lauantai 31. tammikuuta 2015

Mikon työpäivä

eli mitä Miko tekee ollessaan työpäivän yksin kotona.

Uskon, että Miko on työpäivät nätisti kotona (eli nukkuu). Toivon kuitenkin, että jos meiltä päiväsaikaan kuuluu ääntä, naapurit ilmoittaisivat siitä (jotenkin muutoin, kuin ottamalla yhteyttä isännöitsijään). Kertaakaan ei ole tullut lappua postiluukusta, mutta eipä meidän naapurit olekaan valittavaa sorttia. Parin naapurin kanssa on kuitenkin tullut juteltua Mikosta ja mahdollisista äänistä. Silloin, kun samassa kerroksessa asui yksi koiranomistaja, hän joskus sanoi, ettei ole kuullut kertaakaan meiltä ääntä työpäivien aikana. Hän teki silloin noin kerran viikossa etäpäivän. Viereisessä rapussa asuvien seinänaapureiden kanssa on myös ollut puhetta. Heidän kanssa meillä on kaikkein eniten yhteistä seinää. Varmaan pari vuotta sitten toinen miehistä sanoi, että silloin, kun olimme muuttanut tähän asuntoon, meiltä kuului päivisin itkua. Hieman kyllä epäilen, että ääni olisi kuulunut meiltä, sillä alkuun Miko ei ollut päiviä yksin kotona. Toki Miko on hieman voinut itkeä perääni eikä talouden yökukkuja ole siihen herännyt. Joululoman viimeisinä päivinä samainen seinänaapuri sanoi, että meiltä on välillä kuulunut itkua, mutta se on kestänyt vain vähän aikaa, ehkä kymmenisen minuuttia. Toisen naapurissa asuvan miehen mukaan Miko olisi joskus itkenyt myös pidempään.

En tietenkään halua, että meiltä kuuluu ääntä Mikon ollessa yksin kotona, joten jotain piti keksiä. Latasin tablettiin Sleep Talk Recorder -sovelluksen, joka tallentaa silloin kun kuuluu ääntä. En ihan täysin luota tuohon sovellukseen, joten jos jollain on suositus android-sovelluksesta, joka tallentaa vain ääntä kuuluessa (ettei tarvitse 8h tallennetta kuunnella), niin saa vinkata.

Sleep Talk Recorderin mukaan Mikon työpäivät ovat olleet seuraavanlaisia:
(pahoittelen, tässä on koko kolme viikkoa, mutta voinpahan nyt poistaa tallenteet)

to 8.1.2015
klo 8:17 - 8:27 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:27 - 8:28 Miko menee keittiöön juomaan ja sitten nukkumaan
klo 13:59 posti
klo 14:57 - 14:58 Miko kävelee hetken ympäriinsä
klo 15:58 Miko vikisee 4 sek

pe 9.1.2015
klo 8:07 - 8:21 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:21 - 8:22 Miko kävelee jonkin aikaa ja menee nukkumaan
klo 11:47 jokin pieni ääni, ehkä Miko hyppää sängyltä alas
klo 15:12 Miko vikisee 3 sek

ma 12.1.2015
klo 8:18 - 8:31 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:31 - 8:33 Miko kävelee jonkin aikaa ja menee nukkumaan
klo 13:25 posti
klo 16:01 - 16:02 Jossain naapurissa hetken aikaa nakutetaan (tyhjät kämpät on alkanut mennä kaupaksi, joten pieniä remppaääniä kuuluu aina välillä)

ti 13.1.2015
klo 8:07 - 8:13 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:13 - 8:14 Miko kävelee jonkin aikaa ja menee nukkumaan
klo 11 - 12 välillä kuuluu joitain pieniä ääniä, ehkä remontointia?
klo 12:23 posti
klo 13-14.30 välillä kuuluu joitain pieniä ääniä pari kertaa

ke 14.1.2015
klo 7:38 - 7:46 Miko puuhailee kongin parissa
klo 7:46 - 7:47 Miko kävelee jonkin aikaa ja menee nukkumaan
klo 11:16 posti
klo 15:21 jokin pieni ääni, ehkä Miko hyppää sängyltä alas

to 15.1.2015
klo 8:08 - 8:18 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:18 - 8:19 Miko menee juomaan ja sitten nukkumaan
klo 9:58 jokin pieni ääni
klo 12:47 posti
klo 13:30 aikoihin muutamia remppaääniä
klo 14:37 - 14:38 Miko vaihtaa nukkumapaikkaa ja kuopii hetken aikaa mattoa
klo 15:42 - 15:43 Miko vaihtaa nukkumapaikkaa
klo 16:27 - 16:29 joku naapuri hetken nakuttaa

pe 16.1.2015
klo 8:09 - 8:20 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:21 - 8:22 Miko kävelee jonkin aikaa ja menee nukkumaan
klo 10:20 jokin pieni ääni, Miko ehkä vaihtaa paikkaa
klo 14:15 jokin pieni ääni ehkäpä naapurista

ma 19.1.2015
klo 8:07 - 8:16 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:16 Miko kävelee jonkin aikaa ja menee nukkumaan

ti 20.1.2015
klo 8:07 - 8:14 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:14 - 8:15 Miko menee juomaan ja sitten nukkumaan
klo 11:18 posti

ke 21.1.2015
klo 8:17 - 8:24 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:25 Miko löytää lattialta ilmeisesti viilipurkin ja nostelee sitä (Miko ottaa yleesä purkista kiinni, jos se liikkuu liian kauas ja kantaa sen sopivampaan paikkaan)
klo 8:26 - 8:29 Miko kävelee hetken aikaa ympäriinsä
klo 13:49 posti
klo 16:35 Mikon parin sekunnin vaikerrus (yleensä näihin aikoihin tulemme kotiin)

to 22.1. tein etäpäivän ja isäntä oli loppuviikon lomalla, ma 26.1. sovellus jäi pistämättä päälle

ti 27.1.2015
klo 8:17 - 8:23 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:23 - 8:24 Miko kävelee hetken ympäriinsä, menee juomaan ja sitten nukkumaan
klo 9:45 jotain ihme vihellystä kuuluu 4 sek

ke 28.1.2015
klo 8:17 - 8:25 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:25 8:26 Miko käy juomassa, kävelee sitten hetken aikaa ja menee nukkumaan
klo 10:20 posti
klo 14:07 posti (mainokset?)
klo 16:02 Miko vikisee 3 sek
klo 16:04 Miko kävelee hetken aikaa

to 29.1.2015
klo 8:16 - 8:22 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:22 Miko kävelee ja sitten ravaa(!) ja menee nukkumaan
klo 14:16 posti

pe 30.1.2015
lo 8:06 - 8:18 Miko puuhailee kongin parissa
klo 8:18 - 8:19 Miko käy juomassa ja menee nukkumaan
klo 12:45 posti
klo 16:37 Miko kävelee hetken aikaa

Tallenteita yhden päivän aikana kertyy 21 - 56, joista varmaan 2/3 on kongin lutkutusta. Pääosin sovellus on tallentanut muutaman sekunnin pätkiä, sillä jos ääni hetkeksikin loppuu, niin tallennuskin loppuu. Syy, miksi en ihan täysin sovellukseen luota on se, että yhtenä päivänä postin tuloa ei tallentunut.

Mikon työpäivä noudattaa pääosin samaa kaavaa eli kun Miko on tyhjentänyt kongin, se menee nukkumaan ja välillä vaihtaa paikkaa. Mitään syytä huoleen ei siis näytä olevan. On kyllä mahdollista, että loppuvuonna Miko on jonkin verran itkenyt kotona, sillä se ei jäänyt kovin mielellään yksin (jäi katsomaan lähtöä sen sijaan, että olisi mennyt heti kongin kimppuun) ja oli ihan hirmu iloinen, kun joku tuli kotiin. Pistetään se hormonien syyksi, sillä miesvaivojen hoitamisen jälkeen Miko on jäänyt paremmin yksikseen.

ps. Mikolla on treffit T. Talvion kanssa maanantaina

tiistai 27. tammikuuta 2015

Tuloksia ja jatkosuunnitelmat

Maanantaina töiden jälkeen lähdimme lenkille Mikon ja pissanäytettä varten hankitun kipon kanssa. Mittasin ennen lähtöä kippoon 2 tl vettä, jotta osaisin arvioida milloin näytettä on riittävästi. Pari ensimmäistä koivennostoa meni ohi, mutta melko pian onnisti ja pissaa näytti olevan juuri sopivasti. Teki mieli yrittää varmuuden vuoksi saada vielä vähän lisää, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä, että kuppi kaatuisi. Näytettä oli kuitenkin ainakin kolme kertaa enemmän kuin viimeksi. Sitten lähdin kupin kanssa Kamppiin.

Tänä aamuna sain eläinlääkäriltä sähköpostia. Mikon veriarvot olivat viiterajoissa, borreliatesti oli negatiivinen eikä virtsassa havaittu verta, bakteerikasvua tai liiallista laimeutta. Ell suositteli seuraavaksi ortopedin ja/tai neurologin tutkimuksia. Ja siitä seuraakin vaikea kysymys: kenelle Mikon vien? Koko ajan on ollut mielessä kenen haluan tutkivan ja kuvaavan Mikon selän, mutta en tiedä onko hän kuitenkaan paras vaihtoehto. Fyssari suositteli Aistin ortopedia ja neurologeja ja pikaisen googlailun perusteella he olisivat hyviä vaihtoehtoja. Jatkan vielä tutkimista ja todennäköisesti edessä on kaksi eri eläinlääkärikäyntiä, koska hyvä ortopedi ja neurologi eivät todennäköisesti ole sama henkilö.

Olen toisaalta tyytyväinen, ettei mitään vielä löytynyt, vaikka toisaalta olisi varmaan ollut helpompaa hoitaa esim. borrelioosi. Hetken jo kauhistelin, jos Mikolla vaikka olisikin polymyosiitti. Kun veriarvot olivat normaalit, niin sitä huolta ei enää liene. Tai en tiedä voiko sitä pelkillä verikokeilla sulkea pois. En edes tiedä onko sairautta Mikon suvussa. Ainakin ortopedillä haluan vielä Mikoa käyttää ja todennäköisesti neurologilla. Jos kummassakaan tutkimuksessa ei löydy mitään poikkeavaa, niin sitten Mikon jumien aiheuttaja jäänee mysteeriksi. En halua käyttää Mikoa eläinlääkärissä vain tutkimisen ilosta, mutta jos on epäilystä, että jotain voi olla vialla, haluan tietenkin yrittää selvittää mistä on kyse. Mikon epätavalliset jumit haittaa harrastamista ja tauko treeneistä on venynyt jo turhan pitkäksi. Miko on ihan normaalin oloinen, joten lihaskireydet eivät päällepäin näytä haittaavaan, mutta toisaalta leikit on välillä normaalia vaisumpia.

Vaivojen syitä selvitellessä Miko jumppaa aikaisempaa useammin, olen lisännyt hieman vettä Mikon nappuloihin, jotta se joisi enemmän ja pistän ruokaan B-vitamiinia. Lisäksi yöksi pitäisi pistää BoT Mikolle, mutta se on jotenkin vaikeaa muistaa... Jos lihaskireyksille ei ole mitään sisäistä aiheuttajaa, niin näiden toimien pitäisi helpottaa kireyksiä. Opin muuten ensimmäisen (nestemäisen) B-vitamiinin lisäyksen jälkeen, ettei sitä voi vaan lorauttaa nappuloille niin kuin Nutrolinia. Ei tainnut maistua hyvältä. Miko sylkäisi nappulat lattialle, mutta söi ne kuitenkin ja kupin pohjalle jäi keltainen läikkä. Sittemmin olen lisännyt B-vitamiinin iltaruokaan, johon pistän myös Nutrolinia sekä välillä jotain muuta kuten jauhelihaa tai viiliä. Kuppi on sen jälkeen nuoltu puhtaaksi.

Ja tulipahan julkaistua Mikon näyttely- ja koetulokset. Onhan nuo sivut tullut tehtyä jo loka-marraskuussa...

lauantai 24. tammikuuta 2015

Nätit ja siistit sisäelimet

Fysioterapeutti suositteli Mikolle vatsan ultraäänitutkimusta, jotta selviäisi onko vatsassa jotain, joka aiheuttaa Mikon epänormaalit jumit. Fyssarin kanssa oli puhetta siitä, kuinka eläinlääkäreissä on eroja. Toiset on sitä mieltä, että koiralla on kaikki ok, kun se syö, pissaa, kakkaa ja liikkuu normaalisti ja toiset taas ymmärtävät, että vaikka ulospäin koira näyttää normaalilta, sillä voi silti olla jotain vikana. Fyssari antoi yhden eläinlääkärisuosituksen, joten maanantaina sitten varailin Mikolle aikaa Kampissa sijaitsevasta Agimagi HauMausta. Ajanvarauspuhelu kesti useamman minuutin, kun keskustelimme eläintenhoitajan kanssa Mikon oireista. Hoitaja suositteli ortopedillä käyntiä, mutta minä halusin ensin ultraäänitutkimuksen ja vasta sitten ortopedin. En huomannut pyytää, että saisimme ajan fyssarin suosittelemalta eläinlääkäriltä enkä enää, kun meille ehdoteltiin aikoja, viitsinyt ell-toivetta esittää. Mikolle varattiin aika keskiviikoksi vatsan ja eturauhasen ultraäänitutkimukseen sekä borreliatestiin. Eläinlääkäri ei ollut se, jota meille suositeltiin, mutta Animagin sivujen mukaan hän on perehtynyt sisätauteihin, joten uskoin Mikon pääsevän hyviin käsiin. Jos ortopedille ja selkäkuviin mennään seuraavaksi, niin sitten eläinlääkärillä on jo enemmän väliä.

Keskiviikon aika siirtyi perjantaille, sillä eläinlääkäriä tarvittiinkin silloin toisessa paikassa. Annoin Mikolle aamulla hieman nappuloita, sillä ennen ultraa piti olla useampi tunti syömättä eikä Mikolle siksi voinut antaa iltapäivällä ruokaa, kuten normaalisti. Mikon aika oli klo 18.20, joten ehdin ennen sitä viedä Mikon lenkille. Miko oli tietenkin ihan ihmeissään, kun päivälenkin jälkeen se ei saanut nappuloita ja se yritti kertoa, että jotain pääsi unohtumaan.

Olimme eläinlääkärillä 10 min ennen meidän aikaa ja kun ell oli 20 min myöhässä, niin tulipahan sitten istuskeltua odotusaulassa. Toisaalta se oli ihan hyvä juttu, sillä normaaliin tapaan Miko oli hyvin jännittynyt ja se haukahti aina kun joku tuli odotustilaan (joka muuten oli tosi pieni) joko ulkoa tai eläinlääkäreiden huoneista. Kun tarpeeksi kauan olimme odotelleet, niin Mikokin lakkasi reagoimasta. Olin tosi tyytyväinen, kun toinen koira alkoi rähjätä Mikolle, niin Miko vaan istui rauhallisesti ja käänsi katseen pois koirasta.

Mikon jännitys palasi, kun meitä kutsuttiin. Eläinlääkäri näki heti, että Mikoa jännittää ja kyseli pystyykö sitä tutkimaan ja tarviiko kuonokoppaa. Sanoin, että jännityksestä huolimatta pöydällä Miko antaa tutkia. Ihastuin eläinlääkäriin heti, kun hän sanoi, että käyttäisi mielellään puoli tuntia Mikoon tutustumiseen ennen kuin aloittaa tutkimiset. Aikaa sellaiseen ei kuitenkaan ollut ja ultraääneen oli tulijoita, joten tutustuminen pitäisi tehdä pikaisesti. Annoin eläinlääkärille fyssarin kertomuksen edellisestä käynnistä ja keskustelimme syistä, miksi Mikon sinne toin. Nostin Mikon pöydälle pientä tutustumista varten, mutta ell ehti vain katsoa ikeniä, kun hoitaja tuli ilmoittamaan, että ultraan pitää mennä NYT.

Ultraan ell suositteli kuonokoppaa. Nostin Mikon pienen pöydän päällä olevan kaukalon päälle ja hoitaja pisti sille kuonokopan. Pieni, pimeä huone ja kummallinen kaukalo Mikon alla olivat pelottavia ja kun ell yritti liikuttaa Mikoa, niin Miko alkoi rimpuilla ja murisi hieman. Minulla ei ollut Mikosta kunnon otetta ja se meinasi pudota pöydältä. Onneksi viime hetkellä sain kunnon otteen ja nostin Mikon syliin. Pistin sen sitten selälleen kaukaloon ja Miko pisti vastaan, kun sitä aseteltiin paremmin. Pidin Mikon etujaloista kiinni ja hoitaja takajaloista. Melko pian jännitys katosi ja Miko rentoutui. Kaikesta kiireestä huolimatta ell teki ultraäänitutkimuksen huolella. Eturauhanen oli siisti ja ihailimme sen omenamaista ulkomuotoa. Virtsarakossa ei näkynyt kystia ja sekin oli hyvin siisti. Ell yritti saada virtsanäytteen rakosta, mutta rakko oli liian tyhjä, jolloin se joustaa niin, ettei neula mene läpi. Ell kävi läpi vatsan ja muita sisäelimiä. Perna jossain vaiheessa ilmestyi kuvaan ja ell vitsaili sen haluavan tulla aina nähdyksi. Perna voi liikkua eri paikkoihin tietyllä alueella elimistöä(!) Ell käytti kaikenlaisia positiivisia adjektiiveja kuvatessaan näkemäänsä. Kaikki Mikon sisällä oli siistiä ja nättiä. Hyvä niin.

Palasimme vielä eläinlääkärin huoneeseen, jossa Mikolle tehtiin yleistutkimus. Ell sanoi, että Mikolla on ihmeen matala pulssi, vaikka sitä jännittää. Joillain koirilla voi olla matala pulssi ja se on myös hyvän kunnon merkki. En kuitenkaan usko, että Miko on kauhean hyvässä fyysisessä kunnossa, sillä suurin osa sen liikunnasta on perus remmilenkkejä. Eläinlääkärin mielestä Mikolla on hyvä lihakset ja sopiva paino. Vaaka näytti painoksi 15,3 kg pannan kanssa. Agilityn ja hyppytekniikan kannalta painoa voisi olla kilo vähemmän. Ell myös tutki eturauhasen käsin ja tunnusteli muitakin paikkoja, joita rektaalitutkimuksessa voi tutkia. Hän sanoi Mikon säpsähtävän aina, kun hän koski sormellaan uuteen paikkaan. Se ilmeisesti on vain herkän koiran tapa reagoida eikä meinaa, että olisi aristusta. Eturauhanen oli normaali ja kun siitä kyselin, niin ell käytti montaa erilaista positiivista adjektiivia (joista yhtäkään en enää muista). Eturauhasessa siis kaikki hyvin :) Toki Tardak vielä vaikuttaa. Mikosta otettiin verta borreliatestiä varten ja pyysin myös tutkimaan muut veriarvot. Ell sanoi, että borrelioosissa voi olla hyvin erilaisia ja epämääräisiä oireita. Vatsaa tutkittaessa Miko ei aristanut ollenkaan. Lopuksi ell otti kuonokopan pois ja antoi Mikolle kuivattua peuraa. Se maistui Mikolle oikein hyvin ja Miko toiveikkaana lähestyi eläinlääkäriä, joten hän antoi vielä toisen palan. Laskettuani Mikon maahan, se meni heti ovelle ja yritti pökkästä sen auki. Ell sanoi, että aika moni koira luulee, että kun ovi on raolla, se aukeaa työntämällä. Kyseessä on kuitenkin liukuovi, joten eihän se avautunut. Kovalla kiireellä Miko lähti kohti uloskäyntiä, kun ovi avattiin.

Ultrassa, yleistutkimuksessa tai rektaalitutkimuksessa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Ell hämmästeli vain sitä, kuinka paljon Miko väräyttelee selkänahkaa tutkittaessa. Ell lupasi lähettää sähköpostia, kun on saanut tulokset ja antaa sitten suosituksia jatkosta.

Kotimatkalla bussissa huomasin, että eläinlääkäristä oli yritetty soittaa hetki sen jälkeen kun olin lähtenyt (kiitos Fonecta Caller -sovellukselle, joka kertoo kuka soittaa/on soittanut/lähettänyt tekstarin). Soitin takaisin päin ja selvisi, että ell oli yrittänyt soittaa. Asia oli se, että hän unohti mainita, että toisin vielä virtsanäytteen, kun sitä ei saatu punktoimalla. Virtsanäyte sisältyi eläinlääkärin laskuun, joten maksettavaa siitä ei enää tule. Eläinlääkärin asia olisi selvinnyt myös sillä, jos olisin kuunnellut ensin vastaajaan jätetyn viestin... Maanantaina siis jälleen virtsanäytteen metsästykseen, jei!

Eilinen ell ja Tardak-pistoksen antanut ell sanoivat molemmat,  että Mikolla on ilmeikkäät silmät :)

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Mikon joululoma

Videokameralle ei ole vielä tullut kauheasti käyttöä, kun vuoden viimeisellä neljänneksellä ei juurikaan ollut kisoja tai treenejä, joten kuvailin kaikenlaista joululomalla. Ohessa kooste Mikon joululomasta. Videot on kuvattu ajalla 24.12.2014 - 8.1.2015 ja biisi, jolla vähän peittelin videon ääniä, on isännän käsialaa.

torstai 15. tammikuuta 2015

Ei tän pitänyt mennä näin

Tänään oli Mikolla fyssari. Ajattelin, että tämän päivän jälkeen Mikon jumit on mennyttä ja voimme jatkaa treenejä normaalisti. Valitettavasti niin ei käynyt...

Aistissa ei ollut päivystystä, joten olimme fyssarin kanssa keskenämme. Olipas hiljaista tällä kertaa. Alkuun kerroin mitä kuuluu. Miko on jumpannut melko säännöllisesti, mutta välillä on jäänyt muutama päivä välistä. Namitaivutukset jätin jossain vaiheessa pois, sillä Miko värisytti selkää kun taivutuksia teki kylkeen. Fyssari sanoi, että taivutuksia kannattaa tehdä, sillä ne auttavat. Näytin taivutukset kylkeen ja hännäntyveen ennen kuin pistin Mikon kyljelleen pöydälle. Oikealla puolella Miko jännitti erityisesti toiseksi viimeisen kylkiluun kohdalla. Tätä kohtaa fyssari ihmetteli, koska jännitys palasi joka kerta kun hän sitä käsitteli.

Kun oli puolen vaihdon aika, Miko nousi ylös, kuten normaalistikin. Vaihdoin vähän asentoa, että saisin Mikon paremmin nostettua syliin ja asetettua kyljelleen, mutta kun liikuin, niin Miko hyppäsikin maahan. Pöytä oli melko korkealla eikä Mikon juuri käsitellyt, pehmeät lihakset olisi vielä ollut valmiita vastaanottamaan iskua... Nostin Mikon takaisin pöydälle ja vasemman puolen käsittely alkoi. Vasen puoli on enemmän jumissa kuin oikea. Vasemmalla puolella lihaskireyksiä oli rinta- ja lannerangan alueella. Molemmin puolin Mikon jännitti lanneselän kraniaaliosaa. Jännitys meni kaarena oikealta vasemmalle sillä alueella, johon eturauhanen voi vaikuttaa.

Mikon jumit aiheuttivat paljon ihmetystä, sillä Miko ei ole käynyt treeneissä eikä se ole liukastellut kotona yhtään sen enempää kuin aikaisemmin tai leikit ole muuttunut. Miko ei ollut yhtä jumissa kuin viimeksi, mutta tällä elämisellä sen ei pitäisi olla noin jumissa. Siksi fyssari epäili, että kyseessä voi olla joku vaiva. Mutta mikä, se onkin sitten ihan mysteeri. Hän suositteli, että kävisimme eläinlääkärissä tutkimuksissa. Ainakin sitten, jos jumpan lisääminen, leikkiminen kotona pelkästään matoilla, riittävä nesteytys, B-vitamiini, lämpöhoito lanneselälle ja BoT ei auta, niin vatsan/eturauhasen ultraamista voisi kokeilla. Ehkä Mikolla voi olla jotain vatsassa tai sitten eturauhanen vaivaa. Vaikka Mikon selkä on kuvattu ja hyväksi todettu lokakuussa 2011, niin on mahdollista, että sen jälkeen selkään on tullut muutoksia.

Mysteerivaivan selvittäminen ei kuulosta yhtään kivalle. Pitäisi löytää heti oikeat eläinlääkärit, jotta välttyisi eläinlääkäristä toiseen ramppaamiselta. Kaikilla on kuitenkin eri mielipide tai vaivaa ei löydy. Toivon kovasti, että kyseessä olisi vain ulkona tai kotona liukastumisista johtuvia jumeja...

Miko painoi 15,2 kg heijastinliivi päällä eli pudotusta viimeviikkoiseen 0,1 kg. Tardak ei ole vaikuttanut mitenkään erityisesti. Ehkä sen vaikutukseksi voidaan lukea se, että Miko on nyt normaali. Eli haistelee ulkona paljon, mutta ei vingu kotona lenkkiaikaan. Joitain pissoja se nuolee, mutta ei edes joka lenkillä. Sohvatyynyjen astumisyrityksetkään ei ole mennyttä, mutta vähentynyt.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Rally-tokoa ja Tardak-päivitys

Perjantaina kävimme pitkästä aikaa rally-tokotreeneissä. Tarkoituksena oli mennä treeneihin vasta, kun fyssari antaa luvan, mutta mentiin nyt kuitenkin. Rally-toko ei kuitenkaan ole niin erilaista kuin se mitä kotonakin tehdään. Hyppytekniikka on sitten toinen juttu. Fyssari on ensi viikolla ja toivottavasti sen jälkeen voimme palata normaaliin treenirytmiin. Rally-tokossa teimme AVO-luokan radan. Ensin pidin Mikon hihnassa, koska halusin testata Messarista ostamaani hihnaa ja toinen kerta mentiin hihnatta. Mikolla oli kiva vire molemmilla kerroilla ja liikkeet onnistuivat melko hyvin.


Kohta on viikko Tardak-pistoksesta. Miko on ollut vähemmän levoton ja vinkunut kotona vähemmän, joten ehkäpä eturauhanen on alkanut pienentyä eikä arista enää niin. Mitään muita vaikutuksia ei ole näkynyt. Miko edelleen yrittää välillä astua sohvatyynyjä, se haistelee kovasti lenkillä ja pari kertaa kieli on liponut pissoja. Ulkona Miko on kovasti kiinnostunut tytöistä. Ja pojista. Tällaisina aikoina, kun Miko on tyttöjen perään, se heiluttelee häntää myös pojille. Mikoa ei kuitenkaan pidä päästää näiden poikien lähelle, koska tarpeeksi lähellä Miko sitten tajuaa, että tämä olikin poika. Kun Miko kohtaa kiinnostavia koiria, sitä usein luullaan nuoreksi Mikon käytöksen vuoksi. En osaa sitä sen kummemmin kuvailla, mutta ei se ehkä lähes kuusivuotiaan koiran käytöstä ole :)


Olen vähän pettynyt, ettei sen kummempia vaikutuksia ole ollut, sillä olisin toivonut näkeväni millainen Miko voisi olla, jos sillä ei olisi palleja. Tardakin vaikutusaika on noin kolme viikkoa, joten onhan tässä vielä aikaa nähdä jotain muutoksia. Kastrointi on ollut viime aikoina mielessä, mutta en kuitenkaan Mikoa ole kastroimassa ellei siihen tule jotain terveydellistä syytä. Kirjoittelen joskus myöhemmin enemmän ajatuksia kastraatiosta. Nyt täytyy keskittyä opinnäytetyöhön...

tiistai 6. tammikuuta 2015

Voihan eturauhanen

Miko on käyttäytynyt niin kuin se käyttäytyy, kun naapurustossa on juoksuisia narttuja, varmaan jo marraskuusta lähtien. Se tarkoittaa kovaa kiirettä ja vetämistä lenkin alussa, pissojen nuolemista, syöksyilyä hajulta toiselle, nenän jatkuvaa maassa olemista, vastaantuleville nartuille vikisemistä, (emännän) ärsyyntymistä lenkillä, sohvatyynyjen astumisyrityksiä, vinkumista erityisesti silloin, kun on aika lähteä iltalenkille (Mikon kello on tarkka!) ja levottomuutta. Loman aikana jouduin lähes joka aamu heräämään klo 9.30 Mikon vinkumiseen, kun se halusi pihalle. Normaalisti Miko ei ole tarkka muusta kuin iltalenkistä, jonka tulee tapahtua klo 21. Löytyi tuosta vikisemisestä hyväkin puoli eli enpä nukkunut liian pitkään. Useina päivinä Miko on vinkunut myös muutenkin kuin lenkkiaikojen lähestyessä.


Sunnuntaina Miko oli normaalia (= normaalia tyttöjenkaipuuaikaa) levottomampi ja se vikisi enemmän. Olen pistänyt kaikki levottomuudet ja vikinät tyttökaipuun piikkiin, mutta kuitenkin olen koko ajan tiedostanut eturauhasvaivojen riskin. Mikolla on ollut eturauhastulehdus kerran vuonna 2011. En muista, että eläinlääkäri olisi silloin maininnut sen olevan koiralle kivuliasta, mutta viime vuonna fyssari sanoi, että koira olisi syytä viedä heti eläinlääkäriin, jos sitä epäilee tulehduksen kivuliaisuuden vuoksi. Se jäi mieleeni kummittelemaan, joten sunnuntaina Mikon käytöksen vuoksi googlailin eturauhastulehduksen oireita. Oireet (mm. virtaamis- ja ulostusvaikeudet, veri virtsassa, sohvalle/sängylle hyppäämishaluttomuus) eivät täsmänneet, mutta varasin kuitenkin maanantaina ajan eläinlääkärille.


Sain Mikolle ajan samalle päivälle. Ja pyynnön ottaa mukaan virtsanäyte. Sellaisesta ei ollutkaan kokemusta... Muuta sopivaa rasiaa ei löytynyt, kuin raejuustopurkki, johon sai kätevästi kannenkin. Tulin kotiin niin, että meillä oli vartti aikaa yrittää saada näytettä. Markus piti Mikon hihnaa lyhyellä ja minä olin purkin kanssa odottamassa tilaisuutta. Tarkoituksena oli saada näyte ensimmäisestä koivennostosta, sillä silloin voisi tulla eniten pissaa ja oli odotettavissa missä koipi nousee. Ensimmäinen yritys onnistuikin ihan täydellisesti. Paitsi, että pissaa tuli hyvin vähän, joten piti yrittää uudestaan. Ja uudestaan ja uudestaan... Pari kertaa Mikon jalka potkaisi kipon kädestäni, mutta onneksi ihan kaikkea näytettä ei menetetty, kun se ehti muuttua jäähileiksi. Onnistuimme saamaan vielä muutaman kerran pari tippaa, mutta ei läheskään niin paljon kuin jossain netistä löytämässäni ohjeessa oli. Ohjeiden mukaan virtsa ei saisi jäätyä, mutta kun ulkona on lähes kymmenen astetta pakkasta ja kipossa pari milliä, niin ei siltä oikein voinut välttyä.


Eläinlääkärin vaaka näytti 15,3 kg, joten Miko on laihtunut 0,5 kg. Onneksi laihis on tuottanut tulosta, mutta se jatkuu edelleen. Pyysin eläinlääkäriä katsomaan myös Mikon oikeaa silmää, joka oli vuotanut työpäivän aikana ja lisäksi Mikon kiveksiä, joita fyssari edellisellä käynnillä kehotti tarkkailemaan. Kivekset olivat ok. Toinen oli suurempi, mutta se ei ole epätavallista. Ell kuitenkin kehotti myös tarkkailemaan. Oikea silmä oli selkeästi ärtynyt ja ell värjäsi molemmat silmät, mutta mitään roskia tai viiltoja ei kaiketi löytynyt. Silmään Miko sai 10 päivän silmätippakuurin. Lopuksi ell tuki eturauhasen, joka oli turvonnut ja myös kipeä. Miko sai Tardak-hormonipistoksen. Tällä kertaa toimenpiteitä tehtiin enemmän kuin normaalisti, joten Miko oli pariin otteeseen tarjoamassa syliinottoasentoa (laskee takapäätä ja nostaa toista etujalkaa ylös), jotta nostaisin sen alas pöydältä. Ei ollut eläinlääkärin tutkimukset yhtään kivoja, Miko-raukka. Odottelimme vielä virtsanäytteen tuloksia. Virtsassa oli ollut hieman verta. Ell lupasi vielä soitella myöhemmin, jos löytyisi bakteereja, joihin tarvitsisi antibioottikuurin. Soittoa ei kuulunut. Tällaista siis tähän vuoden alkuun. Onneksi vein Mikon eläinlääkärille. Toivottavasti parin päivän päästä helpottaa, kun Tardak alkaa vaikuttaa. Mielenkiinnolla odotan, onko Tardakilla vaikutusta Mikon käytökseen. Aikaisemmalla kerralla hoitokeino oli eri (antibiootti ja kipulääke).

maanantai 5. tammikuuta 2015

Vuosi vaihtui

Uuden vuoden aattona lyhyehkö päivälenkki meni ihan ok, mutta ennen viittä kuului jo useita pamauksia ja oli ruudin katkua ilmassa. Lenkin puolen välin jälkeen Miko sai tarpeekseen ja loppumatka mentiin reippaasti. Kerran Miko pysähtyi nostamaan koipea. Seuraavalle lenkille lähdimme klo 01.30 jälkeen, kun rakettien ampuminen oli vähentynyt. Se lenkki oli vain muutaman kymmenen metrin mittainen ja jos Miko olisi saanut päättää, niin lenkki olisi ollut vieläkin lyhyempi. Aamuksi pistin kellon soimaan klo 9, ettei Mikon ihan kauhean pitkää aikaa tarvitsisi odottaa, että pääsee kunnolla tarpeilleen. Ei ollut helppo nousta ylös 6,5 h unien jälkeen. Viime syksynä herätyskello näytti ihan liian usein, että herätykseen on 6h ja xx min, joten jos uudenvuodenlupauksia pitää tehdä, niin lupaan (yrittää) mennä aikaisemmin nukkumaan. Lupaan myös juoda enemmän vettä. Osallistuin FB:ssa haasteeseen 2-3 litraa vettä päivässä tammikuun ajan, koska olen tosi huono juomaan vettä tai mitään muutakaan. Vesi maistuu "puulta" muulloin kuin kesän helteillä. 0,5 litran pullon juominen tyhjäksi tekee tiukkaa oli sisältönä sitten vettä, kivennäisvettä, limua tai mitään muutakaan. Eilen sain jo juotua lähes 1,5l vettä, joten kyllä se vielä tästä!

Jos taas palataan Mikoon... eli vuoden vaihde meni siis ihan hyvin. Miko ei edelleenkään sisällä reagoi raketteihin, mutta isommat pamaukset saavat sen hetkeksi nostamaan pään ja ihmettelemään. Ei se ulkonakaan paniikkiin mene. Vuoden ensimmäisen aamun lenkki sujui hyvin, mutta päivällä taas välillä paukahteli. Miko ei reagoinut kaukaa kuuluviin pamauksiin, mutta kun lenkillä kerran pamahti lähellä, niin kotimatka meni aika reippaasti. Loppua kohden Mikon haistelut lisääntyivät, joten kyllä se ulkona pystyy palautumaan. Iltalenkki meni ihan hyvin, kunnes ihan lenkin lopussa alkoi kauhea sarjatuli jossain lähellä. Menimme siis taas kotiin varsin reippaasti.

Joskus syksyllä mietin, etten enää tälle vuodelle aseta mitään kummempia tavoitteita. Välillä heikkona hetkenä tulee ajateltua, että jos taloon tulisi toinen koira, niin voisin alkaa sen kanssa harrastaa (ja yrittää välttää Mikon kanssa tehtyjä virheitä) ja antaa Mikon olla kotikoirana. Kyllä Mikossa on potentiaalia, mutta sen kanssa joutuu tekemään kauheasti töitä ja kun en ole tehnyt töitä niin paljon, niin se näkyy sitten pettymyksinä treeneissä ja kisoissa. Ja onhan se epäreilua Mikoa kohtaan. Mutta eipä synkistellä. Edelleen on kovat halut harrastaa.

Vaikka en ihan samalla tavalla aseta tavoitteita kuin edellisinä vuosina, niin onhan niitä. Rally-tokosta toivon kahta hyväksyttyä tulosta ALOsta, joka tarkoittaa koularia RTK1 ja siirtoa avoimeen luokkaan. Riippuen koska luokkanousu tapahtuisi, niin AVO:n korkkaaminenkin olisi ihan kiva. Olen aika varma, että tämä vuosi on se vuosi, kun me vihdoin Mikon kanssa tehdään tokodebyytti. Se, tapahtuuko se nykyisten vai uusien sääntöjen mukaisessa kokeessa, on vielä avoinna. Sitä voipi pohdiskella myöhemmin omassa kirjoituksessaan. Mejä-kokeeseen osallistuminen on hyvin epätodennäköistä, mutta ei me sitä harrastusta olla unohdettu. Jälkien pariin on siis tarkoitus palata tänä vuonna. Toivon, että myös agilitykisoja olisi luvassa, mutta se edellyttää paljon hyppytekniikkatreeniä ja monenlaista muutakin treeniä. Toivottavasti myös pari Mikolle sopivaa näyttelyä löytyisi. Tällaisia toiveilla vuoteen 2015.