torstai 24. marraskuuta 2016

Kastrointipäivitys

Meidän elämään ei kuulu mitään erikoisempaa treenipäivien välillä, joten ei oikein ole muuta päivitettävää. Tässä nyt kuitenkin lyhyesti muut kuulumiset.

Mikon kastroinnista on nyt 8 viikkoa. Haava parani aikaa sitten, mutta hieman hammaslääkärin jälkeen huomasin, että haavasta sojottaa jotain. Ilmeisesti kyseessä oli sulamaton tikin pala. Se oli sen verran tukevasti kiinni, ettei se lähtenyt kevyesti vetämällä irti. Jossain vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, että Miko nuolee jalkoväliään normaalia useammin. Kurkistus haaroihin paljasti, että Miko oli ilmeisesti itse repinyt tikin pätkän pois ja näytti siltä, että vähän ihoa on lähtenyt. En halunnut pistää Mikolle kauluria estämään nuolemista, sillä joka kerta, kun Mikolta ottaa kaulurin pois, alkaa pitkä nuolemissessio haaroissa. Sillä ei ole merkitystä, minkä vuoksi kauluri on, sillä niin käy aina. Se tuntuu olevan loputon kierre. Miko oli kuitenkin nuollut haavaa enemmän kuin ajattelin, joten kauluri oli pakko ottaa käyttöön, ettei Miko saa tulehdusta aikaan. Pistän ärtyneisiin kohtiin Vetramiliä pari kertaa päivässä. Toivottavasti iho paranisi pian. Miko tiputtaa taas turkkiaan. Samalla kuitenkin rintakarvat ja housut ovat tuuhentuneet. Turkissa näyttäisi hieman näkyvän kastroinnin vaikutukset. Turkin laatuun tosin vaikuttaa karvanlähtö, mutta karvaa tuntuu kasvavan pikkuhiljaa. Muita muutoksia ei edelleenkään ole näkynyt.


Koiramessu -viikonloppuun on enää kaksi viikkoa. Se on sellainen tapahtuma, johon täytyy joka vuosi osallistua. Viime vuosi oli varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun minulla oli koira ilmoitettuna näyttelyyn. On paljon kivempi mennä ilman koiraa, mutta hieman harmittaa, että ei sitten mentykään Rion kanssa viimeisiin junnukehiin. Toiselta tuomarilta Rio on jo saanut EH:n, joten hänelle ei siihen hintaan olisi kannattanutkaan ilmoittaa, mutta toinen olisi varmasti tykännyt Rion koosta. Mutta tuskin sitten muuten olisi tykännyt, joten ei titteleitä olisi tullut kuitenkaan :)  Tänään julkaistiin näyttelyiden aikataulut, joten pääsen suunnittelemaan viikonlopun ohjelmaa ja ostoslistaa. Riolle meinaan ainakin ostaa BoT-loimen ja uuden hihnan, sillä pelkään, että nykyinen nahkahihna menee joku päivä poikki. Puruluita ja ruokaa on myös toiveissa ostaa messuhintaan. Ehkä pitää takkejakin katsoa, kun tilaukseni Helsitarelle ei näytä tuottavan tulosta... Kaikkein mieluiten haluaisin Riolle takin samaa mallia kuin Mikolla on, sillä tykkään siitä, mutta tilausvahvistusta ei kuulu, vaikka olen peräänkin kysellyt.


Olen suunnitellut Riolle loppuja terveystarkkeja tammi-helmikuulle. 3,5 viikon kuluttua Rio on jo 1,5 -vuotias, joten alkaa olla sopiva aika röntgenkuville. Rion sisaruksista yksi ja Lokin ensimmäisestä pentueesta kolme on käynyt kuvissa ja kaikilla on ollut lonkat A:ta, joten toivottavasti Riolle tulee myös yhtä hyvät tulokset. Mutta yksi huolenaihe on. Molemmista pentueista on yhdeltä kuvattu myös selkä virallisesti ja molemmilla oli jotain pientä häikkää, LTV1 (nikamaepämuodostuma ensimmäisessä ristiluun nikamassa) ja VA1 (viimeisessä kaularangan nikamassa vajaakehittyneet kylkiluut). Onneksi vain pientä, joka ei haittaa elämää, mutta jollain voikin olla jotain vakavampaa. Riokin on vielä tuommoinen köyryselkä...


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Perjantain treenit

Rio ja fasaani
Perjantaina oli treenipäivä. Riolle suunnittelin esteen tarjoamista sekä hypyllä että putkella. Matkalla reitin varrelta löytyi kuollut fasaani. Rio oli siitä kiinnostunut ja päästin sen haistelemaan. Varovasti Rio haisteli lintua ja jatkoi sitten matkaa. Mikoa ei kiinnostanut yhtään, vaikka riistalinnut sitä yleensä kiinnostaa. Yritin ottaa kuvaa, kun Rio haisteli fasaania, mutta onnistuin kahdesti tiputtamaan puhelimen hankeen. Paluumatkalla otin kuvan, mutta silloin ei enää kumpaakaan lintu kiinnostanut. Ilmeisesti kipulääkkeestä on ollut hyötyä, sillä menomatkalla Miko lähti haastamaan Rioa leikkiin kolmesti.

Aloitimme treenit Rion kanssa hypyn tarjoamisella. Se meni hyvin, sillä Rio tiesi mikä on homman nimi. Vaihtelin omaa sijoittumistani esteeseen nähden ja muistin olla molemmilla puolilla estettä.

Mikon kanssa teimme rallytokoa samoin kuin edellisellä kerralla eli kävelimme ympäri hallia tehden erilaisia kylttejä, mitä mieleen tuli. Mikon vire oli hyvä, joten tehtävätkin onnistuivat hyvin. Hitaassa vauhdissa Mikon takapuoli taisi pariin kertaan painua maahan.

Seuraavana Rion kanssa yritin putken tarjoamista lyhyellä putkella. Pari kertaa onnistui, mutta sitten Rio alkoi yrittää kaikkea muuta. Vieressä oli kepit ja niillä Rio yritti jotain tehdä. Ei kuitenkaan pujotella :) Lopulta Rio meni keppien vieressä olleelle hypylle. Siirryin sitten sinne ja jatkoimme hypyn tarjoamista kahdella hypyllä. Rio tajusi nopeasti idean, kun seisoin kahden hypyn välissä. Sitten meni vaikeammaksi, kun siirryin toisen hypyn vierelle. Mutta ei se kauaa vienyt, että Rio lähti hyppäämään myös toista hyppyä. Ensin se yritti mm. läiskiä tassulla rimaa.

Ajattelin lopuksi päästää pojat leikkimään, sillä Miko oli oman vuoron jälkeen yrittänyt Rioa leikkiin. Vähän pojat leikkivätkin, mutta Mikolla olikin hajut enemmän mielessä. Tein sitten vielä Rion kanssa vähän tokoa eli seuraamista ja perusasentoa.













perjantai 11. marraskuuta 2016

Miko hammaslääkärissä

Keskiviikkoaamuna vein Mikon Mevettiin hammashuoltoon. Vaaka näytti 14,2 kg, eli Miko painoi 100 g vähemmän kuin ennen kastraatiota. Hieno juttu, ettei paino ole lähtenyt nousuun. Kastroinnin jälkeen kävin Peten Koiratarvikkeen Tammiston myymälän avajaisissa, jossa mm. katselin uusia nappuloita Mikolle. Päädyin Canaganin Light/senior -ruokaan. Sain apua hyvin asiantuntevan oloiselta myyjältä. Hän ehdotti, että ruokaa vaihtaisi vasta sitten, jos painoa alkaa tulla, mutta halusin vaihtaa heti, sillä Mikoon tarttuu paino helposti. Toisaalta en tiedä, onko sillä mitään väliä, mitä nappulaa Miko syö, sillä pääosin sen päivittäisestä ruuasta 0,5 dl on nappulaa. Silloin tällöin Miko syö enemmän nappulaa, sillä välillä raakaruoka loppuu tai en jaksa paloitella pötköjä annoksiksi.

Mikon hammashuollon teki Elise Luttinen-Aho, joka on perehtynyt hampaisiin. Tarkoituksena oli poistaa heiluva etuhammas, ottaa hampaista röntgenkuvia ja poistaa hammaskiveä. Pyysin ensin tutkimaan Mikon selkää ja takaosaa, sillä muutaman kerran kastraation jälkeen Mikon selkä on tuntunut olevan kipeä. Lihakset sillä kyllä on jumissa, joten fyssariaikaa on jo jonkin aikaa pitänyt varata. En ole sen kummemmin ollut huolissani, sillä Miko on ihan normaalisti hyppinyt sänkyyn ja leikkinyt Rion kanssa. Lihaksista ell kirjoitti näin: "Rintarangassa lihaksisto kauttaaltaan aristava, lannerangan loppuosassa lievää arkuutta. Molemmin puolin etureidet ja iliopsoakset lievästi aristavat. Lievää epämukavuutta lonkkien ääriojennuksessa." Miko olikin enemmän jumissa, kuin mitä olin osannut ajatella. Ell kovasti suositteli fysioterapiaa ja määräsi viikon Rimadyl kuurin selän kipuiluun. Tarvittaessa kipulääkettä tulee antaa myös fysioterapian jälkeen, jos Mikoa "joudutaan käsittelemään rankasti". Sitten ell kuunteli sydämen ja pisti piikin takareiteen. Tällä kertaa Miko pisti vähemmän väsymystä vastaan kuin viimeksi ja se tuntui rauhoittuvan nopeammin. Mikon nukahdettua lähdin kotiin.

Olin flunssan vuoksi pari päivää sairaslomalla ja siksi pääsin hakemaan Mikon jo puolenpäivän jälkeen. Käynti maksoi ihan reilusti (130 €) hinta-arviota vähemmän, joten mitään yllätyksiä ei ainakaan ollut tullut. Miko huomasi minut heti, kun se pääsi ovesta vastaanoton puolelle ja lähti kovasti vetämään kohti. Miko oltiin vasta hetki aikaisemmin otettu tipasta pois. Miko oli yllättävän pirteä, mutta hoitaja sanoi, että todennäköisesti se menee kotona heti nukkumaan. Kaikki oli mennyt hyvin eikä etuhammasta ollut tarvinnut poistaa. Heiluminen oli ihan normaalia. Sama hoitaja oli meillä myös Rion ultrassa ja hän on kyllä ihanan pirtsakka ja iloinen :) Hän selitti, kuinka hän oli ollut ihan ihmeissään nähdessään Mikon hampaat. Nehän oli kuin kaksivuotiaalla :) Kovasti hän kehui Mikon hammaskaluston kuntoa. En kyllä voi ottaa siitä kunniaa itselleni, sillä en ole harjannut Mikon hampaita eikä Miko juurikaan järsi mitään kovaa. Nyt se on alkanut syödä hirvipuruluita, mutta en tarjoa niitä Mikolle yhtä usein kuin Riolle. En usko, että päivittäisillä Dentastixeilla on osaa eikö arpaa :) Mikolla on "oikea" syljenkoostumus, onneksi.

"Narkoosissa hampaat puhdistettiin ultraäänilaitteella, jonka jälkeen hampaat tarkistettiin ja lopuksi hampaat kiillotettiin.

Mikon hampaat ovat terveet, ikenissä lievää ientulehdusta, joka paranee nyt kun hammaskivi ja plakki poistettiin. Ylhäällä etuhampaiden 102, 202, vasemmalla alhaalla M3 (311), oikealla alhaalla M2 (410) hampaiden etuosassa hieman syventyneet ientaskut (3mm) -> rtg-kuvat ok. Alaetuhampaissa 301, 401 normaalia alaetuhampaan liikkuvuutta (ei hampaiden heilumista) -> rtg-kuva alueelta ok."

Ell suositteli, että hampaita alettaisiin harjata. Täytyy yrittää ottaa se tavaksi molempien kanssa.

Miko yritti kotona ensin pysyä hereillä (eikä näyttänyt iloiselta :D )

Ennen ja jälkeen kuvia:
(Rio molemmissa kuvissa taustalla :D )



maanantai 7. marraskuuta 2016

Loka-marraskuun vaihteen kuulumisia

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään kummempaa. Toissa viikolla oli treenit, joihin en ollut valmistautunut mitenkään. Pistin Riolle kaksi vastakkaista mutkaputkea ja niiden väliin yhden hypyn. Tarkoituksena oli kai tehdä kahdeksikkoa esteiden välillä, mutta heti alkuun tuli huomattua, etten tosiaan ollut miettinyt treeniä sen kummemmin. Hyppy ei vain tuntunut mitenkään sopivan mukaan. Rio meni hypyn ohi ja oli kiinni kädessäni, jonka vuoksi se ei aina mennyt putkeen. Syy siihen oli ihan yksinkertainen; minulla oli juustopalat kädessä valmiina, kun palkka olisi silloin nopeammin saatavilla. Juusto oli ilmeisesti myös niin hyvää, ettei lelu kelvannut kuin vasta ihan lopuksi. Toinen syy leikkimättömyyteen saattoi olla metelöivä Miko. Me ei olla hetkeen aikaan oltu hallissa, joten Rio ei ole siellä ihan rennosti ja siihen vielä päälle jännitys Mikon ääntelystä. Videolla joitain pätkiä, mutta ei ole tosiaan meidän parhaimmistoa. Täytyy tämän viikon treeneihin valmistautua paremmin. Mikon kanssa tein rallytokoa. Kävelimme pitkin poikin hallia ja heitin tehtäviä päästä. Mikolla oli tosi kiva vire ja kaikki onnistui hienosti, vasemmalle käännöksetkin. Toissa viikonloppuna olisi ollut kooikereiden rallytokomestaruuskisat, joihin Mikonkin ilmoitin. Sen jälkeen tarkistin kipulääkkeen varoajan ja se olikin 28 vrk muistamani 14 vrk sijaan. Mikolla oli kisapäivänä vasta 23 vrk takana, joten jouduin perumaan ilmoittautumisen.


Juttelin tänään puhelimessa eläinlääkärin kanssa, joka ultrasi Rion viimeksi. Kerroin, että meille kuuluu samaa kuin ennenkin enkä huomannut Tardakilla olevan mitään vaikutusta. Rion juomista en ole seurannut kuin yhden viikonlopun ajan aikaisemmin, mutta kyllä se edelleen pissaa paljon ensimmäisillä koivennostoilla. Ell sanoi, että koirissa on eroja sisälle pissaamisen suhteen. Osa (suurin osa) ei koskaan pissaa sisälle ja jos pissaa, niin silloin on ollut äärimmäisestä hädästä kyse. Toisille koirille sisälle pissaaminen ei ole mikään ongelma, siis koiralle itselleen. Meillä Miko kuuluu ensimmäiseen joukkoon eli se pidättelee niin pitkään kuin mahdollista. Rio taas on jälkimmäistä porukkaa. Hyvä esimerkki lyötyy toissaviikolta. Olin syömässä aamupalaa, kun Rio meni eteisen matolle ja pissasi. Ulkonakin pissaa tuli vielä paljon, joten ilmeisesti sillä oli tosi kova hätä. Rio ei millään ilmoita, että ulos pitäisi päästä. Jatkotutkimuksia ell ei ehdottanut, vaan sanoi, että katsellaan. Jos sisälle pissaamiset lisääntyvät, niin sitten katsotaan uudestaan. Ajatuksena on käydä hakemassa "toinen mielipide" muualta eli varmaan YES:sta. Mutta katsellaan jatkoa jossain vaiheessa. Ylihuomenna Mikolla on hammaslääkäri, jonka hieman yläkanttinen hinta-arvio hirvittää sen verran, ettei Rion vaivoja selvitellä vielä. Mutta rokotukset voisi nyt käydä saattamassa ajan tasalle.

Tuntuu ihan oudolta, että nyt on jo ihan kunnon talvi. Olen skeptinen talven jatkumisen suhteen ja odotan, että kohta lämpö menee taas plussalle ja lumi sulaa. Sitä en tosin toivo, sillä talvi on kiva vuodenaika, niin kuin kaikki muutkin vuodenajat. Täytyy hyödyntää ihanat talviset maisemat ja ottaa kameraa mukaan lenkeille. Harmittavasti vain viikonloppuina on riittävän valoisaa kuvaamiselle. Lumessa on paljon hajuja, jotka kiinnostavat molempia koiria. Ei kyllä kastrointi ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut Mikon haisteluihin. Lauantaiaamuna satoi hiljalleen isoja lumihiutaleita. Rio yritti pyydystää hiutaleita ilmasta. Se oli tosi söpöä :D



Koirien ulkoilutuksia yhdessä ja erikseen on tullut mietittyä viime aikoina. Ulkoilutan koiria erikseen silloin, kun on aikaa ja jaksaa eli pääosin viikonloppuisin, joskus myös arki-iltoina. Mielelläni tekisin sitä useamminkin, sillä Rion kanssa on vielä paljon tehtävää, mutta arkisin ei vain voi, kun koirat joutuu jo muutenkin odottamaan pitkään ulospääsyä. Haukkumisia olen erityisesti pohtinut ja miettinyt, kuinka mukavaa on olla Mikon kanssa kahdestaan ulkona, kun se ei turhia hauku (yleensä). Mutta sitten, kun olen molempien kanssa samaan aikaan, niin Mikolla on haukku turhan herkässä. Tänään tuli päivälenkillä ihan hyvä esimerkki siitä, miksi erikseen ulkoilutus olisi hyvä juttu. Rio näki lenkin alussa vastaantulevan miehen, joka jostain syystä epäilytti Rioa. Normaalisti Rio ei juuri noteeraa vastaantulijoita. Rio päästi jonkun pienen äännähdyksen, jonka jälkeen Miko syöksähti hajujen pauloista kauheasti haukkuen. Sitten, kun se näki, ettei mitään ihmeellistä ollutkaan, se palasi hajujen pariin. Se tietenkin vahvisti Rion epäilystä ihmistä kohtaan. Rion ei tarvitse päästää kuin pieni murahdus, niin Miko ryhtyy kauheaan haukkuun. Ei onneksi aina, mutta usein. En tiedä, miksi se on niin epävarma kun Rionkin on mukana. Toinen tapaus sattui hieman myöhemmin. Rio taas näki epäilyttävän ihmisen, joka tuli meidän takana. Samaan aikaan sivusta päin oli tulossa koiria, joita Rio ei nähnyt. Yksi niistä haukkui ja Rio luuli haukun tulevan miehestä. Rio syöksähti peloissaan karkuun ja hihnan pituuden tullessa vastaan, Rio poukkoili edessäni, kun se halusi sekä mennä suoraan eteenpäin kauas miehestä ja katsoa taaksepäin, jotta se näkee missä mies menee. Tällä kertaa toisen koiran haukku vahvisti Rion epäilyä ihmistä kohtaan. Rio ei reagoinut mitenkään, kun mies käveli ohi ja taisi se todeta, ettei vaaraa ollutkaan. Rion kanssa haasteita löytyy monella saralla, samoista syistä kuitenkin.