sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Yksi virhepiste

Lauantaina Miko pääsi kokeilemaan valokuvamallina olemista Tapiolan Mustissa & Mirrissä. Paikkaa ei ollut helppo löytää, sillä linja-autoaseman tuntumassa on työmaa eikä kartan näyttämä reitti ollut mahdollinen. Ja kun on niin surkea lukemaan karttaa ja on niin huono suuntavaisto kuin minulla, niin seikkailimme puolisen tuntia helteessä. Kun lopulta löysin oikean reitin, Miko kävi viilentymässä heinikossa, jossa oli kosteaa. Mikolla oli siis pää ja rinta märkänä juuri ennen kuvauksia... Hetken aikaa oleskelimme auringossa, jotta Mikon karva kuivuisi. Olin toivonut hienoja, ryhdikkäitä kuvia, mutta tiesin, etteivät sellaiset ole mahdollisia, kun Miko oli ihan kuumissaan. Kivoilta muutamat kuvat, jotka näin, kuitenkin näyttivät. Käymme varmaan vielä joku päivä, muulloin kuin kesällä, uudestaan.

Tänään aamulla kello soi seitsemältä. Olisi tehnyt niin mieli jatkaa unia ja mietin, miksi kaikkeen pitääkin ilmoittautua. Ojankoon kun on vielä 1,5h matka julkisilla per suunta... Lähdimme kuitenkin reippaasti kohti rally-tokoepiksiä. Osallistuimme tosimölliluokkaan, josta olimme saanut ilmeisesti peruutuspaikan. Osallistujia oli 20-22 ja meidän numero oli 4. Oletin kisojen olevan hallissa, mutta kisat olikin siirretty ulos. Olin varautunut 0,5 litran vesipullolla. Lippis, aurinkorasva, aurinkolasit, viilennysloimi, rahat... kaikki kotona. Ja siellä me olimme kentällä, jossa ei ollut varjoa missään. Ajattelin kai, ettei viileässä hallissa mitään kummempaa varustetta tarvitse. Tyhmyydestä saa kärsiä. Toivottavasti otin opikseni enkä enää koskaan kesällä jätä edellä mainittuja asioita kotiin vain siksi etten usko niille olevan tarvetta.

Paikalla oli muutamia tuttuja kooikerihmisiä ja Mikon lisäksi kaksi muuta koohoa kävi kisaamassa. Mikolla oli kovin kuuma, kun tuli meidän vuoro. Tiesin, ettei meiltä ole tulossa reipasta suoritusta, koska Miko ei vaan ole hellekoira. Rata sujui ihan hyvin olosuhteisiin nähden. Miko välillä löntysteli perässä, mutta kaikki liikkeet saimme suoritettua ihan hyvin. Liikkeessä "koira eteen, oikealta sivulle" sähläsin hihnan ja nakin kanssa. Radan jälkeen ei ihan huippufiilikset ollut, koska olisi voinut mennä paremminkin. Toisaalta Miko ei haistellut suorituksen aikana.

© Johanna Laurén
Jouduimme odottelemaan pitkään ennen palkintojen jakoa, koska osallistujia oli niin paljon. Olisi tehnyt mieli lähteä kotiin, mutta halusin saada tuloslapun, joka kaikille jaetaan palkintojenjaon yhteydessä. Kävin hieman ennen palkintojenjakoa katsomassa tuloslistaa, jossa meidän nimen oikealla puolella luki 99 ja vasemmalla ympyröitynä 1. Katselin jonkin aikaa tuloksia hämmentyneenä ja epäuskoisena. 99 pistettä!?! 1. sija!?! Se oli sellainen wtf-tunne. Useampikin koira suoritti radan hienosti eikä niitä helle häirinnyt niin kuin Mikoa. Ilmeisesti tuomari jätti helteen vaikutukset huomioimatta ja keskittyi vain siihen, että liikkeet suoritetaan oikein. Palkintojenjaossa meidän nimet sanottiin viimeisenä ja pääsimme ykköspallille. Tuloslapussa ainoa virhe oli puutteellinen yhteistyö kyltillä 9 / 12, joka ilmeisesti oli se liike, jossa oli sähläystä. Kommenteissa oli hymiö. Kotiin viemiseksi saimme 4 kg RC maxi juonior ruokaa ja HSKH:n huivin. Kannatti siis lähteä! :) Vaikka edelleen voitto ei oikein tunnu voitolta, kun Miko teki liikkeitä laiskanpuoleisesti, niin olen tosi ylpeä siitä, että liikkeet silti menivät oikein ja toimin rauhallisesti noudattaen kylttien ohjeita eikä hihnan kiristymisestä ollut yhtäkään merkintää. Kotimatka oli melko tuskainen, kun aluksi kävelimme helteessä 1,5 km bussipysäkille kantaen ruokasäkkiä ja vesi oli loppu. Selvisimme kuitenkin ehjänä kotiin. Hyppytekniikkatreenit saa jäädä tänään välistä.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Nyt sujuu!

Keskiviikkona vinttikoiraradalla oli Koiraharrastuspäivä, jossa olisi tehnyt mieli pyörähtää ennen illan tokoja, koska siellä olisi ollut myös viehejuoksua. Viime aikoina aktiviteetteja on ollut ihan riittävästi, joten jätettiin sitten välistä. Tämän viikon viikonloppu oli vapaa vielä alkuviikosta, mutta sitten löysin meille tekemistä: lauantaina valokuvaukseen ja sunnuntaina rally-tokoepiksiin. Ehkä sitten juhannuksena saa nukkua pitkään :) Nyt on myös varmistunut, että pääsemme joukkueissa kisaamaan kahdessa eri lajissa. Kesäkuun RotuRacessa Miko on joukkueessa KiitoKoohot ja heinäkuun Agirodussa Miko on ALO medi joukkueessa Oranje Koohon Jeugdbende ja varakoirana KIL medi joukkueessa Oranje Koohon Altijd. Agilityssa kisaamisen aloittamisesta konsultoin fyssarin kanssa. Hän näytti suunnitelmille vihreää valoa, vaikka toi esiin pari huomioitavaa asiaa. Katselin kisakalenteria, joka näyttää siltä, että jos ensimmäiset kisamme eivät ole kesäkuun alussa, niin ne voivat olla aikaisintaan elokuussa. Katsellaan.

Tokotreeneissä harjoiteltiin ruutua ja liikkeestä maahan menoa. Hyppy oli alun perin suunnitelmissa, mutta hallin este oli viety jo kentälle, jossa on viikonloppuna tokokoe. Maahan menoa harjoittelin kutsumalla Mikoa luokse ja käskemällä sitten maahan. Häiriötä ja kestoa harjoittelin kävelemällä Mikon ympäri. Ruutuun vietiin Mikon namikuppi, jonne lähetin sen noin metrin päästä ruudusta. Parin kerran jälkeen kokeilimme ilman kuppia, jolloin Miko juoksi ruutuun yhtä vauhdikkaasti kuin kupin ollessa siellä ja onnistuin vielä palkkaamaan heittämällä nakin Mikon eteen ihan täydellisellä ajoituksella :) Tämän jälkeen kokeilimme taas kupin kanssa ja sitten taas ilman kuppia. Mikolla oli tosi hyvä vire koko ruututreenin ajan. Välissä teimme lisää liikkeestä maahan harjoittelua sekä pari pientä paikkamakuuta. Miko makasi hienosti paikallaan, vaikka pienessä hallissa oli koko ajan muita ympärillä treenaamassa. Muutenkin treenit olivat paljon paremmat kuin viime viikolla eikä Miko nyt paineistunut, ainakaan niin paljoa. Ruudun lisäksi ohjaaja katsoi kaikilta jäävän liikkeen tilanteen. Meillä meni ihan hyvin ja Miko sai taas hyvää palautetta ripeästä maahanmenosta.

Torstaille olin ostanut rally-tokotreenit. Harjoittelimme ensin merkkiä, joka tulee mestariluokassa. Sitten harjoittelimme erilaisia puolenvaihtoja. Ensimmäinen oli takakautta puolenvaihto, toinen jalkojen välistä ja kolmas edestä. Kaikki puolenvaihdot tehtiin liikkeessä. Mikon kanssa kaikki kolme menivät hyvin. Viimeiseksi teimme radan, jossa oli meille uusia kylttejä. Hankalin oli tuplasaksalainen, jossa tehtiin kaksi täyskäännöstä peräkkäin. Se ei ollut helppoa ilman koiraa eikä myöskään koiran kanssa, vaikka hahmottaminen olikin silloin helpompaa. Selviydyimme radasta ihan hyvin ja Mikon "kaukot" eli eri kylteillä tehnyt istumiset, seisomiset ja maahan menot saivat kehuja. Jonkin verran itse sähläsin, joten pitäisi sitten sunnuntaina ottaa vähän rennommin. Vaikka nämä olivat kolmannet treenit putkeen, niin hienosti Miko vielä jaksoi. Nämä olivat oikein hyvin suunnitellut treenit, joten onneksi meille on paikka ostettuna seuraavankin viikon treeneihin :)

Keskiviikkona poimin Mikon rintakarvoista jälleen yhden punkin...

tiistai 20. toukokuuta 2014

Palkalla on väliä

Tänään agilitytreeneissä oli valssiharjoitusta ja pienempänä harjoituksena irtoaminen/rengas. Me ollaan nyt kolmatta kertaa putkeen kesätreeneissä jatkoryhmässä, mutta se ei haittaa, koska meille sopii paremmin pikkuharjoitukset kuin ratatreeni. Ja olen myös ilmoittautumisen yhteydessä maininnut, ettei ryhmän tasolla ole väliä, kun opiskelujen vuoksi olen joutunut esittämään enemmän toiveita treenien ajankohdan suhteen, kuin olisi suotavaa.

Me aloitimme irtoamistreenillä, jossa oli hyppy-rengas-hyppy. Aluksi pätkä mentiin suoraan ja sitten viimeinen hyppy takaakiertona. Sitten vielä toinen hyppy käännettiin vinoon, pystysuoraan renkaaseen nähden. Mikoon sai hyvin kontaktia ennen kentän puolelle siirtymistä, mutta sitten kentällä se vaan katseli viereistä kenttää kohden ja haisteli ilmaa. Toisella kentällä oli silloin toinen uros. Sitten poikaan ei enää tahtonut saada kontaktia. Mikoa saa ihan hyvin heräteltyä istu-maahan vaihdoilla ja ne toimivat nytkin, vaikka ihan mukana Miko ei siltikään ollut. Miko ensin kahdesti kiersi renkaan, mutta sitten alkoi sujua. Takaakierto tökki, mutta vino hyppy meni ok. Sitten sai riittää, kun ei ollut kiva yrittää mitään tehdä koiran kanssa, joka on ihan toisissa maailmoissa.

Valssiharjoituksessa ei sujunut enää edes senkään vertaa kuin ensimmäisessä harjoituksessa. Miko ei tahtonut liikkua minnekään, mitä nyt aluksi hieman lönkytteli eteenpäin. Se vain seisoi paikallaan läähättäen. En saanut sitä mitenkään motivoitua, en edes pyörähtämään ympäri. Rimatkin otettiin pois, mutta Miko ei vaan liikkunut. Olin jo luovuttamassa, kun kouluttaja toi omien koirien nameja (kuivattua broilerin sydäntä ja naudan mahaa). Kun Miko sai nuuhkaista nameja, niin se muuttui kuin eri koiraksi. Miko pinkoi sellaista vauhtia, että sain tosissani pistää tossua toisen eteen. Saimme tehtyä kaikki 11 estettä ilman virheitä ja kokeilimme perään vielä toisen kerran. Sekin meni hyvin vauhdikkaasti, mutta pari hyppyä Miko kiersi, kun en juoksemiseen keskittymiseltä kyennyt enää keskittymään ohjaukseen. Mutta kaikki valssit onnistuivat. Rimoja ei ollut ollenkaan hidastamassa Mikon menoa, joten en lopuksi jaksanut enää juosta.

Miten voi namien vaihtamisella olla noin suuri vaikutus!?! Muutos flegmaattisesta koirasta, jota ei mikään kiinnosta, intoa puhkuvaksi kiitoraketiksi oli valtava. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, kuinka suuri merkitys oikealla palkalla on. Ja hyvä esimerkki siitä, kuinka surkea olen koiraani motivoimaan. Olen kyllä jo aikaisemminkin tiedostanut sen, etten osaa motivoida Mikoa, mutta nyt se oli ihan selkeää. Jos osaisin motivoida Mikoa, niin meidän treenien taso olisi ihan toista luokkaa. Kyllä Miko osaa ja kyllä Mikolla riittää intoa, kunhan sen vaan osaa kaivaa esiin. Nyt vaan extrahyvien namien metsästykseen. Ja pitää muistaa vaihdella palkkaa. Toivottavasti jossain vaiheessa kautta vinkupallo alkoisi toimia yhtä hyvänä palkkana kuin se Sporttarilla toimi. Tällä hetkellä pallo ei kiinnosta yhtään.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Hiekka pölisee, tanner tömisee

Tänään taisi olla tämän kevään lämpimin päivä ja meillä oli ohjelmassa viehejuoksuharjoitukset Vihdin Otalammella. Harjoituksiin ilmoittautui ihan hyvänkokoinen kooikerporukka, joka sitten alkoi vähitellen pienentyä niin paljon, että piti etsiä muualta lisää porukkaa. Kooikereita ilmaantui paikalle kolme kappaletta, mutta viittä odotin. Eipähän tarvitse enää jatkossa järkätä viehejuoksuharjoituksia. (Tosin tämä on niin kiva harrastus, että ehkä vuoden päästä on taas toinen mieli.) Muun rotuisia oli neljä ja enemmänkin olisi ollut tulossa. Olisi vaan pitänyt ottaa nekin mukaan.

Ensin saimme ihailla vinttikoiran esimerkkisuoritusta. Siinä vaan tanner tömisi ja hiekka pöllysi. Sovimme, että kooikerit juoksevat ensin kaksi vetoa ja sitten muut, koska heillä matka oli pidempi. Miko oli toisena vuorossa. Hieman jännitin miten Mikolta mahtaa juoksut onnistua hormonihuuruissa. Vähän pelkäsin, että poika lähtee vieheen sijasta hajujen perään. Juoksusuora oli metsässä hiekankuopan tapaisessa paikassa eikä sitä oltu aidattu. Ihan turhaan jännitin. Miko ampaisi salamana vieheen perään ja lähtiessä haukahti muutaman kerran. Vieheellä Miko haukkui taas ja lähti sitten juoksemaan takaisin päin. Vauhti oli niin kova, että tiesin ettei Miko minun kohdalle pysähdy. Miko juoksi muutaman metrin ohi, kääntyi ja juoksi takaisin vieheelle ravistelemaan sitä. Kun viehe oli tapettu, Miko tuli luokseni. Toisella kerralla Miko lähti taas reippaasti vieheen perään ja lopuksi tarrasi siihen kiinni ravistellen. Tämän jälkeen Miko meni radan sivuun ja taisi nostaa koipea, mutta ei onneksi lähtenyt hajujen perään vaan tuli luokseni kieli ihan hiekkaisena.


Oli kivat harjoitukset ja toivottavasti saamme RotuRaceen joukkueen kasaan. Kaikki koirat jaksoivat hyvin juosta lämpimästä säästä huolimatta, mutta jäähdyttelylenkillä koirilla roikkui kielet pitkällä ulkona. Ja kovin väsyttävää juoksut oli koirille. Kiitos Lotalle videon kuvaamisesta, hienoista kuvista ja kyydistä!

Kotimatkalla punkki käveli Mikon reidellä. Miten niitä onkin nyt niin paljon! Oikea punkkimagneetti tuo Miko...

Illasta oli vielä hyppytekniikkatreenit, aiheena alastulo ja taipuminen. Alastulo näytti sujuvan hyvin eikä Miko kertaakaan 8 jalan välissä joutunut ottamaan lisäaskeleita. Taipumista ollaan tehty vaan muutama kerta ja tämä oli niistä paras. Alku oli hieman muistuttelua mistä tässä oli kyse, mutta muuten meni hyvin. Miko vain kerran yritti oikoa kupille.

© Lotta Franck

© Lotta Franck

© Lotta Franck

© Lotta Franck

lauantai 17. toukokuuta 2014

Ei vaan suju

Olisi tässä välissä pitänyt kirjoitella, joten pahoittelen pitkää tekstiä...

Keskiviikkoiltana oli tokotreenien vuoro. Bussimatkalla Miko äänteli hieman ja toista bussia odottaessa se jo melkein alkoi ulvoa. Piti sitten olla vähän väliä puuttumassa ääntelyyn. Ärsyttävää. Treenien aiheena oli liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Me olimme ensimmäisenä näyttämässä kouluttajalle liikkeestä seisomista. Miko oli hankala saada viritettyä ja seuraaminen oli siten ihan huonoa. Ensimmäisestä käskystä Miko meni maahan, mutta uudella yrityksellä jäi seisomaan. Pitäisi harjoitella pysähtymistä erikseen. Muiden vuorolla teimme muutamia pysähtymisiä niin, että kutsuin Mikoa vähän matkan päästä. Muutama paikkamakuu myös otettiin muiden touhutessa ympärillä. Miko pysyi muuten hyvin paikallaan, mutta välillä se vilkuili ympärilleen ja jossain vaiheessa sitä alkoi ahdistaa niin, että Miko nousi ylös ja tuli luokseni. Juuri noin voisi käydä kokeessa, jos vieressä makaisi ahdistusta aiheuttavat koirat. Luoksetulo on meidän bravuuri, mutta tällä kertaa liike oli ihan surkea. Teimme sen kahdesti ja molemmilla kerroilla Miko lähti vähän reippaammin, mutta hiljensi pian hitaaseen raviin. Nämä treenit oli kaukana hyvistä treeneistä. Miko tuntui ottavan paljon häiriötä muista ja se paineistui.

Meidän juoksuharrastus ei ole alkanut kovin reippaasti, mutta olen käynyt muutaman kerran Mikon kanssa juoksulenkillä. Lenkeillä on tullut testattua kaikki Mikon kolme valjasta. Mikon ensimmäiset, 5 kuukauden iässä ostetut, supersäädettävät Top Canis valjaat on ihan ok, mutta ne ovat kovin kapeat ja todennäköisesti siksi Miko alkaa yksiä, jos tulee sivuttaisvetoa. Alle vuoden ikäiselle Mikolle ostetut Hurtan y-valjaat ovat muuten ok, mutta ne jäävät ihan Mikon etujalkojen taakse ja ovat siksi varmasti epämukavat. Viime kesänä jäljestystä varten ostetut Xtra Dog valjaat jäävät myös ihan etujalkojen taakse. Torstaina tiemme vei sitten valjaskaupoille eli Mustiin ja Mirriin. Miko pääsi ensimmäistä kertaa käymään kauppakeskus Kaaressa. Eläinkaupat sijaitsevat 3. kerroksessa, jonne pääsee onneksi myös portaita pitkin. Rukan valjaat olivat mielessä, sillä olin perjantaitreeneissä katsonut, että Terran valjaat ovat hyvännäköiset. Mikolle kokeiltiin Neon valjaita ja Mini Comfort valjaita. Ensimmäiset sopivat hyvin, mutta olisin ehkä tykännyt enemmän jälkimmäisistä. Mini Comforteja voi säätää vain rinnanympäryksen osalta, joten ne, jotkat olivat hyvät eturinnasta, jäivät etujalkojen taakse ja ne, jotka menivät riittävän etäälle etujaloista, olivat liian suuret eturinnasta. Miko sai sitten räikeän neonvihreät valjaat, samaa väriä kuin Mikon rally-toko/toko panta ja hihna :) Kotona hieman huoletti valjaiden etujalkojen välistä menevän osuuden leveys. Onneksi valjailla on kahden viikon palautusoikeus, jos ne eivät olekaan sopivat.

Pro Canis - Hurtta - Xtra Dog

Samana iltana valjaat pääsivät testiin. Juoksumatka ei edelleenkään ollut pitkä, mutta jaksoin edelliskertaa paremmin. Miko pysyi myös hyvin mukana. Perjantaina oli oikean säären etuosa kipeänä. Edellisen kerran kävimme juoksulenkillä maanantaina ja myös sen jälkeen oli säären etuosa hieman kipeänä. Meillä on takana alle 10 juoksukilometriä, joten ei kai juoksulenkit ole voinut olla liian rasittavia jaloille. Juoksemme ainoastaan hiekkateillä, mutta ei sekään pehmeä alusta ole. Täytyy katsoa miten tämä etenee, mutta todennäköisesti täytyy ostaa uudet juoksulenkkarit. Penikkatautia en halua saada, joten täytyy antaa jalkojen rauhassa levätä.

Rukka

Perjantaina oli epikset Espoossa. Kotona päässä pyöri kysymys: makseihin vai medeihin? Olin ajatellut, että näiden episten perusteella päätän ilmoitanko Mikon kesäkuun alun agikisoihin vai en ja siksi olisin halunnut nyt kisata makseissa. Mutta tiistain treenien perusteella medit tuntui paremmalta vaihtoehdolta, joten siihen sitten päädyin. Kävellessämme bussille Mikoa kävi tervehtimässä yhden lähitalon vanha mäyrisrouva. Mäyräkoira on aina vapaana, joten se yleensä käy pikaisesti Mikoa tervehtimässä ja jatkaa sitten matkaa. Miko on aivan rakastanut tuohon tyttöön, joten se ei pane yhtään pahakseen tervehdyksiä. Tällä kertaa rouva oli tekemässä juoksuja (tai ehkä ne olivat jo meneillään), joten tervehtimisen lisäksi se käänsi häntää sivuun ja viihtyi Mikon seurassa hieman pidempään kuin normaalisti. Mikohan meni ihan sekaisin ja kun mäyris kävi vielä toisenkin kerran härnäämässä nuorta miestä, niin sain käyttää kaikkia voimiani, että pääsimme jatkamaan matkaa, kun Miko pisti liinat kiinni. Vapaaehtoisesti se ei olisi millään jatkanut matkaa. Bussia odotellessa Miko äänteli ja koko kahdeksanminuuttisen bussimatkan jouduin puuttumaan ääntelyyn, joka olisi varmasti muuttunut ulvomiseksi. Meillä oli muutama minuutti aikaa ennen vaihtoa junaan ja pikkukävely rauhoitti Mikon ja loppumatka meni nätisti. Kävellessä AST:n kentälle Miko oli taas nuolemassa joka pissaa, joten aloin jo miettiä olikohan mitään järkeä lähteä kisaamaan.

Kisapaikalla oli useita kivoja tuttuja, kuten Taina ja Lotta sekä Mervi ja Sari. Jälleen kaikkein iloisimman tervehdyksen sai Sari, jolta Miko saa aina juustoa. Jos haluaa olla Mikon hyvä kaveri, niin kannattaa antaa sille ruokaa. Ilmoittautumiseen jonottaessa ja kentän laidalla seisoessa Miko oli kovasti pitämässä ääntä. Ei se normaalisti ole niin äänekäs, joten en tiedä mikä oli syynä. Rata vaikutti kivalta ja parissa kohdassa saisi juosta kovaa. Miko oli hyvin kontaktissa ennen meidän vuoroa, joten lähdin radalle hyvillä mielin. Miko ei sitten ollutkaan niin hyvässä vireessä, kuin ajattelin ja jo puomilla, joka oli toinen este, Miko hidasteli ja pysähtyi jo ennen kontaktialuetta. Neljäs este oli putki, jota ennen Miko pysähtyi. Hetken aikaa meni, kun mietin mitäs seuraavaksi. Miko oli sen oloinen, että kaikki motivaatio on poissa, joten jätettiin putki välistä (Miko ei ole putkihullu eikä putki saa sitä kiihdyttämään vauhtia). Seuraavat esteet menivät ok, yhden hypyn Miko kiersi. Sitä seuraavalla suoralla vauhti kasvoi ja vauhtia riitti A:lle asti. Toiseksi viimeiselle hypylle olin suunnitellut takaaleikkauksen, koska en uskonut vauhdin ja innon kanssa olevan ongelmaa. Olisi pitänyt muuttaa suunnitelmat kesken kaiken ja tehdä valssi, koska kielloksihan se meni. Radan jälkeen ei ollut yhtään hyvä fiilis. Kyllähän radan keskiosa meni ihan hyvin, mutta odotukset olivat korkealla. Epiksissä Mikolla on lähes aina ollut hyvä vire ja meno on ollut ihan erilaista kuin treeneissä. Vaikka tuloksilla ei ole pääsääntöisesti juhlittukaan, niin hyväntuntuisesta menosta tulee hyvä mieli. Tämän perusteella täytyy miettiä virallisten kisojen korkkauksen ajankohtaa. Pidän kuitenkin edelleen tavoitteena kesäkuun alun ja katsotaan miten treenit sitä ennen menevät.

Olen ollut aika pettymys, miten meidän kaikki treenit on nyt kesäkaudella mennyt. Toivon todella, että syynä on vain hormonien hyrräys. Viime kesän treeneistä ja erityisesti epiksistä on jäänyt sellainen fiilis, että vihdoin alkaa sujua. Talvitreeneissäkin varsinkin loppua kohden Mikon vire alkoi parantua ja se, että Miko kykeni toimimaan hallissa ihan hyvin, toi lisää hyvää fiilistä. Häiriö hallissa oli hyvin pientä, joten ehkä siksi nyt isommassa porukassa treenaaminen saa Mikon paineistumaan. Varsinkin tällä viikolla Miko on ollut treeneissä suorastaan flegmaattinen. Hormonien ja lisääntyneen häiriön lisäksi syynä voi olla se, että kerta heitolla elämään tullut paljon aktiviteettejä ja se on voinut olla Mikolle liikaa.

Ja vielä punkkipäivitys: epiksissä Mikon päästä löytyi yksi kävelevä punkki ja hieman sen jälkeen toinen löytyi kiinnittyneenä kaulaan. Onneksi kisapaikalta löytyi punkkipihdit ja punkki pääsi hengestään. Perjantaina tuli sopivasti ostettua Bayvantic-liuosta. Jospa sen tänään saisi pojan niskaan.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Tytöt pistää pään pyörälle

Sunnuntaina meillä oli pitkästä aikaa hyppytekniikkatreenit. Treenaamme jälleen Saaran ja Huugon kanssa Purinalla. Ajattelin tehdä set pointia ja tasaokseria koska niissä koira pysyy koko ajan melko lähellä. Tajusin aikaisemmin päivällä, kun Miko aloitti surumielisen uikutuksen, että nyt on SE aika. Toki Miko on jo jonkin aikaa ollut kovasti tyttöjen pissojen perään, mutta aika oli kullannut muistot. Enhän tätä vaihetta muistanut enää ollenkaan... Ajattelin siksi Mikon olevan niin hajujen perään, että parempi pitää se lähellä. Set point meni hyvin. Palkkasin lopuksi Mikon vinkupallolla mutta hajujen peräänhän tuo hormonien vallassa oleva lähti. Tasaokseria nostin 35 cm:stä 55 cm:iin. Kaikki korkeudet menivät hyvin eikä korkeimmatkaan aiheuttanut epäröintiä. Sporttiksella Miko kiersi muutamana kertana korkeimpia, johon syynä oli todennäköisesti jumit selän alueella.  Koska meillä oli vielä aikaa, teimme muutaman kerran keppejä. Pujottelu oli hyvin reipasta. Sitten harjoittelemme saksalaista ja vähän kääntymistä. Palkkasin treenien loppupuolella vinkupallolla ja nyt Miko pystyi jo keskittymään pallon kanssa juoksemiseen. Jossain välissä teimme myös paikalla makaamistreenit. Lopetimme kun Saara ja Huugo tulivat paikalle. Eiköhän ensi kerralla meidän kalenterit näytä treenejä samaan kellonaikaan :)

Tänään tiistaina Mikon tyttökaipuu siirtyi seuraavalle tasolle, sillä se alkoi ulvoa kotona... Kiva lähteä agilitytreeneihin sellaisen pojan kanssa, jonka päässä pyörii vaan tytöt. Meillä oli treeneissä kaksi pistettä ja kun tiedusteltiin kestävätkö koirat häiriötä, sanoin ettei me tässä tilanteessa voida olla tytön kanssa samaan aikaan kentällä. Mulla ei ollut yhtään luottoa siihen, että Miko silloin pysyisi hanskassa. Miko oli taas alkuun kovin kiinnostunut kentän hajuista ja vikisi kaikille ohimenneille tytöille. Sitä ei oikein saanut mistään innostumaan. Sateessa saimme tovin seisoskella ennen kuin kenttä tyhjeni meitä varten. Harjoituksena oli pieni radanpätkä, jolla tehtiin kaksi valssia ja kaksi takaakiertoa. Treenit alkoivat lupaavasti, kun lähtöluvan saatuaan Miko alkoi haistella. Seuraavalla yrityksellä pääsimme ensimmäisen esteen yli, mutta sitten hajut taas veivät mennessään. Ehdin juuri puuttumaan, kun pojan koipi meinasi nousta ja sitten Miko bongasi tytön odotusalueelta ja juoksi sen luokse. Onneksi Miko kuitenkin tuli heti takaisin. Kolmas kerta toden sanoi eli meno alkoi jo näyttää agilitylta. Itse kuitenkin sekoilin ohjauksien kanssa. Saatiin me onnistuneitakin suorituksia. Ajoitukseni oli hyvä, mutta saisin enemmän käyttää jalkoja ohjauksessa. Sehän vasta vaikeaa onkin. Helpompi vaan sohia käsillä. Ja Miko menee hyvin, kunhan se vaan saa oikean vaihteen päälle.

Pienen tauon jälkeen menimme toiselle pisteelle, jossa oli irtoamista. Esteinä oli pituus-hyppy-hyppy-rengas. Pituudessa oli neljä palaa ja rengas maksikorkeudessa. Namikuppi oli renkaan takana ja sen bongattuaan Miko kiisi koko suoran. Toinenkin yritys oli yhtä vauhdikas eli minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia pysyä mukana. Halusin sitten nostaa hypyt 55 cm:iin, sillä perjantaina olisi tarkoitus mennä epiksiin. Vauhdikas meno jatkui, mutta Miko kiersi molemmat hypyt. Otin hypyn yksinään eikä hyppäämisessä ollut ongelmaa. Parin yrityksen jälkeen Miko hyppäsi hypyt, mutta alitti sitten renkaan. Sen jälkeen teimme renkaan uudestaan ja Miko jälleen alitti sen. Toisella yrityksellä rengas meni oikein. Hyppyjen ohittaminen pisti miettimään mitä perjantain episten kanssa tehdään. Eiköhän me kuitenkin mennä, aina voi mennä medeihinkin. Syynä voi olla se, että Miko oli litimärkä tai se, että se heti treenien jälkeen kakkasi. Ehkä olo ei vaan ollut mukava. Mutta joka tapauksessa olen erittäin iloinen, että irtoamistreeni onnistui (matalammilla hypyillä) erinomaisesti.

Kieltämättä näinä aikoina kastraatio vaikuttaisi houkuttelevalta vaihtoehdolta. Suurin syy, miksi sitä en halua tehdä, on sen (mahdollinen?) vaikutus turkkiin. En halua takkuuntuvaa höttöturkkia, jota mahdollisesti joutuisi trimmaamaan. Toinen syy on se, että Miko on epävarma remmirähjääjä ja kastraatio voisi tehdä Mikosta entistä epävarmemman. Elämä jatkuu siis normaalisti. Jotta eturauhasvaivoilta vältyttäisiin, niin sängyn koristetyynyt on mennyt piiloon. Niitä kun Miko käy salaa lempimässä...

lauantai 10. toukokuuta 2014

Helsinki KV ja synttäreiden juhlintaa

Kylläpäs tänään jännitti, kun oli lähtö näyttelyyn edessä. En tiedä miksi kehään meneminen jännittää, vaikka olemme jo vaikka kuinka monta kertaa käyneet näyttelyssä. Kävimme ensin katsomassa missä kehä sijaitsee ja sitten menimme kojuille. Ostin Mikolle synttärilahjaksi kolme lelua, jotka sai kympillä. Ostin myös muutaman pihvitikun ja sain yhden kaupan päälle, kun sanoin että synttärilahjaa ostan :) Toiselta kojulta lähti mukaan kaksi namitaskua.

Tuomari mittaili melko ahkerasti edellisiä rotuja ja se sai taas jännityksen pintaan. Miko pelkää mittaa eikä siksi mittaamisesta oikein tule mitään. Meidän vuoroa odotellessa Miko välillä lauleli serenadeja tytöille. Maassa oli myös paljon hyviä hajuja. Meitä ennen kehässä pyörähti Robin-pentu ja valioluokassa meitä ennen oli Dimi (Black Amiikos Dim Dagowin). Olimme molemmat huokaisseet, kun näimme luettelosta kuka on kaverina kehässä, kaksi isoa kun ei pistä niin silmään :) Aluksi tuomari katseli koiria edestä päin ja Miko kävi häntä tervehtimässä. Yhdessä ravatessa Mikolla tahtoi pää painua maahan. Dimin arvostelun jälkeen tuomari katsoi Mikon liikkeet edes takaisin ja takaisin tullessa pää meni taas maahan. Pöydälle nostin Mikon takapuoli tuomariin päin. Näin siksi, ettei Miko näe mittaa. Se kannatti, sillä Miko ei edes huomannut mittaamista. Molemmille uroksille erinomainen. Kilpailuluokassa tuomari joutui hieman miettimään. Hän ensin juoksutti koirat yhdessä kehän ympäri ja sitten yhdessä edes takaisin. Tuloksena Mikolle VAL-ERI  VAK2 SA PU3 VARACA. Olen tyytyväinen :) Ja vara-CACIB ruusuke on hieno :)

Beata Petkevica, Latvia: "Correct bite. I'd prefer him a little bit lower. Beautiful shape of eyes. Good expression. Excellent pigmentation. Excellent dark tip of ears. Correct length of body but a little bit narrow. Nice tail. Just a little bit narrow in movement in back. Nice presentation."

Kuvaaminen tuotti hieman hankaluuksia, kun henkilökohtainen kuvausassistenttini oli sählyturnauksessa. On se vaan helpompaa olla kuvaamassa ilman koiraa. Jatkossa kuvaan ulkonäyttelyissä ihan suosiolla automaattiasetuksilla, kun en vaan saa asetuksia kohdilleen. Kuvia löytyy täältä. Ne, joissa on paremmat värit, on automaattiasetuksilla kuvattuja.

Näyttelyn jälkeen kävin kaupassa ja vasta kotiin tultuani muistin, että olisi pitänyt ostaa yksi Cesar Mikolle synttärikakuksi. Käytin sitten kaiken luovuuteni maksamakkara-raejuusto-pihvitikku-kakkuun :) Mikolle maistui ja lelut kelpasivat.




perjantai 9. toukokuuta 2014

Tokoilua ja huoltoa

Keskiviikkoiltana meillä oli kesäkauden ensimmäiset tokotreenit. Treenit ovat hallissa koko kauden. Meidän ryhmässä on 6 koiraa, joista kaikki ovat isompia koiria (vain yksi on medi) ja sukupuolijakauma menee tasan. Treeneissä on siis ihan hyvä kokoonpano erityisesti paikalla makaamista ajatellen. Aloitimme kertomalla missä vaiheessa olemme ja missä asioissa on haasteita. Meillä ne on ne tutut motivaatiota seuraamiseen ja varmuutta paikalla makaamiseen. Liikkeistä ensimmäisenä oli paikkamakuu, jossa Miko makasi kahden tytön välissä. Miko makasi hyvin ryhdikkäästi paikallaan ja muutamia vilkaisuja sivulle lukuun ottamatta katsoi koko ajan minua. Kävin kuitenkin palkkaamassa usein, koska edellisestä ryhmässä tehdystä paikkamakuusta on jo lähes vuosi. Tämän jälkeen kouluttaja katsoi perusasennon. Mikon asennossa oli hieman korjaamista, koska aluksi se oli vähän vinossa ja hieman liian edessä. En tosin vaadi täydellistä asentoa, kun ei me kuitenkaan koskaan tulla
kisaamaan korkeimmissa luokissa. Viimeisenä kouluttaja katsoi seuraamisen tilanteen. Lyhyet seuraamispätkät menivät hyvin, mutta pitäisi palkata myös itse seuraamisesta eikä aina perusasentoon tulemisesta. Palkkaan vasta pysähdyttyä, koska kontakti katoaa heti palkan jälkeen. Pitäisi ottaa naksutin avuksi. Perusasentoon istahtamisessa oli hieman epäröintiä eli se ei tapahtunut nopeasti, mutta en tässäkään vaadi täydellisyyttä. Kiva oli päästä pitkästä aikaa tokoilemaan.

Torstaina Miko pääsi jälleen fysioterapeutin käsittelyyn. Miko oli kovin epäluuloinen kaikkia ihmisiä kohtaan heti kun pääsimme Aistiin ja epäluulo näkyi haukkumisena. Miko haukkui myös fyssarille ja ulkona liikkeitä katsoessa Mikon epäluulo jatkui. Liikkeet poispäin menivät siten paremmin. Fyssarin mielestä Mikon liikkeet näyttivät edellistä kertaa paremmilta ja Miko käytti kroppaansa tehokkaammin. Alkukäsittelyssä Mikon seisoessa se ei enää reagoinut lanneselän
käsittelyyn lihaksia väräyttelemällä. Muuten Miko hoidettiin pöydällä, jolla se makasi nätisti kuten aina, mutta tällä kertaa levollisemmin kuin edellisellä kerralla. Eläinlääkärissä oli paljon hiljaisempaa kuin viimeksi, joten Mikon oli helpompi rentoutua. Käsittelyn aikana, kun oli puhetta mm. Mikon jälkikasvusta (jota ei siis ole), sanoin, ettei Miko luonteen osalta ole valioyksilö kun se on varautunut ja epävarma. Siihen fyssari sanoi, ettei varautuneet ja epävarmat koirat makaa hoitopöydällä kuten Miko. Mutta Miko onkin ristiriitainen tapaus :) Rintarangassa oli edelleen kireyttä, samoin lanneselän oikealla puolella ja hieman sisäreisissä. Fyssarin mielestä Mikon selän jumit johtuvat todennäköisemmin keppien treenaamisesta kuin meidän korkeaan sänkyyn hyppimisestä, sillä jumit olivat "keppialueella". Sängystä hyppiminen vaikuttaisi etuosaan. Lopuksi jumiutuneet lihakset saivat laseria. Uusi aika pitäisi taas varata muutaman viikon päähän. Toivottavasti sen jälkeen päästään takaisin harvempaan rytmiin, kun ei tuo ihan ilmaista ole. Eläinlääkärin vaaka näytti muuten 14,4 kg eli 100 g enemmän kuin kaksi viikkoa sitten. Jos se johtui vain märästä turkista?

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Miko viis vee


Paljon onnea Miko 5 vuotta!

Onnea myös Mikon seitsemälle sisarukselle Rodille, Nikille, Rikolle, Saskialle, Stellalle, Daralle ja Millalle!

Miko on viettänyt synttäripäivää kotona kahdestaan isännän kanssa pizzaa ja kebabia syöden. Minä jatkoin töistä suoraan koulun penkille, mutta illaksi Miko pääsi tokotreeneihin. Niistä lisää myöhemmin. Kakun Miko saa hieman myöhässä joko perjantaina tai lauantaina ja synttärilahjan ostan lauantain näyttelystä. Kauhean nopeasti aika on mennyt, kun pieni poikani (tunnetaan myös nimellä pikkumies tai isomies) on jo viisivuotias. Ajatella, kolmen vuoden päästä Miko on jo veteraani-ikäinen!

tiistai 6. toukokuuta 2014

Kesäkauden avaus

Sunnuntaina kävin myös katsomassa agilitykisoja, tällä kertaa Purinalla, jossa Lotta & Terra juoksivat hienot radat saaden yhden nollavoiton. Taitavien koirakoiden kanssa treenasimme talvikauden :) Tajusin viikonlopun aikana, että asettamaani kisauran korkkaukseen on enää kuukausi aikaa. Hui! Ehkä joudun miettimään uudestaan milloin eka startti on, mutta toisaalta jos kykenemme suorittamaan mölliradan ratavirheettä, niin kai ykkösten hyppärikin menee. Kunhan vaan keppejä vielä hinkkaa.

Jotain sinne päin...
Tänään oli sitten vuorossa ensimmäiset kesäkauden agilitytreenit. Meillä oli aiheena äänetön ja kädetön ohjaus. Menimme pikkuradan ensin kerran normaalisti, sitten ilman ääntä käsillä ja vartalolla ohjaten, sitten ilman käsiä pelkällä äänellä ja vartalolla ohjaten ja lopuksi ilman käsiä ja ääntä. Miko pääsi hyppimään medihyppyjä (40 cm), kun talvi on ollut taukoa maksikorkeuksista ja koska Mikon selkä ei ole vielä kunnossa. Meidän kentällä on vähän aikaa sitten uusittu kentän pohja eli lisätty uusi kerros kivituhkaa, joten toivoin, ettei kivoja tyttöjen hajuja vielä olisi. Ennen meidän vuoroa Miko oli kovasti nenä maassa hajujen perässä. Rata meni ensimmäiseen putkeen asti ok, mutta sitten Miko painui hajujen perässä väliaitojen toiselle puolelle. Siellä oli tyttökoira ja Miko nenä tytön takapuolessa... Onneksi Mikon sai helpolla pois tytön luota, mutta se jatkoi edelleen karkureissuaan ja juoksi nuolemaan aikaisemmin haistelemaansa kohtaa odotusalueella. Ja sitten alahuuli väpätti. Vein Mikon takaisin radalle ja kokeilin lähtöä toisesta kohtaa, mutta yhden esteen jälkeen se oli taas hajujen perässä ja välillä pysähtyi kuulostelemaan ääniä ja katsomaan toiselle kentälle. Tuntui, että ympärillä oli aivan liikaa häiriötä. Pistin Mikon kiinni ja päästimme seuraavan radalle. Tehtiinpä tosi hyvä vaikutus meidän uuteen ryhmään.


Olisi pitänyt enemmän viritellä Mikoa ennen meidän vuoroa. Korjasin asian seuraavaa vuoroa odotellessa. Pääasiassa teimme pieniä seuruupätkiä. Ennen kuin yritimme rataa uudestaan, kokeilin kykeneekö Miko keskittymään tekemällä muutamia takaakiertoja yhdellä hypyllä. Ei ongelmaa. Jännityksellä lähdimme suorittamaan rataa, joka menikin oikein hyvin! Ennen seuraavaa vuoroa virittelin taas Mikoa sivulletulo- ja seuraamistreenillä sekä kaukokäskyillä. Miko teki tosi hyvällä vireellä. Sitten suoritimme radan ilman käsiä ja sekin meni tosi hyvin. Ennen viimeistä kertaa taas tokoiluja ja sitten tekemään rataa äänettömästi. Ja sekin meni hyvin! Onneksi pääsimme kuitenkin tekemään tämän kivan treenin, vaikka alun sekoilujen vuoksi meiltä jäi tekemättä äänetön ja kädetön ohjaus. Palaute kouluttajalta oli, että äänen käyttö ohjauksessa on parempi kuin hiljainen ohjaus. Kädettömässä ohjauksessa varatalon käyttö parani. Loppujen lopuksi meillä oli hyvät treenit ja seuraavilla kerroilla muistan viritellä Mikoa tarpeeksi.


Tästä lähtien alkaa blogi päivittymään useammin, kun kesätreenikausi on alkanut. Tällä viikollakin on paljon kaikkea kun huomenna on Mikon synttärit ja toko, torstaina fyssari, lauantaina näyttely ja sunnuntaina hyppytekniikkatreenit. Näyttelystä puheen ollen... Mikolla on reisissä, molemmin puolin, ihan kauheasti pilkkuja. Kuvissa pilkut ei näy niin hyvin, mutta näyttää kamalalta. Toivottavasti tuomaria pilkut ei haittaa.

lauantai 3. toukokuuta 2014

"Se kyllä seisoo tosi hienosti"

Tänään kävimme jälleen mätsärissä pyörähtämässä, kun sellainen järjestettiin kävelymatkan päässä. Sää oli hieman viileä ja pari pientä sadekuuroa tuli, mutta ei sää muuten niin huono ollut. Porukkaa oli kuitenkin paikalla melko vähän. Isoissa aikuisissa oli 21-23 osallistujaa ja miestuomari. Miko sai pariksi groenendaeluroksen. Ensimmäinen yhteisjuoksutus meni ihan ok, vähän Mikon pää tahtoi painua alas. Tuomari tutki koirat perusteellisesti ja hän oli hyvin vähäpuheinen. Hän ei kysynyt edes koiran ikää. Koko tutkimisen ajan Miko seisoi ryhdikkäästi, hievahtamatta paikallaan ja tuijotti namikättä. Ei edes pientä vilkaisua kohti tuomaria. Tutkimisen päätteeksi tuomari sanoi ihailevasti "se kyllä seisoo tosi hienosti" (tai hyvin). Ja minä olin niin ylpeä pikkupojastani! Yksilöliikkeet menivät hyvin. Tuomari juoksutti edestakaisin ja kolmion. Tämän jälkeen tuomari vielä hieman tutki. Lopuksi koirat juoksivat vielä yhdessä ja sitten Miko sai punaisen nauhan.

3.5.2014 match show Malminkartano PUN3
Punaisten kehässä tuomari juoksutti ensin koiria kolme tai kaksi kerrallaan. Mikolla oli jälleen parina belggari, tällä kertaa tervueren. Ravaamiset ei enää mennyt niin hyvin, kun Miko tuntui bongaavan kaikki maahan tippuneet namit. Koiria sai seisottaa jonkin aikaa, sillä odottelimme yhtä koirakkoa toisesta kehästä. Tuomari sitten käytti ajan hyväkseen ja kiersi koirat pariin kertaan läpi. Joka kerralla hän koski vähän niin kuin ohimennen koiran päähän ja takaosaan. Lisäksi ilmeisesti jonkin päättyneen kehän naistuomari tuli myös tutkimaan kaikki koirat. Kun tuomarin oli aika valita koirat jatkoon, hänen ei kauaa tarvinnut miettiä ja ensimmäiseksi hän pyysi meitä tulemaan kehän keskelle! Tuomari vielä kerran katsoi jatkoon valitut koirat läpi ja taas sipaisi koiria ohi mennessään. Tämän jälkeen juoksimme vielä yhden kierroksen, joka meni taas Mikolla suurimmaksi osin pää maassa yrittäen napata nameja. Koiria sijoitettiin kolme ja odotetusti me olimme kolmansia. Miko ehkä vakuutti seisomisellaan, mutta liikkeissä aina hävitään :)

Tämä oli meidän toinen mätsäri tänä vuonna ja toinen sijoitus! Ja vielä ensimmäistä kertaa sijoituttiin punaisissa! Olen niin ylpeä :) Erityisesti minua ilahduttaa se, ettei Miko suhtautunut tuomariin pienelläkään varauksella. Mätsärissä annettiin myös kirjallinen arvostelu, jossa oli kaikki kohtiin (luoksepäästävyys, liikkeet, rakenne, yhteistyö esittäjän kanssa, esiintyminen/käytös) ruksattu "erittäin hyvä". Asteikko oli erittäin hyvä - hyvä - tyydyttävä - hylätty. Vaikka ilmoittautumismaksu oli pari euroa normaalia suurempi, niin koin saavani kiitettävästi vastinetta rahoilleni, ilman palkintojakin. Kyllä nyt on koiraa tutkittu. Palkinnoksi saimme ruusukkeen ja pokaalin lisäksi neljä RC näytepussia, nahkaluun, pari purutikkua ja lahjakortin Peten Koiratarvikkeeseen. Kyllä kannatti lähteä! (Vielä mainittakoon, että vaikka kehässä Mikon käytös oli esimerkillistä, niin kehän ulkopuolella pikkumies koetteli hermojani nuolemalla pissoja ja yrittämällä vetää niiden pissojen luo, joihin hihna ei riittänyt...)

Ei yhtään haittaa, vaikka menestys jatkuisi viikon päästä Helsinki kv:ssä ;) Hieman kyllä jännittää, miten ravaamiset vinttikoiraradan nurmikolla sujuu. Tämä on meidän ensimmäinen kerta ko. paikassa näyttelyssä ja ne kerrat, kun olemme olleet jossakin muussa tapahtumassa, Miko on ollut ihan hulluna hajujen perässä.

Iltapäivällä menin vielä meidän seuran kisoihin katsomaan, kuinka Taina ja Loki nousivat kolmosiin. Toiset ne vaan on taitavia :)

perjantai 2. toukokuuta 2014

Viimeistä kertaa Sporttarille

Viime viikon fyssarikäynnin jälkeen on ollut tarkoitus jumpata Mikoa säännöllisesti ja käydä juoksulenkeillä. Jostain syystä molempia on kauhean vaikea muistaa tehdä. Yleensä aamulla tai nukkumaan mennessä muistan, että olisi alkuillasta pitänyt jumpat tehdä. Iltalenkillä sitten muistan, että olisi pitänyt pistää juoksulenkkarit jalkaan. Jos nyt joka päivä ennen seuraavaa fyssaria tehdään jumpat, niin korvaisiko se väliin jääneet kerrat? Yksi ohje oli kulkea mäkisessä maastossa, jota olen noudattanut joillakin lenkeillä. Esimerkiksi vappuna hyödynsimme lähimetsässä olevia juoksuhautoja. Pääosin juoksuhaudat on muurattu betonilla, mutta tuossa meidän lähistöllä on myös ojamaisia, joiden läpi kun muutaman kerran kulkee, niin tulee pientä mäkitreeniä :) Harmittavasti vaan nuo meidän metsän juoksuhaudat on täynnä roskia ja rakennelmissa on majaillut ties mitä porukkaa. Onneksi myös siistejä kohtia löytyy.

Prinsessapeti
Tänään meillä oli viimeiset omatoimiagilitytreenit Sporttikoirahallilla Espoossa. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja koska edellinen ryhmä ei ollut ilmestynyt, aloitimme treenit etuajassa. Aloitimme kepeillä. Miko aluksi jopa intoutui haukkumaan. Kepit olivat niin lähellä puomia, että Miko tahtoi olla menossa puomille. Keppien toisessa päässä oli hyppy melko lähellä, joka hämmensi Mikoa. Vaikka kepeillä oli hieman säätämistä, niin Miko teki parit oikein hienot pujottelut hyvällä vauhdilla. Mutta säätö aiheutti sen, että Miko siirtyi haistelumoodiin. Pallon kanssa Miko juoksenteli vauhdikkaasti sekä muristen että palloa vingutellen. Toisella kierroksella teimme hyppy-takaakiertohyppy-hyppy-putki-hyppy-kepit-hyppy-pätkän Lotan ja Terran radasta. Ensimmäinen kerta oli oikein hyvä keppineen kaikkineen. Toisella kierroksella tavalliseen tapaan vauhti tippui, mutta muuten meni keppejä lukuun ottamatta hyvin. Kepeillä Miko jostain syystä pysähtyi. Viimeisellä kierroksella teimme perussarjaa. Vaikka Miko ei parina kertana odottanut lupaa (katsoi minuun, mutta kun käskyä ei tullut, niin Miko teki omat ratkaisut), niin kyllä se myös lupaa malttoi odottaa. Palloleikki hyppytekniikan jälkeen oli raivoisampaa kuin keppien jälkeen. Oli kai vähän patoutunutta energiaa...

Talvitreenien tavoitteena oli opetella ohjaustekniikoita, mutta niistä luovuttiin jo alkumetreillä. Opin kuitenkin saksalaisen. Kepeillä tapahtui edistystä. Aloitukset paranivat ja suoritukseen tuli hieman itsenäisyyttä. Kuudella kepillä vauhtiakin. Muuten ei oikein edistytty missään. Hyvin todennäköisesti taas seuraava talvikausi pidetään agilitysta taukoa, mutta toko- tai hyppytekniikkatreenit voisi olla. Ensi viikolla alkaa kesäkauden ohjatut treenit. Meillä tulee olemaan viikon aikana agility- ja tokotreenit sekä mahdollisesti hyppytekniikkatreenit, jos saadaan sopiva vuoro Saaran ja Huugon kanssa. Näiden lisäksi ostan rally-tokotreenejä silloin, kun mahdollista. Kesää kohden aktiivisuus koiraharrastuksissa lisääntyy :) Meillä on nyt tietty tokokoekin tavoitteena, joten jospa parempi treenimotivaatio syntyisi sen vuoksi.

Suomen Kooikerhondje ry:llä on uudet hienot nettisivut, kannattaa käydä katsomassa osoitteessa kooikerhondje.fi!