lauantai 31. lokakuuta 2015

Pentukurssilla ja pentutreffeillä

Tiistaina oli Rion pentukurssin toiseksi viimeinen kerta. Aloitimme kertaamalla eteen istumista (eli luoksetuloa) ja sitten sitä tehtiin koirakko kerrallaan viereisessä huoneessa. Emme ollut Rion kanssa treenannut tätä yhtään viikon aikana, joten edelleenkään ei eteen istuminen onnistunut, mutta palkkasin sitten siitä, että Rio on puolen metrin päässä. Jännää, että silloin kun yritän saada Rion istumaan eteen, se alkaa vähitellen menemään sivuun. Ja sitten kun yritän saada sen istumaan sivulle, niin se siirtyy koko ajan eteenpäin... Kouluttaja piti Rion hihnasta kiinni ja minä menin muutamien metrien päähän kutsumaan Rioa. Teimme 4-5 toistoa ja joka kerralla Rio tuli kauhealla vauhdilla, hyppäsi ensin minua päin ja istui sitten. Eikö pääasia ole, että se tulee vauhdilla luokse :) Mutta hienoa, että se tajusi istua, vaikka ei harjoitteluissa oltukaan päästy vielä niin pitkälle. Harjoittelimme ohituksia niin, että yksi koirakko kerrallaan käveli käytävän päästä päähän. Aluksi pentu seurasi vasemmalla ja sitten oikealla, jotta se oli aina vastakkaisella puolella kuin ohitettavat pennut, jotka istuivat omissa loosseissaan. Ohitettavia pentuja palkattiin aina kun ohittava pentu oli näköpiirissä. Riolta sujui hyvin sekä ohitus että ohittavan pennun katsominen. Rioa siinä tilanteessa kiinnosti namí enemmän kuin toinen pentu, mutta kyllä se pentua nopeasti vilkaisi, sillä vain siitä sai namin. Lopuksi pennut saivat tutustua alustoihin. Aloitimme Rion kanssa ritilällä, sillä olen huomannut, että Riokin hyppii usein niiden yli. Selkeästi se ei ollut mukava alusta, mutta kun namia tuli vain ritilän päällä ollessa, niin kyllä Rio sitten oli koko ajan menossa ritilälle kävelemään. Muut alustat olivat pieni, hyvin täysi tasapainotyyny ja iso, aika lötkö (eli ei-täysi) tasapainotyyny. Tasapainotyynyt ovat Riolle ennestään tuttuja, joten ne olivat helppoja. Isompi tosin hieman aluksi jännitti, koska siinä tuntuma oli niin erilainen, kun se ei ollut pinkeä.

Jälleen pentukurssin jälkeen Rio oli edelleen täynnä energiaa, kävi kierroksilla ja oli siksi rasittava. Keskiviikkona en olisi jaksanut tehdä mitään työpäivän jälkeen, mutta Rio oli täynnä energiaa eikä antanut olla rauhassa. Se tarvitsi aktivointia. Varmaan sekin iän myötä rauhoittuu. Tietenkin jotain aktivointia pitää tarjota, mutta en myöskään halua totuttaa sitä siihen, että koko ajan on jotain virikettä. Välillä pitää osata vain olla. Kun Riolla riittää virtaa, sillä menee helposti yli. Silloin se alkaa purra ja repiä vaatteita sekä hyökkäilee kohti kasvoja. Välillä kovan murinan kera. Se on hieman huolestuttavaa, mutta yritän olla provosoimatta sitä ja Rio rauhoittuu, kun nousen ylös seisomaan enkä kiinnitä siihen huomiota. Riolle ärähtäminen saa sen vain hetkeksi lopettamaan, mutta kohta se on taas kimpussa. Miko sietää Rioa ihmeen hyvin, vaikka Rio on välillä sen kimpussa rasittavuuteen asti. Paljon Miko kylläkin murisee, mutta ei se silti kovinkaan usein aja Rioa pois. Aina aamulla, kun Miko nousee ylös, se kohtaa heti ensimmäiseksi naamalle hyppivän Rion. Samoin käy, kun tulemme Mikon kanssa ulkoa. Voisi Miko vähän useamminkin sanoa Riolle, että nyt riittää. Miko on aika kiltti. Vaikka se osaa tarvittaessa puolustaa ruokaansa ja lelujaan, niin on Rio silti päässyt varastamaan Mikolta ruokaa ja lelut Miko luovuttaa helposti ja siksi esim. vetoleikit loppuvat lyhyeen.

Torstaina tapasimme Irra-bretonin. Irra oli niin kovin energinen, että melko nopeasti Riolla paloi käämi. Hetken rauhoittumisen jälkeen kaikki oli taa ok. Irra on jo selkeästi Rioa isompi, vaikka ei säkäkorkeudessa paljon eroa ole. Harmittavasti nyt alkaa olla jo niin aikaisin pimeää, etten olen saanut hetkeen Riosta ja Irrasta kuvia.

Rio oli perjantaina Halloween-tunnelmissa

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Leikki on pennun työtä

Tiistaina oli Rion pentukurssin kolmas kerta. Aloitimme kertaamalla edellisen kerran harjoituksista vapauttamista. Viimeksi tätä piti harjoitella maahanmenoilla, sillä istumassa Rio ei pysynyt. Nyt onnistui istuminen ja tuntui, että vapaa -sanalla alkoi olla jo jotain merkitystä. Harjoittelimme myös sivulla kulkemista, joka ei edelleenkään tahdo onnistua vasemmalla puolella. Rio poikittaa niin paljon, että palkattavia hetkiä ei tule usein. En muista enää tehtiinkö jotain muutakin, mutta viimeisenä harjoittelimme luoksetuloa takaperin ketjuttaen. Tarkoituksena oli pk-tottismainen luoksetulo eli niin, että koira tulee eteen istumaan. Minä haluan, että jos Rion kanssa tokoilemme, niin luoksetulo on suoraan sivulle (eikä siinä käytetä luoksetulokäskyä). Edessä istumista tarvitaan rallytokossa, joten ei mennyt tämä harjoitus hukkaan. Harjoitusta kyllä tullaan tarvimaan, sillä Rion saaminen eteen istumaan ei ollutkaan helppoa. Jos yritin astua lähemmäksi, Rio peruutti eikä houkuttelukaan toiminut. Tunnin lopuksi kouluttaja kysyi onko Rio aina yhtä energinen :) Juu, kyllä se on. Hän vielä hieman rapsutti Rioa ja kehui sitä reippaaksi. Odotin Rion nukkuvan illan, mutta sen sijaan sillä riitti virtaa niin paljon, että se alkoi olla jo rasittava...

Viikonloppuna Riolla oli paljon leikkiseuraa. Perjantaina menimme tapaamaan Rion Muru-siskoa. Edellisestä tapaamisesta oli jo aikaa ja Rioa jännitti synnyinkotiinsa palaaminen. Aluksi Muru ja Aia-emä tulivat tervehtimään ja sitten muutkin koirat. Rio tuli heti syliini, kun kyykistyin. Kovin oli jännää ja siksi Rio taisi tyhjentää anaalirauhasensa, ainakin hajun perusteella. Lähdimme läheiselle niitylle, jossa Rio ja Muru pääsivät leikkimään. Oli jo hämärää ja nopeasti tuli pimeää. Sisaruksilla oli kivaa keskenään ja leikit jatkuivat vielä pihassa, jossa valoa oli enemmän. Kävimme myös sisällä. Oli kyllä jännää, että vaikka Rio on viettänyt puolet elämästään Sannan ja Esan koiralauman keskellä, niin ihan kuin se olisi ollut vieraiden koirien keskellä. Rio kovasti viestitti eleillään olevansa pieni ja harmiton. Murun kanssa se oli rento, mutta äiskäkin oli jännä, sillä olihan se jo pistänyt poikansa ojennukseen. Kotona meillä oli väsy poika, sillä niin oli rankkaa käydä synnyinkodissa :)

Lauantaina matkustimme poikien kanssa Tapiolan Mustiin & Mirriin. Olin ilmoittanut molemmat Eläinten koulukuvaukseen, jossa Miko on jo kahdesti käynyt. Suunnittelin, että ensin kuvataan Rio, sitten Miko ja lopuksi pojat yhdessä, jotta Riolla on välissä hengähdystauko. Olin myös jo päättänyt, että jos Rion kuvaamisesta ei meinaa tulla mitään, niin annetaan sitten olla. Olin etukäteen vähän harjoitellut Rion kanssa paikalla istumista, mutta ei Rio siltikään malttanut pysyä paikalla, jos otin vähän etäisyyttä. Odotellessa Hipsa omistajineen tuli paikalle, sillä heillä oli kuvausaika meidän jälkeen. Pentuset vähän jo painivat, mutta otin Rion sitten syliin, että se säilyy siistinä (eli kuolattomana). Mikokin pääsi tervehtimään Hipsaa. Kuvauksen eivät alkaneet kovin hyvin, sillä Rio ei pysynyt paikallaan. Vaihdoimme sitten Mikoon, jolta poseeraus tai ainakin paikalla pysyminen onnistuu. Mikon kanssa haasteena on saada ilme iloiseksi ja korvat hörölle. Miko on niin vakava :) Sitten otimme Rion mukaan ja olin yllättynyt kuinka hyvin se malttoi pysyä paikallaan. Jonkin verran poikien väliin tuli hajurakoa. Sitten oli vielä Rion poseeraukset, jotka nekin menivät ihan hyvin. Olen kyllä niin tyytyväinen Rioon, joka ei ottanut yhtään häiriötä ympäristöstä, vaikka kuvaus oli liikkeessä, jossa oli muitakin asiakkaita ja käytäviltä kuului kuulutuksia. Kuvaajakin kehui tosi reippaaksi. Nyt sitten odotellaan kuvia.

Hipsan kuvauksen jälkeen pennut pääsivät leikkimään. Hipsa oli kasvattanut turkkia sitten viime näkemän. Edelleen leikit sujuivat hyvin, vaikka kokoeroa on jonkin verran. Mikokin oli nätisti, vaikka pennut leikkivät sen ympärillä. Yleensähän Miko alkaa haukkua, jos joku riehuu tai leikkii sen lähellä.

Rion takajaloilla on eri määränpää kuin muulla kropalla

Eihän Rio suinkaan yritä ketään astua

Mikki-mies

Ruuhkaa vesikupilla (Hipsa, Rio & Miko)

Akrobatiaa


Tänä aamuna aloin sheippaamalla opettamaan Riolle merkin kiertämistä. Riolla on ensimmäinen agilitykoulutus tulossa vuoden lopussa ja sitä varten täytyy vähän tehdä jotain, vaikka sinne olenkin menossa vinkkejä hakemaan. Merkkinä sai toimia talouspaperiteline. Naksuttelin ensin, kun Rio lähestyi telinettä ja sitten kun Rio oli menossa telineen vierestä (ei siis vielä mennyt ohi, mutta oli menossa samaan suuntaan kuin pitäisi telinettä kiertäessä). Ja kohta Rio jo kiersi talouspaperitelineen. Ei se ihan vielä ymmärtänyt, mistä palkka tulee, joten välillä Rio kovasti haukkui, kun ei maahanmenoista ja peruutteluista tullut palkkaa. Vielä yhden onnistuneen suorituksen jälkeen pidimme pienen tauon (oli Mikon vuoro) ja sitten jatkoimme. Nyt kiertäminen alkoi jo sujua paremmin. Kyllä tuo pentu on fiksu! Tai sitten vaan naksutinkoulutus on hirveän hyvä koulutustapa. Tai ehkä sekä että :) En uskonut, että noin nopeasti Rio lähtisi kiertämään telinettä.

Tarkoituksena oli jatkaa agilityyn liittyviä harjoituksia hallilla, mutta lähdimmekin Espooseen tapaamaan Jack-kooikeria, joka on Rioa tasan viikon nuorempi. Jack ja sen Hetja-emä olivat aluksi hieman jännittäviä, mutta melko pian pojilla alkoi leikkiyritykset hihnassa. Lenkkeilimme pellon viereen, jossa pikkupojat pääsivät irti ja Hetja jatkoi matkaa kotiin. Jackiä alkoikin vähän jännittää, joten leikit jäivät hetkeksi. Jackin rohkaistua pennuilla oli oikein hauskaa juosten ja painien. Kurainen pelto oli kiva ja pennut sen näköiset. Leikkien jälkeen pojat joutivat hihnaan ja jatkoimme lenkkeilyä, kunnes tulimme seuraavalle sopivalle leikkipaikalle. Kävelimme pellolla jonkin aikaa ja pojat vielä jaksoivat juosta. Sitten taas jatkoimme matkaa ja päädyimme Jackin kotipihalle. Pihalla meno vielä jatkui ennen kuin siirryimme sisälle. Pikkumiehet joutuivat suihkuun. Sitten alkoikin jo uni tulla. Rio ja Jack olivat hyvin tasaväkinen pari eikä väsymyksestä huolimatta Riolla palanut kertaakaan pinna. Täytyy ehdottomasti tavata vielä uudestaan. Kotiin palattuamme treenien alkuun oli enää vajaa tunti, joten ne jäivät tällä kertaa välistä. Miko kun ei ole vieläkään käynyt fyssarilla.

Pellolla tulee kuraiseksi...

Rio on niin hurja, että Jack juoksee karkuun

Jackin yllätyshyökkäys

Rio-gaselli

Pikku Ripsu

Jalkoja


Jack

Lisää kuvia Riosta, Hipsasta ja Jackista löytyy täältä ja täältä.

Rion paino oli tänään 5,7 kg.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Rio 4 kk

Rio on tänään 4 kuukautta vanha. Se on 33 cm korkea ja painaa 5,5 kg. Miko oli samanikäisenä 9,9 kg ja 37-39 cm.

Rio 4 kk

Rio a.k.a Rii, Ripsu, Ripsa, Ripsi, Ripa, Rippana, Riiuska, Riiu on aivan ihana pentu. Yhtään ei ole kaduttanut pennun hankinta :) Riossa on tosin samanlaisia piirteitä kuin Mikossa, sellaisia ei niin kivoja piirteitä. Olen itseeni pettynyt, etten ole enempää panostanut vieraiden ihmisten ja koirien kohtaamiseen, sillä alusta lähtien oli selvää, että ne jännittävät Rioa. Paheeni on saamattomuus, kaikenlaisia aikomuksia kyllä on, mutta niiden toteuttaminen on toinen juttu. Toisaalta myös kahden koiran kanssa eläessä ei pysty panostamaan samalla tavalla kuin yhden koiran kanssa. Miko on kiva koira, mutten toista samanlaista halua. Riossa on paljon hyviä piirteitä. Sitä on sanottu rauhalliseksi, mutta Rio on aikamoinen duracell-pupu ja välillä kauhea riiviö. Se on ehkä vähän vieraskorea :) Rion energisyys on mieleeni, se on helposti koulutettavissa, se tutustuu rohkeasti uusiin paikkoihin, se on tosi ketterä ja välillä kova pomppimaan. Rio tykkää olla sylissä syömässä puruluuta tai lelua. Se on pusupoika. Rio joskus haukkuu helposti, varsinkin jos on koulutustilanteesta kyse ja se joutuu vähäänkään odottamaan. Hieman on malttamaton pieni mies.

Riosta on tullut kuvattua kahden kuukauden aikana video jos toinenkin. Kokosin videoita yhteen ja alla tulos. Musiikkina on isännän biisi (Markus Hakala: Curacao).


Lopuksi vielä kuvia tältä päivältä, muutama lisää täällä.

Riolla on hassu kuvio takapuolessa




Nostetaan jalkaa!








sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Vilkas viikonloppu

Torstaina kävimme Viikissä tapaamassa Irraa. Pennut eivät olleet nähneet toisiaan kahteen viikkoon ja varsinkin Irra oli kovin innoissaan. Se haukkui melko paljon eikä se ilmeisesti ollut Rion mieleen, sillä se kiivastui pentujen leikittyä jonkun aikaa. Pienen leikkituokion jälkeen lähdimme kävelemään kohti samaa paikkaa, jossa Rio oli tavannut Xemaa. Isolla nurmialueella pennut pääasiassa kulkivat omia reittejään, mutta välillä Rio juoksutti Irraa. Taitaa Riokin olla yhtä mielissään takaa-ajattevana olemisesta kuin Mikokin. Mikä sen parempaa kun juoksuttaa itseään hieman hitampaa koiraa :D Suojaisassa paikassa pidimme pienet näyttelytreenit. Olin kotona ennen lähtöä pistänyt ensimmäisen kerran näyttelyhihnan Riolle ja Rio vain halusi purra hihnaa. Harjoittelusta ei oikein tullut mitään, joten meillä on vielä kauheasti töitä edessä ennen Rion näyttelydebyyttiä. Rio kulkee tosi nätisti oikealla puolella, mutta vasemmalla se kulkee sivuttain. Ja kun minulla oli nami kädessä, niin sen lisäksi Rio hyppi. Paikallaankaan se ei vielä malta seistä. Kotona heti naksuttelin seisomisesta. Pikku treenin jälkeen pennut saivat pehmolelun ja sen kanssa niillä oli kivaa. Irra juoksi Rioa karkuun lelu suussa ja Rio yritti kaikkensa saadakseen lelusta kiinni. Ja saihan se lopulta. Sitten ei kumpikaan päästänyt irti. Kun kävelimme takaisin nurmikolle, jossa pennut aloittivat leikkinsä, tuli matkan aikana useampi koiran ohitus. Ohitukset menivät hyvin. Rio kulki pääasiassa kontaktissa joko oikealla tai vasemmalla puolella. Irran omistajalle näyttää siltä, että Rio kulkee tosi nätisti hihnassa, mutta oikeasti se aika paljon syöksähtelee tai tahtoo vetää.

Rio-pitkäkoipi ja Miko-pilkkujalka

Perjantaina minulla oli lomapäivä, jonka käytin pääasiassa siivoamiseen. Iltapäivällä kävin Mikon kanssa Pirkkolan metsissä lenkillä. Olimme vasta päässyt kallioille, kun näin naisen kävelevän vastaan. Hetken päästä rupesin katsomaan tarkemmin naisen kädessä ollutta asiaa ja se näytti olevan hihna. Sitten näin hänen irti olevan koiran. Se oli aika iso sekarotuisen näköinen koira. Koira meni maahan meidät nähtyään ja sen omistaja lähti kohti koiraansa. Minä pysähdyin ja otin Mikon vasemmalle puolelleni, joka oli koirasta kauempana. Lähdin vähän sivuun, mutta olimme liian lähellä ja Miko haukahti tai ärähti. Sillä samalla hetkellä koiran ampaisi kohti meitä. Lähdin peruuttamaan pitäen Mikoa takanani, mutta koira lähti kiertämään taakseni. Hetken pyörin yrittäen pitää koiran erossa Mikossa, mutta se pääsi käymään kiinni. Irtokoiran omistaja yritti saada koiransa irti Mikosta. Muistikuvat tilanteesta ovat aika hatarat, mutta se tunne oli kauhea, kun näkee toisen koiran kiinni oman koiran selkänahassa. Sillä oli kunnon ote. Mikoa ei varmaan sattunut pahasti, sillä en muista, että se olisi vinkunut. Irtokoiran omistaja sai pitkältä tuntuneen, mutta todennäköisesti noin kymmenen sekuntia kestäneen, ajan jälkeen koiransa irti. Miko syöksähti kohti koiraa, mutta sitten se rauhoittui. Karvoja ei ollut lähtenyt irti eikä verta näkynyt, joten pahasti ei ollut käynyt. Irtokoiran omistaja sanoi, että hänen koiransa on suhtautunut muihin koiriin ystävällisesti. En pystynyt sanomaan yhtään mitään. Irtokoiran omistaja kysyi onko Mikolla kaikki ok ja vastasin "kyllä kai". Sitten molemmat lähdimme eri suuntiin. Kun olimme mennyt jonkin matkaa, pysähdyin tutkimaan Mikon takaselkää, mutta mitään ulkoisia vammoja ei näkynyt. Jonkin verran Miko aristi takaselkää koskettaessa.


Jatkoimme matkaa. Jonkin verran edettyämme kiinnitin huomiota kahteen varikseen, jotka rääkyivät ja lentelivät puiden latvoissa. Kiihdytin vauhtia, sillä en todellakaan halunnut jotakin puolustavia variksia kimppuumme. Yhdestä männystä mätkähti jotain maahan ja ajattelin sen olevan orava (ei kai varikset sentään oravien kimppuun käy?!). Käännyin katsomaan varisten suuntaan ja näin yhden männyn yläoksilla istuvan ison linnun. Tosi ison linnun. Siirryin vähän, että näin paremmin. Männyssä istui huuhkaja. Se oli ihan valtavan kokoinen. Olisikohan sama, joka vieraili meidän edellisen asunnon lähettyvillä viime tai toissa vuonna. Varikset härnäsivät huuhkajaa, joka istui tyynesti paikallaan. Yritin ottaa kännykän kameralla kuvaa, mutta jouduin zoomaamaan niin, ettei kuvasta saanut selvää. Yritin vaihtaa videokuvaan, mutta puhelimeni on jo hidas ja videotilaan vaihtamisessa meni useita sekunteja. Eiköhän juuri silloin huuhkaja lähtenyt lentoon ja katosi varikset perässään. Eli en saanut todistusaineistoa. Mutta oli se vaikuttava näky.


Koko sen ajan, kun katselin huuhkajaa, Miko istui vieressäni. Se ei ole normaalia, vaan se, että Miko vetäisi hajujen perään (koska olimme metsässä). Taisi poika olla järkyttynyt tapahtuneesta. Tiedä sitten millaisia henkisiä vammoja hyökkäys jätti. Seurasin loppulenkin ajan Mikon liikkeitä, jotta näkisin mahdolliset epäpuhtaudet. Pääasiassa Miko liikkui normaalisti, mutta välillä olin näkevinäni jotain pientä poikkeavaa. Jonkin ajan päästä, kun olimme taas hiekkatiellä, Miko meni yhtäkkiä maahan. Siinä se vaan makasi ja katsoi. Sattuiko sitä? Kokeilin Mikon jalkoja ja takaosaa eikä se mihinkään reagoinut. Oliko Miko vain järkyttynyt? Kehotuksestani se nousi ja jatkoimme matkaa. Miko on ollut ihan normaalin oloinen eikä se enää selkeästi arista takaselkää, mutta vähän kuitenkin. Rion kanssa se on leikkinyt ja ollut muutenkin kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Perjantai-iltana saimme vieraita, kun Paula ja Nova-kooikeri (Burning Red's Amazing Number One) tulivat meille yöksi. Nova jätettiin aluksi eteiseen pentuaitauksen taakse. Rio kävi sitä välillä ihmettelemässä ja jonkin verran haukkui. Olimme poikien kanssa sohvalla, kun Nova pääsi eteisestä. Tyttö lähti tutkimaan asuntoa ja Rio syöksyi sohvalta Novan perään keittiöön. Ihan odotettavasti Rio sai Novalta lähdöt. Sen jälkeen Rio osasi pitää Novaan etäisyyttä. Miko jo tietää kooikeritytöt eikä lähde tekemään tuttavuutta :) Nova kuitenkin pariin otteeseen osoitti kiinnostusta Mikoa kohtaan. Se heilutti häntää ja vikisi katsoen Mikoa. Miko oli molemmilla kerroilla jaloissani makaamassa ja se nousi istumaan ja alkoi myös heiluttaa häntää. Samalla Miko painui taaksepäin ja se lopulta nojasi jalkaani. Sen pidemmälle ei Novan liehittelyt edenneet. Iltapalalla keittiössä tapahtui jotain yllättävää. Miko antoi Novalle kovaa palautetta. Ei siis käynyt kiinni tai mitään, mutta selkeästi puolusti ruokaa/Rioa. Miko ei ole ennen puolustanut esim. ruokaansa, mutta Rion tultua siitä on tullut puolustuspiirteitä esiin. Rio suhtautui Paulaan hyvin ystävällisesti eikä jännittänyt ollenkaan. Novan ja Mikon ärähdysten jälkeen koirilla taisi olla asiat selvät. Nova sai olla keittiössä ja myöhemmin isännän tultua kotiin kaikki kolme kerjäsivät vierekkäin hänen iltapalakebabia.

Kerjäläiset Nova, Miko ja Rio

Aamulla lähdin Paulan ja Novan kanssa kohti Hämeenlinnan Tuulosta ja Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyä. Näyttelyyn oli ilmoitettu 75 kooikeria, joista 15 oli pentuja! Näyttely oli jouduttu siirtämään parkkihalliin, jossa oli ihan kauhea melu ja koirien haukku kaikui. Tosi hienosti siitä huolimatta kaikki pennut käyttäytyivät. Kameran asetuksia piti yrittää säätää hämärähköön parkkihalliin sopiviksi. Ensimmäisten pentujen aikana päätin kokeilla valovoimaisempaa 50 mm:n objektiivia, sillä kehät oli pistetty niin kivasti, että joka puolelta pystyi kuvaamaan. Pääsin kuvaamaan koiria pöydällä ja tuomarin arvostelussa niin läheltä, ettei zoomiobjektiivia tarvinnut. Pöydältä sain tosi kivoja kuvia. Muut kuvat ovat huonompia, mutta ihan ok. Jostain syystä koirien päät tahtoo jäädä epätarkoiksi. Ja kuvien rajaaminen lisäsi epätarkkuutta koko kuvassa. Ehkä joskus osaan säätää asetukset kunnolla. Oli siis onni, että otin toisen objektiivin mukaan. ROP- ja muihin useamman koiran kuviin se ei oikein sopinut, koska aina joku jäi epätarkaksi. Oli kiva näyttelypäivä ja onneksi erkkari ei jäänyt tänäkään vuonna välistä. Kuvia erkkarista löytyy täältä.


Tänään sunnuntaina otin Rion mukaan hyppytekniikkatreeneihin, sillä Miko joutuu olemaan sivussa, kunnes se on käynyt fyssarilla. Täytyykin etsiä uusi fyssari, sillä aikaisemmalla ei ole enää täällä vastaanottoa. Hallin nurkalla vastaan käveli mies, jonka ajattelin olevan humalassa. Sellaiset miehet yleensä haluaa tulla tervehtimään koiraa, joten harmittelin jo etukäteen huonoa ihmiskokemusta. Ja niinhän hän oli Riosta kiinnostunut. Mies osasikin lähestyä oikein eikä mennyt kauaa, kun hän jo vähän silitti Rioa ja leikitti sitä kuivuneella kasvin varrella. Mies oli dobberikasvattaja ja hänellä oli kokemusta jo useiden vuosikymmenien ajan. Ja kyllähän koirakokemuksen huomaa. Eikä mies ollut humalassa, mutta haisi viinalta. Toinen hyvä kokemus Riolle viinalta haisevasta miehestä. Hyvä juttu!


Saaran työkaveri oli tuuraamassa Saaraa. Sillä aikaa, kun hän teki pieniä pätkiä agilitya koiransa kanssa, minä leikin Rion kanssa ja pyysin sitä istumaan ja maahan. Tosi hienosti Rio pystyi keskittymään. Siirryimme hetkeksi vähän lähemmäksi ja silti Rion keskittyminen oli hyvää. Asia olisi ehkä ollut toinen, jos treenikaverimme koira olisi haukkunut. Lopuksi pyysin treenikaveriamme tekemään tuttavuutta Rion kanssa. Hänkin pääsi vähän kaulasta rapsuttamaan. Sen jälkeen metrin päässä olleelle mustalle kääpiövillikselle Rio alkoi rähistä. Se olikin ensimmäinen kerta. Otin Rion syliin ja sen sydän hakkasi kovasti. Pentu oli kovin kiihtynyt. Ilmeisesti vieras koira pelotti. Kun laskin Rion takaisin maahan, palkkasin sitä, kun se katsoi villistä. Kerran Rio vielä haukahti, mutta muuten oli nätisti.

torstai 15. lokakuuta 2015

Toimistokoira

Sunnuntaina oli Mikon treenipäivä. Hyppytekniikkaharjoituksina oli etäisyyksiä ja alastulo. Vähän oli ensimmäisessä harjoituksessa Mikolla hankaluuksia venyttää askelta ja väleihin tuli apuaskeleita. Laskeutuessa kuului vähän ähinää, joten siksi tehtiin toisena alastuloa. Kotimatkalla törmäsimme Purina Areenan kohdalla Sannaan ja Esaan, joilla oli mukana myös Muru. Miko pääsi tervehtimään Rion siskolikkaa. Murussa kiinnitti huomiota se, että se oli nyt rakenteeltaan vähän Rioa raskaampi. Rintakehä oli Murulla leveämpi ja Riosta onkin tämän hetkisen kehitysvaiheen perusteella tulossa kapea poikanen, kuten isänsäkin.


Toimistokoiraa väsyttää

Maanantaina otin Rion mukaan töihin, sillä syyslomaviikon vuoksi töissä on hiljaista. Ajatuksena oli myös, että pystyisin tekemään hieman pidemmän työpäivän ja Rio saisi tutustua uusiin ihmisiin. Rio lähti heti reippaasti tutustumaan tiloihin. Työpöytäni nurkalle pistin pienen kipon, jossa oli nameja. Siitä tarjosin nameja kaikille Rion tervehtijöille. Päivän aikana moni kävi Rioa katsomassa ja oli jännä seurata miten erilailla se reagoi eri ihmisiin. Joiltain Rio ei meinannut edes hakea nameja ja toiset pääsivät melko pian silittämään. "Arka" -sanaa tuli joitain kertoja kuultua ja kun olimme syömässä pienessä taukotilassamme, niin yksi remppamies (meillä on 1,5 vuoden remontti meneillään) ihmetteli, miten Rio voi olla niin arka. Vähän tuo sana särähtää korvaan enkä haluaisi sanoa Rioa araksi, vaan että se jännittää. Rio on kuitenkin kauhean reipas, vaikka vieraat ihmiset saavatkin sen perääntymään. Kovin kiinnostunut se silti on ihmisistä ja siksi usein ulkonakin ihmiset kumartuvat tervehtimään (ja siinä vaiheessa Rio perääntyy). Rion työpäivään mahtui uusien ihmisten lisäksi leikkiä ja riehumista sekä nukkumista. Rio oli niin ahkera toimistotyöläinen, että se nukkui kotona koko illan. Töissä huomasin, että Riolta oli lähtenyt etuhampaita ja kotona huomasin, että myös alhaalta oli lähtenyt.


Tiistaina en ottanut Rioa mukaan töihin, sillä meillä oli illalla pentukurssi. Täytyy erikseen mainita kaksi ihmiskohtaamista tiistailta. Ensimmäinen oli päiväulkoilun aikana. Nuori nainen kysyi saako hän silittää Rioa. Hänellä oli kova koirakuume eikä Rio varmaan sitä helpottanut :) Sanoin, että Rio vähän jännittää, mutta Rio käyttäytyikin toisin ja hyppi naista vasten ja veti sitten pienet spurtit. Iltalenkillä melko tumma intialainen (tai niiltä sunnilta kotoisin oleva) mies kyykistyi tervehtimään Rioa. Tilaisuus piti tietenkin käyttää hyväksi, joten kyykistyin itsekin reilun metrin päähän miehestä ja annoin hänelle namia. Ei Rio antanut silittää, mutta kävi tervehtimässä, vaikka aluksi vähän pöhisi. Onneksi osa ihmisistä ei pysty vastustamaan pentua :)

Pentukurssilla ensimmäisenä oli puhetta lupasanasta, jollainen meillä on jo käytössä ruokailussa. Eli Rio menee syömään vasta annettuani siihen luvan. Sitä voi käyttää moneen muuhunkin asiaan, joita koira haluaa, esim. toisten koirien kanssa pääsee leikkimään vasta luvan saatuaan. Myös vapaa-sanasta oli puhetta ja sitä harjoittelimme. Kouluttaja neuvoi tekemään niin, että sanoo vapaa-sanan esim. pennun istuessa ja heittää sitten namin, jonka perään koira lähtee. Nami jätetään pois, kun koira tietää mitä "vapaa" tarkoittaa. Tämä olikin haastavaa Rion kanssa, sillä emme ole vielä harjoitellut kestoa. Jotta toistoja on voinut tehdä mahdollisimman nopeaan tahtiin, olen aina naksautuksen jälkeen heittänyt namin kauemmaksi, jotta Rio ei ole palkan jälkeen valmiiksi siinä asennossa, johon menemistä harjoitellaan. Siksi Rio ei oikein malttanut pysyä istumassa enkä pystynyt vapauttaa sitä. Maassa Rio pysyi paremmin, joten saimme harjoiteltua vapautusta.

Seuraavana pennut kävivät yksitellen harjoittelemassa ovesta kulkemista. Sillä välin muut harjoittelivat kontaktia ja seuraamista. Yritin palkata Rioa niin, että se on vierelläni ja kontaktissa (ja mieluiten istuen, perusasentoa silmällä pitäen), mutta Rio tahtoo tulla eteeni tai olla vinossa. Ovesta kulkemisharjoituksessa oli tarkoitus, että koira istuu vierellä ja menee ovesta vasta vapaa-sanasta. Jos pentu nousi seisomaan, niin ovi pistettiin kiinni. Ovea avattiin vähitellen. Kerran meillä tuli vähän takapakkia, kun avasin ovea kerralla liikaa enkä pystynyt estämään Rion syöksyä ovesta. Oven toisella puolella oli lelu, sillä muuten Rioa ei olisi kiinnostanut mennä ovesta. Se olisi vain katsonut minua palkan toivossa. Riolla välähti tosi nopeasti ja saimme lyhyessä ajassa harjoituksen onnistumaan. Palkaksi Rio sai vapautuksen jälkeen leikkiä oven takan odottaneella lelulla. Hieno pentu! Hississä olen yrittänyt, että sinne saisi mennä ja poistua vasta luvalla, mutta automaattisesti avautuvia ovia en voi kontrolloida. Kouluttajan mielestä kannattaa treenata ovien kanssa ja kyllä sen sitten saa toimimaan hississäkin.



Seuraavana ja viimeisenä oli harjoittelussa vastaehdollistaminen. Kouluttaja kulki edestakaisin vetäen narun päässä olevaa lelua ja piti naksauttaa, kun pentu katsoo lelua. Jos pentu ei naksautuksesta kääntynyt katsomaan omistajaansa, niin sitten namia piti vain syöttää yhtäjaksoisesti pennulle niin kauan, kun kouluttajan vetämä lelu näkyi. Pentukurssilla pennut ovat omissa loosseissaan, joten ne eivät näe toisiaan ja siksi kouluttaja lelun kanssa ei näkynyt pitkiä aikoja kerrallaan. Seuraavana vuorossa oli aidon oloinen lelukoira, jota kouluttaja veti perässään. Narun päässä olevaa lelua Rio jäi kerran katsomaan pidemmäksi aikaa, mutta muuten naksautus sai Rion kääntymään minuun päin. Pentukurssia on nyt kaksi kertaa takana ja tuntuu, että tämä on satakertaa parempi pentukurssi kuin Mikon käymä. Vaikka en todellakaan tiedä kaikkea koiran koulutuksesta, niin en uskonut itse saavani juuri mitään irti pentukurssista. Ilmoitin Rion sinne häiriötreenin vuoksi eli jotta Rion kanssa tulee tehtyä jotain vieraiden koirien seurassa. Mielestäni se on pentukurssin suuri anti, ei niinkään se, mitä siellä tehdään. Tähän mennessä odotukseni pentukurssista ovat ylittyneet.


Keskiviikkona Rio pääsi taas töihin mukaan. Heti aamusta se hepuloi toimiston käytävillä. Ensin se riehui avainkaulanauhan kanssa ja sitten pallon kanssa. Pääosin samat työkaverit kävivät pentua tervehtimässä, mutta myös Riolle uusia tuttavuuksia kävi. Rio oli nyt väsyneempi ja se nukkuikin suurimman osan päivästä. Tai sitten se vain käyttäytyi normaalisti, sillä kyllähän se kotonakin enimmäkseen nukkuu työpäivän aikana. Johtuiko sitten riehumisesta vai mistä, mutta aamulla Rion rakko toimi hyvin aktiivisesti... Minun kanssa Rio leikki normaalisti, mutta muiden kanssa Rio ei lähtenyt kunnolla leikkiin mukaan. Rion käytökseen olen erittäin tyytyväinen. Se oli rennosti koko ajan ja kävi uteliaana tutkimassa paikkoja. Välillä se vieraili muissa huoneissa ja välillä lähti seuraamaan ihmisiä, jos he kulkivat ohi. Silloin, kun Rio nukkui, se saattoi nostaa päätä jonkun tullessa, mutta jatkoi sitten taas uniaan. Työmiehiäkin välillä kävi ja vain silloin Rioa pelotti, kun poraa käytettiin. Kotona oli taas väsy poika.

© Ulla S.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Rio 16 viikkoa

Perjantaina Riolla tuli taas yksi etappi elämässä saavutettua eli 16 viikon ikä, joka meinasi rokotuksia. Miko sai 16-viikkoisena tehosterokotuksen ja siitä noin neljän viikon päästä rabieksen. Jossain vaiheessa suositukset muuttuivat niin, että sekä nelosrokote että rabies annetaan samaan aikaan. Piti rokotusaikaa varatessa varmistaa, että nytkö ne sitten tulevat samaan aikaan. Halutessani rokotukset olisi voinut antaa myös eri aikaan.

Eläinlääkärin vaaka näytti 5,1 kg eli samaa lukemaa kuin meidän vaaka viikko sitten. Kotona punnitsin uudestaan ja sain taas useamman eri lukeman, mutta 5,3 kg tuli pari kertaa. Olkoon siis Rion 16-viikkoispaino 5,3 kg. Onhan sen täytynyt edes vähän kasvaa :) Korkeutta pikkumiehellä on 32,5 cm.


Katselin Rion ja Hipsan leikkikuvia ja mietin, että kahden kuukauden päästä Rion pitäisi olla samassa kehitysvaiheessa ja mitoissa. Sehän on vielä ihan sintti. Onneksi Loki on ollut saman ikäisenä samankokoinen. Korkeudeltaan Rio on myös samaa luokkaa, kuin sisarpuolensa eli Lokin ensimmäiset pennut. Jospa se ei ihan sintiksi jää :)

Rio 16 vko


Eläinlääkärireissusta ei jäänyt hyvät fiilikset. Ell oli sama kuin viimeksi, mutta silloin kaikki meni ok. Kun olin nostanut Rion pöydälle, ell otti Rion pannasta kiinni, jotta sai Rion pään lähelleen ja tutkittua sen purennan, korvat jne. Rion yritti vetäytyä pois otteesta. Sydämen kuuntelu meni paremmin, sillä seisotin Rioa namien avulla. Ell meinasi, että hoitajan olisi hyvä pitää Riosta kiinni, sillä hän ajatteli, ettei Rion jännityksen vuoksi rokotus menisi yhtä huomaamattomasti kuin ensimmäisellä kerralla. Hoitaja otti Riosta kiinni ja minä yritin syöttää sille nameja. Tilanne oli kuitenkin Riosta niin pelottava, ettei se syönyt. Ja raukka laski alleen. Varmaan Rio menee tosi mielellään seuraavallakin kerralla eläinlääkäriin... Rion rokotukset merkittiin lemmikkipassiin, joka muuttui viime vuodenvaihteessa. Olihan siinä selkeitä muutoksia Mikon passiin verrattuna. Toivottavasti Rion passille tulee jossain vaiheessa käyttöä :) Riolla ei ollut vielä uusia hampaita tulossa, mutta ihan näinä hetkinä pitäisi hampaiden alkaa vaihtua. Ell vielä muistutteli tarkkailemaan pentua tunnin ajan mahdollisen reaktion vuoksi. Reaktioita ei tullut enkä ajatellut, että tulisikaan. Mutta riski on todellinen, sillä Rion sisko oli saanut anafylaktisen reaktion rokotuksesta.

Pojilla on jatkossa rokotukset samoihin aikoihin, sillä ensi vuoden elokuussa on aika uusia Mikon rokotukset ja lokakuussa Rion.

Tyytyväinen matonsyöjä

Lauantaina Miko tapasi Viikissä siskopuolensa Xeman. Bussia odotellessa viinalta haiseva mies halusi tehdä Rion kanssa tuttavuutta. Rio haukahti miehelle, mutta mies onneksi osasi lähestyä jännittävää pentua oikein. Lopulta mies pääsi jo silittämäänkin Rioa. Hyviä kokemuksia ihmisistä Rio tarvitsee runsaasti. Silittämään haluaville lapsille olen antanut namia, jotta Rio uskaltaa lähestyä heitä. Mutta ei sitä helpolla pääse koskemaan.

Vaikka Rion ja Xeman ensimmäisestä kohtaamisesta on jo aikaa, niin Rio ei jännittänyt Xemaa. Hyvin lähti leikki sisaruksilta käyntiin. Leikin lomassa yritimme myös saada yhteiskuvia, mutta ei se ollut helppoa, kun Rio ei malttanut pysyä paikallaan :) Idalle kiitos hienoista kuvista!

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Xema & Rio © Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Xema & Rio © Ida Alexandersson