torstai 26. helmikuuta 2015

Ajatuksia ruokinnasta osa 2

Alkuun yhteenveto ruokinnasta helmikuun aikana. Sen jälkeen, kun jätin nappulat ihan kokonaan pois, Miko sai ensin possun jauhelihaa sekä ohrapuuroa ja porkkanaraastetta. Tarkoituksena oli antaa kaikkea 1/3, mutta ohrapuuroa oli eniten, sitten jauhelihaa ja porkkanaa vähiten. Miko sai myös lohta, jota oli osassa ruoka-annoksista, sillä jauhelihaa oli liian vähän. Päivittäinen ruoka-annos n. 300 g + muu siihen päälle (ruuan jämät, namit). Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin uloste oli melko tummaa ja sitä tuli paljon kerralla. Mitään ongelmia ei ollut havaittavissa, mutta toisaalta Mikolla oli silloin kaikki lääkitykset vielä päällä + silmätipat.

Tämän jälkeen ostin kananpojan jauhelihaa, jonka seuraksi keitin tattaripuuron ja tein parsakaalisosetta. Yritin samaa 1/3 suhdetta ruoka-aineissa, mutta parsakaalin osuus jäi vähemmäksi kuin tattaripuuron. Kiitos edellisen ruokintapostauksen kommenttien, lisäsin lihan määrää. Päivittäinen ruoka-annos n. 300 g + muu ruoka. Uloste oli tällä kertaa vaaleampaa, melko normaalia omaan silmääni. Ulosteen määrä väheni, ainakin se mitä kerralla tuli, mutta Miko teki tarpeet kolmesti päivässä (normaalisti 1-2 krt).

Seuraava kokeilu oli lohi (Maukas jauhettu lohi), jonka seuraksi keittelin riisipuron tummasta riisistä ja jälleen parsakaalisosetta. Muutin annostusta niin, että riisiä ja parsakaalia oli 1/3 ja lohta 2/3. Päivittäinen ruoka-annos n. 400 g + muu siihen päälle. Annoskokoa piti kasvattaa, sillä Mikon paino tippui. Miko sai ensimmäisen lohi-riisi-parsakaali annoksen viime viikon keskiviikkona iltaruuaksi. Perjantaina päivällä Mikon uloste oli liman peittämää, illalla normaalia. Lauantaina päivällä Miko tahtoi ulos (tajusin sen vasta, kun Miko oli jonkin aikaa tuijotellut ja seurannut joka paikkaan sekä pari kertaa katsonut ikkunaan päin) ja jälleen tuli liman peittämää ulostetta. Muut päivän jätökset olivat normaaleja. Jätin sitten riisi-parsakaalimössön pois. Vielä sunnuntaina päivällä Mikon täytyi päästä ulos saman syyn vuoksi. Kun jätin riisin pois, vatsa normalisoitui. Tällä ruualla jätöksen määrä on ollut pienempi. Viikonloppuna Miko oli normaalia vaisumpi, johon varmaan syynä oli vatsaongelmat. Mikon silmät on jonkin verran rähminyt, mutta vähemmän kuin aikaisemmin. Mikä sitten on normaalia silmän rähmimistä ja mikä ei, en tiedä. Tämä tosin ei liene ollut normaalia, koska Miko on etutassuillaan pyyhkinyt silmiään useamman kerran. Jonkin verran Miko on myös "syönyt" tassujaan. Ainakin lohiaterioiden jälkeen Mikoa on hieman närästänyt. En muista oliko vastaavaa muiden ruokien kanssa.

Nyt kokeilussa on Maukas sian jauheliha (sian lihaa, henkitorvea ja keuhkoa), jonka kanssa Miko saa kurkku-salaattisosetta. Mikon silmät rähmivät nyt ehkä hieman enemmän kuin muiden ruokakokeilun aikana, mutta ei mitenkään erityisen paljon eikä se ole etutassuilla pyyhkinyt silmiä. Tassuja se ei ole "syönyt". Seuraavana vuoroa odottelee kalkkunan jauheliha sekä kukkakaalisose, johon lisään joko salaattia tai kurkkua. Eliminaatiodieetillä samaa ruokaa pitäisi syödä pidempään, mutta olen nyt ostanut 1-1,5kg lihaa ja sen jälkeen vaihtanut toiseen.

Miko saa päivittäin MultiDog jauhetta sekä merilevää. Yleensä lisään ruokaan myös Nutrolin-öljyä ja B-vitamiinia sekä välillä murskaan ruuan sekaan sinkkitabletin ja lisään tipan D-vitamiinia. Lohen kanssa annoin öljyä ja D-vitamiinia harvemmin.

Olen viime päivinä paljon miettinyt jatkoa. Yritän viikolle 11 saada aikaa kontrolliverikokeeseen. Jos verikoe vielä näyttää, että eosinofiilit ovat koholla, niin Miko saa edelleen allergisoivia aineita. Sitten pitäisi yrittää keksiä mikä allergisoi. Olin jo lähes päättänyt, että haluan Mikolle tehtävän allergiatestit, mutta googlailujen perusteella se taitaakin olla rahanhukkaa. Ilmeisesti koirilla harvemmin kyseessä on allergia, vaan enemmin yliherkkyys tai jokin ongelma ruuansulatuksessa tai vaikka jonkin ravintoaineen puute. Testien luotettavuus ei ole ilmeisesti kovin hyvä, joten koira ei välttämättä ole allerginen sille aineelle, jota testi näyttää positiiviseksi. Miko kävi tänään eläinlääkärin vaa'alla ja samalla kysyin allergiatestistä. Hoitaja vastaanotossa sanoi, että testi ei ole kovin luotettava ruoka-aineiden osalta, mutta esimerkiksi varastopunkkien, siitepölyjen ym osalta se on ihan hyvä. Hoitaja meinasi, että Mikon oireet ovat niin pienet, ettei testiä edes varastopunkkien tai vastaavien osalta kannata tehdä. Ruoka-aineherkkyydet selviää parhaiten eliminaatiodieetillä, jossa ensin 6 viikkoa jokin ei-tuttu liha+vilja ja jos oireet pysyvät poissa, niin sitten uuden ruoka-aineen lisääminen. Nappuloista varastopunkki kuolee, kun nappulat pakastaa. Mielelläni syöttäisin jatkossakin Mikolle nappuloita tai sitten nappuloita ja raakaa lihaa 50/50. Kontrolliverikokeen jälkeen pitää katsoa, miten jatketaan.

Mikon paino oli 15 kg (pannan kanssa 15,1 kg). Jonkin verran mukana lienee turvotusta, sillä eilen illalla Miko varasti tiskipöydältä salaattijuustoa. Juustokuutioita oli ainakin sen verran, että pakasterasian pohja täyttyi. Ihan kiitettävä suolamäärä tuli siitä. Ilmeisesti yöllä Miko oli joutunut käydä juomassa, sillä aamulla se pari kertaa pissasi pidempään. Miko oli ilmeisesti saanut rasian reunasta hampailla kiinni, sillä tiputtamisesta olisi kuulunut ääntä. Joka tapauksessa painoa on tullut aika paljon lisää viime viikon tiistaista. Nostin lihamäärää ruuassa aika paljon (100 g > 300 g), joten siitä johtuu painonnousu. Eipä ole Miko enää himoinnut pupun papanoita, vaikka syö kyllä jos nenän eteen sattuu, mutta hevosen lanta kelpasi erinomaisesti sunnuntaina... Yritin arvioida ruokamäärää mm. Maukas-laskurilla ja laskemalla 3 % Mikon painosta. Laskurilla sain raakaruuan kokonaismääräksi 355 g/vrk ja 3 % painosta oli 426 g. Vähensin nyt lihan määrän 200 grammaan ja kasvissosetta Miko saa edelleen 100 g/vrk. Katsotaan ensi viikolla miltä näyttää.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Pieni rallattelupäivitys

Perjantaina kävimme pitkästä aikaa rallytokon omatoimitreeneissä. Teimme ALO-luokan radan, jolla oli yksi AVO-kyltti. Tein radan Mikon kanssa kahdesti ja jaoin radan kolmeen osaan niin, että muutamien kylttien jälkeen palkkasin. Muuten en palkannut kuin lähdössä. Palkkana oli HauHaun Chicken&Tuna, jonka ainesosaluettelo näytti ihan ookoolta (kana, liemi, tonnikala, riisi porkkana, herne). Treenit meni kovin kivasti ja vire oli jälleen oikein hyvä.

Sunnuntain hyppytekniikkatreeneissä teimme jälleen rallytokoa. Teimme pääosin käännöksiä ja eteen istumista. Kovasti Mikoa kiinnosti maton hajut (ja Huugon palkkakuppi), mutta erittäin mielellään Miko myös treenasi, joten mukavat treenit jälleen.

Miko oli koko viikonlopun hyvin vaisu (paitsi silloin, kun oli ruuasta kyse), mutta silti perjantain ja sunnuntain treenit menivät hyvin. Hieman vaisuuden aiheuttajasta seuraavassa ruokintapäivityksessä, mutta lääkkeilläkin on ollut oma, varmaan aika iso, merkitys. Kolmen viikon ajan Miko oli kortisonikuurilla ja aluksi oli myös muut lääkkeet. Kortisoni oli varmaan suurin syy vaisuuteen. Ei ole Mikolle leikkiminen maistunut helmikuun aikana, vaikka normaalisti se useammankin kerran päivässä yrittää saada meitä leikkimään sen kanssa. Lenkkeilykään ei ihan kauheasti ole innostanut. Ihan normaali Miko ei ole myöskään ollut tammikuussa ja siihen syynä on varmaankin ollut eturauhasvaivat. Tänään maanantaina Miko oli muuttunut mies (sunnuntaiaamuna se sai viimeisen kortisonitabletin). Se on ollut paljon reippaampi ja halunnut leikkiä. Ja leikkiessä se murisi hurjasti. Mikke is back!

perjantai 20. helmikuuta 2015

Mikon suuri aarre ja muita tarinoita

Kävimme sunnuntaina treenailemassa rallytokoa meidän hyppytekniikkavuorolla, ettei se ihan hukkaan menisi. Saara ja Huugo eivät tällä kertaa päässeet, joten olimme keskenämme. Treenasimme pääasiassa käännöksiä ja jonkin verran eteen istumista. Olin ottanut mukaan muutaman kipon, joissa oli kanapojan jauhelihaa ja ne toimivatkin erinomaisena palkkana muutaman peräkkäisen liikkeen jälkeen. Pakastekuivatut kananpalat kelpasivat myös vallan hyvin niin kuin varmaan mikä tahansa ruoka. Kovasti Mikoa kiinnosti maton hajut (ehkä matolle tippuneiden namien vuoksi), mutta sitten kun lähdettiin tekemään liikkeitä, kontakti pysyi erinomaisesti. Käytin myös vinkupalloa palkkaukseen, mutta sen Miko vain nouti ja toi takaisin. Toisella on nyt niin iso ruokahalu, ettei lelun kanssa voi juosta ympäriinsä vaan se pitää palauttaa mahdollisimman pian palautuksesta saatavan palkan vuoksi. Ruoka toimi niin hyvänä motivaattorina, ettei Miko varmaan koskaan ole missään treeneissä ollut niin innokkaana tekemässä. Käännöksistä teimme pääasiassa 360 oikeaan ja vasempaan. Ne oli parhaita käännöksiä ikinä. Kasvanut ruokahalu on treeneissä varsin mukava asia (paitsi etten tykkää siitä, että vinkulelu on nyt vähemmän kiva), mutta muuten arjessa se on melko ärsyttävää.

Maanantaina kävimme läheisessä metsässä, jossa Miko alkoi kaivaa jotain hangesta. Luulin Mikon ensin kaivavan pupun papanoita, mutta kaivaminen alkoi kiihtyä ja kuoppa kasvaa, joten kyse oli jostain muusta. Mietin, että hangessa oli varmaan ruokaa (jolloin olisi parempi lopettaa kaivaminen ennen kuin jotain löytyy), mutta kun Miko välillä työnsi kuonoaan kuoppaan ja kovasti haisteli, niin ajattelin sittenkin Mikon olevan jonkun pikkujyrsijän jäljillä. Hetken vielä kaivettuaan Miko löysi etsimänsä ja meinasi siirtyä aarteensa kanssa sivumpaan. Näin vain jotain punaista Mikon suupielistä. Miko oli kaivanut hangesta palan raakaa lohta. Niin  ison palan, ettei se mahtunut kokonaan Mikon suuhun! Kalapala oli aika paksu. Yritin tietenkin saada palan pois, mutta se ei ollutkaan helppo juttu. Joskus Miko saattaa luopua löytämästään ruuasta vapaaehtoisesti eli irti-käskyllä, mutta useimmiten, jos ehdin, kaivan ruuan Mikon suusta. Lohipalan kanssa ei auttanut tiukat irti-käskyt, vaikka kuinka painokkaasti yritin käskeä. Ensin yritin ottaa palan Mikon suusta, mutta Miko puruote oli hyvin tiukka eikä sillä ollut aikomustakaan luopua aarteestaan. En tiedä kuinka monta minuuttia kyykin Mikon vierellä pitäen toisella kädellä Mikon hihnasta kiinni ja toisella kädellä lohipalasta. Miko vältti katsekontaktia, mutta silloin kun se katsoi, niin katse oli uhmakas (jos niin voi koirasta sanoa) ja Mikon häntä heilui hieman, joka ei ole positiivinen ele. Mietin, meinaako Miko puolustaa aarrettaan. Ei sillä onneksi sellaisia aikomuksia ollut. Jatkoin irti-käskyn hokemista ja yritin saada lohipalaa Mikon suusta. Ujutin välillä sormia paremmin kalan ympärille ja Mikon hampaiden alle. Lopulta tilanne laukesi siihen, kun kala alkoi sulaa ja hajosi. Suurimman osan lohesta sain heitettyä pois, mutta muutama pieni palanen jäi Mikon suuhun. Sen verran ärsytti tuon jälkeen, että kotiin mentiin hihna lyhyellä. Kotimatkan sormissa kihelmöi, kun ne olivat niin tiukassa puristuksessa kalan ympärillä ja Mikon hampaissa. En tiedä olisiko Miko normaalilla ruokahalulla antanut ottaa lohen pois vai oliko se liian hyvä herkku, mutta joskus aikaisemmin olen kaivanut Mikon suusta pienemmän kypsän lohipalan ilman ongelmia.

Tiistaina käytin Mikoa eläinlääkärin vaa'alla. Lukema vaihteli 14,1 ja 14,2 välillä jääden lopulta 14,2 kiloon. Se on 1,1kg vähemmän kuin viime punnituksella, joka oli ell-käynnin yhteydessä tammikuun lopussa. Ei se lisääntynyt ruokahalu ole ainakaan pelkästään kortisonista johtunut, vaan raukalla on ollut nälkä. Kylläpä on huono omatunto. Juuri sopivasti tattari-kananpojan jauheliha-parsakaali ruoka loppui ja tein uuden satsin. Tällä kertaa keittelin riisiä ja parsakaalia, joista tuli 32 n. 50g annosta. Annan nyt yhden puurokasvis mössön sekä päivä- että iltaruuan kanssa sekä n. 150g lohta. Päiväannos on siis n. 400g. Täytyy nyt käyttää Mikoa ainakin kerran viikossa vaa'alla, jotta sopiva ruoka-annos löytyisi. Agilityn kannalta sopiva paino Mikolle olisi 14kg kieppeillä (tai jopa vähemmän), mutta ensin pitää löytää se ruokamäärä, jolla paino pysyy samana. Menee varmaan aikaa ennen kuin sopiva ruokintatapa löytyy.

Mikon selkäkuvauksen tulokset ovat nyt virallisia eli kuten ell sanoi, priima selkä. En syksyllä muistanut tehdä loishäätöä, mutta nyt sekin on hoidettu. Sellaisia uutisia vielä, että muutamme maaliskuun lopulla kahden kilometrin päähän Pohjois-Haagaan. Samasta talonyhtiöstä oli joskus keväällä tai kesällä asunto vapaana, mutta silloin se ei kelvannut syystä x. Nyt on kuitenkin kulunut jo lähes vuosi siitä, kun pistettiin asuntohaku päälle. Aloin olemaan vähemmän nirso, kun ei ollut kiva asua asunnossa, jossa ei tiedä kauanko siinä saa vielä olla. Asunto on korkean talon 7. kerroksessa (onneksi hissejä on kaksi, joten ei voi olla niin huonoa tuuria, että muuttopäivänä molemmat olisi epäkunnossa) ja se on 7 neliötä pienempi kuin tämä nykyinen. Vähän kyllä harmittaa luopua vaatehuoneesta, mutta tuleepahan nyt siivottua kaapit kunnolla ja hankkiuduttua kaikesta ylimääräisestä eroon. Vuokranantaja pysyy samana ja siksi vähän ihmettelin, kun vuokrasopimuksessa on maininta, että asunnossa on lupa pitää yhtä lemmikkikoiraa ja jos hankkii jonkun muun lemmikin, on siitä ilmoitettava vuokranantajalle. Nykyisessä sopimuksessa vaan mainitaan, että lemmikeistä on sovittava vuokranantajan kanssa. Kai tuo niin on tulkittava, että toista koiraa ei asuntoon saa ottaa. Mutta eiköhän se ole sovittavissa, kun/jos toinen koira on ajankohtainen. Tai sitten edessä on muutto.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Ajatuksia ruokinnasta osa 1

Otsikon nimi johtuu siitä, että tämä tuskin on ainoa kirjoitus, jossa pohdin ruokintaa, koska vielä on paljon asioita selvitettävänä.

Ohra-possujauheliha-porkkana
Eläinlääkäri siis suositteli, että luovumme nappuloista kokonaan, koska veriarvot kertoivat allergisesta reaktiosta. Hän suositteli puuroa ja sen sekaan lihaa (kanaa, kalaa tai possua) 100g / 10kg eli Mikolle 150g / päivä. Possua ja kanaa ell ei suositellut syöttämään raakana (mainitsi jostain artikkelista aiheeseen liittyen) vaan suositteli pistämään lihan lopuksi puuron joukkoon hieman kypsenemän. Eliminaatiodieetistä hän ei puhunut ja mielestäni ell ajatteli, että allergian aiheuttaja voi olla jokin nappuloissa, esim. säilöntäaineet tai varastopunkki. Toki allergian aiheuttaja voi olla mikä vain. Tai sitten vain RC ei sovi Mikolle.

Vielä Mikoa ei ole pistetty hyvin tarkalle dieetille, jossa oireita aiheuttavaa ainesosaa etsittäisiin. Yritän kuitenkin, että erilaisten ruoka-aineiden määrä ei olisi kovin suuri. Oman haasteensa aiheuttaa se, että Miko on tottunut saamaan lähes kaikesta ruuasta jämät (esim. se saa usein nuolla lautaset) ja siitä tavasta on vaikea päästä eroon. Ja kun ruokkijoita on kaksi, niin ei pysty niin tarkasti kontrolloimaan, mitä Miko saa ja minkä verran. Viime viikon tiistaista asti olemme pitäneet ruokapäiväkirjaa, johon merkitään kaikki ruoka mitä Miko päivän aikana saa.

tumma riisi, ohra, hirssi, tattari
Kertaheitolla en halunnut ruokavaliota muuttaa, joten Miko sai nappuloita ell-käynnin jälkeen vielä kolme päivää. Hyvin nopeaan tahtiin siis kuitenkin vähensin nappulan määrää. Ensimmäisenä ajattelin tehdä yrjölän puuroa, mutta minulle suositeltiin yhden viljan käyttöä kerrallaan ja riisillä aloittamista. Olin ehtinyt jo ostaa tarvikkeet yrjölän puuroa varten (tummaa riisiä, hirssiä sekä ohra- ja tattarisuurimoita) ja luulin, ettei meillä ole sopivaa riisiä puuroa varten, joten tein ensin ohrapuuron uunissa. Liotin ensin suurimoita työpäivän ajan, sillä luin, että se "vähentää viljatuotteiden fytiinihapon kalsiumia ja muita kivennäisiä sitovaa vaikutusta" ja ilmeisesti tekee viljasta paremmin sulavaa. Koiralle puurot varmaan kannattaa tehdä veteen ja riittävä neste tullee siitä, että pistää maitopuuroissa saman verran vettä kuin maitoa olisi. Ohrapuuron sekaan pistin possujauhelihaa 400g ja raastoin kolme porkkanaa. Jauhelihaa ei riittänyt koko annokseen, joten osaan pistin Maukas lohikuutioita. Tätä riitti noin viikoksi. Joku suositteli, että ruuasta 1/3 olisi viljaa, 1/3 kasviksia ja 1/3 lihaa. Toinen taas suositteli, että viljaa ja kasviksia olisi 1/3 ja lihaa 2/3. Olen yrittänyt noudattaa ohjetta, jossa kaikkea on kolmasosa. Ensimmäiseen puurosatsiin kasvisten ja lihan osuus jäi pienemmäksi, joten se oli puuropainotteinen.

Ohra-possujauheliha-porkka-puuro on ainakin vaikuttanut ulosteiden laatuun. Mielestäni jätöstä tulee hieman enemmän kuin ennen, se on tummempaa ja hieman pehmeämpää. Nappulakakka näyttää silmääni enemmän normaalilta.

tattari-kananpojan jauheliha-parsakaali
Ohrapuuron loputtua tein eilen uuden puuron. Googlailin ensin voisiko tavallista riisiä käyttää puuron tekemiseen, mutta jossain keskustelussa joku sanoi, että parboiled-riisiä, jollaista ostamani tumma riisi on, ei kannata käyttää puuroon (myöhemmin luin muualta, että parhaan hyötysuhteen saa nimenomaan parboiled-riisistä). Tein sitten puuron tattarisuurimoista, joita en liottanut, koska aikaa kokkailuun oli vain pari tuntia. Puuron joukkoon sekoitin parsakaalimössöä, jota tuli vähemmän kuin puuroa. Kokemuksen karttuessa on ehkä helpompi ostaa oikea määrä aineksia. Pussitin tattari-parsakaalimössön kerta-annoksiksi ja tarkoituksena oli pistää liha erikseen, mutta pusseihin jäi niin paljon tilaa, että pistin lihan jälkeenpäin mukaan. Lihana oli tällä kertaa kananpojan jauheliha. Punnitsin päiväannokseen 80g puurokasvismössöä ja 40g lihaa sekä ilta-annokseen 120g puurokasvismössöä ja 60g lihaa. Yhteensä siis 300g annos / päivä.

Ruokavalion muutoksen jälkeen Miko on alkanut syömään pupun papanoita (niitä täällä riittää, kun on sekä rusakoita että citykaneja). Miko on joskus aikaisemminkin syönyt papanoita, mutta hyvin vähän. Usein se kyllä ulkoa löytää jotain syötävää, joka jää mysteeriksi, kun en ehdi nähdä mitä se nielaisee. Onhan ne voinut olla papanoitakin, mutta todennäköisesti ei ole ollut. Ulosteiden syöminen kertoo jonkin vitamiinin, esim. B-vitamiinin puutteesta (tai liian suuresta hiilihydraattimäärästä). Miko ei onneksi koske muunlaisiin jätöksiin, mutta papanoihin se on nyt ollut ihan hulluna. B-vitamiinia olen jo kuukauden ajan lisännyt Mikon ruokaan 1 ml / päivä, joten ei kai siitä ole kyse. Vai pitäisikö annosta nostaa, jos Miko on aikaisemmin saanut osan B-vitamiinista nappuloista?

Suurimpia epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä ovat ruuan määrä sekä vitamiinit ja hivenaineet. Päiväannos on ollut 300g. Lihan määrä on ollut noin 100g, mutta jos kaikkea pistäisin 150g, niin päiväannos olisi 450g. Iltaisin olen lisännyt ruuan joukkoon Nutrolinia ja B-vitamiinia. Tänään ostin Aptus MultiDog jauhetta, jonka päiväannos sisältää puolet koiran päivittäisestä ravintoainetarpeesta. Annoin Mikolle yhden mittalusikallisen, joka on 10 kg koiran annos. Kannattaako sitä antaa joka päivä? Pelkään vitamiinien puutosta ja yliannostusta, koska en tiedä minkä verran mitäkin Miko saa ruuastaan. Maksamakkaraa Miko saa lähes päivittäin: lääkkeet se saa maksamakkarapalleron sisällä ja työpäivinä sitä pistetään kongiin. Voiko Miko saada liikaa A-vitamiinia?

Sekin mietityttää, että miten hampaat pysyvät puhtaana. Mikolle ei ole onneksi tullut juurikaan hammaskiveä, johon syljen koostumuksen lisäksi vaikuttaa se, mitä syö. Nappulat varmasti puhdistavat hampaita ja puuro taas ei. Miko saa joka aamu yhden Dentastixin ja välillä possun nahkaluita (Miko yleensä kuljettaa luuta ympäri asuntoa muutaman päivän tai jopa viikon ennen kuin syö sen) sekä joitain kypsennettyjä luita, esim. poron kylkiluita. Ydinluun tai vastaavan kaluaminen tekisi hyvää hampaille, mutta sekä raaka että kypsennetty luu pistää Mikon vatsan sekaisin (Miko varmaan syö kerralla liikaa). Nautaa sille ei voi antaa ollenkaan, jota suurin osa luista on, ja erityisesti hirvi saa vatsaoireita aikaan.

Lääkkeiden nimiä googlatessa löysin keskustelun, jossa oli puhetta kortisonin sivuvaikutuksista. Näitä ovat mm. lisääntynyt ruokahalu ja pitkään pissaaminen kerralla. Mielestäni jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien eläinlääkärin jälkeen, näitä sivuvaikutuksia oli nähtävissä. Varsinkin aamun ensimmäinen koivennosto on hyvin pitkä, mutta myös muuten Miko lorottaa pidempään. Miko ei mielestäni juo enemmän tai ehkä hieman enemmän kuin normaalisti. Olen yrittänyt, että kovin pitkiä välejä ulkoiluun ei tulisi, jos pissahätä on nyt isompi. Ulkona Miko on melko normaali, mutta kotona se on normaalia vaisumpi ja läähättää enemmän. Mutta ruoka piristää. Kasvaneen ruokahalun kyllä huomaa. Ruoka on nyt tosi tärkeää ja ensimmäisinä päivinä meillä jäi pari ulkoilua lyhyiksi ruuan vuoksi. Isäntä teki silloin itselleen syötävää juuri, kun olimme lähdössä ulos. Yhdellä kerralla Miko nosti koipea jo meidän rapun eteen portaalle ja olisi ollut sen jälkeen kääntymässä takaisin kotiin. Jumpat Miko tekee hyvin reippaasti, joka ei välttämättä ole hyvä juttu. Lääkkeistä silmätipat ja antibioottikuuri on loppu (silmätippoja Miko sai pari ylimääräistä päivää, kun oli ilmeisesti emännällä vikaa luetun ymmärtämisessä...) ja tulehduskipulääkekuuri loppuu lauantaina. Kortisoniannos puolittui tänään ja kuuri jatkuu vielä reilun viikon.

Kasvanut ruokahalu johtuu joko kortisonista tai nälästä. Punnitsin Mikon tänään. Sain painoksi ensin 14,6 kg ja sitten 14,9 kg. Punnitsin ensin itseni ja sitten otin Mikon syliin ja tein vähennyslaskut. En ihan tuohon luota, pitäisi virittää Wii tai käydä maanantaina eläinlääkärillä punnitsemassa. Miko on laihtunut joko 400g tai 700g. Jälkimmäinen ainakin kuulostaa kovin paljolta, joten 300g päivittäinen ruoka-annos (+ kaikki muu ruoka, jota Miko päivän aikana saa) on ilmeisesti liian vähän.

Mielelläni otan vastaan vinkkejä mitä kirjallisuutta tai nettisivuja kannattaa lukea. Vitamiineista olen lukenut täältä ja täältä. Pahoittelen, jos oli sekavaa tekstiä. Olen kirjoitellut tätä useammassa osassa tässä päivän aikana.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kooikereiden rally-tokokoulutuksessa

Eilen osallistuimme Suomen Kooikerhondje ry:n järjestämään Agility ja rally-tokopäivään. Rally-tokoa koulutti Iris Harju, joka on rally-tokon ylituomari ja Rally-Tokoyhdistyksen puheenjohtaja. Olimme siis asiantuntevissa käsissä. Rally-tokoa oli kaksi ryhmää, joissa yhteensä yhdeksän koiraa ja seitsemän kooikeria. Ensimmäinen ryhmä oli ALO-tasoinen ryhmä ja jälkimmäinen AVO.

Aluksi kouluttajamme kertoi kaikenlaisia yleisiä asioita, mm. mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja mistä tulee minkäkin verran virhepisteitä jne. Hyödyllinen uusi tieto oli mm se, että (ilmeisesti AVO-luokasta lähtien?) maalin tulon jälkeen voi hieman sanallisesti kehua koiraa kun kytkee sen hihnaan. Kunnolla voi palkata vasta kehän ulkopuolella. Rata voi vielä hylkääntyä maaliin tulemisen jälkeen, jos esim. alkaa leikittää koiraa hihnalla.

Kävimme yhdessä ALO-radan läpi ja sen jälkeen oli ensimmäisen ryhmän vuoro. Heidän jälkeen rataa hieman muutettiin, jotta siitä tuli AVO-tasoinen. Teimme kisamaisen treenin eli ensin rata tehtiin niin, että kouluttajamme arvosteli suorituksen. Palkata sai, mutta namilla ei saanut houkutella koiraa. Jonkin verran olemme tehnyt treeneissä AVO-luokan kylttejä ja viime rata taisi olla AVO-luokasta, mutta oli aika hermostuttavaa tehdä AVO-rata tuomarin valvovien silmien alla :)

Miko tuntui olevan hyvässä vireessä, mutta hallin hajut olivat melko kiinnostavia. Lähdössä palkkasin Mikon, kun se oli tullut perusasentoon ja heti sen jälkeen Miko nousi ja lähti haistelemaan. Kouluttaja sanoi, että antaa koiran rauhoittua. Mieluummin lähtee radalle vasta sitten, kun koirakin on valmis. Kunhan koira ei ohita lähtökylttiä. Hetken Miko haisteli ennen kuin pyysin sen uudestaan sivulle. Sitten olimme valmiit aloittamaan. Lähdön jälkeen Mikon nenä kävi maassa ja haistelun takia tuli -1 puutteellisesta yhteistyöstä. Kolmas kyltti oli nro 44 "käännös oikeaan istu", jossa koiran tulee jäädä istumaan, kun ohjaaja kääntyy 90 astetta ja ottaa yhden askeleen. Miko korjasi ensimmäisessä perusasennossa asentoaan ja meni maahan odota-käskyllä. Uusimme kyltin. Uudella yrityksellä Miko jälleen korjasi asentoaan eikä jäänyt odottamaan, vaan seurasi mukana. -3 uusimisesta ja -10 väärin suoritetusta tehtävästä. Seuraavalla kyltillä "270 käännös vasempaan" tuli -10 väärin suoritetusta liikkeestä, sillä Mikon pysähtyessä rintamasuunta oli hetken aikaa eri. Kyltillä 10 "käännös vasempaan istu" tuli -3 ohjaajavirheestä, sillä helpotin koiraa astumalla askeleen, vaikka olisi pitänyt kääntyä paikallaan. En tajunnut tekeväni väärin. Kyltillä 11 "1 askel istu, 2 askelta istu..." tuli -10 väärin suoritetusta liikkeestä, sillä Miko nousi seisomaan ensimmäisestä perusasennosta. Kyltillä 13 "koira eteen, vasemmalta sivulle, istu" jouduin ottamaan apuaskeleen eteen tulemisessa, koska Miko ei vielä osaa sitä pelkällä käskyllä (ALOssa apuaskeleen saa ottaa, mutta ei enää ylemmissä luokissa). Se ei tahtonut onnistua ja korjauksien vuoksi -10 väärin suoritetusta liikkeestä. Sama juttu kävi seuraavalla kyltillä "koira eteen, oikealta sivulle, istu" eli -10.


Ei oltaisi siis saatu tulosta tältä radalta, pisteet 43. Oli tosi kiva, että kouluttaja täytti rally-tokon arvostelulomakkeen, vaikka oli vain treenitilanne, ja hän kävi suorituksen jälkeen radan läpi ja antoi palautetta. Mikon seuraaminen oli tosi hienoa, ei se yleensä seuraa noin reippaasti häntä heiluen. Miko ei siis pahemmin paineistunut. Videolta huomaa, että ei ole yleensä oltu ilman hihnaa rally-tokossa, kun pidän vasenta kättä nyrkissä ja hieman kohotettuna. Sen varmaan voisi tuomari tulkita jatkuvaksi käsimerkiksi. Täytyy yrittää huomata pitää käsi rennosti alhaalla.

Lopuksi kouluttaja vastaili kysymyksiin joidenkin liikkeiden suoritustavasta ja liikkeiden uusimisesta. Tärkeää on ymmärtää, mitä kylttiä uusii, erityisesti silloin kun kyseessä on vauhdin muutos. Kävimme myös läpi ylempien luokkien erilaisia käännöksiä. Mikon kanssa teimme puolen vaihtoa jalkojen välistä ja puolen vaihtoa takana. Mainitsin, ettei näihin ole vielä mitään käskyä ja niitä on vaikea keksiä. Siihen kouluttaja sanoi, että Miko reagoi pieneen käden liikkeeseen niin hyvin, ettei käskyä välttämättä edes tarvitse. Ylemmissäkin luokissa saa ohjata kädellä, mutta liike ei saa olla jatkuvaa.

Oli tosi kiva koulutus ja hyvin Mikokin jaksoi, vaikka vielä täysi lääkitys on päällä. Ojangosta jatkoimme Rekolaan äitini luokse, jossa juhlistimme äidin ja veljen syntymäpäivää. Kun Mikolla ei enää hormonit hyrrää, niin se viihtyi erityisesti keittiössä eikä yrittänyt astua muita. Veljenpojan Miko mieluummin kiersi kauempaa. Parempi näin.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Tulehdusta, allergiaa ja priima selkä

Tänään Miko kävi Timo Talvion vastaanotolla. Aluksi kävin läpi fyssari/eläinlääkärikäyntejä marraskuun lopusta lähtien. Talvio tutki edellisellä ell-käynnillä tehdyn verikokeen tuloksia ja ihmetteli miksei laajempaa tutkimusta (valkosolujen erittelylaskentaa) oltu tehty. Varmaan siksi, ettei veriarvoja olisi tutkittu ollenkaan, ellen olisi pyytänyt perusveriarvojen tutkimista.

Mikon oireiden ja tutkimusten läpikäynnin jälkeen Talvio alkoi kysellä Mikon ruokinnasta. Häntä pisti heti silmään, että Mikon silmät hieman rähmivät eikä turkki ollut niin kiiltävä kuin voisi olla. Mikon silmät rähmivät hieman päivittäin. Olen siitä joskus joltain eläinlääkäriltä kysynyt, mutta hän ei silloin nähnyt siinä mitään normaalista poikkeavaa. Ei Mikon silmät aina ole rähminyt, mutta useamman vuoden kuitenkin. Talvio myös kokeili Mikon turkkia ja hänestä siitä jäi vähän talia käteen. Ell tutki käsin Mikon takaosaa ja eturauhasta tunnustellessa Miko vinkaisi. Se oli siis taas kipeä. Sitten oli aika rauhoituspiikille ja jäimme odottamaan Mikon simahtamista.

Röntgenissä tutkittiin selkärankaa ja selästä otettiin myös viralliset kuvat. Olin ajatellut, että jos Miko vielä joskus rauhoitetaan röntgeniä varten, niin olkanivelet saa myös kuvata, mutta enpä sitä muistanut ollenkaan. Mikolta löytyi kaikki selkänikamat ja ne olivat kauniita (kuten ell sanoi). Selässä ei siis ollut mitään vikaa. Hieno juttu, ettei muutaman vuoden aikana ole tullut mitään muutoksia. Lonkatkin näytti edelleen hienoilta.

Yksi selkäkuvista

Eturauhasen ell ultrasi ja niin vaan se oli taas suurentunut. Mikon nielu oli verestävä. Ell otti verikokeen ja tutki siitä laajempia arvoja seuraavin tuloksin:
- hematokriitti (hkr) 54 % (viitearvot 37-55)
- leukosyytit 10 000
- diff (leukosyyttien erittelylaskenta), jossa eosinofiilit (eo) 16 % (viitearvot 1-8), lymfosyytit (ly) 12 % (viitearvot 13-31), liuskatumaiset neutrofiilit (lt) 72 % (viitearvot 57-77)

En tiedä menikö tuossa kaikki oikein, sillä verikokeen tulokset olivat muodossa "Hkr 54%; leuk 10.000; diffi: eo 16%; ly 12%; Lt 72%", ja googlaamalla yritin saada niistä jotain selvää (viitearvot ja lyhenteiden selitykset). Kohonneet eosinofiilit kertovat tulehduksesta ja allergisesta reaktiosta. Talvion mukaan siinä viitearvot ovat 0-3 (voi olla, että muisti väärin tai sitten eri paikoissa on vähän eri viitearvot, yllä olevat viitearvot on Vetlabin sivuilta). Mikon arvot menevät reilusti yli viitearvon, kummankin asteikon mukaan, ja olivat kuulemma tämän vuoden ennätyslukemat... Se kertoo siitä, että Mikon kroppa reagoi voimakkaasti tulehdukseen. Ruokavalio tulisi pistää uusiksi, sillä jollekin ruualle Miko on allerginen.

Diagnoosina "Kuumeinen nielurisatulehdus ja eturauhastulehdus, jotka liittyvät toisiinsa. Tulehdusreaktioon liittyy lihaskipuja." Miko sai uuden Tardak-pistoksen ja kasan lääkkeitä kotiin (Kesium vet 400mg antibiootti, Dolagis vet 120mg tulehduskipulääke, Medrol vet 4mg kortisoni, Dexa-Chlora silmätipat). Kontrolliverikoe kuukauden päästä.

Tuntui kyllä tämän jälkeen aika turhalta toissaviikkoinen eläinlääkärikäynti... Fiksuinta olisi ollut viedä Miko saman tien Talviolle. Toivottavasti tässä oli syy Mikon lihaskireyksille ja pian alkaisi helpottaa. Toivon myös, että eturauhasen osalta alkaisi helpottaa tai muuten joutuu taas harkitsemaan jatkotoimenpiteitä. Vuosi on vasta aluillaan ja jo pienen omaisuuden on saanut käyttää Mikon eläinlääkärikäynteihin. Onneksi on vakuutus. Ja Visa.