sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Verijäljellä


Tänään matkustimme Muijalaan, jonne Taina oli tehnyt meille jäljen. Taina ja Leevi oli meitä vastassa bussipysäkillä. Leevi tuli minua innokkaasti moikkaamaan, jonka vuoksi Miko jäi seisomaan siihen mihin bussista oli hypähtänyt. Miko ei vaan halua mennä moikkaamaan Leeviä. Ihan kuin Leevi oli sille joskus oikein pahasti sanonut, mutta tietääkseni niin ei ole käynyt. Tainaa Miko kyllä kävi moikkaamassa.

Jälki oli Showlinkin lähimaastoissa. Areenalla taisi olla näyttely, sillä paikalla oli paljon autoja ja jokunen koira näkyi tiellä. Yksi pari labbiksen kanssa meni metsään ja suoraan kohti meidän alkumakausta. Taina sitten pyysi ystävällisesti heitä menemään toiseen suuntaan eivätkä he onneksi halunneet meidän jälkiharjoituksia haitata. Taina oli tehnyt meille noin 500m jäljen kahdella kulmalla. Kahdelle suoralle Taina oli ilmeisesti vahingossa tehnyt makaukset (kuten voittaja-jäljellä), mutta ei se meitä haitannut.

Miko haisteli alkumakauksen, mutta lähti sitten jäljestä vasempaan. Se ei selvästikään ollut veri, joka veti väärään suuntaan. Sain useamman kerran palauttaa Mikon jäljelle kun se koko ajan lähti vasemmalle. Onneksi viimein verijälki alkoi kiinnostaa ja Miko lähti jäljestämään. Ensimmäisen suoralla olleen makauksen Miko haisteli ja kehujen jälkeen selvästi odotti namia. En halua makauksilla palkata, ettei Miko kokeessakin odota saavansa herkkuja eikä syytä olekaan kun makausten merkkaus ei ole Mikolle ongelma. Ensimmäinen kulma löytyi ja kiinnosti. Oikea suunta kulman jälkeen myös löytyi heti. Toisella kulmalla Miko ensin yritti kovasti mennä väärään suuntaan, mutta kyllä oikeakin löytyi kun en suostunut liikkumaan Mikon haluamaan suuntaan. Viimeisellä suoralla Miko ohitti makauksen, koska meni pari metriä jäljen sivussa, mutta haistoi sen kuitenkin ja palasi tutkimaan makauksen. Tämän jälkeen Miko oli kovasti menossa jäljeltä oikealle eli ilmeisesti jälkikuvion keskellä oli jotain kovin mielenkiintoista. Sorkka kuitenkin löytyi ja Miko sai Cesar-purkkinsa.

Joudun useamman kerran jäljellä pysähtymään kun Miko lähti liikaa jäljen sivuun, jolloin se sitten melko nopeasti palasi jäljelle. Pari kertaa joudun sanomaan Mikon nimen, että se palasi jäljelle. Selvästi siis Mikolla on hankaluuksia keskittyä pelkkään verijälkeen, kun metsässä olisi ollut niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista. Kun Miko jäljesti, se teki sen hyvin ja osasi hairahdusten jälkeen palata hyvin jäljelle. Ongelma on se, ettei Miko ole kovin jälkiuskollinen. Motivaatiota pitää edelleen yrittää saada lisää. Ehkä jos saisin vähän useammin tehtyä harjoituksia, Mikokin tajuaisi, että sen verijäljen päässä aina odottaa herkullinen palkka, joten sitä kannattaisi seurata. Metsässä pitäisi edelleen käydä paljon useammin.

Mikon jälkeen Leevi kävi tekemässä lyhyen katkokulmaharjoituksen. Leevin menoa oli ilo katsella ja se hienosti selvitti katkokulman lyhyen pyörimisen jälkeen. Kävimme vielä yhdessä lenkillä. Pojilla peräkkäin ja vierekkäin lenkkeily sujui tuttuun tapaan hyvin. Vaikka Miko yrittääkin välttää kontaktia Leevin kanssa, niin kyllä se silti pari kertaa Leevin vieressä käänsi päänsä kohti Leeviä. Toivottavasti ei pahemmin häiritty partacollieporukan haku?-harjoituksia, mutta taidettiin vähän käydä hakualueella kävelemässä. Suosittuja harrastusmaastoja näköjään. Tainalle suuri kiitos kun viitsi meille jäljen tehdä!

Illalla punnitsin Mikon. Aikomus on ollut jo jonkin aikaa kun vähän on epäilyttänyt, että Miko saa liian vähän ruokaa. Epäilys on johtunut Mikon lisääntyneestä ruuan kyttäilystä kuin se olisi kovin nälkäinen. Paino oli 14,4kg. Viime punnitus oli 3,5 viikkoa sitten, jolloin Miko painoi 14,9kg eli se on noin lyhyessä ajassa tiputtanut painoa 500g! Tuntuu aika isolta painonpudotukselta. Täytyykin tarkkailla Mikon painoa vähän useammin ja madotus voisi olla paikallaan.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Helsingin kooikertapaaminen


Tämä viikko on otettu eläinlääkärin kehotuksesta rauhallisesti. Jonkinlaista aktiviteettia on kuitenkin pitänyt keksiä, joten olen naksutellut Mikolle. Harjoituksessa on ollut etutassujen pistäminen vadin päälle ja sisään. Mikon saaminen kokonaan vadin päälle/sisään tulee olemaan haastavaa, koska en yhtään tiedä miten takajalkojen kanssa pitäisi treenata. Yllättävän hyvin Miko on tarjonnut toivomaani asiaa, mutta sitten välillä useamman onnistuneen toiston jälkeen Miko ei millään tarjoa enää samaa asiaa. Sitten se vaan odottaa tai välillä läiskäsee tassulla johonkin suuntaan. Miko ei kovin ahkerasti tarjoa juttuja paitsi silloin kun iltaruoka odottaa lattialla. Silloin Miko käy niin kierroksilla, että istuminenkin saattaa olla vaikeaa, koska Miko tarjoaa mitä vain keksii (pääasiassa maahan menoa, seisomista tai pyörimistä).

Tänään oli koikkeritapaaminen Haltialassa. Paikalle tuli 14 kooikeria, joka oli mukava yllätys kun en kovin suurta osanottajamäärää odottanut. Mikon lisäksi mukana oli Veiko (Bullbenz Kooi Veiko Geri), Remus (Lucky Nana's Egregio Optimus), Nero (Oorbellen Kiefer), Taika (Estaika's Christabel), Gimma (Estaika's Gossip Girl), Tessa (Oakmeadow Cool Champagne), Retu (Frisian Gem Bastens Berthus), Tytti (Black Amiikos Garmina Gailje), Tytin pentu Enni (Black Amiikos Zira Zeppelin) ja Repo (Bullbenz Kooi Nicky Sade). Kun olimme jo lenkillä, huomasimme, että perässä oli tulossa vielä lisää kooikereita, jotka olivat Vili (Oorbellen Kyle), Kassu (Huvi-Tuulen Dumle-Choko) ja Jekku (Huvi-Tuulen Donald Duck). Reippailimme 6km lenkin ja lopuksi nuoriso sai painia. Olipas mukava tavata taas koikkeriporukkaa ja kiva kun oli uusia kasvoja mukana.

Enemmän kuvia täällä.


Mun nättinaama

Enni

Repo

Retu

Jekku

Kassu

Koko porukka eli vasemmalta: Repo, Gimma, Taika, Nero, Remus,
Retu, Tessa, Enni, Tytti, Veiko, Miko ja Vili sekä ihan takana
Jekku ja Kassu.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Agia ja selkäkuvaus


Sunnuntain agilitytreeneissä meillä oli suurin piirtein tämännäköinen rata:


Mikolla oli havaittavissa extraenergiaa ja se purkautui heti ensimmäiseksi puomin skippaamisella ja juoksemalla täysiä kosketusalustalle. Oma alusta oli jäänyt kotiin, joten käytin jotain kantta jonka löysin kentältä. Kokeilin sitä pari kertaa naksun kanssa, joten ehkä Miko yhdisti alustan nameihin ja juoksi sen luo herkkujen toivossa. Hypyllä 4 valssi ei ollut ihan ajallaan, joten Miko lähti ainakin kahdesti vetämään sen jälkeen spurttia. Se olikin ensimmäinen kerta kun noin kävi treeneissä. Spurttien jälkeen Mikon kiinnostus katosi täysin, joten loppurata oli surkeaa menoa. Toisella kerralla meni paljon paremmin ja kouluttajakin sanoi sen jälkeen, että kyllä Miko osaa, mutta sitä vaan täytyy motivoida ja jos itse on yhtään epävarma, niin pojan nenä menee heti maahan. Ja jos en ajoissa kerro minne mennään, niin Miko päättää itse.

Tänään maanantaina kävimme kuvauttamassa Mikon selän eläinlääkäri Timo Talviolla Etelä-Helsingin Eläinlääkäriasemalla. Miko oli kovin jännittyneen oloinen kun odottelimme vuoroamme. Ell ensin kuunteli Mikon sydäntä/keuhkoja(?). Se ei mennyt ihan hyvin, sillä Miko ensin murisi ja meinasi sitten purra eläinlääkäriä. Nappasin Mikon kuonosta kiinni, jonka jälkeen ell pääsi suorittamaan tutkimuksensa loppuun, mutta Miko jatkoi murisemista. Seuraavaksi ell tutki Mikon selkää, jolloin Miko jo seisoi ihan hiljaa, mutta pidin silti kuonosta kiinni. Ell löysi saman aristavan kohdan kuin fyssarikin. Sitten Miko sai rauhoituspiikin ja sen vaikutettua Miko siirrettiin röntgeniin. Kävi samoin kuin lonkkakuvauksessakin eli Mikolle piti pistää uusi piikki, sillä se alkoi kuvattaessa pistää niin kovin vastaan. On se vaan sitkeä.

Kuvauksen jälkeen Miko siirrettiin tutkimuspöydälle ja ell teki sille EMG-tutkimuksen (jotain hermojuttuja). Aluksi hän yritti saada Mikolta virtsanäytettä painelemalla virtsarakkoa, mutta mitään ei tullut. Ell oli kovin mietteliään tuntuinen kun hermoista(?) löytyi normaalista poikkeavaa toimintaa, mutta Mikon selkäranka oli kuitenkin hyvä. Hän kyseli onko Miko ollut kylmässä vedessä uimassa tai onko lähiaikoina tapahtunut jotain sekä sen reagoinnista tyttökoiriin. Uudella yrityksellä virtsanäyte saatiin. Vasemmalta puolelta ja vähän oikealtakin löytyi iskiaskipua. Ell tutki Mikon kurkun ja pyysi minua katsomaan. Pojalla oli ihan verestävät nielurisat, joten tulehduksesta oli kyse. Virtsanäytteestä kai selvisi, että eturauhasessa on myös tulehdus. Virtsanäytteestä löytyi siittiöitä, joita minä ja veljeni pääsimme katsomaan. Eläinlääkäri sanoi, että Mikolla on hyvin vilkas hormonitoiminta, joten hyvin viriili nuorimies se on ;) Ell vitsaili, että Miko pystyisi pissallaan saamaan nartun tiineeksi :D Kuumekin mitattiin ja lämpöä löytyi. Nielurisatulehduksen on aiheuttanut pissojen nuoleminen (jota en anna Mikon tehdä, mutta aina se sitä hetken ehtii tehdä), joten tästä lähtien katson vieläkin tarkemmin mitä Miko kuono maassa tekee.

Tuloksena oli siis se, että Mikolla on kuumeinen nielurisa- ja eturauhastulehdus, jotka liittyvät toisiinsa. Tulehdusreaktioon liittyy iskiaskipu vasemmalla puolella. Miko on viime aikoina kovasti nuollut vasenta nivustaan, jonka luulin johtuneen jostain ruuasta, ja jonka vuoksi olen seurannut tarkemmin Mikon syömisiä. Nuoleminen onkin johtunut kivusta/jomotuksesta. Hyvä, että sillekin löytyi syy, mutta vähän tuntuu tyhmältä, etten ole tajunnut Mikon ikävää oloa. Olipa tosi hyvä, että vein Mikon fyssarille, en olisi varmaan muuten tajunnut viedä poikaa lääkärille. Miko sai 10 päivän antibioottikuurin sekä kipulääkettä. Vaivat onneksi paranee nopeasti. Loppuviikko pitää ottaa rauhallisesti. Hintaa reissulle tuli melkoisesti, joten tulee Mikon vakuutus tarpeeseen.

Eläinlääkäri ja hoitaja olivat molemmat tosi mukavia (Talviosta tuli vähän Skutnabb mieleen) ja pyysivät pistämään loppuviikosta viestiä Mikon voinnista. Pyysivät myös ottamaan heti yhteyttä jos vaan jotain kysyttävää tulisi. He pistävät fyssarille viestiä Mikosta. Tuolla eläinlääkäriasemalla tulee varmasti käytyä toistekin!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Spanieliliiton pääerikoisnäyttely 22.10.2011


Onpas ollut jännittävä viikonloppu. Perjantai-iltana saimme vieraita Virosta kun Tiiu, Täpi ja Lotte sekä Liina ja Stella tulivat meille yöksi. Kävimme ensin yhdessä iltalenkillä, mutta ei koirat ulkona kovin tuttavuutta tehneet, kun kaikki olivat hajujen perässä. Sisällä oli hieman liian vähän tilaa, joka aiheutti kärhämää tyttöjen välille. Joko Stella tai Täpi ja Lotte olivat vuorotellen häkissä, jolloin yhteiselo oli sopuisaa. Ainakin pari tytöistä heti alkuun ärähti liian lähelle tulleelle Mikolle, jonka jälkeen Miko oli hyvin nöyrää poikaa. Se pysyi loitolla tytöistä ja istui joko minun tai Markuksen vieressä. Miko ei yhtään tiennyt miten reagoida kun Stella-sisko osoitti kiinnostusta leikkiin. Kun Miko rohkaistui, niin sisarukset saivat pientä leikintynkää aikaiseksi. Myöhemmin myös Lotte osoitti kiinnostusta Mikoa kohtaan ja Miko yritti saada sitä leikkimään. Lopputuloksena tuli kuitenkin hammasta, joten Miko jätti tytön rauhaan. Vähän vaikea oli päästä ajoissa nukkumaan, joten Hyvinkäälle lähdettiin vähäisten yöunien jälkeen.



Stella ei ollut yhtä varautunut kun edellisillä kerroilla vaan teki rohkeasti tuttavuutta ja mm. kiipesi Markuksen syliin. Se tykkäsi silityksistä ja ihan samalla tavalla kiemurteli maassa kuin Mikokin. Markus oli muutenkin koirien suosiossa. Lotte yllätti Tiiun ja kävi heti ensimmäiseksi Markusta moikkaamaassa, vaikka muuten kai on vähän varautunut vieraita kohtaan.


Miko ei oikein tiedä miten siskon leikkiyrityksiin pitäisi suhtautua

Lotte ja Miko

Lauantaina lähdimme aikaisin Tainan ja Lokin kanssa kohti Hyvinkäätä. Olimme hyvissä ajoin perillä, joten oli varaa valita paikat kehän reunalta. Vähitellen porukkaa tuli lisää ja lisää ja kohta hallissa olikin kova kuhina ja meteli. Hyvinkäällä näin tosi paljon koiria ja ihmisiä, joita en ennen ollut nähnyt. Oma vuoro jännitti ihan kamalasti. Menimme kehään yhdessä viiden muun avoimen luokan uroksen kanssa. Tuomari Anna Stuifbergen-Hoetjes ikävästi kurottautui koirien päälle, mutta Mikoa se ei onneksi haitannut ja poika seisoi liikkumatta paikallaan tutkimisen ajan. Olipas yllätys kun Miko sai punaisen nauhan! Menimme siis vielä kilpailuluokkaan, jossa Miko sijoittui kolmanneksi saaden myös SA:n! Kävimme lopuksi PU-kehässä pyörähtämässä. Ei olisi voinut paremmin mennä, olen tosi tyytyväinen :) Miko oli myös yllättävän avoin ja kävi moikkaamassa mm. tuntemattomia miehiä! Meillä on mennyt aika hyvin erkkareissa, sillä Hyvinkäällä vuonna 2009 Miko oli pikkupentujen 1. + KP ja paras urospentu 2 ja Riihimäellä 2010 Miko oli junnu-urosten 4. (junnu-uroksia oli 18).

Hollantilaistuomari antoi Mikolle tällaisen arvostelun: 2,5-vuotias. Koon ylärajoilla. Erittäin hyväntyyppinen. Maskuliininen pää. Kiva ilme. Erittäin hyvät korvakorut. Hyvä ylälinja. Tasaisesti kulmautunut molemmin puolin. Erittäin hyvä turkki. Vahva luusto. Liikkuu erittäin hyvin.


Miko arvosteltavana

Mindi-siskopuoli (Estaika's Fable)

Siskopuoli Fellasta (Estaika's Flare) ei ole tämän parempaa kuvaa.
Fellaa en tunnistanut, joten häntä ei valitettavasti käyty
moikkaamassa

Joka kooikerista yritin saada kuvan (Markuksen avustuksella), mutta kaikista en ladannut kuvaa nettiin kovin huonon laadun takia. Kuvat löytyy täältä, joukossa myös melko huonolaatuisia, mutta pääasia, että on kuvia.


Tytti teki Mikolle hienon pannan

maanantai 17. lokakuuta 2011

Onnistumisista ei jää todistusaineistoa...

Ainakaan niistä parhaimmista. Tänään meillä oli siis korvaavat agilitytreenit kesäkauden viimeisen ja talvikauden ensimmäisen treenin päällekkäisyyden vuoksi ja meni oikein hyvin. Kouluttaja ei ollut tuttu, mutta oli tosi mukava.


Meitä oli neljä koirakkoa, joista muut jatko2-tasoisia. Tuli opittua kaksi uutta ohjaustyyliä, vekki ja niisto. Kouluttaja näytti muutaman eri ohjaustyylin, jota voi käyttää hypyille 2 ja 3 ohjatessa ja niistä vekki+niisto vaikutti todennäköisimmin onnistuvalta. Kävimme Mikon kanssa ensin keinulla, jossa pari ihan kivaa toistoa ja pari pientä takapakkia aiheuttanutta toistoa. Parempi vaan käyttää vielä maksipöytää, nyt oli mini. Keinun jälkeen teimme kontaktivauhtiharjoituksen, jossa oli puomi-putki-a-putki ringissä. Tuossa saikin Mikoon hyvin vauhtia ja puomilla taisi tulla taas nopeusennätys! Ennen meidän vuoroa ehdimme vielä tehdä pienen hyppytekniikkaharjoituksen perussarjalla.

Ensimmäinen kerta radalla meni hyvin kepeille asti. Ohjasin vasemmalla puolella eikä Miko irronnut putkeen. Seuraavaksi tökki hypyn 12 jälkeen, jolloin oma rintamasuunta oli liikaa kohti hyppyä 3. Kouluttaja neuvoi juoksemaan putkelta enemmän sivuun ja sillä onnistui loputkin hypyt. Hypyn 9 kierrä-käsky piti sanoa aikaisemmin, jolloin ehdin valssata ja sitten ohjata kepit oikealta. Toinen ja kolmas kerta oli hyviä, molemmat taisi mennä nollana läpi. Joitain kohtia hinkkasimme, mm. erilaista ohjaustyyliä hypyltä 12 hypylle 13. Itse mokailin eikä valssi tahtonut onnistua toivotulla tavalla. Kun mokaan, en huomaa palkata Mikoa, joka taas vie Mikolta motivaatiota. Kouluttaja halusi meidän menevän radan vielä neljännenkin kerran, joka oli jo kovin huono Mikon motivaation laskusta johtuen. Siksi teimme viimeiset neljä estettä, joissa tuli mukava vauhti ja lopetus treeneille. Olisi pitänyt lopettaa aikaisemmin, koska Miko ei kestä kovin montaa toistoa ja omalla mokailulla ja siitä johtuneella palkkaamattomuudella vein viimeisetkin motivaatiot. Mutta muuten olen tosi tyytyväinen. Vekki parani joka kerta eli Mikon kaarros hypylle 3 pieneni ja pieneni. Radalla sai kovasti juosta. Kun Mikolla on vauhtia, se myös irtoaa hyvin esteille. Kepit meni tosi hienosti osana rataa. Erityisesti toisen kerran olisin halunnut videolle sekä kontakti-vauhti-harjoituksen, mutta parhaimmat hetket vaan jää tallentamatta (treeneissä kameraa ei edes ole mukana).

Melkein takapihalta löytyi ihania lehtiä, joten käytiin ennen agilitya vähän kameran kanssa kävelemässä:



Orava sai hännän pystyyn

Sinne se orava meni

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Sunnuntaiaksat


Sunnuntai alkoi "hyvin" kun aamulenkillä meitä kohti juoksi kaksi koiraa (vinttikoira ja isompi musta sekarotuinen) ihan täysiä. Kun näin koirat, mietin vain mitä teen. Olisin nostanut Mikon syliin jos olisin ehtinyt. Yritin pitää koirat poissa Mikon luota, mutta se oli aika mahdoton tehtävä. Musta koira pysyi onneksi hieman kauempana, mutta vinttikoira oli kova tekemään tuttavuutta. Koirien omistaja huuteli, että ne on kilttejä. Kun hän pääsi koirien luo, mies pahoitteli ja sanoi vielä, että ne on kilttejä. En voi ymmärtää, jos joku "lohduttaa" sanomalla, että omat koirat on kilttejä. Eihän toisen osapuolen koirat välttämättä ole kilttejä. Nuo oli ilmeisesti tyttöjä, mutta kyllä Miko puolustautuu jos tilanne on siitä uhkaava. Silloin, kun kävimme agilitykurssin Munkkiniemessä, siellä oli yksi collieuros, joka tuli tosi hyvin Mikon kanssa toimeen. Sitten kerran Mikon ollessa puussa kiinni, collie tuli radalta moikkaamaan Mikoa ja tappeluksi se meni. Sen jälkeen Miko ei enää voinut sietää collieta. Olemme nähneet collieta kurssin jälkeen epiksissä ja Miko on edelleen suhtautunut siihen vihamielisesti. Kaikkein eniten irtokoirissa pelottaa se, että ne on uroksia.

Tänään oli taas agilitya ja suoritettavana suurin piirtein tämännäköinen rata:


Tein ennen meidän vuoroa A:ta. Ensin pistin Mikon suoraan kontaktille ja sitten tehtiin este kokonaan muutama kerta. Miko oli innokas, mutta siitä huolimatta pysyi kontaktilla. Radalle menimme toisena. Mun osalta rata oli sellaista sähläystä, että ihan hävettää. Radan muistaminen tuntui olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ensimmäiset esteet meni hyvin, mutta kolmoshypyn jälkeen putkeen ohjaus ei onnistunut (Miko meni hypylle 12) ja siihen kouluttaja antoi neuvon. Putki 4 osoittautui hyvin vaikeaksi. Miko ei jostain syystä mennyt putkeen. Ensin Miko vain pysähtyi putken suulle, mutta alkoi sitten hypätä putken yli. Putki oli musta, mutta ei sen pitäisi olla ongelma kun mustia putkia on Kivikon kentälläkin. Kokeilimme välissä suoraa keltaista putkea ja palasimme taas mustalle. Putken väärään päähän Miko kyllä meni, mutta ei siihen mihin piti. En ymmärrä. Pyöritys esteillä 5-7 oli ihan säälittävää. Kepit osana rataa hieman jännitti, mutta Miko meni kepeille hienosti. Jouduimme kuitenkin aloittamaan alusta, koska Miko ohitti yhden kepin. Kouluttaja kehui sitä, miten hyvin Miko haki kepeille. Putkella 11 oli tarkoitus juosta niin kovaa, että ehdin vaihtaa puolta ennen kuin Miko tulee ulos putkesta (persjättö?). Juoksin liian hitaasti, joten putken edessä leikatessa astuin Mikon varpaille. Otimme uudestaan puomin kontaktilta ja valssaten vaihdoin ohjauspuolta. Musta putki taas tökki, mutta muuten loppu oli ok. Kouluttaja pisti meidät menemään kepit ja puomin uudestaan niin, että teen takaaleikkauksen ennen puomia (keppien ohjaus oikealta puolelta).

Toinen kerta oli parempi. Ohjasin Mikon ihan suosiolla mustan putken väärään päähän. Kepeillä Miko jotenkin onnistui telomaan itseään (meni jotenkin keppiä päin tms.), joten aloitimme alusta. Miko oli vähän sen oloinen, että into kepeille meni, mutta onneksi se kolauksesta huolimatta suoritti ne hienosti loppuun. Kouluttajan ehdotuksesta jätimme putken 13 välistä eli menimme suoran putken jälkeen hypyt 12 ja 14 sekä renkaan. Kouluttaja sanoi, että alku meni nyt paljon paremmin, mutta hypyllä 6 kierrätin Mikon turhan kaukaa. Toinen kerta oli paljon parempi, mutta silti melko säälittävää räpellystä. Miksi koiran ohjaaminen on niin vaikeaa? Huomenna meillä on korvaavat agitreenit Kivikossa, koska meillä meni kesän viimeinen ja talven ensimmäinen treeni päällekkäin.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Edistystä keinulla & kontaktiharjoituksia


Tällä viikolla ei ole pahemmin mitään tapahtunut. Kahdesti olen käynyt juoksemassa Mikon kanssa. Toisella kerralla, joka taisi olla torstaina, kävimme samalla metsässä tekemässä tasapainoharjoituksia puunrungolla. Vähän harmittaa, että kun vihdoin on saanut jotain aikaiseksi juoksemisen kanssa, niin ilmat on kovasti viilenneet. Juoksemisen jälkeen kylmä tuntuu ikävältä kurkussa ja rintakehässä.

Perjantaina kävimme harjoittelemassa keinua ja kontakteja. Viime ohjatuissa treeneissä Mikohan ei tahtonut pysyä kontaktilla vaan lähti omin luvin pois. Keinun harjoittelua rupesin myös miettimään uudestaan. On se hyvä kun on selvät suunnitelmat... Ajattelin, ettei välttämättä ole hyvä, että kovasti harjoittelemme vauhdikkaasti keinun päähän juoksemista. Viime sunnuntaina katselemalla muiden keinuja tajusin, että haluan Mikon hidastavan keskellä, ettei keinu rämähdä niin kovasti maahan. Siirryimme nyt harjoittelussa keinun laskeutumiseen.

Miko sai ensimmäistä kertaa viime talven jälkeen takin päälle ennen ja jälkeen treenien, sillä oli niin kylmä. Tarkoituksena oli aluksi heitellä Mikolle vinkupalloa kentällä, jotta se kunnolla lämpenee. Mitään palloa ei tarvittu, sillä Miko lähti juoksemaan ympäri kenttää kun pääsi irti. Se piti jonkin aikaa omaa kivaa, jonka jälkeen teimme muutaman kerran hyppytekniikkaharjoituksia, tällä kertaa set pointia.

Keinu oli seuraavana. Pistin keinun maksipöydän päälle, jotta keinu olisi vaakatasossa. Otin varmuuden vuoksi Mikon pannasta kiinni. Hidastin Mikoa keskellä, jotta keinu laskeutui nätisti. Olin tosi yllättynyt, ettei Miko edes yrittänyt hypätä keinulta pois. Teimme muutaman kerran vielä pannasta kiinnipitäen, jonka jälkeen en enää pitänyt kiinni. Vähän tuli ahnehdittua ja päätin ottaa enemmän vahtia mukaan. No, keinuhan rämähti alas kovempaa, joka säikäytti Mikon. Miko hypähti eteen ja lähti pois keinulta, mutta ihan normaalia kautta eli ei hypännyt sivusta. Otimme heti perään uudestaan, jolloin Miko oli paljon varovaisempi ja hitaampi, mutta silti se meni keinulle, hienoa! Piti ennen A:lle siirtymistä ottaa muutama toisto lisää, että keinusta jäisi mahdollisimman hyvä fiilis.

A:lla harjoiteltiin kontaktilla pysymistä. Hienosti meni, sillä kertaakaan ei tarvinnut palauttaa Mikoa kontaktille, vaikka itse lähdin sivuun, menin edellä tai otin juoksuaskeleita. Keppejä teki mieli kokeilla niin, ettemme aloita ihan keppien vierestä. Markus oli kovin yllättynyt siitä kuinka hyvin kepit meni. Hän ei olekaan vähään aikaan ollut mukana treeneissä. Olen tyytyväinen siihen kuinka hyvin Miko menee kepeille vaikeammalta ohjauspuolelta meidän osaamistasoon nähden.

Lopuksi otettiin vielä pari kertaa keinua. Kokeilin kontaktilla pysymistä häiriössä. Ensin meni hyvin, mutta toisella kerralla Miko lähti, mutta palautukseen jälkeen pysyi. Oli kivat treenit ja juoksemista oli runsaasti. Miko sai juosta pallon kanssa ja ilman, välillä juoksin itsekin Mikon kanssa. Kilpajuoksusta Miko innostuu, mutta ei sen perässä pysy mitenkään :)



Kontaktilla palkkaamisessa heti pistää silmään, että annan palkan niin ylös. Miten voi olla niin vaikea muistaa antaa palkka alemmaksi ja säästää Mikon niskaa... Toinen mihin kiinnitin huomiota on se, että toistan koske-käskyä. Viime treeneissä kouluttaja sanoi, että käsky pitäisi sanoa vaan kerran ja sitten odottaa, että koira koskee. Viimeisellä keinutoistolla muistin sen ja siksi pistin sen videolle mukaan, vaikka siinä jouduinkin palauttamaan Mikon kontaktille.

Tässä vielä tapaus viime sunnuntain agilitymatkasta. Meidän toisessa bussissa jäimme keskelle, vaunupaikalle istumaan. Bussi tuli niin täyteen, että meidän viereen ja vastapäätä tuli ihmisiä istumaan. Miko oli makaamassa, vähän penkin alla. Vastapäätä tulleet mummot ihasteli, että Miko on niin kiltti ja rauhallinen ja arvelivat, että se on tottunut matkustamaan bussilla. Kun Miko nousi istumaan, niin kaikki vähän rapsuttelivat sen päätä. Kun meillä vaihtui vieruskaveri, Miko alkoi haistella uutta ihmistä. Nainen rapsutti Mikoa ja sanoi, että se varmaan haistaa sen oman koiran. Toinen nainen, joka seisoi lähellä, sanoi, että Miko haistaa varmaan senkin koiran ja sitten rapsutteli Mikoa. Sitten alkoi taas mummot silitellä Mikoa ja sanoivat vielä kuinka kiltti se on. Mikoa ei haitannut yhtään, vaikka vieraat silitti sen päätä. Vaikka Mikon kanssa on ikävää olla täydessä bussissa, niin tällä kertaa oli oikein mukavaa. Mutta eiköhän sitten yhdeltä pysäkiltä tullut rattaat, joten jouduimme kaikki siirtymään. Yksi mummoista harmitteli kun meidän idylli meni :D Jäi tosi hyvä fiilis tuosta hetkestä, joten piti se jakaa.

Viikon päästä onkin spanielierkkari, alkaa jo jännittää! Jännitystä lisää se, että Mikolle on silloin tulossa tyttöjä vieraaksi. Saa nähdä miten niiden kanssa menee :)

tiistai 11. lokakuuta 2011

Koirahoroskooppi: Härkä


Netistä löydettyä, Miko on härkä (21.4. - 20.5.). Näistä molemmista löytyy Mikoa kuvaavia asioita.

Härkä

Häränmerkkiset koirat ovat usein hidasliikkeisiä, ja ne tarvitsevat aikaa tehdäkseen päätöksiä. Mutta kun päätös on tehty, on melkein mahdotonta saada niitä muuttamaan mieltään. Härkäkoira tarjoaa sinulle horjumattoman ystävyyden, mutta varo yhtä asiaa: härkä suuttuu hitaasti ja tuntuu sen tähden tyypiltä, joka ei koskaan menetä malttiaan. Mutta kun se lopulta hiiltyy, silloin kohtaus voi olla todella kiivas. Parasta siis pysyä huomaavaisena härkää kohtaan, siten välttää yllyttämästä sitä raivariin.

  • Sopivat koirat: Kaksoset, tosin riidellen tai vaaka
  • Sopivat omistajat: Härkäkoiran luonnollinen laiskuus yhdistyy parhaiten härkäihmisen samaan ominaisuuteen.
  • Lempiväri: Pastellisävyt
  • Onnennumero: 11
  • Mieliruoka: Kyljykset
  • Epämiellyttävää: Epävakaat olot, muuttamiset. Härkäkoiran uskollisuus tosin auttaa sitä sopeutumaan moneen uuteen asiaan.
  • Ihanaa: Sopuisa perhe.
  • Laatusanat: Uskollinen, hyväluontoinen, maltillinen
Eve Devereaux: Helli hauvaasi, http://www.delivet.net/horoskooppi.php

Miko ainakin agilityssä tekee päätökset nopeasti, mutta se on totta, että Mikoa on sitten vaikea saada muuttamaan mieltään. Mikolla on pitkä pinna, ei se helposti menetä malttiaan. Ainakaan jos pennuista on kyse. Minä olen myös härkä, joten me siis sovitaan hyvin toisillemme :) Possunkyljykset on ihan parasta ruokaa, Miko on heti keittiössä kun kuulee lihapaketin avattavan (tai oikeastaan jo silloin kun se otetaan jääkaapista). Suikaloin kyljykset pakastimeen ja Miko saa niitä iltanappuloiden kanssa. Epämiellyttävään voisi lisätä epävakaat alustat. Miko onneksi sopeutuu nopeasti uusiin asioihin. Perhe on sopuisa :) Onkohan Miko maltillinen? Ei ainakaan silloin kun ruokakuppi odottaa maassa, muuten kyllä.

Härkä-koira

on harkitseva nautiskelija, jolle aistinautinnot ovat hyvin tärkeitä. Lenkit kuluvat pitkään ja hartaasti nuuskutellen ja kaikkea mahdollista maistellen. Tottelee mieluummin leluilla aktivointia ja kannustavaa kiitosta, kuin komentelua. On erittäin uskollinen ja haluaa elämäänsä perusrutiineja. Ei sopeudu kovin helposti muutoksiin, mutta jos löytää sisäisen rohkeutensa innostuu osallistumaan ja vapautumaan. Saattaa olla varautunut ja ennakkoluuloinen. Yleensä sallivampi iän myötä. Rakastaa luonnossa vaeltelua ja nuuskuttelua (+ minkä vaan syömistä).

http://koirulini.blogspot.com/2011/03/koiran-horoskooppi-luonnehdinnat.html

"Lenkit kuluvat pitkään ja hartaasti nuuskutellen" on NIIN totta! Kaikkea Miko ei syö, mutta luonnossa vaeltelu ja haistelu on ihan parasta. Miko sopeutuu mielestäni helposti muutoksiin, mutta kyllä sen joissain asioissa täytyy rohkeus löytää, jotta se pystyy vapautumaan. On varautunut ja ennakkoluuloinen.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Uusi agilityryhmä


Tänään mentiin ensimmäistä kertaa talvitreeneihin Hakkilan halliin. Reittiopas näytti meille neljän bussin yhdistelmää, josta tosin olisin jättänyt viimeisen bussin pois, koska voin ihan yhtä hyvin kävellä kilsan matkan. Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos kun toinen bussi oli niin myöhässä, että myöhästyimme kolmannesta bussista. Se bussi menee sunnuntaisin kerran tunnissa, joten piti soittaa Markukselle ja pyytää sitä katsomaan meille uusi reitti (näissä tilanteissa sellainen puhelin olisi kätevä, jolla voisi käyttää hyvin nettiä). Samalla piti pyytää kouluttajan numeroa, jota en ollut tallentanut puhelimeen. Saatiin sitten uusi bussi ja soitin kouluttajalle, että myöhästymme 10 min.

Meillä oli treeni hallin toisella puolella ja olipas se puolikas pieni! Koirien haukku kaikui ja se hieman hämmensi Mikoa. Kentällä oli kolme pistettä, joilla vuorotellen harjoiteltiin.


Muistaakseni keinun jälkeisiä hyppyjä oli yksi enemmän, mutta en millään keksi missä kohtaa se olisi voinut olla...

Pisteet olivat esteet 1-5, 6-11 ja 12-14. Kävimme ensin puomi-pisteellä. Miko alkoi vähän käydä kierroksilla kun pääsimme kentälle ja päästi pari haukkua. Sen enempää Miko ei pitänyt ääntä, mutta paikalla se ei tahtonut pysyä ja vauhtia oli. Miko meni puomin niin reippaasti, etten ollut osannut varautua niin kovaan juoksemiseen. Ensimmäinen toisto oli oikein hyvä, mutta sen jälkeen putki alkoi olla vaikea ja Miko meni koko ajan puomille. Jokunen kerta otettiin uusiksi ennen kuin Miko meni taas putkeen. Kovin tyytyväinen olen vauhtiin yleensä, mutta erityisesti vauhtiin puomilla. Kontaktit oli myös hyvät.

Toisena kävimme keinu-pisteellä. Pyysin siihen apua, sillä halusin jonkun laskevan keinun alas. Ensimmäinen kerta meni hyvin, mutta toisella Miko hyppäsi keinulta saman tien pois kun muisti, että sehän laskeutui ikävästi. Mikolle ei olla pitkään aikaan keinutettu keinua vaan ollaan tehty pelkkää ylösmenoa. Otettiin keinu uudestaan ja sitten onnistui, mutta selvää hidastumista oli vauhdissa. Hypyillä pyöritys onnistui hyvin ja Miko oli hyvin kuulolla.

Viimeinen piste oli A, jossa kouluttaja oli katsomassa. Miko ensin skippasi renkaan. Olin menossa takaisin alkuun, mutta Miko jatkoikin A:lle. Olin tosi tyytyväinen, että Miko pysähtyi hienosti kontaktille siitä huolimatta, että itse olin A:n alussa eikä Miko huomannut minua, kuuli vain koske-käskyn. Otettiin toinen kerta ilman ensimmäistä hyppyä, jolloin rengas sujui hyvin, mutta kontaktilta Miko lähti omin luvin. A:n kontaktista tulikin hankala kun Miko tahtoi koko ajan lähteä ilman lupaa tai sitten se pysähtyi vasta kun kaikki jalat oli maassa. Kouluttaja veikkasi sen johtuvan uudesta ympäristöstä. Tehtiin sitten pelkkää alastuloa A:n molemmin puolin, jonka jälkeen otettiin koko A ja kontaktit onnistui.

Lopuksi tehtiin koko rata. Mietin käyttäisinkö kontakteilla kosketusalustaa, mutta luovuin ajatuksesta, koska radalla oli niin monta kontaktiestettä. Alku meni hyvin, mutta puomilla jouduin toistamaan koske-käskyä. Ehkä Mikoa hämäsi alustan puuttuminen. Pöydälle Miko taisi tulla liian kovaa kun hyppäsi siltä saman tien pois. Otettiin uudestaan edelliseltä hypyltä. Keinu meni ihan ok (kouluttaja oli avustamassa), mutta melkoista hidastamista silti. Kontaktilta Miko lähti omin luvin, joten siihen jouduin pojan kahdesti palauttamaan. Seuraavat hypyt tökki kun valssiaikomuksista huolimatta tein jaakotuksen hypyn 9 jälkeen ja olin sitten ohjaamassa Mikoa hypyn 10 takaa. Otettiin hypyt uudestaan ja taas tein saman mokan. Jostain syystä en saanut valssia tehtyä, mutta kolmannella kerralla jaakotus toimi hyppyjen 9 ja 10 jälkeen. A:n kontakti tökki ja jouduin palauttamaan Mikon monta kertaa. Kouluttaja sanoi, että Mikolla on hyvä vielä käyttää kosketusalustaa. Taisi hän myös sanoa, että mun pitäisi ottaa rauhallisemmin ja että mun ohjausstressaaminen vaikutti Mikoon.

Sellaiset oli meidän ekat treenit kisavalmiissa. Vähän jännittää, että onko jatkossa tulossa sellaisia ohjaustyylejä, joita en osaa, sillä me ollaan skipattu jatko2. Jaakotus opeteltiin viikko sitten eli viimeisissä jatko1-treeneissä. Ensi viikon omatoimitreenien aiheena on kontaktit ja keinu. En tiedä kuinka suuri vaikutus uudella ympäristöllä oli, mutta ei Mikon kontaktit ole koskaan ennen ollut noin huonoja. Keinua pitää alkaa tosissaan treenaamaan, koska Miko on meidän ryhmästä ainoa, joka sitä ei vielä osaa.

lauantai 8. lokakuuta 2011

TokoAgiDog


Torstaina kävimme Pitkäkoskella tokoilemassa tulevaisuuden tokovalioiden kanssa. Ulkoilumajan parkkipaikka toimi kenttänä. Juuri sopivasti sade lakkasi kun aloitimme treenit. Alkuun tehtiin paikkamakuu, jossa oli neljä koiraa rivissä. Miko pysyi hyvin märässä maassa, mutta kerran lähti tulemaan luokseni. Paikalla makaaminen on vielä kovin epävarma liike, koska me ei olla juurikaan treenattu häiriössä. Luoksepäästävyydessä Miko taisi ensin lähteä kohti tervehtijää, mutta sitten pysyi paikallaan, vaikka lopuksi nousi seisomaan. Tämän jälkeen teimme liikkeitä yksi kerrallaan ja silloin neljän kasiryhmän koiran joukkoon liittyi myös nelikuinen nöffi. Muut koirat olivat siis flätti, kultsu ja koikkerit Loki ja Miko. Miko aloitti näyttämällä seuraamisosaamistaan. Meni ihan hyvin, mutta Miko oli hieman liian takana. Tämän jälkeen sai muut näyttää osaamistaan ja lopuksi Mikon kanssa tehtiin liikkeestä seiso ja maahan sekä luoksetulo. Liikkeestä seiso on ollut ihan hyvässä mallissa, mutta johtuiko häiriöstä vai mistä kun Miko ei meinannut pysähtyä. Kyllä se sitten hyvin pysähtyi kun pysähtyi (ei siis madellut, mutta ei se sitä teekään). Liikkeestä maahan on taas ollut sellainen liike, jossa Miko tosi helposti jää seisomaan, mutta nyt se meni oikein mallikkaasti. Luoksetulo suoraan sivulle meni myös hyvin, mutta Miko jäi seisomaan. Lopuksi tehtiin vielä paikalla makaamista ja luoksepäästävyyttä kun nöffin mukana tuli mies paikalle. Tosi hyvin Miko pysyi sivulla ja antoi miehen silittää päätä, vaikka ensimmäisellä kerralla nousi ylös.

Tokoilujen jälkeen muut koirat kävi leikkimässä koira-aitauksessa, jonka jälkeen tehtiin vielä pieni lenkki yhdessä. Sitten alkoi taas sade ja saimme kävellä kotiin melko myrskyisässä ilmassa. Olin hyvin varustautunut, joten ilmasta huolimatta oli oikein mukava kävellä.

Perjantaina kävimme Tainan ja Lokin kanssa omatoimiagitreeneissä. Kovasta tuulesta johtuen meillä oli hieman extreme-olosuhteet. Kaikki hyppyjen siivekkeet oli nurin ja pussi oli tuulesta johtuen kuin putki. Pussin siirsimme edellisen treenaajan kanssa sivuun. Teimme ensin hyppytekniikkaharjoituksia, jota varten pistimme hypyt niin päin, ettei tuuli niitä kaatanut. Miko teki perussarjan kolmesti. Kotona katselin videoita hidastetusti ja tulin siihen tulokseen, että Miko ei käytä takapäätään kunnolla. Takaosasta ei tule kunnolla voimaa ponnistukseen. Näinhän siis Ulla sanoi, mutta halusin nähdä sen itsekin. Ulla sanoi, että takapään käyttöä voi harjoitella juuri perussarjalla ja set pointilla, joten harjoituksia tekemällä takapään käyttö pitäisi parantua. Set point-harjoitusta en ole vielä kertaakaan tehnyt, se voisi ehkä olla tehokkaampi harjoite takapäälle.

http://sankipellon.vuodatus.net/

Rakensimme netistä löytämästäni ratapiirustuksesta radan, jossa oli esteet 1-9. Miko aloitti ja sillä oli kovasti intoa. Miko meni radan normaalia nopeammin, joten sain juosta. Teimme pätkän kaksi kertaa ja molemmat oli onnistuneita. Miko haki hyvin esteille. Toisen kerran jälkeen kun Miko ilotteli vinkupallon kanssa, tuli niin kova tuulenpuuska, että kaikki hypyt meni nurin. Miko sitä vähän säikähti, mutta pallo pysyi suussa. Tuimme siivekkeitä tiilillä, jolloin ne pysyivät pystyssä kovasta tuulesta huolimatta. Lokin jälkeen teimme radan vielä kerran, mutta putki 6 vähän tökki. Lopuksi Miko sai mennä esteet 4-8-7-6, mutta 8 ja 7 toiselta puolelta ja putki toiseen päähän. Hypyn neljä jälkeen Miko ensin sinkosi A:lle, mutta saimme muutaman yrityksen jälkeen onnistuneen suorituksen. Keppejä tehtiin myös pari kertaa molemmilta puolilta. Kokeilin myös vähän kauempaa kepeille lähetystä niin, että itse olin vaikeammalla puolella. Miko haki tosi hyvin oikeaan keppiväliin, mutta loppuun asti ei virheettä päästy. Ehkä kannattaa ensin tehdä lyhyemmillä kepeillä. Hyppytekniikan jälkeen kamerasta loppui akku, mutta Taina kuvasi kännykällä ja pätkä löytyy täältä. Videolla on radanpätkän toinen ja kolmas kerta. Kolmannella kerralla muut hypyt oli 40cm, mutta yksi 35 cm ja yksi 45 cm. Viimeisenä on neljän esteen onnistunut suoritus. Videota katsellessa mietin, että onko mun käskyt tosiaan noin myöhässä?

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Urheilupäivä


Nyt on Mikolle varattu aika selkäkuvaukseen, joka on heti erkkarin jälkeen. Olin varaamassa aikaa erkkariviikolle, mutta onneksi kalenteria selatessa tajusin, etten voisi sitten viedä Mikoa näyttelyyn. Fyssari antoi kolme eläinlääkärisuositusta ja oli hankala päättää kenelle niistä Mikon veisin (Timo Talvio, Pauli Keränen, Jan Räihä). Googlailun jälkeen varasin ajan Talviolle, jolla on pitkä kokemus koirien selkäsairauksista ja -kirurgiasta. Juuri sopivasti veljeni pääsee huomenna takaisin siviiliin 9 kuukauden palveluksen jälkeen, joten saatiin kuski eläinlääkärireissulle :D

Erkkariin on tulossa 91 kooikeria, joka oli kyllä melkoinen yllätys! Tosi kiva, että noin moni on tulossa. Tekisi kyllä mieli jättää Miko kotiin ja keskittyä vaan kuvaamaan ja rapsuttamaan muita koiria :) Kevään ja syksyn karvanlähtö ja -vaihtoajat eivät ole ihan parhainta näyttelyaikaa kun Mikon pilkut tulee niin näkyvästi esille. Toivottavasti ne ei tuomaria kauheasti haittaa.

Elokuun alussa Miko painoi 15 kg ja tänään vaaka näytti 14,9 kg. Musta alle 15 kg tuntuu kovin vähältä Mikolle kun sillä on kuitenkin kokoa, mutta kai siitä täytyy agilityn takia, Mikon omaksi parhaaksi tehdä ihan laiheliini.

Miko päiväunilla

Maanantaina ja tiistaina olen tehnyt pienet juoksulenkit Mikon kanssa. Matka on ollut kovin lyhyt, koska mulla on niin huono kunto. Tiistaina Mikoa sai melkein vetää perässä, ei tainnu ravaamiset innostaa. Tänään kävimme Malminkartanon jättärillä, sillä fyssari suositteli mäkikävelyä. Noustiin huipulle jyrkintä hiekkatietä ja kylläpä se oli raskasta. Hetken huilauksen jälkeen menimme takaisin alas jyrkimmän osuuden ja kiipesimme taas. Miten se ottikin niin kunnon päälle. Miko tietysti meni ihan yhtä kevyesti kuin muutenkin. Alas menimme loivempaa tietä ja poikkesimme metsään. Takaisin jättärin luo menimme hiekkatietä pitkin, jonka varrelta löytyi paljon kaatuneita puita. Miko pääsi tasapainoilemaan puun rungoille, joka oli myös fyssarin suosittelemaa. Ensimmäinen runko oli liian liukas kun siinä ei ollut kaarnaa, joten siirryimme kaarnallisen rungon luo. Miko piti nostaa sen päälle. Namin avulla hitaasti liikutin Mikoa eteenpäin, nostin takaisin alkuun ja liikutin uudestaan saman n. 1,5m pätkän. Kyllä sai Mikon lihakset tehdä töitä, takajalkojen lihasten "tärinä" näkyi ihan selvästi. Kun pääsimme takaisin jättärin luo, lähdimme hölkkäämään. Matka ei edelleenkään ollut kovin pitkä, mutta ainakin tuplasti enemmän kuin muina päivinä. Lopussa Miko alkoi jäädä vähän jälkeen, mutta muuten pysyi hyvin vierellä. Lenkkiin kului aikaa kolme tuntia, joten kovin reippaita olimme tänään. Viikko tulee jatkumaan aktiivisena, josko maanantai olisi sitten lepopäivä...

Metsästä löytyi vähän syvempi lätäkkö

AEL:n pihalta löytyi värikkäitä lehtiä


Mikoa pensaissa poseeraaminen alkaa jo tympiä

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Aktiivinen viikonloppu


Tähän viikonloppuun mahtui taas monenmoista aktiviteettia. Arkitokon lisäksi oli mejää ja agilitya sekä ihan vähän tokoa. Lauantaille piti mahtua hyppytekniikkaa ja juoksulenkki, mutta Espoon reissu vei paljon aikaa ja verijälki piti käydä tekemässä ennen auringon laskua. Hieman liian myöhään jäljen tekeminen meni kun metsässä alkoi olla vähän pelottavaa.

Sunnuntaiaamuna kävimme ajamassa jäljen kirpakassa, mutta aurinkoisessa syyssäässä. Eipä ole vielä tänä syksynä tainnut olla aamulla niin kylmä, vain hieman yli 4 astetta! Aikaisemmin kun olen ollut yksin jäljellä, olen jättänyt sorkan kotiin, koska sorkka pitäisi viedä ilman Mikoa kaadolle. Nyt otin sorkan mukaan, koska on kuitenkin paljon parempi, että se sorkka jäljen lopusta löytyy niin kuin kuuluukin. Heti metsään päästyämme Miko lähti kauhealla tohinalla eteenpäin. En tiedä oliko siellä jotain hajuja vai oliko Miko vain niin innoissaan metsästä. Jätin Mikon puuhun kiinni kun näin kaadon merkin ja siinä se nätisti odotteli. Sitten matka jatkui jäljen alkuun. Kun alku löytyi, vaihdoin Mikolle valjaat. Miko käytti hyväkseen sen hetken, kun olin ottanut pannan pois ja se oli vapaana ja lähti omin päin haistelemaan alkumakausta ja merkkasi sen koipea nostamalla. Miko lähti jälkeä pitkin, mutta lähti sitten spurttailemaan. Yritin saada Mikoa kiinni, mm. Cesar-purkilla houkuttelemalla, mutta heti kun käteni nousi, niin Miko lähti karkuun. Poika oli siis sitä mieltä, ettei se vielä halua hihnaan. Onneksi luonnekuvauksessa käytetty tekniikka eli istumaan käskeminen onnistui. Kun valjaat oli päällä, lähdimme jäljelle. Miko haisteli alkumakausta, mutta ei ollut lähdössä jäljelle. Hetken jälki-käskyä toistamalla ja maata näyttämällä Miko ryhtyi jäljestämään. Kaksi kertaa Miko lähti jäljeltä, ensimmäisellä kerralla se palasi kun liina kiristyi (jäin seisomaan jäljelle) ja toisella kerralla Miko parin metrin jälkeen palasi. Muuten vähän alle 100m suora jälki meni hyvin ja sorkka kiinnosti.

Vasta eilen illalla päätin kumpiin agilitytreeneihin mennään. Menimme kesäkauden viimeisiin treeneihin, jotta ehdin siivota. Talvikauden treenit on siitä tyhmään aikaan, ettei sunnuntaisin oikein muuta ehdi tehdä. Meillä on treenit siis 15.30. Alun perin piti olla klo 20, mutta koska Ojangon halli ei valmistunutkaan määräajassa, niin sunnuntairyhmäläisille jäi Hakkilan hallin jämävuorot. Eniten aikaa menee matkustamiseen (tunti/suunta).

Agilitytreenien aiheena oli jaakotus, muuri ja okseri. Kaikkea kolmea harjoiteltiin lyhyellä radanpätkällä, jossa oli hyppy-muuri-okseri-hyppy-putki. Jaakotus tehtiin putkea edeltävän hypyn jälkeen. Toisessa harjoituksessa oli putki-okseri-muuri-hyppy-muuri. Jaakotus tuli hypyn jälkeen kun käännyttiin takaisin muurille. Ensimmäisen kerran jälkeen kävin tekemässä hyppytekniikkaa. Olikohan siitä jotain hyötyä, kun toisella kerralla kouluttaja sanoi Mikon ponnistuksen parantuneen? Omatoimisena tehtiin myös keinua ja jaakotusharjoitusta kahdella hypyllä. Muuten harjoitukset meni ihan hyvin, mutta toisella radanpätkällä valssi muurin ja hypyn välissä tuotti hankaluuksia. Mukavat treenit oli kesäkauden päätteeksi ja Mikolta löytyi intoa, vaikka radanpätkillä väsy alkoi lopuksi vähän painaa. Fyssarin käsittelyn jälkeen Mikon kaikkien jalkojen venyttely onnistui. Kotimatkalla teimme seuraamis-, liikkestä maahan ja seiso -harjoituksia.

Tässä perjantain syksykuvat.


Metsänvaltias. Tämä kuva pääsi läppärin taustakuvaksi ja näyttää
oikein hyvältä!


Löytyi joku kolo

Iloinen poika


Meidän kotikadun värikkäät vaahteranlehdet ja Miko

Mummot varmaan kyyläsi ikkunoissa meidän touhuja :)


lauantai 1. lokakuuta 2011

Koikkerikoulua


Olen jo jonkin aikaa katsonut lehtiä ja lehtipuita sillä silmällä. Perjantaina kun oli nätti aurinkoinen päivä, niin lähdimme lenkille Mikon ja kameran kanssa. Miko siis joutui seisomaan ja istumaan syksyn värien seassa, jonne muuten kooiker aika hyvin sopii. Lähdimme keskuspuistoon ja seikkailimme metsässä Pirkkolan ympäristössä. Muutama kuva otettiin meidän kotikadulta. Oltiin muuten taas juoksuhautojen keskellä. Niitä tuntuu täällä Helsingissä riittävän. Juoksuhaudat ja niihin liittyvät rakennelmat on kovin kiinnostavia, mutta harmittavasti ne tahtoo olla aika sotkettuja. Yhdelle puunrungolle Miko pääsi tasapainoilemaan ja harjoittamaan syviä lihaksiaan, kunnes huomasin punkin Mikon kaulakarvoissa, hyi! Punkki sai kyytiä (valitettavasti jäi henkiin, vaikka pyysinkin tappamaan), mutta sen jälkeen tuntui vähän väliä kuin jokin kävelisi jalassa. Perjantain kuvat pistän vaikka huomisen agilitypostauksen yhteyteen kun tähän kuvia on jo muutenkin tulossa.

Tänään lauantaina suuntasimme Espoon Nuottaniemeen. Samalla bussilla matkusti myös Pirjo ja Edi. Paikalla oli Mikon ja Edin lisäksi Savina, Rami (Black Amiikos Ewaldus Eylard), Havu, Hetja, Aatu (Cavalriina's Amon Alfonso), Voitto (Bella Belleza's Caba) ja Vappu (Bella Belleza's D...) sekä uusi tuttavuus pikku-Peppi (Estaika's Gotta Rock). Peppi on meidän viikko sitten tapaaman Gimman sisko. Pepin olen itse asiassa nähnyt aikaisemminkin, sillä Peppi on se toinen Pimun pennuista, jonka näin Oulussa kesällä.

Ohjelmassa oli muiden koirakoiden kiertäminen oman koiran ollessa kontaktissa, muttei tokoseuraamisessa, "pentujen" tervehtiminen, lyhyt ja vähän pidempi luoksetulo sekä lelun noutaminen. Ennen tunnin alkua kiersimme Mikon kanssa nurmikenttää, sillä sen hajut aina niin kiinnostaa Mikoa. Vaikka Miko aluksi saikin haistella, niin hajut kiinnosti koulutuksen ajan, mutta Mikoon sai paljon paremmin kontaktin kuin edellisillä kerroilla. Koirakoiden kiertämisessä Mikolla pysyi pää ylhäällä ja katse minussa, jes! Ensin kävin tervehtimässä Peppiä niin, että jätin Mikon pari metrin päähän makaamaan. Pennun innokkuus sai Mikon tulemaan sitä katsomaan. Jouduin palauttamaan Mikon pari kertaa paikalleen ennen kuin saatiin onnistunut suoritus. Toisella kerralla kävin tervehtimässä ja erkkaria varten katsomassa hampaat Hetjalta. Silloinkin Miko ensin nousi ja tuli Hetjaa tervehtimään, mutta toisella yrityksellä se pysyi paikallaan. Lelu ei Mikoa innostanut yhtään. Ensin se olisi pitänyt noutaa matkalla omistajan luo ja sitten lelun heittämisen jälkeen. Miko vain tyytyi haistelemaan lelua. Kyllä se sitten leikki kun "raatoa" vetelin maata pitkin. Luoksetulo meni ihan pipariksi kun Mikon mielestä luoksetulokäsky tarkoitti vapautusta haistelemaan... Lopuksi pistin Mikon kiinni pensaaseen ja kuvasin muita koiria. Hienosti Miko malttoi pysyä paikallaan, mutta välillä ilme oli aika syyllistävän näköinen. Vappu oli vähän "ilkeä" ja kävi härnäämässä Mikoa, joka ei hihnan vuoksi ylettänyt tyttösen luo. Voi raukkaa.

Peppi

Peppi

Vappu

Miko ja Vappu

Edi

Havu

Ainoa kuva, johon Aatu tuli mukaan eli Voitto ja Aatu

Hetja

Voitto

Miko pensaassa

Vappu kutsuu Mikoa leikkiin

Rami

Savina