perjantai 25. lokakuuta 2013

Jaakotuksia ja takaaleikkauksia

Nyt vihdoin treenipäivityksiä. Perjantai ei ehkä ole paras treenipäivä, sillä aika usein työviikon jälkeen tekisi vain mieli mennä sohvalle loppupäiväksi. Mutta kyllä se sohvalle valahtaminen tuntuu vieläkin paremmalta kun ennen sitä on käynyt treeneissä. Sitten ei vaan enää jaksa alkaa päivitellä blogia tai katsoa treenivideoita.

Viime viikon perjantaina teimme jaakotustreeniä. Yksinkertainen ohjaus, mutta silti niin vaikea. Tunsin itseni niin surkeaksi kun en vain osannut. Välillä meni valssailuksi, mutta ehkä onnistuin muutaman ihan oikean jaakotuksenkin tekemään. Teimme myös pientä radan pätkää, jossa takaakierto ja takaaleikkaus, mutta ne ei oikein tahtonut toimia, kun Mikosta ei lähtenyt vauhtia, joten hinkattiin sitten jaakotusta. Jätin ne pätkät videolta pois, mutta muuten kaikki treenipätkät löytyy. Aika paljon tuli tehtyä toistoja. Taisimme tehdä lopuksi hetsattua A:ta.


Sunnuntaina meillä oli hyppytekniikkatreenit Saaran & Huugon kanssa. Teimme perussarjaa sekä pituutta niin, että edellä oli perussarjan kolme hyppyä. Mikolla oli ilmeisesti kova into tehdä hyppytekniikkaa, sillä se varmaan joka kerta palasi alkuun hyppimällä sarjan takaisin päin. Ja juuri kun olin saanut Mikon istumaan, se lähti taas suorittamaan sarjaa. Namikupissa ei ollut namia kun en ollut sellaista ehtinyt viedä. Ja taas Miko tuli samaa reittiä takaisin ja taas se lähti omin lupineen sarjalle. Jääden taas ilman palkkaa. Hassu poika. Miko taisi joka toistolla varastaa... Parilla ensimmäisellä toistolla pituudella Miko teputti ennen ponnistusta, mutta sitten alkoi sujua. Kai outo este tekniikkaharjoituksessa hämmensi. Lopuksi teimme keinua ja Saara palkkasi. Miko lähti keinulle kovalla vauhdilla ja innolla, mutta aika paljon Miko hidasti keinulla. Jälleen treenien paras osa oli juosta ympäri kenttää vinkupallon kanssa. Miko taisi innostua niin isosta juoksualasta (kahdesta kentästä vain toisella on enää esteet ja väliaita oli kaatunut, joten tilaa oli reilusti), ettei se meinannut palauttaa palloa ollenkaan. Kyllä se kutsusta lähti tulemaan kohti, mutta ilmeestä huomasi, ettei sillä ole aikomuksia pysähtyä. Hassu mies :)

Tänään agilitytreeneissä ohjausharjoituksena oli takaaleikkaus. Me tosin Mikon kanssa olimme ainoat, joka sitä harjoitteli. Ihan ok meni, videolla toistot. Ohjaustekniikan jälkeen teimme keppejä avokulmasta ja ennen keppejä oli hyppy ja suora putki. Ensimmäinen kerta oli ok, toisella Miko jätti viimeisen välin pujottelematta ja korjasin. Tiesin, ettei olisi pitänyt korjata. Haisteluksi meni heti kun ryhdyin korjaamaan. Halusin saada kertaalleen kepit oikein, mutta ei siitä tahtonut tulla enää mitään. Väkisin väännöksi meni, mutta kyllä Miko sitten lopulta pujotteli koko kepit. Lopuksi oli vuorossa jälleen kontaktitreeniä eli A:ta. Kivoja vauhdikkaita suorituksia. Jäähdyttelylenkillä Lotta teki pari luoksepäästävyyttä, jotka menivät ihan ok. Viikon päästä olisi möllitokokoe, joten pitäisi kai taas vähän treenailla.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Huollossa

Ihan kummaa kuinka blogissa riittää kävijöitä joka päivä, vaikka päivitystahti on ollut hidas. Viime viikon agility- ja hyppytekniikkatreenien tarinointi taitaa jäädä viikonlopulle. Ei kai pitäisi kuvata treeneja, jos ei jaksa käsitellä videoita :)

Tänään pidin vapaapäivän ja matkustin Mikon kanssa Porvooseen. Oli siis pikkumiehen huoltopäivä. Olinkin jo kovasti odottanut tätä fyssarikertaa, sillä Miko on viime aikoina nuollut paljon nivusiaan. Toivoin, että se johtuisi jumeista eikä mistään ruuasta. Käynnin pääasiallinen syy oli saada tietää onko maksikorkeuksilla ollut vaikutusta ja saada Miko kondikseen kesäkauden treenien jälkeen.

Vastaanoton oven ohi Miko meinasi sujahtaa vikkelästi, taisi siis poika tietää missä oltiin. Jäimme ovelle odottelemaan ja Miko alkoi haukkua. Ei se ole noin koskaan aikaisemmin tehnyt, joten se oli hieman hämmentävää. Patricia-fyssari ei normaaliin tapaan tullut pääovesta ulos, jolloin Miko on joka kerta alkanut haukkua hänelle, vaan hän tuli takaovesta. Miko alkoi siltikin haukkua hänelle, mutta ehkä se haukkui vähän vähemmän. Ulkona katsottiin ensin liikkeet ja aina meidän ollessa Patrician lähellä Miko vähän örisi. En ymmärrä miksi Miko suhtautuu häneen niin suurella epäilyksellä. Ei Miko normaalisti noin hauku vieraille tai (puoli)tutuille ihmisille, mutta Patricialle Miko haukkuu aina kun tapaamme (oli se sitten hänen vastaanotolla tai mätsärissä, kuten viime talvena) ja sitä haukkua riittää. Ja silti Miko pystyy rentoutumaan Patrician käsittelyssä. Liikkeissä näkyi jäykkyyttä selässä.

Sisällä samalla kun kuivasin Mikoa kerroin kuulumiset ja miksi olemme tulleet. Sen jälkeen näytin miten saamamme harjoitukset sujuvat. (Harjoituksia tuli taas tehtyä liian harvoin...) Istu-seiso -vaihdoista niin, että Miko istuu jalkojeni välissä, luovuttiin, sillä harjoituksessa Miko ei käytä kunnolla takapäätään ponnistaessaan seisomaan. Seinän edessä seisominen ei auta, sillä Miko liikkuu eteenpäin. Viimeksi saamastamme uudesta harjoituksesta, istu-seiso -vaihdot niin, että Mikon etujalat ovat vadin päällä, oli sen sijaan ollut hyötyä. Miko kuulemma käytti hyvin takapäätään ponnistamiseen. Tähän harjoitukseen saatiin pari uutta kokeiltavaa juttua. Pyöriminen tyynyn päällä sujui niin hyvin, että on aika pienentää alustaa. Kokeilimme paria vatia, jonka jälkeen fyssari oli sitä mieltä, että meidän istu-seiso -harjoituksen vati käy myös pyörimiseen. Hankalin harjoituksista oli peruuttamisen opettelu niin, että Miko pää on alhaalla tai selän kanssa samassa linjassa. Näytin miten se menee. Ihan hyvin se meni, vaikka Miko ei meinaa pysyä suorassa. Jatkossa parin peruuttamisen jälkeen Miko istumaan ja sitten taas peruuttamaan jne. Mikolla on hyvä vartalonhallinta, mutta takaosan kanssa on vielä tehtävä töitä.

Pöydällä Patricia kävi Mikon selkää läpi Mikon seisoessa ja silloin Miko oli vielä hyvin epäileväinen. Sen piti olla koko ajan katsomassa mitä oikein tapahtuu, joten oli hankala saada Mikoa pysymään suorassa. Sain Mikon kyljelleen melko helposti (viimeksi oli kauheaa taistelua) ja hyvin Miko myös pysyi kyljellään. Aluksi se onnistui nousemaan pari kertaa. Mikolta löytyi jumia tutusta paikasta rintarangasta (jostain rinta- ja lannerangan seutuvilta) ja uutena oli jumi selässä takapäässä. Patricia uskoi takapään jumin aiheuttaneen nivusien nuolemisen. Jumi on todennäköisesti tullut jostain kiertoliikkeestä esim. Mikon liukastellessa pallon perässä kotona. Eli maksiesteet eivät ole aiheuttaneet Mikolle jumeja. Se on hyvä juttu se. Patricia kutsui Mikoa luomuksi, kun se ei juuri mene lukkoon :) Meillä ei siis todennäköisesti ole asiaa fyssarille ennen kesätreenien alkua keväällä. Patrician vastaanotto on alkuvuodesta muuttamassa uusiin tiloihin ja häntä vähän mietitytti miten hänen bussilla liikkuvat asiakkaat pääsevät uuteen paikkaan. Jos sinne ei pääse helposti julkisilla, niin sitten vaan täytyy vaihtaa fyssaria, mutta toivottavasti ei tarvitse. Pyyhe, jolla Mikoa aluksi putsasin, unohtui vastaanotolle...

maanantai 14. lokakuuta 2013

Viime viikon kuulumiset

Tiistaina kävin kuvaamassa ruskaa ja myös Miko eksyi kuviin

Se on lähes lokakuun puoliväli ja tämä on vasta kuun toinen kirjoitus… En ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa niin usein, joten yhteen kirjoitukseen täytyy sitten pistää monta juttua. Tällä hetkellä vuorokaudessa tuntuu olevan liian vähän tunteja, sillä en millään ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi tai mitä haluaisin. Ja välillä haluaisin vain olla tekemättä mitään. Liittyy varmaan osittain syksyyn ja osittain siihen, että tekemistä on liikaa, kun tulee sellaisia fiiliksiä, ettei huvita tehdä yhtään mitään. Ja niitä fiiliksiä on ollut usein. Ja silti suunnittelen tekemistä viikonlopuksi, jolloin ei olisi mitään ohjelmaa…

Torstaina emme menneet rally-tokotreeneihin, kun tällä viikolla oli nyt maanantaina esitelmä ja tentti sekä keskiviikkona on vielä yksi tentti, joiden eteen piti ehtiä tehdä töitä. Perjantaina oli agilitytreenit Sporttikoirahallilla. Taina & Loki eivät tulleet, joten siirsimme viikon ohjausharjoituksen, jaakotuksen, tälle viikolle. Olin varautunut jaakotusharjoitukseen, joten jälleen meidän piti paikan päällä keksiä mitä tehtäisiin. Kentällä olevista esteistä tehtiin jonkinlainen viritelmä, kuvassa vasemmalla. Mikolla oli aluksi hieman ylimääräistä virtaa ja se syöksähti putkesta juoksemaan ympäri kenttää kaksi ensimmäistä yritystä. Aloitimme sitten kepeiltä. Muurille oli tarkoitus tehdä takaakierto, koska sen jälkeinen putki olisi muuten ollut liian lähellä. En edes ajatellut, että muurille oli suora putken kera, joten en tietenkään ehtinyt tehdä mitään takaakierron eteen. Aloitimme uudestaan alusta ja edelleen sama juttu muurilla. Miko hyppäsi sen edestä. Olisi ehkä vähän pitänyt miettiä tuota kohtaa. Mikon jalka ilmeisesti osui muuriin ja se alkoi kovasti huutaa sen jälkeen. Miko tuli luokseni ja painui maahan vikisten. Se säikäytti, koska jos Mikoa sattuu, niin harvoin se päästää mitään pikku inahdusta enempää. Koitin tutkia Mikon takajalkoja, mutta mitään normaalista poikkeavaa ei näkynyt. Pyysin Mikoa nousemaan ylös, jonka jälkeen se meni takaisin maahan. Pyysin sitä jälleen nousemaan ja sitten Miko pysyi pystyssä. Lotan isän mielestä Miko aristi vähän vasenta takajalkaa. Kävelytin Mikoa hetken ja se alkoi kävellä normaalisti. Teimme pari takaakiertoa ja sitten kerran muurin, jonka jälkeen menimme lepäilemään.

Seuraavalle kierrokselle muutimme hieman esteitä, kuvassa oikealla. Lopuksi teimme puomia niin, että Lotta oli palkkaamassa. Puomi oli hitaampi kuin edellisellä kerralla, mutta kontaktit oli hyvät. Miko ei meinannut lähteä kontaktilta, kun se olisi vain halunnut namia Lotalta… Puomitreenien yhteydessä Miko taisi rentoutua, sillä se alkoi juosta enemmän pallon kanssa ja juostessa se örisi. 35 min myöhemmin olimme valmiita, vaikka Mikon ja Terran lisäksi myös Leevi käväisi radalla. Tunti on pitkä aika.

Kävellessämme kohti Sporttikoirahallia meitä vastaan tuli mies ja nainen kahden koiran kanssa. Toinen koirista oli laumanvartija, joten mietin pitäisikö meidän vaihtaa tien toiselle puolelle. Vastaantuleva mies koiransa kanssa ehti vaihtaa puolta ensin ja nainen laumanvartijan kanssa käveli meitä vastaan. Kaivoin nameja esille, mutta hieman hermostutti kun Miko nameista huolimatta saattaa alkaa ärisemään isolle, pelottavalle koiralle. Laumanvartijan lähellä Miko varmuuden vuoksi hiljaisesti murahti. Laumanvartija alkoi pomppia hihnassa. Hermostutti. Ja sitten nainen hihnan päässä kysyi saako tulla tervehtimään. Olin ensin hieman hoo moilasena, mutta sain sitten kysyttyä onko koira tyttö vai poika. Laumanvartija oli 1,5-vuotias, vielä hyvin pentumainen narttu. Koiralla ei ollut kovin paljon kokemuksia muista kuin perheen omista koirista, joten se aristeli vieraita koiria. Miko unohti murinansa ja oli ihan kiinnostunut tyttötuttavuudesta, vaikka hieman Mikoakin jännitti. Oli jotenkin hassua kun niin paljon Mikoa isompi koira pelkäsi Mikoa hypäten taaksepäin jos Miko tuli liian lähelle :) Tyttö kuitenkin uskaltautui pari kertaa Mikon kanssa nenät vastakkain. Hetken tutustumisen jälkeen nainen kiitti, että olivat saaneet tehdä tuttavuutta.

Lauantaina seuramme järjesti koiran fysiikkatreeni-luennon, johon kuului myös käytännönharjoituksia. Vähän harmitti, että en saanut juuri uutta tietoa luennosta ja varsinkaan harjoituksista, joiden vuoksi ensisijaisesti ilmoittauduin mukaan. Olin kuunteluoppilaana, sillä en saanut koirapaikkaa. Toisaalta olen jo ennen tätä käynyt kolmesti eläinfysioterapeutin/osteopaatin luennolla, joten ei ehkä sinänsä ole yllätys, että samat asiat olen jo kuullut. Eniten harmitti, että päivästä kului tähän 5 tuntia matkoineen, kun olisi tosiaan sitä muutakin tekemistä ollut. Sain kuitenkin joitain uusia ideoita ja huonon omatunnon muistutuksesta, että Miko on liian huonossa kunnossa agiltya varten. Lupaan miettiä jossain vaiheessa kunto-ohjelman Mikolle, jotta se keväällä olisi hyvässä kunnossa.

Sunnuntaina kävimme Saaran & Huugon kanssa tekemässä hyppytekniikkaa meidän kentällä. Kivikossa oli suunnistustapahtuma samaan aikaan, joten vilinää riitti. Teimme ensin set pointia ja sitten etäisyyden arviointia. Etäisyyden välit ovat alkuun Mikolla 5-5-8 ja viimeistä estettä siirsin jalan kerrallaan joitakin kertoja. Ja sitten vielä takaisin päin 1-2-1 jalkaa kerrallaan. Eli ilmeisesti 12 jalkaa oli pisin etäisyys. Miko taas joitain kertoja varasti. Huugo istuu niin nätisti paikallaan ja lähtee vasta luvalla, joten mietin, että pitäisi kai tehdä noille varastamisille jotain. Mutta sitten taas toisaalta puuttuminen alentaa motivaatiota ja siten vauhtia. Toiveena on vielä joskus päästä Ullan hyppytekniikka koulutukseen ja varastaminen ei kyllä hänelle sovi… Lopuksi teimme puomia, Saara oli palkkaamassa. Vauhti oli paljon parempi kuin perjantaina. Oikea 2on2off paikka oli hieman hakusessa, mutta ehkä se johtui siitä, että Miko oli kontaktilla vinossa Saaraa kohti. Vinkupallolla palkkaamiset sekä hyppytekniikkaharjoituksista että puomista oli Mikosta parasta. Se jaksoi joka kerta juosta öristen pallo suussa ympäri kenttää.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Rally-toko- ja agilitytreenit, erkkari, seuramestaruuskisat

Loppuviikosta en ole ehtinyt/jaksanut päivittää blogia, joten tapahtumia on kerääntynyt. Tässä kaikista, mutta lyhyesti. Ensin täytyy mainita, että muistaakseni tiistaina lenkillä tapasimme toisen kooikerin. Ja se on mainitsemisen arvoinen asia se. Kooikeita tulee lenkkipoluilla hyvin harvakseltaan vastaan. Uros oli nimeltään Chico (Lucky Nana's Xmas Chic Honey), kuten veikkasinkin. Joskus samoilla seuduilla lenkkeiltyämme joku kysyi onko Miko Chico. Vanhempi herra, joka Chicoa ulkoilutti oli hyvin mukava ja hänestä oli huvittavaa, että nimet rimmasivat, Miko ja Chico :)

Torstaina kävimme rally-tokotreeneissä ja teimme AVO-luokan radan kahdesti. Radalla oli "houkutus"-kyltti ja ensimmäisellä kerralla Miko lankesi houkutukseen :) Houkutuksena oli kaksi namipurkkia.

Perjantaina meillä oli ensimmäiset treenit Sportikoirahallilla Tainan & Lokin sekä Lotan & Terran kanssa. Talvikauden aikana on tarkoitus hioa kontakteja ja keppejä sekä opetella ohjaustekniikoita. Taina on laatinut meille ohjelman, johon kuuluu joka kerralle tekniikka tai kaksi ja seuraavalla kerralla aina pikaisesti kerrataan. Ensimmäisen kerran tekniikat olivat ennestään tutut persjättö ja takaakierto. Videolta näkee miten treenit menivät, mutta tässä kuitenkin pari asiaa. Videolta puuttuu meidän ensimmäinen keinu, joka tehtiin yksinään. Se oli tosi hyvä, mutta seuraavilla kerroilla Miko alkoi himmaamaan. Jälkimmäisessä tekniikkapätkässä alkoi jo tökkiä, mutta kun Mikon sai esteen yli, niin kyllä se siitä lähti. Ensin ajattelin, että se johtui Mikon paineistumisesta, mutta se taisikin vain tympääntyä hinkkaamiseen jota tehtiin putkeen menemisen vuoksi. Me emme osallistu oman seuran treeneihin talvella emmekä käy epiksissä hallissa, sillä Miko paineistuu hallissa kuuluvista äänistä. Tutulla porukalla treenaaminen sujuu varmasti paremmin kun voimme tehdä vain pikkujuttuja. Mutta kyllä Mikosta näki, ettei se ihan hallista nauttinut. Omaa vuoroa odotellessa sillä oli vähän väliä korvat luimussa. Lopuksi teimme A:ta ja puomia niin, että Taina palkkasi. Vire oli ihan erilainen kuin tekniikkaharjoituksissa. Ensimmäisellä kerralla puomilla huomasi, että Miko luuli sitä keinuksi. Muuten toistot olivat vauhdikkaita ja 2on2offit hyviä. Pari kertaa Miko lähti kontaktilta omin luvin.


Miko onnistui ennen treenejä mennä takiaispuskan läpi. En viitsinyt alkaa niitä yksitellen irrottamaan, joten Miko joutui treenata takiaiset turkissa. Onneksi ne lähti helposti kotona harjalla.

Takiaisturkki Sporttikoirahallin pihalla


Treenien jälkeen korvikset oli solmussa

Lauantaina oli vuorossa Spanieliliiton pääerikoisnäyttely, johon oli ilmoitettu 73 kooikerhondjea, joista 16 pentuja. Miko joutui jäämään kotiin. Oli kiva nähdä tuttuja ja rapsutella koiria, vaikka kuvaamiselta ei kauheasti ennättänyt seurustella. Ainakaan niin paljon kuin olisin halunnut. Minun kun täytyy aina saada kaikista kuvia, niin kuvauspaikalta ei voi pitkälle lähteä. Kuvia löytyy täältä. Näyttelyssä valioitunut Benny (Callitris Jongleur Hubicka) oli erityisesti mieleeni. Siinä uros, joka miellytti kovasti silmääni. Bennyllä on samantapainen pää kuin Mikolla, joten ei kai ihmekään, että miellyttää ;) Komea poika, niin kuin Mikokin.

Callitris Jongleur Hubicka "Benny"

Mun oma komistus
Tuomari käytti kooikereiden arvosteluun 6,5 h, joten päivästä tuli pitkä. Tänään sunnuntaina oli vuorossa seuramestaruuskisat. Osallistuimme maksimölleihin ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna ilmoitin meidät kahteen starttiin. Ajattelin, että menemme toisen kerran, jos jokin ensimmäisellä kerralla jää harmittamaan. Ilmoitin meidät sen verran myöhään, että olimme viimeisenä ja molemmat startit peräkkäin. Onneksi radan alku oli sellainen, että pystyin ottamaan yhteislähdön. Ensimmäisen kierroksen tulos oli 10, sillä kielto tuli muurilla ja viimeisellä hypyllä ja molemmat korjasin. (Miksi, kun oli se toinenkin mahdollisuus?) Maaliin tulon jälkeen menimme takaisin lähtöön ja siitä uusi yritys. Kannatti mennä toisenkin kerran, sillä teimme 0-tuloksen! Miko oli normaalia hitaampi ja jouduin itse hidastelemaan, että Miko pysyi mukana. Myös ensimmäinen 0-tulos tuli vähän tahmean oloiselta suoritukselta. Vaikka olen hirmu tyytyväinen nollasta, niin tuntuisi kuitenkin paremmalta saada se vauhdikkaalta radalta. Miko joutui odottamaan aitaan kytkettynä 2 tuntia ennen meidän vuoroa, joten se varmaan vei mehuja. Mutta nolla mikä nolla. Me tehdään niitä niin harvoin, että kyllä hitaat nollatkin kelpaa :) Suorituksella irtosi 3. sija, joten pääsimme palkintopallille. Miko meni ensin korkeimmalle korokkeelle :) Eroa ykköseen ja kakkoseen ja oli useampi sekunti. Olisimme myös sillä kympillä päässyt kolmospallille. Alla parempi rata ja täällä ensimmäinen, jos jotakuta kiinnostaa.


Seuramestaruuskisoissakin meni useampi tunti, joten eipä viikonloppuna muuta ehtinytkään tehdä. Nyt olen ihan poikki ja valmis seuraavaan viikonloppuun.