sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Minitreenit


Aamulenkki suuntautui Kivikkoon, jossa tehtiin pienet agitreenit. Viimeksi aitoja ei vielä ollut, mutta nyt oli kentät rajattu aidoilla. Kentät oli vähän eri tavalla kuin ennen. Toivottavasti niitä ei niin jätetä, sillä kentät olivat pienemmät kuin viime vuonna, koska omatoimikentälle oli jätetty enemmän tilaa.

Ensin tehtiin hyppytekniikkaa set point-harjoituksella. Seuraavana tehtiin putkea, jota ennen oli kolme hyppyä, joista ensimmäiseltä kaarrettiin suoralle, jossa muut esteet olivat. Ensin tehtiin kaksi kertaa suoraa, melko lyhyttä putkea Sitten käänsin putkea vähän ja neljännellä kerralla pistin putken melkein U:n muotoon. Miko sai pitää pienen tauon, kun pistin putken U:ksi ja siirsin hyppyjä niin, että putkelta pääsee niille takaisin. Tehtiin kaksi toistoa, jotka meni oikein hyvin. Yhteensä tehtiin siis kuusi kertaa putkea eikä Mikolla kertaakaan käynyt edes mielessä nostaa koipea. Keinua oli tarkoitus vielä tehdä, mutta mielestäni tähän oli hyvä päättää treenit. Miko sai vielä hetken juosta vinkupallon kanssa ja sitten lähdimme. Olimme kentällä 25 min, josta ehkä reilu 10 min meni treenaamiseen. Olen tosi ylpeä itsestäni, että maltoin lopettaa ajoissa ja siksi meillä oli tosi hyvät treenit.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Punkkikarkote vaihtoon


Loppuviikosta vedin joka päivä Mikon rintakarvoista "huovuttuneita" karvakasoja ja aloin jo huolestua karvojen lähdöstä. Mielessä oli ihan pinnallinenkin syy eli loppukevään ja kesän näyttelyt, joissa Mikolla kyllä saisi olla karvaa rinnassa antamassa vaikutelmaa rintavuudesta :D En kyllä oikeasti tiedä onko Mikolla tarpeeksi eturintaa vai ei, yksi tuomari siitä on huomauttanut (eturinta saisi olla vahvempi). Syvyyttä on varmaan ihan ok, kun rinta yltää melkein kyynäriin asti. Vuoden 2010 erkkarissa tuomari mittaili juuri noin rinnan syvyyttä. Mutta palatakseni asiaan eli sunnuntaina huomasin Mikon rapsuttavan kaulaansa ja vähän sen jälkeen löytyi taas yksi rasta rintakarvoista. Sitten tulikin mieleen, että viime kesänä Miko rapsutteli kaulaa paljon normaalia enemmän, joten ehkä Scaliborin punkkipanta ei olekaan sopiva. Otin pannan pois ja jäin odottamaan onko sillä mitään vaikutusta. Ainakin maanantaina vielä rasta löytyi, mutta eilen ei ollut karvoissa mitään. Ostan tällä viikolla Mikolle Bayvantic -liuosta, joka toivottavasti ei aiheuta mitään oireita. Muistaakseni tuo oli yleisesti parhaiten siedetty. Liuoksen pistäminen on varmasti nyt helpompaa kuin Mikon ollessa alle vuoden, kun ei siihen lyhyeen karvaan tahtonut saada kunnolla jakausta.

Kun näyttelyistä tuli puhetta, niin voisin kertoa meidän suunnitelmista. Reilun kahden viikon päästä olemme menossa Haminaan ja toukokuun viimeisellä viikolla Joensuuhun kahteen näyttelyyn. Kesäkuussa on luvassa kooikereiden oma erkkari ja siitä seuraavalla viikolla Helsinki kv. Haminan tuomarista ei ole mitään tietoa mistä tykkää, mutta käydään kokeilemassa. Joensuu kr:n tuomari on ennestään tuttu: Miko sai ekassa virallisessa näyttelyssä häneltä ERI:n. Saa nähdä mitä nyt tykkää. Joensuu kv:n tuomari kyllä mainitsee Mikon koosta, mutta sillä ei välttämättä ole vaikutusta laatuarvosanaan, muilla seikoilla toki voi olla, joten yhtään en tiedä mitä häneltä tulee. Mikolla on mennyt erkkareissa tosi hyvin: spanielierkkarissa Hyvinkäällä 2009 Miko oli pienten pentujen 1. ja sai KP:n, kooikereiden erkkarissa Riihimäellä 2010 Miko oli junnuluokassa 4. (junnuja oli 18) ja spanielierkkarissa Hyvinkäällä 2011 Miko oli avoimen luokan 3. ja sai SA:n. Tänä vuonna kooikereiden erkkarissa tämä putki tulee varmasti katkeamaan. Toivon, että tuomari antaisi EH:n. Helsinki kv:tä mietin pitkään ja lopulta ilmoitin Mikon viimeisenä halvan ilmoittautumisen päivänä eli maanantaina. Haluan viedä Mikoa välillä suomalaisille tuomareille ja Marjo Jaakkola vaikutti sellaiselta, jolta voisi saada paremman kuin H:n. Mikon Lucky-ukki on ollut Jaakkolan mielestä kookkaan vaikutelman antava, joten Miko on varmasti ihan vaan kookas, mutta EH olisi kiva. Toivottavasti tuomarimuutoksia ei ole tulossa, erityisesti Joensuussa. Joensuu-viikonloppu on näistä odotetuin ja toivon, että päästäisiin myös näyttelyn ulkopuolella tapaamaan muita koohoja. Pari muutakin näyttelyä on suunnitelmissa, mutta ilmoittautumisia ei muualle toistaiseksi ole.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Talvikausi päättyi


Viime aikoina on aika usein tunnit loppunut kesken päivästä, joten siksi taas maanantaiaamuna kirjoittelen töissä eilisistä agitreeneistä... Eilen oli siis talvikauden vikat treenit. Oli kyllä niin nätti ilma, että olisi jo voinut mennä ulos. Tätä on jo odotettu, kun hallitreenit ei ole ihan meidän juttu. Viimeiseksi pidettiin kisat. Radalla oli kaikki kontaktiesteet ja mutkaputkia taisi tulla 3-4. Kouluttaja suositteli meille kahden pätkän tekemistä, joista ensimmäinen oli alku eli hyppy-puomi-hyppy-hyppy-kepit. Kepit olivat samassa linjassa puomin kanssa, joten hypyt olivat kaarteessa ja kepeille piti valssata ja ohjata vaikeammalta puolelta eli vasemmalta. Miko oli selkeästi innokkaampi jo radalle mennessä, joten hyviä suorituksia oli odotettavissa. Olin itse vähän hukassa valssi kohdassa, kun en nähnyt missä kepit olivat ja siksi meni vähän pyllylleen. Otettiin kepit kerran yksinään ja voi kun Miko meni hienosti! Toisella yrityksellä taas sössin ennen keppejä, joten kouluttaja pisti mut tekemään ohjauskuvion kerran ilman koiraa. Ei se edes olisi ollut niin vaikeaa, mutta kun sählää niin ei siitä mitään tule. Otettiin sitten vielä kerran uudestaan. Valssi ei taaskaan ihan onnistunut (syynä siis se, etten vain osannut ajoissa katsoa missä kepit on ja sitten oltiin jo väärässä paikassa), mutta sain korjattua virheen niin, että Miko meni kepeille. Ja taas, mitä kepittelyä! Kouluttajakin olin ihan, että vau ja sanoi, ettei enempää keppejä enää tehtäisi. Jostain Miko oli kaivanut vauhdin kepeille, joten eilen sai olla supertyytyväinen pojan pujotteluun.

Toinen pätkä oli hyppy-rengas-pituus-hyppy-hyppy-hyppy. Renkaalle piti valssata, mutta muuten esteet oli melkein ringissä, joten ei ollut kovin vaativa pätkä. Ensimmäinen kerta meni hyvin ja kouluttaja oli taas iloisesti yllättynyt Mikon menosta. Toisella kerralla onnistuin taas valssaamaan niin, etten tiennyt renkaan sijaintia, joten meni pieleen. Aloitettiin alusta. Oma ohjaaminen oli jotain sinne päin, joten tuli paljon huonompi suoritus ja taisi Miko jonkun hypyn kiertääkin. Viimeisellä kerralla olin taas mukana ja saatiin hyvä suoritus. Hyvään toistoon sitten lopetettiin. Kouluttaja vielä sanoi, että loppukeväästä Mikolle on kivasti alkanut tulla intoa lisää ja mietti johtuuko se keväästä vai siitä, että teen itse jotain toisin. Tähän oli kiva päättää talvikausi. Tällä viikolla ei ole ollenkaan treenejä, mutta käydään joku päivä kentällä tekemässä hyppytekniikkaa, putkea ja keinua.

Takapään ja syvien lihasten vahvistusprojekti on viime viikolla edennyt niin, että kävimme keskiviikkona, torstaina, perjantaina ja sunnuntaina sellainen iltalenkki, jonka varrelta löytyy puunrunko. Runko aika kivasti kapenee loppua kohden, joten aluksi on helpompi pitää tasapaino, mutta sitten Mikon lihakset joutuvat tekemään enemmän töitä. Eilen myös naksuttelin peruuttamista, jota Miko jo tosi kivasti tarjoaa. Lauantaina piti käydä juoksemassa, mutta olin pukeutunut aivan liian lämpimästi, joten lyhyttä pyrähdystä pidempään ei vaan pystynyt.

Lauantaina ostin uuden veripullon, jonka jätin sulamaan. Illalla pistin sen jääkaappiin ja sunnuntai-iltana pakkaseen. Ei siis tehty vielä viikonloppuna kevään ensimmäistä jälkeä, vaikka aikomus oli. Ehkä ensi viikonloppuna. Ja lopuksi itselleni muistiin: Mikolle on keskiviikkona pistetty punkkipanta.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Sukututkimus edistyy


Lomalla kaivoin pitkästä aikaa ClubRegisterin esiin ja jatkoin joskus aloittamaani Mikon sukututkimusta. Keksin uuden tavan pistää tiedot ylös, joten aluksi meni aikaa tietojen siirtämisessä yhdestä systeemistä toiseen. On se hyvä kun on selkeät suunnitelmat... Todennäköisesti en kauheasti osaa hyödyntää kerättyä materiaalia, mutta yritetään. Onhan tämä vähän hullun hommaa kun yhdeksään polveen menee yli 1000 koiraa ja polvia tulee muistaakseni ainakin 14 (eli jotain 16000 riviä kaiken kaikkiaan). Tällä hetkellä työstän 9. polvea ja 932 nimeä on jo kasassa. Hommaa vähän helpottaa se, että osa koirista esiintyy suvussa aika monta kertaa. Esimerkiksi tähän mennessä Arjan Frieso v. Kooikersgraaf (s. 1974, elänyt n. 12 vuotta, vWd-kantaja) esiintyy sukutaulussa jo 32 kertaa ja Quacatossy's Hiawatha (s. 1975 ja muuta ei olekaan tiedossa) 25 kertaa (molemmat 8. ja 9. polvessa).

Erityisesti kiinnostaa kuolinsyyt ja eliniät sekä sairaudet. Kuolinsyitä ja -aikoja saisi olla enemmän tiedossa, mutta yleisimpiä kuolinsyitä vanhuuden lisäksi on ollut erilaiset kasvaimet. Muita syitä on ollut mm. tapaturmat, myrkyt ja aggressiivisuus. Hollannista suomeen kääntäminen onkin taas oma hommansa. Ei löydy sairauksiin käännöksiä kovin helposti, joten kyllä tässä hommassa haastetta riittää. Kaikkien niiden elinikää en ole vielä laskenut, joilta voi, mutta pääosin kooikerit on elänyt mukavan pitkään, pisimmillään 18 vuotta. ENM-kantajia taitaa olla tähän mennessä 13 eri koiraa. Yhdellä koiralla on ollut epilepsiasta maininta ja yhdellä autoimmuunisairaudesta.

Tämä on hyvin mielenkiintoista hommaa ja toivottavasti saan sukututkimuksen joskus (lähiaikoina) päätökseen :) Kuvia suvussa esiintyvistä koirista yritän myös silloin tällöin etsiä.

Nobly-Trusty Yalinke v. Muskyteira löytyy emän puolelta 4. ja 6. polvesta.
(Lähde: http://www.saunalahti.fi/tiinavm/Kiransuku.html)

Loman aikana tuli ihan huvikseenkin selattua ClubRegisteriä ja alkupäästä pisti silmään yksi yhdistelmä, joka tuntui tulevan useamman kerran vastaan. Yhdistelmältä Nestor (s. 24.7.1954) x Cathrijntje v.d. Roem van Boekel (s. 6.7.1954) löytyi 9 (!) pentuetta. Pentueet ovat syntyneet:

  • 20.7.1955
  • 28.3.1956
  • 23.7.1956
  • 7.7.1957
  • 22.8.1958
  • 13.4.1959
  • 30.11.1959
  • 22.5.1960
  • 24.12.1960

Narttu on saanut ekan pentueen 1-vuotiaana ja pennutusvälit on ollut tosi lyhyet. Selatessa tuli muutakin hämmästyksen aihetta vastaan niin kuin esimerkiksi se, kuinka paljon joitain uroksia on käytetty jalostukseen. Tämä nyt meni vähän aiheen vierestä, mutta on tuo vaan hyvä opus olla olemassa :)  Raportoin taas jossain vaiheessa sukututkimuksen edistymisestä.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Viikon agit


Perjantaina kävimme Tainan ja Lokin kanssa meidän kentällä vähän treenailemassa. Lumet oli jo pääosin sulanut, mutta joissain kohdin oli vielä aika paljon vettä. Sopivasti oli silti tilaa treeneille. Aloitettiin ulkokausi hyppytekniikalla, jota täytyykin taas alkaa viikoittain harrastamaan, erityisesti siksi, että olisi mahdollisuus päästä uudestaan Ullan hyppytekniikkakurssille. Tehtiin neljä toistoa, jotka kaikki meni ok, mutta en osaa sen kummemmin sanoa tekniikasta, vaikka aina mielelläni haluan harjoitukset videolle. Miko teki pari ylimääräistäkin toistoa kun kerran pikku spurtin jälkeen paineli suoraan perussarjalle. Vauhtia oli niin paljon, että Miko joutui jarruttamaan namikipolle tullessaan niin kovaa, että hiekka vaan lenteli. Ja sitten se meni hypyt vielä takaisin päin. Hyvä vaan, että intoa löytyy. Muuta en ollut suunnitellut, mutta olisi kyllä kannattanut. Keppejä tehtiin pari kertaa, mutta ei niin hyvällä menestyksellä kun tuli virheitä ja kun en palkannut, niin ei Mikoakaan enää kiinnostanut. Lopussa treenejä häiritsi kun paikalle tuli muitakin treenaamaan ja Miko vikisi toisten koirien perään. Saatiin kuitenkin tehtyä hihnassa keinun nousua ja Miko pitkästä aikaa ravasi keinulla. Mikoon sai onneksi alun jälkeen ihan hyvin kontaktin, joten tehtiin loppuun vielä putkiharjoitus yhden hypyn kera. Vauhdikkaat kaksi suoritusta tuli. Ihan tyytyväinen olen treenihetkeen, vaikka suunnittelemattomuuden takia tulikin vähän häslättyä. Lokin meno oli yhtä hienoa kuin aina ennenkin.

Sunnuntaina oli tokavikat treenit hallissa. Rata oli suunnilleen tällainen:


Ensin tehtiin esteet 1-9. Kun putket oli suorana, niin tehtiin mekin niitä. Aluksi Miko jatkoi putkelta 2 suoraan seuraavaan, mutta kun kävin hakemassa sen putken suulta, niin päästiin oikealle esteelle. Miko oli ihan muissa maailmoissaan. Treeneissä oli Miko ja kolme tyttöä, joista kahden luo se yritti alussa karata. Pari toistoa kyllä tehtiin, mutta meno oli niin tahmeaa, että suosiolla päästettiin seuraava kentälle. Seuraavalla kerralla tehtiin 9-16. Olin sitä mieltä, että putket saisi jättää kokonaan pois, koska Mikon into tuskin kasvaisi. Mutta kouluttaja oli sitä mieltä, että mennään vaan putketkin ja lyhensi putkea 11. Vinkupallosta Miko ei taaskaan innostunut, joten siirryin pelkkiin nakkeihin. Nakit motivoi enemmän, joten saatiin hyviä toistoja. Palkkasin Mikon aina putkien jälkeen. Pyörityskohdissa tuli kehuja Mikon hyvistä käännöksistä. Kolmannella kierroksella tehtiin vielä tuota jälkimmäistä pätkää, kun se meni niin hyvin. Kouluttaja sanoi, että vikalla toistolla Mikon silmät loistivat kun se näki putken ja se ampaisi sinne hyvällä vauhdilla. Hän oli myös sitä mieltä, että kyllä Mikosta vielä putkihullu tulee. Yllätyin positiivisesti, että Miko alun jälkeen innostui touhusta. Viimeisellä kerralla on luvassa "kisat". Toivottavasti päästäisiin silloin menemään koko rataa.

Ulla Kaukosen hyppytekniikkakoulutus on heinäkuun lopussa ja sinne aion Mikon ilmoittaa. Koirakot valitaan ilmoittautumisajan jälkeen, joten viilailen vielä meidän ilmoittautumisesta kohtaa "Miksi haluan koulutukseen". Mun mielestä perustelut on ihan hyvät, joten täytyy toivoa, että päästään mukaan. Perusteluissa mainitsin sen, että Ulla sanoi Mikon käyttävän huonosti takapäätään ponnistaessa sekä sen, että me ollaan tehty harjoituksia ja haluaisin tietää onko niistä ollut hyötyä ja mitä seuraavaksi kannattaisi harjoitella. Nyt täytyykin aloittaa ahkera hyppytekniikan treenaaminen sekä takapään ja syvien lihaksien vahvistaminen. Jospa treenisuunnitelman teosta olisi jotain apua, kun välillä tahtoo olla vähän saamaton...

Tässä vielä vähän parempi video Mikon "etupääpiehtaroinnista" kun mitä joskus aikaisemmin pistin

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Loman päätös


Lähdin viettämään viimeistä lomapäivää Mikon kanssa mätsäriin. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja kenttä oli onneksi lumeton. Mikon ei tarvinnut edustaa yksin kooikereita, kun paikalla olivat myös Retu, Niko ja Jeroom. Meidän parina isoissa aikuisissa oli pienimünsterinseisoja. Miko malttoi tällä kertaa seistä paljon paremmin. Tuomarin tutkiessa Mikoa hän sanoi, että olemme tainneet käydä aikaisemminkin näyttelyissä. Hyvin meni siis kopeloinnit ja Mikolle punainen nauha. Punaisten kehässä Miko sai seistä pitkään. Välillä se ei malttanut odottaa namia vaan hyppäsi namikädelle, mutta se seisoi pääasiassa tosi hienosti. Silti ei tullut menestystä.

Niko

Retu

Jeroom


Retu oli saanut mukavasti rohkeutta lisää. Sen lisäksi, että itse pääsin poikaa rapsuttamaan, niin Retu teki myös Mikon kanssa tuttavuutta. Muistaakseni aikaisemmin Retu on ennemmin vältellyt Mikoa. Jotain leikintynkää pojat saivat aikaiseksi ja tanssiakin harrastivat. Kiva, että Miko tulee hyvin toimeen nuorten urosten kanssa. Ainakin sellaisten, jotka eivät ole Mikon mielestä vielä liikaa miehistyneet. Loki, Nero ja Retu ovat kaikki tosi kivoja Mikon mielestä. Ja niin myös Miko niiden mielestä. Neron veli Vili on taas jo liian miehistynyt, joten siitä Miko ei tykkää. Mikolla hermot kestää hyvin, vaikka nuoremmat hyppii naamalle.

Miko ja Retu

Retu ja Miko

Vaikka Mikolla onkin hienot korvakorut, niin ei ne
vedä vertoja Retun upeille, pitkille korvakoruille


Kotona olimme pari tuntia ennen kuin lähdimme uudestaan ulos. Oli niin nätti päivä, että teki mieli lähteä kävelemään. Olin perjantaina kävellyt pidempään mätäojan vartta kuin aikaisemmin ja löytänyt kivannäköiset lenkkimaisemat. Sinne siis suunnattiin. Oli kiva kävellä vähän vähemmän kaupunkimaisissa maisemissa, hevosiakin oli.

Tällaisissa maisemissa lenkkeiltiin, Malminkartano-Kaarela-
Kannelmäki rajalla

Lenkin jälkeen Miko oli tosi kurainen. Heti kotiin tultuamme Miko hyppäsi (petaamattomaan) sänkyymme katsomaan ikkunasta ulos. Kivasti hiekkaa tuli sänkyyn... Tähän aikaan vuodesta hiekkaa kantautuu kotiin kaikista eniten. Olohuone on hiekkaisin huone, kun sisäänkäynti on edelleen siellä. Hissisaneerauksen piti alun perin valmistua joulukuussa, sitten maaliskuun alussa ja sitten maalis-huhtikuun vaihteessa. Mitäköhän seuraavaksi? Alkukesään kuulemma menee että kaikki on valmista...

Kurapoika mätsärin jälkeen

Kuolakalle

Oli kiva loma ja tuli paljon kaikenlaista tehtyä. Paljon jäi kuitenkin tekemättä, joten en ole vielä valmis palaamaan töihin! Eli kesälomaa odotellessa.

Ilman käsiä, ilman ääntä


Kesätreeniryhmät ilmoitettiin eilen tai toissapäivänä ja me ollaan kesäkausi jatko2 -ryhmässä. Treenit on perjantai-iltaisin. Nythän me ollaan oltu kilpailuvalmiissa, mutta pyysin Mikon motivaation kasvattamiseksi alemman tason ryhmään pääsyä. Taitaa kyllä jatko2-ryhmäkin tehdä aika paljon ratatreeniä. Perjantai-iltana ehkä mieluummin istuisin kotisohvalla, mutta toisaalta se on oikein hyvä ajankohta, sillä muut harrastukset ja koulu eivät mene päällekkäin. Eikä toko. Rallytokon alkeiskurssikin olisi alkanut, mutta ehkä ohjatut agility- ja tokotreenit riittää toistaiseksi. Kerroin ilmoittautumisessa, että Miko hyppää medihyppyjä, mutta ollaan silti kokonaan maksiryhmässä. No, ainakin meidän takia rimoja täytyy muutella, sorry.

Tänään, tai siis sunnuntaina kun kello on jo yli puolen yön, meillä oli kivat agitreenit. Aiheena oli ilman käsiä ja ilman ääntä. Radanpätkä oli suunnilleen tällainen:



Me tehtiin Mikon kanssa 1-2-3-5-6-7-9 eli jätettiin putket pois, koska en yhtään luota siihen, että ne menisi hyvin. Mietin, että pitäisi varmaan hankkia peepad eli vyötärölle pistettävä vyö. Ainakin luulisi, ettei kauheasti tekisi enää mieli merkkailla kun pari kertaa ns. kusee housuihin. Mutta työtä silti putkien kanssa saa tehdä. Tehtiin minikorkeuksilla, kun muita medejä ei ollut paikalla.

Ensin tehtiin ihan normaalisti, sitten ilman ääntä, sitten ilman käsiä ja lopuksi ilman ääntä ja käsiä. Kuulosti hankalalta. Ilman ääntä, vaan käsillä ja vartalolla ohjaten Miko meni tosi hyvin. Ilman käsiä ohjaaminen tuntui ihan mahdottomalta. Pistin kädet selän taakse, etten vahingossakaan niitä käyttäisi. Ääntä sai siis käyttää. Ja taas meni tosi hyvin, valssissa hyppyjen 5 ja 6 välilläkään ei ollut mitään ongelmaa. Pidettiin sitten pieni jutteluhetki, jossa sanottiin millä tavalla meni mielestämme paremmin. Sanoin, että ilman ääntä, mutta luulen molempien menneen yhtä hyvin. Kouluttaja sanoi, että Miko keskittyi paljon paremmin kuin aikaisemmin. Helposti kuumuvien koirien menoa oli rauhoittanut ohjaajan äänen jättäminen pois.

Ilman käsiä ja ääntä ei sitten mennyt yhtä hyvin, mutta siihen oli syynä se, että Miko ihastui ryhmämme tanskalaisruotsalaiseenpihakoiraan ja jäi hypyn 5 taakse seisomaan ja haikailemaan tytön perään molemmilla kerroilla. Mutta se, mitä saatiin tehtyä, meni hyvin. Mikoa ei oikein vinkupallokaan tällä kertaa innostanut. Ottikohan se kertaakaan palloa edes suuhun, juoksi vain sen kanssa samaan suuntaan. Se siis siitä keskittymisestä. Lopuksi tehtiin Mikon kanssa niin, että seiskahypyn jälkeen otettiin putki suorana. Ohjaustavan sai valita ja valitsin ilman ääntä.

Oli tosi mukavaa vaihtelua treeneihin ja oli kiva katsoa, miten koirat seuraavat ohjaajan vartalon liikkeitä. Osaa aluksi hieman hämmensi kun ei tullutkaan käskyjä tai kädellä ohjausta, mutta kaikki kyllä meni tosi hienosti. Harmi, että vasta myöhemmin tajusin kameran olevan mukana. Olisi ollut kiva saada nämä treenit videolle.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Tokoiluja


Meillä oli harrastusputki päällä, kun tiistain uinnin lisäksi käytiin keskiviikkona ja tänään torstaina tokoilemassa. Keskiviikoksi olin vuokrannut koirakoulun hallin meille noin puolen tunnin kävelymatkan päästä. Halli oli aika pieni ja matto täynnä hajuja. Eiköhän Miko taas löytynyt jonkun pissan nuoltavaksi ja sitten alahuuli hetken väpätti. Ei pitäisi lähteä treenaamaan ilman suunnitelmia. Välillä oli sellainen fiilis, että mitäs nyt. Tokoilujen lisäksi tehtiin kerran kepit, vähän keinua sekä putkea kahden hypyn kera. Ei mitkään kovin hyvät treenit ollut, kun Miko oli niin hajujen perässä, mutta toisaalta kyllä sitten meni ihan hyvin kun Miko oli mukana.

Tänä aamuna kävimme Tulevaisuuden tokovalioiden treenissä. En taaskaan pystynyt olemaan tekemättä yhtään agia, joten tehtiin yksi suorahko pätkä useammalla hypyllä ja kepeillä. Halli ei kyllä ole Mikolle hyvä agipaikka. Pääasiassa tehtiin tokoa. Suunnitelman tekeminen taas unohtui, mutta ihan hyvät treenit oli silti. Seuraamista tehtiin aika lyhyinä toistoina ja pidin namia suunnilleen lonkalla, jolloin sain Mikon seuraamispaikan paremmaksi. Katse oli tietenkin väärässä paikassa, mutta pääasia, että ensin saadaan seuraamispaikka edemmäksi. Tehtiin myös käännöksiä paikallaan, liikkeestä seiso ja maahan, tokohyppy, luoksetulo ja lopuksi yhdessä paikkamakuu. Hyppy meni kivasti, mutta kun kerran teki liikkeen loppuun asti, niin Miko alkoi heti ennakoida istumista. Jäi siksi perusasento lopussa vain siihen yhteen kertaan. Luoksetulot oli taas mukavan vauhdikkaita ja innokkaita ja erityisen tyytyväinen olen suoraan sivulle tulemiseen. Se menee niin hienosti. Paikalla makuu tehtiin kolmella koiralla. Minuutteja en laskenut, mutta useampia siinä kului. Kävin palkkaamassa Mikon muistaakseni kaksi kertaa. Ensin Miko oli vähän levoton ja haisteli mattoa, mutta ekan palkan jälkeen makasi tosi nätisti (palkkasin tietenkin vasta sitten, kun pää oli nätisti ylhäällä). Toisen palkan jälkeen pää painui maahan, mutta siellä se sitten pysyi loppuun asti. Tosi hienosti meni kaiken kaikkiaan. Olisi kiva saada sellaista harjoitusta, että viereinen koira lähtisi liikkumaan, sillä se on varmasti meille haastavaa. Oli tosi kivat treenit eikä tullut tehtyä Mikon kanssa yhtään liikaa.

Tällä viikolla tuli mukavaa postia agiseuralta: I-HAH järjestää touko-kesäkuussa tokokursseja. Ilmoittauduin saman tien kisaamaan tähtäävien ryhmään. Ensi viikolla selviää agiryhmät, joten toivottavasti ei osu agility ja toko samalle päivälle. Sitä ennen en viitsi kauheasti iloita tokokurssista, mutta silti jee jee :D

Taina bongasi netistä kuvan Mikosta viime sunnuntain
mätsärissä, kuva Kati Ketonen

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Uimassa


Käytiin tänään tutustumassa Helsingin koirauimalaan Tainan ja Lokin sekä Tainan tutun Idan ja Sennan kanssa. Paikka oli kivannäköinen ja oli hyvä, että kaksi allasta oli aidattu niin, etteivät koirat näe toisiaan. Toisella altaalla ei tosin ollut ketään. Mielestäni allas oli sopivan kokoinen, vaikka reilusti pienempi se on kuin Hyvinkäällä. Miko sai pelastusliivit päälleen ja sitten uittaja vei sen altaaseen. Alku oli vähän räpellystä, mutta kyllä uinti alkoi sitten sujua.


Uittaja meni Mikon kanssa yhdestä kolmeen kierrosta altaassa kerrallaan ja sitten pidettiin taukoa. Pari ensimmäistä kertaa altaaseen vieminen meni ok, vaikka Miko ei siitä pitänytkään. Tämän jälkeen Miko alkoi murista uittajalle, kun hän tuli Mikoa hakemaan altaaseen. Uittajan ärähdys ei tehonnut ja Miko yritti näykkäistäkin. Uittaja painoi Mikon maahan, jonka jälkeen murinat loppui, vaikka Miko ei edelleenkään tykännyt altaaseen viemisestä.

Lopulta uittajan ei koko aikaa tarvinnut pitää Mikosta kiinni eikä Miko enää yrittänyt päästä altaan reunoilta ylös. Vaikka Mikon uimakaverit olivatkin hyvin innokkaita uimareita, niin ei Miko silti innostunut uimisesta yhtään sen enempää.

Ihan yksin!

Koko porukka

Pois tieltä!

Altaasta noustua Miko tuli aina vierelleni tai taakseni, joten vaatteet kastui ihan kiitettävästi. Uittajaa piti vältellä, mutta kyllä Miko lopuksi suostui haistelemaan hänen kättä. Vähän jäi mietityttämään, että kannattaako Mikoa viedä tuollaiseen paikkaan uimaan, jos se on niin epämiellyttävää. Uittaja kyllä meinasi, että varmuus kasvaa joka kerta kun käy. Miko on nimenomaan epävarma, joten varmuutta saatuaan se todennäköisesti ui ihan mielellään. Mutta ehkä parempi tapa kasvattaa varmuutta on mennä itse Mikon kanssa uimaan. Pitäisi vaan kesällä löytää joku paikka, jossa niin voisi tehdä.

Uinnin jälkeen

Mikolle maistui kotimatkalla autossa uni ja luulin sen nukkuvan tyytyväisesti loppu päivän, mutta Mikolla riittikin energiaa aika pitkälle iltaan ennen kuin se simahti. Lisää kuvia löytyy täältä.




sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Harrastuspäivä


Aamulla lähdimme kävelemään kohti Purina Areenaa, jossa järjestettiin match show. Hallissa oli ihanan isot kehät ja hiekkapohja vaikutti kivalta. Ihan luksusta verrattuna viime viikon mätsäriin. Taina ja Loki tulivat myös paikalle eli kahden koikkerin edustuksella mentiin tässäkin mätsärissä. Kehään pääsimme jo kolmannessa parissa ja parina oli pk collie. Tuomari oli ulkomuototuomari, jolla oli melko laajat tuomarioikeudet, mutta 8 ryhmää ei löytynyt listalta. Ravaamiset meni pääosin aika hyvin, sillä Miko välillä jopa meni vähän mun edelle, kun se normaalisti on melko perässä vedettävä kun emme ole samaa mieltä sopivasta vauhdista. En ehtinyt asettua Mikon kanssa kun tuomari tuli jo katsomaan hampaat, joten Miko jäi aika taakse ja siitä selvästi näki, ettei toimenpide miellyttänyt. Mutta ei se väistää yrittänyt. Tuomari yksittäin juoksutti kolmion ja edestakaisin. Tuomarin ei yhtään tarvinnut miettiä kummalle mikäkin nauha menee, Mikolle sininen. Mukaan saatiin myös arvostelu, jossa oli ruksattuna
  • Koiran kunto (turkki, lihaskunto): erinomainen
  • Rakenne: hyvä
  • Liikkeet: hyvä
  • Esiintyminen ja esittäminen: erinomainen
Jonkun aikaa olimme mätsäripaikalla, mutta koiria oli niin paljon, ettei ehditty jäämään värikehiin. Mikon piti kuitenkin saada vähän levätä ennen agitreenejä.

Noin tunnin Miko sai nukkua, kun lähdimme taas matkaan. Agitreeneissä oli aiheena irtoaminen, pimeät putkikulmat ja leijeröinti. Me tehtiin vaan irtoamisharjoituksia, sillä halusin jättää putket välistä.

Tässä vain radan alkuosa, jota me tehtiin

Ensin tehtiin hypyt 1-2 ja 4-5. Kouluttaja oli namikipon kanssa viimeisen hypyn takana. Palkan saatuaan Miko sai kauheat hepulit ja veteli täysiä ympäri kenttää. Toisen toiston jälkeen kävi ihan sama juttu. Sellaisella innolla Miko tuota pätkää suoritti, että putken olisi varmasti voinut ottaa mukaan, mutta säästetään se meidän omiin treenihetkiin. Pari kertaa Miko jätti hypyn 4 välistä kun siten pääsi nopeammin namikipolle. Ehdin paremmin näyttää neloshypyn, kun otin itse vähän etumatkaa. Jatkettiin rataa puomilta hypylle 9. Hyppyjä saatiin hetki hinkata, kun ei ollut ihan helppoa. Seiskan jälkeen yritin valssia, mutta parhaiten sujui kun vain juoksi suoraan puomin viertä. Takaaleikkaus sen jälkeenkin onnistui kun ensin kouluttaja oli namikipon kanssa ollut hypyn 9 edessä ja sitten sen takana.

Tauolla tehtiin pari kertaa keppejä sekä hyppy-rengas pätkää. Kivasti meni kaikki. Toisella kierroksella tehtiin samoja juttuja kuin ensimmäisellä. Meni ihan ok, vaikka Mikon energiat taisi mennä jo ensimmäisellä kierroksella. Paluumatkalla autossa oli ihan väsy poika. Veikkaisin, että iltalenkin aikaan poika on taas pystyssä. Huomiselle ei varsinaisesti ole mitään ohjelmaa, mutta saattaapi olla ettei silti vaan huilita.

Jalaton kooho ja lelu