sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Talvikausi takana, kesäkausi edessä

Huhtikuussa meidän oli tarkoitus treenailla sunnuntaisin Saaran seurakaverin kanssa, sillä Saaralla ja Huugolla on toisenlaista ohjelmaa loppuvuoteen asti. Huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina olimmekin Rion kanssa keskenämme, sillä treenikaveria ei näkynyt. Jouduin miettimään uudestaan, mitä teemme, sillä tarvitsin apukäsiä. Päätin kuitenkin kokeilla putkea. Pistin putken niin lyhyeksi kuin mahdollista. Luulin ottaneeni namikipon mukaan, mutta kun sitä ei löytynyt, niin piti keksiä muuta. Löysin kannen ja ensin tiputtelin siihen Riolle nameja. Sitten lähdin viemään kantta putken toiseen päähän, mutta siellähän namikippo jo odottelikin. Muisti toimii hyvin... Lyhyt putki toimi ja Rio innokkaasti juoksi sen läpi namikupille. Sen verran Riolla oli ylimääräistä energiaa, ettei pelkkä putken läpi juokseminen riittänyt vaan kerran Rio nappasi namikupin suuhunsa ja lähti juoksemaan sen kanssa. Teimme myös hypyn tarjoamista.

Huhtikuun toisena sunnuntaina treenit jäivät välistä, sillä Rio otti ontumisen takia rennommin eikä Miko vielä tee hyppytekniikkaa. Viikko sitten sunnuntaina olimme jälleen Rion kanssa kaksistaan treeneissä. Pistin taas putken lyhyeksi ja namikipon putken päähän. Rio yllätti menemällä itsenäisesti putkeen. Se helpotti treenejä, kun ei tarvinnut pitää ensin kiinni Riosta ja lähettää se sitten putkeen. Nyt onnistui myös käsiohjauksella ja itse juoksin vieressä. Pariin otteeseen Rio meni putken vierestä namikupille, mutta muuten putken suu veti pikkumiestä. Seuraavana teimme hyppyä. Tällä kertaa pistin siivekkeiden väliin speed bumpin. Naksuttelin jälleen, kun Rio meni siivekkeiden välistä ja heitin namin suoraan eteenpäin, jotta Rion liike suuntautuisi eteen. Muistin seisoa molemmin puolin siivekkeitä ja otin lisää etäisyyttä, kun alkoi sujua hyvin. Aikaa oli runsaasti, joten hain yhden muovikartion ja naksuttelin kartion kiertämistä, jonka Rio muisti heti, vaikkei sitä vähään aikaan ole tehty. Leikin myös Rion kanssa ja harjoittelimme kuolleelle palkalle lähetystä. Ensin Rio lähti hyvin lelulle, mutta sitten se alkoi "jes" -sanan jälkeen odottaa namia. "Jes" vastaa naksutusta. Palasimme uudestaan hypylle ja ohjasin nyt liikkeelläni ja kädellä Rioa siivekkeiden välistä. Lopuksi teimme vielä putkea ja naksuttelin Rion mennessä putkeen.

Tänään, huhtikuun viimeisenä sunnuntaina ja talvikauden viimeisellä treenikerralla, meillä sitten oli seuraa. Alkuun me kävimme Rion kanssa vielä kävelyllä treenikaverimme treenatessa ja lopun 15 min treenasin Rion kanssa. Teimme taas putkea, joka oli nyt hieman pidempi. Putki sujui muuten hyvin, mutta välillä minun ollessa putken vasemmalla puolella, Rio juoksi putken vierestä. Teimme myös hyppyä speed bumpin kanssa. Aloitimme tarjoamisella, sitten ohjasin omalla liikkeellä ja kädellä ja sitten pistin naminkupin hypyn taakse. Naminkupin kanssa sai parhaat toistot.


Omatoimitreenit loppuivat tähän ja seuraavana on vuorossa ryhmätreenit. Meidän seuran kesäkausi on toukokuusta syyskuuhun. Mikolla on tiistaisin rallytokoa, Riolla keskiviikkoisin agilitya ja torstaisin alkeiskurssi, joka on sekä tokoon että rallytokoon suuntautuville tarkoitettu. Rion Häirikköluokka -kurssi jatkuu vielä toukokuun loppuun saakka, joten tiistaisin olisi sekä Mikon että Rion ohjelmaa. Onneksi ei tarvitse jättää Mikon rallytokotreenejä välistä, sillä jos lähden treeneistä aikaisemmin, niin ehdin Rion kanssa Pitäjänmäkeen illaksi. Olisi ollut kiva jatkaa omatoimitreenejä kesän ajan Purinalla (tai siis Hurtta Areenalla, joka on hallin uusi nimi), mutta eiköhän tässä ole ihan tarpeeksi treenejä :) Rion agilityryhmässä on myös Irra-bretoni, jota Rio ei olekaan nähnyt viime vuoden jälkeen. Irra on jo ihan bretonin mitoissa eli Mikon kokoinen :) Viereisellä kentällä treenaa samaan aikaan ryhmä, jossa on varmaan monen tasoisia koiria, mutta edistyneempiä kuitenkin. Toivottavasti Riolle ei ole liian iso häiriö ulkona, jos vieressä treenaa muita vähän kovemmalla intensiteetillä. Juuri ennen kesätreenien alkua eli ensi sunnuntaina osallistumme Rion kanssa Ollin jälkeläisagilityyn Tampereella. Tuli sitten jossain vaiheessa mieleen, että TamSKin uudessa hallissa on varmaan aika monta kenttää, joten jos joku tai jotkut treenaavat siellä samaan aikaa, niin voi olla, ettei Rion kanssa voida tehdä yhtä mitään... Mutta ei murehdita sitä vielä.

Tiistaina Häirikköluokka -kurssilla aloitimme matto/petiharjoituksella. Rion kanssa on haasteita saada se pysymään paikoillaan niin kauan, että saan maton/huovan tms pistettyä lattialle, sillä se on niin innoissaan menossa alustan päälle :) Harjoittelimme myös luopumista. Koska Rion kanssa en ole juuri luopumista harjoitellut, vaikka pitäisi, niin aloitin nyrkissä olevalla namilla, sitten avoimella kämmenellä olevalla namilla ja sitten tiputin namia maahan istuessani. Harjoittelimme luopumista myös lelun kanssa. Välillä palkkana oli leikkimistä lelulla, josta Rio oli luopunut. Ihan kivasti Rio leikki, vaikka sermin takana ollut toinen koira alkoi haukkua kuulleessaan Rion leikkiääniä. Koira oli haukkunut puolituntisen aikana useammankin kerran, mutta onneksi Rio ei pahemmin siitä ottanut häiriötä. Rauhoittumisen kanssa on edelleen tekemistä, sillä taukojen aikana Rio oli kovin rauhaton, se kulki ympäriinsä tai katsoi minua ja vikisi.




tiistai 19. huhtikuuta 2016

Rio 10 kk

Alkaa käydä vähiin nämä kuukausittaiset postaukset blogiin ja facebookiin Rion mitoista kuvan kera, sillä Rio on tänään 10 kk vanha ja kahden kuukauden päästä Rio on jo vuoden! Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu. Rion tämän päivän mitat ovat 39 cm ja 8,3 kg eli hieman vähemmän kuin kuukausi sitten (39,2 cm ja 8 ,4 kg). Paino voi heitellä parin sadan gramman verran, vaikka riippuen siitä, koska Rio on viimeksi ruokittu tai sitten vain kolme peräkkäistä punnituskertaa antaa kolme eri lukemaa. Pistin kynän rullamittaan ensin 40 cm kohdalle, mutta Rio oli selkeästi sen alle. Pistin 39 cm kohdalle ja mielestäni se oli juuri Rion säkän korkeudella, kun se seisoi ryhdikkäästi. Voisi olla, että vielä painamalla karvaa alas, korkeus olisi himpun verran alle 39 cm:n. Viimeksi mittasin niin monta kertaa, että sain vaikka minkälaisia lukeamia, tosin 1 cm:n sisällä.

Kuvat © Taina Lempiäinen




sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Isä ja poika jäljestää

Perjantaina lähdin Tainan kanssa tekemään jälkiä Riolle ja Lokille. Pojat pääsivät myös mukaan. Rio matkusti jaloissani etupenkillä ja nyt matkustaminen sujui jo paljon rennommin kuin Lahden reissulla. Jälkien teon ajaksi Loki ja Rio vaihtoivat paikkaa eli Loki tuli etupenkille ja Rio meni Lokin häkkiin, sillä Rio ei ole aikaisemmin jäänyt yksin autoon. Vaihdoin aikana isä ja poika tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Kiinnostus oli molemminpuolista, joten Loki ja Rio pääsivät tervehtimään. Lokia Rio ei sen enempää kiinnostanut, mutta Rio olisi voinut lähteä vaikka leikkimään. Häkkiin Rio jäi ihan ok eikä lähtiessämme ainakaan kuulunut ääntä (eikä palatessa).

Teimme ensin Lokille noin 200 metrin jäljen yhdellä kulmalla ja sitten Riolle lyhyehkön suoran jäljen. Rion jälki oli hieman pidempi kuin syksyllä tekemäni jäljet.

Jälkien teon jälkeen kävimme hihnalenkillä. Välillä Rio yritti käydä innostamassa Lokia leikkiin, mutta en päästänyt sitä ihan kunnolla iholle, sillä Loki ei ehkä kauheasti arvostanut Rion lähentelyitä. Minulle Loki on aina ollut pieni uros, sillä onhan niillä Mikon kanssa iso kokoero. Oli jännä, ettei Loki enää näyttänytkään niin pieneltä, sillä Rio oli hieman matalampi. Lokille oli myös kastraation myötä tullut enemmän karvaa, joten se oli turkiltaan Rioa muhkeampi.

Lauantaina aamupäivästä lähdimme ajamaan jäljet. Loki pääsi ensin omalle jäljelleen. Lokilla taitaa olla muutaman vuoden tauko takana, mutta tosi hyvin se jäljesti. Peuransorkan Loki kantoi ylpeänä autolle asti. Riolle oli uutta yli 12 h vanha jälki ja jälkihihna, sillä syksyllä kävimme jo pari tunnin päästä ajamassa jäljet ja käytin tavallista hihnaa. Meinasin kävellä alkumakauksen ohi, mutta onneksi Rio löysi sen ja jäi tutkimaan. Ihan kivasti Rio alkoi jäljestää. Välillä se palasi vähän takaisin päin tai lähti hetkeksi jäljeltä sivuun tai kävi katsomassa Tainaa, mutta se palasi aina omatoimisesti jäljelle. Viimeinen pätkä meni oikein kivasti, mutta Rio oli tainnut saada vainun sorkasta. Sorkka löytyi hyvin, vaikka itse en heti noteerannut, että Rio oli jo "maalissa". Rion jäljestys meni hyvin, vaikka meno oli vielä epävarmaa. Lisää vaan kokemusta, niin varmuuskin paranee.

Ennen kotiinlähtöä Taina kuvasi Rioa ja otti pari yhteiskuvaa isästä ja pojasta. Tainan kanssa tehtiin myös käsittelyharjoittelua ja leikittiin Rion kanssa. Oli tosi kiva käydä ihan kunnon metsässä jäljestämässä ja nyt tekisi mieli käydä useamminkin.

Loki & Rio © Taina Lempiäinen

torstai 14. huhtikuuta 2016

Häirikköhortonomi

Tiistaina jatkui Rion Häirikköluokka -kurssi. Jatkoimme aluksi istumisharjoitusta häiriössä. Eläintenkouluttajaharjoittelijat ensin kävelivät ohi ja sitten toinen heistä konttasi. Rio katsoi ohimeneviä ihmisiä, muttei välittänyt heistä sen enempää. Riolla oli jo ihan kivasti istumisen kesto lisääntynyt edellisestä kerrasta ja onhan sitä harjoiteltu. Harjoittelimme myös leukakohdennusta eli että koira pistää leuan kämmenelle. Siihen on kuulemma helpompi saada kestoa kuin kuonokohdennukseen. Viimeisenä asiana oli mattotreeni eli vähän niin kuin oman paikan opettaminen. Control Unleashed -kirja on edelleen kesken. Olen ajatellut, että luen sen ensin ja alan sen jälkeen kokeilla eri harjoituksia. Poikkeuksena oli mattoharjoitus, jota ajattelin kokeilla heti, kun löytäisin sopivan maton, jota on helppo kuljettaa mukana. Tuli siis oikein hyvään saumaan tämä harjoitus. Kerroin, että luen juuri CU -kirjaa ja että mattoharjoitusta onkin ollut aikeissa kokeilla. Kouluttaja kehui kirjaa erittäin hyväksi. Olenkin huomannut, että kirjassa on kouluttajamme luennoilta tuttuja asioita. Mattoharjoituksen halusin ottaa heti kokeiluun, sillä luulen siitä olevan hyötyä esim. treeneissä. Riolle matto voisi olla turvallinen oma paikka, jossa se voi rennosti levätä. Rio tajusi heti, että maton, tai oikeastaan huovan, päälle pitää mennä. Eilen löysin makuualustan, jolla olemme nyt kahdesti harjoitellut. Tänään Rio alkoi jo tarjota alustalla makaamista.

Viime sunnuntaina istutin tomaatin taimet uusiin ruukkuihin ja mukana oli yksi turhan innokas hortonomi. Riolla riitti kiinnostusta puutarhahommiin niin paljon, että lopulta se joutui katsella portin takaa.











sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Mikon suurin fani

...on tietenkin Rio. Rio fanittaa Mikoa ihan kauheasti. Miko on sen idoli. Ihan niin kuin Miko oli myös Rion Loki-isän idoli aikanaan :) Välillä tuntuu, että meidän perheestä Riolle kaikkein tärkein on Miko ja vasta sitten me ihmiset. Vaikka tulisin Rion kanssa ihan lyhyeltäkin lenkiltä kotiin, niin Rio on aina yhtä innokkaana tervehtimässä Mikoa. Vaikka olen yrittänyt opettaa, että kotiin tultaessa ei rynnätä sisään vaan jäädään heti oven sisäpuolelle ja otetaan ensin hihna pois, niin Rio aina ryntää kohti Mikoa ja tervehtimisen jälkeen syöksyy minua kohti. Yleensä olen kyykyssä odottamassa, että saisin hihnan pois tai tassut pyyhittyä, ja Rio hyppää suoraan päin. Aikaisemmin Riolla pysyi sentään takajalat maassa, mutta nyt on koko koira ilmassa kun se lentää kohti. Se on kiva, kun lähes yhdeksän kiloa koiraa tömähtää suoraan rintaan...

Miko ja Loki-pentu keväällä 2011
(parempaa kuvaa en löytänyt tähän hätään)


Harvinaista läheisyyttä maaliskuussa 2016


Rio on usein Mikon kimpussa. Se haluaa nuolla Mikon suupieliä, korvia ja silmiä. Se kiehnää Mikon ympärillä ja pyörii maassa Mikon edessä. Mikon kanssa leikkiminen on parasta, varsinkin silloin kun Miko ulkona innostuu leikkimään. Välillä Rio ihan rasittavuuteen asti on Mikon kimpussa, mutta onneksi Mikolla on pitkä pinna ja se sietää Riolta melkein mitä vain. Viime aikoina Rio on innostunut astumaan kooikerpoikia, myös Mikoa. Miko saattaa hetkeksi jäädä paikalleen seisomaan, kun Rio tarraa sen lanteista, ja hetken päästä Miko kiepsahtaa irti Rion otteesta. En olisi uskonut, että Miko ei sano mitään edes astumisesta. Onneksi Rio ei sitä kovin usein tee.

Pojat eivät nuku ihan vierivieressä. Miko yleensä vaihtaa paikkaa, jos joku osa Riosta osuu siihen. Muuten ne ovat läheisiä :) Jos Miko aivastaa tai yskii, niin Rio tulee heti paikalle tarkistamaan, onko Mikolla kaikki ok. Toivottavasti poikien suhde pysyy yhtä hyvänä myös jatkossa.


Nopeasti vielä viikonlopun kuulumisia. Perjantaiaamuna Miko oli kovin leikkisä, leikin sen kanssa mm. kepillä kunnes Rio nappasi kepin itselleen. Lenkin loppupuolella on pieni nurmiaukio, jossa pojat usein lähtee pieneen leikkiin. Tällä kertaa Miko innostui leikistä oikein kunnolla ja pojat leikkivät hurjasti useita minuutteja. Hihnat vain harmittavasti olivat haittana. Töistä kotiin tultuani olin huomaavinani Rion ontuvan. Kovin selkeää se ei ollut, mutta vähän se kevensi toista etujalkaa. Ulkona Rio ei enää ontunut. Menimme sen takia vähän turhan pitkän lenkin (alle tunti kuitenkin) ja kotona Rio sitten kunnolla linkutti. Istuessa Rio piti oikeaa etujalkaa ilmassa ja se ontui ihan selkeästi. Kipeä jalka ei kuitenkaan menoa haitannut, ehkä vain vähän hidasti. Oli ihan mahdotonta estää Rioa riehumasta. Lauantaina mätsäri jäi ontumisen takia välistä, mutta onneksi enää ontumista ei näkynyt. Olen kuitenkin ulkoillut Rion kanssa lyhyemmin, ettei jalka rasitu. Todennäköisesti Rion jalka venähti poikien leikeissä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Rion haasteet

Nyt tulee paljon tekstiä...

Rio on vähän haastava tapaus, kuten on ehkä voinut blogiteksteistä huomata. En tosin muista, minkä verran olen blogissa Rion haasteista kertonut, sillä olen puhunut niistä myös muissa yhteyksissä. Olen myös pyrkinyt välttämään sen suuremmin blogissa haasteista kirjoittamista, sillä osan asioista voin pistää omaan piikkiin. Tai olisi haasteista kai ollut muutenkin, mutta olisin voinut tehdä enemmän jotain niiden eteen jo aikaisemmin.

Rion sosiaalistaminen ei sujunut suunnitelmien mukaan, sillä siirsin joitain suunnittelemiani asioita Rion pelokkuuden vuoksi. Ja lopulta asiat unohtuivat kokonaan tai Riosta tuli liian vanha. Myös rähinän tultua kuvioihin luovuin joistain koiriin liittyvistä suunnitelmistani. Eniten harmittaa, ettei Rioa tullut tutustutettua kiltteihin erilaisiin ja eri kokoisiin aikuisiin koiriin ja ettei vapaana pitäminen onnistunut niin kuin toivoin. Rio pelkäsi niin muita koiria, etten viitsinyt viedä sitä tutustumaan vieraisiin koiriin. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut tutustuttaa Rio kiltteihin koiriin yksi kerrallaan, se olisi varmasti ollut hyväksi. Tarkoituksena oli hyödyntää mahdollisimman paljon Rion pikkupentuaikaa vapaana pitämisessä eli silloin, kun pentu ei vielä lähde kauas, jotta voisin saada Riolle varman luoksetulon, jota Mikolla ei ole. Halusin pitää Rioa mahdollisimman paljon vapaana, mutta ei se sitten onnistunut Rion pelokkuuden vuoksi. Töiden jälkeen alkoi melko nopeasti olla hämärää ja pimeää, jolloin Rio oli tavallista pelokkaampi. Valoisaan aikaan piti katsoa tarkkaan, ettei muita ole ympärillä, sillä Rio olisi voinut pelästyä vieraita koiria. En halunnut ottaa sitä riskiä, että Rio pelästyessään lähtee karkuun ja katoaa. Silloin, kun sitä hämärässä pelotti, se lähti minusta pois päin ja jouduin lähteä perään, että sain Rion kytkettyä. Nykyäänkin mietin tarkkaan, missä päästän Rion irti.

Pelko on syy Rion haasteisiin. Rioa helposti jännittää tai hermostuttaa. Sitä jännittää vieraat koirat ja se helposti alkaa äristä, jos jännittävä koira on liian lähellä. Joskus Rio reagoi hyvinkin voimakkaasti. Rion jännitykseen koiria kohtaan ei tullut aikaisemmin puututtua, joten nyt sen kanssa on tehty töitä. Yritän opettaa vieraat koirat kivaksi vastaehdollistamisen kautta. Olen joutunut käyttämään myös namittamista ohituksen aikana, sillä meidän täytyy olla kauempana koirasta, jotta voin antaa Riolle nameja, kun se katsoo koiraa. Rähinä on erityisesti ohituksissa vähentynyt ja Rioon saa nyt paremmin kontaktin ohituksen aikana, joten edistymistä on tapahtunut.

Hankalinta koirapelko on sellaisissa tilanteissa, joissa ympärillä on useita vieraita koiria eli esimerkiksi treenitilanteessa. Rio pystyy keskittymään hyvin, jos häiriö ei ole liian suuri. Liian ahtaissa oloissa Rio helposti hermostuu, jolloin sen on vaikeampi keskittyä ja rähinä tulee helpommin. Luulisin, ettei meillä ole muiden koirien läsnäolon takia ongelmia agility- tai rallytokotreeneissä, jos koirat tekevät yksitellen tai riittävän väljästi. Treeni- ja vastaavia tilanteita silmällä pitäen aloitimme viime tiistaina kymmenen kerran Häirikköluokka-kurssin, jossa harjoitellaan häiriön sietämistä, itsehillintää ja rauhoittumista

Agilityn kannalta haasteet liittyvät erilaisiin ääniin, joita myös muut koirat pitävät. Onneksi kesäkausi on ulkokentällä, jossa äänet tuskin ovat yhtä iso häiriö kuin hallissa. Rioa jännittää toisten koirien haukkuminen, keinusta kuuluva ääni ja varmaan muutkin äänet. Rio on aika herkkä äänille, vaikka uutena vuonna ei onneksi ilotulitteet ollut häiriöksi. Äänet kaiketi liittyvät myös Rion jännitykseen junassa ja bussissa. Metroon en edes uskalla yrittää viedä sitä... Junan ääneen Rioa on siedätetty käymällä aseman lähettyvillä ja syöttämällä namia, kun juna tulee. Emme ole vähään aikaan ollut paikallisjunassa ja yritän niitä nyt välttää, jotta siedätyksessä ei ole tulisi takapakkia. Bussissa en oikein tiedän mihin Rioa pitäisi siedättää. Välttämättä en huomaa mitään erityistä syytä hermostumiselle, mutta usein se on joku ääni. Hermoilu julkisissa kulkuvälineissä on todella ikävää jo senkin takia, että niiden varassa on meidän kulkeminen.

En tiedä liittykö se ääniin vai mihin, mutta joskus Rio ahdistuu kotona ja menee nurkkaan istumaan tai makaamaan. Se ei tule nurkasta pois ennen kuin on taas normaali. Useimmiten näin käy päivälenkin jälkeen. Riolta on pariin kertaan jäänyt ruoka syömättä, sillä se on lähes heti ulkoilun jälkeen mennyt nurkkaan eikä edes ruoka saa sitä liikkumaan. En yhtään tiedä, mistä tuo johtuu, joten olen ajatellut, että Rio on kuullut joitain pelottavia ääniä. Tai sitten jotain on tapahtunut ulkona tai tassuja pestessä/kuivatessa.

Rio suhtautuu vieraisiin ihmisiin epäilyksellä, ainakin jos ne ottavat Rioon kontaktia. Ulkona Rio ei pääsääntöisesti välitä ohikulkevista ihmisistä. Paikallaan seisovat ihmiset epäilyttävät sitä ihan kuin Mikoakin, joten tällaiset ihmiset pyrin ohittamaan kauempaa tai ottamalla koiraan kontaktia, jotta se ei reagoisi. Hississä Rio matkustaa ihan rennosti, mutta sitä ahdistaa, jos mukana on vieraita ihmisiä. Pari ikävää tilannetta on ollut, mutta ongelmaa ei ole, kun pidämme ihmisiin etäisyyttä (8 hengen hissi ei onneksi ole ihan pieni). Pöydällä tutkiminen on Riolle jo ihan ok, mutta maassa tutkittaessa se väistää. Käsittelyssä ei ole ollut muutoin ongelmaa, mutta uskoisin, että jos Rioa yrittää väkisin käsitellä/tutkia, niin se reagoi. Vime aikoina varauksellinen suhtautuminen vieraisiin on tuntunut hieman lisääntyneen. Tämän asian kanssa tekisin mielelläni paljon töitä, mutta avuksi tarvitsisi vieraita ihmisiä.

Joskus olen kovastikin turhautunut, sillä välillä tuntuu, etten tiedä mitä pitäisi tehdä tai sitten edessä oleva työ tuntuu liian haastavalta. Viime aikoina on kuitenkin tapahtunut sen verran edistystä, että turhautuminen on liittynyt enemmänkin agilityyn. Toivoisin, että agility tulisi olemaan meidän ykkösharrastus. Se, että Rio pelkää agilityhallissa, tuskin kauheasti helpottaa asiaa...

Vinkkejä haen Häirikköluokka -kurssin lisäksi kirjallisuudesta. Tällä hetkellä luen Leslie McDevittin kirjaa Control Unleashed, joka on tarkoitettu ensisijaisesti niille koiranomistajille, joiden koiralla on vaikeuksia keskittyä tai työskennellä hihnatta muiden koirien läheisyydessä (reaktiiviset, helposti kiihtyvät, häiriöherkät koirat). Taina on kirjoittanut ajatuksia kirjasta. Amazonista tilasin Grisha Stewartin kirjan Behavior Adjustment Training 2.0: New Practical Techniques for Fear, Frustration, and Aggression in Dogs. Sain kirjan maanantaina. Esittelyn BAT 2.0 metodista voi lukea Heiluvan Hännän kotivuilta. BAT 2.0 kirja on ilmestynyt tammikuussa 2016.

CU ja BAT 2.0 kirjat ovat sisältä aika tylsän näköisiä, sillä ne ovat mustavalkoisia. CU:ssa kuvia on vähemmän ja ne ovat kovin pieniä. BAT 2.0:ssa on piristyksenä muutaman sivun verran värillisiä Lili Chinin piirroksia. Lili Chinillä on tosi hyviä ”opettavaisia piirroksia”, joista on osa on käännetty suomeksi. Piirroksia olen julkaissut Kooikerhondje-lehdessä, tekijän luvalla toki. Toinen sivusto, josta löytyy hyviä (Lili Chinin) piirroksia koiran elekielestä on Vet Behaviour Team. Erityisesti stressisignaalit ovat Rion kanssa tulleet tutuiksi, sillä Rio käyttää monia signaaleita ja ne ovat hyvin selkeitä. Olen vähän hidas lukemaan, sillä yleensä luen vain ennen nukkumaanmenoa enkä pysty lukemaan kovin pitkään (edes päivällä), sillä silmät alkavat muuten painua kiinni. Täytyy yrittää löytää sopivia lukuhetkiä useammin, sillä CU:ssa en ole ihan vielä puolivälissä ja BAT 2.0:ssa on enemmän luettavaa.


Häirikköluokka -kurssi alkoi viime viikon tiistaina. Ensimmäisellä kerralla tapasimme ilman koiria, jotta kurssin sisältö saatiin suunniteltua osallistujille sopivaksi. Esittelimme ensin itsemme ja ongelmamme muille ja keskustelimme siitä, mitä minkäkin koiran kanssa kannattaa tehdä. Olimme etukäteen saanut täytettäväksi kysymyslomakkeen, jonka pohjalta kouluttaja kysyi tarkentavia kysymyksiä. Kurssilla on neljä koiraa, mutta kaikki eivät treenaa samaan aikaan vaan saamme aikataulun ilmeisesti aina ennen jokaista kertaa. Myöhemmässä vaiheessa voidaan mahdollisesti tehdä useamman koiran kanssa samaan aikaan, jos koirat jo sietävät häiriötä. Saimme kotitehtäviä, joita kurssin aikana tulee tehdä:

- Ennakoi. Ennakointi on tärkeää, jotta pystyy ehkäistä koiran ei-toivotun käytöksen.

- Malttitempun treenaaminen. Malttitemppu on sellainen, jota koira alkaisi automaattisesti tarjota silloin, kun se ei tiedä mitä tehdä. Rio tarjoaa aika hyvin istumista, joten sitä ajattelin vahvistaa.

- Huoneentaulu ulko-oveen/eteiseen. Tarkoituksena kerätä erilaisia sanoja muistutukseksi ennen kuin lähtee ulos.

- Äänien etsiminen. Ääniherkälle koiralle erilaisten äänien etsimistä YouTubesta ja niihin siedättämistä.

- Käsky vierellä seuraamiseen, esim. ohitustilanteita varten. Rennompaa seuraamista, jossa eri käsky kuin tokoseuraamisessa.

Eilen oli ensimmäinen kerta koirien kanssa. Rio oli ensimmäisessä ryhmässä toisen koiran kanssa. Ensin sisälle tultuamme piti antaa koiralle tehtävä, joka oli Riolla istuminen. Rio kun ei vielä kauheasti malta odottaa eikä vapautusta ole kauheasti treenattu, niin palkkasin sitä usein. Alkuun Rio kerran rähähti ilmeisesti sen jälkeen, kun toinen koira oli alkanut haukkua. Toinen koira harrasti huomiohaukkua ja turhautumishaukkua, joka Rioa vähän hermostutti. Alkua lukuun ottamatta Rio ei kuitenkaan reagoinut muuten kuin kuuntelemalla ja olemalla hieman levoton. Rion keskittymiskyky oli hyvä ja siihen sai kontaktin myös toisen koiran haukkuessa. Tein välillä peukkutemppua, jos Rioa alkoi enemmän hermostuttaa. Harjoittelimme käsikohdennusta, josta voi olla hyötyä esim. ohitustilanteessa, sillä koira rentoutuu saadessaan tehdä tuttua tehtävää. En ollut sitä ennen tehnyt ja koska Rion kanssa on harjoiteltu tassulla kämmenelle koskemista, niin Rio yritti ensin koskea tassulla, vaikka joutui nousta seisomaan ylettyäkseen käteeni. Tosi nopeasti Rio kuitenkin hoksasi mistä on kyse. Meidän vuoron loppupuolella Rio vähän enemmän hermostui toisen koiran ääntelystä ja näki sitten koulutustilassa jonkin mörön. Silloin kouluttaja tuli meidän lähelle ja Rio sitten näykkäisi hänen housuja. Tämän jälkeen kouluttaja heitteli Riolle nameja maahan ja käveli samalla ensin vähän kauempana ja tuli sitten lähemmäksi. Hän myös kävi kyykyssä Rion lähellä. En usko, että Rio olisi reagoinut noin ellei se olisi ollut haukkumisesta ja möröstä hermostunut. Harmitti silti, mutta ei Rio onneksi vaikuttanut yhtään epäilevältä kouluttajaa kohtaan, kun hän alkoi heitellä nameja maahan. Lopuksi piti yrittää saada koira rauhoittumaan, mm. istumalla maahan ja haukottelemalla. Rio käy helposti kierroksilla, joten sitä ei pitäisi innostaa liikaa. Se ei myöskään ihan heti rauhoitu. Minun istuessa maassa Rio yritti tarjota asioita tai sitten se vikisi ja lopulta lähti haistelemaan.

Ai niin, yksi haaste tuli vielä mieleen. Riolla vaikuttaa olevan voimakkaampi riistavietti kuin Mikolla. Se on pupujen ja kaikkien lintujen perään. Mikoa ei kiinnosta kuin riistalinnut. Puput kiinnostaa Mikoa jonkun verran, joskus se voisi lähteä perään ja joskus ei noteeraa niitä. Oravat on Mikolla se pahin. Rio on ryntäämässä sekä pupujen että lintujen perään. Olemme harjoitellut luopumista, mutta toistaiseksi se onnistuu harvemmin.


sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Junioriluokan korkkaus

Lauantaina oli Rion ensimmäinen virallinen näyttely, Lahti KV. Näyttelyyn oli ilmoitettu 15 kooikeria, mutta tuomarimuutos tiputti osallistujia, joten kooikereita oli paikalla 9. Jännitti kauheasti eikä jännitystä yhtään helpottanut, kun hieman ennen meidän vuoroa Rio vähän ärähti sitä tervehtineelle ihmiselle. Vanhempi, englantia puhuva nainen alkoi puhua meille, kun näki Rion sylissäni. Hän antoi myös kättään Riolle haisteltavaksi ja mielenkiinnolla Rio haistelikin sekä taisi vähän nuollakin hänen kättä. Mutta sitten Rio ärähti. Luulen, että nainen katsoi Rioa liian pitkään, sillä Rio ei oikein tunnu kestävän sitä, jos tuntematon katsoo sitä kohti pidemmän aikaa, varsinkaan ihan läheltä.

Neljästä ilmoitetusta junnu-uroksesta kaksi oli paikalla. Rioa ennen oli vanhempi, isompi ja kehittyneempi junnu. Liikkeet yhdessä meni hyvin, vaikka sitä vähän jännitin. Meille tuli aika iso ero edellä menevään, sillä alkuun Rio jäi haistelemaan mattoa. Pöydällä tutkiminen meni ihan ok, mutta ei yhtä hyvin kuin viime aikojen näyttelytreeneissä on mennyt. Rio nojasi aika paljon minuun. Liikkeet menivät ihan hyvin. Tuomari saneli pitkän arvostelun, joten aika kauan piti seisottaa Rioa. Kyllä siinä moneen kertaan ehdittiin vaihtaa asentoa :) Rio sai ensimmäisestä virallisesta näyttelystään H:n. Tuomari sanoi minulle, että Rio on vielä aivan kesken kehityksen, runko varsinkin. Hän myös sanoi, että Rion väristä tulee varmasti upea, mutta nyt siinä on liikaa mustaa. Runko onneksi iän myötä kehittyy, mutta kyllä Rio aikuisenakin tulee olemaan kapearunkoinen. Musta väri ei varmastikaan enää lähde turkista, mutta voi se hieman vähentyä ensimmäisen kunnon karvanvaihdon yhteydessä.

2.4.2016 Lahti KV, tuomari: Vesa Lehtonen
"Vielä kovin pentumainen kokonaisuus. Hyvä pään malli, hieman kevyt kuono. Pyöreät, hieman ulkonevat silmät. Hyvä kaula. Vielä hieman pyöreyttä selkälinjassa. Kapea, kevyt runko. Riittävä luusto. Pään oranssi väri tulee kovin pitkälle kuonoon. Vielä voimakkaasti tummaa väriä sekoittuneena rungon värilliseen alueeseen. Liikkuu riittävällä askeleella, mutta voisi kantaa itsensä ryhdikkäämmin." JUN-H

Ajattelin Rion saavan EH:n, mutta en ole tulokseen pettynyt. Tiesin, että kapeasta ja kevyestä rungosta sekä mustasta väristä tulee sanomista. Tunnistan myös pyöreyden selkälinjassa, siitä kirjoittelinkin hetki sitten. Rio on ilmoitettu kolmeen näyttelyyn toukokuussa. En usko, että Riolla on vielä mahdollisuuksia sertiin, vaan enemmin se saa EH:ta ja ehkä hyvällä tuurilla ERI:n ilman SA:ta. Käydään kuitenkin kokemusta keräämässä. Ehkä sitten, jos Rio saa paljon H:ta, niin täytyy miettiä josko sen vielä jättäisi kotiin kasvamaan :)

Rio käyttäytyi näyttelypaikalla ihan ok. Ulkona lähellä olevat koirat eivät ahdistaneet, mutta sisällä sai olla tarkempana. Jos en huomannut läheltä menevää koiraa, niin Rio saattoi ärähtää. Näyttelypaikoilla liikkuessa olen aikaisemmin aika paljon kantanut Rioa, varsinkin jos on ollut kovin tungosta. Nyt Rio kulki kivasti ihan itsekin :) Kiva huomata, että treeni tuottaa tulosta eikä vieraat koirat enää hermostuta Rioa niin paljon. Ulkona Rio pisti leikiksi Hessu-kooikerin kanssa.



Pääsimme näyttelypaikalle Kaisan ja Hilaryn kyydillä. Bussimatkat "noutopaikalle" ja takaisin menivät mukavan rennoissa tunnelmissa ja löysin perille, vaikka unohdin puhelimen kotiin ja Reittioppaan avulla oli tarkoitus suunnistaa. Autossa Rio matkusti jaloissani etupenkillä. Se oli Riolle uusi juttu eikä se meinannut aluksi pysyä jaloissa. Odotetusti paluumatkalla väsytti niin paljon, että Rio malttoi nukkua jalkatilassa. Riolle tuli pitkä päivä eikä sillä ollut häkkiä, jossa olisi voinut levätä, joten Rio aika lailla nukkui koko loppupäivän.

Näyttelypaikalta ostin Riolle hirvennahkaisia puruluita. Niitä myytiin kilohinnan mukaan enkä yhtään osannut veikata paljonko puruluut maksaisivat. Valitsemani lastut olivatkin niin kevyitä ja edullisia, että olisi pitänyt ottaa enemmän. Hirvennahkaiset puruluut ovat parhaita, koska ne kestävät pitkään (noin viikon) eikä Miko ole niistä kiinnostunut, joten niitä voi pyöriä lattioilla. Niitä myös uskallan jättää Riolle työpäivän ajaksi, sillä lastusta ei lähde isoja paloja irti. Mustista ja Mirristä en ole niitä pitkään aikaan löytänyt, kun ilmeisesti hirvennahkasta on ollut pulaa. Täytyy siis aina ostaa niitä, kun jossain näen. Riolla on aika kova tarve käyttää hampaitaan. Räsymatot sai kyytiä, kun meillä ei hetkeen aikaan ollut puruluita. Tiistaina unohdin jättää Riolle työpäivän ajaksi puruluun ja tällainen näky odotti:


En ole tainnut muistaa mainita, mutta Näyttelyt -sivu on jaettu Mikon ja Rion näyttelyarvosteluihin. Löytyy siis myös Rion arvostelut omalta sivulta.