maanantai 31. joulukuuta 2012

Katsaus vuoden 2012 tavoitteisiin

Asetan joka vuosi tavoitteita, koska treenaaminen on paljon mielekkäämpää kun on jotain mitä tavoitella. Silloin voi tuntea onnistuneensa kun tavoitteita täyttyy. Tänä vuonna tavoitteet eivät ole tainnut olla juuri mielessä, sillä pääosin ne eivät ole toteutuneet.

Tavoitteet 2012

Agility
  1. Kisavalmiita vuoden loppuun mennessä
  2. 0-tulos möllikisoista
Agilityn osalta tavoitteena on olla kisavalmiita vuoden loppuun mennessä, sillä meillä on C-lisenssi vuodelle 2012. Kisaamisesta en aio ottaa paineita, voimme virallisesti startata vaikka keväällä 2013. Voidaan me aloittaa kisaaminen myös tänä vuonna, riippuen miten edistytään. Mölliluokassa tulemme varmasti starttaamaan monta kertaa ja siksi tavoitteena on vihdoin saada puhdas suoritus. Onhan se nytkin ollut jo monesti ihan mahdollista, mutta kun ohjaaja ei vaan osaa.
 Emme ole vieläkään kisavalmiita ja mölleistä ei tullut 0-tulosta.
Omatoiminen treenaus jäi tänä vuonna vähiin. Syynä olivat opiskelut, Mikon anturahaava kesälomallani ja osittain myös se, että lumi tuli aikaisemmin kuin viime vuonna, jolloin pystyi treenaamaan ulkona vuoden loppuun asti. Kaikenlaista piti treenata, mutta nyt ei vaan pystynyt/saanut aikaiseksi. En muista miksi me ei käyty epiksissä, varmaan motivaatiojuttujen takia. Ainoat epikset olivat seuramestaruuskisat syyskuun lopussa. Nollaa ei tullut, mutta hyvin meni silti.

Mejä
  1. Runsaasti jälkiharjoituksia
  2. Tulos kokeesta
Tänä vuonna on pakko ryhdistäytyä mejässä ja tehdä Mikolle runsaasti harjoituksia. Tähän liittyy myös metsässä kulkeminen, jotta metsän äänet ja hajut tulisivat tutuiksi. Kooikereiden mejämestaruuteen todennäköisesti osallistutaan, mutta muut kokeet riippuu ihan siitä, miten harjoitukset sujuvat. Siksi tavoite "tulos kokeesta" mietityttää, mutta pidetään se kuitenkin.
Jälkiharjoituksia ei ollut runsaasti, mutta treenasimme enemmän kuin viime vuonna, joten tämä tavoite voisi olla saavutettu. Kokeessa emme käyneet, joten tulostakaan ei voinut tulla. Ilmoitin Mikon mejä-seuramme vuoden viimeiseen kokeeseen, joka peruttiin.

Toko

  1. Alokasluokan liikkeet kisavalmiiksi
  2. Möllikokeeseen osallistuminen
Alokasluokan liikkeiden hiomista jatketaan tänäkin vuonna, toivottavasti ahkerammin kuin viime vuonna, jotta voisimme osallistua mölleihin. Ohjattuun koulutukseen olisi kiva päästä, mutta toisaalta opiskelu vie arki-illat (agility todennäköisesti sunnuntai-illat), joten vähän huonolta näyttää sen osalta.
Kumpikaan tavoite ei toteutunut. Osallistuimme yhdelle agiseuran tokokurssille ja jokusen kerran treenattiin omatoimisesti, pari kertaa porukalla, mutta useimmiten keskenämme. Saa nähdä tuleeko meidän tokoista koskaan mitään. Ollaan osallistuttu jo muutamia kertoja tokon ALO-kurssille eikä liikkeet ole vieläkään kisavalmiita. Säälittävää.

Muut
  1. Toisten koirien ohitukset kuntoon
  2. Silmä- ja polvitutkimukset
Koirien nätisti ohittamista harjoitellaan edelleen, sitäkin toivottavasti paljon ahkerammin kuin viime vuonna. Loppuvuodesta on tarkoituksena uusia Mikon polvitutkimus Kennelliiton uuden ohjeen vuoksi sekä silmäpeilaus. Sen jälkeen Mikon osalta on viralliset tutkimukset tehty, sillä silmäpeilausta tuskin enää tarvitsee uusia kun Mikon jalostuskäyttö on epätodennäköistä. Toisen kerran haluan silmät peilata Hollannin kannan vuoksi (Silmätutkimukset, Hollannin kanta: ... Hollannin toive silmien peilauksesta on kahden vuoden välein. He toteavat, että koiran silmät tulisi peilata elinikänä kaksi kertaa. Tämän jälkeen on hankala määritellä ovatko mahdolliset silmämuutokset vanhuuden mukanaan tuomia vai perinnöllisiä sairauksia. Toisin sanoen Hollannin kanta on se, että jos koira peilataan esimerkiksi kaksivuotiaana, se peilataan uudestaan neljävuotiaana, ja tämä riittää silmäpeilauksien osalta jalostuskoiralle. Hennan kirjoitus yhdistyksen keskustelupalstalla). Mikon silmät on tutkittu 1,5-vuotiaana ja tutkitaan uudestaan n. 3,5-vuotiaana.
Toisten koirien ohitukset eivät vieläkään ole kunnossa. Osan koirista Miko ohittaa nätisti, osalle se ärisee ja osasta se ärsyttävän paljon kiinnostunut. Mikon silmät ja polvet tutkittiin uudestaan syyskuussa ja terveet on edelleen. Kooikereiden polvia ei tarvitse tutkia uudelleen, jos ne on tutkittu alle 3-vuotiaana, mutta kiinnosti tietää onko edelleen kaikki ok, kun Mikon emän toinen polvi on 1.

Näyttelyistä en asettanut tavoitteita, koska en itse voi vaikuttaa vaikka siihen saako Miko sertin. Näyttelyiden osalta oli paljon huonoa tuuria, sillä meiltä jäi välistä ainakin seitsemän näyttelyä joko tuomarimuutoksen tai Mikon sairastelun vuoksi. Miko kävi kuitenkin kehässä 7 kertaa ja ihan hyvällä menestyksellä, 5 x ERI, 2 x EH. SA:ta ei Mikolle juurikaan herunut, mutta ne kaksi kertaa kun se tuli, Miko sai vara-sertin ja sertin. Serti oli toinen, joten isot olisi toiveet ensi vuodelle.

Seuraavaksi pitäisi miettiä (realistisia) tavoitteita ensi vuodelle. Mutta sitä ennen saa vuosi vaihtua. Ehkäpä tänä vuonna ulkoilu näin uudenvuodenaattona menee paremmin kuin vuosi sitten, sille edes ihan vieressä pamahtanut raketti ei saanut Mikoa kääntymään kotiin.

Rauhallista vuodenvaihdetta ja menestystä vuodelle 2013!

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Pelko

21.12.2012
Meillä oli mielenkiintoinen hyppytekniikkatreenireissu viikko sitten eli aatonaattona. Miko näki menomatkalla kerran mörköjä, joille piti haukkua. Lähellä hallia tien toisella puolella oli kaatunut liikennemerkki. Sen pohja oli autonrengas ja luulinkin ensin, että tien reunassa on rengas pystyssä. Se oli tosi pelottava, joten sille Miko haukkui paljon. Miko on sellainen, ettei sille riitä että pelottavaa asiaa haukutaan ja jatketaan sitten matkaa, vaan sen täytyy vielä pari kertaa kääntyä ja haukahtaa. Agihallin vieressä on jäähalli, joka taisi olla kiinni, sillä halleilla oli ihan hiljaista. Ihan kuin ei olisi jo muutenkin ollut pelottavaa mennä yksin halliin hiljaisella teollisuusalueella, niin hallissa Miko aluksi tuijotti ovea.

Aloitimme hyppytekniikalla ja harjoituksena oli alastulo + etäisyys. Tätä harjoitusta emme ole juurikaan tehnyt. Teimme viisi toistoa ja joka kerralla Miko otti ylimääräisiä askelia viimeisessä välissä. Ensimmäisellä hyppytekniikkakurssilla Miko sai omat etäisyydet, joka silloin taisi auttaa viimeisessä ponnistuksessa. Ehkä pitää vielä lyhentää medietäisyyksiin.

Aikaisemmin ei ollut tullut mieleen hyödyntää hallin tokohyppyä, joten sitä oli seuraavaksi vuorossa. Koska edellisestä kerrasta on jo yli puoli vuotta, annoin suullisen käskyn lisäksi käsimerkin. Lähdin kiertämään väärältä puolelta estettä Mikon luo ja Miko pakitti. Hypyn taakse seisomaan jääminen vaatii ehkäpä eniten viilausta. Se ei toki haittaa, vaikka Miko jäisi vinoon, mutta mieluiten se saisi seistä lähes suoraan esteen takana. Miko usein tulee esteen vierelle, joka kai on ok jos se ei ylitä esteen linjaa.

Viimeisenä tehtiin keppejä ja pari toistoa puomia. Kepit meni ihan ok. Parin toiston jälkeen Miko näki puomin alla kärryt, joilla voi putkien painoja kuljettaa ja niillehän piti pari kertaa haukahtaa kunnes Miko totesi ne vaarattomiksi. Videolta löytyy hyppytekniikkaharjoitus sekä muutama toisto toko hyppyä ja keppejä.


Pistäessäni kamoja kasaan, Miko taas tuijotti hallin ovea. Lähtiessä oli yhtä hiljaista kuin tullessakin, mutta yksi auto ajoi pihaan. Ehkäpä joku oli menossa meidän jälkeen treenaamaan. Paluumatkalla kävimme katsomassa rengasta/liikennemerkkiä, jotta Miko sai todeta sen vaarattomaksi.

Kävelimme polkuja pitkin kotiin kun noin puolessa välissä matkaa tuli tien yli mies ja koira samalle polulle. Välimatkaa oli useita metrejä eikä Miko varmaan heitä kunnolla edes nähnyt, koska edessä oli puskia. Jonkun aikaa he seisoivat paikallaan ja lähtivät sitten samaan suuntaan kuin me olimme kävelemässä eli pois päin meistä. Miko seisoi jähmettyneenä paikallaan. Vedin vähän hihnasta, sillä siten Mikon saa taas liikkeelle, mutta se ei toiminutkaan. Siellä me vaan seisottiin ja odotin koska Miko olisi valmis jatkamaan matkaa. Pari kertaa piti uudestaan vetää hihnaa, mutta Miko pisti vastaan. Kun lähdin kävelemään Mikoa kohti, se kääntyi tulosuuntaan ja lähti kovasti vetämään takaisin päin. Miko pelkäsi. En tiedä mitä, mutta eteenpäin se ei halunnut mennä. Hihnasta piti pitää hyvin kiinni, sillä jos se olisi päässyt irti, niin Miko olisi lähtenyt karkuun. Mikolla oli flexi, jota en normaalisti käytä. Kelasin itseni Mikon luo ja istuin sen vierelle. Mikoon ei saanut kontaktia, kuten aina käy kun se pelkää. Nostin Mikon syliin ja kannoin sitä vähän matkaa. Laskin Mikon maahan ja se oli taas lähdössä takaisin päin. Ja taas me seisoskeltiin. Jossain vaiheessa nostin Mikon taas syliin ja kannoin hetken. Sen jälkeen kaikki oli ok ja loppumatka sujui ihan normaaliin tapaan. Ihan kummallista. En yhtään tiedä mitä Miko pelkäsi eikä se ole koskaan aikaisemmin käyttäytynyt samalla tavalla. Mysteeri.



26.12.2012 Paleltaa

perjantai 28. joulukuuta 2012

Joulu

Aloitin joululoman viime torstaina töiden päätyttyä ja heti illalla aikaisemmin alkaneet flunssan oireet paheni. Tunnollinen työntekijähän sairastaa lomalla... Pahan flunssan sainkin, mutta nyt alkaa jo olla voiton puolella. Onneksi lomakin vielä jatkuu ensi viikon keskiviikkoon.

Mikon korvikset on tainnut kasvaa pituutta kun ne on nykyään
aina sen suussa tai naamalla

Jouluaaton vietimme jo tuttuun tapaan äidin ja Mikan luona. Tällä kertaa ihan koko perhe ei ollut koolla, joten perheen pienimpien puuttuessa joulupukki ei tullut paikalle. Eipähän tarvinnut Mikon tällä kertaa haukkua pelottavalle pukille, mutta saatiin kyllä Mikon haukkua kuulla, silloin kun Mika alkoi laulaa ;) Ja Mikon haukku ei ollut mitään lauluun yhtymistä...

Heti äidin ja Mikan luo saavuttuamme Miko meni keittiöön ja sitä oli vaikea pitää sieltä poissa :) Mikosta on vanhetessa tullut ahneempi ja röyhkeämpi, joten sen perään piti jonkun katsoa ettei vaan kinkku menisi parempiin suihin. Jouluruoka ei ole koiralle sopivaa, mutta saattoi Mikan leikatessa kinkkua vahingossa tippua pari siivua lattialle... Miko on saanut aina osansa laatikoista, se saa nimittäin puolet maksalaatikosta. Toisen puolen syö Markus.

Miko seuraa tapahtumia nojatuolilta

Lahjoja jakaessa Miko oli kuin lapsi kun se oli niin innoissaan paketeista. Se kävi ensin tuuppimassa muiden saamia lahjoja ja alkoi jo repiä paperia yhden mun saaman lahjan päältä. Ja voi sitä riemua kun Miko sai oman paketin. Miko otti paketin suuhunsa, kantoi sen matolle ja sitten alkoi kauhea repiminen. Edes lahjanaru paketin ympärillä ei haitannut Mikoa. Poika ei edes huomannut mitä paketista löytyi kun repiminen oli niin kivaa. Paperin jälkeen Miko repi pahvin lahjan ympäriltä. Äidiltä saatu lahja oli StarMark Everlasting Bento Ball. Äiti oli vähän harmissaan, kun Miko ei innostunut lahjastaan, joka oli eläinkaupan myyjän suosittelema, mutta eiköhän Miko joku päivä ala sitä jyrsiä. Miko innostui entistä enemmän kun sai seuraavan pakettinsa, jonka auki repiminen sujui ihan hetkessä ja sieltä paljastui pallo. Miko alkoi heitellä palloaan. Oli niin kiva katsoa kun toinen oli niin täpinöissään :) Viimeisestä paketista paljastui Kong Wubba Friends -lelu. Sen saatuaan Mikoa ei kiinnostanut enää mikään muu. Halusin hankkia Mikolle tuollaisen lelun sen jälkeen kun näin sellaisen yhdellä treenikaverilla. Tiesin Mikon tykkäävän Kong Wubba Friends-leluista, koska se tykkää ihan perus Wubbista ja tuossa oli vielä bonuksena pehmopäällinen. Pehmolelut on myös kovasti Mikon mieleen. Ei ollut kauhean helppo löytää lelua, sillä eläinkauppojen tai näyttelyiden kojujen Kong-pisteillä ei ollut niitä. Jouduin lopulta piilottamaan lelun laukkuuni, sillä Miko olisi muuten tehnyt siitä selvää, tuhoaminen kun on niin kauhean kivaa. Se saa olla meidän treenilelu.

Kaikki paketit pitää tutkia

Miko avaa toisten paketteja

Vihdoin Miko sai oman paketin

Uusi paketti!

Avaamispuuhissa
Pallo!

Nyt väsyttää

Joulupäivänä menimme käymään isän ja Päivin luona. Siellä oli hieman enemmän vilskettä kun paikalla oli neljä lasta ja kolme koiraa. Otin Mikon mukaan, vaikka tiesin sen pelkäävän Sandra-irlistä eikä se todennäköisesti haluaisi tulla sisälle asuntoon. Miko olikin hieman hämillään kun oven avautuessa sen ympärille rynnisti Sisi ja Sandra sekä äänekkäät lapset. Miko yllätti ja tuli ihan rohkeasti sisälle. Kertaakaan se ei murissut Sandralle, joka tuli nuuhkimaan, vaan haisteli takaisin. Mutta oli se hyvin nöyrää poikaa, varsinkin silloin kun Sisi sille pari kertaa ärähti, kun Miko meni liian lähelle "seisovaa pöytää".

Jouluvierailujen jälkeen mun flunssa vaan paheni, joten viime päivät on mennyt nukkuessa ja telkkaria katsoessa. Miko on nukkunut vieressä eikä onneksi ole vaatinut juurikaan toimintaa. Toivottavasti se jaksaa vielä muutaman päivän hiljaiseloa. Joulu oli flunssasta huolimatta mukava ja ruoka hyvää. Seuraavana onkin vuorossa uusivuosi ja siten en odota yhtä innolla. Viime uudenvuodenaattona Miko oli vaikea saada tekemään edes tarpeensa, niin kovasti se olisi halunnut takaisin kotiin ensimmäisen pamahduksen kuultuaan. Kovasti toivon, ettei raketteja paukuteltaisi yhtään aikaisemmin kuin mitä saisi, vaikka ei se toive tulekaan toteutumaan.

torstai 20. joulukuuta 2012

Sunnuntain puolituntinen

Toissa sunnuntain tekniikkatreenit jäi välistä Voittajan BIS-kehien takia, mutta viime sunnuntaina käytiin tauon jälkeen taas hyppytekniikkaa treenaamassa. Ulkona oli satanut lunta koko päivän, päivällä oli ihan kamala ilma, mutta illalla oli onneksi jo ihan ok. Tiet olivat tietenkin ihan lumessa ja melkein puolet matkasta mentiin teitä pitkin, joilla ei ole talvikunnossapitoa. Lumessa kahlaaminen oli raskasta ja välillä tuntui siltä kuin kaikki voimat olisi ihan loppu. Mikolla ei ollut etenemisessä vaikeuksia, joten se kulki melko normaalia vauhtia ja siten veti. Hikin vielä tuli. Siinä oli jo ihan tarpeeksi monta tekijää hermojen kiristymiseen…

Olimme tällä kertaa kahdestaan. Teimme ensin hyppytekniikkaa tasaokserilla, joka oli meille uusi juttu. Nostin rimaa kahden toiston välein 5 cm:llä, 30-35-40, ja sitten kahden toiston välein laskin 5 cm:llä. Miko hyppäsi vähän laiskan oloisesti, mutta muuten ihan ok. Miko pari kertaa palasi luokseni ponnarin taakse hyppäämällä okserin takaisin päin ja kerran tai pari rima vähän kolisi. Hyppytekniikan jälkeen tehtiin keppejä. Ensin tehtiin yhden hypyn kautta, mutta kulma oli vähän hankala. Kepit oli seinän vieressä ja aloitus seinän puolelta. Hyppy tuli sivusta keppejä päin. Miko ensin juoksi hypyltä suoraan seinän viereen, ihan kuin se olisi luullut siellä olevan jotain. Pujottelemaan sain sen sitten kun tehtiin hitaammalla vauhdilla ja enemmän ohjasin oikeaan väliin. Tämän jälkeen tehtiin keppejä putken kanssa niin, että putki tuli keppien jälkeen. Putki sai Mikon innostumaan, mutta muuten se oli aika vaisu. Loppuun tehtiin A:ta, joka sekin sai Mikoon lisää virtaa. Hyvin poika pysyi kontaktilla, vaikka ensin lähti omin luvin. Kontaktit on ollut jonkin aikaa tauolla ja viimeksi Kivikossa treenatessa tuli huomattua, että kontakteille pysähtyminen oli Mikolta päässyt unohtumaan.

Takaisin päätin mennä niitä teitä pitkin, joita aurataan, vaikka matkaan tuli lisää pituutta. No eipä niistä auratuista teistä juuri iloa ollut, kun ihan lumessa nekin jo oli… Tuli mietittyä oliko treenit kaiken tuon arvoista, mutta Miko tykkäsi kovasti kun sai flexissä mennä melkein oman mielensä mukaisesti.

Viime yönä Miko on nähnyt painajaisia/mörköjä/kummituksia. Se on kuulemma lähes koko yön ollut levoton, välillä katsellut ikkunasta, murissut ja haukahdellut. Heräsin kerran aamuyöstä kun Miko haukahti makkarin ovella. Kutsuin pojan sänkyyn, jonne Miko kyllä tuli, mutta jäi suojelevasti istumaan sängyn reunalle. Kyllä se sitten jossain vaiheessa on rauhoittunut ja aamulla heräsin Miko vieressä tuhisten.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Kooikerit lenkillä

Tänään kävimme kooikertapaamisessa Talissa. Oli kiva nähdä pari uutta kasvoa, jotka eivät sitten kuitenkaan ollut ihan uusia. Meidän saapuessamme Talin kartanolle siellä oli jo yksi kooikeri. Kooikerin omistaja heti kysyi olinko viime vuoden kesällä Estaika's pentuja katsomassa. Hetken aikaa löi tyhjää, kunnes muistin, että tosiaan pentuja tuli samaan aikaan katsomaan yksi perhe. Heille oli sitten myöhemmin tullut yksi pennuista, Estaika's Heartbreaker eli Pepi. Pepi on vielä niin nuori, ettei Mikolla ollut mitään sitä vastaan. Seuraavaksi paikalle tuli toinen "uusista tuttavuuksista", Black Amiikos Froane Fogel eli Bensku. Pian selvisi, että mekin olimme jo aikaisemmin tavanneet, ensimmäisen kerran kooikereiden näyttelytreeneissä ja myöhemmin näyttelyssä. Mukaan tuli vielä Veiko, Uni ja Havu, joten jälleen kerran koolla oli urosvoittoinen porukka :)

Söpö Pepi, Mikon naamaa myös kuvassa

Vaikka olen asunut lapsuuteni Munkkivuoressa eli Talin vieressä, niin golf kentän ympäristö ei ollut yhtään tuttu. Taisimme tehdä tunnin lenkin. Lenkin lopulla nuoriso ja Bensku leikkivät hetken koirapuistossa. Lopuksi otettiin yhteiskuva. Oli jälleen mukava tavata kooikerporukkaa, mutta Miko ei taas antanut ihan parasta kuvaa itsestään. Niin kauheaa meteliä tuo mies piti... Miko ujelsi kun lisää porukkaa tuli paikalle ja välillä sen piti syystä X haukkua. Eikä se haukku ollut mitään pikku haukkua vaan kaikki desibelit mukana... Muiden leikkiessä koirapuistossa Mikon piti uikuttaa ja haukkua ulkopuolella. Mutta ei Miko ollut ainoa, kimeä uikutus onnistui myös Veikolta :) Kuvauksen jälkeen Mikon piti vielä avata äänihuuliaan ja kerran jo hermostuin sille, jonka jälkeen Miko malttoi hetken istua hiljaa... Muutamia kuvia löytyy täältä.

Veiko, Uni, Havu, Bensku, Pepi ja Miko

torstai 13. joulukuuta 2012

Pentupohdintaa

Pentujuttuja ei ole vähään aikaan tullut mietittyä, mutta kun niistä tuli viikonloppuna juteltua, niin kirjoittelen ajatuksia ylös. Sitten joskus jos meille tulee toinen kooikeri, niin se on myös uros, koska nartun juoksujen ajaksi ei ole mitään muuta paikkaa jommallekummalle koiralle enkä Mikoa halua kastroida ellei ole pakko. Enkä narttua halua muutenkaan, vaikka Miko taas vinkuu kotona tyttöjen perään :) Uroksissa kuitenkin mietityttää se, miten ne tulevat toimeen keskenään ja täytyykö molemmille rajata asunnosta omat alueet kun ne jäävät keskenään kotiin. Näiden ajatuksien takia olenkin aina välillä kysellyt kahden uroskoohon omistajilta miten koiruudet tulevat keskenään juttuun. Eipä kenelläkään juuri mitään ongelmia ole ollut. Viikonloppuna oli puhetta, että kannattaa selvittää millainen Miko oli pentuna ja että todennäköisesti vähän pehmeämpi pentu olisi kaveriksi paras valinta.

Maanantai-aamuna mieleeni tuli yhtäkkiä, että Mikon pentukirjassahan varmaan lukee millainen se oli pentuna. Tässä tarinaa Mikon pentuajoista kasvattajan luona, kasvattajan sanoin :)
Luonteeni pikkuisena: Tasainen hellyttävä mussukka, ei mikään "örripurri", vaikka toki piti kisailla sisarusten kanssa. Miko ei paljon vierastanut vieraita paikkoja (naapurit, autojen alustat, trampoliinin alusta sekä putki pihamaalla oli tosi kiva).
Mitä kasvattajani kertoi minusta: Aluksi kutsumanimi pentulaatikossa oli Lumiukko, koska hännän päällä selässä oli 3 "palloa" päällekkäin. Lopuksi tytär puhutteli Mikoa "sulaneeksi lumiukoksi". Miko sai myös lisänimen Houdini, koska hän katosi kerran aivan hetkeksi, mutta istui vaan rauhassa pihan putkessa. Toisella kerralla pentuaitauksen kiinnike oli pettänyt, niin Miko oli kuljeksinut pihalla isännän luokse, niin kuin se olisi aivan tavallinen juttu.
Mitä emoni minulle opetti: Emo opetti kuria ja laumakäyttäytymistä sekä oli oikea "maitokone" eli emo olisi vain syöttänyt pennut ja lähtenyt pois. Kun emo kävi vierailulla sen jälkeen kun maitoa ei enää tullut, niin leikit emon kanssa oli yhtä rajuja kuin isänkin kanssa. Miko on saanut leikkiä isän kanssa 5-viikkoisesta lähtien. Isän kanssa leikit oli välillä tosi rajuja, mutta mukavia. Isä ei vaan tykännyt siitä kun pennyt hyppivät ja roikkuivat hännässä.
Asemani pentueessa: Pojat olivat kaikki niitä tasaisempia pentuja eivätkä jaksaneet / viitsineet mennä jokaiseen kisaan mukaan mitä pentuaitauksessa ja talon sisällä oli.

On jotenkin kauhean vaikea sanoa, millainen Miko on, sillä tuntemukset on niin ristiriitaisia. Toisaalta musta tuntuu, että Miko on oikea urosten uros ja se tahtoo isotella toisille uroksille. Mutta sitten toisaalta tuo mahtailu on varmaan vaan Mikon epävarmuutta. Mutta en sitten taas kaikkea pistäisi epävarmuuden piikkiin. Ristiriitaisia tuntemuksia aiheuttaa myös se, miten erilainen Miko on joissain tilanteissa vaikka kotona tai ulkona. Kotona Miko on melko pehmeä, se reagoi helposti esim. äänen korottamiseen. Ulkona Miko on taas paljon kovapäisempi eikä sille hermostumisesta ole mitään hyötyä kun ei se sitä noteeraa. Vaikka Miko on vähän kiusaajaluonne itsekin, voisin hyvin kuvitella, että vähän määrätietoisempi uros pistäisi Mikon kulkemaan kotona seiniä pitkin. Mikolla vanhempana on oikeus olla uutta tulokasta korkeammassa asemassa, joten päällepäsmäripentu meille ei ainakaan sopisi.

Messarissa tuli todettua, että ensi vuodelle on suunnitteilla aika monta kooikerpentuetta. Jos joku suunnittelee kooikerin hankkimista, niin vuonna 2013 tarjontaa pitäisi olla runsaasti :)

maanantai 10. joulukuuta 2012

Helsinki Winner & Voittaja 2012

Lauantain ostokset
Messariviikonloppu takana. Ja nyt väsyttää.

Lauantaina menin paikan päälle n. klo 10.30. Tein heti alkuun ostokset ja mukaan lähti ruokaa. Säästin tietenkin paljon kun hyödynsin hyvät tarjoukset: Dentastix-paketti 5 € x 2 (säästö n. 4 €), Hubert possun saparot 2,50 € x 2 (säästö n. 2,20 €), HauHau Champion pakastekuivatut kanapalat 3 pss / 5 € (säästö n. 5,80 €), pihvitikkuja laatikollinen (40 kpl) 10 € (säästö 25,60 €!!!) ja RC Medium Adult 4 kg 25 € (säästö n. 5 €). Mikään ei tietenkään ollut turha ostos, sillä noita kaikkia syötän Mikolle ja kaikki maksaa kaupassa reilusti enemmän. Säästin siis n. 42,60 € eli ei tarvitse potea yhtään huonoa omaatuntoa ostoksista :D Ostosten jälkeen menin tapahtumakehään katsomaan koirakeilausta ja vetämättä hihnassa-harjoituksia. Lopuksi sitten kooikerkehän laidalle. Paras valokuvauspaikka löytyi tuomaripöydän vierestä, vaikka siinä oli vähän edessä koirien pöytä ja toinen kehäsihteereistä. Valaistus oli huonompi kuin Hyvinkäällä erkkarissa, mutta Tytin asetuksilla mentiin. ISO-lukemaa piti säätää kaikkein suurimmalle ja se näkyy kuvissa rakeisuutena (valokuvauskielellä kaiketi puhutaan kohinasta). Helsinki Winnerin ROP oli komea Uni eli Wisestone Bluey. Kuvat löytyy täältä.

Sunnuntaina menin paikan päälle taas n. klo 10.30. Kiertelin aluksi kojuja ja yritin etsiä Mikolle lelua joululahjaksi. Ei löytynyt. Pari näytepussia lähti mukaan, joista yhden luovutin Tainalle kun se ei olisi sopinut Mikolle (mutta piti silti ottaa). Royal Canin-pisteellä työntekijä päätteli, että kooikerille sopivin näyte on "small fussy dogs" koska kooikerit on aika pieniä. Sanoin kyllä, ettei Miko niin pieni ole ja lapussakin luki että medium nappulaa se syö... No, mutta pikkunappulat sopii paremmin esim. naksutteluun tai lenkille mukaan otettavaksi. Katselin sitten agilityn putkikisaa ja pari kooikeriakin siellä viiletti. Putkikisan 3. sijalle sijoittui Petra ja Taika, harmi etten heidän menoa nähnyt. Agilitykehän laidalta siirryin tapahtuma-kehälle, jossa tällä kertaa katselin näytöksiä koiran aktivoinnista, frisbee-koirista, koirakeilauksesta ja dobosta. Sitten kutsui taas kooikerkehä, joka oli tällä kertaa niin lähellä ovia, että ilman takkia, vain ohut neule päällä sai palella. Tällä kertaa pääsin vähän parempaan kuvauspaikkaan, joka sekin oli tuomaripöydän vieressä, mutta ilman esteitä. Valoa oli myös vähän enemmän, mutta samoilla asetuksilla mentiin. Voittajan ROP oli Etta eli Frisian Gem Bastens Beatrix. Kehien jälkeen lähdin Tainan ja Anniinan kanssa kiertelemään kojuja ja niitähän kierreltiin sitten ristiin ja rastiin :) Ostin Mikolle joululahjaksi vähän matalammalla äänellä vinkuvan pallon ja Kong Wubba Friends-lelun, jollaista olin jo pidempään etsinyt. Näitä ostoksia en voi perustella yhtä hyvin kuin lauantaisia, koska Miko ei tarvitse yhtään uutta lelua, sillä on niitä ihan tarpeeksi :D Mutta pitihän jotain saada punkinkonttiin... Jäin Tainan ja Anniinan kanssa katsomaan loppukehiä ja hetken myös Henna oli seuranamme. Pari ryhmää meni ohi kun kävin välissä kuvaamassa Liisan koiria, mutta kaikki isossa kehässä käväisseet kooikerit näin. Kotiuduin vasta 21.30, joten meni hieman myöhäiseksi. Kuvia Voittajasta on täällä.

Messariviikonloppu on aina niin mukava. Taas tuli tavattua kooikerporukkaa ja tehtyä hyviä ostoksia. Messarissa on myös joka vuosi tullut tavattua Mikon kasvattajaa, jota muuten en juurikaan näe kun on hieman tuota välimatkaa. Erilaiset näytökset saivat mut innostumaan koirakeilauksesta ja dobosta. Lasten muovikeilat hankin meille heti vaan kun on aikaa lähteä tekemään muitakin ostoksia. Miko varmasti tykkää kovasti tuuppia keiloja kumoon. Miko tarvitsee syvien lihasten treeniä, joten siksi dobo kiinnostaa. Täytyykin katsoa jos löytyisi sopivaan aikaan kurssi. Koirien aktivointinäytös sai taas innostumaan erilaisten temppujen opettamisesta. Kunhan tämän viikon jälkeen opiskelut jää joulutauolle, voin taas ryhtyä paremmaksi koiranomistajaksi. Jokusen kerran sain vastailla tiedusteluun koska Mikolle tulee kaveri, mutta ei se ainakaan ihan vielä ole ajankohtaista :)


Frisbeekoira(t)

Koirakeilaus

Dobo

perjantai 7. joulukuuta 2012

Läheisyydenkaipuuta


Pää tyynyllä, tottakai

Miko on ollut viime aikoina kovin hellyyden kipeä tai ehkä enemminkin läheisyydenkaipuinen. En tiedä onko sillä mitään tekemistä tyttöjuttujen kanssa (kovasti taas sohvatyynyt kiinnostaa…) vai onko se vain tämä talvi. Kesällä Miko ei juurikaan ollut tulossa sänkyyn nukkumaan, mutta ilmojen kylmettyä se tahtoisi kovasti nukkua sängyssä. Jalkopäähän se menee varmaan useita kertoja yössä ja joskus herään siihen kun suoristan jalat ja Miko tästä tuuppauksesta hyppää lattialle. Sohvalla Miko nukkuu usein ihan mun vieressä. Se joko nukkuu mun reidessä kiinni, jalkojen välissä tai tulee osittain syliin (niin että pää ja etujalat ovat sylissä). Onhan se ihan kauhean söpöä :) Ja kylmä tulee kun Miko siirtyy muualle.


Ulkona Miko on paljon aktiivisempi nyt kun on lunta. Se haistelee ihan koko ajan ja välillä pää on pitkäänkin hangessa ja nuuskutus vaan kuuluu. Onneksi nyt on taas vähän vähemmän pakkasta. Kovilla pakkasilla täytyy lenkkeillä vain auratuilla teillä, sillä hangessa Mikolla alkaa tassuja paleltamaan. Eilen aamulenkillä oli luontodokkarikokemus. Mikon kanssa kävelimme kun yhtäkkiä meidän takana alkoi tapahtua. Joku pieni petolintu yritti hyökätä pikkulinnun kimppuun, mutta hyökkäys epäonnistui ja petolintu katosi yhtä nopeasti kuin oli paikalle tupsahtanutkin. Pikkulintu meni puskaan ja piti siellä vähän ääntä. Ilmassa leijaili höyheniä, joten menin katsomaan oliko lintu loukkaantunut. Se lensi pois kun tulimme Mikon kanssa lähemmäksi, joten ehkä se oli ihan ok. Oli se jotenkin jännää, kun ihan vieressä tuollaista tapahtuu. Kaikki oli niin nopeasti ohi, ettei Mikokaan ehtinyt kuin vähän päätä kääntää ja ihmetellä mitä tapahtuu.

Varmaan koko vuoden odotetuin koiratapahtuma on nyt viikonloppuna eli voittaja-näyttelyt. Miko ei tänä vuonnakaan ole mukana, joten saan rauhassa tutustua Messukeskuksen tarjontaan. Ensi vuonna tapahtuma onkin kolmepäiväinen kun Pohjoismaiden voittaja on myös Helsingissä. Tuolloin täytyy varmaan pitää perjantaina vapaapäivä :)

Kirjoituksen kuvat on tosi laadukkaita kännykän otoksia…


Marraskuun kelit...
 
Kolmijalkainen kooiker

maanantai 3. joulukuuta 2012

Porvoossa jälleen

Sori, paljon tekstiä eikä kuvia, mutta pitää kirjoittaa kattavasti, ettei pääse asiat unohtumaan.

Tänään oli Mikolla fyssarikäynti Patricia Hirnin vastaanotolla Porvoossa. Porvoon busseissa oli taas kovin mukavat (ja koiraystävälliset) kuskit. Menomatkalla kuski rapsutteli Mikoa sillä aika kun minä kaivelin rahoja ja opiskelijakorttia. Bussi oli 10 minuuttia myöhässä ja jouduimme odottelun ajan pysyä liikkeessä, ettei Mikon tassuja alkanut paleltaa. Porvooseen bussi tuli 15 min myöhässä, joten eipähän tarvinnut odotella pakkasessa Mikon fyssariajan alkamista vaan saimme ihan reippaasti kävellä asemalta suoraan vastaanotolle.

Aluksi Patricia katsoi taas Mikon liikkeet, ravissa ja käynnissä sekä ympyrää tehtäessä. Patrician tullessa ulos ja moikatessa meitä Miko alkoi haukkua hänelle kuten viimeksikin. Ennen liikuttelua Miko sai haistella fyssaria turvallisesti takaapäin ja sen jälkeen ei ollut Mikolla enää aihetta haukkuun. Sisällä ensin kerroin kuulumisia ja miten ollaan treenattu annetuilla ohjeilla. Patricia kysyi olenko huomannut edistystä enkä siihen osannut muuta sanoa kuin että tyynyn päällä pyörimisessä on ollut selkeä edistyminen. Aluksi Miko astui koko ajan ulos tyynyltä ja olin jo ostamassa isompaa tyynyä, mutta kyllä sitten muutaman päivän kuluttua alkoi sujua. Meidän sohvatyyny on selvästi kapeampi kuin tyyny, jolla harjoituksia edellisellä fyssarikäynnillä kokeilimme. Kuulumisten jälkeen piti näyttää miten Miko harjoituksia tekee. Meidän treenityynyn kapeuden vuoksi ensin kokeiltiin sellaisella kumisella tasapainoalustalla, jonka sisällä on ilmaa. Mikolle tuollainen alusta oli ihan uusi, joten se oli hieman epävarma ja pisti vain etutassut alustalle. Siirryttiin sitten tyynylle. Pyörimiset meni ok, kaukokäskyissä Mikon noustessa seisomaan sen paino oli selkeästi etujaloilla. Sanoin, että niin on myös ollut kotona treenatessa. Patricia kysyi myös istuma-asennossa, että onko Miko samalla tavoin kotonakin ja vastasin myöntävästi. Paino etujaloilla ei ollut harjoituksien kannalta hyvä juttu, joten kokeiltiin niin, että sanoin käskyt seisten. Heti Mikon paino jakautui paremmin. Jatkossa en siis saa enää istua tyynyn eteen. Seiso-istu harjoitus niin, että Mikon takajalat pysyvät jalkojeni välissä, näytettiin myös. Siinä Patricia huomautti, että Miko liikuttaa seisomaan noustessa takajalkoja. Sen olin itsekin huomannut ja tähän kokeiltiin niin, että menin mahdollisimman lähelle seinää seisomaan. Siltikin Miko liikutti vähän takajalkojaan, mutta jatketaan harjoituksia seinän edessä. Kokeilimme vielä uudestaan uudelle kumiselle alustalle menoa ja tällä kertaa Miko sai sinne takajalatkin. Istuminen onnistui, mutta seisomaan Miko ei päässyt. Pojan jalat kovasti tärisivät, joten se joutui tekemän paljon töitä tasapainon säilyttämiseksi. Meidän pitäisi hankkia joku vastaavanlainen alusta ja tehdä harjoituksia sen päällä.

Sitten tehtiin laatikoiden yli kävelemistä ensin pituussuunnassa ja sitten leveyssuunnassa. Laatikko vaihdettiin parin toiston jälkeen pienempää. Patricia sanoi, että edistystä on selkeästi tapahtunut. Kolmas koko oli sellainen lasten kylpyhuoneen koroke, jolle Miko ei viimeksi yrityksistä huolimatta saanut takajalkojaan. Tällä kertaa Miko sai toisen takajalan korokkeelle, mutta toista se ei saanut. Sen voi pistää korokkeen epäsymmetrisen muodon piikkiin (toisella pitkällä sivulle on kaari, jotta sen saa esim. wc-pytyn eteen). Kokeiltiin vielä pari pienempää laatikkoa. Patricia kovasti kehui miten Mikon vartalonhallinta oli edistynyt viime kerrasta. On meidän harjoituksista sitten ollut jotain hyötyä :)

Lopuksi oli vuorossa itse käsittely. Aluksi Miko käytiin läpi sen seisoessa. Selkä oli ollut viimeksi jäykkä ja nyt se oli selkeästi joustavampi. Patricia taas hämmästeli sitä kun Mikon kanssa sai hetken taistella ennen kuin sen sai kyljelleen pöydälle, mutta sitten kun se kyljellään oli, niin siinä se pysyi nätisti. Mikolla oli selässä pieni jumi ja etureidet olivat myös jumissa, mutta muuten poika oli kunnossa. Etureisien jumit saattavat johtua siitä, että nyt on taas se aika kun Miko on kiinnostunut meidän sohvatyynyistä... Miko ei saa tyynyjä astua, mutta ei voi tietää mitä se täällä yksin ollessaan tekee.

Kotona tehtäviin harjoituksiin tuli lisänä peruuttamisen opettaminen niin, että Mikon pää on alhaalla (=selän tasolla). Nyt Miko peruuttaa pää pystyssä ja se voi jumittaa selkää. Ellei mitään kummempaa tule, niin seuraavalle käynnille ei ole tarvetta ennen kuin alamme taas aktiivisesti treenaamaan eli huhti-toukokuun vaihteessa kun agilityn kesätreenit alkavat. Kiva tietää, että Mikolla on nyt kaikki ok.

Kävelimme reippaasti takaisin asemalle, jossa bussi jo odotti. Jäin bussin eteen kaivamaan lompakkoa laukusta, jolloin bussikuski vihelsi. Miko heti kääntyi katsomaan mistä vihellys tuli ja kuski alkoi sitä sitten kutsua. Miko paineli bussiin ja tämäkin kuski rapsutteli Mikoa kun minä kaivelin lompakkoa. Että tällaisia kivoja kuskeja kulkee Helsingin ja Porvoon välillä :) Ja minä olen kovin tyytyväinen kun Miko molempiin kuskeihin suhtautui niin ystävällisesti.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Pakkasta, hyppytekniikkaa ja pelottavia ihmisiä

Sunnuntai-illan hyppytekniikkatreeneissä oli tällä kertaa harjoituksina set point ja liikkuva hyppy. Juuri kun olimme aloittelemassa, halliin tuli seuraavan ryhmän ihminen, joka ei halunnut odottaa ulkona yli 10 asteen pakkasessa. Hän jäi istumaan meidän repun viereen ja kun palasimme sinne, Miko meni haistelemaan uutta tuttavuutta. Kun tuli katsekontakti, niin Miko alkoi murista. Naiselle tällainen reagointi oli tuttua oman koiran kanssa. Hän alkoi tehdä tuttavuutta Mikon kanssa syöttämällä sille herkkuja. Set point, jota teimme naisen tullessa halliin, meni ihan hyvin. Huugon tehtyä set pointit menimme seuraavalle harjoitukselle, jossa joka toiston jälkeen Saara siirsi viimeistä hyppyä yhden jalan eteen ja lopuksi taaksepäin kaksi jalkaa kerrallaan. Tämäkin meni ihan ok. Huugon vuorolla Miko jäi naisen kanssa kahdestaan hallin toiseen päähän. En sitten tiedä mitä kävi vai johtuiko se siitä, että jätin Mikon vieraan kanssa, kun Miko alkoi haukkua ja säpsähti kun nainen liikahti. Miko oli sen oloinen, että sitä vähän pelotti. Kovin iloinen se oli kun palasin. Tehtiin taas lopuksi keppejä kaksi onnistunutta toistoa ja yksi, jossa Miko sekosi rytmissä ja lähti lopussa pujottelemaan väärältä puolelta. Autoin Saaraa Huugon keinun palkkaamisessa ja silloin halliin alkoi tulla lisää porukkaa. Miko aloitti taas haukkumisen, joka ei meinannut loppua vaikka tulin sen luo kun oli aika lähteä. Miko oli taas vähän pelokkaan oloinen ja se hyppäsi mua vasten kun kyykistyin sen viereen. Kai sitä vähän epäilytti vieraiden ihmisten aikeet.



Jo menomatkalla Miko oli vetänyt meidän tokokentälle ja kun se paluumatkallakin sinne halusi, niin ajattelin sitä hetken juoksuttaa auraamattomalla kentällä. Heti hangessa Miko alkoi nostaa jalkojaan. Kerran se juoksi luokseni, mutta ei enää toista kertaa vaan jäi hankeen makaamaan ja vinkumaan. Monista kutsuista huolimatta Miko ei liikahtanutkaan, joten palasin sen luo, nappasin syliin ja kannoin takaisin tallatulle polulle. Miko tuntui olevan tästä palvelusta hyvin mielissään ja se yritti sylissä ollessaan nuolla mua korvasta :)

Lumikokkareiden irrottamista