sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Rio tuuraa ja tutustuu



Pieni peti on Mikon lemppari

Tiistaina Miko oli jo kovin reipas, joten kipulääkkeet selkeästi tehosivat. Keskiviikosta lähtien Miko on ollut entistä enemmän oma itsensä. Kotiin tullessa Miko on yrittänyt nousta vasten tervehtimään, mutta aika nopeasti se on laskeutunut takaisin maahan. Eli varmasti vielä kuitenkin joidenkin asioiden tekeminen tuntuu ikävältä. Miko on myös ulkona harrastanut puolipiehtarointia, jota se tekee paljon talvella eli hinkkaa etuosaa maahan. Mikolta on pääsy sänkyyn estetty päivän aikana, mutta yön esteet ovat poissa. Illalla/aamulla Miko on pari kertaa käyttänyt esteettömyyttä hyväkseen ja hypännyt sänkyyn. Sekään ei varmaan ole tuntunut mukavalta, koska Miko ei ole ihan heti uudestaan sitä tehnyt. Yöt se on viettänyt tyytyväisesti lattialla. Jospa tästä seuraisi sellainen toivottava muutos tai siis paluu entiseen, että Miko viihtyisi yöllä enemmän omassa petissä, Rion tulon jälkeen se kun  on nukkunut vain sängyssä. Mikolle on pitänyt keksiä aktivointia, joten se on mm. saanut ruokaansa Kongista, pelannut pelejä ja pyöritellyt aktivointipalloa/-pyramidia. Ruuan ollessa kysymyksessä Miko tahtoo käyttää isomman oikeutta, joten en voi jättää poikia aktivointilelujen pariin ja katsoa vaikka itse telkkaria, vaan minun pitää istua matolla poikien välissä ja pitää huoli, että Rio saa rauhassa puuhailla oman lelun kanssa. Rio kyllä luopuu omastaan, jos Miko ryntää paikalle, mutta Miko on välillä turvautunut myös ärähdykseen.

Tällä viikolla loppui viimeisetkin Rion kasvattajalta saamat nappulat. Pitkään se 13 kg riitti. Seuraavana oli tarkoitus aloittaa RC:n palkintonappulat, mutta kävinkin ostamassa Barking Heads pentunappulaa ja lahjoitan RC:t eteenpäin. Riolla välillä tulee töhnää korviin ja Royal Canin on aiheuttanut monille koirille korvien töhnimistä. Siksi en edes halua kokeilla sitä. BH-nappulat maistuu hieman paremmin, mutta selkeästi Rio mieluummin näkee vaivaa nappuloiden eteen kuin syö ne suoraan kupista. Siksi otan nappuloita mukaan lenkille, käytän niitä palkkana naksutellessa ja pistän niitä aktivointipalloon. Toinen Rion ruokahalua parantava asia on Miko, joka alkoi syödä Rion kuppiin jättämiä nappuloita. Minun pitää olla paikalla, jotta Miko ei saa ylimääräistä ruoka-annosta. Nyt on aika usein käynyt niin, että Rio syö ja samalla Miko seisoo sen takana painostamassa. Yleensä käsken Mikon pois, että Riolla on ruokarauha.

Tiistaina aamulenkillä kohtasin Rion kanssa corgitytön, joka on Mikon ihastus. Aikaisemmin tapasimme usein aamulenkillä, mutta Rion tultua taloon aamurytmi muuttui ja siksi olemme tavanneet paljon harvemmin. Ja tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun he tulivat vastaan niin, että minulla oli Rio mukana, vaikka he asuvat viereisessä talonyhtiössä :) En ehtinyt nähdä corgia ennen kuin se oli jo Rion luona. Ehdin jo säikähtää miten Rio reagoi, sillä liian lähelle tulevat tuntemattomat koirat saavat yleensä rähinät. Rio haisteli uteliaana ja kohta koirilla oli painit menossa. Olin tosi iloinen, että Rio otti uuden koiran noin hyvin vastaan. Rio olisi mielellään leikkinyt pidempään ja jäi vikisemään corgin perään. Pojat siis tykkäävät samasta tytöstä :) Tapasimme heidät Rion kanssa aamulenkillä myös muina arkiaamuina tällä viikolla. Rio tapasi myös keskiviikkona uuden koiratuttavuuden, kooikeri Hilaryn. Kaisa ja Hilary tulivat tuomaan näyttelyarvosteluja ja samalla Rio pääsi heitä tervehtimään. Nämä kun vähän tahtovat olla roturasisteja, niin Rio oli heti Hilarysta kiinnostunut. Hilary ei hihnassa ihan kauheasti Riosta innostunut, mutta ehkä ne pääsevät joskus vapaana tutustumaan.

Torstaina Rio kävi tuuraamassa Mikoa Nose Work -treeneissä. Vaikka tila oli tuttu pentukurssilta, niin Rio oli alkuun kovin jännittynyt. Se on hyvä juttu, että jokaisella koiralla on oma tila sermeillä erotettuna, mutta Rioa epäilytti äänet, joiden aiheuttajaa se ei nähnyt ja se pariin kertaan haukkui sermeille. Koirat kävivät tekemässä harjoitukset edessä niin, että muut näkivät suoritusvuorossa olevan koiran. Riolle oli liikaa nähdä oman suorituksen aikana havannatyttö, jolle se pisti muutamat rähinät pystyyn. Hävetti sen verran, että toivottavasti Rion ei tarvitse enempää Mikoa tuurata. Loppua kohden Rio oli jo rennompi eikä toisen koiran näkeminen saanut sitä enää reagoimaan. Ensin Rio kävi haistelemassa laatikkoa, jonka yhdessä kulmassa oli eukalyptuksen hajuinen huopatarra. Sitten laatikkoja oli kaksi, joista toisessa ei ollut hajua. Laatikoiden järjestystä ja suuntaan välillä muutettiin. Tosi hyvin Rio alkoi haistella oikeaa kohtaa, vaikka alkuun naksuttelin vain siitä, että se pisti pään laatikkoon. Välillä Rio jäi tuijottamaan minua eikä tainnut tietää, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta hetken päästä se taas jatkoi yrittämistä. Viimeisenä tarra pistettiin muovikartioon, jossa oli reikiä. Pariin kertaa Rio haisteli ihan sen reiän kohdalta, jonka vieressä (sisäpuolella) tarra oli. Kotiin tultuamme Rio veti kauheat hepulit lelun kanssa. Onneksi Rio ei ole se, joka pitää pitää levossa...

Tänään sunnuntaina Rio kävi hyppytekniikkatreeneissä tuuraamassa Mikoa. Teimme ensin putkea. Riolla oli kovasti virtaa, joten se kävi juoksemassa muutaman kerran putken läpi ihan omatoimisestikin. Ja vauhtia oli runsaasti. Saara lisäsi välillä vähän mutkaa putken alkuosaan. Palkkasin Rion lopuksi lelulla, jonka kanssa se juoksenteli hallissa eikä ihan heti luopunut lelusta. Ei pitäisi päästää lelusta irti tai sitten pitäisi olla toinen yhtä kiva lelu mukana. Harjoittelimme myös kuolleelle palkalle menoa. Lopuksi teimme taas käsittelytreeniä. Saaran kanssa sujuu jo hyvin ja hampaatkin saatiin katsottua. Meidän jälkeen halliin tuli nuori pentu. Kokoa pennulla oli jo lähes yhtä paljon kuin Riolla, mutta ikää paljon vähemmän. Rioa olisi kovasti kiinnostanut leikkiä pennun kanssa, mutta innokas Rio taisi olla vähän jännittävä.



tiistai 26. tammikuuta 2016

Miko kipuilee

Lauantaina Miko aika paljon makoili lattialla ja välillä vikisi. Luulin, että sillä on taas tytöt mielessä. Kävimme välissä ulkoilemassa enkä huomannut mitään erikoista. Joskus illemmalla kävin silittämässä maassa makaavaa Mikoa. Se näytti surkealta. Kun koskin Mikon takaosaan, Miko huudahti kivusta. Hetken päästä se reagoi samalla tavalla, kun isäntä koski takaosaan. Yritin varovasti kokeilla missä kipupiste on. Miko ei enää reagoinut kosketukseen. Ulos Miko lähti mielellään eikä sen liikkeissä näkynyt juurikaan epäpuhtautta. Koipi nousi molemmin puolin eikä isomman hädän kanssakaan ollut ongelmia. Kotona Miko pääasiassa makasi matolla, mutta se pääsi hyppäämään sohvalle. Yön Miko nukkui Rion pienessä petissä, joten sänkyyn se ei halunnut hypätä. Eipä ole Miko nukkunut muualla kuin sängyssämme sitten Rion tulon...

Sunnuntaiaamuna soitin Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen. Sieltä kehotettiin tarkkailemaan tilannetta ja tuomaan paikan päälle, jos Mikon olo pahenisi. Lähdin sitten Rion kanssa Jackiä tapaamaan. Isäntä jäi Mikon kanssa kotiin. Palatessamme Miko oli jo selkeästi reipastunut. Se nukkui sekä sohvalla että sängyllä ja se makasi useammissa erilaisissa asennoissa. Ulos se lähti edelleen mielellään. Vaikutti siltä, että voisimme mennä maanantaina omalle eläinlääkärille.

Maanantaiaamuna Miko meni ulkona ihan normaalisti. Lenkin puolivälissä vastaan tuli nuori uros, josta Miko kiinnostui. Miko halusi kovasti päästä tervehtimään, mutta en päästänyt sitä. Ilmeisesti vetäminen vaikutti Mikon takaosaan ja ohituksen jälkeen Miko meni maahan ja ulvahti kivusta. Koskin sitä ja takapään kosketuksesta Miko vingahti uudestaan. Se vaihtoi paikkaa polulta hankeen ja jäi sinne makaamaan. Yritin houkutella Mikoa ylös, mutta se vain pysyi paikallaan ja laski päänsä hankeen. Jonkin aikaa seisoin ja odotin, jonka jälkeen yritin saada Mikon uudestaan ylös. Yritin nostaa sitä, mutta Miko murahti. Lopulta, kun ulkona oli mennyt jo useampi minuutti, pakotin Mikon ylös vetämällä sitä hihnasta. Oikopolkua pitkin pääsimme kotiin nopeammin. Miko tuli ihan reippaasti, mutta yritti välillä mennä makaamaan. Hississä Miko tärisi. Kotona Miko jäi makaamaan eteisen matolle, jossa se makasi siihen asti, kunnes parin tunnin päästä lähdimme eläinlääkärille. Välillä se vaihtoi asentoa ja paikkaa. Miko oli niin kipeän oloinen, että pidin ex tempore saldovapaan. Soitin eläinlääkärille heti aamusta ja sain Mikolle ajan puoli yhdeksitoista. Kysyin voinko antaa Mikolle yhden Dolox vet -tabletin, joka on koirien kipulääke. Lääke ei ollut vielä mennyt vanhaksi, mutta se pitäisi käyttää 6 kuukauden sisällä avaamisesta ja muistelin purkin olleen vuoden takaisista eturauhasvaivoista. Epäilyksenä kipujen aiheuttajalle oli eturauhanen. Minun piti siksi tuoda myös virtsanäyte.

Huolena oli, miten pääsemme eläinlääkärille, sillä epätasainen bussimatka tuskin tuntuu kivuliaana kivalta, autoon (taksiin) Mikoa ei välttämättä saisi, kun en sitä halunnut nostaa ja juna-asemalle on kilometrin kävelymatka. Päädyin lopulta junaan, sillä ne ovat matalalattiaisia ja matkaa on vain yksi asemanväli. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin, sillä en tiennyt kuinka mielellään Miko liikkuu. Sain Mikon nousemaan ylös ja ulkona se käveli ihan ok. Pysähtyessä Miko olisi halunnut mennä maahan, mutta sain sen pysymään pystyssä. Tarpeiden teko onnistui eikä vaikuttanut tekevän kipeää. Laiturit ovat meidän asemalla "sillalla", joten laitureille pääsee joko portaita tai hissillä. Ajattelin mennä hissillä, mutta Miko meni itse portaisiin. Matkan ajan Miko makasi junan lattialla. Olimme sen verran ajoissa, että kävelytin Mikoa jonkin aikaa, jotta sain hyvin pienen määrän pissaa purkkiin. Miko painoi 14,8 kg. Edellisellä kerralla painoa oli 15,3 kg, mutta silloin Mikolla oli takki päällä.

Miko pääsi edelliseltä kerralta tutun eläinlääkärin tutkittavaksi. Pissanäyte oli ok, joten eturauhasesta ei ollut kyse. Ell tutki Mikon rankaa ja lihaksia. Kolmessa kohtaa tuli voimakas kipureaktio. Ensimmäinen oli lannerangan alkuosassa (L2-3 välissä) ja muut lannerangan loppuosan lihaksissa ja lonkan lihaksissa. Hän suositteli selän kuvaamista. Sanoin, että selkä on kuvattu vuosi sitten eikä silloin ollut mitään (toki vuoden aikana on jotain voinut tulla). Ell kyseli onko minulla kuvat ja kyllä ne sähköpostista löytyy. Ell sitten määräsi kahden viikon kipulääkekuurin (Rimadyl 50 mg, sama vaikuttava aine karprofeeni kuin Doloxissa) ja yhtä pitkän levon. Ulos vain tarpeiden tekoa varten, mielellään valjaissa, ja kotona pitää välttää liukkaita alustoja, riehumista ja hyppäämistä. Miko pitäisi kaksi viikkoa pitää poissa sohvalta ja sängystä... Jos on sateista, niin ell suositteli manttelia, että selkälihakset pysyy lämpimänä. Sadekelejä nyt onkin luvassa... Jos oireilu ei helpota, niin sitten neurologille ja mahdollisesti magneettitutkimukseen. Mielestäni ei ole tapahtunut mitään, joten en yhtään tiedä mistä kivut ovat lähtöisin. Toivottavasti ei ole mitään selässä/välilevyissä. En huomannut mainita eläinlääkärille, että Miko on tärissyt silloin, kun kivut ovat olleet kovimmillaan. Ell totesi, ettei neurologisia oireita ollut.

Kävin eläinlääkärin vieressä olevassa eläinkaupassa ostamassa pari aktivointilelua. Kipujen hellittäessä ja ajan kuluessa tarve aktivoinnille lisääntyy, joten täytyy miettiä muunkinlaista Mikolle sopivaa aktivointia.

Meniköhän nukkumapaikat oikein päin...

Miko vietti lähes koko maanantain eteisessä maaten. Välillä sillä takaosa tärisi. Luulen, että antamani kipulääkkeen teho oli aika olematonta, sillä purkki olikin avattu 1,5 vuotta sitten eikä vuosi sitten. Illalla Miko sai puolikkaan Rimadylin. Jo ennen sitä Miko reipastui ja nousi ylös nuolemaan leikkuulautaa, jossa olin pilkkonut sille ruokaa. Lenkillekin Miko lähti ihan mielellään. Menin molempien kanssa samaan aikaan, sillä menimme isäntää vastaan. Jo heti alkuun Rio kahdesti syöksyi Mikoa päin niin, että Miko huudahti. Sen jälkeen Miko meni hetkeksi hankeen makaamaan ja alkoi täristä. Sitten se halusi kotiin. Sain sen kääntymään takaisin ja lopulta saimme ihan ok tarpeidentekolenkin tehtyä. Iltaruoka maistui hyvin ja sen jälkeen Miko vielä kävi kerjäämässä meidän iltapalaleipiä. Oli tosi kiva nähdä Miko illalla reippaampana, sillä se oli koko päivän ihan surkeana. Tänään Miko on ollut jo selkeästi reippaampi ja aktivointilelut olivat jo testissä. Kipeä se toki edelleen on. Rio on ollut ihan nätisti Mikon kanssa ja pääasiassa nuollut sen naamaa ja korvia. Välillä Rio innostuu niin, että Mikoa täytyy suojella. Rion innostus ei siis välttämättä kohdistu Mikoon, vaan se innostuessaan hyppii varomatta mitään.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Lumileikkejä

Torstaina tein ensimmäisen kerran Nose Work harjoittelua kotona. En ole muistanut ostaa huopatarroja, joten Mikokin sai haistella purkkia. Sen se osasi oikein hyvin. Rio myös tuntui tajuavan mistä on kyse, mutta sen kanssa on välillä vähän haastavaa naksauttaa oikeaan aikaan, sillä Rio on liikkeissään niin nopea. Joku kerta jäi naksauttamatta ja naksautus tuli välillä muuta kuin purkin haistelusta. Varsinkin toisella kerralla alkoi vähän pakka hajota. Mikon kanssa olisi kiva päästä harjoittelemaan laatikoilla ennen seuraavia treenejä. Rion kanssa on parempi vielä tehdä lisää purkin haistelua.

Eukalyptus hydrolaatti on turvallisempi kuin eteerinen öljy.

Hydrolaatti säilyy parhaiten lasipurkissa jääkaapissa

Sideharsoon on lisätty yksi tippa eukalyptusta


Lauantaina oli vihdoin se päivä, kuin pääsin kuvaamaan poikia talvimaisemissa. Oli pilvinen päivä, mutta erittäin mukava ulkoilusää. Sää oli lauhtunut reilusti edellisen päivän -20 asteen pakkasista. En saanut millään sopivia asetuksia kamerasta. Kokeilin vaikka mitä, mutta jos kuva oli valoisa, niin liike oli epätarkkaa ja jos sain liikkeen pysäytettyä, niin kuva oli tumma. Rio tykkää hyppiä ja juosta syvässä hangessa ja yrittää ottaa lumipaakkuja kiinni. Se tykkää lumesta ihan niin kuin Mikokin. Riolle kerääntyi lumipaakkuja erityisesti nivusiin, Mikolla taas tassuihin. Kotona kesti hetken, että molemmat pojat oli puhdistettu karvoihin jääneestä lumesta.



Lumen pyydystämistä






Miko hurjana


Juokseminen on kivaa!

Sunnuntaina Rio kävi tapaamassa Jackiä Espoossa. Riolla on viimeksi ollut ennen vuoden vaihdetta leikkikaveri, joten se on puhkunut leikkienergiaa. Vaikka Rio kuinka on yrittänyt, niin Miko ei ole lähtenyt sen kanssa leikkimään. Keli oli taas varsin mukava ulkoilun kannalta, mutta lunta tuli vaakatasossa. Rio tunnisti Jackin jo jonkin matkan päästä, vaikka sillä oli musta takki päällään. Pojat kävivät heti innoissaan leikkimään. Syvässä lumihangessa leikkiminen oli väsyttävää, joten yhtä kauan pojilla ei riittänyt leikki-intoa kuin aikaisemmin. Sisällä pienen lepohetken jälkeen pojat jatkoivat painia. Harmittavasti sitä ennen Rio nosti kahdesti koipeaan keittiössä. Toivottavasti sisälle merkkailu vieraissa paikoissa ei meinaa tulla tavaksi. Rio oli jälleen vähän turhan innokkaasti astumassa... Hetja ei ollut enää yhtä pelottava kuin aikaisemmin.







Jack

Jack kuuntelee ja kerjää

Jack & Rio

Koska Mikolla on ollut kipuja, niin Rio lähti parin tunnin kotona lepäämisen jälkeen tuuraamaan Mikoa treeneihin. Rio ei vielä osaa odottaa nätisti, joten se vikisi silloin, kun autoin Saaraa Huugon palkkauksessa. Siihen olin tyytyväinen, että Rio odotti istuen, hihna löysällä, vaikka se ääntä pitikin. Rio teki vähän putkea niin, että Saara piti hihnasta kiinni ja minä kutsuin toisessa päässä. Ensimmäisellä kerralla Rio ei millään meinannut keksiä, mistä sen pitäisi mennä, vaan se yritti luokseni putken molemmin puolin. Parin kerran jälkeen Rio tuli putkesta läpi jo ennen kuin olin ehtinyt kutsua sitä. Lopuksi tehtiin käsittelyharjoituksia.

torstai 21. tammikuuta 2016

Ajatuksia kastroinnista

Minun piti jo vuosi sitten kirjoitella ajatuksia kastraatiosta, sillä silloin se oli myös harkinnassa. Silloin asian miettiminen jäi puolitiehen, sillä eturauhasvaivoihin saatiin helpotusta eikä sitten tytötkään enää ”vaivannut”. Muuten vain en halua koiriani kastroida, mutta tottakai silloin, kun se on koiran kannalta parasta. Mikon kohdalla tuntuu jälleen siltä, että se olisi parasta kaikkien osapuolien kannalta. Narttujen juoksut tuntuvat stressaavan sitä paljon, varsinkin silloin, kun on pahin aika meneillään. Miko on levoton ja vinkuu. Aina, kun joku nousee ylös, Miko tulee toiveikkaana perään, sillä se haluaa koko ajan ulos. Se ei haluaisi tulla ulkoa sisälle ja alkaa niissä risteyksissä, joista käännytään kotia kohden, vetämään toiseen suuntaan. Se istuu sängyllä ja katsoo ulos tai seisoo sohvan käsinojalla ja katsoo ulos. Se yrittää astua tyynyjä ja leluja. Pienen pehmolelunkin näkeminen saa sen maiskuttamaan ja Miko yrittää saada lelusta sopivan otteen. Meitä Miko ei yritä astua, mutta muita kylläkin. Ei se kauhean kivaa ole ollut, vaikka jouluna, kun perheeni on kokoontunut yhteen ja Mikoa saa olla koko ajan käskemässä pois muiden jaloista. Miko on hyvin kiinnostunut toisista koirista, se heiluttaa häntää uroksillekin. Kantapään kautta opin, että ei se niistä toisista uroksista kuitenkaan tykkää. Tällaisia ongelmia on toki muillakin urosten omistajilla, vaikka välillä tuntuu, ettei muiden urokset reagoi juoksuaikoihin yhtä voimakkaasti. Tietenkin uroksissa on eroja.

Suurin syy kastrointiajatuksiin on Mikon juoksuihin liittyvät käyttäytymiset, erityisesti uutena tullut työpäivinä ulvominen. Asumme kerrostalossa, jossa meillä on paljon naapureita. Ei vain ole mitenkään mahdollista, että Miko ulvoo kotonamme useamman päivän tyttöjen perään. Eihän siihen mikään auta, eroahdistus ja tylsistyminen on asia erikseen. Viime viikon Miko vietti työpäivät joko työpaikallani tai äidilläni ja se ei mielestäni ole ratkaisu tähän ongelmaan, vaikka tuskin ulvomiset viikkotolkulla jatkuisivat. Ajatuksia vahvasti tukeva syy on eturauhasongelmat. Mikolla ei kai tätä ennen ole ollut tulehdusta eturauhasessa, vaan ongelma on ollut vain liikakasvu. Kuitenkin eturauhasvaivat on aika hyvä syy koiran kastroinnille, sillä ne uusiutuvat helposti ja iän myötä eturauhanen voi vaivata useammin. Mielestäni tässä on jo riittävät syyt kastroinnille eikä kastrointi sinällään ole minulle ongelma (jossain keskustelussa oli kommentti tyyliin ”enemmin luovun koirasta kuin kastroin sen”). Mutta. Mikon epävarmuus yhdistettynä kastrointiin voi olla ongelma ja sen vuoksi olen miettinyt asiaa paljon. Kemiallinen kastrointi olisi varmasti hyvä tapa nähdä, miten kastrointi vaikuttaa Mikon epävarmuuteen. Minusta kuitenkin tuntuu, että ainoa oikea ratkaisu on oikea kastrointi. Mitä sitten, jos kemiallinen kastrointi saa Mikon epävarmuudesta johtuvan pelkoaggression (joka ei onneksi ole kovinkaan voimakasta) pahenemaan. Kemiallisen kastroinnin vaikutusten loppuessa kaikki on taas ennallaan; narttujen juoksut aiheuttavat ongelmia ja eturauhanen vaivaa. Sitten ollaan taas alkupisteessä.

Olen lukenut jonkin verran muiden kokemuksia kastraatiosta. Pääasiassa leikatut urokset ovat olleet nuorehkoja eikä koiran taustoista ole sen enempää tietoa (onko esim. ollut epävarma). Kokemuksia on hyvin erilaisia. Tai oikeastaan aika paljon samoja asioita, mutta osalla ne ovat olleet positiivisia ja osalla negatiivisia. Joistain koirista on tullut hyvin flegmaattisia ja lenkeillä perässä vedettäviä, useimmilla ei ole tapahtunut vireydessä merkittäviä muutoksia. Useasti juoksunartuista kiinnostuminen on jäänyt ja joskus myös astumisyritykset, mutta juoksuista stressaaminen, kuten syömättömyys ja ulvominen, ovat jääneet pois. Uroksesta on monilla tullut sosiaalisempi, hellyydenkipeämpi, kuuliaisempi ja yhteistyöhaluisempi. Useamman uroksen omistajalla koirien välisissä suhteissa ei ole tapahtunut muutosta. Joillain uroksilla kastrointi on vähentänyt joko vähän tai merkittävästi toisille uroksille rähjäämistä. Yleisempää tuntuu kuitenkin olevan se, että rähjääminen on pahentunut ja voi kohdistua urosten lisäksi myös narttuihin ja pentuihin. Joskus myös ihmisiin tai muihin epäilyttäviin kohteisiin.

Keskusteluja erityisesti epävarman koiran kastrointiin liittyen en ole löytänyt. Kokemuksia normaalin, itsevarman koiran kastroinnista en näe kauhean hyödyllisinä. Mikolla tuntuu epävarmuuden aste vaihtelevan. Joskus Miko harvakseltaan alkaa rähjätä toisille koirille ja joskus sitä tuntuu tapahtuvan kaiken aikaa. Samoin välillä on vaiheita, kun Mikoa tuntuu paljon helpommin epäilyttävän vieraat ihmiset ja joskus se tuntuu olevan kaikkien kaveri. Kauhean pahana en Mikon epävarmuutta näe ja koulutuksella epävarmasta käytöksestä olisi varmasti päässyt jo aikaa sitten eroon. Joskus Miko saattaa esim. haukahtaa, kun ihminen yhtäkkiä ilmestyy nurkan takaa, mutta se jää siihen yhteen haukkuun, kun se huomaa, ettei mitään hätää ole.

Aluksi olin sitä mieltä, että Miko joutuu kastroitavaksi. Ja edelleen olen sitä mieltä, että se olisi ainoa oikea ratkaisu. Mutta sitten ajattelin, että ehkä kannattaa ensin kokeilla kemiallista kastraatiota, jotta mitään peruuttamatonta, jota joutuisin katumaan, ei tulisi tehtyä. Nyt tuntuu siltä, että Mikolle voisi vain käydä ottamassa uuden Tardak -piikin ja palata asiaan myöhemmin. Tardak -pistoksesta on nyt kaksi viikkoa ja ennen sen vaikutuksen loppumista pitäisi päätös tehdä. Tuntuu siltä, etten vielä tässä ajassa voi tehdä noin isoa päätöstä. Ilman Mikon epävarmuutta päätös olisi jo tehty. Useammankin kerran olen lukenut, että epävarmaa koiraa ei kannata kastroida tai ainakin sitä kannattaa tarkkaan harkita. Varmaan parhaassa tapauksessa ei tapahdu mitään muutosta ja pahimmassa tapauksessa pelko alkaa hallita normaalia elämää. En yhtään tiedä, mitä kannattaisi tehdä ja se stressaa…

Kastroinnin syitä ja seurauksia
Vanhemmilla uroksilla yleisin terveydellinen syy kastraatioon on eturauhasvaivojen välttäminen. Pienempi syy on poistaa/vähentää riskiä saada kasvaimia, mutta esimerkiksi kiveskasvaimien riski on muutenkin pieni, n. 1 %. Tavallisin syy leikkaamiselle on ei-toivotun urosmaisen käyttäytymisen poistaminen/vähentäminen, kuten toisille uroksille uhittelu, merkkailu ja narttujen juoksuaikoihin liittyvät käyttäytymisongelmat (karkailu, ääntely, alakuloisuus, syömättömyys, astuminen). Kastraatiolla voidaan myös yrittää hillitä ihmisiin kohdistuvaa aggressiivista käytöstä, mutta kastroinnin vaikutukset ovat lähinnä lisääntymiseen liittyvän käytöksen vähenemistä. Vaikka kastraatio vähentää/poistaa riskiä ainakin kives- ja peräaukon kasvainten osalta, niin se voi altistaa koiran joillekin muille kasvaintyypeille. Joidenkin tutkimusten mukana kastraatio voi lisätä riskiä sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan ja lisätä riskiä vanhojen koirien dementoitumiseen. Lihomistaipumus on yksi kastraation haittavaikutus ja ylipaino altistaa taas muille terveydellisille ongelmille. Kastraatio vaikuttaa erityisesti pitkäkarvaisilla roduilla turkin laatuun ja määrään, jos koira leikataan vanhemmalla iällä. Turkki muuttuu pehmeämmäksi, jolloin se vaatii enemmän hoitoa, esim. harjaamista, ja kerää enemmän roskia ja lunta. (Lähde)

Pelkoaggressiivisuus
Yleisin aggressiivisuuden syy on pelko tai epävarmuus. Aggressiivisuus yleensä kohdistuu kaikkiin tai tietynlaisiin koiriin ja alkaa jo nuorena. Se voi johtua puutteellisesta sosiaalistamisesta pentuaikana tai se voi olla opittua aikaisemmasta ikävästä kokemuksesta. Pelkäävä koira puolustautuu varmuuden vuoksi ja jos uhkauseleet eivät poista koiran kokemaa uhkaa, se joko yrittää paeta tai hyökkää (hyökkäys on paras puolustus). Epävarmuudesta johtuvan aggressiivisuuden tunnistaa koiran asennosta ja elekielestä, mm. kehon jäykistyminen, korvien luimistaminen. (Lähde)

tiistai 19. tammikuuta 2016

Rio 7 kk

Ripa Rippana on tänään 7 kuukautta vanha, 38,5 cm korkea ja painaa 8 kg. Rio menee säkäkorkeudessa samoissa lukemissa kuin isänsä.


Kuvaukset tehtiin tällä kertaa sisällä, sillä harmittavasti en ole vielä päässyt kuvaamaan koiria ihaniin lumimaisemiin, sillä aina valoisaan aikaan on jotain muuta. Onneksi seuraavana kahtena viikonloppuna ei ole, ainakaan toistaiseksi, ohjelmaa, joten pitäisi vihdoin saada koirista talvikuvia.


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Lahden pentunäyttely

Lauantaina päivä meni talkoillessa agilitykisoissa. Täytyi kerätä pisteitä, jotta voin ilmoittaa molemmat pojat treeneihin kesäkaudelle. Edellisestä käynnistä Ojangossa oli jo aikaa ja nyt Reittiopas ei enää antanut minkäänlaisia yhteyksiä meiltä Ojankoon. Ei se aikaisempikaan 1,5 h per suunta julkisilla ollut kiva. Sain onneksi kyydin. Oli kiva pitkästä aikaa olla töissä agikisoissa. Olisin päässyt samalla kyydillä takaisin, mutta halusin lähteä kotiin, kun vuoroni loppui, vaikkei kisat silloin vielä ollut ohi. Kyytini oli loppuun asti paikalla. Meillä pojat olivat keskenään kotona 6h ja halusin päästä mahdollisimman pian kotiin, sillä en tiennyt osaako Miko olla nätisti. Harmittavasti isäntä ei ollut muistanut lähtiessään pistää äänet tallentavaa sovellusta päälle. Soitin taksin, jotta pääsisin kotiin mahdollisimman nopeasti. Kului hetki ja puhelimeni soi. Taksikuski ei löytänyt perille ja kyseli ohjeita. En oikein osannut ohjeistaa. Meni taas jonkin aikaa ja taksikuski soitti uudestaan. Hän ilmeisesti pyöri jossain lähellä, mutta ei vaan löytänyt perille. En edelleenkään osannut ohjeistaa sen paremmin kuin edellisellä kerralla ja taksikuski joutui soittamaan muualle kysyäkseen ohjeita. 25 min taisin ulkona odotella, kunnes taksi viimeinen löysi perille. Se ainoa ohje, jonka osasin sanoa, ei hyödyttänyt yhtään, sillä liikennejärjestelyt olivat muuttuneet niin paljon. Täytyy jatkossa pyrkiä keräämään pisteet kesällä järjestettävistä kisoista, jotta liikkuminen ei ole yhtä hankalaa. Tosin jossain vaiheessa meillä on oma halli, jossa talvikisat voi järjestää. Meidän seuran hallihanke on taas mennyt eteenpäin.

Tämä päivä meni näyttelyreissussa. Hyppäsimme Kampissa Lahteen menevään bussiin, sillä Rio pelkää junalla matkustamista. Ajattelin, ettei bussissa ole pelottavia ääniä niin kuin junassa. Mutta bussin käynnistyessä alkoikin kuulua kaikenlaisia pelottavia ääniä. Rio yritti ensin päästä pakoon, mutta se jäi sitten täristen istumaan syliini. Onneksi se jossain vaiheessa rauhoittui. Hetken aikaa Rio nukkuikin. Tunnin matkustamisen jälkeen tuli uusi stressivaihe, jolloin Rio läähätti. Yritin koko ajan olla itse mahdollisimman rauhallinen.

Lahden messuhallissa taisi olla toinenkin näyttely samaan aikaan ja siellä oli kovin ahdasta. Meidän kehän tuomari käytti paljon aikaa koirien arvosteluun, joten kehä oli ainakin 50 min myöhässä. Yritin kuluttaa aikaa mm. käymällä Rion kanssa pariin otteeseen ulkona. Ulkona oli niin kylmä, ettei siellä voinut olla kovin kauaa ennen kuin Rion tassuja alkoi paleltaa. Muutamaa rotua ennen meitä kehän vierestä löytyi paikka, johon leiriydyimme. Ahtauden takia en päässyt kunnolla virittelemään Rioa. Tarkoituksena oli mennä kehän laidalle, kun meitä ennen oleva rotu, josta oli myös vain yksi osallistuja, menisi arvosteluun. Se koira ei ollut paikalla, joten jouduimmekin kehään luultua nopeammin. Minulla ei ollut vielä edes numerolappua kädessä. Rio tuli reippaasti kehään, mutta sitten sitä alkoikin jännittää. Tuomari tuli tervehtimään ja pyysi namia, jolla hän sai Rion lähemmäksi. Tuomari hieman tutki ja sitten menimme kehän ympäri. Tuomari jatkoi tutkimista ja pyysi lisää namia. Sitten hän katsoi liikkeet uudestaan niin, että menimme kehän ympäri ja edestakaisin. Arvostelun saneleminen kesti, joten seisotus vaati koiralta kärsivällisyyttä. Välillä seisoin ja välillä menin kyykkyyn, kun Riolla alkoi takapuoli painua maahan. Olin juuri noussut jälleen seisomaan, kun tuomari tuli viimeisen kerran katsomaan Rioa. Rio pakitti. Riolle luokkavoitto ilman kunniapalkintoa. Tuomari kertoi mm. miksi kunniapalkintoa ei tullut. Hän sanoi, että vaikka tietää rodun olevan varautunut, niin tuomarin täytyy kuitenkin voida tutkia koira. Hän sanoi Rion menevän reippaasti kanssani, vaikka muuten se jännittikin. Hänestä iso kehä ei ollut vielä Riolle oikea paikka. Hän mainitsi myös Rion käyristävän lantiota liikkeessä. Lopuksi hän vielä kehui Rion päätä.

17.1.2016 Lahti pn, tuomari: Kati Heiskanen
"Hyvin kehittynyt, hieman varovaisesti esiintyvä urospentu. Hyvät mittasuhteet. Kaunismuotoinen pää, jossa hyvä valkoinen piirto. Hyvät korvat ja korvakorut. Ryhdikäs, melko lyhyt kaula. Vahva selkä. Turhan luisu lantio. Runko vaatii aikaa. Niukat etukulmaukset, hyvät takakulmaukset. Tarmokkaat liikkeet, mutta käyristää lantiota liikkuessaan. Hyvä karvanlaatu. Ihastuttava väritys. Vaatii kehätottumusta." PEK1

Yksi väsynyt matkustaja

Harmittaa, että KP jäi uupumaan, mutta Riolle kolme kunniapalkintoa neljästä näyttelystä on erinomaisesti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Rio tutkittiin maassa ja sitä on harjoiteltu hyvin vähän. ROP-pentu olisi saanut tosi hienon pystin, joten harmi, ettei sellaista saatu :) Kuukauden päästä yritetään uudestaan. Tämäkin tuomari oli hyvin mukava ja käsitteli koiria kivasti.

Kiirehdimme rautatieasemalle, jossa ostin lipun vain muutamaa minuuttia ennen junan lähtöä. Ajattelin, että IC-junalla matkustaminen voisi olla ok, sillä kaukojunat ovat hiljaisempia. Alkuun Rio tärisi, mutta se rauhoittui nopeasti ja unikin maistui.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Erilainen viikko ja Nose Workin alkeet

Maanantaina eläinlääkäri soitti virtsanäytteen tuloksista. Bakteerikasvua oli näkynyt, joten kävin tiistaina hakemassa Mikolle kymmenen päivän Synulox vet -antibioottikuurin. Kyselin puhelimessa eläinlääkäriltä, josko Tardakin vaikutuksia voisi kohta jo näkyä. Ell meinasi, että se vain pienentää eturauhasen kokoa. Mikon testosteronitasot ovat niin korkealla, ettei Tardakilla ole juuri niihin vaikutusta. Vuoden takaisia blogikirjoituksia lukiessa selvisi, ettei viime vuonnakaan Tardakilla juuri ollut muuta vaikutusta kuin että vikinä ja levottomuus loppuivat (eli eturauhasen aiheuttama kipu helpotti). Toinen piikki sai sitten jo aikaan muitakin vaikutuksia eli kiinnostus tyttöihin katosi ja treeneissä oli hyvä vire.

Sunnuntai-iltana ei tuntunut siltä, että olisin halunnut jättää Mikon työpäiväksi kotiin. Yritin saada Mikoa äidille, mutta äiti ei ollut kotona. Otin sitten aamulla Mikon töihin mukaan. Miko on onneksi helppo ja melko huomaamaton, mutta ei sitä oikein napannut olla töissä. Se ei malttanut juurikaan levätä ja olisi mieluummin ollut muualla kuin huoneessani. Vaikka Miko on ollut kerran mukanani töissä, niin työkaverini näkivät nyt Mikon ensimmäistä kertaa. Miko oli vähän erilainen toimistokoira kuin Rio, sillä sitä sai silittää :) Mikoa tykättiin käydä rapsuttamassa ja Miko itsekin hakeutui rapsutettavaksi. Otin myös tiistaina Mikon mukaan töihin. Tällä kertaa se jo malttoi nukkua enemmän, mutta lounastaukoni aikana työkaverini pitivät Mikolle seuraa, kun se oli vikissyt huoneessani.

Mikon vuoro olla toimistokoirana

Keskiviikkoaamuna Miko lähti jälleen mukaani Pasilaan, mutta tällä kertaa se hyppäsikin toiseen junaan äitini kanssa. Äiti olisi voinut pitää Mikon perjantaihin asti, mutta meillä alkoi torstaina Nose Work -kurssi, joten kävin hakemassa Mikon kotiin torstaina töiden jälkeen. Miko oli ollut äidillä nätisti eikä ollut pitänyt meteliä äidin tunnin kauppareissun aikana. Miko oli ylitsevuotavan iloinen kun hain sen kotiin.

Halusin pitää Riolla rutiinit normaalina, joten vaikka se oli yksin työpäivät kotona, niin rajasin sille normaalin alueen keittiöstä ja eteisestä. Keskiviikkoilta ja torstai hieman jännittivät, sillä Rio ei ole aikaisemmin ollut niin pitkään erossa Mikosta. Mutta ihan kuin Rio ei edes olisi huomannut Mikon poissaoloa.


Tänä aamuna vein vielä Mikon aamulla äidille, tai siis Pasilaan, josta äiti jatkoi Mikon kanssa kohti Rekolaa, sillä en vielä uskaltanut jättää Mikoa yksin. Luulisin, ettei Miko ainakaan enää loppuviikosta olisi pitänyt kotona meteliä, mutta halusin ottaa varman päälle. Alkuviikosta mietin enemmän kastraatiota, sillä ei tällaista tilannetta voi enää tulla. Googlailuni jäi kesken, mutta täytyy vielä jatkaa. Ajatukset ovat edelleen ristiriitaiset.

Miko on ollut viime päivinä, erityisesti tänään, äreä Riolle. Se tuntuu ärähtävän helpommin kuin normaalisti. Pojat eivät ole juurikaan leikkinyt sinä aikana, kun tytöt ovat olleet kovasti Mikon mielessä. Varsinkin ulkona Rio yrittää saada Mikoa leikkimään ja Mikosta näkyy jo kauas, ettei se ole yhtään kiinnostunut. Rio oikein härnää Mikoa, joten olen yrittänyt välillä estää Rioa kaivamasta verta nenästään antamalla Mikolle enemmän hihnaa. Rio ei ole vähään aikaan leikkinyt kenenkään kanssa, joten se pursuaa leikkienergiaa.


Torstai-iltana Mikolla alkoi Nose Work alkeet Heiluva Hännässä. Aloitimme kertomalla itsestämme ja koirastamme, jonka jälkeen kouluttaja kertoi lajista. Koirat pääsivät sitten yksitellen tutustumaan hajuun. Metallipurkissa oli eukalyptuksen hajua ja koiraa palkattiin siitä, kun se haisteli purkkia. Mikon kanssa pääsimme aloittamaan. Otin Mikon viereeni perusasentoon ja vapautuksesta Miko meni suoraan haistelemaan purkkia. Miko tajusi jutun heti, joten hetken päästä meillä oli jo riittävästi toistoja yhdelle kerralle. Miko näytti hienosti muille mallia. Kun kierros lähti alusta, kouluttaja oli sitä mieltä, ettei Mikolle tarvitse enää naksutella purkin haistelusta, vaan sille voidaan pistää hajua pahvilaatikkoon. Eukalyptusta pistettiin huopatarraan, joka liimattiin laatikon sisäseinälle. En aluksi naksutellut siitä, kun Miko ylipäätään pisti päätä laatikon yläpuolelle, mutta kouluttajan kehotuksesta ryhdyin ensin palkkaamaan siitä (niin olin ajatellutkin, mutta ymmärsin, että olisi pitänyt suoraan mennä hajusta palkkaamiseen). Kovin montaa toistoa siihen ei mennyt, kun Miko jo pisti kuonoaan lähelle huopatarraa. Saimme kotiin omat eukalyptukset, joten harjoittelut voi jatkua kotona ja voin kokeilla myös Rion kanssa. Kurssi kestää maaliskuulle asti, mutta treenejä on vain joka toinen viikko.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mukava näyttelykaveri

Kävimme lauantaina Rion kanssa Showhau Centerissä näyttelyharjoituksissa. Saavuimme paikalla juuri, kun harjoitukset pentujen kanssa alkoivat. Nopeasti otin ulkovaatteet pois ja vaihdoin Riolle näyttelyhihnan. "Tuomari" kävi ensin tervehtimässä pentuja ja jakoi sitten pennut pieniin ja isoihin, pienet aloittivat. Ensin "tuomari" kävi tarkemmin tervehtimässä pentuja ja sitten menimme pari kertaa yhdessä ympäri. Riolla oli koko ajan nenä maassa eikä siihen saanut kontaktia ollenkaan. Rio olisi tarvinnut vähän enemmän aikaa totutella paikkaan, suoraan kehään meneminen ei ollut hyvä. "Tuomari" tutki koirat yksitellen. Meidän vuoroa odotellessa Rio oli välillä kovin levoton ja vinkui. Kävin välissä hakemassa lisää namia ja namien vaihdoksella oli positiivinen vaikutus. Rioon sai nyt paljon paremmin kontaktia. "Tuomari" tutki ensin pöydällä ja otti hyvin huomioon Rion jännityksen. Välissä kävimme liikkumassa edestakaisin ja ympäri, jonka jälkeen oli pienen seisotuksen vuoro. "Tuomari" kehui, että Rio seisoo hienosti kaikilla neljällä jalalla. Liikkeetkin olivat ihan erilaiset kuin aluksi. Rio liikkui oikein kivasti ja nätisti. Rio tutkittiin vielä uudestaan pöydällä ja taidettiin tutkia vielä maassakin. Lopuksi menimme vielä yhdessä ympäri. Oli tosi kiva näyttelykoulutus ja edullinen hinta, 3 euroa, oli tosi kiva juttu. Varsinkin meidän tiistaisen ei-niin-edullisen näyttelykoulutuksen jälkeen. Tämän jälkeen jäi oikein hyvä fiilis pentunäyttelyä ajatellen. Tutkiminen menee jo selkeästi paremmin ja liikkeetkin ovat parantuneet.

Matkustimme pääasiassa bussilla ja viimeisen osan kotimatkasta junalla. Bussissa Rio oli jonkin verran hermostunut. Se välillä tärisi ja läähätti. Junamatka kesti noin 10 minuuttia ja se oli kaikista pahin. Pelko koskee siis myös muunlaisia junia.

Tänään Riolla oli pentunäyttely Kaapelitehtaalla. Olimme paikalla klo 12.30 ja veikkasin meidän vuoron olevan siitä noin tunnin päästä. Odottelua tulikin sitten lähemmäs 2,5 h ja vasta kolmen jälkeen Rio, ainoa kooiker ja kehän viimeinen koira, pääsi kehään. Odotellessa muutama ihminen kävi tervehtimässä Rioa. Ensimmäisellä oli joku kooikertuttu/naapuri. Toinen nainen oli tullut tutustumaan muutamaan rotuun ja hän oli jo jonkin aikaa odotellut, että pääsisi näkemään kooikerin, ainoan joka oli vielä näkemättä. Hän oli käynyt kyselemässä missä kooiker voisi olla ja yritti katsoa ihmisten numerolappuja, että oikea ihminen löytyisi :) Lopulta hän löysi meidät hallin perältä, pylvään takaa. Hän kyseli paljon ja toivottavasti hän sai tarvitsemansa vastaukset. Rioa kävi myös ihastelemassa nainen poikansa kanssa, Riolla alkoi häntä heilua, kun poika tuli lähelle ja Rio antoi pojalle pusuja :) Naisen kättäkin Rio kovasti nuoli. Onneksi se osaa välillä olla sosiaalinen :)

Kehässä tuomari kävi ensin tervehtimässä ja sitten menimme kerran kehän ympäri. Riolla tuli juuri silloin iso hätä, joten liikkuminen piti hetkeksi keskeyttää. Kehäsihteeri ystävällisesti korjasi jätökset ja me pääsimme jatkamaan kierrosta. Tuomari pyysi menemään vielä toiste, kun oli tuo häiriö ensimmäisellä kierroksella. Pöydällä Rio jännitti ja tuomarikin totesi sen ja sanoi sitten, että tehdään tästä mukavaa. Tosi kivasti hänkin koiran tutki. Tutkimisen jälkeen teimme vielä liikkeet edestakaisin ja ympäri. Sen jälkeen Rio seisoi hienosti häntää heiluttaen. Olin hyvin iloinen, kun kuulin tuomari sanovan "kp". Niin Rio oli rop-pentu! Tuomari vielä sanoi, että tutkimista pitää harjoitella. Kasiryhmä oli toisena ryhmäkehässä, joten kauaa meidän ei tarvinnut odotella. Kokoomakehää hoitanut nainen kävi tervehtimässä Rioa ja hän sanoi, että jos vaihtaa rotua, niin hän ottaisi kooikerin. Ryhmäkehään menimme joukon viimeisenä ja pelkäksi kunniakierrokseksi se jäi. Hieno kokemus se silti aina on :)

10.1.2016 Helsinki pn, tuomari: Veli-Pekka Kumpumäki
"Reippaasti liikkuva, pöydällä hieman ujosti käyttäytyvä urospentu, jolla sopiva luusto & mittasuhteet. Ikäisekseen hyvin kehittynyt. Hyvä ilmeinen pää. Ylälinja saa vielä vakaantua. Hieman niukat, mutta tasapainoiset kulmaukset. Hyvä turkki. Rotutyypilliset värimerkit." PEK1 KP ROP-pentu


Tänään Rio matkusti paljon rennommin bussissa. Läähätystä ei ollut ollenkaan eikä tärinääkään enää paluumatkalla. Mukavan rento näyttelykaveri Rio oli, vaikka muiden koirien läheisyydessä sen kanssa saa olla varuillaan, sillä se aika helposti ärähtää. Viikon päästä olisi vuorossa Lahden pentunäyttely, jossa Rio on myös ainoana rotunsa edustajana. Lahteen olisi helpointa ja varmasti nopeinta mennä junalla, mutta täytyy miettiä vaihtoehtoinen kulkutapa. 10 minuutin junamatka saa jo Rion niin ahdistuneeksi, että tunnin junamatka olisi ihan liikaa.