lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden viimeisten päivien tapahtumat / Tavoitteet 2011

Eilen päivälenkillä pamahteli muutamat raketit, mutta mielestäni Miko ei niihin sen kummemmin reagoinut. Loppumatkasta kun vastaan tuli koira, kutsuin Mikoa, mutta se ei reagoinut mitenkään. Pysähdyin ja pistin namin Mikon kuonon eteen, mutta siltikään se ei reagoinut mitenkään. Lopun matkaa Miko kulki hihnan mitan päässä meidän edellä, siihen ei saanut kontaktia ja sillä oli korvat luimussa. Hetki ennen koiran kohtaamista oli yksi pamaus kuulunut, mutta en uskonut sen vaikuttaneen Mikoon (vaikka niin epäilinkin). Miko ei ole koskaan pelännyt raketteja, vaikka välillä onkin saattanut säikähtää tai ihmetellä ääniä. Iltalenkillä, kun olimme meidän viereisen talon kohdalla, tuli pamahdus. Miko oli sen jälkeen kääntymässä talon vierestä niin, että olisimme kiertäneet sen ja mennyt takaisin kotiin. Sain kuitenkin houkuteltua Mikon mukaani, jotta lenkistä tuli vähän pidempi. Lenkki meni hyvin nopeasti, sillä Miko nosti koipea ehkä kaksi kertaa eikä haistellut ollenkaan. Niin kiire sillä oli kotiin. Pakko sitten oli todeta, että Miko pelkää raketteja. Etsijäkoiranliiton tiedotteessa mainittiin, että ” Vaikka lemmikkisi ei aiemmin olisi pelännyt ilotulitteita, pelko voi alkaa yhtäkkiä.” Ensimmäisenä uutena vuonna Mikon ollessa noin 8kk se ei pelännyt ilotulitteita ollenkaan. Vuosi sitten Miko oli hoitolassa, joten en tiedä miten se on reagoinut. Toivottavasti lähistöllä ei kovin kovasti paukuteltu, ettei Mikon ole tarvinnut yksin kopissaan pelätä.

Tänään aamupäivällä meidän piti lähteä Tainan ja Lokin kanssa agilityyn. Markus sanoi herättyäni, ettei me taidetakaan olla menossa, sillä Loki on kateissa. Tuli kova huoli Lokista, sillä katoamispaikassa Leppävaarassa on paljon vilkkaasti liikennöityjä isoja teitä. Aamutoimien jälkeen lähdin Mikon sekä Kaisan ja Veikon kanssa auttamaan Lokin etsinnöissä. Kiersimme ensin autolla Sellon ympärillä, jossa Lokista oltiin tehty havainto tuntia aikaisemmin. Sen jälkeen lähdimme jalan jatkamaan etsintöjä. Ei me kovin pitkään oltu Sellon ympärillä etsitty kun Taina soitti, että Loki oli löytynyt. Lokia oltiin juuri menossa hakemaan, joten me lähdimme takaisin kotiin. Olipas helpotus! Odotellessamme Kaisaa auton luona, nainen tuli meidän luokse ja sanoi, että Mikon näköinen koira on kadoksissa. Hän oli itsekin koiranomistaja ja sanoi, että kamalinta mitä tietää on se, että koira katoaa. Hän oli siksi kulkenut Sellon ympäristössä ja kertonut Lokin tuntomerkkejä muillekin. Kerroin hänelle, että Loki oli löytynyt. Lokin oli löytänyt VR:n työntekijä, joka oli sitä pari tuntia etsinyt. Ihanaa, kun ihmiset ovat niin avuliaita. Toivottavasti Lokille ei sen kummempia traumoja jäänyt.

Me voimme helpottuneena jatkaa vuoden viimeisen päivän viettämistä, joka sujuu ihan vaan kotona. Tässä vaiheessa on myös syytä katsoa, miten vuosi sitten asetettujen tavoitteiden kävi.

Agility

Kaikki esteet haltuunMiko osaa kaikki esteet, mutta vielä ei voi sanoa, että ne olisivat hallussa. Kepit ja erityisesti keinu kaipaavat vielä runsaasti harjoitusta.

Möllikisoihin osallistuminenTaidettiin käydä yhteensä kymmenessä möllikisassa, mutta melko heikolla menestyksellä. Paras tulos oli 5 aikavirheellä -13.89

Mejä

Tulos kokeestaKahdessa kokeessa käytiin eikä tulosta edelleenkään. Olisimme vielä päässeet kahteen muuhunkin kokeeseen, joihin olin Mikon ilmoittanut, mutta jätin ne suosiolla välistä. Harjoitusta me vielä kaipaamme. Runsaasti.

Näyttelyt

Tuomarin kosketukseen totuttaminen mm. mätsäreissä käymälläHelsinkiin muuton myötä mätsärikäyntejä kertyi ihan mukavasti. Harvemmin Miko enää tuomaria väistää, mutta hyvä kopelointiharjoituksia on edelleen jatkaa.

PU-sijoitusYksi tuli Oulusta heinäkuussa.

SertiYksi tuli samasta Oulun näyttelystä. Wuhuu!

Toko

Alokasluokan liikkeet kisakuntoonJoo, ei todellakaan ole. Tänä vuonna meillä ei ole ollut ohjattuja tokotreenejä ollenkaan ja omatoimiharjoittelu on ollut hyvin vähäistä.

Tokokokeeseen osallistuminenEi osallistuttu.

Muut

Toisten koirien ohitukset nätisti
Edelleen harjoituksessa. Oikeastaan vasta nyt loppuvuodesta olen aktivoitunut tämän asian suhteen. Yleensä nameja ei ole lenkillä mukana, mutta nyt yritän ottaa ne aina mukaan. Harjoittelua hieman hankaloittaa se, että arkisin vien Mikon vain aamu- ja iltalenkeille, jolloin harvemmin nähdään toisia koiria. Markus hoitaa usein iltapäivän pitkät lenkit, jolloin Miko ilmeisesti saa moikata toisia koiria. Ainakin jonkun verran.

Ihmisten ohitukset nätistiHmm… Tässä varmaan on ollut kyse siitä, kun Miko alkaa yleensä hämärässä haukkua epäilyttäville ihmisille. Ihmisten ohitukset sujuu hyvin ja Miko voi olla vaikka hihnanmitan päässä edellä kävelemässä. Lapsien kohdalla täytyy lyhentää hihnaa, sillä niitä Miko olisi menossa moikkaamaan. Jonkun verran Mikon kiinnostus vieraita ihmisiä, erityisesti miehiä(!), kohtaan on lisääntynyt, joten se välillä saattaakin kääntyä ohitettavaa ihmistä kohti. Miko edelleen iltojen pimetessä saattaa haukkua epäilyttäville tai pelottaville ihmisille, mutta ehkä vähemmän kuin ennen. Aika hyvin Mikon hännän asennosta tietää tuleeko haukku tai murina.

Kymmenestä tavoitteesta neljä toteutui ja yksi puoliksi (agiesteet haltuun). Huomenna kerron tavoitteet ensi vuodelle.

Menestyksellistä uutta vuotta!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Voihan keinu

Huomasin maanantaina katsoessani kartalta Helsingin koira-aitauksia, että Purina Areenan lähellä on kolmaskin koirapuisto. Kolme koirapuistoa muodostaa kolmion ja etäisyys puistojen väillä on 600-700m. Kauimmainen ei ollut tuttu, joten tiistaina kävimme sen katsastamassa. Koirapuistossa oli omat puolet isoille ja pienille koirille ja kokoa oli ihan mukavasti. Kävimme isojen puolella, jossa Miko sai taas juoksennella ja haistella. Me käydään koirapuistoissa vaan, jos ne on tyhjiä, sillä Miko ei osaa olla nätisti kaikkien koirien kanssa. En tiedä, mistä se johtuu, mutta jo vajaan vuoden ikäisenä alkoi näkyä ikävä käytös joiden koirien seurassa. Jos Miko ei tykkää jostain koirasta tai narttu ei sille lämpene eikä liian kovasti sano takaisin, niin Miko alkaa härnätä haukkumalla ja hyppimällä toisen ympärillä. Ja kun muita koiria on ympärillä, niin Miko ei reagoi luoksetulokäskyihin mitenkään. Joten kaikkien parhaaksi olemme koirapuistoissa vain keskenämme. Lenkillä menimme jääkiekkokaukalon ohi, josta kuului kovia pamahduksia eikä Miko niihin sen kummemmin reagoinut. Meidän kadulla, kadun toisella puolen, pojat pamauttelivat jotain pikkupommeja eikä Miko niistäkään ollut moksiskaan. Hyvä niin.

Tänään kävimme I-HAH:n kentällä treenaamassa agilitya. Päivä oli mukavan aurinkoinen eikä juuri tuullut. Teimme ensin hyppytekniikkaa, tällä kertaa aiheena oli korkeuden arviointi (tai mikä se nyt olikaan). Viimeinen rima oli ensin 35cm, josta nostin rimaa 5cm kerrallaan 50cm asti. Hyvin meni Mikolta korkeinkin hyppy.

Toisena teimme mölliradan, jonka löysin netistä (ratapiirrosta en enää löydä kun se hävisi muiden kuvien kanssa Vuodatuksesta). Rata oli oikein mukava ja sopivan helppo viimeistä hyppyä lukuun ottamatta. Palkkasin Mikon puomin kontaktilla ja pöydällä, joten palkka tuli tarpeeksi usein Mikon mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Yritin saada ohjattua Mikon viimeiselle hypylle tekemällä persjätön, mutta taisin olla turhan pitkään selin Mikoon kun ei tahtonut onnistua. Kolmannella eli viimeisellä kerralla onnistui jotenkuten. Kuvasin kaikki pätkät, mutta kamera piti pistää kovin kauas, että koko rata, tai ainakin melkein, näkyi, joten jääköön video julkaisematta.

Viimeiseksi tehtiin vielä keinua. Ei ollut ihan parhaimpia toistoja, sillä Miko taas kovin hidasteli. Kolmas kerta oli jo parempi ja päätin tehdä vielä yhden toiston. No, eiköhän käynyt niin, että juuri kun Miko oli keskellä ja meinasi liikkua keinauttaakseen keinun, niin joku räjäytti raketin. Miko kääntyi äänen suuntaan ja hyppäsi sitten alas keinulta. Halusin saada loppuun hyvän toiston, mutta Mikon ilmeestä jo näki, etten saa sitä innostumaan namista tai lelusta. Jonkinlainen keinu saatiin kuitenkin tehtyä, mutta tuli taas keinusta asteen ikävämpi este. Kävin pistämässä Mikon kiinni ja korjasin rimoja pois, jonka jälkeen tehtiin vielä keppejä, jotta saataisiin jotain kivaa loppuun. Kepit oli jaettuna ja teimme kahdeksan kepin pätkää. Kolmannella toistolla Miko skippasi yhden keppivälin. Menin takaisin alkuun ja kutsuin Mikoa, joka oli keppien toisessa päässä. Miko lähti itsenäisesti pujottelemaan keppejä ja pujotteli ihan oikein loppuun asti. Olin ihan hämmästynyt, mutta tajusin sentään palkata kovasti kehuen. Ei ole Miko koskaan ennen pujotellut ilman, että kuljen vierellä. Hieno poika!
Viime kirjoituksessa oli kuva Mikon uudesta petistä, tässä vanha.
Onhan se hieman pieni :)

maanantai 26. joulukuuta 2011

Mikon joulu


Viime keskiviikkona pidimme pienen tokotuokion läheisellä kentällä. Miko oli kovin innokas ja päästeli siksi ääniä. Vaikka äänet ei tokoon kuulukaan, niin olin niistä tosi iloinen. Miko on harvoin treenatessa niin innokas, että se päästelisi ääniä.

Aatonaattona pidimme pienet agitreenit Tainan ja Lokin kanssa. Teimme irtoamistreeniä ja kontakteja. Irtoamiset meni vaihtelevalla menestyksellä, mutta kontaktit hyvin. Keinulla tehtiin ensin pelkkää ylösmenoa ja sitten koko keinua. Ihan hyvin meni, vaikka keskiosalla saisi sekunteja vähentää. Tehtiin myös A:ta ja kontaktit oli oikein hyvät. Pari kertaa Miko jäi haahuilemaan ylös, kuten kuvakin kertoo:

© Taina Lempiäinen
Tassut kosketusalustalla ja katse kameraan. © Taina Lempiäinen

Ensimmäisen joululahjan Miko sai perjantaina sen jälkeen kun olin sen hakenut postista. En viitsinyt tätä lahjaa raahata aattona mukaan. Mikon uusi peti oli vähän ex tempore ostos. Se oli Peten Koiratarvikkeen 20. luukun tarjous, jonka bongasin FB:sta. Petin sain -40% alennuksella ja kun isommalle petille on ollut tarvetta, niin pakkohan se oli tilata. Ihan sattumalta värit sopii oikein hyvin meidän makkariin (tyynyssä on väreinä valkoinen, turkoosi ja ruskea ja nuo ruskeat reunat on samaa väriä meidän päiväpeiton kanssa :) )


Jouluaattona menimme sisaruksieni kanssa Rekolaan äidin ja Mikan luo. Markukselle ja Mikolle oli varattu maksalaatikko puoliksi ja lisäksi Miko sai kalkkunaa, jota "vahingossa" tippui lattialle, kun Mika leikkasi siitä siivuja. Mikan äidiltä Miko sai vähän joulutorttua, ensin luvallani ja sitten silloin kun silmäni vältti. No, mutta ei Miko kuitenkaan liikaa herkkuja syönyt.



Kuulimme ennen Mikoa joulupukin tulon, joten Markus nappasi Mikon syliin. Sylistä Miko päästi pari pikku haukahdusta joulupukin saapuessa, mutta tyytyi sen jälkeen murisemaan ja luomaan murhaavia katseita pukkia kohden. Mutta melko pian Miko rauhoittui ja kun se pääsi pois sylistä, ei se kiinnittänyt pukkiin mitään huomiota. Kun joulupukki lähti ja Mikon kohdalla vielä hyvästeli toisen siskon pojista, niin Miko pääsi vähän pukkia haistelemaan. Mutta kun pukki kiinnitti Mikoon huomiota, niin murinat pääsi. Pukin kohtaaminen meni paljon paremmin kuin odotin, ehkä myöhemmin Miko sen hyväksyy.


Mielenkiintoinen paketti

Miko odottaa malttamattomana

Puruluita!

Toisesta paketista löytyi kiva lelu (on jo roskiksessa)

Joulu-cowboy
 Joulupäivänä meidän piti käydä isän luona, mutta reissu peruuntui. Lähdimme sitten Mikon kanssa koirapuistolenkille eli tehtiin 6km lenkki, jonka varrella on kolme meidän lähintä koirapuistoa. Ensimmäinen oli isoin, jossa en ollut kertaakaan käynyt, mutta Miko on siellä käynyt Markuksen kanssa. Se on suosittu puisto varmaan kokonsa takia ja nyt se oli ensimmäistä kertaa tyhjänä, kun menimme siitä ohi. 10-15min Miko sai haistella ja spurttailla puistossa. Rikoimme myös yhdessä jäätä isommasta lätäköstä :) Matka jatkui Purina Areenan vieressä olevan puiston ohi. Sekin oli tyhjänä, mutta emme siellä poikenneet. Viimeiseen, pienimpään koirapuistoon oli vähän pidempi matka. Se on vanhan ostoskeskuksen luona ja siinä on kaksi puolta. Hetken olimme puistossa, kun sekin oli tyhjänä. Kun Miko oli uppoutunut hajujen maailmaan, kävelin aidan vieressä olevan laatikon vierelle ja kyykistyin. Hetken ehdin kyykkiä, kunnes Miko juoksi laatikon ohi. Poika vähän säikähti kun huomasi minut, mutta oli kovin helpottunut. Vähän tuntui pahalta, kun Miko niin hätääntyneen näköisenä oli menossa puiston portille. Ehkä se oli ilkeää, mutta halusin nähdä miten Miko reagoi, kun se ei näe minua.

Lenkkiin meni aikaa reilu 1,5h ja sen jälkeen Miko oli kovasti suihkun tarpeessa. Saisi jo tulla pakkaset ja lumi, sillä Mikon jalkoja ja vatsaa on jo puhdistettu ihan tarpeeksi. Onneksi tänään oli melko kuiva keli. Nämä kurakelit näkyy meidän lattialla, varsinkin kun en jaksa kovin usein olla lattioita pesemässä. Meillähän on vielä hissisaneeraus meneillään, joten sisäänkäynti on parvekkeen kautta suoraan olohuoneeseen. Siitä pitää mennä koko asunnon poikki, että pääsee kylppäriin. Rempan pitäisi olla joulukuussa valmis, mutta kyllä se ainakin tammikuulle venyy. Välillä kurkin ovisilmästä rappuun, jonne on ainakin hissikuilu jo tullut, mutta muuten en tiedä kuinka valmista tai keskeneräistä vielä on. Täytyy toivoa, että enimmät poraukset on jo ohi, sillä olen tämän viikon lomalla. Sairasloman aikana kuuntelin pärinää ihan tarpeeksi. Sen jälkeen, kun pääsemme taas käyttämään rappua, menee vielä oma aikansa väliaikaisten rakennelmien eli porrastornin ja "luhtikäytävien" purkamiseen sekä parvekkeiden etuseinien kiinnitykseen. Vasta sen jälkeen voin taas avata olohuoneen verhot. Sitä odotan kovasti, sillä olemme eläneet pimeydessä jo kesästä lähtien (muissa huoneissa on kyllä valoisaa, kun ikkunat on toiseen suuntaan).

tiistai 20. joulukuuta 2011

Sataa, sataa ropisee


Nyt vihdon alkaa näyttää siltä, että flunssa on selätetty ja olen päässyt takaisin töihin. Mikon kanssa ei silti vielä olla tehty mitään kummempia, kun pitää nyt vielä ottaa rauhallisesti, että varmasti jouluna olen terveenä. Viime viikolla ei siis tapahtunut mitään. Kerran lenkillä kävi hassu juttu. Satoi reippaasti kun käveltiin mäkeä ylös. Tien reunalla virtasi pieni puro (siinä asfaltin päällä), jota pitkin Miko käveli. Yhtäkkiä Miko sai jostain vainun ja alkoi haistella vettä. Sitten se kääntyi ja lähti menemään takaisin alaspäin. Miko jäljesti nenä veden pinnalla alas asti, jossa vesi valui viemäriin. Vieressä oli myös kallio, johon Miko nosti koipeaan ja sitten lähdettiin takaisin ylös. Ihan hassua, mitä lie haistoi :)

Vettä onkin viime aikoina tullut oikein urakalla eikä valkeasta joulusta ole tietoakaan. Neljän päivän päästä on jouluaatto eikä yhtään tunnut siltä. Jouluaaton olemme äidin ja Mikan luona Vantaan Rekolassa. Joulupukki on taas tulossa eikä Miko varmastikaan tykkää siitä yhtään sen enempää kuin aikaisempinakaan vuosina... Tai ei siinä kyllä tykkäämisestä ole kyse vaan pelkäämisestä.

Olisi halunnut ostaa joulukuvarekvisiitaksi Clas Ohlsonilta pienen (60cm) muovikuusen, jossa on ledejä, mutta se oli loppu ainakin Kampista ja Itäkeskuksesta. Piti keksiä muuta, joten otin kuvia Mikosta joulutähden ja lahjojen kanssa. Ei vielä tänäkään vuonna tullut kovin hyviä joulukuvia, mutta ehkä sitten joskus. En ole luova enkä osaa mitään sommitellakaan, mutta yritystä oli :)

Me aktivoidumme taas joulun jälkeen, joten

Hyvää joulua kaikille lukijoille!


tiistai 13. joulukuuta 2011

Mikolla on T-YL-S-Ä-Ä


Viime viikon maanantaina ja tiistaina oli aktiiviset agilitypäivät, mutta sen jälkeen on ollut hiljaiseloa, jota jatkuu vielä monta päivää. Keskiviikkona ei ollut töissä ihan paras fiilis ja kotona mittari näytti kuumetta. Torstai meni sairastaessa, mutta perjantaina menin jo töihin kun ei vaan pysty olla kotona jos olo on ihan hyvä (ei saa olla liian tunnollinen työntekijä). Viikonloppu ja maanantai meni lepäillessä kun ei olo sitten ollutkaan enää niin hyvä ja välillä lämpö oli koholla. Kahtena viime yönä en ole juurikaan nukkunut kun olen yskinyt niin paljon. Tänään kävin lääkärissä ja sain koko viikon saikkua sekä mykoplasmaepäilyn vuoksi tujun antibioottikuurin. Viime sunnuntaina jätin agilitytreenit välistä ja pakko ne on jättää tälläkin viikolla, joten meidän seuraavat ohjatut treenit on vasta ensi vuonna. Täytyy joululomalla käydä pari kertaa harrastamassa omatoimiagilitya.

Mikolla on sairasteluni vuoksi ollut hyvin tylsää ja lenkit on ollut lyhyitä. Ostin kongia varten maksamakkaraa, jotta Mikolla olisi jotain tekemistä. Aktivointipallo pitää myös ottaa käyttöön, vaikka siitä ei Mikolle kovin pitkäksi aikaa olekaan iloa. Jos namia ei tule tarpeeksi usein ulos, niin Miko turhautuu ja alkaa heitellä palloa ja sitten jättää leikin. Lääkäri oli tosi mukava ja kun lopuksi tuli puhetta koiran lenkityksestä, niin hän sanoi omien koiriensa vaistoavan kun omistaja on sairaana ja silloin ne vetävät lenkillä vähemmän. Miko ei vetämistä harrasta, mutta välillä tulee nykäisyjä sivulle tai taakse kun Miko bongaa jonkun hajun. Nykäisyjä on tullut sairaana lenkittäessäkin, joten ei Miko tilaani mitenkään huomioi, yhtä röyhkeä se on kuin muutenkin. Mutta aika paljon Miko on nukkunut vierelläni sohvalla. Välillä se on tullut viereen istumaan ja painanut päänsä mua vasten, niin liikkistä! Onneksi Miko kestää tekemättömyyttä, mutta 1,5 viikkoa voi olla vähän pitkä aika. Miko kyllä yrittää tyrkyttää leluja ja välillä kehittää omia leikkejä.

Hain muuten perjantaina postista teettämäni kuvakalenterin ja se on kyllä hienoin ikinä! Erityisesti marraskuu kaikessa harmaudessaan on niin ihana, että sitä pitää välillä katsella. Kalenterissa on joka kuukaudella oman värinen tausta. Marraskuussa on harmaa ja kuva Mikosta halla-aamuna näyttää siinä tosi hyvältä.
Tänne ei siis kummempia kuulu ja kun tällä viikolla ei kuitenkaan mitään tapahdu, niin seuraava kirjoitus tulee varmaan ensi viikolla. Ai niin, hankin ensi vuodellekin C-lisessin.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

KKK:n epikset

Pääsimme eilen Kirkkonummelle epiksiin yhden (ex-)treenikaverin kyydillä (oltiin samassa ryhmässä kesällä). Olimme paikalla noin 20 min ennen minimöllien alkua. Ilmoittautumiseen oli pitkä jono, joten siinä jonotellessa meni tovi. Ilmoitin Mikon kahteen starttiin. Lenkkeilimme välillä ja välillä katselimme hallissa minien menoa. Buffassa oli koirille tarjolla ilmaisia peuramaistiaisia ja se olikin Mikon lempipaikka. Eihän se yhden lihapalan jälkeen olisi halunnut jatkaa matkaa. Mineihin taisi mennä 2,5h ja me pääsimme kolmen tunnin odottelun jälkeen radalle.

Miko oli ollut kovin energinen kun lenkkeilimme ja se teki spurtteja hihnan päässä sekä leikitteli kepeillä. Se toikin lisäjännitystä. Olin ihan varma, että Miko lähtee vetämään omiaan radalla. Medimölleissä ennen meitä oli toinen punavalkoinen eli Flow. Hyvältä heidän meno näytti ja kolmanneksi sijoittuivat. Vähän ennen meidän vuoroa Taina tuli meitä moikkaamaan ja siitä Miko meni ihan sekaisin. Meidän vuoroa odotellessa Miko haikali Tainan perään.

Radalla oli hyvin paljon suoraa, joten olin varma myös siitä, etten pysy Mikon perässä. Ensimmäiset neljä estettä olivat hyppy-putki-hyppy-mutkaputki. Tämän jälkeen jatkettiin oikealle, jossa A ja hyppy, sitten käännyttiin taas oikealle, jossa hyppy-putki. Putken jälkeen oli muuri ja hyppy, jotka olivat viimeiset esteet. Putken jälkeen piti kuitenkin kääntyä taas oikealle, jossa oli hyppy-hyppy-mutkaputki-hyppy-mutkaputki-pyöritys. Tästä jatkettiin toisena esteenä olleelle putkelle, jonka jälkeen kännyttiin oikealle, jossa puomi. Puomilta jatkettiin viimeiselle suoralle eli putki-muuri-hyppy. Ratapiirustus olisi ehkä vähän selkeämpi :)

Miko vielä lähdössä vilkuili taakse, mutta sain sen huomion ja pääsimme aloittamaan. Ensimmäinen suora meni hyvin mutkaputkelle asti, jolta tuli kielto. Heti seuraavalta esteeltä eli A:lta tuli vitonen alastulokontaktin yli hyppäämisestä. Seuraavat esteet meni hyvin mutkaputkelle asti, jossa tuli kielto kun Miko meni haukkumaan tuomarille. Samalta putkelta tuli vielä toinenkin kielto kun Miko tuomarin luota palattuaan ei mennytkään putkeen vaan jäi tiirailemaan yleisöön. Taas mentiin pari estettä hyvin, mutta seuraavasta mutkaputkesta Miko juoksi takaisin lähtöön Tainaa etsimään. Tämän jälkeen loppurata meni hyvin. Ehdin hyvin juosta Mikon mukana, maaliinkin se meni vain vähän edellä. Varmasti väsy jo painoi. Mulle jäi kuitenkin radasta hyvä fiilis, mutta videon katsottuani ei se niin hyvältä näyttänytkään. Taina kyllä kehui Mikon käännöksiä ja meinasi, että hyvältä näytti. Vaikka Miko ei olisi haikaillutkaan Tainan perään, niin ei me puhdasta rataa oltaisi kuitenkaan tehty kun putkilta tuli kiellot ja kontaktivirhe, joten ei se haitannut. Aika 68.66, aikavirhe 8.66, ratavirhe 35, tulos 43.66 ja sijoitus 38. Tältä radalta tuli 1xhyl. Ilmeisesti siitä kun Miko meni takaisin alkuun ja kai siksi poistui radalta?

Välissä oli vain muutama koira ja sitten menimme uudestaan. Toisella kierroksella tuli taas kielto neljännellä esteellä eli mutkaputkella. Olisi ehkä kannattanut vaihtaa ohjaustyyliä kun ei ensimmäisellä kerrallakaan toiminut… Sitten meni taas hyvin, kunnes siltä putkelta, josta piti ensin kääntyä oikealle ja toisella kerralla mennä suoraan muurille ja hypylle, Miko jatkoikin suoraan ja hyppäsi muurin –> hyl. Juuri ennen viimeistä hyppyä Miko jarrutti eikä lopettanut ajanottoa :) Miko tuli takaisin ja pääsimme jatkamaan rataa. Tällä kertaa toinen mutkaputki meni hyvin eikä Miko välittänyt tuomarista, mutta kolmannella mutkaputkella (josta Miko ekalla kerralla juoksi lähtöön) tuli kielto. Loppurata meni hyvin. Toisella radalla Miko oli selkeästi väsyneempi. Siitä jäi huonompi fiilis, mutta se oli meidän parempi rata. Aika 64.54, aikavirhe 4.54, ratavirhe 20, tulos 24.54 ja sijoitus 35. Yhteensä medeissä oli 60 starttia, mutta monet meidän alle jääneistä oli kilpailun ulkopuolisia ja osa keskeyttänyt ja hylättyjä (hyl tuli jos palkkasi koiraa radalla). Sijoittuneita oli 40 eli ei me oikein loistettu taidoillamme :)

Kävimme meidän ratojen jälkeen Tainan ja Leevin kanssa lenkillä. Sitten vielä odoteltiin kun meidän kyyti oli maksimölleissä. Kuusi tuntia meillä taisi vierähtää kisapaikalla ja hieman siinä alkoi tulla jo viileä. Ei taida talvisin olla kovin paljon epiksiä kun suosio oli noin suuri. Miko oli aivan poikki reissun jälkeen.

Nyt sitten pitäisi miettiä millaisen lisenssin hankin ensi vuodelle eli A vai C. Olen C-lisenssin kannalla, mutta toisaalta tuntuu siltä, että jos me ei vielä vuoden päästäkään olla kisavalmiita, niin edistymme aika heikosti. (Episten perusteella olemme kylläkin vielä hyvin kaukana kisavalmiista.) Keinu ja kepit saadaan hyvin sujuviksi varmasti ensi vuoden aikana, mutta sitten on vielä ne maksihypyt… Meillä ei ole mitään kiirettä kisaamaan, joten josko kuitenkin vielä C?

maanantai 5. joulukuuta 2011

Treeniä & ensilumi


Suuntasin aamupäivällä Mikon kanssa Kivikkoon. Kentän ympärillä on nyt työmaata ja alue oli rajattu nauhalla. Menimme nauhan ali kun ei muutakaan vaihtoehtoa ollut. Kentälle johtavan hiekkatien alku on pelkkää mutaa, jonne kengät upposivat. Mustat kenkäni ovat nyt vaaleanruskeat... Mitäköhän kautta kentälle oikein pitäisi mennä?

Aloitimme muutamalla toistolla hyppytekniikkaa, perussarja oli tänään vuorossa. Halusin huomisten epiksien vuoksi tehdä kontaktitreeniä, sillä epiksissä Miko on juossut kontaktit ihan surutta tai jopa hypännyt niiden yli. Se johtuu ainakin osittain siitä kun kosketusalustaa ei ole silloin käytössä ja intoa/vauhtia on enemmän kuin treeneissä. En ollut suunnitellut mitään, joten keksin siinä samalla A:n ja puomin yhteyteen pikku pätkät.

Ensin teimme A-pätkän, joka on kuvassa alla. Miko tykkää kun saa painella suht suoraan. Teimme tätä muutaman toiston ja hengästyin, vaikka minun ei tarvinnut niin kauheasti juoksennella kun Miko irtosi niin hyvin. Kun Miko irtoaa, se on innokas.

Puomi-pätkällä harjoiteltiin takaakiertoa ja tein lisähaastetta pistämällä putken suut puomin viereen. Aluksi Miko meni vain putkeen. Kun tehtiin puomi kerran yksinään, niin sitten Miko meni vaan puomille. Lopulta saatiin onnistumaan, ensin ilman ekaa hyppyä ja sitten koko pätkä. Molemmat takakierrot meni joka kerta tosi hyvin. Tällä radanpätkällä hengästyin vielä enemmän kuin edellisellä. Miko oli ihanan innokas ja paineli kovaa. Puomilla se ei ollut kovin vauhdikas. Jostain syystä vauhti puomille tulee vain epiksissä. Harmi, ettei ollut kameraa/kuvaajaa mukana.

Lopuksi harjoittelimme vielä keinua. Teimme kolme toistoa, jotka kaikki olivat riittävän hyviä. Miko ihan reippaasti meni keinun keskelle ja keinautti sen alas. Kovasti Miko taas pääsi juoksemaan vinkupallon kanssa ja kovin sillä oli kivaa.

Tänään satoi Helsinkiin ensilumi ja lähdimme tietenkin heti ulos Mikon ja kameran kanssa.


Tää on musta jotenkin ihana kuva. Ihan kuin Miko katselisi
leijailevia lumihiutaleita, vaikka se oikeasti katsookin Markusta :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Helsinki Winner 2011 & Voittaja 2011


Huh, mikä viikonloppu! Onneksi on maanantai ja tiistai vielä vapaata. Lauantaina oli aikainen herätys ja suuntana Messukeskus. Iltapäivällä kotiuduin ja siitä parin tunnin päästä lähdimme siskoni yo-juhliin, joissa menikin koko loppupäivä. Tänään sunnuntaina ei tarvinnut herätä yhtä aikaisin, mutta päivästä Messukeskuksessa tuli pitkä. Ei yleensä noin lähellä oleva näyttely vie kovin paljon aikaa, mutta tänään reissuun meni 6h.

Lauantaina hoidin ostosten teon ennen kooikereiden kehää. Mukaan lähti pihvitikuja, Hurtan makupalapussi, kooho avaimenperä ja magneetti, lahjapussi (jossa leluja & herkkuja) ja näytepakkauksia. Kehän alkua odotellessa kävin moikkaamassa Mikon siskopuolta Fellaa (Estaika's Flare). On kyllä tyttö, samoin kuin siskonsa Mindi, ihan isänsä Rommin (Muskettikoiran Unituuli) näköinen. Mikokin on tullut enemmän isäänsä, ainakin pää, joten eivät ole sisarpuolet kovin samannäköisiä :) Monicakin kävi pikaisesti moikkaamassa. Loki kävi ensin kehässä ja toi Helsinki Junior Winner-11 tittelin mukanaan, jee! En ihan parhaassa kuvauspaikassa ollut, mutta ihan ok kuvia sain ja niitä täällä.


Tänään pääsin Tainan kyydillä Messariin kun auto jätettiin mun työpaikan parkkihalliin. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja käytin ajan osittain shelttikehän laidalla seistessä. Olisin saanut kehän pyörittäjän luettelosta kooikersivut, mutta ei sitten tullut hyvää väliä, jossa olisin tuomarin pöydän luo hipsinyt. Jokusen kerran kävelin kooho- ja shelttikehän välillä, jotka olivat aivan eri puolilla Messukeskusta. Shelttejä oli paljon ja tuomari käytti yhteen koiraan paljon aikaa, joten luovutin lopulta. Kooikerit kehässä olivat kaikki ennestään tuttuja, joten sain kyllä nimet kuvien alle ilman luetteloa. Osan ajasta olin tietenkin kooikerkehän laidalla, jossa moikkasin joitain punavalkoisia. Olin sen verran Kodan mieleen (kuten varmaan kaikki muutkin), että saattaa löytyä tämän päivän jälkeen mustelmat reidestä :D

Kooikerkehä alkoi tosi myöhään kun tuomari oli tarkka ja kirjoitutti pitkät arvostelut. Tanskalaistuomari oli tiukka ja aluksi ei melkein muuta nähty kuin vihreää nauhaa... Nartut aloitti juniorit Adya ja Fella. Adya päihitti Mikon siskon ja sai itselleen Juniori Voittaja-11 tittelin, hienoa! Tällä kertaa kuvauspaikka oli parempi, kuvia täällä.

Fella-siskopuoli

Unohdin muuten mainita eläinlääkäripäivityksessä, että Miko kävi odotellessa vaa'alla, joka näytti 14,75 kg. Kuukauden aikana on painoa tullut 200g (eri vaa'at). Niin kauan kun paino on alle 15 kg, olen tyytyväinen.

Viime aikoina olen miettinyt toisen kooikerin hankintaa sen verran, että voin sanoa, että sellainen voi tulla taloon aikaisintaan vuonna 2013. Olen nyt pistänyt yhden nartun "seurantaan", mutta voisi niitä olla varmuuden vuoksi enemmänkin:)

perjantai 2. joulukuuta 2011

Eläinlääkärireissu

Miko on ainakin tämän viikon nuollut kovasti takapuoltaan, joten torstaiaamuna soittelin eläinlääkärille ja sain ajan perjantaille. Haluamallani eläinlääkärillä olisi ollut vasta ensi viikolla seuraavat vapaat ajat, joten mentiin toiselle.

Vähän mietin, miten eläinlääkärissä mahtaa mennä, sillä Mikon takapuoli on hyvin private area. Jos sitä joutuu pesemään, niin se on aina yhtä hankalaa. Kun häntää nostaa, Miko yrittää sitä kovasti painaa alas. Miko ei pysy paikallaan ja saattaa istuakin. Eläinlääkäri ensin kyseli kaikenlaista. Mitään muita anaalirauhasten oirehtimiseen viittaavia vaivoja ei ole ollut kuin nuoleminen. Tutkimuspöydällä eläinlääkäri kuunteli ensin Mikon sydäntä ja siirtyi sitten takapäähän. Hetken ell oli saanut pidettyä häntää ylhäällä, kun Miko painoi peppunsa pöydälle. Vähän piti kädellä auttaa, että sai pojan pysymään seisoma-asennossa. Mitään kummempaa ei löytynyt, mutta ell silti tyhjensi rauhaset. Se olikin tosi ikävää ja sain kovasti pitää kiinni, että sain Mikon pysymään paikoillaan. Eritettä oli paljon, mutta tulehdusta ei ollut. Mitään ei siis ollut vikana ja täytyy toivoa, että nuoleminen loppui tähän.