja lähti apukäsiksi mukaan. Miko oli kovin iloinen Tainan nähdessään. Joukkotarkki oli seuramme hallin takahuoneessa, jonne Sari Jalomäki tuli tekemään tutkimukset. Miko oli käynyt hänellä jo kahdesti aikaisemmin. Miko oli ensin vuorossa. Tykkäsin siitä, että ell koko ajan puhui ja kertoi näkemästään, vaikka kaikkea en ymmärtänytkään. Mikolla on silmät hieman samentuneet, joten halusin varmistaa, ettei ole mistään silmäsairaudesta kyse. Mikolla on värikalvo hieman ohentunut ja ilmeisesti siitä johtuu silmien samentuminen. Siitä ei ole muuten haittaa, mutta pimeänäköön se vaikuttaa ainakin ajan mittaan. Ell näki samat sikiökauden aikaiset jäämät Mikon toisessa silmässä (iris-iris ppm), jotka hän kahdella aikaisemmallakin kerralla näki, mutta tällä kertaa hän ei merkinnyt niitä lomakkeeseen. Lomakkeeseen hän kirjasi muut löydökset eli lievä irisatrofia (googlaamisen perusteella irisatrofia aiheuttaa valoherkkyyttä eli kirkkaassa valossa koira voi siristellä silmiä) ja nukleaariskleroosi (Kennelliiton sivuilta: nukleaariskleroosi eli linssin kovettuminen vanhalla koiralla ei ole varsinainen kaihimuutos, vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin muuttuu ’opaalinharmaaksi’. Näkökykyyn se ei vaikuta.) Lomakkeessa oli myös maininta, että molemmat liittyvät ikään. Mikki vanhenee, vaikka vanha se ei vielä ole :) Tuloksena siis kuitenkin terveet silmät. Riolle pistin tutkimuksen ajaksi kankaisen kuonokopan, jonka olin ostanut pari päivää aikaisemmin. Ajattelin, että Rioa varmaan pelottaa laite, jolla silmät tutkitaan, joten kuonokoppa olisi hyvä olla varmuuden vuoksi. Ostin samalla myös muovisen kuonokopan Mikolle sen kastrointia ajatellen. Minä en ole paikalla, kun Miko herää leikkauksesta ja Mikoa varmasti hermostuttaa, niin kuin yleensäkin eläinlääkärissä. Naksuttelin molemmille kuonokoppaa ja Miko edistyi paljon paremmin. Miko heti tiesi, että kannattaa pistää kuonoa koppaan ja se alkoi myös nopeammin tarjoamaan kestoa (ja minä olin ihan haltioissani siitä, kuinka hienosti Miko tajusi jutun idean). Rion kanssa taas ongelmana on se, että jos naksautusta ei heti tule, niin se yrittää jo jotain muuta. Muutamaan kertaan naksutin vahingossa siitä, kun Rio läppäsi tassulla kuonokoppaa. Kestoa yritin saada sitten niin, että pidin namia kopan edessä, jolloin Rion piti työntää kuononsa sinne ja pitää se siellä. Ihan valmista ei torstaihin mennessä tullut, mutta koppa ei ollut ongelma tutkimustilanteessa. Riolla näkyi silmissä jotain sikiöaikaisia pilkkuja, jotka yleensä lähtevät puolen vuoden ikään mennessä, mutta ei niistä harmia ole. Riollakin siis terveet silmät. Lomakkeeseen ell kirjoitti: "Yksitt. pigm. takakapseleissa, ei merkitystä. Hieman lasiaiset juosteiset." En tiedä, mitä tuo juosteisuus tarkoittaa´. Polvilumpiot pysyivät tiiviisti paikallaan, joten huokaisin helpotuksesta ja tuloksena 0/0. Tuloksien päivittymisellä KoiraNettiin menee 2-3 viikkoa, sillä ne eivät mene suoraan eläinlääkäriasemalta, kun sellaista ei ollut välikätenä.

Vähän vaikea oli iloita hyvistä tuloksista, sillä lomakkeita täytellessä ja meidän vuoroa odotellessa Rio puri yhtä seurakaveriani nilkkaan. Rio oli hermostunut, joten siksi näin kai pääsi käymään. Kaikenlaisia ajatuksia on päässä pyörinyt sen jälkeen, mutta eipä niistä sen enempää. Fiilis ei ole kovin hyvä.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Rallytokotreeniä, eläinlääkärissä, ulkoilua pitkän kaavan mukaan ja rallytokokisat

Tiistain rallytokotreeneissä aihe oli vapaa eli kaikki saivat treenata sitä, mitä halusivat. Halusin viikonlopun rallytokokisaa varten tehdä pienen radanpätkän, jossa oli vasemmalle käännöksiä ja eteenistumisia. Eteenistumiset menivät ihan ok, mutta peruutusliikkeessä asento alkoi mennä vinoon, kun tuli kaksi ja kolme askelta. Kääntymiset eivät sujuneet ollenkaan ja 360° vasempaan piti uusia pariin kertaan. Vasemmalle käännökset eivät koskaan ole niin hyviä, kuin pitäisi olla, mutta nyt oli tavallista huonompia käännöksiä. Jäi sellainen fiilis treenien jälkeen, ettei kisoista kannata odottaa tulosta.

Maisemia torstain lenkiltä



Keskiviikkona oli Riolla eläinlääkäri. Olin aikaisemmin FB:ssa tiedustellut, onko muilla kooikereilla ollut vastaavia oireita. Sain vastauksia, että juominen voi johtua närästyksestä tai stressistä ja myös kiputila nostaa stressitasoja. Närästys ja stressi voisivat hyvinkin olla syynä, jos mitään muuta ei löydy. Rio on kova stressaamaan ja sitä jonkin verran närästää. Rio usein röyhtäisee ruuan jälkeen, joskus muulloinkin ja välillä sille maistuu heinä kovin hyvin, joka myös viittaa närästykseen. Sain myös eläinlääkärin kommentin, mitkä sairaudet voisivat tulla kyseeseen ja mitä tutkimuksia vielä kannattaisi tehdä (virtsan proteiini/kreatiinisuhteen määritys, munaisten ultraäänitutkimus, vesipaastokoe, ACTH-koe). Hän myös sanoi, että Rion maksa- ja kilpirauhasarvoja ei oltu tutkittu. Se oli yllättävää, sillä luulin, että nuo arvot ainakin katsottaisiin. Olen joskus Mikonkin kanssa ajatellut, että verikokeesta tutkitaan kaikki mahdollinen, mutta laajempaa verikoetta pitäisi osata pyytää erikseen...

Vein aamusta virtsanäytteen, sillä sen piti olla aamupissasta. Pyysin, että virtsasta tutkittaisiin proteiini/kreatiini suhde. Asiakaspalvelija ei ollut varma pitääkö näyte silloin lähettää ulkopuolelle, joten sanoin, että tutkitaan, jos tekevät sen itse ja muuten ei. Illalla oli sitten aika samalle eläinlääkärille, jolla viimeksikin kävimme. Ell ensin kyseli onko oireet jatkunut jne. Sitten Riosta otettiin verinäytteet. Rioa taisi jännittää se, että heti oli kaksi ihmistä sen ympärillä, joten verinäytteen otto oli hieman haastavaa. Minun piti pyytää, että myös maksa- ja kilpirauhasarvot tutkittaisiin, mutta ell jo poistui huoneesta, kun meinasin avata suuni... Edellisellä kerralla koholla ollut urea-arvo oli nyt normaali. Ell pohti mahdollisia jatkotoimenpiteitä ja hän oli myös käynyt keskustelemassa toisen eläinlääkärin kanssa. Hän meinasi, että parempi keskittää tutkimuksia ja miettiä mitä kannattaa tehdä, ettei tämä tule minulle niin kalliiksi. Ell edelleen epäili Addisonin tautia, sillä osa Rion oireista viittaisi siihen, mutta ihan tyyppillisiä oireita ei kuitenkaan ole. Hän ehdotti, että varaisin ajan toiselle eläinlääkärille ultraäänitutkimukseen, sillä UÄ ei kuulu hänen vahvuuksiin. Samalla voisi harkita ACTH-rasituskoetta. Aika pitäisi varata aamulle, sillä ACTH-koe on kaksivaiheinen. Kerroin, että närästystä ja stressiä oli myös ehdotettu mahdollisiksi runsaan juomisen aiheuttajiksi, mutta siihen ell ei kommentoinut mitään. Rion virtsanäyte jätettiin kasvamaan ja olisin perjantaina voinut soitella, kasvaako siellä mitään, mutta en muistanut soittaa.

Itse en usko Addisonin tautiin. Koira-kissaklinikan sivuilla sanotaan oireista näin: "Aluksi oireita voi esiintyä vain stressitilanteissa (trauma, infektio, leikkaus), ja koiran vointi on välillä parempi. Yleisiä oireita ovat oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, vatsakipu ja painon menetys. Koira on väsynyt ja haluton. Tärinää, lihasheikkoutta ja lihaskipuja voi esiintyä. Joskus tauti voi puhjeta kriisiksi: verenpaine laskee, koira on heikko, jopa tajuton, alilämpöinen ja kuivunut." Mikään noista ei sovi Rioon. Sairauden diagnosointia tukevat verinäytteessä alhainen natriumpitoisuus ja korkea kaliumpitoisuus (ei Riolla) sekä kohonneet munuaisarvot (ei Riolla, kai?). Diagnoosi varmistetaan ACTH-testillä.

Virtsatestin tuloksia en osaa analysoida, mutta jostain ell mainitsi. Virtsan sedimentissä näyttäisi leukosyytit (ja siittiöt) olevan viitearvon yli. Verestä ei tutkittu muuta kuin urea. Ei kai tässä muukaan auta, kuin varata aika uusiin tutkimuksiin...

Pitkäkoskella


Torstaina meille vaihdettiin ikkunat. Ikkunoiden vaihdon ajan eli noin klo 7 - 12.30 piti olla poissa kotoa. Lähdin aamulla poikien kanssa lenkille ja mietin, miten saisi 5,5 h kulutettua. Kävelimme ensin Pitkäkoskelle ja sieltä kosken vartta Vantaan puolella. Luonnonsuojelualueen loputtua tulimme asuinalueelle. Katsoin kartasta, että seuraava joen ylitys olisi vasta Haltialan tilan lähettyvillä, joten käännyimme takaisin ja jatkoimme matkaa vastapuolella eli Helsingin puolella kosken vartta pitkin. Metsäpolkujen jälkeen saavuimme pelloille, jonka laitaa pitkin kävelimme ja välillä poikkesimme joen rannassa. Yhdessä kohdassa joen penkka oli reilusti veden yläpuolella, mutta Miko silti kurkotteli veteen. Ja sitten tipahti. Yritin ohjata Mikoa vähän matalampaan kohtaan, mutta se vain yritti päästä ylös samasta kohdasta, josta putosikin. En mitenkään olisi saanut nostettua Mikoa vedestä eikä Miko itsekään olisi päässyt pois, joten nostin Mikoa hihnasta sen verran, että Miko sai puserrettua itsensä ylös vedestä. Sen jälkeen Miko sai kauheat hepulit ja ne juoksentelivat Rion kanssa. Yhtäkkiä tunsin piston pohkeessani ja yritin sitten saada pojat rauhoittumaan. Housuuni oli tarrannut koukku ja siimaa näytti olevan Rion jaloissa (onneksi ei ollut kuitenkaan mennyt jalkojen ympärille). Ilmeisesti koukku siimoineen oli ollut maassa. Koukku ei meinannut millään lähteä irti, mutta useamman minuutin yrittämisen jälkeen sain sen irti. Haltialan tilalla olimme noin viiden tunnin kävelyn jälkeen. Yllättävän nopeasti aika oli kulunut, mutta tuossa vaiheessa alkoi väsy painaa. Pidimme matkan aikana välillä taukoja. Itselleni olin varannut evääksi vain yhden välipalakeksin, joka ei ihan riittänyt energiaksi tuolle matkalle... Onneksi kotimatka oli lyhyempi, mutta kyllä 1,5 tuntiakin oli aikamoinen matka. Käveleminen alkoi sattua jalkoihin ja nälkäkin alkoi tulla. 6,5 h jälkeen olimme kotona. Koti oli ihan sotkuinen ja betonipölyinen, mutta siivoaminen ei siinä innostanut. Poistin sängyn päältä muovit ja menimme sinne poikien kanssa lepäämään. Miko ja Rio nukahtivat saman tien ja olivat väsyneitä koko loppupäivän.




Perjantaiaamuna meillä piti vielä tehdä ikkunoiden listoituksia, mutta sen piti kestää vain kaksi tuntia. Teimme 2 h aamulenkin kävelemällä Maunulan luontopolun. Kotiin palatessamme ei vielä ollutkaan valmista, sillä ikkuna-asentajilta oli mennyt sähköt. Piipahdimme vielä ulkona, kun miehet tekivät vielä jotain. Sen jälkeen sovimme, että he tulevat ensi viikolla uudestaan, jotta minä pääsin töihin, kun en ollut varautunut koko päivän poissaoloon.

Maunulan luontopolulla

Tänään sunnuntaina oli Mikolla rallytokokisat. Kisapaikalle kävellessä Miko välillä löntysti perässäni ja se entisestään lisäsi tunnetta, ettei tule menemään hyvin. Harjoittelin joitain kylttejä odotellessa ja Mikolla oli ihan ok vire. Juuri ennen meidän vuoroa harjoittelimme vielä radan alkua, mutta se ei enää sujunutkaan. Miko ei meinannut istua sivulle enkä meinannut saada sitä eteen istumaan. Onnistuin varmaan paineistamaan Mikoa, kun yritin saada yhden liikkeen onnistumaan. Mietin jo, että keskeytänkö, jos alku lähtee samalla tavalla. Nihkeästi se sitten lähtikin. En meinannut ensimmäisellä kyltillä saada Mikoa millään perusasentoon ja kun se vihdoin onnistui, niin en saanut sitä eteen istumaan. Jatkoimme sitten rataa. Yritin saada onnistumisia radalla, mutta oli vaikea piilottaa turhautumista, kun viidettä kertaa hokee sivu- tai istu-käskyä ja Miko vaan seisoo vieressä. Pääsimme maaliin asti ja Miko tietenkin sai Cesarinsa palkaksi. Miko ei ole ennen noin pahasti paineistunut kisoissa. Edelleen elättelen toiveita RTK2:sta, mutta jos kummallakaan ei ole kivaa, niin ei väkisin kannata yrittää. Liikkeet, joissa ei tullut yhtään virhettä olivat lähdön ja maalin lisäksi 2. "Hyppy, juoksua", 3. "Hitaasti", 5. "Juosten", 9. "Vasen täyskäännös" ja 14. "Liikkeestä maahan". 10 pisteen virheitä tuli useampia ja lopulta pistesaldoksi jäi 37...


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Rio hyppytekniikkakoulutuksessa

Ennen hyppytekniikkakoulutusta eli perjantaina kävimme Rion kanssa pitkästä aikaa Jackin ja Hetjan luona. Ensin pojat saivat kuluttaa ylimääräiset energiat leikkimällä ja sitten teimme vähän piha-agia. Rion kanssa keskityimme kolmeen esteeseen, hyppy-putki-hyppy, jotka olivat loivassa kaaressa. Aluksi teimme pelkkää hyppyä ja putkea, joka sekin oli jo aika haastavaa. Kun se alkoi toimia, niin otin vielä toisen hypyn mukaan ja kun Rion meni kaikki kolme estettä putkeen, niin oli hyvä aika lopettaa. Agilityn jälkeen pojat saivat vielä juoksennella, mutta Rio keskittyi enemmän hajujen haisteluun.


Lauantaina oli hyppytekniikkakoulutuksen vuoro. Kouluttaja oli Mari Sydänmaanlakka. Mielellään olisin Rionkin kanssa käynyt Ulla Kaukosen opissa, mutta Maria oltiin myös kehuttu, joten eri kouluttaja ei haitannut. Olisin toivonut hyppytekniikkakurssia jo keväälle, jotta Rion hyppytekniikka olisi heti alusta lähtien oikeanlainen, mutta onneksi olemme vielä ihan alkutekijöissä agilityn kanssa. Hassu yhteensattuma paljastui, kun FB näytti muistoja viiden vuoden takaa. Silloin oli Mikolla ensimmäinen hyppytekniikkakurssi eli lauantaina 3.9.2011. Silloin koulutus oli tosin kaksipäiväinen.

Lauantai alkoi luennolla. Asiat olivat tuttuja aikaisemmilta hyppytekniikkaluennoilta, mutta tässä lyhyesti muutama asia. Hyppytekniikkaharjoitusten tarkoitus on tehdä hyppäämisestä turvallisesta. Hyvä hyppytekniikka rasittaa koiran kroppaa vähemmän, jolloin myös koiran kisaura voi pidentyä. Hyppytekniikkaharjoituksilla mm. muistutetaan koiraa käyttämään takapäätään. Mitä paremmin koira käyttää takapäätään, sitä vähemmän etuosa rasittuu. Hypyissä painonsiirto on tärkeää, jotta ponnistus lähtee takaosasta. Jos koira on väsynyt tai jumissa, se ei pysty siirtämään painoaan. Koiralla tulee olla riittävä kunto ja lihaksisto ennen kuin agility aloitetaan ja varsinkin ennen kuin rimoja nostetaan. Kunto hankitaan muualla kuin agilitykentällä. Isoille lihaksille hyvää harjoitusta on monipuolinen liikunta, ylämäkijuoksu, vesijuoksu ja spurttitreenit. Syviä lihaksia voi kehittää tasapainotyynyn/-tyynyjen avulla, istu-seiso -harjoituksilla, peruuttamisella ja selän pyöristämisellä. Hyppäämisen osa-alueet ovat: 1. Reitin valinta, 2. Etäisyyden arviointi (mm. kuinka monta laukka-askelta hyppyjen väliin), 3. Ponnistuspaikan valinta, 4. Painonsiirto (painonsiirto jää tekemättä, jos koiralla on liian aikaisin korkeat esteet), 5. Hyppykulma, 6. Korkeudenarviointi (nuorilla koirilla käytettävä speed bumpeja, sillä ilman rimoja koira alkaa katsoa siivekkeitä eikä rimaa), ja 7. Tasapainottaminen (mitä parempi painonsiirto, sitä paremmin koiran tasapaino pysyy hypyssä ja mitä paremmin koira pystyy tasapainottamaan, sitä nopeammin se pääsee eteenpäin hypyn jälkeen). Hypyssä tärkeää on pään asento, selän pyöristys, jalkojen asento ja äänetön alastulo. Hyppytekniikkaharjoituksia kannattaa tehdä koko koiran agilityuran ajan.

Iltapäivällä palasin kentälle. Onneksi isäntä suostui lähteä mukaan, sillä apukäsille olisi varmasti tarvetta. Miko lähti myös mukaan seuramieheksi. Rion kanssa aloitimme perussarjalla, jossa oli aluksi neljä hyppyä. Suurin haaste oli saada Rio pysymään paikallaan ja odottamaan lähtölupaa. Rio teki vaikka kuinka monta omin luvin lähtöä ja sen lisäksi se tuli sarjaa myös takaisin päin. Onneksi Rio ei väsähtänyt, vaikka se ahkerasti itseään väsyttikin. Isäntä tuli avuksi palkkaamaan ja minä pidin välillä Riosta kiinni, mutta ei sekään ollut helppoa, sillä Rio väisti, vaikka tuttu ihminen tuli pitämään kiinni. Tauon jälkeen isäntä piti Riosta kiinni, jotta saimme liikehäiriötä mukaan. Kerran Rio otti liikkeestä niin häiriötä, että rima tippui. Hienosti Rio korjasi, kun teimme uudestaan hieman pienemmällä liikehäiriöllä. Liikehäiriön harjoitteluun perussarja sopii parhaiten. Ruotsalaiset okserit lisättiin, jotta Rio käyttäisi kroppaansa enemmän. Kouluttajan mukaan Riolla on kiva rakenne agilityn kannalta ja se on siro ja hoikka, mutta se yrittää mennä sieltä missä aita on matalin. Rion tekniikka on hyvä, se kulkee suoraan ja alastulot ovat äänettömiä, mutta koikkerimaisesti sen pää nousee liian ylös. Vaikeudet tekniikassa tulevat siitä, että Rio katsoo minua ja sen vuoksi lähtee liikkeelle etupainoisesti, mutta kokoaa kyllä sitten itsensä hyvin. Toki aina annoin lähtöluvan, kun Riolla oli katse eteen, mutta se saattoi ehtiä kääntää päänsä muualle, kun lupa tuli.

Toisena harjoituksena oli set point. Set pointilla harjoitellaan vartalonkäyttöä, painonsiirtoa, tasapainotusta ja korkeutta sekä kasvatetaan itsevarmuutta. Kouluttaja sanoi, että hyppyjä treenatessa ei kannata aina käyttää etupalkkaa, jotta koira osaa irrota hypylle myös ilman näkyvää palkkaa. Tekniikkaharjoituksissa etupalkkaa kuitenkin käytetään. Myös set pointilla Riolla oli hyvä tekniikka, mutta pää oli turhan ylhäällä. Pään asento todennäköisesti paranee, kun takapää vahvistuu. Tekniikan kannalta estefokus on kaikkein tärkeintä ja se on Riolla vielä hakusessa. En muista, että Ullan treeneissä perus set pointissa olisi tehty korkeuden arviointia, mutta sitä tehtiin Marin kanssa. Riman tulisi liikkua joka toistolla, kun tehdään korkeudenarviointia, vaikka tulisi huonompikin toisto. Korkeimmillaan takarima nostettiin 35 cm:iin ja edelleen Rion alastulo oli äänetön. Viimeisellä toistolla painonsiirto jäi vajaaksi, jonka vuoksi ensimmäinen rima kolahti. Rion kanssa tärkeintä on saada fokus eteen ja sen jälkeen takapään vahvistaminen, saada enemmän "ajatusta" takapäälle, jotta ponnistus tulee takaa eikä Rio ala kompensoida. Mari ei usko, että Riolla tulee olemaan ongelmia hyppäämisessä ja mediksi se on hyvänkokoinen. Vielä Rio kuitenkin kaipaa lisää itsevarmuutta ja rohkeutta.


Toivottavasti saadaan talvikaudelle omatoimivuoro, jotta pääsisimme jatkamaan tekniikkatreenejä.

Lauantai-iltana satoi runsaasti, joten pojat saivat iltalenkille sademanttelit. Rio käytti nyt omaansa ensimmäistä kertaa. Ensin se vaikutti aika kurjalta, mutta en tiennyt johtuiko se takista vai sateesta. Sitten Rio reipastui ja oli normaali itsensä. Pimeällä osuudella Rio näytti löytäneen jotain syötävää. Kaivoin sen suusta, jotain joka toivottavasti ei ollut päästäinen... Jotain hännäntapaista pehmeän osan jatkeena oli, hyi! Oli kiva mennä lenkin jälkeen nukkumaan, kun sänkyyn tunkeneet pojat eivät olleet märkiä.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kuulumisia

Vähän pidempi tauko on ollut blogin päivittämisessä, mutta ei meillä ole mitään sen kummempaa ohjelmaakaan ollut. Kumpikaan pojista ei ole käynyt hetkeen treeneissä, sillä tein pidempää työpäivää pari viikkoa ja sitten olin flunssassa. Päädyin jättämään Rion tokotreenit pois, sillä halli on liian stressaava treeniympäristö Riolle. Kesätreenikausi kestää vielä neljä viikkoa ja sitten loppuu pojilta treenit ellei saada omatoimivuoroa Konalaan. Se selviää myöhemmin. Toiveissa olisi jatkaa Rion kanssa agilitya omatoimisesti ja samalla voisi vaikka rallytokoilla Mikon kanssa.

Pari viikkoa sitten talkoilin agikisoissa ja pääsin rapsuttelemaan suloista koohopentua Dania (Estaika’s Unpredictiple Fast). Ihanan rennosti pentu oli hallissa. Viime viikonloppuna kävin katsomassa kooikerit vinttikoirakeskuksessa järjestetyssä näyttelyssä. Olin miettinyt Rion ilmoittamista, mutta jätin ilmoittamatta, kun epäilin, että tuomari saattaisi tutkia koirat maassa. Ja niinhän se tutkikin. Riolle oli näyttelysuunnitelmia, mutta taidamme kuitenkin pitää taukoa ja antaa Rion kehittyä. Turhaan EH:ta ja H:ta käy keräämässä, ainakaan junnuluokassa.



Miko on ollut viime aikoina aika herkkä reagoimaan epäilyttäviin asioihin. Joka vuosi, kun illat alkavat pimetä, Mikon epävarmuus korostuu. Iltojen lisäksi se reagoi myös päivällä helpommin. Olen tehnyt analysointia molemmista pojista ja todennut, että Miko on epävarma ja Rio pelokas. Jos Rio alkaa haukkua jollekin, myös Miko alkaa haukkua, sillä epävarman koiran pitää reagoida ensin ja katsoa sitten mistä on kyse. Jos Miko alkaa haukkua jollekin, Rio katselee pelokkaana ympärilleen ja hermostuu. Tämä vuodenaika saa epäilemään kastrointia, sillä se voi lisätä epävarmaa käytöstä. Mutta kyllä se tulee tapahtumaan. Aikakin on jo varattu syyskuun lopulle. Riolla on myös aika eläinlääkärille ensi viikolla, jolloin otetaan kontrolli virtsa- ja verinäytteet. Pojille on myös varattuna aika silmäpeilaukseen ja Riolle polvitutkimukseen. Rion rokotukset pitää myös uusia lokakuussa, jolloin ajattelin hoitaa myös erilaiset verinäytteiden lähetykset. Ihan kiitettävästi tässä syksyllä saa rahaa kulumaan eläinlääkärille…



Tiistaina oli Mikon rallytokotreenit ja meitä oli paikalla vain pari. Olipahan aikaa treenata. Tällä kertaa ei tehty rataa vaan pieniä pätkiä. Ensin harjoiteltiin peruuttamista. Miko osaa peruuttaa edessä, tosin aika lyhyen matkan kerrallaan, joten kokeilimme sivulla peruuttamista. Kouluttaja kehotti kokeilemaan jo käytössä olevalla peruutuskäskyllä. Se toimi, mutta Miko lähti vinoon. Täytyy siis palkata ulkokautta ja se onkin ihmeen vaikeaa... Kokeilimme peruuttamista myös niin, että lähdin kääntymään paikallani vasempaan ja se toimi myös. Toisena yksittäisharjoituksena oli seisominen. Miko osaa ihan hyvin perusasennosta seisomaan nousemisen ja treeneissä asennonvaihdot olivat erinomaisia. Kouluttaja kovin kehui Mikon tekniikkaa :) Muutaman kyltin ratapätkät menivät myös kivasti, sillä Mikolla oli melko hyvä vire.

Keskiviikkona oli Riolla agilitytreenit. Kentän portilla Rio huomasi Xeman ja puolisisarukset pääsivät pikaisesti tervehtimään. Aluksi avustin toista koirakkoa ja samalla kentän yläpuolella lensi muutama lentokone. Kun palasin Rion luokse, se makasi penkin alla täristen. Luulin jo, ettei treenaamisesta tulisi mitään, mutta pelko unohtui, kun lähdimme ensimmäiselle pisteelle. Ensimmäisenä harjoituksena oli estefokus. Harjoittelimme yhdellä hypyllä vaihdellen minun paikkaa. Ensin olin Rion tasolla oikealla ja vasemmalla, sitten siivekkeen kohdalla molemmin puolin ja lopuksi etupalkkana olleen lelun tasolla. Lähtöluvan odottaminen ei aina vielä onnistu, joten avuksi tuli Irra-bretonin omistaja. Hyppyä tehtiin ilman rimaa, sillä Riolle pistettiin hihna, jota avustaja piti. Riolle olisi ollut häiriö jo se, että joku ei niin tuttu pitää kiinni. Lähtölupa tuli aina silloin, kun koira katsoi eteenpäin. Toisena harjoituksena oli takaaleikkaus. Esteinä oli kaksi hyppyä ja mutkaputki. Aloitimme ensin yhdellä hypyllä ja putkella. Kahden hypyn kanssa oli jo paljon vaikeampaa, sillä Rio tulee jalkoihini ensimmäisen esteen jälkeen. Pistin sen estefokuksen puuttumisen piikkiin, mutta Ida myöhemmin sanoi, että välillä pistin toista kättäni selän taakse, joka saattoi myös vaikuttaa. Lähdöt tehtiin lentävinä ja ihan hyvin takaakierrot onnistuivat, vaikka Rio pitääkin vielä saattaa ihan esteelle asti. Toistoja tuli tehtyä aika monta, mutta Rio kesti sen ihan ok. Rion kanssa on tosi kiva treenata ja erityisen iloinen olen siitä, että sen voi palkata lelulla.  Treenien päätteeksi Rio pääsi vielä vähän leikkimään Xeman kanssa ja kävelimme yhtä matkaa pysäkille saakka. Bussista jäätyä kohdattiin vielä lisää tuttuja, kun Esa sattui juuri samaan aikaan pyöräilemään ohi. Ensin Rio alkoi haukkua kummalle pyöräilijämiehelle, mutta päästyään haisteluetäisyydelle, Rio tunnisti Esan ja tervehti iloisesti.





Ida oli meidän onneksi kentällä kameran kanssa ja muutama kuva tuli Riostakin. Kaikki kuvat © Ida Alexandersson.