lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lupa hyppiä

© Kaisa Suominen
Miko kävi tiistaina vaa'alla ja painoa oli 15,4 kg. Paino on siis edelleen noussut. Torstaina vaaka näytti samoja lukemia. Miko ei ole muutamaan päivään saanut puuro-kasvissosetta, mutta eipä siitä juurikaan kaloreita edes tule. Täytyy viikonloppuna tehdä uudet soseet ja vähentää lihan määrää 150 grammaan. Pitäisi vähän tarkemmin katsoa Mikojen saamien lihojen rasvapitoisuuksia ja laskea vitamiinien määrät, kun tällä ruokavaliolla ainakin toistaiseksi mennään. Fyssari sanoi, että 3 kk pitäisi mennä samalla ruokinnalla, jotta näkee ruokavalion vaikutukset.

Miko kävi siis torstaina fyssarilla. Uskoin nyt kaiken olevan ok, sillä Miko ei ole reagoinut selän kosketukseen ja eturauhanen tuntui olevan syy lihaskireyksiin. Epätoivo meinasi iskeä, sillä Miko edelleen reagoi rintarangan ja lannerangan käsittelyyn. Se piti vikinää ja yritti välillä kierähtää selälleen. Fyssari ihmetteli, mistä kireydet voisi johtua, kun jo kaikenlaista on tutkittu. Hänestä edelleen vaikutti siltä, että vatsassa voisi olla jotain. Fyssari ihmetteli myös sitä, että Mikon rintaranka taipuu niin hyvin. Jumissa olevan koiran rangan ei pitäisi taipua niin. Fyssari sitten mietti, että Miko saattaa vain olla herkkä kosketukselle. Hänestä se kuitenkin kertoo enemmän, että Miko on ihan normaali ja sillä on hyvä vire treeneissä. Fyssarin mielestä voimme palata normaaleihin treeneihin. Vähitellen jumit alkoivat avautua melko hyvin. Kerroin, että isäntä on alkanut lenkkeillä enemmän Mikon kanssa, mm, torstaina ennen fyssaria olivat tehneet 2,5h lenkin. Fyssari sanoi, että kyseessä voi olla ihan normaalit liikunnan jälkeiset lihaskireydet. Hän suositteli nostamaan liikunnan määrää vähitellen.
© Kaisa Suominen

© Kaisa Suominen


Jotta asiat eivät olisi liian hyvin, niin kotiin palattuamme löin varpaani olohuoneessa olevaan crosstraineriin. Kuntolaite on ollut pitkään kirjahyllyn edessä, olohuoneen oven vieressä. Se ei ollut ihan normaalilla paikallaan, joten se osui reitilleni. Löin varpaan niin kovaa, että kipu oli valtava. Aamulla varvas (pikkuvarpaan vieressä oleva) oli edelleen kipeä (ja sini-punainen) enkä pystynyt astumaan kunnolla sillä jalalla. Kävin näyttämässä jalkaa lääkärissä. Lääkäri sanoi, että varvas saattaa olla murtunut ja että paraneminen kestää noin kaksi viikkoa. Rasitusta pitäisi välttää. Tämä oli ilmeisesti crosstrainerin kosto, kun luovuimme siitä ilmaiseksi (se haettiin eilen) :) Eipä me sittenkään jatketa hyppytekniikkatreenejä ainakaan tänä viikonloppuna...

Ellalla on asiaa. © Kaisa Suominen
Torstaina ennen fyssaria esitin opinnäytetyöni meidän opinnäytetyöryhmän tapaamisessa. Työ olisi viimeistelyjä vaille valmis. Kylläpä tuntuu hyvältä! Lisäksi pitäisi kirjoittaa raportti, jolla saan toisen työharjoittelujakson kuitattua. Sitten olisi tutkinto valmis. Tämä maaliskuu on stressikuu, sillä opinnäytetyön lisäksi on ollut kaikkea muuttoon liittyvää, mm. pöytä itsepalvelukirpparilla ja tavaroiden myyntiä huuto.netissä, rotuyhdistyksen jäsenlehti piti saada valmiiksi ja painoon ja onhan vielä kooikereiden tulosjulkaisu. Sitä en tosin ole vielä kauheasti murehtinut. Vuosi 2013 on lähes valmis ja 2014 täytyy aloittaa muuton jälkeen. Onneksi muutto on tasan kahden viikon päästä ja sitten alkaa loma. Ja jospa sitten lähtisi tämä kauhea väsymys.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kooikereiden agilitykoulutuksessa Liitolikan kanssa

Heräsin tänä aamuna klo 5.00, sillä bussi kohti Turkua lähti klo 6.58. Määränpäänä oli kooikereiden agilitykoulutus Raisiossa, jonne olin ilmoittautunut Mikon siskopuoli Ellan (Lentävän Luppakorvan Liitolikka) kanssa. En olisi muuten koulutukseen ilmoittautunut, mutta halusin päästä uudelleen Esa Lehdistön koulutukseen (Esa koulutti meitä kooikereiden kesäpäivillä vuonna 2013). Enkä olisi ilmoittautunut, jos en olisi saanut lainakoiraa, sillä Mikon kanssa treenaan mieluummin ulkona. Miko on vielä tauolla kaikesta hyppimisestä ja raskaammasta treenaamisesta, joten en olisi sen kanssa voinut edes osallistua. Kannatti kuitenkin mainita, että lainakoira kelpaisi, vaikka en sitä tosissani sanonutkaan. Kaisa J antoi Ellan lainaan, kun itse treenasi Iitan kanssa. Mutta tosiaan tuli vähän mietittyä, että mitä tulikaan tehtyä, kun huomasin kuinka aikaisin lähtö oli enkä ole koskaan ennen treenannut agilitya kenenkään muun koiran kuin Mikon kanssa.

Matkustin bussilla Kaarinaan, jossa Kaisa S ja Primo tulivat minua vastaan. Kävelimme Kaisan luokse aamupalalle, josta sitten jatkoimme kohti Raisiota. Olin Ellan kanssa ensimmäisessä ryhmässä. Rataantutustumisessa oli vähän hölmö olo, sillä en yhtään tiennyt miten rataan pitäisi tutustua, kun Miko ja Ella on aika eri maata. Lopuksi kävimme radan Esan kanssa läpi ja samalla sain Kaisalta neuvoja. Lämppälenkki Ellan kanssa onnistui niin pitkälle, kun namia riitti. Sitten piti kääntyä takaisin, koska Ella olisi paljon mieluummin ollut oman omistajansa luona :) Kaisa hoiti kunnon lämmittelyt ennen meidän vuoroa.

Ellalla on vähän lähtöjen kanssa ongelmia, joten Kaisa piti Ellaa lähdössä ja minä menin kolmannen esteen luokse kutsumaan Ellaa. Ei ollut lähdössä varastamisesta/liikkumisesta tietoakaan, sillä Ella istui jämäkästi paikallaan, kun sitä kutsuin :D Kakkosesteen takaa sain sitten Ellan mukaan. Kivasti Ella kulki minun kanssa, mutta mielellään se palautti lelun Kaisalle. Esa oli tehnyt radan, jossa oli paljon kääntymisiä. Teimme rataa pienissä pätkissä ja niitä pätkiä joutui hinkkaamaan useaan kertaan, sillä ohjaaminen on niin vaikeaa eikä Esa anna tehdä jotain sinne päin. Alkuun oli vaikeaa takaakiertovalssi(?), jossa kerran pyllähdin. Sen jälkeiset käännökset oli vielä hankalampia, koska Mikon kanssa en ole kauheasti kääntymisiä harjoitellut. Kaikkein vaikeinta oli saksalainen. Vaikka hinkkasin sitä ilman koiraakin, niin en saanut sen kuin kerran toimimaan. Askeleet oli ihan liian vaikeita.


Ei päästy edes rataa loppuun asti, kun aika meni toistoihin. Ellan kanssa oli kiva tehdä noita lyhyitä pätkiä. Pidempiä en varmaan olisi edes pystynyt ohjaamaan, vaikka olisin muistanut radan paremmin. Olipa mukava treenata agilitya! Olihan edellisestä kerrasta jo puoli vuotta. Kiitos Kaisat! Muutama kuva hallin ulkopuolelta täällä.

Ilmoittauduin kesätreeneihin oikein ahkerasti: agilitya, tokoa ja rallytokoa. Saa nähdä saadaanko paikka kaikista lajeista. Agilitya treenaisin mielelläni joka toinen viikko eikä haittaisi jos toko tai rallytoko olisi sen kanssa päällekkäin. Kolmet treenit, tai neljät, jos meillä on myös hyppytekniikkaa, viikossa on kuitenkin aika paljon. Mutta mä haluan kaikkea.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kontrollikäynti

Torstaina piipahdimme Mikon kanssa Punavuoressa kontrolliverikokeessa. Miko on nyt kuukauden ollut uudella ruokavaliolla. En ole mitään erityisiä muutoksia nähnyt. Asiat, joihin ell kuukausi sitten kiinnitti huomiota, ovat minusta edelleen ennallaan. Ei siis muutosta turkissa tai silmissä. Mainitsin silmistä, kun Miko oli tutkimuspöydällä, mutta silmien vuotamisen sanottiin johtuvan todennäköisesti pölyisestä kevätilmasta. Ell kysyi onko Miko vielä kakonut ja hieman hämilläni kysymyksestä vastasin ettei ole. Eihän Miko ollut kakonut missään vaiheessa, mutta en saanut sitä sanottua. Mikolta otettiin verikoe ja sitten ell katsoi Mikon kurkkua. Ilmeisesti siellä ei näyttänyt hyvälle ja ell kyseli olenko syöttänyt Mikolle raakaa lihaa. Hän kehotti kypsentämään lihan ja jäi sellainen mielikuva, että raa'alla lihalla olisi jotain tekemistä punoittavan(?) kurkun kanssa. Näin ei kuitenkaan voi olla, kun Miko on aikaisemmin saanut paljon vähemmän ja harvemmin raakaa lihaa. (Tiesin, ettei tämä ell ole raakaruuan kannalla, joten toivoin ettei hän kyselisi syötänkö raakaa.)

Verikokeen tulokset näyttivät hyvältä ja papereissa lukee diagnoosina "Kontrolli, jossa todettiin koiran parantuneen". Olin melko varma, että Miko saa uuden antibiootin nielun vuoksi, mutta onneksi mitään kuuria ei tullut. Mukaan saimme kuitenkin Starine silmätippoja, jos pöly ärsyttää silmiä.

Verikokeen tulokset:
- hematokriitti (hkr) 42 % (kuukausi sitten 54 %, viitearvot 37-55)
- leukosyytit 6800 (kuukausi sitten 10 000)
diff (leukosyyttien erittelylaskenta), jossa
- eosinofiilit (eo) 4 % (kuukausi sitten 16 %, viitearvot 1-8)
- lymfosyytit (ly) 17 % (kuukausi sitten 12 %, viitearvot 13-31)
- liuskatumaiset neutrofiilit (lt) 77 % (kuukausi sitten 72 %, viitearvot 57-77)
- sauvatumaiset neutrofiilit (st) 2 viitearvot (0-3)

Merkittävää tuloksissa oli nuo eosinofiilit, jotka kuukausi sitten olivat pilvissä ja nyt normaalilla tasolla. Kysyin, että johtuiko korkeat arvot nappuloista ja ell oli sitä mieltä, että kyllä.

Sen lisäksi, että tuollainen peruskäynti maksoi paljon enemmän kuin luulin, en oikein tiennyt mitä ajatella ell-käynnin jälkeen. Onko Miko jollekin allerginen vai ei? Jos on, niin Miko on allerginen jollekin ainesosalle nappuloissa tai varastopunkeille tms. Solunetin mukaan "eosinofiilien määrä veressä lisääntyy allergisten reaktioiden ja parasiitti-infektioiden yhteydessä". Syötin Mikolle matokuurin helmikuussa, joten olisiko sillä voinutkin olla matoja eikä allergiaa? Miksi kuukausi sitten ell mainitsi Mikon turkista ja silmistä ja nyt ei? Vai enkö vain itse näe muutosta? Näitä kysymyksiä olisi toki voinut tulla mieleen jo eläinlääkärin vastaanotolla... Mutta hyvä juttu, jos kaikki on nyt ok.

Ruokintaa ei kai kannata lähteä muuttamaan, kun tämä nykyinen malli tuntuu olevan ihan toimiva.  Suunnittelin kyllä, että nappuloista esim. Taste of the Wildia voisi kokeilla. Kypsääkin lihaa voisin tarjota Mikolle, sillä FB:n raakaruokaryhmässä joku mainitsi, ettei sillä ole merkitystä onko liha raakaa vai kypsää. Raaka on kuitenkin helpompi, kun ei tarvitse tehdä lihalle muuta kuin paloitella. Miko on nyt viimeksi syönyt kalkkunan jauhelihaa (+tattari-kukkakaali-salaatti-kurkku-mössö) ja tällä vaihtoehdolla jätökset on ollut kaikkein pienimpiä. Tältä viikolta on jäänyt punnitseminen välistä ja luulisin painon tulleen jonkin verran alaspäin.  Ensi viikolla fyssarille ja toivottavasti sitten päästään taas harrastamaan normaalisti.