torstai 28. helmikuuta 2013

Koiran omistajien epähygieeniset tavat

Tämä on lainattu Team Vallattomien blogista.

Nyt on tunnustusten aika, oletko...

- koiran rapsuttelun, kuraisen kuivaamisen, namien antamisen, lenkillä kakkapussin käytön yms. jälkeen pesemättä käsiäsi laittanut ruokaa/syönyt jotain käsin?
Koiran rapsuttelun jälkeen olen syönyt jotain käsin pesemättä ensin käsiä ja ehkä namien antamisen jälkeenkin (monet namit on sellaisia, että tekee mieli pestä kädet niiden antamisen jälkeen). Kuraisen koiran kuivaamisen ja lenkiltä palaamisen jälkeen pesen aina kädet ja lenkin aikana en syö mitään. Tai no itseasiassa näyttelyssä tai joissain muissa koiratapahtumissa olenkin saattanut syödä koiran kuivaamisen tai kakkapussin käytön jälkeen… Eli vastaus on kyllä :)

- antanut koiran tulla sänkyyn? Sohvalle?
Sänkyyn ja sohvalle on lupa tulla.

- antanut koiran syödä samaa jäätelöä kanssasi?
En!

- antanut koiran nuolla naamaasi?
No en varsinaisesti. Miko ei onneksi ole innostunut naaman nuolemisesta, mutta pari kertaa on vähän lipaissut (ja heti perään piti pyyhkäistä naamaa hihaan), hyihyi.

- antanut koiran nuolla ruuanloppuja astioista?
Kyllä Miko välillä saa nuolla lautasen puhtaaksi, isännän lautasen se saa nuolla varmaan joka kerta.

- juonut vettä samasta pullosta koiran kanssa?
Sama pullo on ollut käytössä, mutta pullosta on vain kaadettu vettä koiran kuppiin. Minä en juo pullosta, johon Miko on koskenut.

- pessyt koirien kulhoja samoin välinein kuin omia?
Kyllä.

- antanut koiran nuolla haavojasi?
En, mutta on Miko joskus hetken aikaa nuollut ennen kuin olen tajunnut, että se nuolee haavaa.

- harjannut omia hiuksiasi koiran kammalla tai toisinpäin.
En.

- nyppinyt ruuan seasta pois koirankarvoja ja jatkanut sen jälkeen tyytyväisenä syömistä?
Useasti.

- antanut juoksuisen nartun olla sisällä ilman suojapöksyjä?
Ei ole tyttöä.

- säilyttänyt omia ja koiranruokia samassa kaapissa?
Nummelassa asuessa taisi olla omia ja koiran ruokia samassa kaapissa, mutta nykyään ei ole (kun kaappitilaa on enemmän).

- syöttänyt koiraa samalla haarukalla/lusikalla, millä itsekin vielä syöt?
En!

- jättänyt pissaisen maton/lattian pesemättä, eli kuivannut vain?
Hmm, en varmaan aina jaksanut pestä lattiaa pennun pissojen jälkeen.

- jättänyt siivoamatta omalle pihalle tehdyt kakat?
Olisikin piha…

Laskin, että kyllä-vastauksia oli 7/15, mutta riippuu vähän tulkinnasta. Mulla ei siis ole ihan kauhean epähygieenit tavat :) On tavallaan hassua, että pidän ällöttävänä sitä että koira syö samaa jäätelöä, nuolee naamaa tai että koiran kanssa käytetään samoja ruokailuvälineitä tai juomapulloa (johon molempien suut koskevat), mutta koiran karva ruuassa ei haittaa. Miko piehtaroi paljon, joten sen turkkiin myös jää kaikenlaista. Lattialle tippuneen leivänkin puhdistan karvoista ja syön sitten, vaikka Mikon tassujen mukana kotiin kulkeutuu ties mitä.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Lisää agilitya

Saara ja Huugo eivät päässeet sunnuntain hyppytekniikkatreeneihin. Päätin sitten treenata agilitya hyppytekniikan sijasta, sillä jonkun aikaa olen miettinyt josko varaisi jostain meille tunnin omatoimitreenejä varten. Puolituntinen riitti meidän treeneihin oikein hyvin, vaikka ajasta vähän yli puolet meni radanrakennukseen. Harjoitukseksi löysin Saviojan ykkösten radan. Aluksi meinasin tehdä vain osan radasta, mutta rata vaikutti sen verran yksinkertaiselta, että tehtiin se kokonaan. Hallissa ei ollut tilaa koko radalle, joten keinu (olisin sen muutenkin korvannut jollain muulla esteellä) ja kaksi viimeistä hyppyä jäi pois. Lisäksi estevälit olivat melko lyhyitä. Kävin rataa useamman kerran läpi mielessä ja rataantutustumisen tein vain kerran. En muistanut joka putken kohdalla mihin päähän koira olisi pitänyt ohjata, mutta ei sen niin väliä :) Rimat olivat 40 cm.

http://www.hskh.net/Agility/Ratoja/20061029_1lk.jpg

Ensimmäinen kerta meni oikein hyvin. Kepit osana rataa vähän jännitti, mutta hyvin Miko löysi oikeaan keppiväliin. Valssi hypyn 12 jälkeen oli suunnittelematon eikä se ensimmäisellä kerralla ihan toiminut. Samoin ohjauskuvio 14 A:n jälkeen oli suunnittelematon, mutta toimi. Toisella kerralla Miko meni oikeaan keppiväliin, mutta teki liian ison kaarroksen, jolloin yksi keppi jäi välistä ja siten koko pujottelu meni sitten väärältä puolelta. Meinasin puuttua, mutta onneksi en sitä tehnyt. Pääasia kuitenkin, että Mikolla on hauskaa ja se luulee tekevänsä oikein :) Hypyn 12 Miko kiersi (taisin pyörähtää liian kaukana esteestä), mutta valssi muuten onnistui. Kolmannella kerralla Miko taisi hypätä kontaktin yli 3 A:lla. Kepit meni hienosti, putkessa 11 Miko kääntyi ympäri. Kolme kertaa sai riittää, jotta yhtään huonoa suoritusta ei tulisi. A:lle meinasin pistää kosketusalustan, mutta koska se mentiin molempiin suuntiin, niin jätin kosketusalustan pois. Kontaktit mentiin siten ilman pysähdystä, epäjohdonmukaista siis. Joku sanoi (Kaisa P.?), ettei Mikon kanssa kannattaisi tehdä pysäytystä, sillä siihen menee sekunteja, joita meillä ei ole varaa tuhlailla. En vain tiedä miten kontaktit sitten opettaisi kun juoksukontakteja en osaa opettaa ja Miko herkästi hyppää kontaktien yli. Ehkä me jatketaan 2on2off kontakteja, mutta niin että matka kuitenkin jatkuu lähes saman tien. Loppuun tehtiin vielä kaksi toistoa keppejä. Miko meni sinne putken päähän, johon vartalo osoitti eikä sinne minne kädellä yritin näyttää. Tällaiset asiat pitäisi muistaa ottaa huomioon... Itse aiheutin sen, että Miko meni toiseen keppiväliin. Toisella kerralla kepit meni paremmin, mutta Miko lopetti pujottelun liian aikaisin. Saara joskus mainitsi, ettei Mikoa kauheasti tarvitsisi ohjata oikeaan keppiväliin, kyllä se sinne löytää. Jospa muistaisin sen ensi kerralla.



Lähtiessä joku pamautteli muutaman raketin, joten Miko ei ollut innokas lähtemään kohti kotia (eli paukkujen suuntaan). Kun en poikaa väkisinkään halunnut perässä vetää, niin kannoin sitä hetken aikaa. Sen jälkeen Miko kyllä käveli ihan itse, mutta vasta kotimatkan loppupuolella häntä nousi takaisin normaaliin korkeuteen.

Ensi viikolla meillä olisi mahdollisuus päästä tuuraamaan toisen seuran treeneihin, mutta mietin vielä vaikkei se mitään meille kustantaisi. Ruuhkabussilla Veikkolaan matkustaminen kun ei kuulosta niin hyvältä...

perjantai 22. helmikuuta 2013

Dobo 2/5

Tänään jatkui dobo-kurssi ja kouluttaja vaihtui. Uudella kouluttajalla, joka on loppuun asti, esimerkkikoirana on valkoinenpaimenkoira. Se onkin parempi kuin edellisen kouluttajan ranskanbulldoggi, koska jostain syystä lyttynaamaiset koirat herättävät Mikossa negatiivisia tunteita. Aluksi kerroimme lyhyesti mitä koiriemme kanssa harrastamme ja miltä ensimmäinen dobo-tunti oli vaikuttanut.

Lämmittelimme koiria niin, että ne pyörivät ympäri molempiin suuntiin ja sitten pujottelivat jalkojen välissä. Ihmiset lämmittelivät tasapainotyynyllä tasapainoilemalla ja koira piti samalla saada kiertämään ihmisen ympäri. Lämmittelyjen jälkeen tehtiin samaa harjoitusta kuin viimeksi eli istuttiin dobo-pallolle ja istuessa pyöritettiin koiraa pallon ympäri. Muutamien kierrosten jälkeen tehtiin niin, että kun koira oli kiertänyt ympäri nostettiin koirasta kauempana oleva jalka eteenpäin ja koiran piti hypätä sen yli. Sitten koira sai odotella vieressä ja ihmisten piti pyörittää omaa jalkaa ilmassa 10 kertaa, jonka jälkeen koiran piti taas hypätä siitä yli. Jalan pyörittäminen ei ollutkaan ihan helppoa, vaikka siltä vaikutti. Tämän jälkeen koira pääsi pallolle, jonka päällä tehtiin istu-maahan-seiso -vaihtoja. Välillä koira päästettiin maahan huilaamaan ja sitten sen piti tulla pallolle toisesta suunnasta, koska jostain syystä koiran ihmistä lähempänä oleva puoli pääsee helpommalla. Mikolle oli vaikeampaa vaihtaa asentoja ja pitää asento kun se oli tullut pallon oikealta puolelta. Joko Mikolla on toinen puoli parempi tai sitten se oli jo väsynyt.

Seuraava uusi liike oli "yli-ali". Omat jalat piti nostaa pallolle ja mennä selälleen makaamaan. Koira houkuteltiin hyppäämään ihmisen yli. Sen jälkeen takapuoli piti nostaa maasta ja houkutella koira tulemaan jalkojen alta. Mikolla tuntui olevan oikein hauskaa :) Kerran se astui mun päälle, mutta muuten hyppäsi yli. Tämän jälkeen koira pääsi taas pallolle tekemään asentojen vaihtoja. Samalla palloa sai myös vähän keinuttaa edestakaisin. Tällä kerralla kokeilin pienempää palloa, jonka päälle Mikon on helpompi mennä ja tulla alas, mutta asentojen vaihtaminen oli haastavampaa. Melko pian asennon vaihdon jälkeen Miko siirtyi istumaan jalkojeni väliin, jossa se sai tukea. Poika taisi olla jo poikki, joten tehtiin vaan pari toistoa. Vähän koitin palloa keinutella, jolloin Miko "putosi" alas.

Viimeisessä harjoituksessa koiraa ei tarvittu ollenkaan, joten Miko sai/joutui makaamaan vieressä. Muutamia kertoja piti käskeä poika uudestaan maahan, mutta muuten pysyi paikallaan. Ihmisten piti mennä mahalleen pallon päälle ja pyöriä eteenpäin, niin että pallo jäi lantion tai jalkojen alle ja sitten punnertaa. Neljän punnerruksen jälkeen piti toisella kädellä heiluttaa ja sitten toisella. Tämän jälkeen jalat vedettiin koukkuun pallon päälle ja samalla pallo pyöri eteenpäin ja sitten taas suoristettiin jalat. Tätäkin neljä toistoa.

Lopuksi venyteltiin ja aloitettiin ihmisten venytyksistä. Ensin pallon päällä maattiin selällään ja sitten vatsallaan. Miko keskittyi tällä kertaa paremmin eikä lähtenyt moikkaamaan toisia koiria. Viimeksi Miko kävi kahdesti vinttikoiratytön luona, joka oli lähtenyt vaeltelemaan. Maatessa vatsallani pallolla vinttikoira kävi ihan meidän vieressä, mutta Miko vain makasi kiltisti paikallaan. Lopuksi venyteltiin koirat. Tällä kertaa joutui itsekin tekemään vähän enemmän :)

torstai 21. helmikuuta 2013

Koiran liikkeet ja liikkuminen osa 2

Tässä jatkoa maanantaina julkaistuun tekstiin Leena Piiran luennosta Koiran liikkeet ja liikkuminen.

Koiran tekemät venyttelyliikkeet
Tästä osioista jäi jonkun verran muistiinpanoja kirjoittamatta, kun asiat mentiin niin nopeasti läpi. Mutta siis, koira venyttelee etu- ja takaraajojaan päivittäin mm. noustessaan makuulta ja lähdettäessä lenkille. Eturaajojen venytykset kohdistuvat eturaajojen ja lavan ojentajalihaksiin, ylärintarangan selkälihaksiin ja takaraajojen polven koukistajiin ja pohkeeseen. Koira painaa venytellessä rintakehää alas, työntää etujalkoja eteen, painaa pään eturaajojen väliin ja takamus on ylhäällä. Takaraajojen venytykset kohdistuvat lanneselän lihaksiin, takaraajojen polven ja lonkan ojentajalihaksiin, kaulan ja rintakehän etuosan lihaksiin. Venytellessä koira ojentaa takaraajaa suoraksi taakse, astuu eteenpäin ja tekee saman toisella takaraajalla, koira voi myös ojentaa molemmat takaraajat suoraksi taakse työntäen lantion alas ja nostaen pään ylös. Koira voi venyttää selkärankaansa työntämällä selkänsä köyryyn, piehtaroimalla liikuttaen selkärankaansa sivulta toiselle tai hieromalla selkää kovaa tai karheaa kohdetta vasten. Yleensä jotakin on vialla jos koira lakkaa venyttelemästä tai se alkaa venytellä selvästi enemmän.

Kipu ja sen näkyminen liikkeissä ja liikkumisessa
Koira kipu näkyy liikkumisessa mm. ontumisena. Ontuminen näkyy yleensä liikkeelle lähdettäessä ja se pahenee mitä kauemmin koira liikkuu. Seistessä koira ei pidä painoa tasan kaikilla jaloilla. Koira voi esimerkiksi pitää toista takajalkaa edempänä kuin toista. Etu- ja takajalkojen liikerata ei olla eteen-taakse –suuntainen, esimerkiksi kauhominen. Seistessä koiran selkäranka ei ole suorassa tai lantio on painunut alas ja taakse, koira seisoo takajalat vatsan alla (muista uroksilla eturauhanen!). Merkkejä kivusta ovat myös jos koira ei jaksa pitää päätä ylhäällä seistessä tai liikkeessä, koira istuu, seisoo tai ravaa vinossa, koira ei pysty istumaan tai ei jaksa seisoa, koira ei pysty liikkumaan kaikilla liikelajeilla tai nukkuma-asento ja –paikka vaihtuu normaalista. Yksi kivun merkki on yöllinen levottomuus. Koira on levoton, läähättää, nuolee tai puree itseään, vaihtaa usein nukkuma-asento ja –paikkaa. Koira ei venytä raajojaan tai venyttää runsaasti/liioitellusti.

Koiran kipunuoleminen on maiskuttavaa. Etujalkojen nuoleminen voi olla merkki rintarangan kivuista. Lannerangasta kipu taas voi tulla takajalkoihin. Nieleskely on närästyksen oire. Vatsakipuja ja närästystä koira voi helpottaa oleilemalla leikkiin kutsuasennossa useita minuutteja.

Kivun ja epämukavan olon näkyminen käyttäytymisessä
Koira, jolla on kipuja tai epämukava olo, on levoton ja sen voi olla vaikea rauhoittua. Koiran käyttäytyminen voi olla vaihtelevaa, esimerkiksi välillä siihen saa kontaktin ja välillä ei. Tämä voi olla myös merkki stressistä ja stressi on kivun oire. Koiralla voi olla ylilyöntikäyttäytymistä, esimerkiksi yli-iloisesti tervehtiminen ja alleen laskeminen tai yhtäkkinen aggressiivisuus perheen toista koiraa kohti vaikka lelun tai ruuan vuoksi. Koira voi olla masentunut, vetäytynyt tai aggressiivinen ja sen stressikynnys on matala. Koiran sosiaalisuus toisia koiria ja ihmisiä kohtaan voi alentua. Stressin noustessa koiran rodunomainen käyttäytyminen lisääntyy, esimerkiksi paimenkoirat alkavat paimentaa.

Kivun ja epämukavan olon näkyminen koirassa
Kipu ja epämukava olo näkyvät koirassa eri tavoin. Koira voi nuolla tai purra raajojaan, alaselkäänsä, lantiotaan, kylkiään tai häntäänsä. Se voi olla levoton ja läähättää herkästi sekä juoda paljon. Koira voi olla huomattavan väsynyt, vaihtaa asentoa yöllä usein tai vapista makuulla ollessaan. Koira voi sävähtää kosketusta tai mennä maahan/istumaan kun sen selkää kosketaan. Kivulias koira käyttää enemmän rauhoittavia signaaleja. Se yrittää rauhoittaa joko ympäristöään, ihmistä tai itseään. Eri koirat/rodut käyttävät erilaisia rauhoittavia signaaleja. Toisilla ne voivat olla hyvin selkeitä, mutta jollakin koiralla rauhoittava signaali saattaa olla niin pieni että sitä on hankala havaita. Omaa koiraa tarkkailemalla selviää, minkälaisia rauhoittavia signaaleja se käyttää. Leena suositteli lukemaan Turid Rugaasin kirjan Rauhoittavat signaalit. Varasin kirjan kirjastosta, mutta joudun sitä hetken odottelemaan kun muutkin on siitä kiinnostuneita :)

Kivun hoito ja ennaltaehkäisy
Leena painotti erityisesti ennaltaehkäisyä. Kivun hoidossa tulee tarvittaessa käyttää kipulääkkeitä, jotta ehkäistään kompensoivan liikkeen syntyminen. Erityisen tärkeänä Leena piti tätä pennuilla. Ennaltaehkäisynä toimivat erilaiset lisäravinteet ja EPA-rasvahappojen käyttö, jotka parantavat nivelnesteen määrää ja laatua. Jo nuorelle koiralla voi antaa nivelaineita ennaltaehkäisevästi, erityisesti agilitykoirille, koska laji on raskas nivelille. Kotihoitona toimivat lämpö- ja kylmähoidot eli kaura- ja geelipussit. Treenin jälkeen koira olisi hyvä ”skannata” kädellä. Jos jossain kohtaa on kuuma kohta (veri pakkaantunut tms), niin sitä voidaan rauhoittaa kylmällä. Hoitoon ja ennaltaehkäisyyn voi käyttää myös Back on Track takkeja, alustoja ja tukia, magneettikoruja, -alustoja ja –takkeja sekä vesikuppiin pistettäviä magneetteja, B1, B6 ja B12 –vitamiineja, magnesiumia sekä Buster makuualustoja, jotka toimivat kuten Tempur tyynyt eli alusta muotoutuu ja sopii siten hyvin nivelvaivaiselle. Magneettituotteet parantavat verenkiertoa ja vesikuppiin pistettävä magneetti puhdistaa (magnetisoi) veden, joka voi lisätä koiran juomista. B-vitamiinit ja magnesium auttavat lihasjäykkyyteen ja B-vitamiineista on hyötyä myös lihasmassan kasvattamisessa.

Liikunta
Traumojen alkuvaiheessa rasitusta tulee välttää, jotta kipu/tulehdus rauhoittuu. Jatkossa trauman laatu ratkaisee liikunnan määrän ja laadun. Esimerkiksi jäykät nivelet tarvitsevat lyhyehköjä, rauhallisia lenkkejä pehmeällä alustalla tai uintia.

Arkiliikunta on normaalia päivittäistä ulkoilua koiran kanssa. Lihashuollon kannalta on tärkeää, että koira liikkuu vaihtelevalla ja pehmeällä alustalla, jotta tuki- ja liikuntaelimistö saa riittävästi ärsykkeitä ja lihakset töitä. Kannattaa miettiä minkälaisia lenkkejä tekee (pituus, maasto, vapaana, taluttimessa), miten liikunta rytmittyy harjoitusten/kilpailujen kanssa ja keitä koiria voi pitää irti yhdessä ilman rajuja törmäyksiä. Lenkeistä voi pitää vaikka päiväkirjaa, jotta lenkkien pituuksiin ja maastoihin tulee riittävästi vaihtelevuutta. Jos metsälenkille mennään autolla, niin ensin koiria tulisi lämmitellä pitämällä ne hihnassa. Koirat olisi hyvä päästä irti niin, että rauhallisin pääsee ensin.

Ravi puhdistaa ja rentouttaa kehoa. Siksi kisojen jälkeen olisi hyvä parin päivän ajan tehdä 45-60 min ravilenkkejä. Jos koira irti ollessaan laukkaa paljon, tulisi sitä ulkoiluttaa hihnassa palauttavien lenkkien ajan.

Leikit
Leena ei suosittele kepin ja pallon heittoleikkejä, koska koira voi loukata selkänsä tai raajojen niveliä voimakkaassa pysähdyksessä. Jos koiraa palkkaa lelulla, tulisi se enemmin antaa tai vierittää maata pitkin. Vetoleikeissä koiran kaikki tassut tulee olla maassa. Ihminen pitää lelusta kiinni ja koira tekee kaikki ravisteluliikkeet. Koiran pään tulee olla selkärangan tasolla.

Leikkikaverin tulisi olla samantyyppisesti leikkivä, jonka kanssa leikki sujuu tasapuolisesti. Pennuille parasta leikkiseuraa on samankokoinen ja –ikäinen koira. Jotkut koirat saattavat leikkiessään juosta toista koiraa päin. Ne tekevät niin, koska voimat tai taidot eivät riitä perässä pysymiseen ja näin se saavat kaverin pysäytettyä. Päin juokseminen saa aikaan jäykkiä koiria. Varsikin nuorten koirien pystypainia kannattaa rajoittaa, sillä se voi olla rankkaa selälle.

Harrastukset, harjoittelut, kilpailut
Koiran harrastuksen tulisi olla sen motoriikalle ja keholle sopivaa. Harrastuspäivien välillä tulee olla riittävästi lepoa ja vapaata.

Ennen harjoituksia/kilpailuja koira lämmitellään ja lopuksi loppuverryttelyllä autetaan kehoa palautumaan rasituksesta. Koiran liikuttaminen ravilla, pehmeällä alustalla auttaa kuona-aineiden poistumista kehosta. Riittävä juominen on myös tärkeää. Koiran tulee juoda ½ dl elopainokiloa kohden päivässä. Tarvittaessa voi käyttää palautumisjuomia.

Niskan verryttelyliikkeitä ovat namin avulla koiran pään liikuttaminen ylös, alas ja sivuille. Alaspäin suuntautuvissa liikkeissä niskan pitäisi pyöristyä. Jos niska ei pyöristy, koiralla on siellä jumeja.

Joku kysyi, näyttääkö pentu esimerkiksi metsälenkillä väsymystä vai voiko lenkistä tulla liian pitkä. Leena vastasi, ettei pentu näytä väsymystä, mutta sen selän ja jalkojen lämpöä kannattaa tarkkailla. Eli jos tuntuvat kovin lämpimiltä, niin on aika lopettaa. Leena vielä mainitsi, että aikaisemmin koira sai rauhassa kasvaa vuoden ikäiseksi ja sitten katsottiin mihin harrastukseen se sopisi. Nykyään koira taas hankitaan jo valmiiksi tiettyä harrastusta varten.

Oli hyvä luento. Paljon tuli samaa asiaa kuin kaksi vuotta sitten eläinfysioterapeutti Heli Hyytiäisen luennolla, mutta hyvä on välillä kertailla asioita. Mikolla on huonot syvät lihakset ja varmasti lihaksisto yleensäkin, joten monia tuttuja juttuja ”vaivoista” löytyi. Miko esimerkiksi istuu hyvin paljon pyllyllään. Pojalla ei ilmeisesti voimat riitä kunnolla istumiseen.Tähän kiinnitin erityisesti huomiota maanantain agilitytreeneissä. Omaa vuoroa odottaessa istuin tuolilla ja Miko istui edessäni nakkia odotellen. Kovin kauaa Miko ei istunut kootusti vaan se vaihtoi lonkka-asentoon. Kun käskin sen uudestaan istumaan, niin taas hetken päästä se vaihtoi taas lonkalle. Niin paljon on asioita, joita teen toisin, ainakin toivottavasti, seuraavan koiran kanssa. Esimerkiksi vapaana ulkoiluttaminen erilaisissa maastoissa, erityisesti epätasaisessa maastossa. Mikon kanssa ei kauheasti ollut mahdollisuuksia lähteä metsään, koska niin pitkälle ei pennun kanssa voinut lenkkeillä eikä sitä olisi jaksanut pitkää matkaa kantaakaan. Siksi en halua uutta koiraa perheeseen ennen kuin meillä on auto. Voi kun olisinkin Mikon ollessa pentu tiennyt sen mitä tiedän nyt. Ja vieläkin on paljon opittavaa.

Mikon kunnon ja lihaksien kasvatusoperaatio on meneillään ja myös omaa kuntoa on tarkoitus kasvattaa. Motivaation lisäämiseksi ilmoittauduin Naisten Kymppiin :) Kesällä Miko on sitten timmissä kunnossa ja itse ehkä vähän paremmassa kunnossa.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Alkuviikon agilitytreenit ja eläinlääkäri

Toissaviikonloppuna olleiden tokotreenien jälkeen rohkaistuin ostamaan treenipaikan agilityyn yhdeltä meidän seuralaiselta. Menimme siis Mikon kanssa tuuraamaan heitä eilisiin treeneihin. Ryhmän taso oli jatko 1. Malmilla sijaitsevaan halliin oli vaikea löytää ja myöhästyimme harhailujen vuoksi hieman. Ohjelmassa oli takaaleikkaus-, persjättö- ja vekkiharjoitus sekä kontakteja ja keppejä. Ohjausharjoitukset tehtiin ihanan lyhyellä kuuden esteen radalla. Tällaisia ohjausharjoituksia olisi hyvä tehdä enemmänkin. Ryhmässä oli pelkkiä minejä, joten mekin tehtiin harjoitukset minikorkeuksin (30 cm). Takaaleikkaus tehtiin ennen hyppyä 5. Miko oli innokas ja vauhdikas. Takaaleikkaus ei ensin onnistunut kun ohjauksessa oli vikaa. Rintamasuunta oli varmaan jonnekin muualle kun Mikokaan ei ollut menossa kohti putkea 6. Toisella kerralla kouluttaja oli palkkaamassa putken 6 suulla. Sen jälkeen onnistui takaaleikkaus, mutta tein sen vasta hypyn 5 jälkeen. En halunnut liikaa hinkata samaa, joten tehtiin sitten persjättöharjoitus. Takaaleikkauksessa koira piti hakea putken 3 suulta, mutta persjätössä jäätiin hypyn 2/4 luokse ja tehtiin persjättö hypylle 4. Harjoitus onnistui heti ensimmäisellä kerralla täydellisesti. Siirryttiin sitten takaisin takaaleikkaukseen. Teimme sen kerran tai kaksi ja vihdoin onnistui. Aikaa vielä jäi, mutta tuo riitti meille. Kylläpäs suuta kuivasi sen jälkeen. Tarkoituksena oli käydä vielä toiseen kertaan tekniikkaradalla, mutta aika ei riittänyt toiseen kierrokseen.

Kontaktiharjoitukset tehtiin maksipöydän päälle nostetulla puomin alastulolla. Miko tuli kerran läpi, mutta muuten pysähtyi hyvin (tosin itsekin aina pysähdyin kun Miko pysähtyi). Keppejä teimme ihan viimeisenä, sillä kaikilla muilla oli ohjurit käytössä. Muut sai ihailla Mikon hienoja keppejä :D Ensimmäisellä kerralla keppien suoritus keskeytyi puolivälissä Mikon kiljahdukseen. Kaksiosaisten keppien kiinnityskohdasta alaosa oli jäänyt päällimmäiseksi ja se oli vähän koholla. Mikon jalka ilmeisesti osui siihen. Miko ei hetkeen laskenut painoa vasemmalle takajalalle, mutta siellä ei näkynyt mitään ruhjetta. Palattiin keppien alkuun ja sen jälkeen Miko pujotteli hienosti 4 kertaa. Oli oikein mukava treenata pitkästä aikaa agilitya ja Mikon innokkuus tuntuu aina tosi hyvältä.

Tänään Miko joutui eläinlääkärille, sillä kennelyskärokote olisi vanhentunut kuun lopussa. Samalla Miko luovutti verta ENM- ja VWD-testejä varten. Ensin Miko kävi vaa'alla, joka näytti 14,4 kg. Täytyy kai alkaa ruokkia poikaa vähän enemmän ettei se jatka laihtumista. Miko on painanut viimeksi noin vähän alle vuoden ikäisenä. Kovasti Mikoa taas jännitti. Kun eläinlääkäri kutsui huoneeseen, Miko lähti reippaasti liikkeelle. Mutta kun se huomasi, ettemme ollutkaan lähdössä pois (ulko-ovi on odotustilan ja eläinlääkärien huoneiden välissä), niin se pisti jarrut päälle. Eläinlääkäri siirtyi huoneen ovelta Mikon taakse, jonka jälkeen Miko suostui tulla huoneeseen. Ensin ell teki tarkastuksen ja huomautti takahampaisiin kertyneestä hammaskivestä. Pitää alkaa ahkerammin harjaamaan Mikon hampaita ja luitakin voisi syöttää enemmän, mutta raa'at luut jätetään välistä. Pakkasessa olevat hirven luut voisikin pistää uuniin... Ensin Miko sai rokotuksen ja sitten otettiin verta. Miko yritti kovasti kurkkia mitä eläinlääkäri tekee eikä se tykännyt, että jalkaan koskettiin. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Heti kun eläinlääkäri päästi irti jalasta, Miko vetäisi sen alleen :) Eläinlääkäri lähettää veret Hollantiin ja toivottavasti ne ehtivät maaliskuun testaukseen. Verta voi hyödyntää vasta kaksi viikkoa sen jälkeen, kun se on tullut tutkimuspaikkaan. Kaksi viikkoa kestää jonkin asian erottuminen verestä, en nyt muista minkä enkä jaksa etsiä. Lähtiessä Miko sai käydä uudestaan vaa'alla, koska paino epäilytti, mutta edelleen se näytti samaa. Seuraava eläinlääkärireissu on toivottavasti vasta puolen vuoden päästä kun muut rokotukset pitää uusia.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Koiran liikkeet ja liikkuminen osa 1

Sunnuntai meni kokonaan koiraharrastusten parissa. Aamulla lähdin Espooseen Leena Piiran luennolle. Sen jälkeen olin pari tuntia kotona kunnes lähdettiin hyppytekniikkatreeneihin. Luento kesti 5,5 h ja muistiinpanoja tuli kirjoitettua sivukaupalla. Muistiinpanot piti nopeasti kirjoittaa puhtaaksi, sillä loppua kohden käsiala alkoi mennä niin epäselväksi, että melkein piti muistaa mitä on kirjoittanut :) Tekstiä tulee niin paljon, että jaan sen suosiolla kahteen osaan. Toisen osan julkaisen myöhemmin tällä viikolla, sitä ennen on kirjoitettavaa tämän päivän agilitytreeneistä ja huomisen eläinlääkärireissusta.

Eläinfysioterapeutti, eläinosteopaatti Leena Piira: Koiran liikkeet ja liikkuminen

Seminaarin tarkoituksena oli, että jokainen osallistuja osaisi sen jälkeen katsoa koiraansa ja sen liikkumista niin, että huomaa mahdolliset poikkeavuudet. Sekä tietenkin tietää mikä on normaalia.

Seisominen

Koiran seisomista voi parhaiten tarkkailla niin, että koira pysähtyy liikkeestä seisomaan. Kun koira pysähtyy, sen tulisi seistä paino kaikilla raajoillaan. Etujalkojen tulee asettua olkapäiden leveydeltä alas, varpaat ja ranne eteenpäin. Takajalkojen tulisi asettua lantion leveydeltä alas, varpaat ja polvet eteenpäin, kintereet taaksepäin. Selkärangan tulisi olla suorassa kaikista suunnista katsottuna ja pään asettua rodulle tyypillisesti, katse eteenpäin. Ylhäältä katsottaessa koira on suora. Koiran painopiste asettuu lavan etuosalle, rintarangan toiselle nikamalle. Koiran painosta 60 % on edessä ja 40 % takana. Liikkeessä painosta jopa 90 % voi olla edessä. Näyttelyissä koiran takajalat voi olla liian leveästi jos sen jalkojen asentoa muutetaan ja takajalat voi olla liian takana. Takajalan ison anturan tulisi olla kunnolla maassa. Jos paino ei jakaudu tasan, siihen on jokin syy. Koira seisoo niin kuin sen on helpoin olla. Sivusta katsottaessa koiralla tulisi olla hyvä selkälinja, jolloin selkä ei ole notkolla tai kaarella. Säkän jälkeen koiran selässä on pieni kuoppa, mutta muualla sellaista ei pitäisi näkyä. Jos uroksella näkyy kaarevuutta takaselässä, syynä voi olla pinkeä eturauhanen. Nartulla voi olla selkä notkolla pentujen jälkeen. Lantion kulma selviää suoliluun ja istuinluun muodostamasta kulmasta. Rintalastan tulisi olla olkapään etupuolella (mitä lyhyempi olkaluu, sitä edempänä kyynärpää on). Tämä on tärkeää etenkin agilitykoirille. Lavan mitta tulisi olla yhtä pitkä kuin olkaluun mitta. Reisi- ja sääriluun tulisi myös olla melko samanpituisia, jolloin polven kulma on sopiva. Jos reisi- ja sääriluut ovat eripituisia, polvikulma on suora ja polvi siten kovemmalla rasituksella. Jo pienestä pennusta (vähintään 5 viikkoa) pystyy katsomaan näitä samoja asioita kuin aikuisesta koirasta. Pennun/nuoren koiran etujalat voivat vähän kääntyä ulospäin, joka johtuu heikosta välikämmenestä/ranteesta. Pennun ranteiden vahvuutta voi harjoitella kävelemällä erilaisissa maastoissa pehmeällä alustalla. Ranteille hyvää harjoitusta on myös koiran seisottaminen etujalat tasapainotyynyllä ja liikuttamalla namia koiran edessä oikealta vasemmalle.

Lisäsin havainnollistamiseksi tähän kuvan, jonka muokkasin kaksi vuotta sitten tekemääni koiran lihashuolto juttua varten, juttu löytyy Kooikerhondje-lehden numerosta 1/11. Kuva on lainattu amerikkalaiselta labradorikerholta ja muokattu luvalla.

Istuminen
Koiran tulee istua kootusti, selkä suorana. Eturaajojen tulee olla olkapäiden leveydellä, ranne ja varpaat eteenpäin. Polvet ovat koukussa, eteenpäin ja samalla tasolla sekä koira istuu molemmilla istuinluilla. Pää on suoraan eteenpäin ja häntä suorana takana. Koiran pitäisi pystyä menemään vaivatta istumaan ja nousta seisomaan käyttäen takapäätä ponnistukseen. Kun koira istuu kunnolla, paino pitäisi olla jalalla varpaista kintereeseen. Jos koiran selkä ei ole suorana, sillä saattaa olla kipeä selkä tai heikot lihakset. Lonkalla istuminen ei ole toivottavaa. Se voi johtua voimattomuudesta, ei niin hyvistä lonkista tai kipeästä selästä. Kootusti istuminen vaatii lihaskuntoa. Takajalkojen koordinaatiota kannattaa alkaa harjoittaa jo pennulla, esim. peruuttaminen. Pentuna luodaan aikuisuuden motoriikkaa.

Maahan meno
Kun koira menee vaivatta maahan, sen etu- ja takapää toimivat kuin hissi. Eturaajojen tulee olla edessä, ranne ja varpaat suorassa. Paino on molemmilla kyynärpäillä ja rintalastalla. Takaraajojen tulee olla polvista koukussa, polvet samalla tasolla, varpaat ja polvet eteenpäin. Selkärangan tulee olla suorassa, pää eteenpäin ja häntä suorana takana. Seisomaan noustessa koira ponnistaa sekä etu- että takajaloilla.

Kysyin etujalat leveästi makaamisesta, kun Mikolla on joskus etujalat hyvin leveästi. Sen asento on tukevan ja ryhdikkään näköinen, mutta se on kuitenkin fuskaamista. Etujalat leveästi makaaminen kertoo voiman puutteesta, mutta kyseessä voi olla myös jumi lapojen välissä. Leena kysyi onko etupää eli kyynärät ja olat kuvattu terveiksi. Kyynärät on, mutta olkia ei. Lisätään siis tämäkin muistilistalle seuraavaa koiraa varten eli lonkkien, kyynärien ja selän lisäksi myös olkanivelistä kuvat.

Joka osion jälkeen katsottiin esimerkkikoirista onko etujalat seistessä olkapäiden leveydellä, seisooko suorassa, istuuko koira kootusti jne. Oli mielenkiintoista katsella esimerkkikoiria, joita olivat valkoinenpaimenkoira, russeli ja bordercollie. Ihan eri tavalla katsoo koiran seisomista, istumista tai makaamista kun ensin on käyty läpi asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota. Leena myös kyseli onko suorassa, miten jalat on jne. jotta jouduimme tarkkailemaan koiraa.

Koiran normaalit liikelajit
Koiran liikelajit ovat kävely, ravi ja laukka. Koiran tulee vaivatta siirtyä liikelajista toiseen kun nopeus muuttuu ja sen pitäisi pystyä liikkumaan kaikilla liikelajeilla pennusta vaariin. Koiran pitäisi pystyä vaihtamaan vaivatta asentoa istuminen-maahan meno-seisominen. Uroskoirien pitäisi nostaa virtsatessaan tasapuolisesti molempia jalkoja. Jos uroksella toinen jalka on heikompi, se haluaa nostaa heikompaa jalkaa ja pitää vahvemman tukijalkana. Tällöin koira voi joutua tekemään kuvion ennen koivennostoa, jotta se voi nostaa haluamaansa jalkaa. Koiran tulisi myös kääntyä samalla tavalla vasempaan ja oikeaan. Lenkillä kannattaa tarkkailla kääntyykö koira aina samaan suuntaan vai vaihteleeko se puolia esimerkiksi silloin kun koira kulkee ihmisen edellä ja se kääntyy katsomaan.

Kävely
Kävely on hidasvauhtinen liikelaji, jossa koira astuu samanaikaisesti vastakkaisella etu- ja takajalalla. Selkärangassa näkyy selvästi keinahtelua liikeaskeleiden mukana. Koiran pää on rodulle tyypillisessä asennossa. Uutta oli se, että koira voi myös kävellessään peitsata.

Ravi
Ravi on vauhdikas liikelaji, jolla koira voi liikkua pitkäkestoisesti. Ravissa koira astuu samanaikaisesti vastakkaisella etu- ja takaraajalla maata tavoittavasti. Selkäranka pysyy liikkeen aikana suorassa ja selkälihakset rentoutuvat. Koiran pää on rodulle tyypillisessä asennossa. Koiran astuessa iso antura osuu ensin maahan, sitten varpaat, jonka jälkeen koira potkaisee taaksepäin ja jalkaa nousee ilmaan. Takaa katsottaessa takajalkojen anturoiden pitäisi näkyä.

Laukka
Laukassa koira ponnistaa takaraajoilla epätahtisesti, jolloin toinen takaraajoista ponnistaa ensin ja heti sen jälkeen toinen. Koiran selkäranka tekee voimakasta liikettä lanneselän ojentuessa ja koukistuessa. Myös kaula tekee voimakasta ojennus/koukistusliikettä. Lonkka-, polvi-, kinner-, kyynär- jne. kulmat on ponnistamista varten. Jos koira kovaa laukatessaan menee vinoon, sen toinen puoli on heikompi.

Epäfysiologiset liikelajit
Epäfysiologiset liikelajit syntyvät yleensä kehon kompensaatioista, jotka estävät luonnollisten liikkeiden syntymisen. Syynä näihin liikelajeihin on kehon jäykkyys, kipu, heikko lihasvoima tai huono koordinaatio. Epäfysiologisia liikelajeja ovat peitsaaminen ja pupuloikka.

Peitsaaminen
Peitsatessa koira astuu samanaikaisesti saman puoleisilla etu- ja takaraajoilla. Peitsaamisen aiheuttaa yleensä selkärangan, erityisesti rintarangan jäykkyys. Peitsaaminen voi johtua myös väsymisestä. Peitsaamiseen voi auttaa uiminen, sillä uidessa aina vastakkaiset jalat liikkuvat. Avuksi voi olla myös vaihtelevalla alustalla liikkuminen. Hidas kävely ei ole peitsaamisen syy, sillä koiran tulisi kyetä ravaamaan myös hitaasti. Peitsaamiselle herkkiä ovat lyhytrunkoiset ja syvärintakehäiset rodut.

Pupuloikka
Pupuloikassa koira ei pysty ponnistamaan takaraajoilla vuorotahtiin vaan se tuo molemmat takaraajat samanaikaisesti eteen. Selkäranka ei ole mukana liikkeessä. Pupuloikka voi johtua jäykkyydestä ja kivusta selkärangassa tai takaraajoissa.

Liikelajien teorian jälkeen katsoimme liikkeitä esimerkkikoirien avulla. Kävelyssä piti kiinnittää huomiota siihen liikkuuko vastakkaiset jalat, missä asennossa pää on ja liikkuuko selkä. Ravissa kiinnitettiin myös huomiota siihen liikkuvatko vastakkaiset jalat ja ovatko liikkeet maata tavoittavia. Laukassa katsottiin kummalla takajalalla koira ponnistaa (ainakin bodercollielta onnistui ponnistavan jalan vaihto, joka se on agilitykoirille hyödyllinen taito) sekä miten selkä ja pää liikkuvat. Liikkeiden havainnoinnissa valokuvista on myös hyötyä. Niistä voi ainakin joitain asioita nähdä paremmin kuin liikkuvasta koirasta.

------

Pari sanaa vielä hyppytekniikkatreeneistä. Tehtiin taipumista kolmella hypyllä. Rimojen toinen pää oli maassa. Toistot oikealle onnistuivat hyvin, mutta vasemman puolen kanssa oli säätöä. Miko ei odottanut lähtölupaa, jonka se saa katsoessaan menosuuntaan, vaan se katsoi minua ja tuli sitten luokse. Saatiin kolme toistoa kuitenkin tehtyä. Loppuun jäi vähän aikaa, jolloin tehtiin keinua neljä toistoa. Ihan ok, mutta vauhti oli hitaampi kuin aikaisemmilla kerroilla.

Nyt jännittää, meillä on illalla ensimmäiset ohjatut agilitytreenit sitten syyskuun!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Dobo 1/5

Doboa Messarissa
Tänään meillä alkoi uusi harrastus dobo. Doboon tutustuin Messarissa joulukuussa ja sen jälkeen olen odotellut, että Koirakoulu Kompassissa olisi sopivaan aikaan kurssi. Opiskelut haittaa harrastamista, joten ei tahtonut sopivaa päivää löytyä. Perjantaina klo 16 ei nyt ole ihan paras aika, kun joudun lähtemään töistä jo klo 14.30, mutta päästiinpähän kurssille (enkä jaksanut enää odottaa). Meidän ryhmä on pienryhmä eli siinä on vaan kolme koirakkoa, joka on tosi hyvä määrä. Mikon lisäksi kurssilla on bc ja vinttikoira, ehkä sloughi. Molemmat tyttöjä.

Aloitimme kertomalla mitä tiedämme dobosta ja mitkä ovat tavoitteemme dobon suhteen. Ensin lämmiteltiin. Ihmisten piti nousta tasapainotyynylle eli lörpälle. Olen kotona jonkun verran seisonut tasapainotyynyn päällä eikä se kovin helppoa ole, ainakaan tällä tasapainolla ja lihaskunnolla. Lörpässä ilmaa oli enemmän, joten sen päällä oli vaikeampi pysyä tasapainossa. Ja sitten piti namin avulla saada koira kiertämään ihmisen ympäri, molempiin suuntiin. Ohjaaja naureskeli kuinka hämmentyneitä koirat näyttivät kun omistajat keikkuivat ja huitelivat käsillään. Meillä meni ihan hyvin, mutta ei se helppoa ollut. Pienen tauon jälkeen jatkettiin, mutta nyt lisänä piti kyykistyä ja koskea lattiaan ja vasta sitten koira ympäri.

Jatkettiin hetken jälkeen taas lörpän parissa ja tällä kertaa lämmiteltiin koiraa. Ensin koiran piti seisoa etujaloilla lörpän päällä ja sen nenän edessä piti kuljettaa namia oikealle ja vasemmalle, jolloin koira vaihteli painoa jaloilla. Mikolle olen naksutellut pari kertaa etu- ja takajalkojen pistämistä tasapainotyynylle, joten Mikolle tämä oli tuttu juttu. Sitten vaihdettiin takajalkoihin. Takajalat sai kätevästi lörpälle kun veti koiran namilla jalkojen välistä niin, että lörppä oli siinä välissä myös. Siten koira ei pystynyt astumaan sivuun, joten meillä pääasiassa kotona kävi. Eipä ollut tullut tuollaista tapaa mieleen. Mikon kanssa sujui oikein hyvin.

Doboa Messarissa
Sitten otettiin munan muotoinen dobo-pallo esiin. Ensin piti istua pallon päälle ja ottaa koira eteen istumaan tai seisomaan. Sitten jalat ylös maasta. Ei ollut helppoa, pallo tuntui koko ajan pyörivän joko eteen- tai taaksepäin. Onneksi sitten, kun koiran piti kulkea pallon ympäri, jalat sai pitää maassa. Kun pallo oli tullut tutuksi, oli koirien aika päästä pallolle. Palloa pitää pitää jalkojen välissä, jotta se pysyy paikallaan. Houkuttelin Mikoa pallon päälle, mutta ensin ei tahtonut onnistua. Miko kyllä nousi palloa vasten ja kovasti itseään venytti sekä yritti nostaa takajalkojaan, mutta ei se vaan päässyt ylös. Ohjaaja yritti sitten innostaa Mikoa, mutta ei onnistunut. Hän lähti hakemaan pienempää palloa ja sillä välin Miko hyppäsi pallolle. Ja kyllä alkoi tärinä. Miko oli siitä huolimatta tosi rohkea eikä yrittänyt hypätä pois. Tämän jälkeen pallolle hyppääminen alkoi onnistua. Miko meni välillä istumaan, koska se on helpompaa kuin seisominen. Ei mennyt kauaa kun Miko tajusi tulla istumaan mun jalkojen väliin, selkä muhun päin. Siinä sai kivasti tukea, fiksu poika :) Mutta sehän ei tietenkään ollut tarkoitus. Kokeiltiin myös pienempää palloa, jonka päälle Mikon oli helpompi mennä. Isommassa pallossa on kivemmin tilaa seisoa, mutta siinä Mikoa eniten jännittää alas hyppääminen.

Loppuun koirat sai taas hetken seistä etujalat lörpällä ja sitten venyteltiin. Kaikista koirista huomasi, että harjoittelu oli vienyt mehut. Oli tosi mukavaa! Pitää taas välillä käydä koirakoulun sivuilla katsomassa milloin sinne ilmestyy sopivaan aikaan menevä jatkokurssi :) Dobo-pallo täytyy jossain vaiheessa hankkia. Pallon pitäisi olla 10 cm koiran säkäkorkeutta isompi. Miko on rajatapaus, sille käy joko 55cm tai 65 cm pallo. Pääasiassa tehtiin tuolla 65 pallolla, mutta täytyy jatkossakin tehdä harjoituksia molemmilla, jotta pystyn päättämään kumpi on parempi. Suosittelen muillekin :)

Miko kotimatkalla, "en jaksaa enää kävellä"
(oikeasti Miko ei halunnut mennä samaan suuntaan kuin minä)

maanantai 11. helmikuuta 2013

Tuplatreenipäivä

Sunnuntaiaamun lenkillä huomasin puissa kiipeileviä lintuja, jotka lähemmäksi päästyämme osoittautuivat tikoiksi. Käpytikka taitaapi olla Suomen yleisin tikkalaji, joten niitä ne varmaan olivat. Oli kyllä hienon näköisiä ja harmittelin kun ei ollut kameraa mukana (siis jotain parempaa kuin kännykän kamera). Enpä ole kovin usein tikkaa nähnyt ja kaupungissa en varmaan kertaakaan.

Päivällä lähdimme Espooseen tokotreeneihin. Viime tokotreenit meillä on tainnut olla kesäkuussa. Ryhmässä on ohjaaja, mutta jokainen treenaa omatoimisesti mitä tykkää ja ohjaaja kiertelee katsomassa ja neuvomassa. Aloitimme kuitenkin paikalla makaamisella ja luoksepäästävyydellä. Päädyin hyödyntämään paikalla makuutreenit, koska harvemmin sitä tulee muiden koirien kanssa treenattua. Mietin siis ennen treenejä, että tehdäänkö paikalla makaamista vai ei kun olen uutta paikallaolotapaa opettamassa. Vanhalla tavalla eli pää ylhäällä Miko pysyi hyvin paikallaan sen kaksi minuuttia. Toki kävin useamman kerran palkkaamassa ja etäisyyttä oli vain noin 2 metriä. Mitä pidempään aikaa oli kulunut, sitä enemmän Mikon pää alkoi kääntyillä. Luoksepäästävyys meni hyvin. Ohjaaja oli mies, jonka tullessa lähelle Miko nousi ylös. Käskin Mikon takaisin sivulle ja ohjaaja pääsi vähän kopeloimaan Mikoa. Otettiin vielä uudestaan, mutta ei Miko taaskaan pysynyt paikallaan. Ohjaaja sanoi, että 9 tulee vaikka koira nousisi ylös. Hienosti meni, vaikka ohjaaja oli ihan tuntematon mies. Lopputunti tehtiin seuraamista, liikkeestä maahan ja seiso sekä ”down”. Hyvin Mikolta onnistui häiriössä down eli pää maassa makaaminen ja lopuksi lisäsin hieman kestoa, ihan vaan pari sekuntia kun aikaisemmin olen palkannut heti. Kerran Miko meni liikkeestä maahan niin, että se pisti päänkin maahan. Miko lysähti maahan niin, että se näytti ihan surkealta kun jalatkin oli ihan levällään :) Muuten erityisesti maahan meneminen meni hyvin, mutta seisominen oli vaikeampaa (= Miko ei meinannut pysähtyä). Alkuun Miko innostui repimään pupunkarvaa, mutta muutamien kertojen jälkeen piti olla pelkkien namien varassa. Ja ihan lopuksi vain maksamakkaran varassa, joka sai Mikoon kivasti virtaa. Saatiin sen avulla muutamat ihan kivat seuruupätkät. Olipas kiva päästä pitkästä aikaa ryhmässä treenaamaan.

Muutaman tunnin huilien jälkeen lähdettiin taas treeneihin. Vuorossa oli sunnuntain hyppytekniikkatreenit. Harjoituksina olivat alastulo ja korkeuden arviointi. Alastulossa taidettiin saada 1/4 toistoista ilman varastamista ja korkeuden arvioinnissa 3/4. Saaran mukaan Miko meni paremmin silloin kun se lähti omin luvin. Hmm… Korkeutta muutettiin välillä 35-50 cm. Harjoitusten jälkeen aikaa jäi vielä muutama minuutti, joten otettiin kaksi toistoa keinua. Ihan ok suoritukset.

Tällä viikolla meillä alkaa uusi harrastus ja saa nähdä uskaltaudunko epiksiin. Agilitya mehän ei olla treenattu hyppytekniikkatreeneissä tehtyjä pikkujuttuja lukuun ottamatta kolmeen kuukauteen. Ja yhtä pitkään aikaan mun ei ole tarvinnut juosta…

Tässä vielä video perjantailta. Miko löysi jonkun kiinnostavan hajun lumen alta. Aluksi se oli niin keskittynyt kaivamiseen, ettei kuullut linnunlaulua, mutta sitten kun Miko sen kuuli, niin se oli menoa :)

torstai 7. helmikuuta 2013

Uidako vai eikö uida

Kävimme eilen Tainan & Lokin sekä Idan ja Senna-lagoton kanssa Helsingin Koirauimalassa. Hetken aprikoin, että viitsiikö lähteä mukaan kun Miko ei todennäköisesti mene altaaseen. Päätin sitten kuitenkin kokeilla, saisipa Miko ainakin jotain äksöniä tylsään arkeen. Uittaja sai jäädä tällä kertaa pois, jotta altaaseen meneminen olisi Mikolle vapaaehtoista. Allasalueelta Miko oli heti kääntymässä takaisin, mutta kun kaikki olivat altaalla ja portti pistettiin kiinni, niin ei Miko enää ollut mihinkään lähdössä. Aluksi seisoskeltiin paikallaan ja sitten päästin Mikon irti (eli kun portti oli kiinni). Aika nopeasti Miko meni altaan reunalla olevalle kumialustalle, mutta ei sillä uima-aikomuksia ollut. Pari kertaa yritin maksamakkaran avulla houkutella Mikoa veteen, mutta ramppi oli sille liian jyrkkä. Jos Miko olisi altaaseen mennyt, niin se olisi mennyt Sennan perässä. Siihen malliin Miko altaan reunalta tytön luokse kurkotteli.

Miko ei ihan rentona hallilla ollut. Muutamia kertoja se alkoi haukkumaan ahdistuneen oloisesti, korvat luimussa. En sitten tiedä mikä sen sai haukkumaan, viereisestä altaasta kuuluneet äänet vai siellä seisonut ihminen, joka näkyi meidän puolelle. Varmaan osittain edellisen kerran vuoksi uimala oli Mikolle stressaava paikka. Ainakin toistaiseksi tämä oli meidän viimeinen kerta koirauimalassa. Mutta jospa Miko joskus innostuisi luonnonvesissä uimaan. Kuvia löytyy täältä.

Ihan kuin Miko ja Fiona olisivat jääneet kiinni jostain kielletystä

Miko seuraa ihastustaan

Senna ja Miko

Miko katselee Lokin polskimista

Sitten vielä vähän eri aiheesta. Viime syksystä lähtien Miko on ollut työpäivät yksin kotona, josta sillä ei kauheasti ollut aikaisempaa kokemusta. Kerran siltä on eroahdistusta "hoidettu" ja siksi viime syksynä mietitytti miten hiljaa Miko päivät viettää. Olisin naapureilta vähän kysynyt jos heitä joskus näkisi... Tänä aamuna juttelin hetken yhden naapurin kanssa, jolla on myös koira. Hänellä on kerran viikossa kotityöpäivä ja hän kertoi, että välillä on kuulunut koiran ulvontaa ja haukkumista. Meidän kummankaan tietääkseen samassa rapussa ei asu muita koiria, joten hän mietti mistäköhän äänet tulee. Mainitsin sitten Mikon aikaisemmista yksinolo-ongelmista, että voisihan se olla Mikokin. Naapurin mukaan meillä on ihan hiljaista, olipa mukava kuulla. Olisinkin varmaan jo heti elokuussa saanut jotakin kautta kuulla Mikon metelöinnistä, meidän poika kun ei ikävöidessään ole kovin hiljaista sorttia. No, eipä muutkaan haukkuvat/ulvovat koirat hiljaisia ole, mutta Miko pitää tosi kovaa ääntä, ei sitä kukaan naapuri montaa päivää sietäisi.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Sunnuntain tekniikat ja maanantain tokotuokio

Sunnuntaimme teimme hyppytekniikkatreenissä perussarjaa ja askeleen pidennystä. Tällä kertaa Miko ei lähtenyt heti ponnarin takaa vaan muutaman metrin päästä ponnarista. Kiitos Saaran, luin hieman hyppytekniikan jatkokurssin kirjoitusta ja meille tärkeä harjoitus on perussarja ja nimenomaan tuolla kauempaa lähtemisellä. Miko taas varasti. Ehkä yksi toisto saatiin tehtyä ilman varastamista. Yhden kerran puutuin, mutta muuten Miko sai mennä palkalle asti. Toinen oli niin innoissaan menossa namikupille, ettei intoa viitsinyt pilata. Palkkana oli maksamakkaraa, joten se varmasti lisäsi kupin houkuttelevuutta. Perussarja meni hyvin ja Mikolla oli hyvä vauhti, vaikka itse en kertaakaan ehtinyt namikipolle sitä kutsumaan. Askeleen pidennyksessä namikipon sijaan palkkana toimi putki. Kylläpä Mikoa ihmetytti kun sarjan lopusta ei löytynytkään namikippoa. Kovasti sitä piti etsiä. Miko meni putkeen kun olin tarpeeksi lähellä sinne ohjaamassa. Putki kyllä sai poikaan virtaa, mutta ei Miko silti voinut ymmärtää, ettei kuppia ollut. Lähetys sarjalle niin, että seisoin Mikon vieressä ei mitenkään onnistunut. Kotimatkalla sitten mietin miten putken kanssa toimittiin kurssilla. Hyppytekniikkakurssilla silloin kun seisoin Mikon vieressä, namikippo oli putken suulla. Sitten kun piti mennä putkeen, olin joko putken luona kutsumassa tai sitten lähdettiin yhdessä liikkeelle. Olin askeleen pidennyksestä kirjoittanut, että sitä kannattaa tehdä vauhdin kanssa, koska silloin Miko menee paremmin ja putki voi olla ennen tai jälkeen sarjan. Jospa muistan tämän sitten ensi kerralla.

Maanantai-iltana harjoiteltiin uutta maahan menokäskyä ”down”. Ensimmäistä kertaa sain maahan menon toimimaan niin, että Miko seisoo sivulla tai on perusasennossa. Aikaisemmin kun tätä kokeilin, Mikolla jäi koko ajan pää ylös kun se piti katsekontaktia. Miko alkoi niin innokkaasti mennä maahan ettei se odottanut käskyä. Kun kutsuin Mikon sivulle ja palkkasin, niin saman tien se meni maahan. Tehtiin välissä pelkkiä sivulle tuloja sekä perusasennosta seuraamaan lähtemistä. Miko on nyt niin innostunut maahan menosta, että se tekee sitä koko ajan jos on naksutin kädessä. Käskysana alkaa olla jo hyvin hallussa. Pari viikkoa sitten naksuttelin vuorotellen istu-maahan ja istu-down eikä kertaakaan mennyt väärin. Maahan-käsky on siis makaamista pää ylhäällä ja down-käsky pää maassa. Seuraavaksi harjoitellaan kestoa ja viikonloppuna on luvassa ensimmäiset häiriötreenit.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Keilausta


Yllä oleva sininen hetki on ikuistettu tiistaina kun Miko ja Markus kävivät reippailemassa Malminkartanonhuipulla. Ulkona pojat viihtyivät kolme tuntia. Ja alla video tämän päivän keilaussessiosta. Miko ei vieläkään ole ehkä ihan täysin ymmärtänyt ajatusta, mutta sujuuhan tuo jotenkuten :) Vielä kun saisi touhuun vähän lisää intoa ja vauhtia.