torstai 31. toukokuuta 2012

Naksuttelua ja tokoa

Eilen oli 10. kauluripäivä, joten Miko pääsi siitä eroon. Jonkun verran Miko pääsi oikeaa nivustaan nuolemaan kymmenen päivän aikana, mutta iho ei ole alkanut punoittaa. Nyt en ole katsonut tilannetta, mutta täytyy ainakin pari päivää seurailla.

Eilen illalla naksuttelin hetken kapulaa ja peruuttamista. Edellisestä kapulasessiosta on jo vaikka kuinka kauan aikaa. Pitäisi ehkä vähän säännöllisemmin sitä tehdä, että joskus päästäisiin eteenpäin. Sama vaihe on ollut jo pitkään. Peruuttelua ja iltalenkillä puun rungolla tasapainoilua olen yrittänyt teettää Mikolle muutamia kertoja viikossa, jotta takapää ja syvät lihakset vahvistuisivat. Peruuttamista Miko jo kovasti tarjoaa ja lenkillä se osaa hypätä rungolle pyytämättä. Videoin minuutin pätkät molempia.


Tokossa oli tänään aiheena luoksepäästävyys ja erilaiset kisatilanteeseen liittyvät asiat. Niitä ei tosin tehty ollenkaan, mutta teoriaosuus oli. Paikkamakuu taisi olla 1min. Miko makasi niin rauhallisena, etten käynyt sitä palkkaamassa. Kävi sitten tietenkin niin, että Miko nousi. Se vain kääntyi katsomaan sivulle maahan ja nousi sitten ylös. Kouluttaja sanoi, että näytti kuin Miko olisi unohtanut mitä oltiin tekemässä. Teimme myöhemmin yksin paikalla makaamista. Harjoittelua tuli myös hypystä ja seuraamisesta. Luoksepäästävyys meni oikein hyvin, mutta kouluttaja on jo liian tuttu. Tässä tarvittaisiin paljon vieraiden apua, sillä Mikolle se, että vieras tulee luokse ja alkaa silitellä ei ole kovin helppoa. Jotkut tuntemattomat on kivoja ja niitä Miko voi mennä moikkaamaan, mutta kaikki ei ole. Ensi kerralla pidetään möllitoko.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Joensuu

Lauantaina lähdin Mikon kanssa junalla Joensuuhun. Matka sujui hyvin. Melkein keskenämme saimme olla lemmikkivaunussa, seurana oli punkkarit ison koiransa kanssa. (Ihan mielenkiintoisia keskusteluja oli herroilla...) Hotellimme oli heti rautatieaseman vieressä. Oli mukava yllätys, kun hotellin respasta annettiin koiravieraalle lahjakassi, josta löytyi pihvitikkuja, denticks-purutikkuja ja kakkapusseja. Vietimme ensin hotellihuoneessa jonkin aikaa ja kun Miko tuntui olevan kuin kotonaan, niin lähdin käymään kaupassa ja hakemassa jotain syötävää. Nätisti poika jäi yksin huoneeseen.


Näin hienoissa maisemissa oli meidän hotelli (tuolla puiden takana)
  
Kun kerrosateria oli vedetty, oli aika lähteä kävellen vajaan puolen tunnin matkan päähän lenkkeilemään Anniinan & Adyan sekä Kaisan & Ellan kanssa. Miko ihastui Adyaan ja kaksikko pisti leikiksi useammankin kerran. Ellan ja Mikon kohtaaminen ei ollut yhtä positiivinen, mutta nätisti sujui lenkkeily vierekkäin. Miko ja Ella olivat ruumiinrakenteeltaan hyvin samantyyppisiä ja karvakin oli ihan samanväristä :) Naamasta kaksikkoa ei sisarpuoliksi tunnistaisi (paitsi silmistä). Pari tuntia vierähti lenkillä ja Miko simahti saman tien kun päästiin takaisin hotelliin. Kiitos Kaisalle ja Anniinalle seurasta!

Ella istui hyvin ryhdikkäästi ja Miko vähän vähemmän ryhdikkäästi
kieli pitkällä roikkuen


Adya, Ella ja Miko
Meidän huoneen lähellä oli aika äänekkäitä pikkukoiria, mutta onneksi ne ei sen kummemmin häirinnyt. Aamulla olisivat ehkä vähän myöhemmin voinut lähteä lenkille... Miko nukkui yön toisella sängyllä ja lattialla, mutta viimeiset puoli tuntia ennen kellon soittoa (eli sen jälkeen kun pikkukoirat lähtivät liikenteeseen) mun kainalossa. Heti kun Miko näki mun avaavan silmät, niin se hyppäsi innoissaan viereen (kauluria sai varoa...) ja jäi kainaloon nukkumaan. Aamupalaa tuli syötyä vähän liikaa, mutta niin aina käy kun on buffet aamiainen. Lähtö venyi, joten saimme reippaasti kävellä näyttelypaikalle, jossa olimme 15min ennen kehien alkua.
Oli jotenkin hassua mennä Mikon kanssa ensimmäisenä kehään, kun jo niin pitkän aikaa Miko on ollut avoimessa luokassa ja edellä on aina ollut muita luokkia. Miko sai ERI:n ja sijoittui luokassaan toiseksi. ERI:n saivat kaikki muutkin, mutta SA:ta tuomari jakoi hyvin harkiten. Tuomari Maria-Luise Doppelreiterin arvostelu: Nice type, good head & expression. Well shaped body, quite good angulations. Moves well, correct coat quality and colour. Tältä vuodelta on nyt kaksi AVO ERI 2 tulosta. Toivottavasti seuraavan kerran kun Miko saa ERI:n tulisi myös SA :) Meidän seuraava näyttely se ei tule olemaan...


Näyttelyalueella aikaa kului mukavasti Tarun ja Anniinan kanssa jutellen ja samalla Miko sai nauttia rapsutuksista. Lähdimme kohti hotellia tuntia ennen huoneen luovuttamista. Juna lähti sopivasti huoneen luovutuksen jälkeen, joten aika passelit aikataulut olin meille katsonut. Paluumatkalla junassa oli paljon enemmän porukkaa, mutta hyvin matka sujui. Mikon kanssa on niin helppo matkustaa, kun se pystyy rentoutumaan melkein paikassa kuin paikassa.

Näyttelyn jälkeen Miko kävi vilvoittelemassa

Joensuu oli hyvin nätti kaupunki, jossa oli kiva käydä. Kuvia reissulta löytyy täältä.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Agitreeniä


Tänään kun pojat tulivat päivälenkiltä kotiin, Mikon tassut olivat ihan oranssit. Väriä oli myös vatsan alla ja rintakarvoissa. Miko oli käynyt jossain ojanpohjalla. Katselin Mikon jalkoja kauhistuneena ja olin ihan varma, ettei väri lähde mihinkään. Suihkussa oranssia vettä tuli kovasti, mutta vasta shampoolla hinkkaaminen sai värin lähtemään. Huh, ei tällaisia yllätyksiä enää ennen näyttelyä!

Matkalla agikentälle Miko oli kovin riehakkaalla tuulella ja piehtaroi kovin pitkässä ruohikossa. Kun kävin rapsuttelemassa sen vatsaa, niin Miko alkoi potkia ja yritti tarrata hampailla käteen. Se oli kuin joku pikkupoika, mutta ihanaa kun Miko välillä noin intoutuu riehumaan :) Tai no oikeastaan se tekee tuota aika usein.

Kännykkäkuva Mikon piehtaroinnista

Tällaiseen mutanttivoikukkaan myös törmättiin (vieressä on
normaaleja nupussa)

Agilityssa oli aiheena kontaktit. Radalta löytyi A ja keinu. Tehtiin putkelle 5 asti ja meni tosi hyvin. Yllätyin kuinka hyvin Miko sujahti putkeen 3 ja A:lle se meni hienosti, vaikka olin kauempana. Kouluttaja kysyi, milloin meinaan alkaa häivyttämään kosketusalustaa. Ei mulla ole mitään suunnitelmaa, mutta kannattaisi jo alkaa kun kerta oli niin hienot kontaktit. Tehtiin muutama toisto keinua niin, että kouluttaja laski keinun alas kun Miko oli päässyt ylös. Tehtiin 4-5 toistoa ja kaikki oli oikein hienoja. Miko ravasi keinulle ja viimeisellä kerralla meni jo mun edellä. Viimeisellä kerralla otin pannan pois kun Miko oli kontaktilla, jatkoin matkaa putken luo ja teimme sitten radan loppuun. Miko meni niin hyvin, ihan supermies!

Toisella kerralla tehtiin hypyt ristiin eli aloitettiin hypyltä 9 (toiselta puolelta) ja jatkettiin hypylle 2. Muuten normaalisti ja lopussa kasilta ykköselle. Me ei tosin päästy niin pitkälle. Vino suora (voiko noin edes sanoa :D ) meni oikein hyvin, mutta hypyllä 2 tekemäni valssin jälkeen rintamasuunta oli A:ta kohta, joten Miko meni joka kerta putkesta ohi. Se yksi kerta, kun Miko meni putkeen, niin lähdin liian aikaisin pinkomaan kohti A:ta, kun Miko kääntyi ja tuli ulos putkesta.

Hypyt oli 50 cm:ssä ja ensin mietin, että lasketaanko niitä Mikolle. Päädyin kuitenkin kokeilemaan viisikymppisiä, kun hyppyjä oli niin vähän. Eikä ne Mikolle tuottanut mitään ongelmaa. Vinolla suoralla Miko muutaman kerran varasti lähdössä ja kun palautin sen istumaan, niin Miko hyppäsi hypyn takaisinpäin ihan helposti, vaikka vauhtia ei juurikaan ollut. Kun meillä oli aikaa treenien jälkeen ennen bussin lähtöä, niin rakensin perussarjan. Treenikaverimme halusi myös tehdä muutaman toiston ja mietimme, että ensi viikolla voitaisiin tehdä hyppytekniikkaa omaa vuoroa odotellessa.

torstai 24. toukokuuta 2012

Edistystä


Miko hukkuu kauluriinsa
Elo kaulurin kanssa on mennyt hyvin. Jonkun verran Miko osuu oviin, pöytiin ja seiniin, mutta muuten ei ongelmaa. Juominenkin onnistuu. Mulla on varmaan kohta jalat mustelmilla, kun Miko ei aina muista (tai tajua) ettei pääse ihan yhtä lähelle kuin normaalisti, joten se tervehtiessään ja muuten tulleessaan lähelle teloo jalkojani. Iho on onneksi jo vähemmän punainen, joten eiköhän kohta kaikki ole taas ok. Markus on käynyt tiistaina ja keskiviikkona Mikon kanssa yli neljän tunnin "pikniklenkin", joten kivasti Miko on saanut olla ilman kauluria. Myös tämän päivän ja huomisen harrastusreissuihin menee n. 3-3,5h/päivä.

Tänään tokossa oli aiheena maahan meneminen. Alkuun paikkamakuu minuutin pituisena. Kävin pari kertaa palkkaamassa ja viimeisellä kerralla Miko lähti perääni. Muuten sujui ihan hyvin, mutta jonkun verran Miko vilkuili ympärilleen. Maahan menemiset meni myös ihan hyvin, mutta välillä Miko jäi seisomaan. Kouluttaja toivoi vähän lisää nopeutta liikkeeseen, mutta muuten meinasi liikkeen sujuvan hyvin. Hän sanoi, että kannattaa tehdä maahan menoja myös hitaasti kävellen ja juosten. Hidasta kävelyä kokeiltiin. Tein Mikon kanssa myös käännöksiä ja hyppyä. Hyppy oli jostain syystä vähän laiska. Miko hyppäsi kovin hitaasti läheltä estettä ja pysähtyi ihan heti sen taakse. Muuten se kyllä ihan innokkaasti tuli sivulle.

Iloisemmalla ilmeellä
Kysyin kouluttajalta, että pitäisikö kaukoihin opettaa eri käskyt kun kuitenkin maahan-, istu- ja seiso-käskyjä tulee käytettyä myös muutenkin, jolloin riittää, että Miko menee maahan jne. eikä sillä ei ole väliä liikkuuko vai ei. Näytin meidän kaukoja, ensin istu-maahan, sitten istu-seiso ja vielä seiso-maahan. Kerran seiso-istu vaihdossa Miko liikutti takajalkoja, mutta muuten pysyi paikallaan. Kouluttajan mielestä Miko teki tosi hyvin vaihdot ja meinasi, että meidän kaukoista tulee vielä hienot! Itsellä ei ole kyllä ihan yhtä hyvää kuvaa liikkeiden tilasta, sillä mielestäni Miko liikkuu jonkun verran eteenpäin (paitsi tänään). Pitää vaan lisätä välimatkaa ihan pienin askelin.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Voi surkeus


Aamulla nappasin Mikon syliin ja tutkin miltä nivusissa/reidessä näyttää. Punoitusta oli edelleen, joten varasin ajan eläinlääkärille. Menimme käymään kahden kooikerin omistajan, Ylva Ålander-Damstenin, vastaanotolla. Halusin mennä käymään juuri Ylvalla, ja hänellä käytän mielelläni Mikoa jatkossakin, sillä olen kuullut hänestä hyvää ja hän todennäköisesti ymmärtää kooikereiden ajatustenjuoksua. Miko nykyisin jännittää kovasti eläinlääkärissä. Eläinlääkäriaseman vaaka näytti 14,7 kg.

Oireiden kuvauksen jälkeen sain lattialle patjan, jonka päälle istuin Miko selällään sylissäni, sillä näin oli helpointa tutkia punoittavaa aluetta. Ylvasta jälki näytti hihnan aiheuttamalta nirhaumalta, jonka Miko on nuolemisellaan saanut tulehtumaan. Punoitus oli niin paikallista, ettei kyseessä voisi olla allergia. Punkkikaan ei tähän liittynyt, mutta Ylva sanoi, että jos ilmenee kummallisia oireita (?) tai nivelten jäykkyyttä, niin jonkun ajan päästä voi tehdä borrelioositestin. Tulehdukseen Ylva ei halunnut vielä määrätä antibioottia vaan suositteli kaulurin käyttöä 5-7 päivän ajan, mielellään 10 pv, ja punoittavan alueen pyyhkimistä Septidinillä eli desinfioivalla liuoksella 3-5 päivän ajan. Jos iho ei ole rauhoittunut muutamassa päivässä, niin "harkitaan antibiootin käyttöä". Ylva korosti kuinka tärkeää on pitää kauluria riittävän pitkään, sillä jos se otetaan liian aikaisin pois, niin hetken nuolemissession jälkeen ollaan taas alussa. Täytyy vielä mainita, etten sanonut meidän viikonlopun näyttelyreissusta (paitsi lopuksi), joten se ei ole syynä antibioottien poisjäännille. Näillä näkymin ollaan lähdössä reissuun, mutta saa nähdä alkaako iho parantumaan vai ei. Jos matkaan lähdetään, niin häkki saa jäädä kotiin, kun Miko ei sinne kaulurinsa kanssa mahdu.

Mikon ilme kertoo kaiken

Miko ei arvatenkaan ole ollut kovin innoissaan kauluristaan. Aluksi Miko ei voinut liikkua, kun se laski päätään niin alas, että kauluri otti kiinni mattoon. Siinä se sitten seisoi, kun ei voinut muka liikkua. Hyvin se kuitenkin pääsi keittiöön, johon jäi makaamaan. Kun lähdin pois keittiöstä, Miko jäi lattialle vikisemään. Aikansa vikistyään Miko kuitenkin kummasti pääsikin ylös. En valitettavasti ehtinyt Mikoa kovin kauaa tarkkailla, kun piti kiirehtiä kouluun. Mutta kun palasin kotiin, niin Miko oli hyvin reippaana vastassa. Iltalenkki oli varmasti päivän kohokohta kun sai kaulurin pois.


Kauluri on melko iso, joten vähän arveluttaa pystyykö Miko se päässään juomaan. Oviin ja pöytiin Miko on kauluriaan kolautellut. Toivottavasti iho paranee pian ja päästään kaulurista eroon.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Viikonloppu

Markus oli huomannut Mikon nuolevan toista nivustaan aika usein ja epäili eturauhasvaivoja. Perjantai-iltana muistin kurkata jalkojen väliin ja punkkihan se siellä. Punkki oli eloton ja keskellä punaista paukamaa. Koskaan aikaisemmin punkista ei ole jäänyt niin isoa pattia. Punkki oli tosi vaikea saada irti. Sorkkarautapunkkipihdeistä isommasta punkki tuli läpi, sillä sen takamus ei ollut kovin paksu, vaikka se oli verestä laajentunut. Pienempien väliin punkki oli taas vaikea saada ja sitten kun sai niin ei se lähtenyt irti. Iho vain nousi ylöspäin. Lopulta kaivoin ensiapupakkauksen mukana tulleet punkkipihdit, joita en ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt. Hetken aikaa niiden kanssa piti taiteilla ennen kuin Markus sai punkin irti. Bayvantic pistettiin muuten tiistaina. Punkin poistaminen ei lopettanut nuolemista. Punkki ei siis tainnutkaan olla se, jota Miko nuoli, vaan etureisi vähän sisäpuolelta ja se kohta, josta jalka alkaa. Iho punoittaa niin, että taitaa olla pakko käyttää Mikoa alkuviikosta eläinlääkärillä, ettei mene pahemmaksi. Saattaapi siis olla, ettei lähdetäkään viikonloppuna reissuun... Miko on muuten jo nukkunut häkissä, juuri nytkin nukkuu.

Tänään aamupäivästä menimme Kivikkoon, kun kerrankin oli aikaa omatoimitreeneille. Kaikki saatiin tehtyä, mitä suunnittelin eli hyppytekniikka, kepit, putket ja keinu. Ensin siis neljä toistoa perussarjaa. En osaa yhtään sanoa, onko tekniikka parantunut eli käyttääkö Miko edelleen etuosaa hyppäämiseen. Neljällä kepillä harjoiteltiin itsenäistä aloitusta. Tuntuu olevan vielä aika kaukana, että Miko lähtisi tai ainakaan jatkaisi pujottelua jos en tule mukana. Olen jo koko kevään haaveillut putkitreenistä, jota meidän piti kerran tehdä Tainan ja Lokin kanssa, mutta syystä tai toisesta jäi tekemättä. Eli kaksi mutkaputkea vastakkain ja hyppy välissä. Tein varmaan jonkun oman sovelluksen, mutta pääasia, että tuli runsaasti putkitreeniä. Ja hyvin meni. Lopuksi tehtiin keinua. Käytin säädettävää keinua, sillä se oli vähän normaalia alempana. Sen varmaan saa vielä alemmaksi, mutta en yrittänyt kokeilla miten säätäminen onnistuu. Markus piti keinua paikallaan ja kun Miko oli juossut päähän, niin Markus vähän keinutteli ennen laskemista alas. Tehtiin 4-5 toistoa, joista jälkimmäiset ilman hihnaa ja niin, että pidin Mikosta kiinni ja kun päästin irti, se juoksi keinulle. Ihan lopuksi Miko sai rallitella vinkupallon kanssa. Miko ei tuntunut saavan rallittelusta tarpeekseen, kun se kävi uudelleen ja uudelleen kaivamassa pallon repusta, kun olimme lähdössä. Olipas kivat treenit!

perjantai 18. toukokuuta 2012

Perjantain agit

Kasasin eilen illalla kevythäkin olohuoneeseen, sillä olisi syytä taas totuttaa Mikoa häkkiin. Mikon on täytynyt olla häkissä hyvin vähän ja se on sille enemmän rangaistuspaikka kuin lepopaikka (ei sitä koskaan ole rangaistu pistämällä häkkiin, mutta Miko ei tykkää sinne sulkemisesta). Miko oli hyvin kiinnostunut häkistä kun kokosin sitä ja sinne se painui heti sisään, kun häkki oli koossa. Olipas mukava yllätys. Muutamia kertoja palkkasin Mikoa häkkiin menemisestä kun sanoin sille "häkkiin", "menemene" tai jotain vastaavaa. Myöhemmin Miko meinasi ilmeisesti mennä häkkiin nukkumaan, kun häkissä alkoi petaaminen. Mikon pyöriessä häkissä kuului loksahdus, kun ilmeisesti olin vähän huonosti pistänyt toisen puolen metalliputket kiinni ja ne loksahtivat paikalleen. Miko lähti saman tien häkistä ja yritti päästä Markuksen syliin. Herkkis mikä herkkis. Pari kertaa palkkasin häkkiin menemisestä. Onneksi tänä iltana Miko meinasi taas mennä häkkiin nukkumaan, mutta ilmeisesti petaaminen ei tuottanut haluttua tulosta ja Miko siirtyi omaan petiin. Kaisalla oli Primolle kivankokoinen häkki, joka on varmasti kevyempi kuin meidän. Sellainen olisi kivempi, kun tuo nykyinen on kuitenkin aika painava ja on se vähän pienikin.

Tänään agilityssa oli aiheena keppikulmat ja koiran radanlukutaito. Muutamien hyppyjen ja putken kanssa harjoiteltiin keppejä loivahkosta avokulmasta ja osan kanssa myös umpikulmasta. Toisella puolen kenttää oli kaksi kolmen hypyn suoraa radanlukuharjoitukseen. Toisessa hypyt oli suoraan peräkkäin ja keskimmäistä hyppyä piti alkaa siirtämään sivuun. Toisessa kaikki hypyt oli hieman vinossa eri suuntiin ja keskimmäistä piti alkaa kääntämään niin, että se lopulta oli jo melkein pystysuunnassa kahden muun hypyn välissä. Tarkoituksena oli siis, että koira osaa hakeutua kaikille esteille, vaikka oma rintasuunta ei niille ohjaa ja vaikka ne eivät ole suoraan jonossa.

Me aloitimme keppiharjoituksella. Kokeilin ensin keppejä erikseen ja Mikohan oli hyvin taitava ja nopea. Seuraavaksi hypyn kanssa. Ensin taisi mennä pieleen, mutta sen jälkeen tuli hyviä toistoja molemmista suunnista. Hyppy-mutkaputki-kepit meni myös oikein kivasti. Kouluttaja sanoi, että Miko pujottelee tosi hyvin ja sen katse on kokoajan eteen. Hän oli sitä mieltä, että pitäisi alkaa harjoitella vähän itsenäisempiä keppejä, sillä olen nyt kovasti Mikoa tukemassa pujottelussa kun tulen ihan sen vierellä, jopa edellä. Kun koiran voi lähettää kepeille, niin pystyy helpommin vaihtamaan puolta. Tästä taidosta on erityisesti kolmosissa hyötyä. Itsenäisempiä keppejä voi harjoitella etupalkan kanssa. Vaikka muuten keppiosuus meni hyvin, niin hommaa hankaloitti aidan vieressä oleva hyvä tyttöhaju. Miko nuoli maata ja sen piti päästä hajujen takia nostamaan koipea. Merkkailut tuli kentän aitaan. Tuollaista ei ole ennen tapahtunut (jos putkia ei lasketa mukaan), joten taisi olla melkoisen hyvät hajut. Vaikea Miko oli ainakin pitää poissa hajukohdasta.

Hyppysuorilla ei eteen lähetyksen kanssa ollut mitään ongelmaa, kun Miko aina menee vauhdikkaasti meidän oranssin namikipon luo. Miko suoritti molemmat suorat ihan itsenäisesti, vaikka esteitä siirreltiin. Hieno poika!

torstai 17. toukokuuta 2012

Torstain tokot


Aamupäivällä kävin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa, jossa oli ryhmänäyttely, moikkaamassa Kaisaa ja Primoa. Primo syöksyi heti pusuttelemaan kun kyykistyin sitä tervehtimään ja pusuja kyllä riitti. Ihania tuollaiset kooikerit. Piipahduksesta tulikin vähän pidempi visiitti, sillä kehät oli myöhässä. Aika kului mukavasti jutellen Kaisan sekä kookerin haluavan pariskunnan kanssa. Valitettavasti Primo ei ollut ihan tuomarin mieleen. Pari kuvaa pojasta löytyy täältä.


Primo

Näytelmistä vielä. Viikonloppuna selvisi, että Saara ja Huugo olivat myös tulossa lauantaina Joensuuhun, joten suunnittelimme yhteistä reissua. Heti seuraavana päivänä julkaistiin aikataulut ja niin peruuntui suunnitelmat. Valitettavasti lauantain tuomarille oli tullut niin paljon koiria, että kooikerit oli siirretty Tiina Illukalle. Jos näyttely olisi ollut lähempänä, niin olisin voinut viedä Mikon tälle tuomarille, mutta koska lyhentämällä reissua säästän aika paljon rahaa, niin jätämme lauantain näytelmän välistä. Ensi viikolla matkustamme siis lauantaina Joensuuhun ja pyörähdämme sunnuntaina kehässä. Saaran kanssa tehtiin sitten uudet näyttelysuunnitelmat.

Myöhemmin tokoiltiin sateessa. Aiheena oli seisomiset. Aloitettiin kuitenkin taas paikalla makuulla, joka tehtiin sateen vuoksi hyvin lyhyenä. Mikon nousi seisomaan heti kun lähdin kävelemään pois päin, joten taisi märkä maa inhottaa. Kävin palauttamassa Mikon maahan ja sitten menin muutamaksi sekunniksi vähän matkan päähän. Pidin lopussa huolen, ettei Miko vaan pääse nousemaan perusasentoon. Teimme Mikon kanssa seisomisia niin, että peruutin, niin että Miko seurasi, mutta ilman "seuraa" käskyä ja niin, että pistin Mikon kiertämään maasta nousevan pienen kaivon. Vähän huonosti Miko pysähtyi, sillä välillä jouduin toistamaan käskyn ja välillä Miko astui muutaman askeleen ennen pysähdystä. Kouluttaja suositteli käyttämään takapalkkaa, jota hän tosin piti ongelman kiertämisenä tai sitten opettamalla jotenkin muuten pysähdys nopeammaksi. Loppua kohden pysähdykset alkoivat paranemaan.

Teimme myös tokohyppyä. Miko pysähtyi ja kääntyi seis-käskystä, mutta oli aika vinossa. Teimme neljä toistoa ja joka kerralla Miko meni vain enemmän sivuun ja lopuksi seisoi hypyn vierellä. Tunnin lopuksi tehtiin uudestaan ja olin nyt nopeammin palkkaamassa hypyn taakse ja seisomisetkin oli paljon parempia. Naksuttelin myös oikeasta (tai melkein oikeasta) seuraamispaikasta.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Hamina kv

Aamulla tosi aikaisin Saara ja Huugo tulivat hakemaan meitä. Matkasimme Haminaan, jossa kooikerit olivat ensimmäisenä kehässä. Päivä oli mukavan aurinkoinen, mutta varsinkin varjossa oli kylmä. Löydettyämme oman paikkamme kävin moikkaamassa Jonen (Manusia's Axel-Lobke) perhettä. Miko lähti karkuun kun sitä yritettiin silittää, joten alkoi kovasti jännittää miten Miko reagoisi tuomariin. Kävimme kerran pöydällä, joka oli kehän sivussa, mutta sitä ei kooikereilla käytetty. Kävimme vielä uudestaan Jonen porukoiden luona ja pyysin vähän kopeloimaan Mikoa.

Kehässä ravaamiset meni ok ja tutkiminen myös. Miko malttoi hyvin seisoa, mutta asento ei aina ollut ihan parhain. Tuomari kävi vinguttamassa jotain karvavinkulelua Mikon nenän edessä ja heitti sen sitten maahan. Miko syöksyi lelun luo ja hetken päästä palautin sen seisomaan. Vähän mietin, että halusiko tuomari Mikon lähtevän lelun perään vai eikö olisi saanut mennä vai mitä. Mutta kai se oli ihan positiivista, että Miko noin kiinnostui. Kaikki kolme urosta avoimessa luokassa saivat ERI:n ja sijoitukset samat kuin se järjestys jossa jo oltiin eli Miko oli 2.

Ei voi olla kuin tyytyväinen tulokseen, joka arvostelun perusteella voisi olla jotain muutakin: 2-vuotias. Leikkaava purenta. Hyvä pään linja. Alaleuan tulisi olla vahvempi. Vahva, hieman lyhyt kaula. Kulmaukset hieman avoimet. Seisonta edestä ja takaa hieman ahdas.  Karva kunnossa. Hieman lyhyt askel.

Arvostelu oli saksaksi, joten ensimmäistä kertaa tuli tarvetta käännöspalvelulle. Mikon ihka eka arvostelu oli myös saksaksi, mutta sen suomensi ystävällisesti Marianne. Sanoin kyllä Mikon olevan 3 vuotta...
Saara ja Huugo jatkoivat matkaa Tampereelle, mutta me pääsimme kyydissä Lahteen. Lahdesta jatkoimme Helsinkiin junalla, joka oli täynnä Suomi-USA peliin matkalla olevia ihmisiä. Kannelmäen junassa meitä vastapäätä istuutui nainen ja poika, jotka rapsuttelivat Mikoa lähes koko matkan. Miko oli aivan väsy ja yritti nukkua, mutta ei rapsuttelut sitä häirinnyt.

Kuvia näyttelystä löytyy täältä. Kauheasti ei tullut panostettua kuvaamiseen, joten pienensin kuvia sen verran, ettei ne ihan huonolta näytä :D Parhaat kuvat tuli ekoista pojista, niistä kiitos Jonen kotijoukoille. Istuimme niin kaukana, että kovin piti zoomata, mutta en halunnut silti siirtyä paremmalle paikalle.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Kooikereiden näyttelytreeniä


Iltapäivällä kuusi kooikeria omistajineen kokoontui Espoon Kilossa näyttelytreenien merkeissä. Mukana oli kaksi uutta kävijää: Terra (Frisian Gem Bastens Bouden) ja Lisbeth (Bella Belleza's Doris) sekä aikaisemmin treenailleet Niko, Nova, Loki ja Miko. Alunperin paikalle oli tulossa enemmän porukkaa, mutta hyvät treenit saatiin silti aikaiseksi. Miestä tosin olisi kaivattu paikalle, mutta jospa sitten ensi kerralla.

Terra, Niko, Loki ja Lisbeth

Olimme vuorollamme tuomareita ja minä aloitin. Miko siis joutui heti alkuun sivuun odottelemaan ja hieman protestoi sitä vastaan. Onhan se epistä, että muut leikki näyttelyä. (Agility- ja tokokentän laidalla Miko pääasiassa odottelee hiljaa.) Koirakot pääsi heti ravaamaan kehää ja sitten kävin kaikki kopeloimassa koirat.

Kun tuomari vaihtui ja Miko pääsi kehään, niin poika oli aivan innoissaan. Ei sillä varmaan aikaisemmin ole samanlaista intoa ollut näyttelyssä tai harjoitellessa. Innokkuus toi kivasti ryhtiä seisomiseen, mutta myös häsläämistä.

Pääasiassa sama kaava toistui kaikilla "tuomareilla", mutta välillä mm. juostiin pareittain edestakaisin ja tehtiin kolmio. Teimme lopuksi koiravaihdot, minä sain Nikon ja Miko meni Terran omistaja Lotalle. Miko näytti menevän oikein hyvin Lotan kanssa, joten eiköhän tarvittaessa joku muu voi pojan viedä kehään. Nikolla oli kova hinku Elina-emäntänsä perään, mutta seisomiset saatiin ihan hyvin onnistumaan. Liikkuminen oli hieman haastavampaa. Ihan mukavasti tuli sekä kopelointi- että ravaamisharjoituksia. Täytyy yrittää saada vielä yhdet treenit ennen erkkaria aikaiseksi.

Terra

Niko

Loki

Lisbeth


Leppävaaraan kävelimme yhdessä Tainan ja Lokin sekä Elinan, Nikon ja Novan kanssa. Emännillä riitti keskusteltavaa kooikereista, joten matka sujui hyvin joutuisasti. Kauppakeskus Sellolla tiet erkanivat Tainan kanssa (Elina ja koirat sekä Loki olivat lähteneet eri teille jo aikaisemmin). Mikolle tuli jo Tainaa ikävä, kun bussia odotellessa piti vinkua ja katsella vähän levottomasti ympärilleen.

Heti huomenna hyödynnämme oppeja Haminassa.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Agilitya ja motivaatiokoulutusta

Palaan vielä hieman eiliseen tokoon, kun en muistanut kirjoittaa kaikkea mitä piti, kun Leijonat vei huomion tehtailemalla niin ahkerasti maaleja Ranskan verkkoon siinä samalla :) Luoksetulossa kouluttaja sanoi, että mun pitäisi palkata Miko nopeammin, jotta se istuutuisi sivulle nopeammin. Pitäisi siis olla palkka valmiina kädessä. Kiinnitin huomiota sivulla olemisen kestoon luettuani Kaisan blogia. Tuli huomattua, että kannattaa välillä treenata kestoakin, sillä Miko alkoi tarjota maahan menoa kun joutui hetken sivulla istumaan. Paikalla makuussa tuli todettua, että Mikon kanssa ei pidä tehdä mitään liikkeitä loppuperusasentoon asti (paitsi tietysti luoksetulo), sillä se alkaa heti ennakoida. Kävi siis niin, että Miko nousi istumaan kun olin tullut sen vierelle. Paikalla makuussa meidän vieressä oli tricolor pk collieuros, joka nousi kesken ylös. Siinä vaiheessa sanoin jotain Mikolle (odota tms) ja kävin sen sitten palkkaamassa. Olen vähän varovainen juuri tuon väristen pk collieiden kanssa, kun vuosi sitten sellaisen kanssa tuli tappelu. Agiryhmässä Munkkiniemessä oli collieuros, joka tuli hyvin toimeen Mikon kanssa. Kerran se radalla ollessa menikin moikkaamaan Mikoa, joka oli puussa kiinni. Miko ei siinä vaiheessa ajatellut, että kiva kun kaveri tulee moikkaamaan, joten tappeluksi meni. Sen jälkeen Miko ei urosta enää sietänyt ja epiksissä myöhemmin nähdessä alkoi heti äristä sille. Mutta onneksi Mikon inho tuntuu "henkilöityneen" vain tappelukaveriin eikä kaikkiin samanlaisiin koiriin.

Tänään agiliideltiin vesisateessa ja sadetta kyllä riitti ihan kiitettävästi koko treenien ajan. Tein ennen treeniä muutaman perussarjan, sillä edellisestä hyppytekniikasta on jo kaksi viikkoa.

Miko oli niin surkeannäköisenä, että epäilin kaiken innon olevan poissa. Pakkovalssi oli aiheena ja lisäksi oli omatoimipiste putkeen lähetyksiä varten. Me ei taidettu kahta tai kolmea ensimmäistä hyppyä pidemmälle päästä, kun pakkovalssia piti niin säätää. Pakkovalssi tehtiin ennen toista hyppyä. Kouluttaja sanoi, että Miko luki hyvin ohjausta (silloin kun tein pakkovalssin oikein). Omatoimipisteen mutkaputkineen jätimme välistä ja teimme ihan omaa omatoimitreeniä eli suoraa putkea. Neljä toistoa ja kaikki oikein hyviä ja innokkaita ja nopeita. Surkeasta ulkonäöstä huolimatta Mikon motivaatio ei ollut kateissa, mutta kentältä löytyneet namit vei pään vähän liian usein maahan eikä se sieltä helpolla noussut. Olimme ennen treenejä joutunut miettimään koiran top 10 palkkaa ja häiriötä ja häiriöiden numero yksi taisi olla kentältä löytyvät namit.

Jäähdyttelylenkin jälkeen meillä oli vielä motivaatiokoulutusta. Tällä kertaa oli vain teoriaa. Jatkamme motivaatiokoulutusta myös ensi viikolla ja toivottavasti silloin paremmassa säässä. Reilu kaksi ja puoli tuntia tuli sateessa vietettyä, joten kyllä tuntui hyvältä kotona vaihtaa kuivat ja lämpimät vaatteet päälle.

torstai 10. toukokuuta 2012

Viikon tokot

Tokossa tehtiin tänään hyppyä, luoksetuloa sekä ruudun alkeita. Aloitimme kuitenkin taas paikkamakuulla, jota tehdään joka kerta juoksutarkastuksen kera. Juoksutarkastus tehdään kokeissa ilmeisesti tasapuolisuuden vuoksi kaikille sukupuolesta riippumatta. Aika 45 sekuntia ja kävin kahdesti palkkaamassa. Tämän jälkeen jatkettiin teorialla ja kouluttaja demonstroi omalla koiralla luoksetulon ja ruudun. Kävimme vuorotellen eri pisteissä ja kouluttaja katsoi kaikilta yhden pisteen suorituksen. Me aloitettiin hypyllä. Koska ensi kerralla on aiheena seisomiset, niin hypyssä ei koiran vielä tänään tarvinnut jäädä lopuksi seisomaan. Tehtiin siksi hyppyä namikipon kanssa. Kolme oikein hyvää toistoa tehtiin.

Kouluttaja katsoi meiltä luoksetulon. Tehtiin kaksi toistoa, joista toisessa oli vähän pidempi välimatka. Miko tuli ihan ok laukalla, mutta toisella kerralla hidasti aika paljon ennen sivulle tuloa. Toisella kerralla mulla kesti vaikka kuinka kauan, että sain hihnan irti :D Normaalisti tulee vaan otettua puolikiristävä panta pois, joten on vähän haastavaa etsiä oikea kohta peruspannasta karvojen seasta ja nakin liukastamilla sormilla saada hihnan lukko auki... Ruutua tehtiin lyhyellä välimatkalla niin, että lähetin Mikon namikipolle. Ruudussa oli vähän liian hyvät hajut, jotka haittasivat Mikon keskittymistä, mutta kolme ok toistoa tehtiin. Välissä treenailtiin sivulle tuloa ja lyhyitä seuraamispätkiä. Tehtiin lopuksi vielä kolme toistoa hyppyä, mutta olisi saanut jättää toistot yhteen, kun vire alkoi olla jo aika matala. Kivat treenit oli kuitenkin!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Synttäreiden jälkimainingit


Eilen Miko vietti synttäreitään, mutta koska koko päivä oli kiireinen, niin en ehtinyt kuin pienen synttäripostauksen väsätä. Nyt vähän enemmän.

Hieno (tai ainakin maistuva) synttärikakku

Mikolle oli vähän vaikeaa olla koskematta uusiin kivoihin leluihin
ja se näkyy ilmeestä :D
Olisin halunnut ostaa perus-Wubban lisäksi Wubba Friend-lelun, mutta en sellaista löytänyt. Prismasta ostettu kirahvipehmo tuli korvaajaksi ja se kyllä voitti Wubban ihan mennen tullen.


Kirahvi saa kyytiä




Miko toi eilen iltalenkiltä mukanaan punkin. Huomasin sen kun Miko istui sohvan vieressä kerjäämässä ja näin jotain mustaa liikkuvan sen päässä. Onneksi huomasin sen jo tuossa vaiheessa. Punkkikarkotetta ei edelleenkään ole, mutta asia on hoidettu viikonlopun näyttelyn jälkeen. Tänään Miko joutui pesulle. Edellisestä kerrasta, kun Miko on joutunut ihan kokonaan shampoolla pestyksi, on jo ties kuinka paljon aikaa. Hajukin on ollut sen mukainen, mutta en kovin usein haluisi shampoota käyttää. Mikosta on kamalaa, jos sen päälle tulee vettä, joten kun aloin kastella poikaa, niin Mikon takapää painui melkein lattiaan asti ja muutenkin poika kovasti kiemurteli. Shampoota huuhdellessa Miko seisoi nätisti paikallaan. Ehkä veden tuleminen selkään ei enää haitannut, kun oli märkä jo muutenkin.


Ravistelua suihkun jälkeen
Aika on mennyt tosi nopeasti kun Miko on jo noin "vanha". Toisaalta Mikon pentuajoista tuntuu olevan ikuisuus. Lahden näyttelyssä vuonna 2009 sain viettää aikaa mukavien kooho-ihmisten kanssa ja keskusteluista päällimmäisenä jäi mieleen, että kooikerit kypsyy hitaasti, joten oikeastaan ne on aikuisia vasta 3-vuotiaana. Sen jälkeen olisi vasta aika uudelle kooikerille. Meidän perheeseen ei ainakaan vielä toista ole tulossa. Mikon kanssa on vielä paljon kesken ja koska kaksi koiraa on ihan maksimi, niin en ehkä kovin pientä ikäeroa niille halua. Muuten on jossain vaiheessa (toivottavasti) kaksi vanhaa koiraa talossa. Mutta ei ikäeron varmaan kovin suurikaan kannata olla.

Miko 4 kk 1 pvä


Miko 4,5 kk, Leevi 3 kk

Miko kehittyi mielestäni aika nopeasti. Silloin kun Miko paini Leevin kanssa ihan pikkupoikina, niin vaikutti kuin ikäeroa olisi ollut enemmänkin kuin 1,5 kk. Kerran Leeviä luultiin Mikon pennuksi! Tottakai Miko oli vielä ihan kehittymätön yhteen ikävuoteen asti, 1-vuotis ja 2-vuotis kuvissa huomaa huiman kehityksen.

Miko ROP-juniori Mäntsälässä 17.7.2010, ei se enää kovin juniorilta
näyttänyt :) Ikää reilu 14 kk eli viimeinen esiintyminen
junnuluokassa, sillä Miko siirtyi muihin luokkiin heti vain kun
mahdollista. Menoa suoraan avoimeen luokkaan suositeltiin,
mutta Miko kuitenkin kerran esiintyi nuorissa.

Tässä vertailun vuoksi kaikki kolme synttärikuvaa.


Lopuksi todettakoon, että olen erittäin tyytyväinen tähän poikaan. Kiitos Monicalle! Miko ei varmasti ole ollut helpoin koira ensimmäiseksi koiraksi ja vielä tällaiselle ihmiselle, jolla ei edes ole minkäänlaista kokemusta koirista, mutta ehkä osaan välttää monta Mikon kanssa tehtyä virhettä kun pentu joskus taloon tulee. Mun oma pikkumies! Lisää kuvia toukokuulta löytyy täältä.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Miko 3 vuotta



Meidän pikkumies on jo isomies, tänään siis Mikolle 3 vuotta täyteen. Ihan uskomatonta miten nopeasti aika on mennyt.

Paljon onnea myös veljille Rodille, Nikille ja Rikolle sekä siskoille Saskialle, Stellalle, Daralle ja Millalle!

(Rodille erityisonnittelut eilisestä valioitumisesta!)

perjantai 4. toukokuuta 2012

Kesäkauden avaus


Meidän kesätreenikausi alkoi tänään. Oli kokonaan uusi ryhmä ja kouluttaja. Kouluttaja oli oikein hyvän ja asiantuntevan oloinen. Valssit oli ekan kerran teemana. Tulipa taas mielenkiintoista uutta tietoa. Valssi pitäisi tehdä kolmella askeleella, joista ensimmäinen astutaan siihen, johon koira laskeutuu, toinen astutaan taaksepäin ja kolmas siihen suuntaan, johon ollaan menossa. Näin kerrotaan koiralle mihin suuntaan ollaan menossa. Monet askeleet, "töpöttely" valssissa eivät auta koiraa ollenkaan. Valssin askeleet voivat olla isoja harppauksia, joten ne kolme kyllä riittää. Valssi pitää aloittaa ennen kuin koira on ehtinyt ponnistaa esteelle, koska ilmassa se ei pysty muuttamaan suuntaan. Eli jos koira on jo ehtinyt päättää, mistä kohtaa se ponnistaa (eli arvioinut etäisyyden jne), niin valssi on myöhässä. Pitäisi myös valita mahdollisimman taloudellinen eli suora linja itselle.

Kouluttaja oli ennen treenejä pyytänyt kertomaan muutamien esteiden/asioiden nykytilanteesta ja siitä millaisia niiden halutan olevan valmiina. Lisäsin listaan putken, sillä halusin selittää meidän tilanteen. Lopuksi kirjoitin, etten ensimmäisillä kerroilla haluisi tehdä mutkaputkea, vaan haluan putken ensin varmemmaksi. No, tällaista pätkää tehtiin (putki pitäisi olla vähän ylempänä) eli mutkaputkihan se siellä.


Tehtiin ensin mustia numeroita. Valssi tehtiin kolmosen ja nelosen välissä. Miko oli sen verran innokkaan oloinen, että uskalsin lähettää sen putkeen. Kävi niin kuin ajattelinkin eli mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä ajoissa tehdä valssia. Mikolla oli vähän ylimääräistä energiaa ja meidän ensimmäisellä vuorolla se veteli välillä spurtteja. Onneksi en vielä palkannut pallolla, olisi vaan liikaa noussut kierrokset eikä energiaa olisi riittänyt myöhemmäksi. Toisella kierroksella ekan toiston jälkeen jätin suosiolla putken välistä. Ensin lähdin Mikon kanssa samaa aikaa hypyltä 2, joten ei silloinkaan ollut mitään mahdollisuuksia olla ajoissa. Kun jätin Mikon hypyn taakse, niin ehdin tehdä valssin, mutta Miko ei jostain syystä lukenut ohjaustani (näin sanoi kouluttaja). Tämän jälkeen saatiin onnistunut toisto. Kolmannella kierroksella valssi tehtiinkin hypyn 4 takana. Putken jätin lopuillakin kerroilla välistä, jotta ehdin tehdä valssin ja jotta ei tapahtuisi vahinkoja. Talviryhmän kouluttajakin sanoi, ettei saa tehdä liikaa putkea, muutama onnistunut toisto riittää alkuun. Ensin tein valssin liian kaukana hypystä, joten Miko joutui tekemään ison kaaren seuraavalle hypylle. Seuraava toisto oli paljon parempi. Lopuksi tehtiin harjoitus peilikuvana eli siniset numerot. Meillä meni oikein hyvin.

Olen tosi tyytyväinen, että Mikon vire pysyi viimeiseen toistoon asti riittävänä. Harjoitus oli myös meille juuri sopiva. Jäin tunnin jälkeen hetkeksi auttamaan kentän valmisteluissa viikonlopun kisoja varten, joissa olen töissä sunnuntaina.

Unohdin eilen mainita, että tutustuimme yhden I-HAH:laisen 11-viikkoiseen cavalierpentuun. Voi kun se oli söpö! Mikokin sai tehdä pennun kanssa tuttavuutta ja oli siitä kovin kiinnostunut. Mutta sitten tänään, kun pojat oli tavannut hieman vanhemman (ehkä 4kk) ranskanbulldoggipennun, niin Miko oli mennyt sitä karkuun. Molemmat oli aika saman kokoisia, mutta ehkä vanhempi pentu oli vaan hyi :)

torstai 3. toukokuuta 2012

Tokoa

Tänään oli ensimmäiset tokon ohjatut treenit. Pääosa tunnista meni teoriaan ja aiheena oli paikalla makaaminen ja seuraaminen. Paikkamakuu tehtiin kokeenomaisesti, vaikka palkata sai välissä ja pitää välimatkan sellaisena kun itse katsoi sopivaksi. Ensin pidin tosi lyhyen välimatkan. Aina palkkauksen jälkeen menin vähän pidemmälle. Hyvin Miko pysyi, muttei aikakaan ollut kovin pitkä. Kaikki kuusi koiraa oli rivissä eikä kukaan noussut ylös. Itselle lisäjännitystä tuo se, että treenaamme aidatun agikentän ulkopuolella ja ohi kulkee koiria ja muita ulkoilijoita. Paikalla makaamista lukuun ottamatta Miko sai olla hihnassa.

Lopuksi oli seuraamista, jota kouluttaja kävi kaikilta erikseen katsomassa. Me oltiin viimeisiä ja kun tunti oli jo venynyt 30min niin meille jäi aikaa 2min kunnes piti rientää bussille. Olen alkanut käyttämään namia enemmän seuraamisessa, koska olen yrittänyt saada sillä Mikon seuraamispaikkaa edemmäksi. Kouluttajan mielestä mun pitäisi luopua kädellä ohjaamisesta (teen sitä myös pysähtyessä Mikon saamiseksi perusasentoon), jotta jotain oppimistakin voisi tapahtua. Alussa kouluttaja puhui siitä, että koiralle pitäisi olla selvää, koska tulee palkka ja koska superpalkka. Seuraamiseen kouluttaja suositteli, että ensin palkkaan siitä, ettei Miko ole ihan niin takana kuin yleensä ja superpalkka tulee siitä, jos Miko tulee vieläkin edemmäs. Kriteeriä pitäisi vähitellen nostaa niin, että aluksi taempana seuraaminen on ok, mutta vähitellen aletaan vaatia enemmän. Varmaan kannattaisi käyttää naksutinta.

Ja lopuksi jotain ihan muuta: Hoi HAMINAan ensi viikon sunnuntaina menijät! Jos joku blogin lukijoista on menossa Haminan näyttelyyn tältä suunnalta ja kyytiin mahtuu, niin saa ilmoittautua. Näyttelyn aikataulujen kanssa kävi niin kuin en olisi toivonut käyvän eli kooikerit on ensimmäisenä kehässä klo 10. Eka bussi on Haminassa klo 9.50, joten se ei oikein meille sovi. Jos ei päästä kenenkään kyydillä, niin pakko on sitten varata hotellihuone. Koohoja on ilmoitettu 13.