torstai 4. tammikuuta 2018

Vuodenvaihde

Meillä alkoi kuulua ilotulitteiden pamauksia heti keskiviikkona, kun ne tulivat myyntiin. Onneksi paukut olivat yksittäisiä eivätkä sen kummemmin haitannut lenkkeilyä. Hetkeksi Mikolla laski häntä ja se liikkui haistelematta eteenpäin, mutta sitten se taas rentoutui.

Mikolla jäi huuli rullalle
Uudenvuodenaattona kävimme aamupäivällä/päivällä reilun kahden tunnin lenkillä, jossa kuljimme pääasiassa metsässä. En tykkää käyttää flexiä muualla kuin metsässä tai jossain muualla, jossa vastaantulijoita tulee harvakseltaan, joten minulla on tapana pakata flexit reppuun ja vaihtaa ne koirille vasta rauhallisessa paikassa. Riolla menee pasmat ihan sekaisen, kun se näkee, että otan flexit esille ja pakkaan ne reppuun. Niin kävi nytkin ja se innoissaan hyppi kaikkien päälle, kun teimme lähtöä ja vielä hississä riitti ilakointia. Uudenvuodenaattona oli nätti ilma ja kaikki muutkin olivat ulkona samaan aikaan. Saimme kuitenkin olla melko rauhassa, sillä metsän puolella porukkaa ei liikkunut. Kävelimme keskuspuiston metsäpolkuja ja hiekkateitä Paloheinään ja sieltä takaisin. Mikokin innostui tekemään juoksupyrähdyksiä ja leikkimään Rion kanssa. Ihana nähdä usein niin rauhallisen Mikon päästelevän välillä höyryjä. Kotona se kyllä leikkii usein Rion kanssa ja aika usein Miko on leikin aloittaja.

Lenkin jälkeen koirilla riitti vielä hetkeksi virtaa, joten heittelin niille vinkupalloa makuuhuoneessa. Miko ja isäntä olivat sängyllä ja Rio hyppi välillä maahan hakemaan palloa. Kerran kumarruin ottamaan Rion edessä ollutta palloa samaan aikaan, kun Rio päätti hypätä sängylle. Jenkkisänky on sen verran korkea, että sinne loikkaaminen vaatii vähän enemmän ponnistusvoimaa. En edes tiedä, miten tämä voi olla mahdollista, mutta minun ja Rion samanaikainen liike johti siihen, että Rio hyppäsi suoraan minua päin niin, että Rion kallo osui voimalla minun nenään. Ja se sattui. Minuun ainakin, Riosta en tiedä. Se lähti piiloon varmaan siksi, että valittelin kipua. Törmäyksessä kuului sen verran äänekäs rusahdus nenästäni, että sängyllä loikoileva isäntäkin sen kuuli. Onneksi nenästä ei alkanut tulla verta ja kun pistin siihen heti kylmää, niin ei tullut mustelmaakaan vaan vain punainen jälki. Tunnustelin nenää enkä ainakaan tuntenut mitään liikkuvan, joten ehkä tästä selvittiin vain säikähdyksellä. Päivystykseen en todellakaan halunnut lähteä uudenvuodenaattona, jolloin siellä varmasti riittäisi kiireellisempiä tapauksia. Nenä oli kipeä ja hieman turvonnut muutaman päivän, joten ehkä siellä pieni murtuma saattaa olla.

Miko yrittää mahtua käsinojalle
Viiden jälkeen käytin koirat erikseen ulkona, sillä paukkeen kuuluminen oli jo todennäköisempää enkä halunnut Rion reagoivan Mikon hermoiluun. Rio ei ole ahdistunut ilotulitteista ja mielelläni pitäisinkin sen niin. Miko halusi kääntyä kotiinpäin jo ennen kuin yhtäkään pamahdusta kuului, joten se varmaan jo haistoi jotain. Pyörin jonkin aikaa meidän talon lähellä ja Miko pysyi melko rentona. Varmaan kodin läheisyys rauhoitti. Rion kanssa kävimme hieman pidemmän lenkin ja silloin kuului jo enemmän paukuttelua. Riolla pysyi koko ajan häntä ylhäällä ja nenä maassa. Kerran se jäi kovemman pamahduksen jälkeen katselemaan, mutta kun sanoin "mennään", niin matka jatkui taas. Kotiin palattuani olin ihan innoissani Rion ulkoilusta. Miten ihanaa voikaan olla, kun koira ei yhtään välitä paukkeesta. En silti usko, että Rio olisi yhtä välinpitämätön silloin, kun kunnolla paukkuu vaan alkaisi pelätä. Tuntuu jotenkin jännältä, että juuri Rio on se kumpi ei ahdistu, sillä Rio on meillä se koira, joka pelkää, jännittää ja ahdistuu ties mistä.

Meille kotiin kuuluu pauke aika hyvin, mutta molemmat koirat nukkuivat ja olivat ihan normaalisti. Kävimme isännän kanssa klo 18 jälkeen ulkona ottamassa kuvia, jossa "piirsimme" led-kynttilällä vuosilukua 2018 (oli muuten vaikeaa saada numerot hyvin ja siksi kuvia otettiin ties kuinka monta, onneksi en käynytkään ostamassa tähtisadetikkuja sitä varten, sillä ne olisi loppunut kesken) ja totesin, että pamahdukset on tosi kovia. En ole vuosiin käynyt katsomassa ilotulituksia ulkona, joten en enää muistanut kuinka kova ääni niistä lähtee, kun on lähellä.

Klo 02 jälkeen kävimme koirien kanssa ulkona. Edelleen siellä täällä kuului pauketta aina välillä, joten Miko oli melkein heti valmis kääntymään takaisin kotiin. Molemmat pääsivät kuitenkin tyhjentämään rakkonsa ja me pääsimme nukkumaan.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuosi 2017

Tänä vuonna on tapahtunut niin vähän mitään sen kummempaa, joten tällä kertaa ei kannata tehdä vuosikatsausta kuukausittain, kuten olen kahtena viime vuonna tehnyt. Tässä tiivistettynä vuoden tapahtumat:

Tammi-huhtikuussa kävimme joka toinen viikko ATD:n hallilla treenaamassa. Mikon kanssa teimme pääasiassa rally-tokon liikkeitä ja Rion kanssa harjoiteltiin agilityn alkeita. Agilityssa Rion kanssa haasteena on ollut se, että sillä on aika vahva ohjaajafokus, jonka vuoksi irtoaminen ja useamman esteen suorittaminen on ollut haastavaa. Treenasimme parin esteen sarjoja, joissa oli hyppyjä ja putki. Uutena esteenä tuli rengas. Keinun pamauttelua tehtiin vähän (niin, että Rio laski tassulla keinua). Pisimmillään taisimme päästä viiden esteen sarjaan. Yksi haaste oli myös paikalla pysyminen, mutta siinä edistyttiin ihan hyvin.

Helmikuun alussa osallistuin Mikon kanssa rotuyhdistyksen järjestämään rally-tokokoulutukseen Lahdessa. Kouluttajana oli rt-tuomari Kirsi Petäjä. Koulutuksessa keskityttiin ongelmakohtiin, jotka meillä olivat käännökset ja takapään käyttö. Oli kiva, että kouluttaja huomioi Mikon ajoittaisin paineistumisen ja pyysi aina silloin vapauttamaan Mikon johonkin muuhun esim. heittämään sille palloa. Kuun alussa meillä kävi fyssari kotona, joka käsitteli sekä Mikon että Rion. Miko oli hyvin rento koko käsittelyn ajan ja fyssari totesi, että siitä kyllä huomaa, että se on tottunut käsittelyyn. Rio ei rentoutunut ja se piti käsitellä niin, että Rio seisoi ja istui. Tämän vuoksi Rioa ei saatu kunnolla käsiteltyä. Sain "läksyksi" opettaa Rion menemään kyljelleen. Vähän kyllä huonolta näyttää tilanne edelleen... hups. Helmikuussa Rio kävi luustokuvissa ja tuloksena oli lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0.

Rio tykkää kiipeillä




Maaliskuun loppupuolella Riolla oli ihmeellinen huojumiskohtaus. Se oli yhden päivän aikana vähän vaisu ja sillä oli tasapainon kanssa haasteita. Välillä Rio seisoi niin kuin anestesiapiikin saanut koira, joka yrittää pysyä pystyssä. Seuraavana päivänä mitään oireita ei enää ollut, vaan oli normaali reipas ja leikkiväinen itsensä. En tiedä, mistä oli kyse, mutta ainakaan se ei ole uusiutunut.

Huhtikuun lopulla osallistuin Mikon kanssa meidän agiseuran järjestämään rally-tokokoulutukseen, jossa kouluttajana oli Oona Mäki. Koulutus meni ihan hyvin, sillä Mikon vire oli ok eikä käännöksetkään ollut siksi niin huonoja, kuin mitä kouluttaja luuli niiden olevan kertomani perusteella. Osallistuin myös kahteen muuhun koira-aiheiseen koulutukseen, joissa koirat eivät kuitenkaan olleet mukana. Ensimmäinen oli Nani Anneten kahdentunnin valokuvauskoulutus koirayhdistysten aktiiveille ja toinen Heiluvan Hännän 6,5 tunnin BAT-seminaari.






Toukokuussa Miko saavutti veteraani-iän eli täytti 8 vuotta. Syntymäpäiviään Miko vietti oman seuramme rally-tokokisoissa, josta saimme 70 pisteellä toisen avoimen luokan hyväksytyn tuloksen. Miko korkkasi veteraanikehät match showssa, jossa se sijoittui hienosti sinisten ykköseksi. BIS-kehästä Miko joutui ensimmäisenä ulos, sillä se murisi tuomareille... Kävimme Konalan Mustissa & Mirrissä Lemmikkien koulukuvauksessa. Riolla oli ensimmäinen BAT-treeni, joka meni oikein kivasti. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä on Riolle juuri sopiva koulutusmetodi, mutta valitettavasti ohjattu treeni jäi meidän ainoaksi. En aikomuksista huolimatta saanut treenailtua omatoimisesti.

Touko-kesäkuussa osallistuin Nani Anneten koiravalokuvauskurssille, jossa oli viisi kurssikertaa ja yksityistunti. Olimme joka kerta jossain ulkona kuvaamassa eri koiramalleja ja joka kerralla oli eri aihe, mm. valotus, kuvan suunnittelu, tarkennus ja liikekuvaus. Liikekuvauskerta olisi erityisesti odotettu ja olikin mukava yllätys, kun sen kerran kouluttajaksi paljastui Jukka Pätynen. Yksityistunnin käytin kalustosta keskustelemiseen ja kävinkin pian sen jälkeen ostamassa uuden kameran.

Touko-syyskuussa meillä oli viikoittainen treenivuoro Hurtta Areenan ulkokentällä. Yritin erityisesti keskittyä ohjausteknikoihin ja treenasimmekin valssia, puolivalssia, pakkovalssia, takaakiertoa ja persjättöä. Teimme myös pieniä, helppoja radanpätkiä. Uutena esteenä tuli muuri. Kokeili Rio muutaman kerran puomiakin. Miko pääsi vähän harvemmin mukaan treeneihin, jolloin sen kanssa tehtiin rally-tokoa ja lyhyitä agilitypätkiä. Ohjaustekniikat treenasin ensin Mikon kanssa, jos se oli mukana treeneissä. Oli helpompi tehdä harjoitus ensin osaavan koiran kanssa ja sitten harjoitella Rion kanssa.


Tuttu näky sängyllä

Kesäkuussa Rio täytti 2 vuotta. Sitä ennen osallistuimme Rion kanssa RotuRaceen Hyvinkäällä. Rio oli mukana joukkueessa ASAP, johon kuului myös Loki-isä, Nova ja Ilo. Rio näki kilpailussa vieheen ensimmäisen kerran, mutta lähti epäröimättä ajamaan sitä. Osallistuimme kisapaikalla myös mätsäriin. Se olikin ensimmäinen kerta vuoteen, kun Rio oli näyttelymäisessä tilanteessa.

Heinäkuussa yövyimme kaksi yötä Nuuksiossa Oravantupa -vuokamökillä. Hyvin Riokin sopeutui mökkielämään eikä onneksi kumpikaan koira haukkunut illalla/yöllä millekään. Kuun lopussa teimme retken Repovedelle. Juna- ja bussimatkat menivät hyvin eikä Riokaan turhia hötkyillyt. Maasto oli hienoa ja riippusillan ylitys oli jännä. Mikolle vähän liiankin jännä.

Elokuun alussa oli rotuyhdistyksen järjestämä nose work ja rally-tokopäivä, johon ajattelin osallistua molempien koirien kanssa ja jakaa treenit, mutta lopulta vain Miko lähti mukaan. Päivän aikana oli kaksi rt- ja kaksi nw-treeniä. Rally-tokotreenit piti Oona Mäki ja treenit olivat mukavan monipuoliset. Nose Workissä piti palautella ensin mieleen, mitä siinä pitikään tehdä ja sitten Mikon piti löytää oikea purkki kolmesta. Ostin meille kotiin eukalyptuksen hajun, sillä edellinen oli jo vanhentunut.

Rio tykkää nukkua suihkun lattialla (useimmiten suihkuverhon takana)

Syyskuun alussa kävin pitkäaikaa tekemässä mejän koejäljen yhdessä Saaran kanssa. Kyseessä oli piirinmestaruuskoe, jonne piti hankkia itse jälkipari. Ihan kiva oli käydä pitkästä aikaa vetämässä jälkeä. Seuraavana päivänä osallistuimme Mikon kanssa seuramme järjestämään rally-tokokilpailuun, josta viimeinen hyväksytty tulos jäi saamatta. Kisoista jäi kuitenkin sen verran hyvä fiilis, että ilmoitin Mikon vielä seuraavan viikon kilpailuihin Kirkkonummelle. Sinä sateisena lauantaina saimme viimein viimeisen avoimen luokan hyväksytyn tuloksen 78 pisteellä ja siitä napsahti koulutustunnus RTK2.

Loppuvuonna koirilla ei ollut sen kummempaa ohjelmaa, sillä en yrittänyt saada meille treenivuoroa. Minä kävin lokakuussa kuvaamassa Spanieliliiton päänäyttelyssä ja joulukuussa Koiramessuilla. Lisäksi järjestin tokon rotumestaruuskokeen (eli sovin, että se pidetään toisen seuran järjestämän kokeen yhteydessä) itsenäisyyspäivänä.

Olin asettanut tälle vuodelle tavoitteita:

Miko
  • kaksi hyväksyttyä tulosta ja koulari rally-tokon avoimesta luokasta (toteutui)
  • rally-tokokoulutukseen osallistuminen (toteutui)
  • muutama osallistuminen veteraaniluokkaan match showssa (toteutui, jos yksi kerta riittää)
Rio
  • agilitytaidot riittävät möllitasoisen hyppyradan suorittamiseen (ei toteutunut)
  • kaikki esteet tutuiksi (ei toteutunut)
  • rally-tokon alokasluokan liikkeet hallussa (ei toteutunut)
  • osallistuminen ja hyväksytyn tuloksen saaminen rally-tokon virallisesta tai epävirallisesta kisasta (ei toteutunut)
  • koirien ja ihmisten ohitusten ja kohtaamisten harjoittelu BAT 2.0 -tekniikalla (toteutui, jos yksi kerta riittää)
Ensi vuodelle en aseta tavoitteita.

Erityisesti se on ollut hyvä, ettei koirien kanssa ole tarvinnut käydä eläinlääkärissä. Tämän vuoden ainoa eläinlääkärikäynti oli Rion luustokuvaukset. Muutenkin Rio on ollut täysin terve. Ei sen kanssa ole käyty kuin rokotuksilla, virallisissa tutkimuksissa ja tutkimassa "pissavaivoja", joille ei mitään syytä löytynyt ja enää Rio ei (juurikaan) pissaa sisälle.

Yhdessä
(Miko ei kauheasti välitä Rion läheisyydestä, mutta Rio hakeutuu Mikon lähelle)