tiistai 31. tammikuuta 2012

Lepoa, lepoa, kuvia, kuvia


Tällä viikolla Miko ei ole yskinyt ollenkaan eli meillä on nyt kaksi oireetonta päivää takana, jee! Tämä viikko siis vielä lepoa, mutta kahteen viikkoon ei saisi tavata muita koiria. En vielä tiedä kuinka käy meidän agilityn su 12.2, se on 14. päivä eilisestä eli ekasta oireettomasta päivästä...

Mikolla riittäisi virtaa eikä se ymmärrä, miksi sen kanssa ei leikitä ja riehuta. Nyt kun siltä on kielletty tyynyjen astuminenkin, niin piippausta kuuluu kerta jos toinenkin päivässä. Kiellosta johtuen Miko on alkanut osoittaa kiinnostusta mua kohtaan. Ei se yritä astua, mutta kosiskelee eli halailee ja pussailee eli nousee vasten pistäen tassut olkapäille ja yrittää nuolla korvia.

 
Miko hymyilee

Tänään meni muuten 10 000 kuvan raja rikki järkkärillä. Melko ahkerasti olen ottanut kuvia yhdeksän kuukauden aikana :D Näistä kuvista kolme viimeistä on tältä päivältä ja loput viikonlopulta.

Onnistuu istuminen sohvan selkänojallakin

Pötkö

Haukotus!

torstai 26. tammikuuta 2012

Sairaspäivitys ja kuvia


Mikon yskä on nyt pysynyt samanlaisena muutaman päivän. Poika saa yleensä yskänpuuskan, jos se liikaa innostuu tai nousee liian reippaasti ylös. Miko ei taida tuntea itseään yhtään kipeäksi ja tiistaista lähtien se on kaivannut toimintaa. On pitänyt leikkiä ja riehua ja lähteä ulos, mutta tylsä isäntäväki ei vaan tee mitään. Tylsyyttään Miko on sitten ilmaissut mm. monotonisella vikinällään (= makaa lattialla pää jalkojen välissä, katsoo jonnekin tyhjyyteen ja huokauksenomaisesti vinkuu). Miko käy aika usein meidän parvekkeen ovella (eli ulko-ovella) ja pyörii oven edessä roikkuvissa verhoissa. Miko on kuulemma alkanut myös katselemaan parvekkeen oven ikkunasta meidän "rappukäytävään". Ulkoa Miko ei tahtoisi tulla sisälle, kun siellä on niin paljon kivempaa kuin kotona. Jostain syystä Mikolla on nyt ollut kauhea kiire ulkona, kun se on vetämässä koko ajan.

Tämän ja ensi viikon treenit on peruttu meidän seurassa jo epidemiamaisesti levinneen kennelyskän tavoin. Toivottavasti näin saadaan loppumaan taudin leviäminen. 2,5 viikon päästä on siis seuraavat treenit ja toivottavasti silloin Miko on ollut jo tarpeeksi pitkään oireeton.

Tiistaina tuli napsittua kuvia Mikosta ja tässä vähän satoa:

 Miko valtaa mun paikan sohvalta, jos se on esilämmitetty / Miko venytyksen jälkeen

Näin söpöjä ilmeitä Mikolla näkee vain silloin kun se haluaa jotain,
pliiiis-ilme

Näin paljon mallia kiinnostaa olla kuvattavana

"Tehdään nyt jotain"

"Leikitään, pliide"

tiistai 24. tammikuuta 2012

Väliaikaraportti


Eilen aamulla ja/tai päivällä Miko oli yskinyt runsaasti ja samalla kakonut limaa, jota Markus oli saanut siivota ihan urakalla. Jätin menemättä iltatunneille, koska valvotun yön jälkeen olo ei ollut kovin hyvä ja jotta pystyin seuraamaan Mikon vointia. Ilta meni melko hyvin. Miko sai välillä yskänpuuskia, mutta enää limaa ei tullut matolle asti. Miko sai paljon levättyä ja yleensä yskä tuli silloin, kun Miko nousi ylös. Ulkona on mennyt myös hyvin, vaikka Miko pääasiassa menee kauhealla vauhdilla eteenpäin. Pari kertaa Miko on innostunut piehtaroimaan lumessa, joka on saanut sen yskimään. Yskän on saanut aikaiseksi myös kaksi kertaa se, kun Miko on vastannut toisen koiran rähjäämiseen. Yö meni paljon paremmin, vaikka Miko silloin tällöin yskikin. Nyt siis alkaa jo näyttää paremmalta. Fysioterapia siirtyi neljän viikon päähän.

Meidän agilityryhmästä kolmella on kennelyskää ja samaan aikaan toisella puolella agihallia treenaavasta penturyhmästäkin kolmella. Ilmeisesti Hakkilan hallissa on ollut joku tartuntaa levittänyt koira.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Pikku potilas


Lauantaina Miko muutaman kerran koirapuistossa juostessaan alkoi yskiä kuin sillä olisi jotain kurkussa. Luulimme, että Mikolla on vain nami jäänyt kurkkuun, kun niin joskus tapahtuu. Sunnuntaiaamuna kun nousin sängystä, Miko alkoi kovasti kakoa. Muutama yskähdys myös kuului. En olisi osannut vielä tuossa vaiheessa yhdistää oireita kennelyskään, ellei viime viikon treenien jälkeen yksi ryhmäläisistä olisi ilmoittanut koiransa sairastuneen. Kakominen löytyi lievän hengitystietulehduksen oireiden kuvauksesta (www.kennelyska.fi), mutta koska varsinaista yskimistä Mikolla ei ollut ollut, niin en ihan varma diagnoosistani vielä ollut. Ilmoitin kuitenkin, ettemme tule agilityyn eilisen lisäksi tälläkään viikolla. Myös yksi toinen ryhmästämme oli ilmoittanut, ettei tule koiran yskimisen vuoksi. Iltapäivällä, kun tuli uusi kakomiskohtaus, alkoi tulla valkoista vaahtoakin. Välillä oli pitkäkin aika ilman mitään oireita, joten vieläkin hieman epäilin. Lenkillä ei ollut mitään ongelmaa ja Miko meni nenä maassa hajuja tutkien kuten normaalistikin.

Muutaman kerran Miko yritti saada leikkiä aikaiseksi, mutta leväten muuten koko päivä meni. Veljeni kävi meillä illemmalla ja hänen näkeminen sai Mikon niin innostumaan, että yskäkohtaus tuli. Iltaa kohden yskiminen lisääntyi ja joka kerralla Miko myös kakoi vaahtoa. Sitä onkin siivottu joka matolta ja sohvalta… Ruoka on Mikolle maistunut ihan normaaliin tapaan, mutta vettä se juo enemmän.

Viime yö oli ihan kamala. Kukaan meistä ei nukkunut eikä varmasti osa naapureistakaan. Miko yski hyvin kovaäänisesti melkein koko ajan. Yöllä en jaksanut nousta ylös ja siivota Mikon ysköksiä, mutta Miko kyllä hoiti siivoamisen itse. Aamulla makuuhuoneen matto olikin täynnä märkiä läikkiä.

Tuntuu niin pahalta Mikon puolesta. Aamulla raukka oli niin väsyneen näköinen kun se ei ole saanut nukuttua ja silmästäkin oli valunut märkää. Mikon oireet viittanevat lievään versioon, joten odotellaan nyt pari päivää ja katsotaan sitten miltä näyttää ja pitääkö mennä eläinlääkäriin. Vaikka kennelyskärokote ei tehoakaan kaikkiin taudinaiheuttajiin, niin sellainen käydään ehdottomasti ottamassa, kun Miko on parantunut. Miko on saanut nelosrokotteen, mutta en tiennyt, ettei kennelyskän osalta rokote ole yhtä pitkään voimassa kuin muiden.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Talvipäivän viettoa


Aamupäivällä kuvasin Mikoa ja niistä kuvista muutama tässä:

Haukotus
Mr. Rintakarva



Iltapäivästä lähdimme koko perhe lenkille ja suuntasimme koirapuistoihin. Ensimmäinen, isoin koirapuisto ei tietenkään ollut vapaana, mutta Purina Areenan viereisessä puistossa saimme olla keskenämme. Olisin toivonut aurinkoista pakkaspäivää, jolloin tulee tietenkin parhaimmat kuvat. Tänään oli aika harmaata ja kuvatkin sitä samaa. Otan yleensä liikekuvat urheilukuva-asetuksilla, sillä sillä saa hyvät kuvat liikkeestä. Se on vaan harmi, ettei asetuksia pysty siinä yhtään säätämään, esim. muuttamaan valotusta (en tiedä käytänkö oikeita termejä). Otin muutamia kuvia, joissa tein itse säätöjä, mutta kuvista tahtoi tulla ylivalottuneita.

Kun olimme jo tovin viettäneet puistossa, ohi meni mies dobermanninsa kanssa. Miko juoksi puiston portille ja kun mies oli hetkeä aikaisemmin päästänyt koiransa vapaaksi, sekin tuli portille. Molemmat olisivat kovasti halunneet leikkiä, vaikka dobermannikin oli uros. Mies käveli koirapuiston lähellä ja samalla Miko ja dobberi juoksentelivat vierekkäin aidanviertä. Hän tuli koiran kanssa puistoon toisesta portista ja samalla me lähdimme pois. Miko olisi varmaan saanut hyvät leikit dobberin kanssa aikaiseksi, mutta ei me silti jääty. Ensimmäinen syy oli tietenkin se, ettei Miko tule luokse jos siihen tarvetta tulisi. Toinen syy oli Mikon tämän hetkisessä astumishalukkuudessa. En halua, että Miko alkaa astua dobermanniurosta. Kolmas syy oli se, että koiran omistaja puhui koko ajan puhelimessa.

Mikon ilmeet...

Lumipallon kiinniottamista

Etupää on jo pysähtynyt, takapää ei

Jatkoimme matkaa seuraavaan koirapuistoon. Isojen puolella oli koiria, joten menimme pienten puolelle. Miko sai taas haistella sekä juoksennella. Löysin kamerasta Tytin kooikereiden kesäpäivillä pistämät asetukset, joilla onnistui myös juoksukuvat. Niihin asetuksiin en ole koskenut :D Olisi kyllä niin kiva oppia käyttämään noita asetuksia, että saisi kamerasta enemmän irti. Alla olevat kuvat ovat Tytin asetuksilla otettuja.

Luminenä



Varpaat harottavat, kun on niin lunta tassuissa
Paluumatkalla menimme taas isoimman koirapuiston ohi, mutta siellä oli entistä enemmän porukkaa. Lenkillä vierähti kaksi tuntia ja sen jälkeen kylppärissä sai viettää tovin Mikon turkin kanssa. Lumipaakkuja löytyy näillä keleillä erityisesti Mikon käsi-, rinta- ja pyllykarvoista.

Nyt ollaan jo melkein kotona

Lumimies

perjantai 20. tammikuuta 2012

On se vaikeaa olla poika


Miko on tällä viikolla käyttäytynyt lenkeillä jo paljon paremmin, vaikka ihan omissa maailmoissaan se edelleen on. Mikolla on kova tarve astua yhtä valitsemaansa tyynyä sohvalta. Vaikka en hyväksy tyynyjä tyttöystäväksi, niin olen ollut pari kertaa epäjohdonmukainen ja antanut Mikon touhuta tyynyn kanssa, sillä tyynyliina on jo mennyt rikki. Tyyny on melko pieni ja siksi hankala astua, joten Markus joskus ajatteli auttaa poikaa hädässä ja piti tyynystä kiinni. Sen takia Miko edelleen haluaa, että näin tehdään. Se kuljettaa tyynyä meidän luo ja tiputtaa sen maahan. Jos mitään ei tapahdu niin alkaa kova vikinä, ihan kuin olisi isokin hätä kyseessä (no onhan se Mikolle vakava asia). Miko saattaa alkaa tarjoamaan eri juttuja, kuten maahan menemistä, istumista, seisomista jne. jotta se tyyny nostettaisiin. Ja samalla vikisee. Kovasti Miko multakin vaatii tyynyn pitämistä, vaikka en sitä tee ja yleensä ärähdän Mikolle ja vien tyynyn takaisin sohvalle. Toi on tosi ärsyttävä tapa, olisi kyllä voinut jättää opettamatta. Ollaan yritetty etsiä Mikolle tyttöystävää, mutta hyvää (ja sopivan hintaista) ei ole vielä löytynyt. Kirppareita pitäisi kierrellä. En sitten tiedä onko sellaista fiksua hankkia vai ei, mutta mieluummin Miko saisi lemmiskellä jotain muuta kuin tyynyjä.

Toivottavasti viikonloppuna pääsisi kuvaamaan Mikoa talvimaisemissa. Juoksukuvat olisi toiveissa, joten hyvää säätä ja vapaata koirapuistoa toivotaan. Viime päivinä on ollut ihan mukavasti lunta. Eilen hassuttelimme Mikon kanssa heittelemällä sille lumipalloja hankeen. Miko syöksyi ja sukelteli pallojen perään sekä pomppi tasajalkaa hangessa. Se oli mukavaa katseltavaa, harmi kun ei ollut mitään millä kuvata.

Ensi viikonloppuna Miko pääsee fysioterapeutin käsittelyyn. Tarkistuskäynti Mikon tulehdusten hoidon jälkeen on pitänyt varata jo pitkän aikaa, mutta aina olen unohtanut. Mikon edellinen ja ensimmäinen fyssarikäynti oli syyskuun lopussa ja siitä seurannut eläinlääkärikäynti kuukauden päästä eli jo kolme kuukautta sitten. En tiennytkään, että eturauhasen tulehdus on voimakkaasti sukupuoliviettisten urosten vaiva ennen kuin luin siitä Huugon blogista. Eläinlääkäri kyllä silloin mainitsi Mikon viriiliydestä, mutta en osannut yhdistää asioita toisiinsa. Toivottavasti ei tällä kertaa ole mitään turvotusta eturauhasessa, ettei taas löydy sen takia selkäkipuja, kun on tämä aika vuodesta. Saimme silloin syyskuussa ohjeeksi vahvistaa Mikon takapäätä sekä syviä lihaksia, jotka olivat aika olemattomat. Takapäätä piti vahvistaa mm. ravilenkeillä ja mäkikävelyllä, mutta molemmat on jäänyt aika vähälle. Syviä lihaksia taas tasapainoharjoituksilla, kuten puunrungon päällä tasapainottelemalla tai nostamalla samanaikaisesti vastakkaista etu- ja takajalkaa. Näitä ollaan tehty enemmän, mutta ei tarpeeksi. Siksi vähän huonolla omatunnolla fyssarille menen. Pitäisi tehdä ihan harjoittelusuunnitelma.

Tulehdusten toteamisen jälkeen lakkasin venyttelemästä Mikon koipia ja vasta viime viikonloppuna muistin taas sen tehdä agitreenien jälkeen. Ihan kaikki venyttelyt ei onnistunut, joten jumia varmasti löytyy. Onneksi selvisi, että meidän seurassa on yksi koirahieroja, joka tekee kotikäyntejä, niin voin (toivottavasti) alkaa säännöllisesti varaamaan Mikolle aikoja. Itse kun en mikään ammattilainen ole.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Joopa joo...


Ihan ekaksi, ettei unohdu, Mikon paino, joka oli viime viikonloppuna 14,8 kg. En silloin muistanut kirjoittaa sitä ylös, joten piti pistää nyt, että "paino" kategorian avulla pystyn seuraamaan painoa. Edellinen paino joulukuun alussa eläinlääkärillä oli 14,75 kg, joten paino on pysynyt samana.

Tänään agitreeneissä kouluttaja oli tehnyt meille vähän helpomman radan pätkän kuin muille, "innostustreenin".

Oli siis tosi helppo ja yksinkertainen rata, jossa ei tarvinnut kuin tehdä yksi valssi hypyn 2 jälkeen. Haasteena pidin puomia, joka oli putken (musta numero)  vieressä, Mikon kontaktihakuisuuden vuoksi. Voi kun se olisikin ollut meidän suurin ongelma! Mikon ajatukset oli ihan jossain muualla ja se meni seinän viereen haistelemaan aina kun tuli mahdollisuus, mm. hypyn 3 jälkeen. Mikosta huomasi melkein heti, etten saa sitä innostettua. Kun emme päässeet hyppyä 3 pidemmälle, niin aloitimme sitten suoraan kolmoselta. Ei sekään toiminut kun siitä pääsi suoraan seinän viereen haistelemaan. Aloitimme sitten putkelta, jolloin saimme onnistuneen suorituksen. Miko ei tosin mennyt ihan kaikkia oikeita esteitä suoralla 5-6-7, mutta pääasia, että poika meni suoran tosi vauhdikkaasti. Tehtiin vielä kerran putkelta ja mentiin sitten tauolle. Toisella kierroksella tehtiin sama päinvastoin eli punaiset numerot. Hypyn 2 jälkeen Miko juoksi suoraan putkeen ja nosti siellä koipeaan. Siihen päättyi meidän vuoro ja kouluttaja suositteli tokoilua kentän sivussa kontaktin saamiseksi.

Teimme ennen ensimmäistä vuoroa sivussa keppejä sekä A:ta, jotka molemmat meni hyvin muuten, mutta jo kepeillä Miko halusi haistella jotain seinän vieressä. Ilmeisesti tytöt oli sekoittanut Mikon pään ja jonkun verran se myös saattoi paineistua muiden koirien kovasta haukkumisesta. Treenit meni niin penkin alle kuin vain voi mennä. Onneksi tämä kouluttaja (meillä on kaksi, jotka vuorottelevat) osaa antaa hyviä vinkkejä. Tunnin lopuksi hän neuvoi seuraavaa kertaa varten, jolloin hänellä on tuuraaja, tokoilemaan, jos koiraan ei tunnu saavan kontaktia ja suositteli myös ihan muutaman hypyn tekemistä.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Viriili nuorimies...


Maanantaina aloitin opintoni työni ohessa ja heti alkuun olikin oikein intensiiviviikko, sillä koululla meni kaikki illat maanantaista torstaihin ja vielä vähän enemmänkin. Tuntuu kivalta opiskella taas viiden vuoden tauon jälkeen. Mutta sitä en ymmärrä, miksi iltaopiskelijoiden ohjelma on suunniteltu yhtä pitkäksi kuin päiväopiskelijoiden eli 3,5 vuodessa pitäisi valmistua. Mulla on koko kevään kaksi iltaa viikossa opiskelua ja lisäksi yhteensä kolme verkkokurssia. Jo tästä määrästä kursseja tulee niin paljon työtä, että varmasti joudun jossain vaiheessa miettimään, mistä löydän ajan kaikkeen.

Keskiviikko oli ainoa päivä, jolloin ehdin käydä kotona töiden jälkeen. Kotona käytin ajan näyttökokeeseen lukemiseen ja koko ajan Miko vikisi ympärillä ja änkesi sitten syliin. Torstai- ja perjantaiaamuina Miko vikisi koko sen ajan kun tein aamutoimia ja hampaita pestessä se taas änkesi syliin kun istuin alas. Luulin, että Mikon käytös johtuu siitä, että olen ollut niin vähän kotona. Mutta tarkemman pohdinnan jälkeen totesin, että tämä taitaakin olla tyttöjuttuja. Miko lopetti aamuisin vikinän heti kun pääsi ulos ja ulkona poika on nuollut pissoja ja haistellut oikein urakalla. Sekä mulla että Markuksella on joka päivä tällä viikolla mennyt hermot Mikoa lenkittäessä, sillä sen hihnakäyttäytyminen on ollut niin huonoa. Mikolla on niin kiire ulos, että se on melkein vetänyt mut kumoon portaissa ja se syöksyy ulkona sinne, missä tyttöjen hajut on. Ainoastaan silloin Miko ottaa kontaktia, jos pysähdyn vetämisen takia, koska matka ei ennen sitä jatku. Kun Miko jonnekin vetää, niin ei se sinne pääse. Miko kyllä osaa olla ovela ja esimerkiksi eilen illalla kun se ei päässyt sinne minne veti, niin Miko käveli muutaman askeleen eteenpäin ja meni sitten piehtaroimaan. Piehtaroinnin jälkeen Miko yhtäkkiä vetäisi voimalla kohti sitä hajua, jota se oli halunnut päästä tutkimaan. Melkein lensin kumoon, kun nykäisy tuli niin yllättäen. Jos Miko nuolee pissoja, niin sanon "mennään" tai "tule". Jos sillä ei ole mitään vaikutusta, niin lähden vain kävelemään ja kävelen niin kauan kunnes hihna löystyy. Koska matkan varrella voi olla monia ihania hajuja, joita Miko haluaa tutkita, niin välillä saan pitkän aikaa vetää miestä perässä. Kovaa taistelua on sekin, että pysytään tien samalla reunalla, vaikka hajuja on molemmin puolin. Niin ärsyttävää, mutta oma osansa hihnakäyttäytymisessä on varmasti silläkin, että Mikolla on ollut hyvin vähän aktiviteetteja.

Sen vuoksi kävimme tänään kooikereiden arkitokossa, joka järjestettiin niille, jotka eivät viimeksi päässeet paikalle. Mehän oltiin viimeksi, mutta saimme varmaan kutsun siksi kun muita oli nyt vähemmän paikalla. Savina ja Netta jo olivat koulutuspaikalla kun tulimme. Miko oli ihan innoissaan tytöistä ja vikisi kovasti kun ei päässyt tekemään tuttavuutta. Kävelimme alueella, jotta Miko saisi tehtyä haistelunsa, mutta pääasiassa Miko veti tyttöjen luo. Hetja ja Aatu tulivat myös paikalle. Kontaktin saaminen Mikoon oli välillä taistelua, mutta loppua kohden parani. Teimme seuraamisharjoituksia, jotka menivät vaihtelevalla menestyksellä. Repun ja puun kiertämistä harjoiteltiin myös. Kiertämistä ollaan harjoiteltu kotona ja agikentällä, joten siinä Miko oli ihan pätevä. Tehtiin myös eteen lähettämistä sekä luoksetulo, jotka molemmat meni Mikolta kivasti. Miko oli molemmissa harjoituksissa pitkässä liinassa. Mikolle tuli sen verran lumipaakkuja tassuihin, että täytyy lyhentää tassukarvoja. Kotimatkalla Mikoa alkoi jonkin verran paleltaa kun viimeistä bussia odotellessa Miko nosti ainakin toista takajalkaa ylös. Bussikuski oli sen myös huomannut, kun hän kysyi onko Mikolla kylmä, kun se nostelee jalkojaan.

Nyt talvi on tainnut tulla jäädäkseen, joten se tietää pitkää taukoa omatoimitreeneihin. Ihan tyhmää. Ei viitsi matkustaa Kivikkoon asti ja todeta, että kontaktit on liian liukkaita ja kentällä liikaa lunta kepittelyyn, kun näin todennäköisesti on.

Näin lopuksi vielä todettakoon, että elämä viriilin nuoren miehen kanssa ei ole aina helppoa. Mutta hei, Miko ei ainakaan ulvo kotona.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Arkitokoa ja agitreeniä


Lauantaina kävimme Espoossa kooikereiden arkitokossa, jonne oli eksynyt myös Loki, Tessa, Retu, Peppi, Qarisma, Rami ja Mizy sekä tietenkin Savina. Teimme aluksi ringissä seuraamis-/toisten koirien ohitusharjoituksen molempiin suuntiin ja niin, että toisella kerralla koira oli oikealla puolella. Miko oli taas ihan hajujen perässä, mutta sai siihen välillä kontaktia. Seuraaminen vasemmalla meni ihan ok, mutta oikealla Miko vain veti hajujen perään. Ohitusharjoitus Tessan kanssa meni hienosti. Temppujen harjoittelussa käytin palkkana nakkien lisäksi Mikon vapauttamista hajujen perään. Lopuksi tehtiin luoksetuloharjoitus, jonka me jätimme välistä heikon onnistumismahdollisuuden vuoksi. Sitten osa koirista sai leikkiä vapaana ja yksi perhe kävi tutustumassa kooikereihin. Taas oli kädet koetuksella, kun Miko veti koko ajan hajujen perään, mutta välillä se teki oikein hienosti kontaktissa mitä pyydettiin.


Peppi (Estaika's Gotta Rock) katselee kiinnostuneena Mikoa
Loki ja Peppi

Mizy
Tänään aamulla en meinannut uskoa lämpömittaria, jonka mukaan ulkona oli -12,7 astetta. Kaivoin kaapista toppavaatteet ja kyllä ne tarpeeseen tulikin. Kävimme Mikon kanssa vähän pidemmän aamulenkin, sillä oli niin nätti ilma.






Tätä mieltä Miko oli kuvaamisesta
Iltapäivällä suunnattiin viiden viikon tauon jälkeen Vantaan Hakkilaan ohjattuihin agitreeneihin. Ohjelmassa oli haltuunotto ja päällejuoksu. En tiedä tehtiinkö tuota jälkimmäistä, kun en tiedä mitä se tarkoittaa enkä kysynyt.

Oli vähän haastavan tuntuinen rata. Ensimmäisellä kerralla Miko jäi pussin jälkeen selän taakse ja lähti oikealle. Toisella yrityksellä takaakierto onnistui hienosti ja jatkoimme rataa hypylle 8 asti, jonka jälkeen palkkasin. Jatkoimme rataa samalta hypyltä (eli 8) ja jopa onnistuin ohjaamaan Mikon hypylle 12 asti. Putkeen en meinannut saada poikaa millään. Pari kertaa jätin Mikon hypyn 11 viereen (kuvassa numeron 16 kohdille) istumaan ja menin itse melkein putken suulle. Kutsuin Mikoa ja ohjasin sen hypylle 12 (ihmettelin joka kerta, että hyppy onnistui, luulin, että Miko enemmin juoksee suoraan mun luo) ja siitä putkeen, mutta aina vaan Miko meni A:lle. Lopulta yritin vain saada Mikon suoraan putkeen, joka sekään ei ollut helppoa kun A oli niin kiva. Onnistuneeseen putkeen lopetettiin meidän vuoro.

Odotellessa kävimme sivussa tekemässä keppejä molemmilta puolilta. Ennen keppejä oli yksi hyppy. Miko pujotteli hyvin ja melko vauhdikkaasti. Pari kertaa Miko lopetti liian aikaisin, mutta muuten meni tosi hienosti. Oikea sisäänmenoväli taitaa olla Mikolle jo selkeä, sillä palatessamme alkuun Miko pari kertaa meni itsenäisesti kepeille ja meni ne ihan oikein.

Toisella kierroksella kävi samoin pussin jälkeen eli Miko jäi selän taakse ja suuntasi oikealle. Jälleen uuden yrityksen jälkeen meni oikein hienosti ja rata sujui mainiosti, kunnes tuli putki 13. Piti taas ohjata Miko putkeen suoraan edestä päin ja pääsimme sitten tekemään radan loppuun asti. Hypyn 15 Miko meni ensin takaa, mutta korjauksen jälkeen se ja loppurata meni hyvin. Meille siis lisää harjoitusta pimeään putkikulmaan, mutta erityisesti putki kontaktin alla kaipaa harjoitusta. Miko tykkää niin A:sta ja puomista, että valitsee ne ennemmin kuin putken.

Ensi viikon illat menevät koulun aloituksessa, mutta toivottavasti loppuviikosta sen verran lauhenee, että päästäisiin perjantaina omatoimitreenaamaan. Vaikka lumi ja pakkanen on kiva asia tähän aikaan vuodesta, niin omatoimitreenien takia mieluummin saisi olla lumetonta ja pakkasetonta.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Kopelointia


Maanantaina satoi kunnolla lunta ja se katsottiin Helsingissä ensilumen satamispäiväksi (=se päivä, kun tietty määrä aurauskalustoa on liikenteessä). Piti ottaa pokkari mukaan lenkille, vaikka olikin jo pimeää. Lumi toi kuitenkin sen verran mukavasti valoa, että uskallettiin käydä lähimetsässä, jossa Miko sai nauttia lumesta. Miko on kyllä niin talvipoika.



Loppiaisen kunniaksi kävimme Espoon Kilossa kooikereiden näyttelytreenissä. Tapasimme koirapuistossa, jossa ensin koiria tutkittiin puiston pöydän päällä. Mikon lisäksi paikalla oli Loki, Niko, Vili sekä Tessa ja Retu. Tutkimisten jälkeen osa leikki hetken koirapuistossa, jonka jälkeen jatkoimme kopelointiharjoituksia läheisellä pellolla. Kaikki vuorollaan leikkivät tuomaria. Tein ensimmäistä kertaa niin, että seisoin Mikon vieressä tutkimisen ajan. Miko ei yhtään väistänyt, vaikka kaksi miestäkin kävi katsomassa hampaat ja koskemassa. Kyllä se kääntyi haistelemaan, mutta muuten oli paikallaan. Vielä en näyttelyissä uskaltaisi seistä vieressä, mutta täytyy keväällä alkaa kokeilemaan sitä mätsäreissä. Kivat oli kopelointiharjoitukset ja Miko oli ihan pro!

Teimme vielä yhdessä lenkin Kilon ja Leppävaaran maastoissa. Miko jossain vaiheessa intoutui haastamaan Viliä ja Nikoa leikkiin. Miko taisi olla poikien mielestä turhan äänekäs, kun leikkiin kutsuun kuului murinaa ja vähän haukkuakin eikä siksi innostusta muilta löytynyt. Lenkin päätteeksi Mikon ja Lokin oli tarkoitus päästä kahdestaan koirapuistoon, mutta siellä oli valkoinenpaimenkoirauros.

Loki

Niko

Vili

Retu ja Tessa
Miko © Taina Lempiäinen

Näin hienosti menee hampaiden katsominen © Taina Lempiäinen
Tällä viikolla on lisääkin seutumatkailua luvassa, sillä huomenna on taas Espoon reissu ja sunnuntaina suuntana on Vantaa.

Ai niin, tapasimme välipäivinä yhden mummon meidän talonyhtiöstä, joka sanoi hissien jo toimivan, mutta valmista olisi vasta maaliskuussa. Toivottavasti hissisaneeraus ei sentään niin paljon viivästyisi. Toinen mummo taas toissapäivänä sanoi, että helmikuussa valmistuisi. Tämä mummo tiedusteli olemmeko me muuttamassa pois, kun moni on jo muuttanut viime aikoina tai suunnittelee muuttoa. Syynä kai luvassa oleva iso korotus vuokraan. Meillä todennäköisesti, tai ainakin toivottavasti, korotus oli vuokrassa jo valmiina. Ainakin meillä on selkeästi suurempi vuokra kuin tämän toisen mummon kaksiossa. Tämän takia tutkin minkä hintaisia kaksioita pääkaupunkiseudulla on tarjolla. Vaikka meidän vuokra onkin iso, niin on meillä neliöitäkin normikaksiota enemmän. Meidän neliövuokra on 13€, joka pääkaupunkiseudulla kaksiosta yksityisillä on kaikkein halvimmasta päästä. Me ei siis olla muuttamassa mihinkään :)

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Motivointiklinikka osa 2


Eilen oli Vappu Alatalon motivointiklinikan toinen ja viimeinen kerta. Menimme hallille eri reittiä ja tuli taas mielessä kirottua, kun jäimme pois keskellä ei mitään. Vaihdoimme tien toiselle puolelle odottamaan toista bussia. Siinä sitten mietin, ettei olisi kiva missata bussia kun niitä ei varsinkaan iltaisin tuolla Espoon syrjäseuduilla mene usein enkä ollut ottanut edes rahaa mukaan. Päästiin kuitenkin Juvanmalmille, jossa taas kuljimme hiljaisen teollisuusalueen läpi. Sporttikoirahallille johtavalla tiellä ei edelleenkään ollut katuvalot toiminnassa, mutta onneksi lumen vuoksi ei ollut ihan pimeää. Jonkun verran oli sumua. Tottakai, kun on mun mielikuvitus… Tämä saa jäädä viimeiseksi kerraksi, kun menemme Sporttikoirahallille illalla ilman autoa.

Läksyjen treenaus oli vähän jäänyt, kun en oikein muualla Mikon kanssa leiki kuin kotona tai treenikentällä. Treeniä on ollut joulukuussa vähän ja kotona mieluummin leikin vetoleikkejä liukkaan lattian vuoksi. Aluksi Vappu kyseli kuulumiset ja mietittiin mitä kenenkin kanssa tehdään. Sitten Miko pistettiin Vapun autoon odottamaan, jotta siitä ei olisi häiriötä muille koirille. Me olimme viimeisenä vuorossa, joten meille jäi vain n. 10min. Halusin vahvistaa omaa kiinnostusta Mikon silmissä, sillä en todellakaan ole onnistunut tekemään itsestäni mielenkiintoista. Tämä näkyy erityisesti Mikon ollessa vapaana, mutta myös hihnassa ollessa Miko turhan usein mieluummin haistelee kun kuuntelee mua.

Me teimme luoksetuloharjoituksia. Ensin perus pentuluoksetuloa eli Vappu piti Mikon pannasta kiinni ja minä lähdin juosten, Mikoa kutsuen karkuun. Samaa tehtiin myös 5-6 esteen suoralla. Mun piti lähteä hyppimään esteitä ja samalla kutsua Mikoa. Ensimmäisellä kerralla taisin onnistua innostamaan Mikoa aika hyvin, sillä Miko pääsi Vapulta irti. Sitten menimme hyppy-mutkaputki-hyppy sarjalle, jossa Vappu jäi Mikon kanssa ekan hypyn taakse. Ensimmäisellä kerralla en ottanut kontaktia Mikoon, joten Vappu ei päästänyt sitä ollenkaan irti. Ei Miko ollut edes vetänyt, ainakaan riittävästi, perääni. Sitten otin kontaktin ja vähän kyyristyin ”lähtöasentoon”, joka oli Mikoa kovasti innostanut. Esteet meni hienosti ja vauhdikkaasti ja Miko myös irrotteli pallon kanssa enemmän. Tuon lähtöasentoon menon opin Vapulta viime kerralla. Tehtiin tätä molemmista suunnista sekä niin, että jätin Mikon istumaan Vapun viereen eikä siitä pidetty kiinni. Kerran Miko meinasi varastaa ja istumaan palautuksen jälkeen sillä vain kierrokset nousi. Lopuksi Vappu piteli Mikoa estesuoralla, jossa tällä kertaa sain juosta esteiden sivulla. Miko oli innokas eikä oikein tahtonut luovuttaa palloa. Tämä ongelma on ilmennyt sen jälkeen kun sairastelujen jälkeen lähdettiin taas treenaamaan. Vappu suositteli hankkimaan toisen samanlaisen vinkupallon, mutta juuri eilen katsoin, että ne on agi.fi -verkkokaupasta myyty loppuun. Onneksi sain pari vinkkiä, mistä niitä voisi löytää.

Meidän pitää tehdä näitä harjoituksia paljon. Toisaalta tuntuu turhalta tehdä luoksetuloharjoituksia tuollaisessa tilanteessa, jossa Mikon luoksetulo on varma. Mutta harjoitukset kuitenkin vahvistaa mun kivuutta. Ulkona on varmaan pakko tehdä liinan kanssa, sillä Miko voi innostua niin paljon, että se lähteekin vetämään rundia ennen kuin tulee mun luo, koska juokseminen on niin kivaa. Vappu puhui paljon siitä, kuinka koiraa palkitsevaa asiaa täytyy pystyä kontrolloimaan. Tämä siksi, ettei koira pysty palkitsemaan itseään milloin huvittaa. Vappu puhui myös, että joissain asioissa pitää olla "natsi". Jos koiraa kutsuu luokse, sen pitää tulla saman tien. Jos se ei tule, niin se käydään eleettömästi hakemassa ja viedään esim. häkkiin. Tämä ei onnistu Mikon kanssa, koska se lähtee karkuun jos meinaan sen hakea. Siksi Mikolla pitäisi olla vaikka liina. Jos Miko ei tule luokse kutsuttaessa, se liinan avulla kelataan luokse. Mikon kohdalla vaikka hetkeksi sen jättäminen hihna puuhun sidottuna voisi olla se ikävä asia, mitä siitä seuraa.

Yhtenä tämän vuoden tavoitteena voisi olla meidän suhteen parantaminen ja siten Mikon saaminen paremmin hallintaan. Meillä on Mikon kanssa vielä niin paljon tehtävää, mutta onneksi nyt paremmin tiedän mistä aloittaa. On paljon asioita, joita en ole ajatellut tai ottanut huomioon, kun Mikon koulutus on aloitettu. Tämä voi olla tekosyy, mutta mielestäni oma kokemattomuus on suurin syy siihen, miksi Mikon kanssa ollaan tässä tilanteessa. Mulla ei ole juurikaan kokemusta koirien kanssa toimimisesta ennen Mikoa, sillä en ennen tykännyt koirista eikä niitä juuri ole sukulaisilla tai kavereilla. Kun Markus vuonna 2008 ehdotti koiran hankkimista, niin en todellakaan innostunut ideasta. Koirathan haiseekin :) Mutta niin vain kävi, että kooikerit sulatti sydämen ja meille tuli Miko. Miko on se harjoituskappale, jonka kanssa kaikki virheet tehdään, mutta toivottavasti osaan ottaa opikseni.