maanantai 28. tammikuuta 2013

Viikonloppu

Junamatkustaja 12.1.2013
Viime viikolla piti joka arki-ilta viettää tunneilla eli opiskellessa, joten en kauheasti ehtinyt Mikoa lenkittää. Onneksi meillä on toinenkin ulkoiluttaja. Lauantaina lähdettiin sitten pidemmälle lenkille, 10 km ja 2,5 h. Olisi tehnyt mieli kävellä kauemmaksi (tarkoituksena oli kävellä Pikku Huopalahteen, mutta käännyttiin Kivihaassa takaisin), mutta jossain vaiheessa tuli jano ja kauhean kuumakin oli, joten käännyttiin takaisin. Pitäisi kai opetella pukeutumaan niin, ettei pari asteen pakkasessa ole ihan hiessä... Ja onhan se tylsää kävellä yksin. Ensi kerralla sitten vesipullo mukaan.

Miko pääsi moikkaamaan paria vastaan tullutta koiraa, vanhaa springeriurosta, jonka omistaja Mikon nähdessään huudahti "onko se koikkeri" ja Mikon kanssa samanikäistä borderterrierityttöä. Springerin omistaja luuli, että Miko halusi leikkiä vanhuksen kanssa kun poitsu niin vikisi ja pyöri sen ympärillä. Enpä viitsinyt sanoa, että muut asiat Mikolla taisi olla mielessä. Borderitytön ohi olimme menneet jo aikaisemmin ja Miko silloin kovasti vikisi tytön perään. Toisella kertaa pysähdyimme tervehtimään. Tyttönen istui pylly tiukasti maassa ja Miko yritti kuumeisesti miettiä, mitä kautta se pääsisi haistelemaan :D Borderi ei kuulemma ole aikoihin lämmennyt pojille, mutta Mikosta se sitten innostui ja sai hepulikohtauksen, joka taas sai Mikon hämilleen. En tiedä mitä Miko tytön korvaan kuiski, kun sai sen niin innostumaan. Miko on ollut kauhean kiinnostunut tytöistä jo marraskuusta lähtien. Se vikisee kotona kun alkaa olla ulkoiluaika, joskus jo aikaisemmin, viikonloppuaamuina ei ole saanut enää nukkua niin pitkään kuin haluaa ja Miko on ihan kauhean kiinnostunut lähes kaikista vastaantulevista koirista, myös uroksista. Sohvatyynyt ja sängyn koristetyynyt on jo jonkin aikaa ollut vaatehuoneessa piilossa. Mikolle käy kaikki tyttöystäväksi. Ihan mahdotonta.
Jalkojen lämmittäjä 16.1.2013

Sunnuntaina oli hyppytekniikkatreenit ja aiheena 4 etäisyyttä. Etäisyydet olivat 7-9-12-15, jotka olivat joko medietäisyyksiä tai sitten Huugon etäisyyksiä, mutta kävi hyvin Mikollekin (eihän noissa ollut kuin yksi eri etäisyys). Parhaiten hypyt meni silloin kun lähdin Mikon kanssa yhdessä juoksemaan. Miko taas kovasti varasti lähdöissä.

Ensi viikolla mennään pitkästä aikaa tokoilemaan. Vapaita paikkoja meidän seuran tokotreeneihin on varmaan joka viikko, mutta en oikein jaksa lähteä Espoon Agimestaan, sillä sinne ei koskaan pääse julkisilla sopivaan aikaan, vaan aina joutuu kuluttamaan aikaa teollisuusalueella vaikka kuinka.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Tavoite saavutettu

Tarkoituksena on parantaa Mikon kuntoa kesän agilitykoitoksia varten, joten keskiviikkona ryhdyin tuumasta toimeen ja päätin viedä Mikon pellolle juoksentelemaan. Lähdettiin kävelemään kohti Maununnevaa, jonka suunnilla olin nähnyt kivasti peltoa (on sitä lähempänäkin, mutta tuo on syrjemmässä). Aikaisemmin olemme kulkeneet aika paljon metsässä, mutta en pimeällä viitsinyt mennä metsän kautta. Se johti siihen, että en löytänytkään määränpäähän vaan päädyimme jonnekin Pakilaan. Harmittavasti RunKeeper-sovellus ei suostunut löytämään sijaintiani kun lähdettiin lenkille, mutta uudella yrityksellä tunti myöhemmin sijainti löytyi ja loppulenkki tallentui. Paikannustietoa tarvitsin, jotta selvisi mihin suuntaan pitäisi lähteä, Pakila kun ei ole tuttua seutua. Myöhemmin karttaa tutkiessa huomasin, että olimme käyneet melkein Paloheinän ulkoilumajalla, eipä siis ihme, että kaikki tiet olivat täynnä latuja. Vaikka omaan erittäin huonon suuntavaiston, niin löysin hyvin takaisin tutuille maisemille. Itse asiassa ensimmäinen tuttu paikka oli juuri ne pellot, jonne alun perin olimme menossa :) Vaihdoin Mikolle 15 metrin liinan ja kuljimme peltojen läpi. Kerran Miko teki juoksuspurtin, mutta muuten se hyödynsi pidempää hihnaa vain haisteluun. Lenkillä oli flexi käytössä ja oli muuten viimeinen kerta kun flexiä käytän jossain muualla kuin ihan syrjässä. Yksi ohi mennyt juoksija koiran kanssa varmasti kirosi tämän flexinkäyttäjän... Lenkkeilyyn meni aikaa 2,5 h ja pituutta tuli noin 10 km.

Torstaina kävin ostamassa tasapainotyynyn, mutta se on liian pieni Mikon harjoituksille. Kokeiltiin sitä Mikon kanssa niin, että poika pisti tyynylle etujalat ja sitten takajalat (eri aikoihin). Ehkä jossain vaiheessa saan Mikon seisomaan tyynyllä niin, että kaikki jalat on siinä, mutta pyörimistä tai kaukoja se ei kyllä pysty tyynyllä tekemään.

Sunnuntaina oli taas hyppytekniikan vuoro. Saara oli suunnitellut meille alastulo- ja liikkuva hyppy-harjoitukset. Mikolla oli kivasti intoa. Heti alkuun, kun päästin Mikon irti, se syöksyi namikupille varastamaan nakin. Varastaminen olikin meillä illan teemana. Miko lähti omin lupineen suorittamaan harjoituksia ainakin 70 % kerroista. Ulla ei olisi tykännyt, etten puuttunut varastamiseen vaan annoin Mikon suorittaa harjoituksen ja saada palkkansa, mutta itse pidän puuttumattomuutta parempana Mikon motivaatiolle. Toki harjoittelimme myös odottamista. Molemmat harjoitukset menivät kai ihan hyvin. Alastulossa Miko hyppi pupuhyppyjä, mutta luulisin, että loppua kohden hypyt paranivat. Liikkuvassa hypyssä kaikilla pituuksilla Miko suoritti kaikki välit yhdellä loikalla.

Maanantai-iltana Miko pääsi vaa’alle ja ilokseni se näytti kilon vähemmän kuin kaksi kuukautta sitten. Painoa Mikolla on nyt 14,7 kg eli 100 g vähemmän kuin tavoitepaino. Agilitya varten Miko varmaan saisi painaa vieläkin vähemmän, mutta toistaiseksi tuo on hyvä. Julistan laihiksen päättyneeksi!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Sertin metsästystä

Aamulla lähdimme kirpakassa pakkasessa kohti Turkua ja toiveena viimeisen sertin saaminen. Mittari näytti -22, joten oli hieman vilpoista. Turkua lähestyessä puhelimen sää näytti koko ajan vaan enemmän pakkasta, Turussa oli -28, mutta ehkä se vähän valehteli.

Messukeskuksessa piti heti katsoa luettelosta keitä oli tulossa kehään. Avoimessa luokassa oli neljä koiraa ja heti tiesin, ettei mitään mahdollisuuksia ole. Sitten suuntasimme kehän laidalle, josta löytyi vähän tyhjää tilaa Mikon häkille. Unohdin ottaa nameja mukaan, joten häkin pystyttämisen jälkeen lähdettiin namiostoksille. Juuri sopivasti silloin Suvi tuli vastaan ja antoi meille pussillisen Hau-Hau Champion herkkuja. Meillä oli  Messarissa puhetta Hau-Hau Championin pakastekuivatuista herkuista ja Hau-Hau-Lähettiläs Suvi lupasi antaa niitä joskus meille. Minä en enää muistanut koko juttua, mutta kiitos kovasti! Tuli tarpeeseen :)

Messuhallin hälinä ja tilanahtaus ilmeisesti vähän ahdisti Mikoa, joten oli hyvä, että pojalle oli häkki mukana ja se pääsi (joutui) sinne lepäämään. Kehässä ei ahdistuksesta onneksi näkynyt merkkejä ja Miko oli reipas. Avoimessa luokassa ei ollut Mikon lisäksi kuin yksi uros kun länsinaapurista ilmoitetut koirat olivat poissa. Toinen avoimen luokan ruotsalaisista koirista olikin ilmeisesti narttu, vaikka oli urosten joukkoon joutunut. Eli ei peli ihan ollutkaan menetetty, mutta EH:ta veikkasin Mikolle. Liikkeisiin olin taas tyytyväinen, koska en normaaliin tapaan joutunut vetämään Mikoa perässä. Seisoessa Miko tuntui vaisulta, mutta kuvien perusteella meininki olikin iloista. Hampaiden katsominen sai Mikon vetäytymään taaksepäin, muuten kopelointi meni hyvin. Mikolle ERI ja luokkasijoitus 2. Sertin metsästys siis jatkuu edelleen, ehkä koko tämän vuoden, mutta toivottavasti ei.
Iloinen esiintyjä

Attila Czeglédi, Unkari: 3 years old. Taller one. Nice head. A bit roundish eye. Shorter neck. Strong body. Turned-out forefeet. Moderate angulations behind. Nice coat. Correct tail. Sound mover. AVO ERI2

Messukeskuksen vieressä odottelimme bussia rautatieasemalle 40 minuuttia, sillä yksi vuoro jäi välistä. Erityisesti Miko-raukka paleli ja se pääsi välillä Markuksen sylin lämpöön. Miko tuli erittäin mielellään syliin ja Markuksen kumartuessa nostamaan poikaa, Miko nosti valmiiksi etujalkojaan ylös. Mukava näyttelyreissu oli tämänkin ja taas saan olla tyytyväinen Mikoon. Tämä oli Mikon 21. virallinen näyttely ja 14. ERI. Kuvia löytyy täältä.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kahden viikon hyppytekniikat

Vuoden ensimmäisessä hyppytekniikkatreenissä aiheena oli kasvava sarja, joka muistaakseni meni ihan ok. Viimeinen pisin väli taisi vaatia lisäaskeleen ensimmäisillä kerroilla. En muista tehtiinkö jotain muuta, kepit taidettiin ottaa kertaalleen. Kannattaisi siis vähän aikaisemmin kirjoittaa ylös mitä tehtiin ja miten meni :) Viime sunnuntaina tehtiin pingistä. Huugo aloitti ja Miko säesti. Miko piti kauheaa meteliä joka kerta kun Huugo oli tekemässä jotain… Huugon jälkeen Miko pääsi pingikseen ja kyllä se tykkäsi kun pääsi juoksemaan namikippojen välillä. Jostain syystä mun luokse tullessa Miko hyppäsi okserin sivusta, mutta Saaralle mennessä se hyppäsi ihan suoraan. Miko ilmeisesti toisesta suunnasta kiersi ponnarin, mutta en keksi mitään syytä miksi se niin teki. Loppu aika tehtiin muuta. Miko pääsi keinulle, jota Saara laski alas. Keinutaukoa on jo pari kuukauden verran, mutta Miko meni keinulle oikein reippaasti, myös ensimmäisen kerran jälkeen :) Keinun päässä oleva kiva ihminen herkkujen kera tekee siitä paljon kivemman esteen. Yhdet kepit Miko taisi pujotella ja sitten tehtiin muutama kerta A:ta, jossa 2on2off-asento on vähän päässyt unohtumaan…

Parin viikon takaisen agilitykilpailun jälkeen tuli kova into päästä taas treenaamaan agilitya ja erityisesti ratatreeniä. Kesätreenit alkaa toukokuussa, joten kauhean pitkä aika on vielä odotettava. Täytyy varmaan jossain vaiheessa vuokrata tunniksi jostain hallista kenttä, mutta sitä ennen täytyy selvittää miten Mikon paino on kehittynyt. Viimeksi Miko on käynyt vaa’alla marras-joulukuun vaihteessa ja silloin oli vasta 100g tippunut edellisestä punnituksesta. Laihis jatkuu joka tapauksessa. Agilitya miettiessä olen miettinyt myös Mikon kuntoa. Kuntoa, kestävyyttä, voimaa ja lihasmassaa pitää saada lisää. Agilityyn tarvittavaa kuntoa kun ei saa pelkästään meidän normihihnalenkeillä, joilla edetään pääasiassa Mikon tahtiin. Fyssarin jumpat eivät ole vielä jatkuneet, mutta kunhan huomenna ehdin kaupungille ostamaan tasapainotyynyn, niin harjoitukset jatkuvat. Melko sopivaan aikaan löytyi myös dobo-kurssi, joten helmi-maaliskuussa Miko pääsee myös siten harjoittamaan syviä lihaksia ja kehonhallintaa. Kai siellä munkin täytyy jotain harjoituksia tehdä…

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kajaani

Joskus syksyllä, kun katselin tämän vuoden näyttelyjä, huomasin, että Kajaanissa on hollantilainen Ricky Lochs-Romans tuomarina. Tälle tuomarille olen halunnut viedä Mikon näytille, joten alkoi Kainuun matka houkutella. Näyttelyä edeltävänä päivänä olisi meidän 10-vuotis vuosipäivä, joten kysyin Markukselta miltä kuulostaisi reissu Kajaaniin, perjantaina käytäisiin syömässä ja lauantaina koiranäyttely. Se sopi, joten varasin hotellihuoneen hyvissä ajoin. Sitten alkoi tammikuun odotus.

Perjantaina lähdimme aamusta kohti rautatieasemaa, josta matka jatkui junalla kohti Kuopiota. Koko matkan ajan lemmikkivaunussa oli vain yksi muu matkustaja: kultsunarttu, jolla oli juoksut. Meidän paikat olivat tietenkin peräkkäin, joten me siirryimme toiselle puolelle vaunua. Matka sujui pääasiassa hyvin, mutta välillä Miko haikaili tytön perään. Yleensä IC-junissa lemmikkivaunu on junan ensimmäinen tai viimeinen vaunu ja vaunu on niin päin, että lemmikkipuoli on etu- tai peräpäässä. Tällä kertaa lemmikkivaunun jälkeen oli vielä yksi vaunu ja lisäksi lemmikkiosasto oli niin päin, että sen läpi piti kulkea saman vaunun toisessa päässä olevaan tupakointitilaan. Trafiikkia lemmikkiosaston läpi riitti koko matkan, sillä tupakointitila oli kovassa käytössä. Kuopiossa vaihdoimme junaa ja parin tunnin päästä olimme Kajaanissa. Kajaanin -10 astetta tuntui kylmältä kun Helsingissä on jo niin pitkään ollut turhan lämmintä vuodenaikaan nähden.

Olin varannut meille pöydän niin, että ehdimme olemaan noin tunnin hotellihuoneessa, jotta Mikolle olisi helpompaa jäädä sinne yksin. Kun olimme lähteneet, meni hetki kun kuului ääni meidän huoneesta. Äänet alkoi lisääntyä kunnes Miko huusi täyttä kurkkua kuin sillä olisi isokin hätä. Raukka varmaan luuli, että jätämme sen huoneeseen emmekä enää koskaan palaa. Markus kävi tiukemmin sanomassa Mikolle, että odottaa sängyllä. Sen jälkeen ei kuulunut mitään ja vielä ruuan tilaamisen jälkeen Markus kävi kuuntelemassa meidän kerroksessa ja hiljaista oli. Saimme siis rauhassa syödä pitkän kaavan mukaan. Yö meni hyvin, mutta itse en oikein saanut nukuttua. Aamulla saimme herätä jo kello 7 kun jossain alkoi koira haukkua kovaan ääneen. Onneksi noin tunnin jälkeen rauhoittui ja saimme vielä jatkaa unia. Meidän piti olla näyttelypaikalla vasta klo 12, joten aamulla ei ollut mitään kiirettä. Aamupalalle lähtiessä Miko alkoi taas vinkua, mutta se hiljeni kun Markus kävi sitä komentamassa.

Näyttely oli ylipainehallissa, jossa olisi kivituhkapohja. Onneksi hallissa oli lämpimämpää kuin luulin. Näyttelyssä oli kivasti tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Miko oli iloinen kun pääsi tekemään tuttavuutta kooikertyttöjen Ellin, Aurin, Adyan ja Ronjan kanssa. Avoimessa luokassa oli Mikon kanssa juuri ne urokset, joita ajattelinkin olevan. Oli kiva tavata erityisesti Hessun (Chirpy Krypton) omistajat, sillä juuri tällä viikolla huomasin, että Hessun kanssa oli aloitettu kisaaminen maksiluokassa ja hyvin tuloksin. Mielelläni juttelen muiden maksikooikereiden omistajien kanssa heidän agilityharrastuksesta. Miko oli oikein avoin kaikkia vieraitakin kohtaan ja antoi itsestään hyvän kuvan myös rotuun tutustujille.

Avoimen luokan urokset aloittivat. Tuomari kävi ensin katsomassa koirien ilmettä ja sitten ravattiin kerran ympäri. Tutkiminen tehtiin pöydällä, jonne minun olisi kannattanut nostaa Miko jo ennen meidän vuoroa. Tuomari aloitti tutkimisen heti kun Mikon olin pöydälle saanut ja Miko yritti vähän pakittaa. Takapäänkään tutkiminen ei tainnut olla mukavaa. Tutkiessa tuomari leperteli koirille hollanniksi. Sitten ravattiin kerran ympäri ja edestakaisin. Tuloksena oli ERI kuten muillekin uroksille. Kilpailuluokassa Miko tuli toiseksi ja sai SA:n. Siinä vaiheessa tiesin, että meille tulee vara-serti, joten hieman harmitti, ettei se viimeinen serti tullut, mutta olen tietenkin hyvin tyytyväinen tulokseen. Erityisen tyytyväinen olen Mikon liikkumiseen. Tällä kertaa Mikolla oli sopivasti vauhtia ja pidin hihnaa löysällä. Paras uros-kehässä Miko sijoittui kolmanneksi. Näyttelyssä oli kaksi urosta ja kaksi narttua hakemassa viimeistä sertiä, mutta tällä kertaa kukaan ei valioitunut. Ruusukkeet olivat ihanan isoja, joten kiva että yksi lähti mukaan :) Miko sai tosi hyvän arvostelun tuomarilta, joka mm. viime syksynä oli arvostelemassa Hollannin kooikerhondje erkkarissa.

Ricky Lochs-Romans: 3 years. Strong boy but in good confirmation. Lovely shaped head with alert expression. Good blase. Lovely earbells/oorbells. Good topline. Correct tail. Normal angulation in front and back. Coat in shoulders is a bit open. Nice temperament. Sound on the move. Good tail temperament. AVO ERI2 SA PU3 VASERT

Kajaanin tuliainen
Kooikereiden kehän jälkeen Mikon Monica-kasvattaja tuli meitä tapaamaan. Oli kiva taas nähdä, vaikka ehdimme vain melko pikaisesti vaihtamaan kuulumisia, sillä meidän piti kiirehtiä junaan. Asemalla kävimme vuorotellen ostamassa kahviosta evästä matkalle, jonka jälkeen kassalla ollut nainen tuli rapsuttelemaan Mikoa :) Junassa meidän takana istui nainen kahden kääpiöpinserin kanssa. Hänellä oli uros ja narttu ja erityisesti uroksen kanssa Miko tuli hyvin juttuun (molemmat halusivat astua toisiaan). Pari muutakin koiraa tuli myöhemmin osaston toiseen päähän. Matka sujui pääosin rauhallisissa merkeissä. Lemmikkivaunu oli junan ensimmäinen vaunu ja nyt se oli vielä "oikein päin" eli tupakoitsijoiden ei tarvinnut kulkea siitä läpi. Ennen Kajaanista seuraavaa asemaa alkoi veturi tööttäillä ja arvasin, että hirvi on raiteilla. Ehkä hirvetkin jähmettyvät valoihin kun kohta alkoi kauhea kolina ja töminä. Luulin jo, että juna tippuu raiteilta. Juna pysähtyi ja kuulutettiin, että hirvi jäi alle ja että jarrut täytyy käydä tarkistamassa. Onneksi ei mennyt kymmentä minuuttia enempää kun matka jatkui, mutta tuli paha mieli hirven puolesta. Onneksi juna kulkee sellaisella voimalla, että hirven on täytynyt kuolla jo törmäyksessä. Takaisin Helsingissä olimme klo 22 ja puoli tuntia myöhemmin kotona. Tännekin oli tullut kunnon pakkaset ja mittari näytti -15. Siinä pakkasessa piti Mikon ryhtyä kolmijalkaiseksi.

Olipas kiva reissu! Kuvia löytyy täältä. Sertijahti jatkuu viikon päästä Turussa.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Keilausta, naksuttelua, agikisoja, pusuttelua

Messarissa tulleen koirakeilausinnostuksen jälkeen ryhdyin etsimään netistä ja lelukaupoista/-osastoilta lasten muovisia keiloja. Se ei ollutkaan mikään helppo homma. Parit erilaiset tuli vastaan, mutta ne eivät kelvanneet kun olivat joko eläinhahmoja tai pehmeää materiaalia (pitäähän keilojen näyttää keiloilta). Meinasin jo luovuttaa, mutta onneksi keilasetti viimein löytyi Toys "R" Us:n nettisivuilta. Taina kävi hakemassa meille keilasetit Espoon myymälästä. Keiloja odotellessa aloitettiin harjoitukset 0,5 litran muovipulloilla. Perjantaina kuvasin yhden session. Miko oli ollut koko illan levoton (tyttöjuttuja), joten keskittyminen ei ollut ihan parasta.

Kohta 1:14 on ihan paras :D

Samalla naksuttelin myös meidän uutta paikalla makaamisasentoa eli pää maassa ja peruuttamista. Tokossa on paremmat mahdollisuudet onnistua paikalla makaamisessa kun Mikon pää on maassa, sillä se muuten havainnoi liikaa ympäristöä. Ja pelottaa mitä kävisi jos Miko kääntyisi katsomaan vieressä makaavaa toista urosta joka myöskin kääntyisi katsomaan... Peruuttamisesta tuli mieleen, että fyssari ehdotti toisenlaista peruuttamistapaa ja siitä tuli mieleen, että meillä on ollut jo kuukauden tauko jumpista. Jatketaan tässä joku päivä. Videolla ensin maahan menoa ja sitten peruuttamista. Pää maassa makaaminen on saanut käskyksi "down" ja peruuttaminen on "piip piip", niin kuin isoilla ajoneuvoilla :D


Tänään (= lauantaina) kävimme Tainan ja Lokin kanssa katsomassa agilitykisoja Ojangossa. En ollut tuolla aikaisemmin käynyt ja ihan kivanoloinen paikka oli. Ajoitimme tulomme niin, että näimme mini ykkösissä Teten (Callitris Jirmaliza Hubicka) ja medi ykkösissä Kafin (Callitris Kafilo Gatrina). Muita kooikereita ei päivän aikana kisannut. Oli mukava tavata muutamaa tuttua ja vaihtaa kuulumisia Jarin kanssa, joka käski hankkia seuraavaksi pienemmän kookerin :D Petra tuli kisoihin mittauttamaan Gimman, josta tuli minikoira. Kisoja seurasi siis kaikkia säkäluokkia edustavat kooikerit eli Gimma-minikoikkeri, Loki-medikoikkeri ja Miko-maksikoikkeri.

Mikolla on nyt vaikea vaihe elämässä, kun tytöt pyörii niin paljon päässä. Miko oli siksi hallissa kovasti tyttöjen tai tytöltä haisevien ihmisten perään. Miko oli kovin kiinnostunut yhdestä meidän agiseuralaisesta, jolle piti vikistäkin. Hän oli kisaamassa uroskoiralla, mutta kotoa löytyy narttu. Lokin kanssa Miko kovasti pusutteli. Loki välillä kellahti selälleen Mikon eteen ja Miko pesi Lokin korvia. Hihnaa piti pitää kovin lyhyellä, sillä muuten Loki olisi joutunut Mikon tiukkaan syleilyyn... Gimmakin kanssa Miko olisi halunnut halia, mutta lähestyminen oli vähän varovaisempaa kuin Lokin kohdalla (Gimmalta voi saada hammasta, Lokilta ei). Gimma myös pari kertaa kellahti Mikon eteen, joku Mikossa saa näköjään sellaista aikaan :D

Hallilla vierähti muutama tunti, jotka Miko oli pääsääntöisesti nätisti. Miko alkaa helposti räksyttää jos joku vieressä aloittaa haukkumisen/riehumisen, mutta aika hyvin nameilla sain huomion itseeni. Vieressä olevalle meidän agiseuralaisen villakoiraurokselle Miko ärähti kun sekin osoitti kiinnostusta Gimmaa kohtaan, muuten Mikolla ei ollut mitään urosta vastaan. Suurimmaksi osaksi aikaa Miko tarkkaili ympäristöä tai kerjäsi nameja, mutta osasi se toki ottaa rennostikin. Lopuksi kävimme koohokolmikon kanssa lenkillä ja sitten suuntasimme kotiin. Mikolle maistui uni tosi hyvin, joten aloitamme keilausharjoitukset meidän hienoilla keiloilla sitten huomenna.

Loki

Gimma



 Mikon ja Lokin pusuttelua, © Taina Lempiäinen

Mikon hienot pikkukeilat

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusivuosi / Tavoitteet 2013

Vuodenvaihde sujui tällä kertaa paremmin kuin viime vuonna, sillä Miko ei ahdistunut raketeista yhtä paljon kuin vuosi sitten. Sisällä ollessa raketit eivät poikaa häiritse, mutta ulkona ne on pelottavia. Torstaina päivälenkillä kuului ensimmäiset pamahdukset. Olin hyvin tyytyväinen kun Miko ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Loppumatkasta pamahti pari kertaa aika lähellä ja silloin Mikolla meni korvat luimuun ja se ahdistui. Mutta nopeasti Miko palautui. Torstain jälkeen kaikilla päivälenkeillä pamahteli, mutta Miko ei niistä sen suurempaa häiriötä ottanut. Uudenvuodenaaton lenkkeilyltä palasimme klo 17 jälkeen ja sen jälkeen pysyimme sisällä. Ihan kuin Miko olisi ymmärtänyt, ettei nyt olla menossa normaaliin aikaan lenkille kun se ei ollut klo 21 vinkumassa ulos. Kävimme kerran yhdeksän jälkeen parvekkeella istumassa (parvekelasit vähän vaimentaa ääniä) ja Miko tuli meidän mukaan. Noin klo 23.30 Miko aloitti vinkumisen, sillä se halusi ulos. Kävimme joskus kahdentoista jälkeen toisen kerran parvekkeella ja silloinkin Miko tuli mukaan. Siitä huolimatta vinkuminen jatkui. Joskus yhden aikaan jotkut fiksut alkoivat ampua raketteja meidän kapealla kadulla, jonka molemmin puolin on taloja. Raketit kivasti pamahtivat meidän parvekkeen kohdalla. Pamahdukset sai Mikon katsomaan ikkunalle, mutta ahdistuneelta se ei vaikuttanut. Vein Mikon ulos puoli kahden aikaan ja toinen oli ihan innoissaan. Mutta muutaman metrin päässä meidän rapusta Miko pysähtyi korvat luimussa. Raketteja ammuttiin enää harvakseltaan, mutta pamahduksia kuului. Miko olisi halunnut mennä takaisin sisälle. Vedin vähän hihnasta, jolloin Miko lähti liikkeelle ja pääsimme meidän talon nurkalle. Sitten Miko ei enää suostunut liikkumaan. Olin ilkeä ja vedin sen kadulle, jonka jälkeen Miko nosti kahdesti koipea ja sitten lähdimme takaisin kotiin. Miko nukkui tyytyväisesti aamuun asti.

Mikon uudenvuodenaatto

Aiheen ulkopuolelta. Kuvissa on hirvensorkka, jonka sain isältä joulupäivänä. Isä oli aikaisemmin kertonut saaneensa koirille hirvenluita ja kiinnostuin kun kuulin sanan "hirvensorkka". Isä oli puolittanut sorkat koirille syötäväksi, mutta onneksi yksi kokonainen löytyi pakkasesta. Harmittavasti sorkka oli nimensä mukaisesti vain sorkka, mutta kyllä se kelpaa jäljelle kaadoksi.


Tavoitteet vuodelle 2013

Agility
Lisenssiä en ole vielä hankkinut, mutta C-lisenssillä edelleen mennään. Kisaamisen aloittaminen ei siis ole tavoitteena, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tavoitteena on lisätä Mikon motivaatiota ja saada kaikki esteet kisavalmiiksi. Keinun ja keppien hinkkaamisen lisäksi tämä tarkoittaa muurin, renkaan ja pituuden harjoittelua maksikorkeuksin ja -etäisyyksin. Tavoitteena on myös mittauttaa Miko ja hankkia kisakirja sekä kisata mölleissä. Möllikisojen osalta tavoitteena on 0-rata.

Mejä
Tavoitteena on osallistua ainakin pariin kokeeseen, joista yksi on kooikereiden mejämestaruuskoe sekä saada tulos kokeesta. Tavoitteen saavuttamiseksi meidän täytyy harjoitella paljon ahkerammin kuin viime vuonna.

Näyttelyt
Tänäkin vuonna kierrämme näyttelyitä ja tavoitteena on saada Mikolle kolmas serti eli FI MVA-titteli. Kun niitä sertejä ei yrittämättä tule, niin aloitamme "jahdin" toivottavasti jo tammikuussa. Saa nähdä montako sataa kilometriä (ja euroa) näyttelyreissuihin menee tänä vuonna.

Toko
Olisiko tämä jo kolmas vuosi putkeen kun asetan tavoitteeksi saada ALO-luokan liikkeet kisavalmiiksi... Se on siis edelleen tavoitteena. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää paljon omatoimitreeniä eikä joku treeniryhmäkään olisi pahitteeksi.

Muut
Muita tavoitteita on opettaa Miko koirakeilaamaan, osallistua Dobo-kurssille, kehittää meidän välistä suhdetta, saada ohitukset kuntoon ja teettää ENM- ja vWd-testit. Tavoitteena tai ehkä enemminkin toiveena on, että Miko pysyisi terveenä. Vuoden 2012 saldona oli kennelyskä tammi-helmikuussa, ärtynyt/tulehtunut iho nivusessa toukokuussa, sidekalvontulehdus, allerginen reaktio (turvonnut naama) ja ärtynyt iho toisessa etujalassa kesäkuussa, anturahaava heinäkuussa, toinen pienempi tassuvaiva lokakuussa, paha ripuli ja anaalirauhasvaivat marraskuussa. Eläinlääkäreille meni 700 euroa...