sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäinen

Lauantaina kotidoboiltiin ensimmäisen kerran. Aluksi lämmiteltiin tasapainotyynyn avulla ja sitten otettiin pallo käyttöön. Pallon päällä Miko sai tehdä muutamat asennonvaihdot. Kuvat kertokoot enemmän.






Iltapäivä ja ilta vietettiin äidin luona. Alkuun Miko pyöri kovasti ympäriinsä ja viihtyi varsinkin keittiössä. Loppuillan Miko oli aika apaattisen oloinen, mutta ehkä se oli vain väsynyt. Poika sai maistaa lammasta parissa eri muodossa.

Sunnuntai-iltapäivällä eli tänään kävimme Purinalla katsomassa maksi3-kisoja. Aluksi seisoimme radan vierellä ja Miko oli kovin räjähdysherkkä. Koko ajan sai olla syöttämässä namia tai poika haukkui radalla menevälle koiralle, juokseville lapsille tai ohi kulkevalle miehelle... Siirryimme "katsomon" puolelle istumaan kun seuraavaa rataa ryhdyttiin rakentamaan ja rataantutustumisen aikana uskalsin jättää Mikon yksin, kun kävin hakemassa makkaraa ja mehua. Istuskellessa meni paljon paremmin, Miko haukkui vain pari kertaa kun joku muu alkoi ensin lähistöllä haukkua. Radalta poistuessa kilpailijat saivat Kinderin, olipas kiva idea. Suut makiaksi ja jää hyvä mieli, vaikkei rata olisi mennytkään ihan nappiin :) Purinalla vierähti pari tuntia.

Miko paistattelee auringossa sunnuntaiaamuna

Kotona olimme ehkä puolisentoista tuntia ennen kuin lähdimme isälleni syömään. Ovella oli taas Sisi ja Sandra vastassa eikä Miko meinannut uskaltaa tulla sisälle. Eteisessä Sandra-irlis tuli taas haistelemaan ja Miko nurkkaan ahdistettuna vähän murisi sille. Sen jälkeen Sandra karttoi Mikoa, vaikka välillä kävikin sitä haistelemassa. Oli hassua kun yli 60 kiloinen irlanninsusikoira ei uskaltanut mennä noin 15 kiloisen Mikon ohi. Kun Sandra viimeinen rohkaistui, se sujahti nopeasti Mikon ohi ja vähän hypähti Mikon kohdalla. Sisillä on juoksujen jälkeen aina valeraskaus, jolloin se hoitaa pentujaan, joten Sisi pysyi kokoajan sohvalla pienokaisiaan (eli leluja) hoivaten. Myöhemmin Sandra tuli haistelemaan makaavaa Mikoa ja painui itsekin maahan, puolen metrin päähän Mikosta. Sandra säpsähti kun Miko liikutti etujalkaansa. Onhan toi meidän hurja-Mikke aika pelottava :) Tälläkin reissulla Miko sai maistella lammasta.

Isän luota kotiuduttua pistin nopeasti kamat kasaan ja lähdimme hyppytekniikkatreeneihin. Saara ja Huugo lomailevat, joten Taina ja Loki tulivat meidän seuraksi. Ensiksi teimme perussarjaa. Luulin, että Miko olisi jo vähän väsynyt, mutta poikahan lähti viilettämään ympäri hallia kun päästin sen irti. Miko oli koko puolituntisen hyvässä vireessä. Selvisi, ettei huutaminen liity Huugoon, sillä Miko huusi myös Lokin vuorolla. Perussarja meni ihan ok. Sen jälkeen taidettiin tehdä pari toistoa keppejä ja sitten keinua, jossa Taina oli apuna. Kepit oli ihan reippaat ja keinu meni ok. Viimeisenä tehtiin U:n muotoinen pätkä, jossa oli suora putki-muuri-hyppy-kepit. Lähdin Mikon kanssa samaan aikaan, joten en pysynyt mukana ja ennen muuria Miko kääntyi kuin ohjeita kysyäkseen eli ei siis irronnut, vaikka "hyppyä" toistin. Toisella kerralla käytin eteen-sanaa, joka toimi. Olisi ihan hyvä muistaa, että sellaistakin sanaa voisi käyttää... Kepit meni ihan kivasti osana radanpätkää, vaikka toisella kerralla ei heti onnistunutkaan. Oli kivat pikku treenit ja kiva kun saatiin seuraa.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Ei mennyt putkeen putkiradalla

Putkirata
Miko sai eilen viettää ansaittua vapaapäivää ja tänä iltana kävimme Tainan & Lokin sekä Tainan siskon ja Tessi-sheltin kanssa Tehis Cup-epiksissä putkiradalla. Matkalla hallille tajusin, ettemme ole Mikon kanssa epistellyt koskaan hallissa (paitsi kerran KKK-hallissa, mutta se oli vähän eri asia :) ). Se pisti vähän jännittämään. Hallissa oli kovin tiivis tunnelma ja aika paljon meteliä. Putkiradalla oli puolen tunnin välein rataantutustumisia ja radalle pääsi jonottamalla. Ensimmäisen kierroksen katselimme kentän laidalla. Mikoa katsellessa alkoi epäilyttää ja mietin pitäisikö meidän sittenkään mennä radalle. Menimme kuitenkin Tainan kanssa seuraavaan rataantutustumiseen ja sitten jonottamaan omaa vuoroa. Meidän vuoron lähestyessä yritin innostaa Mikoa, jota normaalisti epiksissä ei ole tarvinnut tehdä, sillä Mikon vire on ollut korkeampi kuin treeneissä.

Radan alku meni putkeen 7 asti ihan ok, vaikka kovasti Mikoa piti kannustaa. Putkella 8 tuli kielto. Putken 9 jälkeen Miko jatkoi samoin kuin ensimmäisellä kierroksella, vaikka mutkaputki olisi pitänyt jättää välistä. Siinä tuli hyl. Radalta kai sai vaan joko 0 tai hyl, kieltoja ei mielestäni jaettu. Putkella 11 tuli taas kielto, joka viretilan lisäksi johtui siitä, että lopetin putkelle viennin ja käännyin liian aikaisin. Putkeen menosta ei tahtonut tulla mitään, joten jätettiin 11 välistä ja juostiin vaan loppuun eli viimeinen mutkaputki (14) sai myös jäädä. Pääasiassa Miko meni hitaasti, mutta välillä se vähän kiihdytti. Halli oli varmaan pojalle liian stressaava ympäristö, joten jatkossa epistellään vaan ulkokentillä. Loki sen sijaan kaahasi radan hienosti.

Tätä ei varmaan pitäisi pistää julkisesti näytille, mutta tässä meidän putkirata :)


Agilitykoirakon kehitysvaiheet

Eilen illalla osallistuin HSKH:n järjestämään Juha Oreniuksen luennolle, jonka otsikko yllä. Aikaa meni melkein kolme tuntia ja tykkäsin kovasti. Luennon jälkeen jäi sellainen fiilis, että seuraavan koirani vien Juhan alkeiskurssille :) Luennon aikana näytettiin pätkiä kahdesta DVD:stä, joita oli myös mahdollista ostaa. Mukaan lähti Agilityn perusteet - esteopetusta ja ohjaustekniikoita, ohjaustekniikkaopetusten vuoksi. Niissä tarvitsen treeniä ja paljon. Tässä lyhyesti luennolla kerrotuista asioista.

Koiran peruskoulutuksen osa-alueet ovat
  1. Irtoaminen eli estehakuisuus
  2. Vartalonhallinta käännöksissä, ns. kokoaminen
  3. Erilaisten ohjauseleiden merkityksen opettaminen, eli koiran ohjauksenlukutaidon kehittäminen
Irtoaminen eli estehakuisuus on tärkeää ja sen merkitystä korostettiin. DVD:llä esteet opetetaan niin, että koirasta tulee estehakuinen. Lähelle tuleminen on myös tärkeää, joten irtoamisen lisäksi myös sitä tulee opetella.

Vartalonhallintaa voi harjoitella pistämällä palkan siihen kohtaan, johon koiran esteen jälkeen tulee kääntyä. Jos käännös on tiukka ja vaatii jarrutusta, voi mukaan lisätä suhinan ja jonkin eleen ohjaukseen. Esimerkiksi jos palkan pistää esteen taakse siivekkeen luo, koira yleensä luonnostaan kokoaa itsensä tavoitellessaan palkkaa.

Harjoittelun alkuvaiheessa keskitytään yllä olevien asioiden opetteluun, mutta niitä ei tule unohtaa myöhemminkään. Koiran kanssa ei pitäisi tehdä pelkkää ratatreeniä. Esimerkkinä oli 2on2off kontaktien opetus. Opetuksen osa-alueet ovat 1. Vahva peruskoulutus, 2. Häiriön lisääminen pikkuhiljaa, 3. Samat kriteerit niin treeneissä kuin kisoissakin. Tämä oli hyvä esimerkki, sillä meillä alkaa, kunhan päästään taas kentälle, kontaktitreenit. Möllikisoissa en ole pysäyttänyt Mikoa kontaktille, mutta treeneissä olen (siitäkin on lipsuttu). Tässä talven aikana olen huomannut, ettei Mikolle ole selvää, mitä sen haluan tekevän. Eli tavallaan me aloitetaan kontaktien opettelu uudestaan. Etupalkka opetuksessa oli myös hyvä vinkki ja se, että koira ymmärtää 2on2offin paremmin jos sen opettaa nenäkosketuksella. Yleensä treeneissä kontakteilla koiraa seisotetaan, mutta kisatilanteessa se vapautetaan nopeasti. Kun kisoissa kriteeristä vähitellen lipsuu, niin kontaktiongelma on syntynyt ennen kuin siihen itse reagoi. Koira voi oppia, että eri tilanteissa (treenit vs. kisat) kontaktit tehdään eri tavalla. Juhan ohje oli, että ennen kisoja aletaan treenaamaan nopeaa vapautusta kontaktilta. Kuitenkin treenataan myös kontaktilla pidempään olemista. Nopeassakin vapautuksessa koiran tulisi lähteä kontaktilta vasta luvan saatuaan. Treeneissä voi testata kontakteja niin, että ensin tekee nopeita vapautuksia ja sitten seisottaakin koiraa ja itse jatkaa matkaa. Jos koira lähtee mukaan, niin sitten lisää treeniä, sillä kriteeri ei ole koiralle vielä selkeä. Kisoissa voi seisottaa koiraa pidempään kontakteilla esim. silloin kun hylly on jo alla.

Koiran peruskoulutuksen lisäksi tärkeää on ohjaajan peruskoulutus. Pääpaino tälle osa-alueelle tulee silloin, kun aletaan treenata osakokonaisuuksia. Olennainen osa ohjaajan peruskoulutusta on ohjaustekniikoiden opettelu, mutta sitäkin tärkeämpää on liikkeen suunnan, liikkeen rytmin, ylävartalon sekä ohjauksen muiden elementtien merkityksen ymmärtäminen = ohjaustaito. Liikkeen suunnasta, rytmistä ja ylävartalosta katsottiin pätkät toiselta DVD:ltä. Pätkiä katsoessa ajattelin vaan, että "wau", oli niin hienon näköistä enkä koskaan tule itse kykenemään niin taitavaan ohjaukseen :) Mutta pointti tuli selväksi eli noilla asioilla on suuri merkitys, sillä koira lukee ohjaajan vartaloa niin taitavasti eikä sillä ole niin paljon merkitystä mitä sanoja käyttää.

Kolmas tärkeä osa-alue on koiran ja ohjaajan välisen yhteistyön kehittäminen. Tässä tärkeää on oman ohjaussysteemin valitseminen, jossa huomioidaan koiran ominaisuudet esim. ohjaajahakuisuus vs. liike-/estehakuisuus. Esimerkkinä pyöritys vs. niisto (tai niistopersjättö tms.) Jos koira on ohjaajahakuinen, niin ei kannata tehdä niisto(persjättöä) vain siksi, että se on hienompaa kuin pyöritys, sillä pyörityksessä koira saa liikkeeseen tukea ohjaajalta. Jos koira on irtoava, niin sitten niistoa voi käyttää. Juha korosti sitä, että ohjaajan ei tarvitse osata kolmeakymmentä erilaista ohjaustapaa, toki jos ne kaikki osaa hyvin, niin niitä voi käyttää. Sekin riittää, että osaa kolme eri tekniikkaa hyvin. Omaan ohjaussysteemiin voi valita 5-10 tekniikkaa. Eli KISS - keep it simple, stupid. Yksinkertainen ohjaussysteemi onnistuu todennäköisemmin myös paineessa. Kannattaa valita tiettyihin tilanteisiin tietty ohjaustapa, koska virheitä tulee todennäköisemmin jos johonkin kohtaan on monia vaihtoehtoja. Kisoissa ei kannata käyttää sellaista ohjaustekniikkaa, joka treeneissä onnistuu vain 50 % vaan ennemmin niitä tekniikoita, jotka onnistuu 99 %. Esimerkkinä yksinkertaisesta ohjaussysteemistä oli Jari Suomalainen, joka on ohjannut Frodoa hyvin yksinkertaisesti, ilman mitään kikkailuja (esim. Frodon kanssa ei ole tehty välistävetoja) ja sillä on voitettu Suomen, maailman ja Pohjoismaiden mestaruuksia. Yleisöä kiinnosti mitä ohjaustekniikoita kannattaisi omaan systeemiin valita. Tekniikat valitaan sen mukaan, mikä koirakolle parhaiten sopii, mutta tekniikoita, joita on hyvä osata, ovat mm.

  • valssi, myös takaakiertovalssi
  • persjättö, myös takaakiertopersjättö
  • päällejuoksu, myös takaakiertopäällejuoksu
  • saksalainen
  • pyöritykset / niistot
  • takaaleikkaus
  • poispäinkääntö
  • pakkovalssi
  • puolivalssi
Viimeisenä kerrottiin vielä palkkaus- ja motivointikeinoista. Seuraavan koiran kanssa aion käydä agilitykentällä ensin vain leikkimässä. Mikon kanssa on kova opettelu leikkimisen kanssa, kun Miko ei välttämättä sisälläkään innostu mun kanssa leikkimisestä (koska leikit ei ole yhtä rajuja kuin Markuksen kanssa).

Ei nyt tullutkaan niin lyhyesti, mutta luennolla tuli paljon hyvää asiaa. Olen tosi tyytyväinen sisältöön ja että osallistuin.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Lisää treeniä

Sunnuntaina kävimme taas tuuraamassa tokotreeneissä. Treeneissä oli tarjolla oikein hyvää vadelmasuklaakakkua, joten kannatti mennä :p Treenaajia oli tällä kertaa vähemmän ja paikalla makuun teimme kolmen koiran voimin. Myöhemmin paikalle tuli vielä yksi treenaaja. Kaksi kertaa Miko pysyi hienosti maassa kun olin 2-3 metrin päässä, aikaa ehkä 20 sekuntia. En käynyt palkkaamassa välissä vaan tehtiin liike loppuun eli palkkasin vasta kun tulin seisomaan Mikon vierelle. Jos Miko nosti pään ylös, niin palkkasin vasta kun pää painui takaisin maahan. Kolmannella yrityksellä Miko tuli melkein saman tien luokseni ja samoin kävi seuraavalla yrityksellä. Tehtiin ilmeisesti liikaa. Kannattaisi ehkä ensin tehdä kotona pidempiä toistoja eikä heti häiriössä...

Muita liikkeitä olivat luoksetulo, tokohyppy, liikkeestä maahan ja seiso sekä seuraaminen. Luoksetuloja tehtiin ensin kaksi ja tunnin lopussa vielä yksi. Kaikki menivät oikein hyvin eikä Miko päästellyt ääniä. Hienosti Miko pysyi paikallaan ennen luoksetulokäskyä, vaikka ympärillä käskytettiin toisia koiria kovalla äänellä. Hieman Miko katseli ympärilleen ja luimisteli. Sivulle tulossa olen huomannut edistystä, Miko ei nimittäin kiinnitä enää huomiota käteeni, johon se aikaisemmin "syöksyi" namin toivossa. Liikkeestä seisominen onnistui joka kerta hyvin, mutta liikkeestä maahan oli ongelmallinen. Ensimmäisellä kerralla Miko meni hyvin maahan, mutta sen jälkeen se jäi seisomaan enkä saanut sitä maahan muuten kuin pysähtymällä ja toistamalla käskyä. Tunnin lopussa vihdoin liike onnistui. Tokohyppy oli paljon parempi kuin viimeksi. Miko osasi jo suoraan seis-käskyllä jäädä seisomaan esteen taakse ja vielä melko suorassa. Seuraamista tehtiin useammissa pienissä pätkissä. Välillä meni tosi kivasti ja välillä sai huhuilla Mikoa mukaan. Kokeista oli hieman puhetta. Muiden liikkeiden ei tarvitse olla ihan kunnossa ennen kokeeseen menoa, mutta paikalla makuun pitää olla. Se on se liike, jossa voi pilata muidenkin suorituksen. Se antoi vähän toivoa, että voidaan jopa joskus kokeeseen mennä :) Paikalla makaamista pitää harjoitella ahkerasti kotona ja kun lumet sulaa, niin tarvitsemme paljon treeniä ulkona muiden kanssa.

Illaksi menimme hyppytekniikkatreeneihin, jossa tehtiin alastulo + etäisyys ja liikkuva hyppy. Ensimmäinen harjoitus meni kai ihan ok, mutta liikkuvassa hypyssä Saaran mukaan Miko hyppäsi kummallisesti. Kokeilimme viimeisen riman laskemista, viimeisen esteen siirtämistä jalan taaksepäin ja rimojen pistämistä vinoon, mutta mikään ei auttanut. Paremman suorituksen sai vasta kun Saara piteli Mikoa ja minä vingutin lelua. Voi olla, että väsymyksen vuoksi Miko ei hypännyt kunnolla. Meillä meni treenireissuihin 6 tuntia, kun tokotreeneihin matkoineen meni 4 h (josta 1 h treeniä) ja hyppytekniikkatreeneihin matkoineen 2 h (josta 0,5 h treeniä). Kyllä sitä joskus tule mietittyä, että onko tässä mitään järkeä :)

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Harri Huittisen koulutuksessa

Tänään lauantaina lähdimme aikaisin aamulla Tainan ja Lokin kanssa kohti Lempäälää, jossa meillä oli ensin kolmen tunnin agilitykoulutus Harri Huittisen opeissa ja sitten Tampereella Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokous. Jännitti mennä ensimmäistä kertaa "ulkopuoliseen" koulutukseen. Tai no, ollaan me oltu kerran, kauan aikaa sitten Oreniuksen koulutuksessa, mutta sen yritän unohtaa.

Kooikereita koulutuksessa oli 7, joista ensimmäisessä ryhmässä oli 3 ja toisessa eli meidän ryhmässä 4, koska Loki ja Miko jakoivat yhden paikan.  Ratapiirustuksen saimme etukäteen ja siitä oli huimat 29 estettä. Aluksi koko porukka tutustui rataan, jonka jälkeen Harrin kanssa käytiin rata yhdessä läpi. Mun oli tosi vaikea muistaa rataa, mutta onneksi radan alun muistaminen riitti.

Meidän vuoro tuli 1,5 h myöhemmin, jolloin piti jo vähän muistella miten se rata menikään. Ensimmäisellä kerralla pääsimme hypylle 6, jonka jälkeen en enää muistanut miten rata jatkuu. Harri halusi vaihtaa ohjaustavan hypylle 3, sillä ensimmäisellä kerralla tekemäni pyöritys vie liikaa aikaa. Uusi ohjauskuvio oli jotenkin vaikea sisäistää, vaikka yksinkertainen juttu olikin. Kuivaharjoittelin siis vähän, mutta silti ensimmäisellä kerralla Mikon kanssa en vielä tiennyt mitä olin tekemässä. Kuivaharjoittelussa sain palautetta valuvasta valssistani ja ehkä sain valssin toimimaan. Pieleen menneen yrityksen jälkeen meni hyvin ja päästiin putkelle 11, jonka jälkeen palkkasin. Seuraavalla kerralla mentiin yksi este pidemmälle ja sitten matka tyssäsi putkelle 11 kun en ohjannut kunnolla... Tämän jälkeen aloitettiin jostain muualta kuin radan alusta ja tehtiin kepeille asti. Yritin saada Mikolle vähän helpomman kulman kepeille kaarroksen kautta, jolloin Miko meinasi lähteä väärään suuntaan, mutta hyvin se silti meni kepeille, pujottelu vain loppui liian aikaisin. Otettiin kepit uudestaan ja tässä vaiheessa alkoi näkyä merkit siitä, että oltiin tehty jo aika paljon. Kepeiltä putkeen 14 oli hankala, mutta ei sitä yritetty kuin kaksi kertaa. 14-15 väliä jäätiin hinkkaamaan eikä oikein tahtonut onnistua kun itse ohjasin väärältä puolelta ja Miko oli jo menettänyt mielenkiintonsa. Miko myös ahdistui vieressä surisevasta lämmittimestä ja kerran Miko vaan lähti pois väliaitojen vierelle eikä reagoinut kun kutsuin sitä. Loppuun yritin saada vauhdikkaamman suorituksen, mutta ei me hyvää lopetusta saatu.

Ensimmäisen ja viimeisen videon välillä on 11 minuuttia, joten teimme noin 12 minuuttia putkeen. Se oli ihan liikaa Mikolle. Harmittaa, etten lopettanut aikaisemmin, vaikka tiesin että olisi pitänyt lopettaa. Videolla on vaan parhaimmat palat ja niistä kyllä tulee hyvä mieli. Miko meni oikein kivasti.


Aikaa jäi sen verran, että pääsimme vielä toistamiseen radalle. Tein vain esteet 1-12, jotta saataisiin se hyvä suoritus loppuun. Aluksi Miko meni varmaan kolme kertaa A:lle, joka oli houkutusesteenä. Kun Harri seisoi A:n vierellä, niin sain Mikon oikealle esteelle. Saatiin onneksi se kiva suoritus. Kepeille Miko tuli vauhdilla ja se meni suoraan ensimmäisestä välistä läpi maassa olevien hanskojen luo. En tiedä oikeita termejä, mutta tuollainen keppikulma on vielä vaikea. Miko ei ymmärrä lähteä pujottelemaan vaan tosiaan juoksee keppien välistä. Lopuksi Harri puhui palkkaamisesta ja suositteli, että opettaisin Mikon leikkimään niin, että voin palkata sen ilman lelun heittämistä.

Oli kiva koulutus, kiitos Tainalle järjestämisestä! Tytiltä sai myös hyviä kommentteja. Huidon käsillä enkä kunnolla näytä mihin mennään. Sen olen itsekin huomannut videoita katsoessa, mutta radalla en tiedosta sitä ollenkaan. Esteiden välit pitäisi myös ohjata. Eipä me varmaan kauheasti jatkossakaan olla menossa vastaaviin koulutuksiin, kun se 5 minuuttia on Mikolle ihan riittävä treeniaika.

Treenien jälkeen jatkoimme matkaa Tampereelle. Vuosikokoukseen ja hallituksen, jossa jatkan varajäsenenä, järjestäytymiskokoukseen meni enemmän aikaa kuin kuvittelin, joten Mikolle ja Lokille tuli melkein 3 h autossa odottelua. Kokouksen jälkeen koirat pääsivät vähän kävelemään ja kooikereita parkkipaikalla oli sitten vähän enemmänkin. Petteri mittasi muutaman kooikerin, myös Mikon. Mittakeppi oli edelleen kamala, mutta aluksi mittaus onnistui jotenkuten. Petteri sai Mikosta medin ja sitä se ei kyllä ole. Uusintamittaus ei meinannut onnistua, kun Miko yritti niin väistää mittaa ja sitten se alkoi murista Petterille. Tainan avustuksella Petteri sai mittaustulokseksi 43,5 cm mutta ei sekään pidä paikkaansa. Uskon, että oma 46 cm on lähimpänä. Muriseminen/haukkuminen on Mikolle hyvin yleinen reaktio tilanteissa, jotka se kokee pelottaviksi/ahdistaviksi/uhkaaviksi. Petteri mittatikkuineen taisi olla pelottava, kun Miko mittauksen jälkeen pyrki syliin. Kuvia kooikereiden kokoontumisesta täällä.

Kotimatkalla Mikoa väsytti kovin, mutta sopivan asennon löytäminen jalkatilassa ei tahtonut onnistua. Kotona Miko onkin pääasiassa nukkunut.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Ikioma Dobo-pallo

Tilasin meille oman Dobo-pallon alkuviikosta ja eilen kävin sen noutamassa Mikon kanssa Koirakoulu Kompassista. Varmistin vielä paikan päällä, että pallo on oikeaa kokoa. Kannatti, nimittäin pallon piti olla koon isompi. Ensimmäisellä dobo-tunnilla ohjaajan mukaan meidän käyttämät pallot olivat 55 ja 65 cm, mutta todellisuudessa ne olivatkin 65 ja 85 cm. Oikeita lukuja käytti ohjaajasijainen viime perjantaina, mutta luulin hänen vahingossa sanovan väärin. Pallo vaihdettiin ja saimme kotiin sopivan pallon. Onneksi viimeisen kerran ohjaaja suositteli pienempää palloa, sillä se vie vähemmän tilaa kotona. Voimme siis aloittaa kotidoboilut, mutta vasta ensi viikolla, sillä viikonlopulle on ihan tarpeeksi treeniä jo muutenkin. Oli mukava yllätys, että pallon mukana tuli pumppu (luulin, että  täytyy hankkia itse) ja pieni peltirasia nameja, joista Miko kovasti tykkää.


Tänään sain postia Hollannista. Luulin jo, ettei Mikon veret ehtineet maaliskuun testaukseen kun muut saivat postia jo aikaisemmin. Testien tuloksena Miko ei kanna ENM- tai vWd-mutaatiota eli se on ENM- ja vWd-vapaa. Hyviä uutisia siis!

Tänään alkoi loma. Vapaapäiviä kertyy pääsiäisen takia 10, kuulostaa oikein hyvältä! Lomalle on mukavaa tekemistä, ainakin agilitya, KOOHO ry:n vuosikokous, tokoa, hyppytekniikkaa, Oreniuksen luento, epikset, pääsiäispäivällinen äidillä, lisää hyppytekniikkaa ja tietenkin kotona oleilua.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

… kuten toisen kooikerin tai hevosten kohtaaminen lenkillä sekä revontulet Helsingissä.

Lauantaina kävin Klaukkalassa katsomassa ja kuvaamassa kooikereita Spanieliliiton II erkkarissa. Kooikereita oli ilmoitettuna 22 ja oli kiva nähdä muutama uusi tuttavuus. Tuomarina oli Saija Juutilainen, joka taisi mitata joka koiran ja kirjoitutti pitkät arvostelut. Mukana oli myös aluksi yksi ja sitten toinenkin harjoitusarvostelija, joten kehä vähän venähti. Nuoret urokset tuomari arvosteli pääasiassa liikkeessä eli koirat saivat kiertää kehää uudestaan ja uudestaan. Ei ehkä ensimmäisessä näyttelyssä olleet saaneet ihan oikeaa kuvaa siitä, mitä siellä kehässä tehdään… Nätit koirat tuomari pisti voittamaan. Kuvia näyttelystä löytyy täältä. Paikalla oli myös kaksi ihan oikeaa kuvaajaa, joiden kuvia pääsee toivottavasti jostain näkemään.

Kevät...
Sunnuntaina kävimme iltapäivällä tokotreeneissä Espoon Juvanmalmilla. Lenkkeilimme ensin lähiympäristössä ja lenkin jälkeen Mikon vatsa ja jalat olivat ihan mustina. Aloitimme paikalla makaamisella, jossa Miko makasi nyt ensimmäistä kertaa pää maassa. Välimatkaa otin enintään pari metriä ja kävin usein palkkaamassa. Hyvin Mikon pää pysyi maassa, ehkä kerran se taisi nousta. Häiriötä oli siinä mielessä paljon, että yhden ohjaajan toinen koira vikisi häkissä ja ohjaaja komensi sitä vähän väliä. Mikolla vaan silmät liikkui edestakaisin ja se tuntui vähän ihmettelevän mitä oikein tapahtuu. Palkkasin ainakin riittävän usein kun häiriö ei saanut Mikon nousemaan ylös tai muuten vaihtamaan asentoa. Paikalla makaamisen jälkeen jokainen teki itsenäisesti omia juttujaan. Mikon kanssa treenattiin sivulle tuloa, lyhyitä seuraamispätkiä, liikkeestä maahan ja seiso, luoksetuloa, maahan menoa ja paikalla makuuta sekä tokohyppyä. Seuraamispätkissä kontakti ja seuraamispaikka olivat hyviä, jäävät liikkeet meni myös kivasti. Luoksetulo tehtiin kahdesti ja ensimmäisellä kerralla Miko haukahti ennen sivulle tuloa. Tokohyppy meni ihan kivasti kun vähän avustin hypyn jälkeisen seisomisen kanssa. Treenien aikana totesin, että down-käskyn harjoittelu on vielä vähän hakusessa. Pitäisi kunnolla miettiä, että mitä haluan Mikon tekevän ja miten sen opetan. Esimerkiksi kun käyn palkkaamassa Mikoa kesken paikalla makuun, se tietenkin nostaa pään eli ehkä pitää tehdä vain sen pituisia pätkiä, ettei tarvitse palkata välissä. Kun olen Mikon edessä, se menee hyvin maahan ja on suorassa. Kun Miko on perusasennossa, se menee maahan vinoon eli on puolikuun muodossa. Välillä naksuttelin siitä ja välillä avustin kädellä, että asento olisi suora. Eli onhan tässä selkiyttämistä.

Agimestaan, jossa tokotreenit olivat, on vähän hankala päästä julkisilla (sopivin bussi menee tunnin välein eikä sovi meidän aikatauluihin). Paluumatkalle sopivin vaihtoehto oli kävellä kahden kilometrin päähän Vantaan Askistoon, josta sitten kahdella bussilla kotiin. Kun kävelimme Kehä III:n varrella kohti Askistoa, meitä vastaan tuli kooikerhondje. Hetken aikaa mietin, että näenkö oikein vai onkohan se walesi, mutta kyllä se vaan kooikeri oli. Ei nyt ainakaan tule mieleen, että lenkillä olisi koskaan aikaisemmin tullut toista punavalkoista vastaan. Se oli poika, kun rähinää tuli puolin ja toisin. Pysähdyttiin kuitenkin ja vaihdettiin pari sanaa. Kysyin kooikerin nimeä, sillä ainakin joskus Mikon velipuoli Veikka (Lentävän Luppakorvan) asui Askistossa. Nimi taisi olla Tessu, en ole ihan varma kun kehätien liikenteestä lähti niin kova melu. Lisää ihmeellisyyksiä tuli vastaan kun seisoskelimme bussipysäkillä. Jalkakäytävää pitkin tuli ratsastaja suomenhevosella ja perässä shetlanninponi, jolla oli kärryt perässä. Hepat kääntyivät meitä päin ja menivät bussipysäkin ohi, tien toisella puolella. Tie oli yksisuuntainen, joten aika läheltä ne menivät. Miko seisoi paikallaan ja katsellaan seurasi niitä. Ensimmäisen kerran kun meitä vastaan tuli ratsastaja Malminkartanossa, kyykistyin Mikon viereen syöttämään nameja, mutta onneksi Mikolla ei näytä olevan mitään syytä haukkua hevosille.


Miko kerää voimia ennen hyppytekniikkatreeniä
 Vajaan parin tunnin kotona lepäilyn jälkeen lähdimme kohti Konalaa, jossa meillä oli hyppytekniikkatreenit. Kannelmäen aseman kohdalla näin taivaalla revontulia. Ne katosivat niin nopeasti, että luulin nähneeni omiani, mutta sitten ne palasivat entistä hienompina ja selkeämpinä. Revontulia näkyi ehkä pari minuuttia ja sitten ne katosivat. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt revontulia. Olipas ne hienoja! Vielä lähellä ATD:n hallia taivaalla näkyi vihreät juovat, mutta yhtä selkeinä revontulet eivät näkyneet. En olisi uskonut näkemääni ellen olisi perjantaina lukenut tätä uutista. Luulin nimittäin, ettei revontulia voi nähdä muualla kuin Lapissa.

Hyppytekniikkatreeneissä tehtiin perussarjaa ja askeleen pidennystä. Perussarjassa Saara huomasi, että Mikolla on pää pystyssä jos jään ponnarin taakse ja jos taas menen namikupille Mikon pää on alempana, joka on tekniikan kannalta parempi vaihtoehto. Askeleen pidennys meni hyvin ja viimeisen välinkin Mikon pääsi yhdellä loikalla kun olin namikipolla. Ensimmäisellä kerralla olin Mikon vieressä ja silloin se otti toisen askeleen viimeiseen väliin, joka oli 9 jalkaa. Pari kertaa Miko varasti, mutta muuten se lähti luvalla. Ensimmäinen varastaminen tapahtui heti silloin kun kävin hakemassa Mikon ja otin siltä manttelin pois. Tarkoitus oli pistää panta takaisin, mutta Miko otti ja lähti. No, ainakin se syöksyi suoraan perussarjalle ja suoritti sen ennen palkan saamista. Taas Miko piti kauheaa meteliä Huugon vuorolla. Toivottavasti tapa ei siirry agilitytreeneihin…

Illalla Miko oli hyvin väsynyttä poikaa. Samanlainen harrastusviikonloppu on tälläkin viikolla luvassa, dobon tilalle tulee vain agility.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Dobo 5/5

Viime viikon dobo jäi luentoillan vuoksi välistä ja tänään meillä oli kurssin viimeinen kerta. Oma kouluttajamme oli poissa, joten meillä oli jälleen uusi kouluttaja. Tälle kerralle oli kuulemma toivottu rankaa treeniä ja sitä se kyllä oli... Aloitimme seisomalla tasapainotyynyllä ja samaan aikaan koirilla oli etujalat omalla tasapainotyynyllä. Hetken tasapainoilun jälkeen hommaa vaikeutettiin niin, että piti seisoa tasapainotyynyn päällä yhdellä jalalla ja kevyesti potkaista koiran tasapainotyynyä, joka lisäsi myös koiran tasapainoiluun haastetta. Oli muuten tosi hankalaa. Mikolla meni korvat luimuun kun sen tasapainotyynyä tuuppasi. Koiran lämmittelyä jatkettiin lisäämällä toinen tasapainotyyny. Toinen tyyny oli etujaloille ja toinen takajaloille. Mikon takajalat saa tasapainotyynylle parhaiten kun "vetää" Mikon mun jalkojen välistä tasapainotyynyn yli. Mikolta onnistui tosi hienosti tyynyillä seisominen.

Tämän jälkeen koirat pääsivät dobo-pallolle, jolla tehtiin asennonvaihtoja ja yhdessä asennossa piti pysyä 15 sekuntia. Mikolle seisominen on ollut aika raskasta, joten se on aikaisemmin saattanut omatoimisesti vaihtaa asentoa. Tällä kertaa Miko seisoi oikein hienosti kunnes oli aika vaihtaa asentoa. Istuminen ja makaaminen meni myös hyvin.

Ihmisten liikkeistä ensimmäinen tehtiin pienimmän dobo-pallon kanssa. Sen päälle pistettiin kädet kyynärpäistä alaspäin ja jalat suoristettiin taakse. Sen lisäksi, että asennon pitäminen minuutin ajan oli raskasta, niin piti vielä nostella vuorotellen jalkoja ylös. En taas varmaan muista missä järjestyksessä mitäkin tehtiin ja ehkä joku juttu voi unohtua, mutta seuraavana taisi olla koirat vuorossa. Koirien piti nostaa etujalat pallon päälle, jonka jälkeen palloa pyöritettiin niin, että koirat joutuivat kävelemään eteenpäin ja sitten peruuttamaan. Sitten harjoittelimme kurre-asentoa lattialla ja sen jälkeen dobo-pallolla. Toinen ihmisten raskas liike oli sellainen, jossa dobo pallo oli nilkkojen alla, kädet maassa ja jalkoja vedettiin koukkuun, polvet kohti maata. Tätä 2 x 8 toistoa sai kädet tärisemään. Jouduimme vielä treenaamaan vatsalihaksia niin, että dobo-pallo oli jalkojen välissä ja koira pallon päällä makaamassa. Miko pysyi hyvin paikallaan, mutta se vähitellen valui eteenpäin niin, että sen tassut olivat jalkojeni päällä.

Koirien venyttelyt tehtiin dobo-palloa hyödyntäen. Koiran takaosa oli pallolla ja etuosa maassa. Namin avulla koiran päätä liikutettiin jalkojen väliin, oikealle ja vasemmalle. Ihmiset tekivät dobo-pallolla jo tutut venytykset eli selällään ja vatsallaan sen päällä maaten. Tämä kouluttaja suositteli meille pienempää palloa, joten sellaisen voisi lähiaikoina hankkia. Jatkokurssia en nyt viitsi katsella, sillä ensin pitää odottaa, että agilityn ja tokon kesätreenien ryhmäjaot on tehty.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Viime viikolta ja tältä viikolta

Viime perjantaina olin Agilityliiton järjestämässä luentoillassa, jonka aiheena oli Koiran suorituskyky ja palautuminen. Porukkaa oli paikalla oikein runsaasti ja ilmeisesti aikaisemmin vastaavaa osanottomäärää ei ole ollut. Ensimmäisenä luennon piti eläinfysioterapeutti Heli Hyytiäinen. Helillä oli mielenkiintoisen luento koiran biomekaniikasta. Luennoitsijana hän on erittäin hyvä; osaa puhua hyvin ja mukana on sopivasti huumoria. Hän hienosti demonstroi koiran liikkeitä :) Mielenkiintoista oli mm. se, että koiran laukatessa se painuu alaspäin ja menee "suppuun", jolloin koiran lanteessa olevaan lihaskalvoon (fascia) varastoituu energiaa. Kun koira ojentaa itsensä, energiaa vapautuu. Ihminen ei tällaiseen energian varastointiin kykene vaan kaikkeen tekemiseen tarvitsee uutta energiaa. Muun muassa tämän vuoksi koira pystyy liikkumaan tehokkaasti. Mutta ei luennosta tämän enempää, sillä lupaa siihen ei ole. Toisen luennon piti pieneläinsairauksien erikosieläinlääkäri ja Fit Dog-edustaja Minna Leppänen ja aiheena oli Urheilukoiran suorituksen optimointi. Valitettavasti tämä luento oli iso pettymys. Juurikaan ei tullut uutta tietoa vaan aika itsestään selviä asioita. Luennon lopussa oli Fit Dog-tuotteista, joista saimme näytteet kotiin. Miko saa jossain vaiheessa testata energiajuomaa ja palautusjuomaa. Vielä yksi luento olisi tiedossa ja se on reilun viikon päästä.

Tällä viikolla kotitokoilussa ollaan keskitytty perusasentoon ja paikalla makaamiseen. Pääasissa aina kun Miko tulee perusasentoon, mulla on namia kädessä ja käsi koukussa. Kokeessa kädet pitänee olla sivuilla, joten nyt olen kiinnittänyt siihen huomiota. Miko syöksyy perusasentoon tullessa ensimmäisenä käteen, mutta jospa vähitellen saataisiin se pois. Namit on ollut oikeassa kädessä. Toinen ongelma on perusasennosta maahan mennessä asennon vinous. Pääasia kai se silti on, että koira pysyy paikallaan, mutta vino koira näkyy varmasti pisteissä. Tämän vuoksi olen naksutellut sivu-down-sivu-down. Vino perusasento on osittain syynä, joten perusasentoa saa muutenkin viilata. Paikalla makaamisharjoituksia on tehty niin, että kutsun Mikon sivulle, sitten maahan ja kävelen parin metrin päähän, tulen muutaman sekunnin jälkeen takaisin Mikon sivulle ja sitten palkkaan. Aluksi annoin palkan edestä kun olin kävellyt Mikon luo, mutta silloin Miko tietysti nosti pään ylös. Kahtena seuraavana sunnuntaina ollaan menossa tokotreeneihin, joten pitää taas vähän petrata.

Muuten tässä ei ole ollut muuta, mutta viikonlopuksi on luvassa doboa, spanielierkkaria (ilman Mikoa), sitä tokoa ja hyppytekniikka. Mukava koirapainotteinen viikonloppu siis luvassa, jälleen.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

FI MVA

Tänään vietimme päivän näyttelyreissussa ja määränpäänä oli ryhmänäyttely Eurassa. Luulin ilmoittaessani Mikon näyttelyyn meidän olevan menossa Turun lähistölle, mutta myöhemmin paljastui että Eura sijaitseekin hieman kauempana. Tuomarimuutos tuli, venäläinen tuomari vaihtui virolaiseksi ja aluksi pohdin lähdemmekö vai ei, kun ajattelin Mikon kuitenkin saavan H:n. Onneksi päätin silti lähteä kokeilemaan mistä tuomari tykkää. Lähdimme kotoa seitsemän jälkeen. Ensin matkustimme bussilla puoli tuntia keskustaan, sitten toisella bussilla kolme tuntia Huittisiin ja sitten vielä puoli tuntia kolmannella bussilla Euraan. Matka meni yllättävän nopeasti ja Mikokin kävi välillä makuulle, vaikka se bussissa tärinän vuoksi pääasiassa istuukin. Näyttelypaikalle oli kävelymatkaa reilu 3 km, mutta mikäs siinä kävellessä kun ilma oli mitä mahtavin.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 10 kooikeria ja kaikki tulivat paikalle. Uroksia oli 4, jotka kaikki olivat juniori-, nuorten- ja avoimessa luokassa eli mahdollisia sertinsaajia. Tuomari ei ainakaan ollut eri-automaatti ja Mikoa edeltäville uroksille ei EH:ta parempaa tullut, joten entistä todennäköisemmältä se H tuntui. Tuomari juoksutti ensin avoimen luokan urokset yhdessä kehän ympäri ja sitten yksittäin edestakaisin ja ympäri. Tutkimiset tuomari teki pöydällä, joka vähän huojui, mutta siitä huolimatta Miko seisoi hienosti tutkimisen ajan paikallaan. Miko sai ERIn ja kilpailuluokassa ajattelin, että jos Miko saa SA:n, niin se on sitten siinä. Ja niinhän SA tuli ja kehätoimitsija kysyi saako ottaa sertin vastaan. Kyllä! Sitten tuli itku. Oli se vaan niin uskomatonta. Nartuissa tiukka linja jatkui ja pariksi ROP-kehään Miko sai valionarttu Wiian. Tuomari valitsi Mikon rotunsa parhaaksi! Siis meidän Miko, muotovalio ja rotunsa paras kymmenen kooikerin joukosta! Se meinasi ryhmäkehiin jäämistä, mutta onneksi kehät olivat jo loppumassa. Näyttely oli 7/8 ryhmille ja ryhmän parhaat valittiin molempien roturyhmien joukosta, 7 ja 8 ryhmä meni siis yhdessä kehään. Mikoa tuomari ei tietenkään vilkaissut kuin kerran, mutta olipa kiva päästä ensimmäistä kertaa "aikuisten" ryhmäkehään. Miko jaksoi tosi hienosti seisoa, vaikka se oli ollut jo yli 8 tuntia hereillä.


Helin Kasuk-Tenson, Viro: Erinom. tyyppiä. Kaunis pää ja ilme. Talvikirsu. Kaunis ylä- ja alalinja. Erittäin kauniit korvat. Upeat korvakorut. Erittäin hyvät etu- ja takakulmaukset. Kaunis pitkä häntä. Kaunis väri. Vapaat liikkeet. AVO ERI1 SA PU1 SERT ROP FI MVA

Kaisalle ja Suville kiitos kyydistä Turkuun, Kaisalle kiitos myös kuvaamisesta ja Suville kiitos HauHau-herkuista, joissa olikin monta mielenkiintoista makua: kana-pinaatti, kana-omena, kana-kiivi, kana-porkkana, kana-banaani ja kana-riisi :) Oli mukava taas nähdä tuttuja ja pari uuttakin koohoa. Näyttelyreissuun meni yli 12h, mutta oli se sen arvoista. Kahteen näyttelyyn olen ehtinyt Mikon ilmoittaa, joten päästään todennäköisesti valioluokka vielä korkkaamaan. Kuvia näyttelystä täällä.

ROP Estaika's Deliverance & VSP Manusia's Olivia

Miko ja mielenkiintoiset uudet HauHau-namit

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Kooikerkoulua


On se vaan komea
Kävimme tänään pitkästä aikaa Espoossa kooikereiden arkitokossa. Edellisestä kerrasta on ilmeisesti vuosi aikaa, kun viimeisin blogimerkintä, jossa on tunniste "arkitoko" on viime maaliskuulta. Kevään ja alkukesän aikana kooikerkoulua oli ennen pidempää taukoa muutama kerta, mutta me ei pääasiassa näyttelyiden vuoksi päästy osallistumaan. Tänään sää suosi, aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta, jossa pilviä ei näkynyt. Aurinkolasit olisi ollut ihan hyvä olla mukana.

Treenailimme meren jäällä, jossa hanki ei ollut niin upottavaa kuin normaalissa treenipaikassa. Paikan päällä oli kahdeksan kooikeria: Miko, Mizy, Rami, Vili, Peppi, Ella, Savina ja Bene. Miko tuntui olevan taas niin kaiken perään, etten kauheasti mitään tältä kerralta odottanut. Mutta Miko yllättikin ja heti treenien alettua oli oikein hyvin kuulolla. Seisoimme ringissä ja ensin kaikkien piti yksitellen kiertää rinki juosten. Meidän kierroksen aikana Miko oli hyvin kontaktissa. Sitten juostiin kaikki yhdessä rinki ympäri, jolloin Mikon pää painui maahan. Sitten vielä kaikki yhdessä peruutettiin ringin ympäri. Ihmiset siis peruuttivat. En välttämättä ihan oikeaa järjestystä muista, mutta seuraavaksi taidettiin tehdä kohtaamisharjoitus. Harjoituksessa kaksi koirakkoa lähti kävelemään toisiaan kohti ja kohdatessa piti pysähtyä, koirien istua ja ihmisten kätellä, jonka jälkeen matka jatkui. Meillä parina olivat Mervi ja Bene. Paikallaoloharjoituksessa koira piti jättää istumaan ja ihminen meni kopeloimaan toista koiraa. Miko jäi hienosti istumaan kun menin Benen luo ringin vastakkaiselle puolelle, mutta jonkin aikaa Beneä rapsuteltua Miko lähti tulemaan luokseni. Palautin sen istumaan ja menin taas Benen luokse. Jälleen hetken päästä Miko tuli luokseni. Olin siis liian kauan poissa, joten tehtiin vielä kerran niin, että kävin vain pikaisesti Benen luona ja palasin sitten Mikon luo. Sitten taidettiin leikkiä koirien kanssa, mutta Miko ei ulkona juuri leiki, ja sitten näytettiin joku temppu. Tämän jälkeen pujoteltiin toisten koirakkojen välistä ja ihan lopuksi pienennettiin rinki niin, että oltiin ihan lähekkäin.

Miko keskittyi tosi hyvin, joten olen siihen hyvin tyytyväinen. Vähän lopussa keskittymistä häiritsi se, kun Rami pissasi lähelle ja Miko olisi halunnut mennä tutkimaan. Tempun jälkeen päästiin sen pissan luo, jota Miko alkoi heti nuolla. Ei ne nuoltavat pissat siis aina ole tyttöjen...

Kuvia löytyy täältä, Miko pääosassa :) Olisi vaan pitänyt ottaa zoomiputki mukaan, mutta sitä tulee varjeltua enkä ota sitä yleensä kuin näyttelyihin mukaan. Tosi hyvää huolta pidinkin siitä kun tiputin Turun näyttelyssä kameran lattialle... Pitääkin testata ennen huomista, että zoomiputki pelaa kunnolla.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Hyppytekniikkaa, haploja

Sunnuntaina oli hyppytekniikkatreenit, jossa tehtiin pingistä ja alastuloa. Pingiksessä Mikolla oli hurja vauhti, lohi taisi olla hyvin maistuva palkka :) Alastulo meni myös ihan hyvin, mutta varastamisen kanssa oli taas vähän ongelmaa.

Tämä viikko on ollut tosi kiireinen ja stressintäyteinen. Stressaaminen on vaikuttanut nukkumiseen eli tällä viikolla joka päivä univaje on vaan lisääntynyt. Ihan oma syy, kun pitää koulujutut jättää viime tippaan. Nopeasti niistä kertyy iso pino tehtävää. Tälle päivälle oli eniten tehtävää, joten nyt on jo helpottanut ja uni toivottavasti tulee nopeasti kun sen aika on. Huomenna meiltä harmittavasti jää dobo välistä kun menen kuuntelemaan koira-aiheisia luentoja Vantaalle. Toivottavasti pysyn hereillä :) Viikonloppuna on muutakin koiramaista menoa: kooikerkoulu lauantaina ja näyttely sunnuntaina.

Kirjoittelin syksyllä mitä mahdollisia DLA-tyyppejä Mikon Gipi-isällä voi olla. Nyt DLA-tyypit on selvillä eli Gipin on kooi1/kooi6. Tämä tarkoittaa sitä, että Mikon Seeda-emän toinen haplo on kooi4. Aluksi olin melko varma, että Mikon haploista kooi1 tulisi emältä, koska se on yleinen suomalaisilla kooikereilla, mutta sitten kun viime kuussa tuli muiden Estaika's kennelin kasvattien tuloksia, niin kooi4 alkoi tuntua oikeammalta. Kooi4 vaikuttaa olevan yleinen Estaika's kooikereilla. Mikon Fella-siskopuolen DLA:t on myös selvillä ja ne ovat kooi4/kooi8. Fellan ja Miko haplojen perusteella ei voi päätellä, mitä vaihtoehtoja Seedan haploina voisi olla, koska molemmilla on kooi4-haplo. Jos molemmilla olisi ollut kokonaan eri haplot kuten Mikolla ja Pimulla, niin sitten olisi ollut vaihtoehdot tiedossa. Nämä on niin mielenkiintoisia juttuja, että harmi että DLA-testaus lopetettiin. Eihän näistä tiedoista hyötyä ole, mutta mua kiinnostaa tietää monenlaisia asioita :)

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Dobo 3/5

Kävimme tänään taas dobo-treeneissä. Lähtiessä oli hieman plussaa ja kun pääasiassa kuljimme asfaltilla, niin Miko oli aivan likainen. Pienestä tassupyyhkeestä ei ollut paljon iloa. Tämän kerran aiheena oli tasapainoilu. Aloitimme lämmittelemällä niin, että ihmisen piti seisoa kahdella tasapainotyynyllä eli molemmat jalat eri tyynyillä ja koiran piti pujotella jaloissa. Ei ollut ihan helppoa. Sitten koirat pääsivät dobo-pallolle tekemään asennonvaihtoja. Miko teki taas 65 ja 55 palloilla, mutta pääasiassa käytettiin isompaa palloa. Myöhemmin koiran piti pyöriä ympäri pallon päällä, joka oli toiseen suuntaan selkeästi vaikeampaa. Ja vielä myöhemmin koiran ollessa dobo-pallon päällä, nostettiin sen vastakkaisia jalkoja ylös. Mikolta nostin vain yhtä jalkaa kerrallaan. Koirat pääsivät myös seisomaan tasapainotyynyn päällä, ensin etujaloilla ja sitten takajaloilla. Miko näytti, että osaa myös istua kaikki jalat tasapainotyynyn päällä :) Näin ei ollut tarkoitus tehdä, mutta lähes joka kerta kun Mikon takajalat olivat tyynyllä ja kaivoin lisää namia, niin se istui.

Ihmisten liikkeistä ensimmäinen taisi olla dobo-pallon päällä istuminen niin, ettei jalat osunut maahan. Mission impossible. En kykene. Koirakin olisi vielä pitänyt saada kiertämään palloa. Miko odotteli edessä koska jotain tapahtuisi ja se välillä nousi palloa vasten, joka ei helpottanut mun tasapainoiluyrityksiä. Sitten tehtiin edelliseltä kerralta tuttuja punnerrus-heilutus-harjoituksia (= punnertaminen niin, että dobo-pallo on lantion tai jalkojen alla ja sitten samassa asennossa käsien nostaminen vuorotellen, tällä kertaa piti vielä nostaa vastakkaista jalkaa). Viimeisenä harjoituksena piti mennä polvilleen (seisomaan) dobo-pallon päälle. Se olikin helpompaa kuin istuen yrittää pitää tasapainoa. Lopuksi tehtiin venytykset pallon päällä selälleen ja vatsalleen maaten sekä reisien venytys dobo-pallon avulla. Koirien venytykset tehtiin toki myös.

Omaa tasapainoilua hieman häiritsi kun piti pitää Mikoa kaiken aikaa silmällä. Miko kyllä muuten pysyy ihan hyvin vierellä, mutta nuori vinttikoiratyttönen oli tällä kertaa hyvin usein omilla teillään eikä Miko joka kerta pystynyt vastustamaan kiusausta tehdä sen kanssa tuttavuutta. Onneksi kuitenkin pääasiassa Miko pysyi paikoillaan, vaikka tyttö saattoi tulla ihan viereen. Ensi viikolla emme harmittavasti pääse treeneihin, kun tajusin tällä viikolla, että Agilityliiton järjestämä luento on liian pian dobon perään. Kotiin palatessa pakkasta oli muutamia asteita ja Miko oli säilynyt puhtaana.

Loppuun vielä asiaa Mikon lähisukulaisten lisääntymisistä, kun en ole aikaisemmin tainnut muistaa mainita :) Eli Mikon siskopuoli Pimu (Lentävän Luppakorvan Tuulispää) sai 6 pentua viime syyskuussa. Mikon toinen siskopuoli Ella (Lentävän Luppakorvan Liitolikka) sai 7 pentua kaksi viikkoa sitten. Miko sai alkuviikosta lisää sisarpuolia, kun Gipi-isän Siru-morsian synnytti 6 pentua.