torstai 28. heinäkuuta 2011

Mätsärissä


Keskiviikkona kävimme Tainan ja Lokin kanssa Munkkiniemessä mätsärissä. Iltapäivällä oli vielä tosi kuuma, mutta mätsäripaikalla oli kivasti varjoa ja varjossa oli mukavaa. Mikon tapa viilentää(?) itseään lämpiminä päivinä on piehtaroida nurmikossa ja yleensä siihen kuuluu myös ääntely, pääasiassa murina. Loki oli ihan hassu ja itsekin kellahti selälleen kun Miko meni piehtaroimaan. Miko innostui jopa vähän leikkimään Lokin kanssa, mutta murina taisi olla Lokille vähän liikaa. Molemmat makoilivat nurmikolla, Miko muristen "näykki" Lokin jalkoja ja pään seutua. Loki vaan hiljaa makasi paikallaan ja ryömi eteenpäin jos Miko liikkui. Voi pientä, ei tainnut olla Mikon leikki ihan sitä mitä Loki olisi toivonut :)

Miko ja Loki © Taina Lempiäinen

Isojen kehässä olimme kahdeksannessa parissa ja parina meillä oli dalmis. Miko antoi tosi nätisti tuomarin tutkia, mutta liikkuminen vaikutti vähän laiskalta. Tuomari juoksutti koiria aika paljon. Saimme sinisen, sillä dalmis oli niin tyylikäs. Isoja koiria oli yli 40, joten hetki vierähti ennen värikehiä. Sinisten kehässä tuomari järjesteli koiria roturyhmittäin, tai ainakin suunnilleen samantyyppiset koirat vierekkäin. Oli positiivista, että tuomari osasi sijoittaa meidät tollerin, labbiksen ja vesikoiran kanssa samaan seuraan. Koska koiria oli kehässä runsaasti, aina yksi "roturyhmä" juoksi kehän kerrallaan ympäri. Kiva, että koirat juoksutettiin osissa, kun joskus on saanut olla niin täydessä kehässä, ettei ravaamisesta oikein mitään tullut. Meille taas lämmintä kättä.

Tuomari tutkii © Taina Lempiäinen

Ravataan © Taina Lempiäinen

Sinisten kehässä © Taina Lempiäinen


Paikalla näkyi ihan kivasti muitakin kooikereita. Mätsäriin menestyksekkäästi osallistui Milli ja mätsärialueella pyörähti myös kaksi muuta kooikeria. Niiden luulen olleen Fanny ja Zanzi

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Sandra


eli Filomeides Kiss Me Katey on 11,5 viikon ikäinen irlanninsusikoiranarttu, joka asustaa Malminkartanossa isän ja Päivin kanssa. Perheeseen kuuluu myös sekarotuinen Sisi, joka ennen asusti siskon luona.

Sandra


Kävimme tänään Mikon kanssa tapaamassa pentua. Pentu oli nukkumassa, mutta Sisi tuli vastaan ja oli niin innoissaan Mikosta, ettei Miko meinannut päästä rappukäytävästä sisään. Sandra kyllä heräsi ja tuli katsomaan keitä tuli. Meni hetki ennen kuin Miko ja Sandra pääsivät tekemään tuttavuutta kun Mikolla ja Sisillä oli jo painit menossa (Miko ei oikeasti varsinaisesti paini vaan yrittää astua Sisiä). Kun Miko ja Sandra pääsivät nenäkkäin, Miko murisi pennulle! Ehkä Sandra oli jo niin iso ja tumma väriltään, että sai Mikon murisemaan. Vaikka Miko parin tunnin aikana muutaman kerran pennulle murisi ja kerran ihan ärähti, niin kyllä Miko kuitenkin enimmäkseen oli nätisti ja teki tuttavuutta pennun kanssa.

Tutustutaan


Sandra, Miko ja Sisi

Sandra ja Miko, toistaiseksi saman kokoisia


Sandra yritti välillä päästä Mikon ja Sisin leikkeihin mukaan, mutta joutui jäämään kolmanneksi pyöräksi. Sisi vähän leikki "siskonsa" kanssa kun Miko oli Markuksen sylissä jäähyllä. Muuten Sandra joutui katselemaan leikkejä sivusta. Miko ja Sisi ei pystynyt olemaan erossa toisistaan, vaikka molemmilla oli kuuma ja ne kielet pitkällä läähätti. Miko oli siksi pakko ottaa hetkeksi sivuun. Se piti ensin kantaa vesikupille ennen kuin alkoi käydä siellä omatoimisesti. Sisillä meinasi välillä mennä hermot Mikoon, mutta kyllä se silti Mikon leikeistä tykkäsi. Mikon jäähyn ajan Sisi yritti tulla härnäämään ja saamaan Mikon taas leikkiin.

Miko ei olisi halunnut jättää Sisiä ja ulkona pisti vastaan eikä suostunut liikkumaan. Ensin Miko pisti seisoen jarrut päälle, mutta koska jatkoin edelleen matkaa, niin Miko meni maahan makaamaan. Lyhyt matka asemalle kesti pitkään kun Miko ei olisi millään halunnut liikkua. Ihan hassu poika, luulisi levon jo maistuvan. No, nyt täällä onkin ihan väsy poika.

Miko ja Sisi


Tanssia?

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Jäniskoira


Mikosta voisi varmaan saada ihan hyvän jäniskoiran. Kovasti jänikset ainakin poikaa kiinnostaa. Kun Miko näkee pupun, se lähtee kovalla vauhdilla perään. Jänis ehtii piiloon, koska Mikon hihnan päässä on joku hidastamassa. Kun Miko ei enää näe jänistä, se aloittaa jäljestyksen ja etenee pupun hajun perässä kuin juna. Silloin mennään kovaa vauhtia! Jäljestys kuitenkin tyssää kun joko Miko ei pääse enää hajun perään (en lähde mihinkään pusikkoihin) tai sitten mielenkiinto lopahtaa. Ehkäpä Mikon jäljestämisessä ongelmana onkin se, ettei sillä mielenkiinto kestä tai muut hajut innostaa enemmän. Voi kun kelit viilenisi, että pääsisi tekemään jälkiä. Jos ei ennen elokuuta päästä treenailemaan, niin seuraava mejä-koe on sitten vasta ensi vuonna.

Sunnuntaina kävimme treenaamassa agilitya Tainan ja Lokin kanssa. Ilma oli aamulla ihanan viileä, mutta päivällä Kivikon kentälle paistoi aurinko vähän liian lämpimästi. Treenailimme keppejä verkkojen kanssa, kontakteja sekä takaakiertoja. Verkot taisivat olla ne lyhyimmät, sillä vähän pieniksi jäi pujotteluvälit. Takaakierrot sujui ihan hyvin kunhan Miko ensin oli yhden kerran hypännyt esteen etupuolelta, vaikka olin esteen edessä. Pieni väli kuitenkin oli, josta Miko hyppäsi. Puomilla ja A:lla meni kontaktiharjoittelut ihan hyvin. Miko väsähti aika nopeasti, joten ei sen kanssa kauheasti mitään päässyt tekemään. Lauantaina käymme epiksissä, joten ilma on toivottavasti siihen sopiva. Ilmoitin Mikon kahteen starttiin, koska parempi tulos huomioidaan. Yleensä meillä menee toisella kerralla paremmin, koska sitten tiedän mitä pitää tehdä erilailla. Sunnuntaina alkaa taas ohjatut treenit.

Kuvissa näyttää vauhdikkaammalta kuin mitä oli :) Kaikki kuvat © Taina Lempiäinen









Eilen kuului mukavia uutisia pohjoisesta: Mikon Rodi-veli sai toisen sertinsä ja oli VSP Tornion näyttelyssä! CACIB:a tuomari ei Rodille antanut, mutta tosi hienosti silti!

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Koikkeritokoa, uintia ja näyttelyä


Keskiviikkoillan vietimme Espoossa kooikerkoulussa. Paikalle oli taas tullut runsain joukoin punavalkoisia: Mikon ja Lokin lisäksi Qarisma, Hetja, Rami, Tessa, Mizy, Savina, Nipa, Aatu ja Retu sekä uusi tuttavuus Ella (Chirpy Copper). Aatunkin näimme vasta toista kertaa, ensimmäinen kerta oli Riihimäen näyttelyssä. Parkkipaikalla tapasimme Retun ja Tessan. Retu tuli iloisesti tervehtimään sekä minua että Mikoa. Kivasti nuorella miehellä rohkeus lisääntynyt. Heti koulutuspaikalla näin punkin kävelevän Mikon etujalassa. Otin kepintyngän, jolla yritin saada punkin pois, koska ei sellaiseen ällötykseen voi käsin koskea. Punkki ei vaan millään tahtonut tarttua keppiin, mutta sitten onnisti. Meinasin heittää sen mereen, mutta punkki käveli niin reippaasti kohti sormiani, että piti heittää keppi pusikkoon. Se olikin eka kerta kun näin punkin kävelevän Mikossa ja itse asiassa eka kerta kun näin punkin, joka ei ole imenyt verta. Sen jälleen tuntui vähän väliä, että joku kävelee jaloissa...

Miko oli taas yhtä kiinnostunut nurmikon hajuista kuin ennenkin, joten kontaktin saaminen oli vaikeaa. Nuottaniemen ranta on varmasti kaikkein haastavin koulutuspaikka, jossa koskaan ollaan oltu. Miko istui nätisti odottamassa kun kävin tervehtimässä pentua. Minun tervehdittävänä oli Retu, jolta katsoin myös hampaat. Hieman oli haastavaa, mutta ei Retu ainakaan yrittänyt peruuttaa pois. Seuraamisharjoitus meni ihan ok, mitä nyt Miko tuli perässä. Luoksetuloharjoitus ei sitten mennyt ihan nappiin, mutta osasin sitä odottaa. Miko lähti juoksuun (tai raviin) kun kutsuin, mutta pysähtyikin sitten pusikkoa haistelemaan. Kävin pistämässä Mikon kiinni, sillä kutsuminen ei olisi saanut Mikoa jatkamaan matkaa. Kokeilimme sitten luoksetuloa niin, että Mikon hihnasta pidettiin kiinni ja minä lähdin juosten pois päin ja kutsuin samalla. Se tepsi ja Miko laukkasi luokse.

Lopuksi osa koirista sai hieman leikkiä ja uida. Tessa kävi seisoskelemassa ihan Mikon lähellä, ihan kuin se olisi halunnut ärähtää Mikolle. Mutta Miko ei kiinnittänytkään siihen mitään huomiota eikä aihetta ärähdykselle tullut. Kai Miko alkaa vähitellen tajuta, ettei se ole tyttöjen suosikki :) Tai sitten se vain tietää, että Tessalta tulee hammasta.

Kuvia en oikein onnistunut saamaan, mutta tässä pari

Ella

Savina

Loki

Hetja

Tessa


Taina napsi enemmän ja parempia kuvia, tässä pari Mikosta

Miko odottaa pennun tervehtimisen ajan

Oman vuoron odottelua

Ai miten niin seuraamispaikassa on jotain vialla?



Torstai-iltana Miko kävi tavalliseen tapaan kahlaamassa Mätäjoessa. Oli oikein iloinen yllätys, että Miko hieman ui! Aikamoista pärskimistä se oli, mutta uimista kuitenkin. Mukana ei ollut mitään parempaa tallennusvälinettä kuin puhelimeni, joten aika huonolaatuinen video tuli kuvattua. Puhelin vielä lopetti nauhoituksen melko nopeasti, siksi videolla vähän tyhmiä pätkiä. Perjantai-iltana kävimme samassa rannassa paremmat tallennusvälineet mukana, mutta eipä Miko sitten uinut. Kahlaili vain, vaikka sorsiakin oli lähellä.


Tänään lauantaina menin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskukseen katselemaan kooikereita Helsinki kv-näyttelyyn. Meinasin ilmoittaa Mikonkin näyttelyyn, koska se oli näin lähellä ja ruotsalaistuomarilta olisi voinut saada EH:n lukemieni arvostelujen perusteella. Halvempi ilmoittautumisaika ehti mennä ohi enkä sitten kalliimmalla viitsinyt ilmoittaa kun en tiennyt mitä tuomari isoista tykkää. Paikalla oli tuttuja koiria: Julia, Mizy, Jone, Niko ja Nova. Julia ja Mizy kävivät molemmat iloisesti tervehtimässä. Kauheasti ei ole kumpaakaan tullut silitettyä kun aina on Miko mukana eikä tytöt siitä oikein tykkää :) Jone oli kovasti miehistynyt viime näkemästä. Ison koiran omistajana kiinnostaa muiden isojen koirien säkäkorkeus ja vertailen niitä Mikoon. Jone oli hieman erityyppinen kuin Miko, mutta en osannut sanoa kumpi on isompi. Mari oli sitä mieltä, että Jone. Tuomari tykkäsi Jonesta ERI:n verran, mutta SA jäi, koska takaliikkeiden olisi pitänyt olla voimakkaammat tms. ERI:n sai muutkin kooikerit. ROP oli Nova ja VSP Mizy, onnea! Vähän jäi kyllä harmittamaan, etten Mikoa ilmoittanutkaan, sillä koko ei tuomaria haitannut, vaikka siitä mainitsikin. Olisi voinut jopa olla mahdollisuuksia sertiin (ja cacibiin). Mutta ei sitä tiedä.

Kuvia näyttelystä löytyy täältä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Oulu


Oli tarkoitus kirjoittaa blogia Oulussa, jotta ei tulisi yhtä maratonpäivitystä, mutta huonon nettiyhteyden takia koko reissu tulee nyt samaan kirjoitukseen.

Perjantaina oli aikainen herätys, jo klo 5.00, sillä juna Ouluun lähti 7.30. Nukkumaan meno viivästyi puoleen yöhön ja kun vielä pahojen unien takia heräsin yöllä, oli aamulla vähän väsy. IC-junan lemmikkivaunu oli vähän erilainen kuin IC2:n. Vaunu vaikutti entiseltä ykkösluokan vaunulta leveiden penkkien takia. Oli vähän erikoista, että lemmikkivaunun toisella reunalla olevat paikat olivat kaikki sellaisia vastakkain olevia penkkejä. Ei kauhean kiva jos joku tulee koiran kanssa istumaan vastapäätä ja koirien pitäisi jakaa yhteinen jalkatila. Meillä oli paikat toisella reunalla, jossa oli yksittäisiä penkkejä. Istuttiin siis Markuksen kanssa peräkkäin. 6,5h matka meni yllättävän nopeasti. Miko pääasiassa nukkui, mutta yritti välillä päästä muiden vaunussa olevien koirien luokse. Meidän takana kopassa ollut kissa oli myös mielenkiintoinen. Seinäjoella kävimme pikku lenkillä, sillä Miko välillä kaasutteli, mutta ei sillä kuitenkaan isoa hätää ollut. 

Majoittauduimme mökissä Nallikarin leirintäalueella. Lähdimme käymään kävellen keskustassa, sillä piti käydä kaupassa ja syödäkin jotain. Leirintäalueelta oli n. 4km matka keskustaan, joten reissun aikana kävelykilometrejä ropisi… Kaupan ulkopuolella Mikon Rodi-veljen omistaja bongasi meidät. Rodin näkemistä piti odottaa seuraavan päivän näyttelyyn.

Lauantaiksi oli luvattu sadetta ja vähän jo tihkutti kun lähdimme kohti näyttelyaluetta. Sade vaan yltyi ja ensimmäiset puoli tuntia näyttelypaikalla istuimme sateelta suojassa jossain katoksessa. Sade onneksi loppui, jolloin lähdimme kiertelemään näyttelyaluetta. Näyttelyn aikataulussa oli kooikereiden lukumääränä 12, mutta luettelosta löytyi vain 11 koiraa. Pääkaupunkiseudulta näyttelyyn oli meidän lisäksi tullut Niko ja Nova sekä Edi. Sade alkoi uudestaan vähän ennen meidän kehän alkua ja se tuntui vaan yltyvän. Avoimessa luokassa oli viisi urosta. Kaikki urokset olivat melko kookkaita, joten oli kiva, ettei Miko koollaan erottunut niin joukosta. Tuomari kiinnitti liikkeisiin paljon huomiota, sillä kaikki menivät yksitellen kolmion, kehän ympäri sekä edes takaisin. Lisäksi tuomari juoksutti koiria yksitellen ihan jokaisessa kilpailuluokassa. Miko vähän peruutti kun tuomari katsoi hampaat, mutta muuten antoi hyvin tutkia eikä edes se haitannut Mikoa, että tuomari nosteli ja asetteli etujalkoja. Ehdin Mikoa vain hetken seisottaa kun jo kuului ”excellent”. Mikolle siis ERI! Kilpailuluokassa Miko sijoittui kolmanneksi eikä saanut SA:ta. Rodi oli 4. Kooikereiden kehän jälkeen Miko ja Rodi pääsivät moikkaamaan. Yllättäen Miko ei heti ärissyt veljelleen vaan haisteli toista uteliaasti. Vasta kun pojat nousivat toisiaan vasten, tuli Mikolta ärähdys. Lähdimme sitten takaisin leirintäalueelle märkinä ja kuraisina. Markus otti sateenvarjon alla runsaasti kuvia, mutta sateesta ja sateenvarjosta johtuen kuvat on huonoja. Kuvia täällä.

Sunnuntaina paistoi aurinko jo heti aamusta. Näyttelyalueella kävimme ensin tapaamassa Mikon Seeda-äidin omistajaa, jonka kehässä sattui juuri sopivasti olemaan tauko. Heidi näki Mikon ensimmäistä kertaa sitten pentuaikojen ja sanoi Mikon olevan Gipin kopio, tosin vähän pienempi kooltaan. Tämän jälkeen kävimme Monican kehässä, jossa myös oli tauko. Miko kävi Monicaa häntää heilutellen tervehtimässä, mutta tuskin kuitenkaan kasvattajaansa enää muisti. Edellisestä kohtaamisesta on kuitenkin jo hieman yli vuosi aikaa. Monica yritti päästä Mikon viereen seisomaan, jotta olisi vertailun vuoksi nähnyt mihin asti jalkaa Miko ylettää, mutta Miko oli sitä mieltä, että hieman väliä täytyy pitää ja siirtyi aina noin puolen metrin päähän kun Monica tuli vierelle :D

Sunnuntaina aikataulun mukaan kooikereita piti olla 9, mutta olikin 8. Junioriluokkaan oli luetteloon ilmestynyt yksi vääränrotuinen. Avoimessa luokassa oli nyt vain Edi, Miko ja Rodi. Me mentiinkin ensimmäisenä kehään, sillä Niko jätti tällä kertaa näyttelyn välistä, vaikka paikan päällä olikin. Olin luullut tuomarin olevan mies, mutta hän olikin nainen. Oli vähän yllätys kun tuomari tuli suomeksi kysymään koirien ikää. Tämä israelilainen tuomari puhui siis suomea! Miko antoi tosi hienosti tuomarin tutkia eikä yhtään perääntynyt. Edes takaisin juoksut ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla kun Miko alkoi vetää sivulle Markusta kohti. Takaisin päin meni paremmin. Mikolla oli muutenkin katse vähän väliä Markukseen päin. Miko sai taas ERIn! Kun Edille tuli toinen EH:n niin menimme kahdestaan Rodin kanssa kilpailuluokkaan. Miko sitten voitti luokkansa ja sai SA:n! Kävin ihan innoissani ja ääni väristen sanomassa Markukselle, että nyt taitaa serti tulla. Ei nimittäin ollut muita kuin Miko ja Rodi, jotka sertin voisivat saada ja Miko oli sijoittunut Rodin edelle. Miko oli jo kilpailuluokassa jotenkin väsähtänyt enkä meinannut saada sen huomiota enää namilla. Sama jatkui PU-kehässä, mutta onneksi sain sen seisomaan ennen kuin kaikki urokset olivat kehässä. Tuomari pisti Mikon PU-kehässä toiseksi ja niin meille tuli sertin lisäksi vara-CACIB!!! :D

PU-kehässä 1. Aku 2. Miko 3. Rodi 4. Nova.
Ei näytä Miko tässä porukassa niin isolta

Nartut ja ROP-kehä meni ihan kokonaan ohi kun Miko ja Rodi pääsivät taas tekemään tuttavuutta. Kovin taas haisteltiin ja Miko sai Rodilta pusuja. Halailua taas harrastettiin ja Miko välillä murisi, mutta ei ärähtänyt. Kyllä se ärähdyskin lopulta tuli, mutta silti Miko oli edelleen kiinnostunut veljen kanssa halimisesta. Sunnuntaina olisi ollut ihanteellinen sää kuvaamiseen kun aurinkokaan ei paistanut väärästä suunnasta, mutta kamera sanoi että vaihda akku. Kyllä siinä meinasi itku tulla kun en ollut huomannut akun loppumista. Normaalisti akku kestää tosi pitkään ja olin sen ladannut ennen reissuun lähtöä. Ilmeisesti lauantain suuri kuvamäärä ja heikko valaistus kulutti akun kokonaan. Olin vielä jättänyt Rodin kuvaamiset sunnuntaille. Onneksi Markuksen puhelimella sai ok kuvia, niitä täällä.

Mikolla ja Rodilla oli muuten samanlaiset arvostelut, mutta Rodin takaliikkeissä oli ollut ahtautta. Oli kyllä yllätys, että molempina päivinä Miko voitti veljensä, sillä Rodi on selvästi Mikoa pienempi. Tietysti muullakin kuin koolla on väliä, mutta kuitenkin. Miko oli myös veljeään massiivisemman näköinen ja turkki oli paksumpi. Oli tosi kiva nähdä veljeä, toivottavasti nähdään vielä uudestaankin! Edi sai lauantaina EH;n koska sen liikkeistä oli puuttunut draivi. Sunnuntaina EH tuli maksimikoosta(!) ja pitkästä rungosta. On kyllä totta, että Edillä on vähän pitkä runko, mutta maksimikokoinen? En siis meinaa, etteikö se pitäisi paikkaansa, mutta Miko ja Edi on melko samankokoisia, siksi tuo vähän ihmetytti. Mikon koosta ei ollut mitään mainintaa. Molempien päivien arvostelut löytyy täältä. Olipas kiva saada vaihteeksi yksi suomenkielinen arvostelu!

Rodi

Veljekset

Haistellaan

Halitaan
Kun koikkerit oli hyvästelty, piti lähteä näyttämään Monicalle mitä Miko sai. Jonkun aikaa odottelimme spitzi-kehän laidalla kunnes näin tuomarin pistävän jotain poskeensa. Mitään varsinaista taukoa ei ollut, mutta riensin kehäsihteerien teltan vierelle ja näytin Mikon ruusukkeita. Kun Monica tuli onnittelemaan, niin tuli kyyneleet silmiin. On se vaan iso juttu kun Miko sai sertin! Juuri kun lähdin, tuomari tuli ihmettelemään mitä siinä vetisteltiin. Myöhemmin Monica sanoi, etten sitten koskaan vie Mikoa sille tuomarille. Mies on kasiryhmään erikoistunut ja oli ihmetellyt, että Miko sai sertin, koska se on niin iso (tuomari oli nähnyt Mikon aikaisemmin kun kävimme Monican juttusilla). Mutta oli tuomari kuitenkin sanonut, että hyvännäköinen se silti oli :D Tuomari hylkäsi liian isoja ja pieniä koiria spitzeissä, joten siinä yksi israelilainen, jolle Miko ei mene arvosteltavaksi.

AVO ERI1 SA PU2 SERT VARACA


Sunnuntai-iltana meillä oli treffit Seedan kanssa. Seeda heilutteli iloisesti häntää kun lähestyimme ja Miko oli ihan innoissaan tyttökoikkerista. Ei Miko kuitenkaan liian lähelle äitiään päässyt kun tuli hammasta. Mikon olisi silti tehnyt niin kovasti mieli päästä tuon ihanan tytön luo, mutta Seeda ei ollut pojastaan yhtä innostunut. Lähdimme lenkille ja kun jo alussa Miko onnistui hieman haistaa Seedan takapuolta, niin äidiltä pääsi sellainen ärähdys, että Miko ymmärsi pysyä kauempana. Aika harvinaista, että Miko uskoo kun tyttö sanoo, että pysy poissa… Seedan ilmeessä oli paljon samaa kuin Mikon. Kai ne oli ne silmät. Muuten Seedalla ja Stella-siskolla on ihan samanlaiset päät. Lenkin päätteeksi kävin vielä vähän silittelemässä Seedaa, josta Miko kai tuli mustasukkaiseksi ja haukulla ajoi äidin pois ja tuli itse viereeni rapsutettavaksi :D Kun sitten Heidi rapsutteli Seedaa, niin Miko tuli toiselle puolelle kerjäämään silityksiä. Saimme jonkinlaisen yhteiskuvankin aikaiseksi. Olipas ihanaa nähdä Mikon äitiä, jonka olen vain kerran aikaisemmin tavannut.

Seeda-äiti

Äiti ja poika (onpas Miko kapean näköinen edestä)

Mikoakin pitää silittää :)

Maanantaiaamuna lähdin käymään Monican luona. Markus oli saanut sunnuntain näyttelyssä auringonpistoksen ja jäi siksi Mikon kanssa mökkiin. Monican luona odotti kolme aikuista koohoa ja seitsemän pentua. Pimu oli viiden pentunsa kanssa lähtenyt sunnuntaina kotiin ja Monican luokse oli jäänyt Beta viiden poikansa sekä Pimun kahden tytön kanssa. Beta oli niin pieni tyttö! Gipissä ensin pisti silmään, että pää sillä oli isompi kuin Mikolla, mutta korvat pienemmät ja alemmaksi kiinnittyneet. Kokoa ja massaa oli muutenkin enemmän (rakenteeltaan Gipi oli hieman rotevampi). Gipissa oli muutakin samaa Mikon kanssa kuin ulkonäössä. Se venytteli ja kovaäänisesti haukotteli ihan kuin Mikokin, tunki samalla tavalla päätä syliin rapsutettavaksi sekä tuli viereen istumaan silitettäväksi. Miko on isänsä poika! Vanha rouva Misty kävi myös tervehtimässä.

Pennut vietiin ulos kun aikuiset oli tervehditty. Heti alkoi pentuaitauksessa kova vilske. Voi miten terävät pennun hampaat olikaan! Ballerinoissani olevat rusetit olivat pentujen lempi pureskelukohde (ihan niin kuin silloinkin kun Mikoa kävin katsomassa) ja myös housuja ja paitaa piti yrittää repiä. Muutamat yrittivät hyppiä ylettyäkseen hiuksiini. Monica kysyi minkä uroksista valitsisin, mutta en ollut vielä katsellut pentuja niin paljoa, että olisin osannut sanoa. Ihastuin pikkupoikaan (punainen panta), mutta siinä oli liian vähän ruskeaa omaan makuuni. Pikkupoika oli ihanan aktiivinen ja villi. Toinen erityistä ihastusta herättänyt pentu oli toinen tyttö (keltainen panta), joka oli myös aktiivisen oloinen. Sille ei tullut uni yhtä nopeasti kuin muille ja se yritti ahkerasti saada muita väsyneitä pentuja painimaan. Ihania riiviöpentuja kaikki!




Värityksensä puolesta sinipantainen pentu oli suosikkini.
Tässä se tyytyväisenä mutustelee kengän rusetteja

Gipistä en onnistunut samaan juurikaan kuvia, sillä se oli joko koko ajan vierelläni tai häkissä nukkumassa. Kuvia pennuista, vanhemmista ja reissusta muutenkin löytyy täältä.

Gipi-isä

Gipi

Ihanaa olla taas kotona, mutta ihana oli reissukin. Mukaan tarttui Mikon ihka ensimmäinen serti (!!!) sekä pääsimme tapaamaan Mikon isää, äitiä ja veljeä. Ja tietysti suloisia pentuja.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Vielä yhdet epikset

Tänään oli HAU Openin viimeinen kisapäivä. Sää oli mukavan viileä ja ehkä se oli houkutellut paikalle runsaasti porukkaa. Heti paikalle saavuttua tuli koikkeriporukkaa vastaan. Elina, Novan ja Nikon emäntä, oli kisoissa töissä, Johnny (Oorbellen Johnny)  ja Tinka (Black Amiikos Oekelina Odilia) olivat tulleet ykkösten viralliseen kisaan. Ei mennyt kauaa kun koikkereita alkoi näkyä lisää eli Loki saapui paikalle hengailemaan ja mölleihin oli tulossa Wiima (Black Amiikos Wolferina Wouda) sekä Jaki (Black Amiikos Dewy Ditmer).

Uutta radalla oli sarjaeste eli 18A ja 18B. Jos koira olisi kieltänyt 18B:llä, niin myös A olisi pitänyt mennä uudestaan. Pituutta radalla oli 151m eli meidän tähän mennessä pisin rata ja myös eniten esteitä tähän mennessä. Ihanneaika oli muistaakseni 60s, mutta Mikon aikavirheet oli laskettu 55 sekunnin mukaan... Kolmen putken pätkää jouduin hetken miettimään ennen kuin keksin miten ne tehdään. Eihän meillä ole koskaan mitään tuollaista ollut harjoituksissa.

Meidän suoritus alkoi hyvin ja meni ok esteelle 8 asti. En sitten ihan onnistunutkaan putkeen 9 ohjauksessa, sillä Miko onnistui sujahtamaan mun takaa väärään päähän. Olisi varmaan pitänyt olla enemmän putken pään edessä esteenä. Radan hankalimpana kohtana pidin kympiltä esteellä 11 ohjaamista ja jotain siinä tapahtui kun Miko lähti spurttaamaan hypyn ohi, hyppäsi esteen 3 ja sitten pituuden väärästä suunnasta. Itse asiassa mietin rataantutustumisessa, että ennen hyppyä 11 pitäisi varmaan tehdä haltuunotto. En tiedä olisiko ollut oikea ratkaisu, mutta ainakin parempi kuin ei haltuunottoa. Pitäisi taas muistaa, että Miko lukee vartaloani hyvin paljon ja tuossa kohdassa vartalo osoitti eri suuntaan kuin missä hyppy 11 oli... Loppu meni hienosti.

Mikolla oli vauhtia vähän enemmän kuin edellisillä kerroilla ja se mukavan innokkaasti suoritti rataa. Omia virheitä taas tuli, Mikoon ei voi olla kuin tyytyväinen. Irenen kanssa tuli juteltua Johnnyn suorituksen jälkeen ja ilmeisesti myös moni muu koikkeri lukee ohjaajan kehonkieltä hyvin tarkasti.


Mölleissä Wiima sijoittui nollallaan 3. ja Jaki myös nollalla 4. Mikon sijoitus oli 10. 30 virhepisteellä (2 x hyl). Ihanneaikakin alittui. Ykkösissä Johnny sai ensimmäisen nollan, nolla myös Tinkalle.

Taina otti Mikosta kuvia, joista muutama alla. Paljon kiitoksia Tainalle!







Purinalla selvisi pari koohoa, jotka ovat tulossa Ouluun. Uroksia on siis molempina (?) päivinä ainakin viisi. Ouluun on luvattu sadetta sekä lauantaille että sunnuntaille... Lopuksi vielä pari kuvaa omasta kamerasta.


maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kolmannet epikset

Tänään oli meidän kolmannet epikset ja toiset HAU Openissa Purinalla. Porukkaa oli tällä kertaa hieman vähemmän, vaikkakin sää oli kivempi kuin viimeksi. Aurinko meni pilveen melko pian sen jälkeen kun tulimme paikan päälle ja kun taivaalle kerääntyi pilviä, niin lämpötila oli oikein mukava.

Radan pituus oli muistaakseni 124m ja ihanneaika 55s. Radalla oli kaksi putkea, joissa sai valita itse pään (putki 5 & 12 sekä 14). Mielestäni putkessa 5 vasen reuna eli kuvan punainen pää olisi ollut se helpompi, joten sinne aioin Mikon ohjata. Meinasin ensin valita saman pään myös putkeen 12, mutta koska kaikki muut näyttivät valitsevan oikean pään, niin sinne sitten minäkin vaihdoin suunnitelmat. Epäilin vaan miten Miko sellaisesta kulmasta menee. Putkesta 14 valitsin vasemman eli sinisen pään. Rataantutustumisen jälkeen jännitys kasvoi, mutta enää ei jännittänyt yhtä paljon kuin edellisillä kerroilla.

Meidän numero oli 108, mutta taisimme mennä radalle 10. tai 11. kun edellä meni muutama kisan ulkopuolella (yhdellä olikin ihan supernopeat koirat!) Jouduimme vähän aikaa odottelemaan lähdössä ja juuri kun tuomari antoi lähtöluvan, Mikoa alkoikin kutittaa ja se rapsutteli kaulaansa jokusen tovin. Rata lähti hyvin käyntiin. Vitosputkella näytin vasenta päätä, mutta Miko menikin oikeaan. No, sinne ne muutkin oli ohjannut, joten kai oma varatalo näytti enemmän sinne päin. Putkeen 9 Miko irtosi kivasti ja putkeen 12 sujahti oikean hienosti, mutta sitten itse hetkeksi unohdin minne piti mennä ja siitä hortoilusta johtuen tuli seuraavalta hypyltä kielto. Loppu meni hyvin, vaikka puomilla sekunnit kuluivat. Mut hei, Miko kuitenkin ravasi.

Vähänkö olin tyytyväinen meidän suoritukseen, vaan 5 virhepistettä! Mutta silti harmitti ihan kauheasti tuo oma moka, jonka takia nolla meni. Tuntui ainakin siltä, että sain juosta kovemmin kuin viime keskiviikkona, mutta eihän Miko mikään nopea kuitenkaan ole. Ihanneaika alittui 13,89 sekunnilla. Meidän sijoitusta en tiedä, mutta se selviää sitten kun tulokset on netissä. Viime keskiviikon sijoitus oli muuten 12. (silloin meille sanottiin että 12. tai 13.)