lauantai 30. joulukuuta 2017

Kuulumiset loka-joulukuulta

Lokakuun 7. päivä oli Spanieliliiton päänäyttely, jonne piti tietenkin mennä kameran kanssa. Minulla oli valokuvaamiseen aika hyvä paikka ja lisäksi tuomarin pöydän edessä oli hyvä valaistus, joten sain ihan kivoja kuvia. Aika usein näyttelykuvissa tarkennus on ollut jossain muualla kuin koiran päässä, mutta nyt oli tarkennus osunut mukavasti kohdalleen. Oli kiva nähdä taas tuttuja ja erityisesti suloinen Lois-pentu. Kuvia löytyy täältä.

Muutama päivä erkkarin jälkeen huomasimme, että Mikolla on tassussa taas pikkuvammaa. Siltä oli lähtenyt pala anturan ihoa ja tassu oli siksi pari päivää tosi kipeä. Ulkoillessa Mikolla oli kumitossu jalassa ja sisällä oli pakko pitää jonkin aikaa kauluria, ettei Miko pääsisi nuolemaan tassua. Onneksi nämä pienet tassuvaivat paranevat nopeasti.

4. marraskuuta oli kooikereiden arkitokoa Espoossa, johon osallistuimme Mikon kanssa pitkästä aikaa. Nurmikko oli täynnä isoja rusakon papanoita, joita Miko söi alkuun ihan koko ajan. Mietin jo, ettei treeneistä tule mitään, sillä Mikoa kiinnostaa vain papanat. Teimme rallytokoa ja radalla oli myös joitain ylempien luokkien kylttejä ja oikealla seuraamista. Teimme radan kahteen kertaan (välissä muut tekivät eli ei tehty putkeen) ja molemmilla kerroilla meni tosi kivasti. Mikolla oli hyvä kontakti ja oikealla tehdyt liikkeetkin sujuivat ihan kivasti. Liikkeestä maahan tarvitsi kunnon avun, sillä Miko ei ole koskaan ennen mennyt maahan oikealla puolella. Ei sitä itse osaa ajatella, että se olisi koiralle jotenkin erilaista kuin vasemmalla puolella, mutta onhan se eri asia kuitenkin. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt, ettei Miko syönyt papanoita meidän suorituksen aikana, mutta ehkä se oli jo imuroinut kaikki :D Keli ei ollut kovin kiva, joten rallytokon lisäksi otimme yhteiskuvan ja lähdimme kotiin. Miko oli vetänyt papanoita ihan runsaasti ja ne ei ollut mitään pikkupapanoita, joten Mikon piti saman ja vielä seuraavan päivän aikana käydä kyykkimässä aika monta kertaa...

Miko, Hetja, Jack, Savina & Bene

Itsenäisyyspäivänä oli kooikereiden tokomestaruuskoe Lohjalla. Menin yhdistyksen tokovastaavana paikalle palkitsemaan rotumestaruuskisan. Päivä oli aika talvinen ja yllätyin kuinka kylmä Lohjalla oli. Tuntui siltä, kuin pakkasta oli useita asteita, vaikka piti olla vain pari pakkasastetta. Bussipysäkiltä oli n. 1,5 km matka hallille. Bussissa tajusin, että olisin voinut lähteä tunnin myöhemmällä bussilla. Tulipahan sitten nähtyä myös voittajaluokan suorituksia. Olin saanut etukäteen tiedon, että neljä kooikeria on ilmoitettu, kaksi avoimeen luokkaan ja kaksi alokasluokkaan. Osallistujalistalla oli kuitenkin vain kolme nimeä, joten ilmeisesti yksi avo-luokan osallistuminen oli pitänyt peruuttaa juoksujen vuoksi. Mestaruuskokeessa pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla testaamaan uutta objektiiviani, Canon EF 70-200 mmf/2.8L IS II USM. Kyseessä on sama objektiivi, jonka vuokrasin elokuun lopulla ja josta olen haaveillut jo jonkin aikaa. Löysin sen juuri ennen Black Fridayta käytettynä ja säästin siinä useamman satasen. Riittävän hyvää BF-tarjousta en löytänyt, joten käytetty sopi hyvin. Yritin hallissa säätää asetuksia niin, että saisin myös liikkeestä kuvia, mutta en millään saanut sopivia. Jälkikäteen harmittelin asetusvalintojani, sillä olisin voinut saada paljon parempia kuvia, jos en olisi yrittänyt saada myös liikekuvia onnistumaan, sillä ei ne onnistunut kuitenkaan. Kuvia löytyy täältä. Kooikereilla meni hyvin ja kaikki saivat tuloksen. Saapa nähdä löytyy kokeisiin osallistujia enää jatkossa, kun kilpaileminen vaatii lisenssin. Kooikereiden kanssa kun aika paljon harrastetaan tokokokeisiin osallistumista kerran, kaksi vuodessa. Paluumatka ei mennyt ihan putkeen, sillä jäin hallille liian pitkäksi aikaa kuluttamaan aikaa enkä ehtinyt bussiin. Seuraava meni vasta tunnin myöhemmin. Ihan helpolla ei aikaa saanut itsenäisyyspäivänä kulutettua pienessä Lohjan Virkkalassa :D Tokokoe vei koko päivän, vaikka se oli vain 60 km päässä meiltä...

Samalle viikolle riitti valokuvaamista koiratapahtumissa, sillä viikonloppuna oli kolmepäiväiset Koiramessut. Perjantaina oli mielenkiintoista ohjelmaa, joten pidin silloin vapaapäivän. Harmittavasti tosin mielenkiintoisimmat luennot menivät keskenään päällekkäin sen lisäksi, että ensimmäinen meni päällekkäin myös kooikereiden kehän kanssa. Kooikereiden kehä oli lopulta niin paljon myöhässä, että olisin ehtinyt kuuntelemaan luennon (lähes) kokonaan... mutta eipä sitä voi tietää. Kävin kuuntelemassa luennot/tietoiskut "Elämää ikääntyvän koiran kanssa", "SmartDOG-testit - mitä ne ovat ja mitä ne kertovat koirasta?" (tähän olisi myös liittynyt mielenkiintoisin luento "Koiran kognitio - mitä koira ymmärtää ja käsittää", jonka missaaminen erityisesti harmitti), "Opi yhteinen kieli koirasi kanssa" ja "Eutanasia - kun on viimeisen matkan aika". Kuvia perjantailta täällä.

Chriskooi's Ottilie / Helsinki Winner 2017

Lauantaina tein vain ostoksia ja katsoin kooikereiden kehät, joten se jäi lyhyeksi visiitiksi Messukeskuksessa. Ihan hyvä niin, sillä kolme pitkää päivää olisi ollut aika raskasta. Kooikereilla meni pentunäyttely ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttely päällekkäin. Koska "aikuiset" oli pääasiassa tuttuja koiria, joita on tullut kuvattua monet kerrat, niin kävin ensin pentukehällä ja siirryin pentujen jälkeen aikuisten kehään, joka onneksi oli ihan lähellä. PMV-näyttelystä oli juuri paras uros -kehä meneillään eikä uroksista lopulta jäänyt kuvaamatta kuin pari. Lauantain kuvia täällä.

Royal Fayza v. Dyjadin / Pohjoismaiden Voittaja 2017

Riolla on jonkin verran resurssiaggressiota, se mm. puolustaa treenireppua. Treenireppu voi ihan huoletta olla meillä kotona lattialla (eteisessä on sille oma soppi), mutta Mikolla ei ole asiaa lähelle, jos pakkaan/purkaan reppua tai kaivan sieltä jotain. Hankin syksyllä kamerarepun ja huomasin viikonlopun aikana, että Rio tulee paikalle heti, kun kuulee vetoketjun avattavan. Arvelin siitä, että Rio saattaa puolustaa myös kamerareppua. Lauantaina juuri ennen kuin olin lähdössä Messukeskukseen pakkasin viimeiset tavarat reppuun. Miko oli repun lähellä, joten käskin sen pois ennen kuin koskin reppuun. Rio tietysti ryntäsi heti paikalle. Reppu oli lattialla ja minä kyykyssä sen edessä. Repun etutasku oli avoinna 180 astetta ja hetken päästä ihmettelin, kun Rio ryömi etutaskun alla. Jälkikäteen harmittelin, etten tajunnut erikoisen käytöksen johtuvan siitä, että Miko oli takanani. Pian sen jälkeen Rio hyökkäsi jalkojeni välistä Mikoa kohden. Ehdin reagoida sen verran, että pistin käteni Rion eteen ja sain sen vuoksi osumaa Rion hampaista. Rio ei ollut ketään puremassa, vaan se vain louskutti ja käteni sattui väärään kohtaan. Onneksi sain kämmeneen, peukalon kohdalle vain pintanaarmut enkä kunnon reikiä. Peukalo turposi heti ja oli tosi kipeä. Puhdistin ja laastaroin käden ja lähdin, mutta mietin pystynkö pitämään kameraa, sillä hampaat osuivat oikeaan käteen. Onneksi kuvaaminen onnistui ihan normaalisti. Sunnuntaina käsi ei ollut enää kipeä ja melko nopeasti haavat paranivat. Eniten harmitti se, etten pakannut reppua pöydän päällä kun kuitenkin osasin arvata, että Rio saattaa sitä puolustaa.

Sunnuntaina kooikerit oli kehässä heti aamusta ja jälleen pennut ja aikuiset menivät päällekkäin. Tällä kertaa jätin pentukehän välistä, sillä pennut olivat samoja kuin edellisenä päivänä. Näyttelyiden jälkeen oli ihan reilusti aikaa ennen seuraavia tapahtumia, joten kulutin aikaa kiertelemällä jälleen kerran myyntipisteet ja syömällä. Olin niin aikaisin jo hakemassa lounasta, etteivät keittiöt ollut vielä auki :D Iltapäivällä oli Houkutusten highway, jossa oli yksi kooiker mukana. Tulin istumaan jo hyvissä ajoin, jotta saan hyvän paikan kuvata ja paikka olikin hyvä niin kauan, kunnes kilpailu alkoi. Sitten eteen kerääntyi lapsia, joka vähän haittasi kuvaamista. Viikonlopun viimeisenä tapahtumana oli minun osalta sankarikoirien palkitseminen. Palkittavana oli kooikerhondje Masi, joten siksi palkitseminen piti nähdä. Isolla lavalla palkitsemisen jälkeen koirakot siirtyivät pressialueelle, jolla oli kahvit ja kuvaukset. Pääsin samalla jututtamaan Masin omistajaa ja ottamaan kuvia. Masilla oli ihan mielenkiintoinen tarina ja on se vaan hienoa, miten koirista voi olla apua, esimerkiksi sairaskohtauksen tullessa, kuten Masin tapauksessa. Erityisesti silmäkulmaa kostutti labradori Otto, jonka ansiosta pieni poika pelastui hukkumiselta (sankarikoirat). Masi oli suloinen pieni pappakoira. Harmittavasti en saanut kovin onnistuneita kuvia kuvauspisteellä, sillä tarkennus ei jostain syystä osunut kohdalleen. Onneksi vieressä oli oikeitakin kuvaajia, jotka onnistuivat paremmin. Kuvia sunnuntailta täällä.

Cavalriina's Didi Daniela / Voittaja 2017

Sankarikoira Masi

(Valitsin joka näyttelystä yhden kuvan, joka mielestäni on onnistunut / tarkennus kohdillaan. Eivät ole ko. näyttelyiden voittajakoiria.)

Jouluaaton vietimme kotona. Meille tuli ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 joulukuusi kotiin eli ensimmäistä kertaa kummankaan koiran elinaikana. Toki molemmat olivat joulukuusia nähneet äitini luona. Rio oli kuusesta ja sen koristelusta hyvin kiinnostunut, mutta Miko ei välittänyt ollenkaan. Lahjat pistimme kuusen alle vasta ennen niiden avaamista, sillä Miko on vähän turha innokas paketinavaaja. Omaa lahjaansa se oli hakemassa kuusen alta omatoimisesti :D Miko olikin innoissaan, kun pääsi avaamaan paketteja. Jälleen lahjapaperin repiminen oli se pääasia, ei se mitä paketti piti sisällään. Riokin oli nyt aikaisempaa kiinnostunut paketistaan ja avasi sen itse. Joulupäivänä menimme äitini luokse, mutta ensimmäistä kertaa ikinä koirat joutuivat jäädä kotiin. Ajattelin, ettei Riolla olisi kovin mukavaa enkä itsekään pystyisi rentoutua, vaikka Riolla olisi kuonokoppa. Nuorin sisarusteni lapsista on nyt sen ikäinen, että sitä kiinnostaa eläimet. Muut eivät juuri koirista välitä. Vierailun kesto piti suunnitella niin, ettei koirille tule liian pitkää ulkoilutusväliä. Ihan kivasti se meni näin eikä Mikoakaan tarvinnut vahtia, ettei se varastaisi ruokaa...