Tiistaina oli Rion pentukurssin toiseksi viimeinen kerta. Aloitimme kertaamalla eteen istumista (eli luoksetuloa) ja sitten sitä tehtiin koirakko kerrallaan viereisessä huoneessa. Emme ollut Rion kanssa treenannut tätä yhtään viikon aikana, joten edelleenkään ei eteen istuminen onnistunut, mutta palkkasin sitten siitä, että Rio on puolen metrin päässä. Jännää, että silloin kun yritän saada Rion istumaan eteen, se alkaa vähitellen menemään sivuun. Ja sitten kun yritän saada sen istumaan sivulle, niin se siirtyy koko ajan eteenpäin... Kouluttaja piti Rion hihnasta kiinni ja minä menin muutamien metrien päähän kutsumaan Rioa. Teimme 4-5 toistoa ja joka kerralla Rio tuli kauhealla vauhdilla, hyppäsi ensin minua päin ja istui sitten. Eikö pääasia ole, että se tulee vauhdilla luokse :) Mutta hienoa, että se tajusi istua, vaikka ei harjoitteluissa oltukaan päästy vielä niin pitkälle. Harjoittelimme ohituksia niin, että yksi koirakko kerrallaan käveli käytävän päästä päähän. Aluksi pentu seurasi vasemmalla ja sitten oikealla, jotta se oli aina vastakkaisella puolella kuin ohitettavat pennut, jotka istuivat omissa loosseissaan. Ohitettavia pentuja palkattiin aina kun ohittava pentu oli näköpiirissä. Riolta sujui hyvin sekä ohitus että ohittavan pennun katsominen. Rioa siinä tilanteessa kiinnosti namí enemmän kuin toinen pentu, mutta kyllä se pentua nopeasti vilkaisi, sillä vain siitä sai namin. Lopuksi pennut saivat tutustua alustoihin. Aloitimme Rion kanssa ritilällä, sillä olen huomannut, että Riokin hyppii usein niiden yli. Selkeästi se ei ollut mukava alusta, mutta kun namia tuli vain ritilän päällä ollessa, niin kyllä Rio sitten oli koko ajan menossa ritilälle kävelemään. Muut alustat olivat pieni, hyvin täysi tasapainotyyny ja iso, aika lötkö (eli ei-täysi) tasapainotyyny. Tasapainotyynyt ovat Riolle ennestään tuttuja, joten ne olivat helppoja. Isompi tosin hieman aluksi jännitti, koska siinä tuntuma oli niin erilainen, kun se ei ollut pinkeä.
Jälleen pentukurssin jälkeen Rio oli edelleen täynnä energiaa, kävi kierroksilla ja oli siksi rasittava. Keskiviikkona en olisi jaksanut tehdä mitään työpäivän jälkeen, mutta Rio oli täynnä energiaa eikä antanut olla rauhassa. Se tarvitsi aktivointia. Varmaan sekin iän myötä rauhoittuu. Tietenkin jotain aktivointia pitää tarjota, mutta en myöskään halua totuttaa sitä siihen, että koko ajan on jotain virikettä. Välillä pitää osata vain olla. Kun Riolla riittää virtaa, sillä menee helposti yli. Silloin se alkaa purra ja repiä vaatteita sekä hyökkäilee kohti kasvoja. Välillä kovan murinan kera. Se on hieman huolestuttavaa, mutta yritän olla provosoimatta sitä ja Rio rauhoittuu, kun nousen ylös seisomaan enkä kiinnitä siihen huomiota. Riolle ärähtäminen saa sen vain hetkeksi lopettamaan, mutta kohta se on taas kimpussa. Miko sietää Rioa ihmeen hyvin, vaikka Rio on välillä sen kimpussa rasittavuuteen asti. Paljon Miko kylläkin murisee, mutta ei se silti kovinkaan usein aja Rioa pois. Aina aamulla, kun Miko nousee ylös, se kohtaa heti ensimmäiseksi naamalle hyppivän Rion. Samoin käy, kun tulemme Mikon kanssa ulkoa. Voisi Miko vähän useamminkin sanoa Riolle, että nyt riittää. Miko on aika kiltti. Vaikka se osaa tarvittaessa puolustaa ruokaansa ja lelujaan, niin on Rio silti päässyt varastamaan Mikolta ruokaa ja lelut Miko luovuttaa helposti ja siksi esim. vetoleikit loppuvat lyhyeen.
Torstaina tapasimme Irra-bretonin. Irra oli niin kovin energinen, että melko nopeasti Riolla paloi käämi. Hetken rauhoittumisen jälkeen kaikki oli taa ok. Irra on jo selkeästi Rioa isompi, vaikka ei säkäkorkeudessa paljon eroa ole. Harmittavasti nyt alkaa olla jo niin aikaisin pimeää, etten olen saanut hetkeen Riosta ja Irrasta kuvia.
 |
| Rio oli perjantaina Halloween-tunnelmissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti