torstai 30. elokuuta 2012

Kysymyshaaste

Taina haastoi kysymyshaasteeseen, joten täytyy kai sitten vastata :) Mutta en haasta ketään ja keksi omia kysymyksiä.

1. Mistä koiraharrastuksesi lähti ja miten se on muuttunut ajan kanssa?

Jo ennen koiran tuloa suunnittelin, että aloitetaan agilityn harrastaminen ja että näyttelyssä voi kerran tai pari piipahtaa. Agility aloitettiin, näyttelyt ei ehkä ihan pariin jäänyt... niitä on nyt takana 24 :D Tokon pentukurssilta taisi tulla innostus tokoon ja Mikon ahkerasta nenän käytöstä innostus mejään.

Se vaihtelee, mikä harrastuksista on milloinkin "aktiivisena". Siitä lähtien kun Miko on 1 vuotta täyttänyt, nämä neljä harrastusta on ollut kuvioissa. Ajan myötä on tullut opittua, ettei kaikkea tarvitse saada heti eikä ole mitään syytä kiirehtiä minkään harrastuksen kanssa. Edetään koiran ehdoilla.

2. Suuren linjan tavoitteesi koirasi kanssa?

Suuremman linjan tavoitteita, mikäli ensin pienemmät tavoitteet toteutuvat, ovat agilityn osalta kolmosluokkaan nouseminen ja mejän osalta valioituminen. Näyttelyissä tavoitteena on saada Mikosta joku kaunis päivä Suomen muotovalio ja sen jälkeen käydä enää silloin tällöin kehässä pyörähtämässä.

Agilityn pienempänä tavoitteena on aloittaa kisaaminen. Mejässä tavoitteena on ensin saada joku tulos ja nousta voittajaluokkaan, jos ykkösiä on tullakseen. Joskus ajattelin, että JVA on ainoa valiotitteli, johon Mikolla on mahdollisuuksia, mutta enää en pidä sitä kauhean realistisena tavoitteena. Eli siis JVA ei olekaan tavoite vaan haave. Tokon osalta ei ole isoja tavoitteita, kunhan vaan päästään joskus kokeeseen ja tehdään tulos.

3. Vaikeimmat asiat/ongelmat/vastoinkäymiset mitä olet koirasi kanssa kohdannut ja miten niistä selvittiin?

Vaikeimpia asioita itselle on ollut todeta, että koirankoulutuksessa on mennyt jotain vähän enemmänkin pieleen enkä oikein tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Yksi iso ongelma on ollut ja on edelleen Mikon motivointi. Vaikeimmista asioista ei olla selvitty vieläkään, mutta ei ne normaalia eloa haittaa. Pienemmistä vastoinkäymisistä on kyllä selvitty, esim. Mikon syömättömyys pari vuotta sitten.

4. Sovitteko mielestäsi koirasi kanssa hyvin yhteen?

Kyllä, me ollaan ihan samanlaisia :) Mutta oikeasti yhdistelmä epävarma omistaja ja epävarma koira ei välttämättä ole ihan paras.


5. Tulevaisuuden pentusuunnitelmat, onko niitä? ;)

Jos tarkoitetaan omaa pentuetta, niin ei. Jos taas ihan vaan uutta pentua taloon, niin sellainen on toiveissa, mutta ei vielä suunnitelmissa :)

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kooikereiden tokomestaruus + Tervakoski KV

Lauantaina kävin Tuusulassa palkitsemassa kooikereiden tokomestarin kun tokovastaava-Saara oli estynyt tulemaan. Samalla tuli katsottua alokasluokan suoritukset. Pitkän aikaa on pitänyt käydä kokeessa katsomassa miltä siellä näyttää. Koirakoita katsoessa tuntui, että meidänkin on ihan mahdollista joskus mennä kokeeseen. Enkä nyt mitenkään meinaa, että olisin nähnyt huonoja suorituksia, mutta itselle on ihan hyvä välillä nähdä, ettei aina muillakaan mene putkeen.

Kooikereita oli ilmoitettu vain yksi, mutta oli kiva nähdä punavalkoisia Tuusulassa kaksin kappalein. Jeroom (Black Amiikos Jeroom Jakkel) osallistui kokeeseen ja Aiko (Featherfox Aiko FidoMido) oli turistina. Jeroom sai ALO-luokasta tuloksen, joten pääsin palkitsemaan vuoden 2012 tokomestarit. Onnea! Muutama kuva löytyy täältä. Miko oli päässyt Markuksen kanssa 12 km:n lenkille, joten jotain kivaa Mikollekin.
Tuomari tutkii korvia

Tänään oli Mikolla kolmas näyttelyviikonloppu putkeen. Määränpäänä oli Tervakoski. Tampereen suuntaan on siitä kiva matkustaa, että bussi menee Kantsun ohi, joten matka-ajassa säästää kivasti kun ei tarvitse mennä keskustaan. Huono puoli tässä reissussa oli se, että pysäkiltä oli reilu 3 km näyttelypaikalle. Siitä huolimatta otin kevythäkin mukaan, koska luvassa oli ainakin pari tuntia odottelua eikä Miko saa bussissa oikein nukuttua. Bussikuski otti matkasta 6,90 € ylimääräistä erikoistavaran vuoksi. Ensin luulin sen olevan koiramaksu, mutta ehkä sittenkin maksu tuli kevythäkistä? Tervakoskella lähdettiin ensin kävelemään väärään suuntaan, sillä olin katsonut kartasta, ettei motarilta tultaessa tarvitse vaihtaa sen toiselle puolelle. Jonkin aikaa käveltiin tienlaitaa, kunnes alkoi epäilyttää ja pistin Google Mapsin paikannuksen päälle. Käännyttiin ympäri ja ylimääräistä kävelyä taisi tulla melkein 2 km. Kun olimme ylittänyt moottoritien, tien laidalla oli pakettiauto, jonka kuljettaja kysyi olemmeko menossa näyttelyyn ja kelpaako kyyti. Nainen oli nähnyt meidät kävelemässä ja hän pysähtyi odottamaan, kun näyttelypaikalle oli niin pitkä matka. Kiitos hänelle!

Olipas mukava yllätys huomata luettelosta, että näyttelyyn oli ilmoitettu myös saksalainen tyttökooiker. Harvemmin ulkomaisia koiria näkee täällä näyttelyissä. Ensimmäinen punavalkoinen, johon törmäsimme oli Merlin (Chriskooi's Merlin). Tunnistin pentusen blogin perusteella, kuten myös Miko tunnistettiin :)

Pönötystä
Päivä oli taas turhan lämmin. Miksi meille osuu aina tällaiset näyttelysäät?! Mikon häkissä tuntui olevan ihan sopivaa ja siellä poika saikin odotella. Odottelua kyllä riitti. Miko pääsi kehään Flow'n (Phoenix-Shila van Youngmuskyteira) kanssa. Aluksi tuomari katsoi ilmettä ja päästi jonkun ääneen saadakseen Mikon huomion. Oli aika yllätys kun Miko meni ihan itse tuomarin luo ja vähän haisteli. Sitten juostiin yhdessä ympäri ja yksin edes takaisin. Tuomari tutki pöydällä, joka oli oikein hyvä. Miko ei yhtään perääntynyt eikä tuomarin kopeloinnit tuntunut olevan niin epämiellyttävää kuin yleensä. Seisoakin Miko jaksoi koko arvostelun ajan, ihan paikallaan (mitä nyt lopuksi meinasi istua). Seisomista tulisi tosin vielä harjoitella, kun välillä Mikon takajalat jää liian eteen ja se saa pojan näyttämään takakorkealta. Yksi esimerkkikuva löytyy kuvasivuilta. ERI tuli ja kilpailuluokassa vielä SA, mutta Flow sijoittui Mikon edelle. Tuomari kehui kovasti Flow'n liikkeitä. Liikkeet ei ole se Mikon vahvin osa-alue, joka tietysti on harmi, kun ne usein ratkaisee. PU-kehässä Miko sijoittui 3. ja sai vara-sertin. Olen tosi tyytyväinen tähän näyttelyyn, niin Mikon käytökseen kuin tulokseenkin! Krisse heitti meidät pysäkille, joten vähällä pääsin tälläkin kertaa häkin kanssa (mutta silti vasemmassa polvitaipeessa on kipeä mustelma, kun häkki siihen välillä heilahti). Kiitän! Kuvia täällä. Kuvausavusta suuri kiitos Merlinin toiselle emännälle!

Iloisia ERI:stä :)

Pääasia, että on kivaa :) Kilpailuluokkaa odotellessa

Laszlo Erdös, Unkari: Good impressive male with typical head. Very good bones. Good ears with good pigmentation. Loose forearms and toes turn out. Good topline + underline. Correct tail. Very good presentation. Must have better tempo moving.

Ja taas, kolmannen kerran putkeen tuli maininta ulospäin kääntyneistä etutassuista. Olen nyt katsellut Mikon seisomista ja kyllä ne tassut kääntyy. Onko näin ollut aina? Ei kai? Pitäisikö huolestua?

perjantai 24. elokuuta 2012

Viikon kuulumiset

Tällä viikolla mulla alkoi taas koulu, joten vapaa-aika on aika kortilla. Koulussa menee kolme iltaa, agilityssa yksi ja viikonloput on täynnä menoa. Jossain välissä pitäisi ehtiä treenata vähän lisää agilitya, mejää ja käydä niillä luontopoluilla. Tosin nyt ajatus hirvikärpäsistä inhottaa niin paljon, että metsä ei kauheasti houkuttele. Joku verkkosysteemi kai täytyy hommata.

En tiedä miten Miko on pärjännyt yksin kotona, mutta lappuja ei ole tullut enkä ole nähnyt naapureita, joten en ole voinut kysyäkään. Miko on hieman levoton, jos toinen meistä ei ole illalla kotona. Tämä ei ole uutta, mutta uutena on tullut se, että jos toinen meistä ei ole kotona, niin Miko alkaa vikistä kuullessaan hissin äänen.

Miko on tehnyt itselleen petin peitosta, matosta ja tyynystä
Tänään agilitytreeneissä oli omatoimiharjoituksena välistäveto ja varsinaisena harjoituksena ohjaustekniikoita. En edes kaikkia tekniikoita muista, kun kovin pitkälle radalla ei päästy. Kaikki tekivät rataa osissa. Miko oli hieman ennen meidän vuoroa löytänyt tyttökoiran pissat aidan vierestä ja nostaessaan pään ylös sillä väpätti alahuuli. Se ei tiennyt hyvää, joten käytin odotteluajan kontaktin hakemiseen. Ensimmäisellä osuudella Miko palkkauksen jälkeen lähti hajujen maailmaan, mutta sitten se onneksi jäi. Kolme ensimmäistä estettä oli hyppyjä ja kakkoselle tehtiin pakkovalssi. Tätä harjoiteltiin ensin ja meni ihan ok. Kolmosella tehtiin niisto ja sitä harjoiteltiin yksinään. Tämäkin meni suht ok. Tehtiin vielä sylkkäriharjoitus kutoshypyllä. Varmaan neljä toistoa piti tehdä ennen kuin osasin tehdä oikein eli pitää vasemman jalan paikallaan ja astua oikealla taaksepäin tehden koiralle tilaa. Sylkkäri tehtiin siis oikealla kädellä. Kouluttaja sanoi, että mulla riittää jalkatyössä harjoittelua... Tiedetään. Pitäisi paljon kuivaharjoitella, mutta missä sitä saisi tehtyä kun tarvitsisi jonkun kokeneemman neuvomaan.

Hetken tauon jälkeen mentiin omatoimipisteelle. Hyppyjä oli kolme. Palauteltiin ensin kahdella hypyllä välistävetoa mieleen ja sitten tehtiin kaikki kolme ja hienosti meni. Pelkkä välistävetoharjoitus on mennyt meillä aina hyvin, mutta radan osana ei varmaan onnistuisi. Heti kun Miko innostui enemmän ja lisäsi vauhtia, niin meni pyllylleen. Tehtiin kuitenkin useampi onnistunut toisto molemmista suunnista.

Tunnin päätyttyä tehtiin vielä hyppytekniikkaa. Harjoituksena liikkuva hyppy. Viimeinen rima oli 40 cm ja nostin sitä joka toiston jälkeen 5 cm 55 cm:iin asti. Hyvin meni kaikki muuten, mutta 50 cm:ssä Mikolla taisi tulla arviointivirhe kun se joutui tekemään yhden pikkuaskeleen ennen ponnistusta. Sitten tehtiin vielä laskien rimoja joka toiston jälkeen 5 cm 40 cm:iin asti. Yhteensä siis seitsemän toistoa. Lopuksi heittelin Mikolle palloa, joka varmasti oli treenien paras osuus.

Miko jaksoi tosi hyvin kaikki harjoitukset, vaikka hitaimmillaan se oli ohjaustekniikkatreenissä. Ohjauspyöritys ja muut vauhtia hidastavat asiat sekä toistot eivät vaan ole Mikon juttu. Sää oli nyt oikein mukava eli vähän välillä tihkutti ja huppari oli juuri sopiva vaate ulkoiluhousujen kanssa.

maanantai 20. elokuuta 2012

Muutosta

Mikon ei ole tarvinnut viettää työpäiviä yksin kotona juuri ollenkaan. Kyllä se toki yksin on ollut kotona, mutta pääasiassa lyhyempiä aikoja eikä heti aamusta. Mikon ollessa noin vuoden se joutui ehkä kuukauden tai pari olemaan työpäivät yksin kotona ja sitten saatiinkin naapurilta kuulla, että siellä se päivät itkee kotona. Silloin sainkin blogin kautta monia vinkkejä ja kyllä se sitten alkoi helpottaa, mutta en tiedä/muista saatiinko eroahdistusta kokonaan loppumaan. Ja sitten oltiin taas tilanteessa, ettei Mikon tarvinnut jäädä yksin kotiin.

Nyt meidän taloudessa on työssäkäyvä/opiskelija ja opiskelija, joten Miko joutuu viettämään päivät yksin kotona. Mua kovin hermostuttaa, että miten tässä käy kun Mikolla on kuitenkin kolme vuotta eli lähes sen koko elämän ollut seuraa päivisin. Toivon, että naapurit tulevat kertomaan kasvotusten tai ei-nimettömällä lapulla, jos meiltä alkaa ääniä kuulua. Kovin usein en naapureita näe, joten en tiedä koska voin asiasta mainita. Lähimmistä naapureista ainakin osan luulisin olevan päivät kotona.

Miko reagoi aika voimakkaasti meidän tai jommankumman paluuseen kun se on ollut yksin kotona. Odotan, että Miko rauhoittuu ennen kuin sitä tervehdin ja toivottavasti myös Markus tekee niin. Lähtiessä vaan sanon "heihei". Aina kotiin tullessa Miko on nukkumassa, joten toivottavasti se jatkossakin viettää päivänsä nukkuen.

Viikonloppuna tuli mieleen perjantain agilityt. Miko oli agilityssa (mutta ei muuten) aika uupuneen oloinen alun juoksupyrähdyksen jälkeen. Olin töiden jälkeen käyttänyt Mikon vain lyhyellä lenkillä ennen agilitya, joten energiaa olisi ainakin pitänyt olla. Siksi alkoi mietityttämään mitä Miko on oikein kotona tehnyt... Toivottavasti energia ei ole mennyt huutamiseen.

----------
Kuvia viikonlopun näyttelystä löytyy täältä.

lauantai 18. elokuuta 2012

Agitreenit ja Kouvola kr

Suuntaa-antava (vajaa) ratapiirros
Perjantaina agilitytreeneissä oli vuorossa ratatreeniä ja treenattavana Anne Saviojan ykkösten rata vuodelta 2010. Ratapiirros on jotain sinne päin, sillä en vaan eilen muistanut miten se meni. Keppien jälkeen oli neljän hypyn suora, mutta en vaan saanut sitä mitenkään piirrettyä. Mikon kanssa tehtiin aluksi hyppyrekniikkaa set point harjoituksella. Ehdittiin tehdä vain kaksi toistoa ennen meidän vuoroa.

Keinu huolestutti, sillä keinuharjoitusten vuoksi se saattaisi houkuttaa Mikoa. Kouluttaja meni siksi istumaan keinulle. Sain kivasti innostettua Mikoa ja poika lähti kovalla vauhdilla suorittamaan rataa. Hypyiltä jatkettiin suoraan putkeen. Pituudelta Miko tuli niin kovalla vauhdilla ja innolla, että se lähti juoksemaan omiaan. Liika into ei siis ole hyvästä kun Miko lähtee lapasesta (ohjauksessa seuraavalle esteelle ei tietenkään ollut mitään vikaa). Otettiin uudestaan putkelta ja tehtiin puomille asti. Palkkauksen jälkeen aloitettiin hypyltä 6. Putkeen 11 ohjaus ei onnistunut ja tämän jälkeen vire alkoi olla liian matala. Mutta kun en näköjään osaa lopettaa ajoissa, niin yritettiin vielä saada putkelle meno onnistumaan hypyltä 8 lähtien. Ja mitä kävi, no vahinko tietenkin. Ehkä joskus opin, että vireen laskiessa pitää lopettaa. Kun piti lopettaa johonkin kivaan, niin tehtiin viimeiset neljän hyppyä. Miko oli ihan uupuneen oloinen.

Toisella kierroksella ajattelin tehdä A:lta radan loppuun, mutta ei onnistunut. Vire oli ihan kateissa. A vielä meni, mutta ei sen jälkeinen hyppy. Tehtiin siis vaan kaksi viimeistä hyppyä. Kouluttajan mielestä taidot riittävät ratatreeniin, mutta vire ei. Eli niitä lyhyitä, innostavia treenejä, joista saa paljon hyvää palkkaa.

Tänään käytiin Kouvolassa näyttelyssä. Otin Mikolle kevythäkin mukaan, sillä luvassa oli paljon odottelua. Paikalle piti tulla viimeistään klo 13 ja laskeskelin koohojen olevan kehässä n. 14.30. Olimme jo kahdentoista jälkeen raviradalla, kun seuraavalla junalla olisi mennyt vähän yli yhden... Olin taas pukeutunut ihan väärin eli vaatetta oli liikaa lähes hellelukemiin. 2,5 km kävelymatka näyttelypaikalle ei ollut kovin mukava... Onneksi löysin lähes varjottomalta raviradalta yhden varjoisan kohdan, johon leiriydyttiin.

Kehään pääsyä odotellessa selvisi, että tältä tuomarilta ei kannata mitään odottaa. Toivoin vain, ettei sentään harmaata meille näytetä. Miko meni ensin kehään yhdessä toisen avoimen luokan uroksen kanssa. Ensin ravattiin yhdessä ympäri, sitten erikseen edes takaisin. Vähän oli sekavaa, että mihin koira pitäisi sitten pistää. Nostin Mikon pöydälle, jossa tuomari mittasi. Aluksi meni ok, mutta sitten Miko alkoi kovasti nojailla mua vasten. Mittaamisen jälkeen en meinannut saada Mikoa kunnolla seisomaan pöydällä ja tuomari käski laskemaan maahan. EH tuli ja siihen olen tyytyväinen.

Yochai Barak: Good type. Masculine. Good proportions. But he is over size. Needs to have stronger body. A bit frenchy in front. Must have stronger character in the ring. Correct pigmentation.

Koskaan ennen arvosteluissa ei ole ollut mainintaa, että Mikon etujalat kääntyy hieman ulospäin ja nyt on ollut kahdesti peräkkäin. Onko Mikon jalat alkanut kääntyä vai eikö muut tuomarit ole kiinnittänyt siihen huomiota?

Paluumatka Kouvolan asemalle oli ihan tuskaa. Olin hiessä, häkki ja reppu painoi vaikka kuinka ja olin ihan väsynyt. Taas muistin miksi en ota häkkiä mukaan ellemme pääse jonkun kyydillä... Mutta oli häkistä apua. Kuvia tulee jossain vaiheessa.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Laukauksensiedätystä

Jäin vähän miettimään onko tuo otsikko edes mikään oikea sana, mutta pääasia kai että se kertoo mistä on kyse :) Eli tehtiin eilen uusi reissu ampumaradan lähelle ja toivottiin parempaa onnea kuin heinäkuussa. Ja kyllä, laukauksia kuului kun astuttiin Saaran kanssa autosta ulos. Oltiin ihan sopivan matkan päässä ampumaradasta, mutta ensin tuli vähän aliarvioitua äänien vaikutusta Mikoon ja olisin voinut mennä vaikka lähemmäksi (siinä vaiheessa Miko oli vielä autossa). Odottelimme "rehevöityneellä" kentällä Saaran ja Huugon kanssa Tainaa ja Lokia ja samalla syötin Mikolle namia kun pamahteli. Aluksi Miko oli kovasti vetämässä eri suuntiin, joten se varmaan halusi pois kentältä ja pelottavien pamauksien luota. Laukaukset kuulosti samalta kuin ilotulitukset, joten hyvää siedätystä tuo on myös uutta vuotta silmällä pitäen. Tilanteesta poispääsemisen yrittäminen onneksi jäi alun jälkeen ja Miko pystyi olemaan ihan paikallaankin. Selkeästi se kuitenkin stressasi, mutta pystyi syömään nakin palasia.

Kymmenisen minuuttia oltiin kentällä kunnes Taina ja Loki ilmaantuivat paikalle ja lähdimme kävelemään. Kävely oli parempi vaihtoehto kuin paikallaan oleminen, kun koirien oli helpompi rentoutua. Huugosta en osaa sanoa (ihan hyvältä näytti, vaikka Saara meinasi että Huugo reagoi ääniin), mutta Loki ei kyllä yhtään häiriintynyt paukkeesta. Tätä pitää jatkaa ja mennä vähitellen lähemmäksi. Tavoitteena on, että Miko palautuisi mejä-kokeen laukauksesta nopeammin, vaikka mieluiten tietysti niin, ettei Miko reagoisi laukaukseen. Samalla toivottavasti myös uuden vuoden lenkkeilyt helpottuisi, viimeksi Miko pelkäsi ihan kunnolla.

lauantai 11. elokuuta 2012

Raisio

Aamulla oli herätys aikaisemmin kuin työpäivänä, sillä lähdimme Raisioon näyttelyyn. Kooikerit oli kehässä viimeisenä, mutta silti me jo seitsemältä aamulla istuttiin bussissa kohta länttä. Mutta parempi oli olla näyttelypaikalla 1,5h ennen kehää kuin 30min. Toivoin, että Miko olisi nukkunut bussissa, mutta ei se mennyt maaten kuin vasta loppumatkasta, vaikka selkeästi väsytti. Näyttelypaikalla kulutettiin ensin aikaa kierrellen myyntikojuja ja sitten istuttiin jonkin aikaa varjossa. Raisiossa oli paljon lämpimämpi kuin Helsingissä.

Tuomarina oli kroatialainen Igor Selimovic, jonka kehässä Miko on pyörähtänyt kerran aikaisemminkin, kaksi vuotta sitten. Tuomari oli isomahainen ja ikävästi kumartui koiran päälle katsoessa hampaita. En silloin ehtinyt kyykistymään Mikon viereen, joten Miko hyppäsi tuomaria karkuun ja jouduin itse näyttämään sen hampaat. Tuloksena EH, mutta muuten hyvä arvostelu. Nyt vanhempana ja kokeneempana (siis Miko) en uskonut, että väistämistä enää tapahtuu, joten siksi tultiin uudestaan. Nyt oli tuomarilta vatsa kadonnut.

Kooikerit menivät siis viimeisenä kehään ja Miko ensimmäisenä ja ainoana uroksena sai aloittaa. Toi taas extrajännitystä kun huomasin Mikon olevan ainoa uros. Jostain syystä oli sellainen fiilis, ettei sertiä kuitenkaan tule. Hampaiden katsominen ja pikainen kopelointi meni hyvin, ravaaminen ympäri ja edestakaisin myös ok. Kovin pitkään Mikoa ei tarvinnut seisottaa, kun kuulin tuomari sanovan "just excellent". Ja niin sain kaksi punaista nauhaa arvostelun kera käteeni ja poistuimme kehästä. Harmitti kovasti, että SA jäi puuttumaan kun olisi ollut näin hyvä sauma sertiin. Mutta tietenkin olin hyvin tyytyväinen ERI:in. Tänä vuonna ei ole tullut vielä yhtäkään SA:ta, mutta jospa vielä sen suhteen onnistaisi. Pari yritystä on vielä jäljellä, mutta sertien saaminen tuntuu nyt entistä enemmän mahdottomalta tehtävältä. Ja nyt Oulu harmittaa entistä enemmän.

Arvostelu: Good size and proportions, good line of the head, good topline and angulation, front feet a bit turn out, good balance in side movement, front action should be  in better balance, good coat and colour.

Arvostelu vuonna 2010: Good size & proportions. Good line of the head. Good topline. Good angulation. Good balance in side movement. Still missing balance in front. Good coat. Temperament must be strong.

Mikon arvostelu oli molemmilla kerroilla lähes samanlainen :D Positiivista, että tuomari oli edelleen pääosin samaa mieltä, joskus kun tuomarin mielipide voi muuttua.

Narttuja oli paikalla 4. Miko kyllä kooikernartun tunnistaa kun sellaisen näkee, meidän roturasisti (toki tyttö kuin tyttö kelpaa, mutta kooikerit huomataan erityisesti). Erityisesti Tuplan (Wishdecoy Safire Paris) perään Miko vinkui, mutta oli Viola (Roosnell Astrantia) ja Freyakin (Black Amiikos Querine Quintie) ihania. Tuplan kyllä tunnisti Mizyn siskoksi, samaa näköä oli paljon :)

Paluumatkalla Miko simahti bussiin saman tien. Kehään mennessä Miko oli ollut pystyssä kuusi tuntia putkeen, joten häkkiä olisi hyvä kuljettaa mukana. Miko olisi varmasti skarpimpana kehässä jos välillä pääsisi lepäämään rauhassa. Reissu uuvutti meidät molemmat, joten Miko on nukkunut koko loppupäivän eikä mullakaan pitäisi olla vaikeuksia saada unta.

Tupla

Freya

Viola

Wiia

perjantai 10. elokuuta 2012

Salainen ase

Maksan meidän agitreenit liikunta- ja kulttuuriseteleillä, joita en mielelläni lähetä postissa vaan annan suoraan rahastonhoitajalle. Syysjakson treenit piti maksaa tällä viikolla, joten ajattelin torstaina mennä käymään kentällä, kun rahastonhoitajalla on silloin treenit. Sitten ajattelin, että kun kerta sinne menen niin miksen ottaisi Mikoa mukaan. Ja sitten vielä ajattelin, että kun Taina mielellään treenaa Lokin kanssa meidän säädettävällä keinulla (eli sillä jota Taina sanoo vauvakeinuksi :) ), niin miksen pyytäisi Tainaakin mukaan. Torstaina menimme sitten Tainan ja Lokin kanssa tekemään pikkutreenit. Miko sai taas aluksi tehdä hyppytekniikkaa perussarjalla, 4 toistoa. Tämän jälkeen Tainan avustuksella harjoiteltiin keinua niin, että se oli keskimmäisellä tasolla eli jonkin verran normikeinua alempana. Sitten kaivoin esiin salaisen aseen eli maksalaatikon. Pistin sitä kuppiin, joka pistettiin maahan kun keinu oli onnistuneesti suoritettu. Taina laski keinun alas kun Miko oli keskivaiheilla, koska en halua Mikon juoksevan keinun päähän asti. Tehtiin tätäkin neljä toistoa ja kaikki oli aika kivoja. Salainen ase toimi, sillä Mikolla oli niin kova halu saada palkkansa, ettei se tuntunut välittävän keinun laskeutumisesta. Siinä oli meidän treenit. Taina ja Lokikaan ei tehnyt kuin keinua.

Tänään perjantaina alkoi ohjatut treenit kesätauon jälkeen. Omatoimipisteellä sai rallatella hypyillä ja putkilla. Kouluttajan katsomassa treenissä piti miettiä enemmän ohjausta.

Mikon kanssa aloitettiin omatoimipisteeltä.  Tehtiin ensin mustat numerot. Otin treeneihin taas salaisen aseen mukaan ja käytin sitä joka toistolla omatoimipisteellä. Tein niin, että otin maksalaatikkoa käteen, annoin Mikon haistaa sitä ja sitten lähdettiin suorittamaan esteitä. Palkaksi Miko sai maksalaatikon kädestä. Miko innostui maksalaatikon haistamisesta niin, ettei se olisi malttanut pysyä paikallaan ollenkaan ja teimme lentävän lähdön radalle. Miko kiisi sellaista vauhtia, että putkia olisi pitänyt oikoa meidän suorituksen jälkeen. Hyvä etten jäänyt suu auki ihastelemaan Mikon vauhtia, se pinkoi niin kovaa, ettei tuosta pojasta varmaan ole ennen vastaavaa agilityradalla nähty! Ihan super! Heti perään oli tarkoitus tehdä punaiset numerot, mutta unohdin radan. Tehtiin mustat uudestaan ja taas meni hienosti ja kovaa, vaikka ensimmäinen olikin nopeampi. Tauon jälkeen tehtiin punaiset. Vauhtia oli taas edelliseen suoritukseen verrattuna hävinnyt, mutta oikein hyvin meni tämäkin versio. Yhdessäkään toistossa ei tullut virheitä, joten siksikin voin olla tosi tyytyväinen tähän harjoitukseen.


Menimme viimeisenä kouluttajan pisteelle. Ensin tehtiin koko pätkä niin, että hypyltä 1 lähdin vasemmalla kädellä ohjaten. Hypyn 3 jälkeen valssi ja muuten ihan perusjuttua. Virheettömästi meni, vaikka välillä unohtui mitä piti tehdä. Kouluttaja käski tekemään saman uudestaan putkelle asti, sillä valssini oli myöhässä (koska muistin vähän liian myöhään että se piti tehdä). Valssi oli toisella kerralla parempi, mutta vielä kouluttajan piti huomauttaa, että hartioiden pitäisi valssin jälkeen osoittaa putken oikeaan päähän.

Seuraavaksi piti ohjata niin kuin harjoitus olisi osana rataa, ohjaus ensimmäisellä hypyllä oikealla kädellä. Kakkoselle takaaleikkaus, joka ei ensin onnistunut, sillä en lähtenyt Mikon kanssa samaan aikaan liikkeelle. Jouduin pysähtymään ennen hyppyä ja Miko ei tietenkään hypännyt. Lähdin vähän kauempaa, jotta Mikolle tulisi enemmän vauhtia. Tässä vaiheessa joutui jo vähän enemmän panostamaan Mikon innostamiseen. Takaaleikkaus onnistui hyvin, kolmosen jälkeen valssi ja taas loppu perussettiä. Koira oli tarkoitus hakea putkelta ja sitten tehdä jyrkkä peruskäännös (vai millä nimellä kouluttaja sitä sanoi?), mutta en oikein tahtonut tuota muistaa. Tähän lopetettiin kun kouluttajakin varmaan huomasi, että Mikolle alkaa riittää. Hän vielä kysyi onko meillä epissuunnitelmia ja meinasi, että hänen mielestä kaikki ryhmästä on valmiita epiksiin. Mölleissä kyllä houkuttaisi vielä tänä vuonna käydä, mutta motivaatiotreeni eli lyhyet, helpot ja vauhdikkaat pätkät on kuitenkin vielä toistaiseksi meille paremmin sopivia.

Tunnin päätyttyä pyysin vielä yhtä meidän ryhmästä auttamaan keinulla. Tehtiin neljä toistoa normaalilla keinulla ja maksalaatikkoa palkaksi. Ensimmäiset oli vähän hitaita, mutta viimeinen toisto oli kaikista paras eli nopea ja innokas suoritus.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Pikamätsäri

Kävimme tänään Mikon kanssa Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa match show'ssa. Viime vuonna tuli hyvin ahkerasti kierrettyä mätsäreitä, mutta tänä vuonna on jäänyt tämä harrastus vähemmälle.  Olimme hyvissä ajoin paikalla, joka osoittautui hyväksi ideaksi, sillä selvisimme ilmoittautumisesta lyhyellä jonotuksella. Viimeiset puoli tuntia ilmossa oli hyvin ruuhkaista.

Kehät alkoivat hieman myöhässä. Isojen aikuisten tuomari oli Neliapilan afgaanikennelistä. Pääsimme kehään viidennessä parissa ja parina oli dalmisuros. Tuomari kävi molemmat koirat läpi ja juoksutti yksittäin edestakaisin ja ympäri. Kopeloinnin aikana Miko vähän painautui minuun päin, mutta muuten meni ok. Ravatessa pää meni pari kertaa maahan ja omaa liikkumista haittasi silmille tulevat hiukset, mutta ok tämäkin. Sininen nauha tuli. Paikalla oli aika paljon porukkaa, joten kävin kysymässä isojen aikuisten määrää. Ilmoitettuna oli 71 koiraa, joten en jaksanut jäädä odottamaan värikehiä, vaikka tuomari melko nopea olikin. Väsytti ja yksin on tylsää.

Viime vuonna kävimme niin paljon mätsäreissä, jotta Miko tottuisi vieraiden käsittelyyn. Tulokset olivat hyviä, mutta syytä olisi vielä jatkaa siedätystä.

maanantai 6. elokuuta 2012

Vanhojen tekstien siirto

Vuodatus teki blogeille siirtomahdollisuuden Bloggeriin. Hyödynsin tämän ja siirsin Vuodatuksesta 512 kirjoitusta tänne :) Käyn kaikki tekstit läpi, lisään kuvat ja tunnisteet ja sitten julkaisen. Yli 500 kirjoituksen läpikäymiseen menee hetki, joten kirjoituksia ilmestyy tänne sitä mukaa kun saan niitä julkaistua. Tavoitteeksi voisi vaikka pistää, että kaikki kirjoitukset olisi julkaistuna vuoden loppuun mennessä.

Kiva saada kaikki tekstit samaan paikkaan ja se helpottaa asioiden etsimistä kun tulee lisättyä tunnisteet vanhoihinkin kirjoituksiin. Se on harmi, ettei kommentit siirry, mutta tekstit on pääasia.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Loman päätös

Miko tykkää olla parvekkeella
Tänään on viimeinen lomapäivä (tai oikeasti se oli perjantai) ja työt alkaa taas maanantaina. Lomalla on aina kiva olla ja nyt on akut ladattu syksyä varten. En kuitenkaan ihan tyytyväinen lomaan ole, se olisi voinut olla paljon parempi. Ilmat olivat juuri sopivat eli ihanteelliset koiraharrastuksille, jotka meiltä pääosin jäi välistä.

Ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä Miko astui lasinsiruun. Haavan paranemiseen meni lomasta kolme viikkoa. Kerran kävimme jäljestämässä, mutta muuten Mikon kanssa ei oikein mitään voinut tehdä eikä kovin pitkiä lenkkejäkään viitsinyt tehdä. Tapaturman jälkeen olen poiminut maasta lasinsiruja paljon enemmän kuin ennen. Aikaisemmin saatoin poimia vain isoja jos vieressä oli roskis.

Viimeisellä lomaviikolla oli sitten tarkoitus tehdä kaikkea sitä mitä olin suunnitellut, mutta toisin kävi. Taas. Onnistuin jostain saamaan flunssan, jonka vuoksi jäi luontopolut ja viikonlopulle suunniteltu jäljestys välistä. Agilitykentällä käytiin kuitenkin kahdesti. Koiraharrastusten osalta ei siis mennyt putkeen, mutta muut suunnitellut ei-koiramenot toteutui. Kotona oli kiva vain olla, pelata Wiitä, pistää parveke kuntoon, syödä hyvää ruokaa ja paljon jäätelöä, mennä myöhään nukkumaan ja herätä kun siltä tuntui. Eli kuten aluksi jo sanoin, niin lomalla on kuitenkin aina kiva olla :)

Lauantaina käytiin Tainan ja Saaran kanssa meidän kentällä treenaamassa agilitya. Miko ja Huugo sai aloittaa hyppytekniikalla, harjoituksena perussarja. Miko vaikutti menevän sarjan paljon reippaammin kuin yleensä. Ehkä Taina namikupin takana sai lisää intoa suoritukseen. Taina oli piirtänyt kivalta vaikuttavan radan, jota olisi ollut kiva kokeilla, mutta en flunssan ja edellisenä päivänä olleen kuumeen takia viitsinyt juosta. Me teimme irtoamisharjoituksen radalla olleella hyppy-putki-pituus suoralla. Pidin Mikoa hypyn takana kun Saara käveli namikupin kanssa pituuden taakse Mikoa kutsuen. Vauhdikkaasti Miko irtosi suoralle. Lopuksi teimme vielä keinua Saaran avustuksella. Ihan ok toistot, vaikka lopuksi Miko alkoi hidastella keinun keskellä. Säädettävä keinu oli ihan matalana, joten kokeiltiin sitäkin pari kertaa. Aluksi Miko juoksi keinulle vauhdikkaasti ja keinu kolahti maahan. Vaikka keinautus ei ollut iso, niin seuraavilla kerroilla Miko oli varovaisempi. Paljon vaan harjoitusta, niin eiköhän se siitä.

Mikon mielestä loman parhaita asioita oli maata aamupäivän
polttavassa auringossa parvekkeella

Ensi viikolla on tosiaan paluu arkeen kun töiden lisäksi alkaa taas ohjatut agitreenit. Meillä on vielä kaksi viikkoa aikaa toteuttaa lomasuunnitelmia, vaikka työt jo häiritseekin. Kahden viikon päästä alkaa taas koulu ja se vähentää koiramenoihin käytettävissä olevaa aikaa melko paljon.

Parvekkeella voi myös leikkiä

torstai 2. elokuuta 2012

Agilitytauko ohi!

Mikon tassu näyttää jo niin hyvältä, että tällä viikolla on vihdoin tarkoitus tehdä niitä asioita, joita lomalle suunnittelin: keskiviikkona Haltialan luontopolku 7 km, torstaina agilitya, perjantaina Tremanskärrin luontopolku 5 km, lauantaina agilitya ja sunnuntaina verijälki. Selkeästikään tämän kesäloman ei ole tarkoitus olla onnistunut, sillä nyt kun Miko on kunnossa, niin emäntä ei ole. Viimeiselle lomaviikolle olen siis saanut kivan kesäflunssan.

Juoksemisen riemua

Eilen mietin pitkään lähdemmekö luontopolulle vai ei. Mulla ei ollut kuumetta, mutta lämpö oli nousussa, joten päätin jäädä kotiin lepäämään. Tänään lähdettiin aamusta agikentälle. Edelliset agitreenit oli 7 viikkoa sitten. Ei todellakaan ollut tarkoitus pitää vielä taukoa, mutta aina ei asiat mene niin kuin on sunnitellut.


Aluksi tehtiin hyppytekniikkaa set point-harjoituksella. Heti kun päästin Mikon irti, poika lähti vetämään rallia kentän ympäri. Mikolla on ollut hyvin vähän äksöniä elämässään viime viikkoina, joten se nautti kovasti kun pääsi juoksemaan. Hyppytekniikan jälkeen tehtiin irtoamis/vauhtiharjoitus eli hyppy-putki-hyppy suora. Pidin Mikon ensimmäisen hypyn takana kun Markus lähti namikipon kanssa Mikoa kutsuen viimeisen hypyn taakse. Taidettiin tehdä 3-4 toistoa ja kaikissa irtoaminen ja vauhti tosi hyviä. Tein vielä Mikon kanssa ilman namikippoa saman hieman kaartuvan suoran ja lopussa oli rengas. Meni kivasti. Luulin juosseeni tosi kovaa, mutta videolla vauhti ei näyttänyt läheskään siltä miltä tuntui :) Lopuksi tehtiin keinutreeniä. Markus piti keinua paikallaan ja laski sen maahan. Olin tosi iloinen kun Miko jo ensimmäisestä toistosta lähtien laukkasi keinulle. Eikä Miko laskuvaiheessa ollut hyppäämässä pois, vaikka pari kertaa Markus antoi keinun tipahtaa alas ehkä noin puolen metrin korkeudelta. Keppitreeniä oli myös tarkoitus tehdä, mutta treenimäärä oli ihan riittävä ilmankin.


Iltapäivällä mittasin taas lämmön, joka oli jälleen nousussa. Nyt sitten mietin lähdemmekö huomenna Espoon luontopolulle vai ei... Polun varrella on järvi ja toivon, että se olisi sopiva Mikon uimatreeneille. Kovasti tekisi mieli, mutta en tiedä kannattaako kun illalla pitäisi päästä leffaan ja lauantaina on muiden menojen lisäksi feastarikäynti ohjelmassa. Eihän se olisi kuin kävelyä... On tämä niin epäreilua.