sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Maksimöllien korkkaus

Tänään osallistuimme Tainan ja Lokin kanssa I-HAH:n seuramestaruuskisoihin. Loki ja Taina osallistuivat medimölleihin ja me ensimmäistä kertaa maksimölleihin. Viime vuonna me vielä osallistuttiin medien möllikisoihin, mutta nyt kun maksihypyistä on jo kokemusta, niin oli aika mennä oikeaan kokoluokkaan.

Mua jännitti kovasti ennen kotoa lähtöä, mutta kisapaikalla en onneksi enää muistanut jännittää. Rata oli onneksi aika helppo eikä siinä tarvinnut juurikaan eri ohjaustyylejä. Miko oli maksien ensimmäinen. Miko lähti hyvin liikkeelle, mutta jo viidenneltä esteeltä tuli hylky (= 15 vp) kun Miko juoksi hypyn ohi enkä korjannut. Taisin keskittyä niin juoksemiseen, että Miko jäi selän taakse enkä ohjannut hyppyä mitenkään. Onneksi rataantutustumisessa Tainan ehdotuksesta muutin ohjaustapaa viimeiseltä putkelta seuraavalle hypylle, joka oli vinossa. Muuten tuo kohta ei varmaan olisi onnistunut eli todennäköisesti Miko olisi mennyt seuraavaksi väärälle esteelle. Mutta eipä tuokaan mennyt ihan putkeen kun Mikolle ei oikein jäänyt ponnistamiseen tilaa ja tulimme pituudelle jotenkin huonosti, jolloin viimeinen palikka kaatui. Miko ei onneksi pituuteen osumisesta välittänyt ja loppu meni hyvin.

Olin tosi tyytyväinen Mikon menoon. Muiltakin tuli hyvää palautetta Mikon vauhdista ja siitä että jätin kiellon korjaamatta. Olen myös itse tosi tyytyväinen siihen, etten alkanut korjailemaan ja siten laskenut Mikon virettä. Yksi meidän talviryhmässä ollut oli ihan hämmästynyt Mikon radasta kun ei siltä koskaan treeneissä tuollaista menoa nähty :) Kyselin myös kesäkauden kouluttajalta palautetta. Hän kysyi, että mitä oikein tein alussa Mikon motivoimiseksi kun se meni niin hyvin. Maksamakkara on meidän salainen ase. Sytytellessä/lämmitellessä Mikoa ennen meidän suoritusta annoin sille vähän maksamakkaraa, jolla on ollut aina positiivinen vaikutus agilityssa. Kouluttaja meinasi, että ennen pituutta olisi voinut tehdä haltuunoton ja siten saada paremman linjan pituudelle. Radan olisi saanut mennä kahteen kertaan, mutta hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa.

Ihanneaika oli muistaakseni 42s ja Mikon aika 21:22, joten aikavirhe oli -20,78. Ratavirheitä olisi omien laskujen mukaan ollut 20, mutta hyllystä tuli ilmeisesti sittenkin 10 vp, joten ratavirheet 15. Sijoitus oli 4/6. Jos olisin ohitetun hypyn ohjannut kunnolla, niin olisimme päässyt palkintopallille :)

Tässä  meidän suoritus, kiitos Tainalle kuvaamisesta! Mieltä lämmittää lopussa kuuluva "Wau!" joka tulee meidän kouluttajan suusta :)


perjantai 28. syyskuuta 2012

Vuoden viimeiset ohjatut treenit

Tänään meillä oli viimeiset ohjatut treenit kun kesäkausi päättyi. Tehtiin siksi kokonaista rataa kisanomaisesti. Olisin toivonut kontakteja mukaan, mutta hyvä välillä harjoitella myös hyppäreitä :) Ensimmäisellä kierroksella alun hyppy-hyppy-muuri-putki-hyppy meni hyvin, mutta olin myöhässä valssin kanssa ja niin lähti Miko rallattelemaan. Yritin saada Mikon putkeen, jotta rata voisi jatkua, mutta ensimmäinen yritys ei onnistunut. Toisella yrittämällä Miko sujahti putkeen ja päästin jatkamaan matkaa vaan yhden hypyn verran. Aloin liian aikaisin kutsua Mikoa joten se kielsi seuraavan hypyn. Sen jälkeen Miko jäi hetkeksi hajujen pauloihin. Samassa kohtaa myös muut koirat haistelivat, joten joku oli tainnut viljellä nameja... Kun matka taas pääsi jatkumaan meni seuraavat hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy hyvin ja kouluttaja käski lopettamaan ennen keppejä. Kouluttaja ehdotti skippaamaan kepit ja tekemään loppusuoran. Rengas oli jäänyt maksikorkeudelle (ainoa este, jota ei vielä olla tehty oikeilla korkeuksilla), joten jäljelle jäi pituus ja hyppy.

Toisella kierroksella ajattelin menevän vähän paremmin, mutta hitaammalla vauhdilla ja ilman rallia. Motivaation kanssa tuli kuitenkin ongelmia jo heti kättelyssä. Lähtökäskystä Miko lähti laahustamaan kohti hyppyä, joten hetken innostin sitä ja tehtiin sitten lentävä lähtö. Alku meni sitten taas ihan ok, mutta ensimmäisellä putkella Miko kielsi. Jätettiin putki ja heti seuraavan hypyn jälkeen en muistanut miten rata menee ja näin onnistuin taas omalla mokalla laskemaan Mikon virettä entisestään. Päästiin kuitenkin jatkamaan rataa hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy-hyppy ja onnistuin jopa tekemään ihan hyvännäköisen valssin! Mutta sitten tuli taas kielto putkella. Hetken käytin Mikon sytyttelyyn kunnes keksin kaivaa maksamakkaran esille. Sitten päästiin jatkamaan rata loppuun. Kepeillä tuli pari virhettä kun Miko oli niin kiinnostunut sormissani olevasta maksamakkarasta. Palkkasin keppien jälkeen ja sitten loppusuora.

Olisi tosi kiva jos aina treeneistä olisi videomateriaalia, mutta en sitten koskaan viitsi pyytää muita kuvaamaan... Tänään otin kameran mukaan viimeisen kerran vuoksi. Vähän on pimeää :)


Ei nyt ihan paras fiilis jäänyt näistä treeneistä, mutta kyllähän Miko kuitenkin ihan ok meni. Ehkä sen vireelle olisi ollut parempi jos olisi satanut :) Nyt sitten treenaillaan omatoimisesti niin kauan kuin meidän kentällä pystyy käydä. Saaran ja Huugon kanssa on tarkoitus treenata hyppytekniikkaa hallissa kerran viikossa omatoimitreenien lisäksi.

Vielä punkkipäivitys. Tällä viikolla (keskiviikkona?) Mikon kaulasta/rinnasta löytyi kiinnittynyt punkki. Verta se oli imenyt vasta vähän, joten punkkipihdeillä sitä ei saanut irti. Pinseteillä lähti. Mutta olipahan taas tiukasti kiinni! Viime viikolla löysin lenkillä yhden kävelemästä rintakarvoista. Punkkeja on tänä vuonna riittänyt...

tiistai 25. syyskuuta 2012

Tavoite saavutettu


Pistin torstai-iltana itselleni tavoitteen RunKeeper-sovellukseen, joka oli 30 km kävelyä Mikon kanssa syyskuun loppuun mennessä. Laskeminen alkoi perjantaista ja päiviä oli 10 eli 3 km/päivä. Perjantaina lenkitin Mikoa huimat 1,28 km. Ei siis ollut meidän aamu- ja iltalenkki kovin pitkiä. Lauantaina kävelyä kertyi 11,84 km, sunnuntaina 10,31 km ja maanantaina 9,04 km. Neljän päivän aikana käveltiin Mikon kanssa yhteensä 32,47 km, joten tavoite saavutettiin aika paljon nopeammin kuin kuvittelin.

Tällä hetkellä pystyn käymään näillä pitkillä lenkeillä ainoastaan viikonloppuisin ja maanantaisin (toim.huom. Markus toki myös lenkittää Mikoa, joten saa Miko muinakin päivinä ulkoilla). Sunnuntaina satoi koko päivän, joten lenkkeiltiin sitten sateessa. Reissu suuntautui Malminkartanonhuipulle ja yllättäen meillä ei ollut kauheasti seuraa ;) Lenkkeilyyn kului aikaa kaksi tuntia ja matkaa kertyi 9 km. Normaalisti meidän vauhti on jotain 4km/h luokkaa, mutta sateessa päästiin vähän reippaampaa eteenpäin.

Maanantaina mentiin taas ihanille lenkkipoluille Maununnevan suuntaan. Kuljimme aika paljon metsässä ja löydettiin taas tosi kivat polut. Löysimme myös juoksuhautoja ja muita 1. maailmansodan aikaisia rakennelmia. Mun mielestä juoksuhaudat ja niihin liittyvät rakennelmat ovat mielenkiintoisia, joten niihin piti jonkin aikaa tutustua. Näissä oli se kiva puoli, että rakennelmat olivat aika siistejä. Täällä Kannelmäessä ne on täynnä roskia ja graffiteja ja niissä on varmaan asustellut/viettänyt aikaa ties mitä pultsareita ja nistejä. Maanantaina löydetyillä juoksuhaudoilla on harrastettu ilmeisesti muovikuulasotaa, sillä maa oli täynnä pieniä valkoisia muovikuulia. En yhtään tiennyt missä päin seikkailimme, joten olikin aika yllätys kun yhtäkkiä olimmekin taas Maununnevan pelloilla. Luulin, että menimme koko ajan suoraan, mutta olimmekin mennyt ympyrän. Kahdessa tunnissa teimme 7,5 km lenkin.

Täytyy taas mainita, että olen hyödyntänyt aivan liian vähän näitä meidän ihania lenkkimaastoja. Voi kun olisi jo lauantai, että pääsisi taas keskuspuiston metsiin!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Terve on!

Varasin jo alkukesästä Mikolle ajan Malmin eläinklinikka Apexiin uuteen silmäpeilaukseen ja polvitutkimukseen. Olin ensimmäinen joukkotarkkiin ilmoittautunut ja kun ajalla ei ollut väliä niin saimme päivän ensimmäisen ajan. Herätys oli siksi eilen klo 7... Varasin ajan Apexiin, koska halusin, että silmät tutkii Sari Jalomäki kuten viimeksikin eli kaksi vuotta sitten. Myöhemmin sain kuulla, että hän on yksi parhaita koirien silmälääkäreitä. Aluksi Miko pääsi punnitukseen ja vaaka näytti 15,4 kg. Reilu puoli kiloa saisi paino pudota. Silmätippojen laitto osoittautui kovin hankalaksi, mutta kyllä ne lopulta saatiin. Toisella kierroksella pistin itse tipan vasempaan silmään kun ei siitä meinannut tulla mitään... Tutkimukset maksoivat 87 € eli vain 2 € enemmän kuin kaksi vuotta sitten.

Spooky eyes Mikke
Itse tutkimukset meni hyvin. Eläinlääkäri selosti koko ajan mitä hän teki ja kertoi löydöksistä. Vasemmassa silmässä oli edelleen pieni sikiökautinen kalvojäänne eli iris-ris PPM, jonka sijainnin ell merkkasi lomakkeeseen. Hän sanoi, että se tulee aina olemaan silmässä, on vähän niin kuin syntymämerkki eikä siitä ole haittaa. Oikeassa silmässä näkyi myös edelleen hentoa pigmenttiläiskää, mutta sitä ell ei merkannut lomakkeeseen. Viimeksi siitä oli maininta ja merkattu kuvaan sijainti, mutta ilmeisesti nyt se oli jo niin pientä. Näytin lopuksi edellisen kerran lomaketta, josta ell sanoi, että viimeksi iris-iris PPM:stä meni tieto johonkin NB-rekisteriin, mutta nyt ei enää mene, koska se on niin merkityksetön asia, joten tietoa ei enää kerätä. Tosin joillain roduilla noihin täytyy kiinnittää huomiota. Silmien jälkeen katsottiin polvet, jotka edelleen pysyivät kiinteästi paikoillaan. Eli tuloksena ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia ja polvet 0/0.

Mikon silmät ja polvet on nyt kaksi kertaa tutkittu sekä lonkat, kyynärät ja selkä kuvattu terveiksi. Miko on siis luustoltaan, niveliltään ja silmistään parasta A-luokkaa :) DLA on myös kartoitettu, joten tutkimuksia on tehty. Kaksi tutkimusta vielä kiinnostaa eli vWd- ja ENM-testi.

DLA:sta tuli mieleen, että Mikon sisaruksista yhden haplot on selvitetty. Siskopuoli Pimun (sama isä) haplot ovat Kooi2 ja Kooi6. Mikon haplot ovat Kooi1 ja Kooi4, joten Gipi-isän haplovaihtoehtoja ovat:
  • Kooi1 / Kooi2
  • Kooi1 / Kooi6
  • Kooi2 / Kooi4
  • Kooi4 / Kooi6
Kun silmätippojen vaikutus oli lakannut, lähdimme Mikon kanssa vihdoin ensimmäiselle luontopolulle. Menimme Espooseen Tremanskärrin luontopolulle, sillä autottoman päivän vuoksi bussiliput olivat yli puolet halvempia. Luontopolku sijaitsee Vihdintien varrella lähellä Serenaa. Lähtö meni hieman myöhäiseksi, mutta pääasia että valoisaa oli koko lenkin ajan. Aluksi kuljettiin kuntopolulla, josta sitten käännyttiin metsään. Metsäpolulla vaihdoin Mikolle flexin, jotta sillä olisi vähän enemmän mahdollisuuksia nauttia metsästä. Polku meni ihanassa kangasmetsässä ennen kuin tulimme suolle. Osan matkasta Miko kulki suolla ja osan pitkospuilla. Jonkin verran metsässä ja suolla näkyi sienestäjiä/marjastajia, mutta muuten oltiin ihan keskenämme.

Suolta polku jatkui metsään ja järven rannalle. Mikolla oli kova veto kohti vettä ja se olisi ollut menossa järveen jyrkännettä pitkin. Etsittiin kuitenkin vähän helpompi reitti alas järvenrantaan. Rannassa ei ollutkaan ihan matalaa, joten Miko yritti löytää sopivaa paikkaa kauhomalla vettä. Turhautuessaan Miko päästi sellainen äänen, jota en nyt osaa selittää :) Lopulta Miko löysi sopivan paikan ja pääsi hieman kahlaaman. Sen jälkeen poika veti kunnon hepulit ja raivoisasti riuhtoi keppiä. Palasimme sitten luontopolulle, jota pitkin matka jatkui järvenrantaa pitkin. Ranta alkoi olla soisempaa ja sitten mentiinkin hyvin liukkaita pitkospuita pitkin kaislikkoon ja edelleen metsään. Luontopolun lopussa metsässä oli enemmän lehtipuita ja Mikoa kiinnostavia lintuja. Loppumatka meni taas kuntopolkua pitkin. Tänne pitää lähteä toistekin! Koska meillä oli vielä aikaa bussin tuloon, niin seikkailimme vielä hetken metsässä. Kohtasimme kuntopolulla 9-viikkoisen belgianpaimenkoira tervuerenin, joka oli niin söpö! Luontopolun pituus oli 3,7 km ja kävelemiseen meni 1,5 h. Yhteensä lauantaille kertyi kävelyä n. 12 km. Olen nyt joka lenkin ajaksi pistänyt RunKeeper-sovelluksen päälle, sillä haluan tietää kuinka paljon Mikon kanssa kävelen.

Lisää kuvia löytyy täältä.
Tremanskärrin luontopolku + muut kävelemiset Espoossa
Suolla

Pitkospuilla


Kahlaaja

Miko on bongannut linnun

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Metsälenkkeilyä, naksuttelua

Lauantaina oli tarkoitus käydä taas siedättämässä koiria laukauksien ääniin. Ampumaradan kalenteriin oli merkitty lauantaille hirvikoe, joten odotimme laukauksia kuulevamme. Taina oli mennyt paikalle Lokin ja Fionan kanssa hieman aikaisemmin, mutta mitään ei ollut kuulunut.

Lähdimme Saaran ja Huugon kanssa metsään kävelemään, kohti ampumarataa. Miko taas veti ihan kauheasti. En ymmärrä mihin sillä on niin kiire. Ehkä me vaan ollaan käyty metsässä ihan liian vähän. Löydettiin ampumaradan aidan vierelle ja jotain toimintaa siellä vaikutti olevan, mutta ei ne vaan ampunut. Metsästä löytyi tuoreita hirvenpapanoita. Metsätiellä pidimme pienen tauon ja pidin Mikoa paikallaan, jotta sen hengitys tasaantuisi. Sitten taas jatkettiin matkaa. Pojat taisi päästä hirven jäljille kun Huugo välillä vähän haukahti ja Mikokin malttoi jopa pistää päätä maahan. Hirven jälkiäkin näytti maassa olevan. Pojat sai jäljestää hirveä niin kauan kunnes Saara löysi suppilovahveroapajat. Sitten joutui pojat puuhun kiinni. Olin jo aikaisemmin kerännyt muutaman suppiksen Saaralle, mutta nyt niitä oli niin paljon, että rupesin keräämään niitä omaan kakkapussiin. Saara oli aikaisemmin pitänyt pikasienikurssin eli mistä tunnistaa suppilovahveron. Huugo ja Miko alkoivat jo kyllästyä odotteluun ja ryhtyivät päästelemään ääniä. Teki kyllä oikein hyvää Mikolle kun joutui olemaan aloillaan. Ajattelin jo, että se vielä kuolee sydänkohtaukseen tai kuristuu hengiltä kun hengitys alkoi jo vinkua vetämisestä. Matkan jatkuttua Mikon meno oli rauhallisempaa. Myöhemmin päivällä vein suppikset isälle, sillä itse en sieniä syö. Tulikin käveltyä normaalia enemmän kun metsäreissun lisäksi kävelin kahdesti Kannelmäestä Malminkartanoon ja kerran takaisin päin. Välimatkaa on 3 km eli yhteensä 9 km kävelin tuota väliä. Sunnuntaina ja maanantaina kävimme lenkillä Pirkkolassa ja tarkoituksena oli kävellä mahdollisimman paljon metsässä. Poluilla kävellessä Mikon meno on paljon rauhallisempaa, joten jos taas viikonloppuna pääsisi ihan kunnolla metsään.

Olen miettinyt, että tokon paikalla makaamisessa olisi parempi jos Miko makaisi pää maassa. Niin se ei pystyisi tarkkailemaan ympäristöä niin paljon kuin se nyt tarkkailee eikä siten niin helposti ottaisi häiriötä. Viime keskiviikkona ryhdyin tuumasta toimeen ja ryhdyin naksuttelemaan. Ensin naksuttelin muutaman kerran peruuttamisesta ja kun lopetin siitä palkkaamisen, niin melko pian Miko meni maahan ja laski päänsä. Naksun ja palkan jälkeen Miko taas tarjosi peruuttamista. Kun Miko seuraavan kerran painui maahan ja sai palkan, niin sillä välähti. Sen jälkeen tuli hienoja suorituksia toisen perään :) Eilen taas jatkettiin eikä Miko enää edes tarjonnut peruuttamista.

Siitä tulikin sitten mieleen, että pitäisikö kerrallaan olla vain yksi asia naksuteltavana, johon ei ole vielä mitään käskyä? Haluan edelleen vahvistaa peruuttamista, mutta en vielä haluaisi käyttää käskyä, koska se ei ole vielä riittävän hyvin Mikolla hallussa. Jos vaan odotan, että Miko tarjoaa jotain, niin nyt se tarjoaa vain maahan menoa enkä haluaisi olla siitä palkkaamatta. En nyt oikein saa mitenkään fiksusti kirjoitettua naksuttelumietteitä tähän… Äh, tarvitsisi käydä joku kurssi.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Perjantain agilityt

Tänään treenattiin agilitya kahden hurrikaanin rippeissä eli keli oli varsin mukava... Eipähän tule koiralle kylmä :) Omatoimipisteellä oli aiheena leijeröinti ja kouluttajan pistellä välistävedot.

Menimme Mikon kanssa ensin kouluttajan pisteelle, joka kuvassa on vasemmalla. Miko oli meidän vuoroa odotellessa kovin innostunut, mutta välistävetopisteellä alkoi hajut viedä mukanaan. Koira piti jättää hypyn 1 taakse. Kutsuin Mikoa ja ohjasin putkeen, mutta Miko tempautuikin hajuihin juuri ennen putkea. Jätettiin sitten kaksi ensimmäistä estettä pois ja aloitettiin hypyltä 3 (Mikon jätin putken sisäkaarteeseen). Molemmat välistävedot meni mielestäni ok. Kouluttaja sanoi, että Miko luki hyvin ohjaustani, mutta silti hänellä olisi siitä huomautettavaa. Aikaisemmin kai piti kertoa koiralle, että pitää kääntyä.Yritin sitten keskittyä enemmän ohjaukseen. Aloitettiin taas hypyltä 3 ja kun aloin peruuttamaan, menetin tasapainoni ja pari sekunnin sadasosaa yritin pysyä pystyssä peruuttaen, mutta sitten pyllähdin maahan. Oli varmaan ensimmäinen kerta kun kaaduin kentällä :) Ja kivasti sitten märkä hiekka tarttui märkiin vaatteisiin... Jatkettiin sitten harjoituksia. Heti kun aloin palkata vinkupallolla Mikoon tuli enemmän intoa. Hinkattiin vielä omaa ohjausta ja sitten tehtiin toiseen suuntaan eli hypyltä 5 aloittaen. Tuo puoli oli paljon vaikeampi. En tiedä miksi on niin kauhean vaikeaa keskittyä ohjaukseen kun koira on mukana. Edelleen olisi runsaalle kuivaharjoittelulle tarvetta...

Pienen tauon jälkeen tehtiin omatoimiharjoitusta. Aluksi tehtiin hypylle 5 asti ja sen jälkeen jätin kepit pois ja tehtiin loppuun. Leijeröintiä ei kyllä tullut tehtyä vaan ihan putken takapuolella kävin hypyt ohjaamassa. Radanpätkällä olisi ollut toinenkin harjoitus, mutta sitä me ei tehty ollenkaan vaan tein pari omaa sovellusta. Tunnin päätteeksi tehtiin vielä perussarjaa neljä hyvältä näyttävää (tai ainakin vauhdikasta) toistoa.

Huomasin muuten tänään, että KoiraNetissä Mikon MH-luonnekuvauksen tulos on muutettu hylätystä kuv. kesk. eli kuvaaja keskeytti. Tästä olen iloinen, koska MH-kuvausta ei kuulu arvioida asteikolla hyväksytty-hylätty. Hylätystä kuvauksesta tulee niin negatiivinen mielikuva. Eihän se tietenkään hyvä juttu ole, että kuvaus keskeytettiin sen vuoksi ettei Miko pystynyt palautumaan, mutta ei Miko kuitenkaan ollut aggressiivinen tai peloissaan. Katsoin myös muiden tuloksia ja hyväksytyt oli muutettu muotoon suoritettu. Hyvä niin.

torstai 13. syyskuuta 2012

Orava

Keskiviikkona kävin Mikon kanssa lenkillä läheisessä pikkumetsässä. Olimme jo lähdössä pois kun yhtäkkiä kuului oravan kujerrusta. Miko jähmettyi saman tien paikoilleen ja kuunteli valppaana. Sitten se nousi yhtä isoa mäntyä vasten ja alkoi katsella korkeuksiin. Enimmäkseen Miko istui puun juurella ja katseli ylöspäin, mutta välillä se kiersi puuta ja nousi sitä vasten. Kun orava taas äänteli, Miko alkoi haukkua ja vikistä. Miko on hyvin kiinnostunut oravista eikä tosiaan ollut ensimmäinen kerta kun se katselee puiden latvoihin. Oravaan Mikon suhtautuminen on positiivisempi kuin vaikka kissaan. Ihan kuin Miko ei haluaisi tehdä oravalle pahaa vaan haluaisi tehdä siihen paremmin tuttavuutta. Kissaan taas Miko suhtautuu tappoasenteella. Olimme puun juurella useita minuutteja eikä oravasta tehty näköhavaintoja, mutta välillä kuului kujerrusta ja pari kertaa maahan tippui syöty männynkäpy. Miko ei olisi millään halunnut jatkaa matkaa.

Kuvasin muutaman pätkän videolle ja haluan videon jakaa muidenkin kanssa siitä huolimatta, että sen katselu vaatii pään taivuttamista 90 astetta vasemmalle :) Voihan toki myös vinoa kuvaa katsella. Ja joo, opin ettei kännykän kameralla voi kuvata kuin vaakatasossa.... Äänet päälle!


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Vuoden viimeinen näyttely

Tänään suuntasimme kohti Porvoota, johon yhdeksän kooikerhondjea oli ilmoitettu unkarilaiselle tuomarille. Luulin, että saamme odottaa aika kauan näyttelypaikalla, mutta tuomari oli ollutkin hyvin nopea. Onneksi ei lähdetty myöhemmällä bussilla... Yksi kooiker myöhästyi kehästä.

Avoimen luokan urokset aloittivat. Nurmikko veti vähän liikaa Mikon nenää maahan, erityisesti juuri silloin kun tuomari katseli kaikkia luokan koiria. Tuomari juoksutti ensin molemmat koirat ympäri ja sitten jäätiin odottelemaan meidän vuoroa. Tuomari katsoi ensin hampaat ja kävi koiran läpi. Olin tosi iloinen kun Miko vaan seisoa pönötti paikallaan tuomarin tehdessä tutkimuksiaan. Hetken seisotuksen jälkeen mentiin edes takaisin ja sitten taas vähän seisomista. Miko sai ERIn kuten toinenkin AVO-uros. Voi sitä tunnetta kun tuomari koiria katsottuaan siirsi meidät ensimmäiseksi, sillä avoimen luokan urokset olivat ainoat sertistä kisaavat. Sitten mentiin yhdessä vielä ympäri ja tuomari näytti meille 1. sijaa! Vain Miko sai SA:n. Valioluokan jälkeen pääsimme uudestaan kehään. Viidestä uroksesta kolme pääsi PU-kehään eli Mikon lisäksi Johnny ja Jone. Tuomari siirsi Johnnyn ensimmäiseksi ja sitten mentiin kehä ympäri. Viime näyttelypostauksessa kirjoitin Mikon liikkeistä, jotka ei ole sen parhain puoli. Ilmeisesti tästä syystä ravaamisen jälkeen tuomari siirsi Jonen Mikon edelle. Mikolle siis tuloksena AVO ERI1 SA PU3 SERT. Mä olen niin iloinen :)

Tamas Jakkel: Masculine head. Good neck and shoulders. A little bit long in body. Wellangulated hindlegs. Nice coat. Moved well with a little bit loose elbows.

Tämä oli Mikon viimeinen näyttely tänä vuonna. Toivottavasti ensi vuonna onnistaisi vielä kolmannen kerran :) Kuvia näyttelystä löytyy täältä.

Komea poika, hienot palkinnot

perjantai 7. syyskuuta 2012

Vire kohdallaan

Suuntaa-antava ratapiirros
Kuten otsikosta voi päätellä, niin tänään agilitytreeneissä Mikolla oli vire kohdillaan. Tehtävänä oli oheinen rata, joka ei tosin ihan tuollainen ollut kun en kaikkia kohtia muista kunnolla. Erityisesti hyppyjen 13-15 sijainti on hakusessa.

Hypyt olivat 55 cm korkeudessa, mutta se ei Mikon vauhtia hidastanut. A:lle Miko tuli niin kovaa, että ylhäällä tuli pieni ilmalento ennen alastulolle laskeutumista eikä Miko pysähtynyt kontaktille. Kontakti uusittiin ja sitten jatkettiin matkaa. Yritin saada Mikon ohjattua putken 4 oikeaan päähän, mutta Miko lähtikin vetämään rallia. Rallattelun jälkeen otettiin uudestaan A:lta ja taas vauhtia oli niin, että kontaktille pysähtyminen jäi. Putkelle 4 ohjatessa taas Miko lähti vetämään rallia. Pikku lenkin jälkeen Miko syöksyi ihan itsestään putken 4 oikeaan päähän, joten päästiin siitä kätevästi jatkamaan. Vauhtia suoralle 5-7 oli hurjasti. Siitä huolimatta kepeille meno onnistui, mutta ihan loppuun asti Miko ei pujotellut. Meinasin korjata, mutta kouluttaja käski jatkamaan. Putkelta 12 oli aika pitkä matka seuraavalle hypylle, mutta onneksi oikeassa vireessä Miko irtoaa, joten hypyn 13 se meni oikein hienosti mun juostessa perässä. Hypyn 14 Miko hyppäsi väärältä puolelta, mutta matka jatkui. Puomillakin hurja vauhti jatkui ja Mikon pysähtyessä kontaktille minä puuskutin vielä perässä.

Kouluttaja oli hyvin tyytyväinen Mikon menoon ja minä myös. Ralleista kouluttaja sanoi, ettei kannata rauhoittaa Mikoa pyytämällä sitä luokse vaan jatkaa matkaa vaikka jonkun kiepsautuksen jälkeen. Ja että jatketaan vaan matkaa, vaikka virheitä tulisi. Palkaksi hienosta suorituksesta Miko pääsi kävelylle kentän taakse, jossa paljon hyviä hajuja.

Toiselle kierrokselle en uskonut saman menon jatkuvan. A oli rauhallisempi, mutta vauhtia löytyi edelleen. Kepeille Miko meni hyvin, mutta lähti heti sisääntulon jälkeen jonkun hajun perään. Meinasin uusia kepit, mutta kouluttaja käski jatkamaan. Loppu meni samalla tavalla eli hypylle 13 Miko irtosi hyvin ja hypyn 14 se meni väärän suuntaan. Ja puomi vauhdikkaasti. Kouluttaja vielä mainitsi siitä, etten alkaisi korjaamaan. Tiedän kyllä, että pitäisi virheestä huolimatta jatkaa Mikon vireen vuoksi, mutta silti jostain syystä alan kuitenkin korjaamaan. Oli kyllä hyvän mielen treenit!

Treenien päätyttyä Miko sai vielä tehdä hyppytekniikkaa. Tehtiin perussarjaa neljä toistoa. Kupissa oli maksamakkaraa ja se sai Mikon menemään kivalla vauhdilla hyppysarjan. Meillä on kuukauden päästä Ullan hyppytekniikan jatkokurssi. Tuntuu ihan siltä, että vuodessa emme ole yhtään edistynyt, joten pitää nyt tehdä "loppukiri" :) Toivottavasti Mikon tekniikka ja takapään käyttö olisi parantunut sekä syvät ja takapään lihakset vahvistuneet. Lihasten harjoittamista olisi voinut tehdä paljon enemmän... Se, että Miko jaksoi niin hyvin koko treenien ja hyppytekniikan ajan johtui varmasti aika paljon viileästä ja sateisesta säästä.

torstai 6. syyskuuta 2012

Liikkumisen iloa

Miko auringonkukkien keskellä
Toiveissa on edelleen lähteä kiertämään luontopolkuja, mutta aikaa ei vaan riitä kaikkeen. Arkipäivien pitkät lenkithän meillä on hoitanut Markus, mutta nykyisin lenkitys menee niin, että se vie kumpi tulee ensin kotiin. Pari kertaa viikossa se olen minä, mutta koska niinä päivinä menen illaksi kouluun, niin ei voi tehdä kovin pitkää lenkkiä. Ja viikonloppuina on kaikkea muuta... Maanantaina oli tarkoitus vihdoin suunnata Haltialan luontopolulle (joka kai kuitenkin enemmän on lenkkipolku), mutta runsaan sateen ja ukkosen vuoksi siirsin lähtöä myöhemmäksi. Kello oli jo seitsemän kun lähdettiin, joten suunnattiin suosiolla muualle kun pimeä tulee jo yhdeksän aikoihin. Tehtiin sitten lenkki Pirkkolan ympäristössä. Namit oli mukana, joten sain palkattua Mikon kun se otti itse kontaktia. Vähän jännitystä aiheutti kun vastaan juoksi joukko jalkapalloilijoita(?), mutta hyvin siitä selvittiin. Ei Miko taida uskaltaa haukkua niin isolle joukolle.

Haukkumisesta muutama sana. Sen jälkeen kun kirjoittelin tästä ongelmasta, niin aloin enemmän ennakoimaan lenkillä ja otin Mikon lyhyeen hihnaan jos epäilin, että Miko voi reagoida vastaantulijaan. Juttelin myös pojalle, erityisesti silloin kun todennäköisyys haukkumiselle oli isompi. Nämä toimet auttoivat tosi hyvin. Jossain vaiheessa kesällä tuntui, että Miko haukkui joka lenkillä vähintään kerran jollekin. Ennakoinnilla sain haukut melkein kokonaan loppumaan (aina välillä tulee yllätyksiä joihin ei ehdi reagoida). Nyt ongelma on tavallaan palannut, mutta se johtuu iltojen pimenemisestä ja on ollut jokasyksyinen ongelma. Päivällä siis kaikki menee pääsääntöisesti hyvin, mutta iltalenkillä, kun on jo pimeää, Miko on entistäkin epäileväisempi. Se tarkoittaa sitä, että joudun itse olemaan valppaampi.

Keskiviikkona piti olla uusi yritys Haltialan luontopolulle, mutta aikaa oli taas liian vähän. Ajattelin lähteä keskuspuistoon Pitkäkosken suuntaan. Tarkoitus oli mennä Hakuninmaalle ja sieltä vasta metsään. Matkalla poikettiin pienelle hiekkatielle, joka poikitteli talojen takana. Luulin, että pääsemme sitä kautta sinne minne oltiin menossa, mutta päädyimme pellon reunalle enkä yhtään tiennyt missä oltiin. Veikkasin Maununnevaa ja veikkaus osui oikeaan kun jälkikäteen katsoin GPS:n tallentaman reitin. Herne- ja auringonkukkapellot olivat samanlaiset kuin Tuomarinkylässä eli niistä saa käydä poimimassa. Maisemat olivat aivan ihanat ja lisäksi oli hieno aurinkoinen syysilma. Jatkoimme matkaa metsään, jossa oli myös todella kivannäköistä. Me ollaan asuttu Kannelmäessä melkein 1,5 vuotta enkä ole hyödyntänyt ihan lähellä olevia ihania lenkkimaastoja. Tämä tulee muuttumaan! Kävellen tuonne kesti puoli tuntia. Pellon laidalla oli omakotitaloja kivan kokoisine pihoineen. Jos olisi varaa, niin tuolta ostaisin asunnon kun hienot lenkkimaastotkin olisi ihan vieressä.

Poikkesimme pari kertaa hiekkatieltä metsän puolelle. Oli niin kiva katsoa kuinka Miko muuttuu päästessään metsään ja kun se on niin innoissaan. Silloin tosin loppuu kontaktin hakeminen namin toivossa... Heti ensimmäiseksi Miko syöksyi pienen kaatuneen puun kimppuun ja yritti sitä repiä kun ei saanut sitä kannettua. Toisella metsäpiipahduksella Miko alkoi hepuloida, joka ei hihnassa ja niin puisella paikalla ollut kovin hyvä idea. Parin äkkipysähdyksen jälkeen Miko oppi välttämään puita. Kaatuneita puita hyödynsin tasapainotreeniin. Pääasiassa lenkkeilimme reipasta vauhtia ja reilussa 1,5 tunnissa teimme 7 km lenkin. Sain lenkistä paljon energiaa ja koin pitkästä aikaa liikkumisen iloa. Olisi tehnyt mieli seikkailla metsässä enemmänkin, mutta piti olla kotona ennen kuin isä tuli käymään. Isä tuli noin kahden minuutin kuluttua siitä kun tultiin kotiin, hyvä ajoitus siis :D Pitkän lenkin jälkeen pystyi hyvillä mielin jättämään Mikon illaksi yksin kotiin, kun me suuntasimme keikalle Nosturiin.

Lenkistä jäi kova into vastaaville reissuille ja erityisesti samoille suunnille kuin eilen. Maununnevan suunnalla oli vähemmän porukkaa kuin Pirkkolassa eikä siellä kuulunut autojen ääniä. Pirkkolan kohdalla keskuspuiston vieressä menee sekä Hämeenlinnanväylä että Kehä I, joten ihan hiljaista siellä ei ole. Jospa sunnuntaina näyttelyn jälkeen jaksaisi lähteä. Metsälenkkejä Mikon kanssa pitäisi tehdä paljon useammin. Ei yhtään haittaisi jos joskus vaikka joku lähtisi seuraksi :)

maanantai 3. syyskuuta 2012

Päätöntä mejää, myöhäisillan agilitya


Huugon jälki (vas.) ja Mikon jälki (oik.)
Lauantaina lähdin Saaran kanssa metsälle jälkipuuhiin. Hirvikärpästen takia pistin hupun tiukasti päähän, jonka vuoksi jouduin vähän väliä nostella lippistä silmiltä… mutta enpähän löytänyt päästä (tai mistään muualtakaan) yhtään inhotusta. Yksi punkki oli tarrautunut housuihin. Mikon ja Huugon jäljet tulivat aika lähekkäin. Mikon jäljellä oli yksi kulma ja pituutta 490 m. Jäljen alku ja loppu tulivat hieman liian lähelle toisiaan (miten me noin kaarrettiin?)

Sunnuntaina Huugo pääsi ensin jäljelle. Heti kulman jälkeen tuli vähän ylimääräistä häiriötä kun paikalle ilmaantui isohko koira. Koiralla oli liina perässä, mutta irti se oli silti. Omistajat kävivät hakemassa koiransa takaisin ja lähtivät eri suuntaan, etteivät sen enempää häiritsisi jäljestystä.

Saaran viedessä sorkkaa kävelytin Mikoa metsässä. Poika meni kauhealla vauhdilla eteenpäin ja sinkoili välillä sinne sun tänne. Jatkettiin vielä sivutiellä kävelyä ennen jäljelle menoa. Miko veti jäljelle niin kovaa, että valjaiden puristus sai sen yskimään. Alkumakausta Miko ei meinannut millään haistella kun se olisi niin kovaa ollut menossa eteenpäin. Sain ihan tosissani tehdä töitä, että sain pojan laskemaan päänsä hetkeksi maahan ja haistelemaan makausta. Yritin alun ohjata lyhyellä liinalla ja sitten päästin Mikon hommiin. Mikon jäljestys oli kaikkea muuta kuin rauhallista. Vauhti oli aivan liian kova eikä Mikon malttanut laskea päätään maahan. Huugon jäljen läheisyyden ja meidän jäljen loppusuoran läheisyyden vuoksi en voinut päästää Mikoa kuin muutaman metrin jäljen sivuun. Miko varmasti haistoi sekä Huugon jäljen että meidän jäljen jälkimmäisen osan/sorkan kun veti niin kovasti niiden suuntaan. Joudun vähän väliä rajoittamaan Mikon menoa. Kulman Miko olisi oikaissut reilusti, mutta en päästänyt sitä oikomaan niin paljon. Miko kuitenkin oikaisi kulman, mutta vaan parin metrin päästä. Kaadolle päästiin tuskaisen 18-minuuttisen jälkeen. Me ei oltaisi ikinä päästy kaadolle, jos olisin antanut Mikon mennä sinne minne se halusi. Tai sitten olisimme päätyneet jäljen alusta suoraan loppuun. Mikon meno oli ihan päätöntä. Tuollaisella menolla se ei jaksaisi koko pitkää jälkeä eikä tuomarikaan pysyisi mukana. Touhottamisella jäjestyskään ei ole tarkkaa kun päätä ei malta laskea alas. Täytyy siis jatkossa muistaa lenkittää Mikoa vähän enemmän ennen jälkeä sekä ihan reilusti jarruttaa menoa. Ehkä Mikon menoon vaikutti myös se, että se joutui odottamaan omaa vuoroaan Hugon jäljen ajan? Kaadolla yksi hirvikärpänen tuli kädelle, mutta muuten niitä ei onneksi näkynyt.


Vasemmalla lauantaina tehty jälki, oikealla sunnuntaina kuljettu
jälki, mittakaava sama kuin ekassa kuvassa

 Jäljestyksen jälkeen lenkkeiltiin vielä metsässä tien toisella puolella. Molempina päivinä tien toisella laidalla oli pysäköitynä autoja, joten jotain mielenkiintoista metsässä oli. Metsä oli oikein mukavaa kangasmetsää ja runsaat mustikkamättäät ilmeisesti metsän suosion syynä. Sieniäkin oli.

Sunnuntai-iltana lähdin vielä agikentälle, sillä perjantain treenit jäi meiltä välistä kouluillan vuoksi. Tulimme kentälle klo 21.15 ja teimme reilun 15 minuutin treenin. Ei ehkä kovin yllättävää, että olimme siellä ihan keskenämme :) Tein ensin hyppytekniikkaharjoituksen liikkuva hyppy ja aiheena taas korkeuden säätöä. Tehtiin neljä toistoa, 45-50-55-60 cm. Harjoituksessa kai kuuluu sekä nostaa että laskea rimoja, mutta kun aikaa oli niin vähän, niin jätin laskemiset välistä. Miko joutui ottamaan ylimääräisen askeleen kaikissa muissa paitsi 50 cm korkeudella. Joko Mikolla oli hahmottamisvaikeuksia tai sitten hyppyjen välimatkat pitäisi tarkistaa. Välit oli 5-5-8 jalkaa. En nyt muista oliko tuo Mikolle räätälöity väli vai makseille tarkoitettu. Perussarjassa Mikolla on hyppyjen etäisyytenä 5,5 jalkaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Miko hyppäsi 60 cm ja hienosti meni yli. Eiköhän 65 cm myös ylity.



Hyppytekniikan jälkeen vuorossa oli kepit. Toistoja tehtiin kai viisi, kaksi kuudella kepillä ja kolme kokonaisilla. Mikolla oli tosi kivasti intoa ja vauhtia, melkein jäin kepeillä jälkeen! Joka toistolla viimeistä lukuun ottamatta Miko jätti viimeisen välin pujottelematta. Ehkä ensimmäisellä kerralla olin liian aikaisin heittämässä palloa. Palkkasin Mikon suoritusten jälkeen, mutta neljännellä kerralla en sitten palkannutkaan. Palkkaamattomuus vaikutti heti ja Miko lähti haistelemaan. Viimeisellä kerralla yritin enemmän työntää Mikoa viimeiseen väliin ja sillä kertaa kepit sujui hyvin. Into ja vauhti oli jo vähän laskenut. Pakko se vaan on palkata, vaikka Miko tekisi väärin. Ihan lopuksi tehtiin takaakiertoa ja rengasta ja sitten kotiin.

Miko sai eilen lemppari nukkumapaikkansa takaisin kun kokosin kevythäkin näyttelreissujen jäljiltä. Miko tunki itsensä häkkiin jo ennen kuin olin valmis. Kiva, että häkki on edelleen kiva, hassu Miko :)