maanantai 30. joulukuuta 2013

Suunnitelmat vuodelle 2013

Luvassa siis katsaus siitä, miten onnistuimme saavuttamaan tälle vuodelle asetut tavoitteet.

Agility
Lisenssiä en ole vielä hankkinut, mutta C-lisenssillä edelleen mennään. Kisaamisen aloittaminen ei siis ole tavoitteena, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tavoitteena on lisätä Mikon motivaatiota ja saada kaikki esteet kisavalmiiksi. Keinun ja keppien hinkkaamisen lisäksi tämä tarkoittaa muurin, renkaan ja pituuden harjoittelua maksikorkeuksin ja -etäisyyksin. Tavoitteena on myös mittauttaa Miko ja hankkia kisakirja sekä kisata mölleissä. Möllikisojen osalta tavoitteena on 0-rata.
Ei aloitettu kisaamista, vaikka sitä yhdessä vaiheessa jo melkein tosissani pohdin. Mutta se ei ollutkaan tavoitteena. En ole kauheasti tehnyt mitään Mikon motivaation lisäämiseksi, joten se tavoite jäi toteutumatta. Kaikki esteet kisavalmiiksi... hmmm... no, Miko osaa kaikki esteet ja voisi suorittaa ne osana rataa. Keinu onnistuu kokonaisena, mutta ei se nopea ole. Muuri, pituus, okseri ja rengas saatiin nostettua maksikorkeuksiin/-pituuksiin. Kepeissä on vielä tekemistä, mutta ainakin helpot keppikulmat onnistuvat osana rataa. Hankin kisakirjan ja Miko mitattiin. Kisasimme myös jonkun verran mölleissä ja teimme kaksi 0-rataa! Agilityn osalta näyttää siis ihan hyvältä :)

Mejä
Tavoitteena on osallistua ainakin pariin kokeeseen, joista yksi on kooikereiden mejämestaruuskoe sekä saada tulos kokeesta. Tavoitteen saavuttamiseksi meidän täytyy harjoitella paljon ahkerammin kuin viime vuonna.
Osallistuimme yhteen kokeeseen, joka oli tuo kooikereiden mejämestaruus. Tulosta ei tullut. Ei me ihan kauhean ahkerasti edes harjoiteltu.

Näyttelyt
Tänäkin vuonna kierrämme näyttelyitä ja tavoitteena on saada Mikolle kolmas serti eli FI MVA-titteli. Kun niitä sertejä ei yrittämättä tule, niin aloitamme "jahdin" toivottavasti jo tammikuussa. Saa nähdä montako sataa kilometriä (ja euroa) näyttelyreissuihin menee tänä vuonna.
Kolmas serti tuli jo alkuvuonna ja Miko sai FI MVA-tittelin nimensä eteen! Aika monta sataa kilometriä näyttelyreissuihin kyllä meni, sillä kävimme mm. Kajaanissa ja Oulussa näyttelyissä :) (Sertijahdissa kertyi 1900 km välillä Helsinki - Kajaani - Helsinki, Helsinki - Turku - Helsinki ja Helsinki - Eura  - Helsinki.) Näyttelyistä tuli enemmänkin kuin osasin odottaa, sillä Miko oli kahdesti ROP ja kerran VSP ja sai vielä kaksi CACIBia!

Toko
Olisiko tämä jo kolmas vuosi putkeen kun asetan tavoitteeksi saada ALO-luokan liikkeet kisavalmiiksi... Se on siis edelleen tavoitteena. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää paljon omatoimitreeniä eikä joku treeniryhmäkään olisi pahitteeksi.
Pääsimme kevätkaudella ohjattuihin treeneihin, mutta ei me tänä vuonnakaan kauheasti treenattu. Asetin viime keväänä tavoitteeksi myös luoksepäästävyyden ja juoksutarkastuksen sekä paikalla makuun treenaamisen. Niitäkään ei kauheasti treenattu. Jotain me kuitenkin tehtiin eli osallistuttiin kahdesti möllikokeeseen. Ja ne molemmat meni ihan ok.

Muut
Muita tavoitteita on opettaa Miko koirakeilaamaan, osallistua Dobo-kurssille, kehittää meidän välistä suhdetta, saada ohitukset kuntoon ja teettää ENM- ja vWd-testit. Tavoitteena tai ehkä enemminkin toiveena on, että Miko pysyisi terveenä. Vuoden 2012 saldona oli kennelyskä tammi-helmikuussa, ärtynyt/tulehtunut iho nivusessa toukokuussa, sidekalvontulehdus, allerginen reaktio (turvonnut naama) ja ärtynyt iho toisessa etujalassa kesäkuussa, anturahaava heinäkuussa, toinen pienempi tassuvaiva lokakuussa, paha ripuli ja anaalirauhasvaivat marraskuussa. Eläinlääkäreille meni 700 euroa...
Opeteltiin koirakeilausta, osallistuttiin Dobo-kurssille, teetin ENM- ja vWd-testit (Miko on molemmista vapaa). Meidän suhteessa ja ohituksissa on edelleen parantamisen varaa. Ohituksia innostuin jossain vaiheessa harjoittelemaan, mutta se innostus katosi. Ei ehkä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, onhan tätä vuotta vielä yksi päivä jäljellä, mutta Miko on tänä vuonna pysynyt terveenä. Eläinlääkärillä kävimme kahdesti ja molemmilla kerroilla oli rokotuksista kyse.


Vuosi 2013 oli hyvä. Meillä oli monta mukavaa hetkeä ja toivottavasti samaa kivaa on myös ensi vuodelle luvassa. Tässä vielä vuoden parhaita paloja:

  • tammikuussa Miko sai Kajaanin kansainvälisessä näyttelyssä vara-sertin hollantilaiselta tuomarilta (ruusuke oli iso ja komea!)
  • maaliskuussa Miko sai Euran ryhmänäyttelyssä kolmannen sertin ja valioitui, Miko oli myös ROP
  • huhtikuussa Miko korkkasi valioluokan Hyvinkään ryhmänäyttelyssä ja oli PU2
  • toukokuussa kävimme kokeilemassa viehejuoksua kooikerporukalla ja se oli todella kivaa puuhaa
  • kesäkuussa osallistuimme RotuRaceen eli viehejuoksukilpailuun ja meidän Kooikerraketten-joukkueen sijoitus oli 7.
  • kesäkuussa ostin agilityn kilpailukirjan ja Miko mitattiin virallisesti maksiksi (jälkimmäinen ei ehkä kuulunut vuoden parhaisiin asioihin, mutta enpä muuta tulosta edes odottanut :) )
  • kesäkuun lopussa reissasimme Saaran & Huugon sekä Pian, Noan & Matin kanssa Mikkeliin kooikereiden mejämestaruuskokeeseen ja vaikka tulosta ei meille tullutkaan, niin meillä oli ihan huippu reissu!
  • heinäkuussa osallistuimme Agirotuun, jossa joukkueemme Kaaos Koohot ei juhlinut tuloksilla, mutta meillä oli kivaa :)
  • heinäkuussa teimme todella mukavan reissun Ouluun, johon kuului mm. kooikertapaaminen sekä kaksi kansainvälistä näyttelyä, joista molemmista Miko nappasi CACIBin, ensimmäisessä oli ROP ja toisessa VSP, ei huono!
  • heinäkuussa myös aloitimme ja päätimme maksiesteet-projektin = Miko kykenee suorittamaan agilityesteet myös maksikorkeuksilla
  • heinäkuun lopussa kävimme ensimmäistä kertaa Nuuksiossa, jossa teimme pitkän lenkin hienoissa maisemissa
  • elokuussa vihdoin se tapahtui: meidän ensimmäinen 0-rata epiksissä ja se oli voittonolla!
  • elokuussa osallistuimme kooikereiden kesäpäiville, jotka pidettiin Kaarinassa ja meillä oli sielläkin todella mukavaa
  • elokuussa oli meidän osalta vuoden viimeinen näyttely, Tervakoski KV, jossa Miko sai kymmenennen kerran putkeen laatuarvosanan "erinomainen"
  • syyskuun lopussa osallistuimme ensimmäistä kertaa möllitokokokeeseen, joka meni ihan hyvin ja sijoitus oli 5.
  • lokakuussa seuramestaruuskisoissa teimme meidän toisen 0-radan, jolla sijoitus oli 3.
  • marraskuussa osallistuimme toisen kerran möllitokokokeeseen ja sekin meni ihan hyvin
  • marraskuussa korkkasimme myös uuden lajin: rally-tokon eli osallistuimme möllikokeeseen, joka meni tilanteeseen ja harjoittelumäärään nähden ok
  • sekä paljon onnistuneita treenejä ja ihan huippuja agilityepiksiä, vaikka niistä monta hylkäystä tulikin :)

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Saksalaisia

15.11.2013 © Lotta Franck
Perjantaina kävimme taas kahden viikon tauon jälkeen agilitytreeneissä. En ollut taaskaan tehnyt mitään suunnitelmaa, mutta onneksi Lotalla oli jotain mietittynä. Teimme alkuun muutaman esteen radanpätkää, jossa tehtiin pakkovalssi ja takaakierto. Molemmat ohjauskuviot onnistuivat ihan ok, mutta ongelmaksi muodostui musta mutkaputki, joka oli hieman lytyssä. Vaikka Miko menikin putkeen, niin enimmäkseen se kuitenkin kieltäytyi menemästä. En tiedä mikä siinä oli vikana.

Toisena harjoituksena teimme keppejä osana radanpätkää. Kepit olivat kolmen hypyn jälkeen ja hypyistä viimeinen oli kaaressa. Hypyt lähtivät puomin vierestä ja ensin Miko meni puomille. Puomin alastulolla oli Lotan juoksukontaktimatto, mutta siitä huolimatta Miko osasi pysähtyä oikeaan kohtaan. Toisella yrityksellä Miko meni kolmannen hypyn sijasta puomin alastulolle, hienoon 2on2off asentoon. Pakkohan se oli siitä palkata :) Kolmannella yrityksellä päästiin koko pätkä ja kepit onnistui hyvin. Samoin seuraavallakin yrityksellä, joten sen enempää ei tehty.

15.11.2013 © Lotta Franck
Lotta arveli, että ohjaustekniikoista saksalainen voisi sopia Mikolle paremmin kuin pakkovalssi. En muista, että olisimme ohjatuissa treeneissä sitä koskaan harjoitelleet, joten saksalainen ei ollut minulle tuttu. Lotta kokeili ensin Mikon kanssa saksalaista. Sitten minä kokeilin Leevin kanssa ja lopuksi Mikon kanssa. Saksalainen on varmasti meille hyvä ohjaustekniikka, jota täytyy treenailla lisää.

Lopuksi teimme vielä puomia muutaman muun esteen kanssa. Puomi oli aika hidas, mutta kontaktit hyvät.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Mikon joulu

Meillä joulua vietettiin molempien vanhempieni luona. Jouluaattona meidän perhe suuntasi äidin luokse Rekolaan Vantaalle. Molemmat sisarukseni viettivät aaton muualla. Miko käyttäytyi pääosin hyvin, vaikka paikalla oli kolme nuorta miestä, joita Miko on harvakseltaan nähnyt. Yleensä Miko on ensin haukkunut heille, mutta tällä kertaa kaikki miehet olivat ok. Ainoastaan äidin tulevaa anoppia kohtaan Miko käyttäytyi sopimattomasti. En tiedä mikä hänessä oli niin ihanaa, mutta Mikolle olisi kelvannut hieman vanhempi tyttöystävä... Miko viihtyi pääosin keittiössä ja kai se oli ihan kannattavaa, kun ilmeisesti Miko oli päässyt kinkusta osingoille. Perinteiseen tapaan uunissa lämpesi muiden laatikkojen kanssa Mikolle (ja Markukselle) maksalaatikkoa. Ruokailun ajan Miko oli ihmeen näkymätön eikä normaaliin tapaan ollut kerjäämässä. Joulupukki käväisi jakamassa lahjat, vaikka ihan aikuisten kesken olimmekin. Miko ensin haukahti pukille, mutta taisi sitten tunnistaa hänet... Miko oli ollut kiltti poika, kun pukki toi kolme lahjaa. Miko oli taas aivan innoissaan lahjojen avaamisesta. Ensimmäisestä paketista löytyi se kaikkein mieluisin lahja, joten muut paketit eivät enää niin kauheasti kiinnostaneet. Mieluinen lahja oli pörröinen Kong Wubba. Sen kanssa Miko riehui kovasti ja kovat vetoleikitkin sillä sai aikaiseksi. Koska Miko sai puuhata lelunsa kanssa ihan vapaasti, niin lelu ei selvinnyt kotiin asti... Miko sai lahjaksi myös herkkuja ja älypelin. Älypeliä Miko pääsi kokeilemaan kun oli hieman rauhoittunut. Ihan ehkä Mikolla ei vielä välähtänyt, mutta kyllä se namit sai piiloista syötyä.




Joulupäivänä menimme taas äitini luokse ja tällä kertaa myös sisarukseni perheineen tulivat sinne kuten myös siskoni kämppis lapsineen. Miko oli hieman rauhallisempi kuin edellisenä päivänä, sillä paikalla oli neljä noin 5-7-vuotiasta lasta. Miko oli hieman hämillään kaikesta hälinästä ympärillä, mutta hienosti se taas oli lasten seurassa. Myös veljeni muutaman viikon ikäistä vauvaa Miko kävi katsomassa. Lapsista ainoa tyttö tykkäsi paljon koirista ja hän oli kovasti Mikoa halailemassa. Vähän heitä piti pitää silmällä, sillä touhu näytti siltä, ettei Miko sitä loputtomiin siedä. Jälleen Miko vietti paljon aikaa keittiössä ja välillä se oli siellä ihan yksinään mm. katsomassa uunia, jossa laatikot olivat lämpenemässä. Hassu poika :) Muutamia lahjoja oli myös jaossa ja Miko kävi tietenkin haistelemassa kaikki paketit. Miko sai avata saamani lahjat. On se vaan kiva katsoa kuinka toinen niin innoissaan repii paketteja auki.



Tapaninpäivänä oli vuorossa vierailu isän luona Pohjois-Haagassa. Pojat jäivät tällä kertaa kotiin. Mikoa en halunnut ottaa mukaan, sillä sitä ahdistaa isän isot koirat ja koska isälle oli tulossa myös sama lapsilauma kuin joulupäivänä oli äidin luona. Liian innokkaat tyttökoirat ja halaileva koirahullu ei tuntunut hyvältä yhdistelmältä, sillä ahdistuva pikkumies voisi ryhtyä puolustuskannalle.

Vietimme jälleen mukavan joulun ja nyt seuraavaksi toivon, ettei ennen sallittua ajankohtaa raketteja paukuteltaisi. Tänään jo yksi pamaus kuului...

maanantai 16. joulukuuta 2013

Koira2013

Jéla
On taas jälleen aika kirjoitella jotain. Tässä kahden viikon aikana ei juuri ole mitään tapahtunut. Itsenäisyyspäivänä kävimme agilitytreeneissä, jossa Lotta ideoi meille pienen radan pätkän, tai ei ehkä niin pienen kun esteitä oli noin 12, mutta helpon ainakin. Se meni hyvin ja Miko oli vauhdikas. Kepeille Miko haki kivasti. Ensimmäinen kierros kaatui jo neljännen esteen epäonnistuneeseen takaakiertoon, mutta toinen yritys oli virheetön. Samoin kolmas, mutta vauhti jo tippui. Teimme myös kontaktitreeniä sekä välistävetoja.

Viikonloppuna oli Koira2013 -tapahtuma eli kolmena päivänä tittelinäyttelyitä ja monenlaista muuta ohjelmaa. Tuttuun tapaan Miko jäi kotiin ja minä kävin kameran kanssa kooikerkehien laidalla. Perjantaina menin ensin töihin ja noin tunnin jälkeen kipitin naapuriin Messukeskukseen Helsinki Winner 2013-näyttelyyn. Kooikerit aloittivat kehän heti aamusta. Tittelit menivät hienoille koirille. Kuvia löytyy täältä. Vietin Messukeskuksessa noin 1,5 tuntia ja kipitin sitten takaisin töihin. Sitä ennen kävin pikaisesti tervehtimässä Mikon Monica-kasvattajaa. Messarissa oli mukavan väljää perjantaiaamusta, joten olisi kannattanut jo silloin tehdä ostokset. Mutta työt kutsuivat. Illalla oli pikkujoulut, joten agilitytreenit jäivät välistä.

Joda
Lauantaina kooikerit taas aloittivat kehässä, joten oli aikainen herätys. Pohjoismaiden voittaja 2013 oli houkutellut reilusti enemmän kooikereita paikalle kuin muut näyttelyt. Kehässä pyörähti Mikon siskopuoli Joda (Estaika's Loving Lily) ja kävin tyttöstä myös tervehtimässä. Kovin oli isänsä Gipin näköinen. Mukavalta tytöltä vaikutti ja Joda innostui pussailemaan minua :) Jälleen tuomari valitsi nätit koirat voittajiksi. Kuvia täällä. Kooikerkehän jälkeen pääsin kuvaamaan äiti ja tytär voittajat Keiran (Bullbenz Kooi Uma Geri) ja Maggien (Oorbellen Maggie). Ehdin tehdä sen jälkeen joitain ostoksia ja kuvata temppunäytöksen kooikereita kunnes alkoi osteopaatti Maaria Kaiperlan luento. Messukeskuksessa vierähti pidempään kuin oli tarkoitus, joten opiskeluun liittyvät asiat sai siirtyä seuraavalle päivälle.

Gimma
Sunnuntaina sainkin nukkua pitkään, sillä kooikerit olivat viimeisten joukossa kehässä. Voittaja 2013 -näyttelyyn oli ilmoitettu viisi Estaika's-koohoa eli oli mahdollisuus esittää kasvattajaluokka. Harvinaista :) Harmittavasti Milo (Estaika's Cyrus) ei päässytkään vielä tekemään debyyttiä veteraanikehässä. Veteraanit olivat eri tuomarilla ja ne kävivät kehässä ensin. Veteraaninartuissa esiintyi ensi kertaa Beta (Estaika's Calliope), joka sai hienosti VV-13 tittelin ja oli VSP VET. Shanti (Callitris Girello Erminia) oli ROP VET ja urosten veteraanitittelin saaja. Beta ja Shanti ovat vanha pariskunta, heidän jälkeläisiä ovat Estaika's B-pentue :) Lopulta Shanti ja Beta olivat myös ROP ja VSP eli heille tuplatittelit. Juniorivoittaja oli Justus (Estaika's Just In Bieber). Näitäkin voittajia pääsin kuvaamaan :) Oli hienoa, että Estaika's kooikereille tuli sunnuntain titteleistä 3/6. Kehässä kävivät myös Jéla (Estaika's Just Beautiful), joka oli myös muina päivinä kehässä ja Gimma (Estaika's Gossip Girl). Kasvattajaluokka jäi esittämättä, sillä yksi laatuarvosana H mahtui joukkoon. Sunnuntaina ehdin paremmin vaihtaa kuulumisia Monican kanssa sekä Mikon Seeda-emän omistajan Heidin kanssa. Kuvia näyttelystä täällä. Ostin päivän päätteeksi Mikolle joululahjat ja lähdin sitten kotiin. Taas paljon myöhemmin kuin odotin, joten jäi sitten ne opiskelut.

Tänään alkoi tämän vuoden viimeinen työ- ja kouluviikko. Tällä viikolla on tietenkin kaikki tentit, joihin olisi pitänyt viikonloppuna lukea... On kyllä ollut niin kiireinen ja stressaava tämä loppuvuosi, että odotan innolla loman alkamista.

Maggie & Keira

Shanti & Beta

Beta

Justus

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Möllirally-tokoa

Oho, onpas aika taas lentänyt ja nyt on jo joulukuu. Marraskuulle tuli sitten kokonaiset kaksi blogikirjoitusta. Marraskuussa kuitenkin tapahtui jotain. Reilu viikko sitten meillä oli agilitytreenit, joissa Mikon kanssa harjoittelimme päällejuoksuja. Muistaakseni olemme vain kerran harjoitellut ko. ohjausta ohjatuissa agilitytreeneissä. Siksi ensin katselin videolta miten se pitäisi tehdä. Oikeasti päällejuoksu ei kai niin kovin vaikea ohjaustekniikka ole, mutta tällaiselle jolla on koordinaatiokyky ihan hukassa se ei ollut helppo. Miten vaikeaa voikin olla käyttää käsiä oikein... Aika monta kertaa tätäkin tuli tehtyä, tosin kahdessa osassa, mutta onneksi Miko kesti sen. Kontakteista tehtiin A:ta putken kera. Ainakin kerran Miko taisi lähteä omin luvin kontaktilta, mutta muuten ok toistoja.


Tämän viikon perjantaina meiltä jäi taas treenit välistä, sillä samalle päivälle sattui myös jääkiekon paikallispeli, näillä näkymin viimeinen Hartwall Areenalla pelattu Jokerit-HIFK peli. Jokerithan on ensi kaudella siirtymässä Venäjän liigaan eli paikallispelejä ei ole enää tiedossa. Onneksi alkuvuodesta on vielä pari mahdollisuutta käydä paikallispelissä. Meillä isäntä kannattaa Jokereita ja minä IFK:ta, joten jatkossa ei sitten päästä enää yhdessä matsiin.

15.11.2013 © Lotta Franck
Lauantaina oli meidän debyytti rally-tokokokeessa. Osallistuimme mölliALO-luokkaan. Kaikista aikomuksista huolimatta en vain saanut aikaiseksi treenata liikkeitä, joten mentiin sitten kokeeseen kahden kuukauden treenaamattomuuden päätteksi. Fiksua :) Lauantaiaamupäivästä kävin kaikki ALO-luokan liikkeet läpi, jotta varmasti tiedän miten ne tehdään ja muutamaa juttua harjoittelimme Mikon kanssa. Meidän rataantutustuminen alkoi vasta puoli viiden jälkeen, joten poikkeuksellisesti kisapäivänä ei tarvinnut herätä aikaisin. Kisat olivat Karjaalla. Olimme kisapaikalla 20 min ennen rataantutustumista (piti olla 30 min ennen, mutta meidän piti tulla kiertoreittiä, kun karttaan merkittyä reittiä ei voinutkaan käyttää). Kisat olivat etuajassa ja rataantutustuminen oli juuri alkanut. Ilmoitin meidät ja yksi työntekijä piti Mikoa sillä aikaa kun menin tutustumaan rataan. Tuomari onneksi kertoi jokaisen kyltin kohdalla mitä pitäisi tehdä, mutta pari ensimmäistä jäi minulta välistä. Kävin radan kaksi kertaa läpi ja sitten menin valmistautumaan meidän vuoroon. Olin ilmoittanut meidät niin aikaisin, että olimme luokkamme ensimmäisiä... En siksi ehtinyt juurikaan viritellä Mikoa tunnelmaan. Noin 10 min halliin tulon jälkeen menimme Mikon kanssa radalle. Kysyin vielä miten oli palkkaamisen laita. Liikkeiden välissä sai palkata.

15.11.2013 © Lotta Franck
Radalla oli seuraavat kyltit: lähtö - liikkeestä maahan - askel oikealle - 360° oikeaan - istu, maahan, kierrä koiran ympäri - vasen täyskäännös - käännös oikeaan - pujottelu edestakaisin - juosten - 270° käännös oikeaan - normaali vauhti - spiraali vasemmalle - koira eteen oikealta sivulle - maali. Eli 12 kyltin rata. Hyvä puoli siinä, ettei meillä ollut yhtään aikaa ennen omaa suoritusta, oli se etten ehtinyt jännittää. Tosin siltikin menimme radan läpi vähän liian ripeään ja hosuvaan tahtiin. Mikolla tahtoi nenä mennä maahan, joka pilasi osan suorituksista ja "askel oikeaan" kyltin uusimme. Silloin, kun Miko oli mukana, liikkeet menivät mielestäni hyvin. En tajunnut kuitenkaan palkata Mikoa ja loppua kohden se alkoi näkyä. Mikosta tuli epävarmempi ja se alkoi tarjota seisomaan jäämistä, kuten tokossakin. Videota ei ole, kun en ehtinyt pyytää ketään kuvaamaan.

Oman suorituksen jälkeen vähän harmitti, että tässäkö se nyt oli. Meillä olisi mennyt varmasti paremmin jos olisin ehtinyt viritellä Mikoa, sillä se ei nyt ollut oikeassa fiiliksessä. Sijoituksemme oli 5/7 ja pisteitä saimme 84/100. Hyväksytyn tuloksen raja taitaa olla 70 pistettä. Tilanteeseen nähden saimme hyvät pisteet. Tuomarin kommentti oli, että hihnaa pitäisi löysätä. Hihnan takia lähtikin eniten pisteitä. Pisteitä lähti myös yhden kyltin uusimisesta sekä puutteellisesta yhteistyöstä neljällä eri kyltillä. Yksi piste lähti myös liian vinosta asennosta. Kaikesta huolimatta jäi sellainen fiilis, että ensi vuoden kisakalenteria voisi katsella. Mölleihin osallistumme vielä toistaiseksi, sillä kokonainen ALO-rata ilman palkkaa on vielä liikaa.

30.11.2013 satoi vihdoin ensilumi, tässä todistusaineistoa

maanantai 18. marraskuuta 2013

Tauon jälkeen

© Lotta Franck
Onpas täällä taas ollut hiljaista. Kahteen viikkoon emme päässet perjantain agilitytreeneihin, joten mitään kirjoittamisen arvoista ei ole tapahtunut. Mikolla on varmasti ollut tylsää, kun kauheasti mitään ei ole tapahtunut kotonakaan, mutta onneksi se kestää sen. Ainakin toistaiseksi. Tällä hetkellä työ ja opiskelu pitävät kiireisenä, tai ainakin vievät kaiken ajan. Sitten jos vapaa-aikaa on, niin en jaksa tehdä mitään. Mikon takia poden huonoa omatuntoa, mutta onneksi meillä on edes nämä perjantaitreenit.

Perjantaina oli siis agilitytreenit, joihin menimme pienen tauon jälkeen. Ohjaustekniikoista vuorossa oli sylkkäri, mutta en löytänyt mitään sopivaa pikkuharjoitusta, joten lähdin treeneihin ilman suunnitelmia. Teimme Mikon kanssa ensin ihan perusjuttuja, hyppyjä ja putkea. Kokeilin sitten myös leijeröintiä, joka sujui hyppyjen osalta ok, mutta mutkaputkeen Miko ei osannut hakea. Ehkä se ei ollut hyppyjen kanssa samalla linjalla. Ensimmäisellä yrityksellä Miko hyppäsi putken yli… Toisella kerralla teimme ensin keppejä. Viimeksi keppien kanssa oli ongelmaa, joten kaksi toistoa, molemmat onnistuneita, sai riittää. Teimme sitten vielä jotain hyppy-putki-juttua.  Kolmas kierros oli kontaktitreeniä puomilla. Taina oli palkkaamassa. Alkuun puomi oli vähän varovainen, mutta sitten sujui paremmin. Jonkin verran puomi heilui, joka saattoi vaikuttaa vauhtiin. Joka kerta Miko lähti kontaktilta vasta luvan saatuaan. Ehkä jos ensi kerralla uskaltaisin kokeilla etupalkkaa.

© Lotta Franck
 
Vajaan kahden viikon päästä meillä on ensimmäinen rally-tokokoe. Osallistumme mölli-ALO luokkaan. Pitäisi siis kai vähän treenailla ja lukea sääntöjä… Onneksi liikkeitä voi harjoitella ilman kylttejäkin, joten voimme harjoitella kotona ja lenkeillä.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Nuuksio / Möllitokokoe

Kävelimme sinisen ja punaisen reitin
Olen jo monta viikkoa suunnitellut reissua Nuuksioon, mutta aina joko juuri sinä päivänä (eli lauantaina) on satanut tai en vain ole jaksanut lähteä. Perjantai-iltana säätiedotus näytti ihan ok ilmaa lauantaille. Puolilta päivin oli mahdollisesti pientä sadetta tiedossa, mutta se ei haittaisi. Matkustimme Nuuksioon bussi-juna-bussi -yhdistelmällä ja vähän jännitystä matkaan aiheutti se, että Espoon keskusta edeltävällä asemalla joku veti hätäjarrusta ja juna jäi seisomaan asemalle. Vaihtoaika junasta Nuuksion bussiin oli 5 minuuttia. Onneksi juna ei seissyt asemalla kuin 4 minuuttia ja ehdimme bussiin. Seuraava olisi mennyt vasta tunnin päästä.

Nuuksiossa oli paljon enemmän porukkaa kuin viimeksi heinäkuussa. Menimme taas rengasreitille, tällä kertaa 4 kilometrin Haukankierrokselle. Maisemat olivat jälleen upeat. Jossain vaiheessa alkoi hieman sataa. Sade ei kestänyt kauaa ja pysähdyimme sen loppumisen jälkeen kalliolle, josta suurin osa kuvista on otettu. Sateen jälkeen alkoi muodostua usvaa. Olimme melko korkealla ja kalliolta oli pitkä tiputus alas, mutta usvan vuoksi alas ei kovin hyvin nähnyt. Sen jälkeen, kun jatkoimme matkaa, alkoi sataa uudestaan ja tällä kertaa kovempaa. Sadetta riitti koko reitin loppuun asti. Haukkalammella menimme katoksen alle odottamaan sateen loppumista. Olin kyllä varautunut sateenpitävillä vaatteilla ja kengillä, mutta housuista vesi meni läpi.



Sateen loputtua lähdimme toiselle reitille, 2 kilometrin Punarinnankierrokselle. Kun kerta sinne asti olimme matkustaneet, niin eihän me neljän kilsan lenkin jälkeen voitu vielä takaisin lähteä. Melko pian sen jälkeen alkoi taas sataa. Toisesta reitistä en nauttinut yhtä paljon kuin ensimmäisestä, sillä sade alkoi jo tympiä, kun tosiaan housut olivat märät ja kengistäkin tuli jo vesi läpi, sormet oli jäässä jne. Kierroksen lopulla sade lakkasi. Bussia saimme odottaa 45 min. Sormet olivat ihan kohmeessa, sillä molemmat mukana olleet sormikkaat olivat märät ja siksi kädet olivat paljaana. Ajattelin, että nyt jos joskus flunssa tulee... Kuusi tuntia meni taas reissuun kuten viimeksikin. Olihan se ihan mukavaa, mutta toisaalta mietin, että päivän olisi voinut viettää toisinkin :)







Tänään oli vuorossa meidän toinen möllitokokoe. Edellisen möllitokokokeen jälkeen treenit on jäänyt hyvin vähälle: pari kertaa paikalla makaamista kotona ja vähän seuraamista lenkeillä. Ei lähestyvä koe saanut treenimotivaatiota esiin. Koepaikalla ilmoittautumisen jälkeen kävin lenkillä ja palauttelin Mikon mieleen jääviä liikkeitä. Seisomiset ja maahanmenot menivät tosi kivasti eikä Miko kertaakaan sekoittanut käskyjä.

Mölliluokassa oli 14 osallistujaa ja me olimme onneksi nro 2. Ryhmäliikkeet tehtiin kolmessa ryhmässä ja me olimme ensimmäisessä. Juuri meidän ollessa menossa kehääntulotarkastukseen, alkoi yksi koira haukkua Mikolle ja se sai Mikon hämilleen ja haukkumaan. Mielentila ei pojalla ollut paras mahdollinen ja Miko haukkui sitten muutaman kerran tuomarille. Miko suhtautui muutenkin tuomariin varauksella, vaikka hän oli kyllä tuttu. Miko myös murisi tuomarille, mutta ei varoitusmurinaa vaan sellaista Mikolle tyypillistä epäilymurinaa. Tämä tuomari ei tehnyt uroksille juoksutarkastusta, mikä oli hyvä.

Luoksepäästävyys: 9,5 - Miko nousi ylös ja meni tuomaria vastaan. Siitä puolikkaan pisteen menetys. Enää Miko ei suhtautunut epäilyksellä.

Paikalla makaaminen: 10 - Miko makasi lonkallaan ja oli oikein kunnolla kaarella eli asennossa ei ollut mitään ryhdikästä. Mutta Miko pysyi koko minuutin ajan liikkumatta paikallaan. Sehän on se pääasia.

Seuraaminen kytkettynä: 7 - Eipä ollut yhtään yllättävää, että Miko oli enemmin sunnuntaikävelyllä kuin seuraamassa. Lopussa Miko meni maahan juuri ennen liikkeen päättymistä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 - Tuomari sanoi, että annoin voimakkaan vartaloavun. Luulen, että kääntyminen Mikoa kohden oli voimakkaampi nyt kuin yleensä, sillä Miko jäi vähän jälkeen. Perusasentoon tulemiseen tarvitsi kaksi käskyä, joka oli yllättävää.

Luoksetulo: 9,5 - Luoksetulo oli tuttuun tapaan vauhdikas. Lopussa Miko päästeli ääniä, joten siitä puolikkaan pisteen menetys.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0 - Miko osaa mennä maahan. Meni liikkeen aikana kaksi kertaa kun ensin ennakoi. Perusasentoon nouseminen vaati taas kaksi käskyä. Tuomari sanoi, että Mikolla on hienot maahanmenot, mutta aina ne ei vaan tule oikeissa kohdissa...

Estehyppy: 10 - Liikkeenohjaajan annettua luvan odottelin käskyn antamista hetken aikaa, sillä Miko katseli muualle kuin estettä kohden. Tämänkin liikkeen Miko tekee ihan hyvin.

Kokonaisvaikutus: 8,5 - Kyllä Miko osaa, mutta se välillä näyttää siltä ettei oikein kiinnosta.




Liikkeet menivät melko samalla lailla kuin viimeksikin. Luoksepäästävyys meni kivemmin, sillä viimeksi Miko väisti ja nyt meni vastaan. Luoksetulosta tulee aina hyvä mieli. Kaksoiskäskyt perusasentoon nousemiseen harmittivat, sillä aina aikaisemmin Miko on noussut ensimmäisestä käskystä. Ennakoiminen jäävissä liikkeissä (ja myös seuraamisessa) on ongelma. Seuraava meidän seuran järjestämä möllitoko pitäisi olla vuodenvaihteessa, joten yritetään sinne saada liikkeet parempaan kuntoon.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Jaakotuksia ja takaaleikkauksia

Nyt vihdoin treenipäivityksiä. Perjantai ei ehkä ole paras treenipäivä, sillä aika usein työviikon jälkeen tekisi vain mieli mennä sohvalle loppupäiväksi. Mutta kyllä se sohvalle valahtaminen tuntuu vieläkin paremmalta kun ennen sitä on käynyt treeneissä. Sitten ei vaan enää jaksa alkaa päivitellä blogia tai katsoa treenivideoita.

Viime viikon perjantaina teimme jaakotustreeniä. Yksinkertainen ohjaus, mutta silti niin vaikea. Tunsin itseni niin surkeaksi kun en vain osannut. Välillä meni valssailuksi, mutta ehkä onnistuin muutaman ihan oikean jaakotuksenkin tekemään. Teimme myös pientä radan pätkää, jossa takaakierto ja takaaleikkaus, mutta ne ei oikein tahtonut toimia, kun Mikosta ei lähtenyt vauhtia, joten hinkattiin sitten jaakotusta. Jätin ne pätkät videolta pois, mutta muuten kaikki treenipätkät löytyy. Aika paljon tuli tehtyä toistoja. Taisimme tehdä lopuksi hetsattua A:ta.


Sunnuntaina meillä oli hyppytekniikkatreenit Saaran & Huugon kanssa. Teimme perussarjaa sekä pituutta niin, että edellä oli perussarjan kolme hyppyä. Mikolla oli ilmeisesti kova into tehdä hyppytekniikkaa, sillä se varmaan joka kerta palasi alkuun hyppimällä sarjan takaisin päin. Ja juuri kun olin saanut Mikon istumaan, se lähti taas suorittamaan sarjaa. Namikupissa ei ollut namia kun en ollut sellaista ehtinyt viedä. Ja taas Miko tuli samaa reittiä takaisin ja taas se lähti omin lupineen sarjalle. Jääden taas ilman palkkaa. Hassu poika. Miko taisi joka toistolla varastaa... Parilla ensimmäisellä toistolla pituudella Miko teputti ennen ponnistusta, mutta sitten alkoi sujua. Kai outo este tekniikkaharjoituksessa hämmensi. Lopuksi teimme keinua ja Saara palkkasi. Miko lähti keinulle kovalla vauhdilla ja innolla, mutta aika paljon Miko hidasti keinulla. Jälleen treenien paras osa oli juosta ympäri kenttää vinkupallon kanssa. Miko taisi innostua niin isosta juoksualasta (kahdesta kentästä vain toisella on enää esteet ja väliaita oli kaatunut, joten tilaa oli reilusti), ettei se meinannut palauttaa palloa ollenkaan. Kyllä se kutsusta lähti tulemaan kohti, mutta ilmeestä huomasi, ettei sillä ole aikomuksia pysähtyä. Hassu mies :)

Tänään agilitytreeneissä ohjausharjoituksena oli takaaleikkaus. Me tosin Mikon kanssa olimme ainoat, joka sitä harjoitteli. Ihan ok meni, videolla toistot. Ohjaustekniikan jälkeen teimme keppejä avokulmasta ja ennen keppejä oli hyppy ja suora putki. Ensimmäinen kerta oli ok, toisella Miko jätti viimeisen välin pujottelematta ja korjasin. Tiesin, ettei olisi pitänyt korjata. Haisteluksi meni heti kun ryhdyin korjaamaan. Halusin saada kertaalleen kepit oikein, mutta ei siitä tahtonut tulla enää mitään. Väkisin väännöksi meni, mutta kyllä Miko sitten lopulta pujotteli koko kepit. Lopuksi oli vuorossa jälleen kontaktitreeniä eli A:ta. Kivoja vauhdikkaita suorituksia. Jäähdyttelylenkillä Lotta teki pari luoksepäästävyyttä, jotka menivät ihan ok. Viikon päästä olisi möllitokokoe, joten pitäisi kai taas vähän treenailla.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Huollossa

Ihan kummaa kuinka blogissa riittää kävijöitä joka päivä, vaikka päivitystahti on ollut hidas. Viime viikon agility- ja hyppytekniikkatreenien tarinointi taitaa jäädä viikonlopulle. Ei kai pitäisi kuvata treeneja, jos ei jaksa käsitellä videoita :)

Tänään pidin vapaapäivän ja matkustin Mikon kanssa Porvooseen. Oli siis pikkumiehen huoltopäivä. Olinkin jo kovasti odottanut tätä fyssarikertaa, sillä Miko on viime aikoina nuollut paljon nivusiaan. Toivoin, että se johtuisi jumeista eikä mistään ruuasta. Käynnin pääasiallinen syy oli saada tietää onko maksikorkeuksilla ollut vaikutusta ja saada Miko kondikseen kesäkauden treenien jälkeen.

Vastaanoton oven ohi Miko meinasi sujahtaa vikkelästi, taisi siis poika tietää missä oltiin. Jäimme ovelle odottelemaan ja Miko alkoi haukkua. Ei se ole noin koskaan aikaisemmin tehnyt, joten se oli hieman hämmentävää. Patricia-fyssari ei normaaliin tapaan tullut pääovesta ulos, jolloin Miko on joka kerta alkanut haukkua hänelle, vaan hän tuli takaovesta. Miko alkoi siltikin haukkua hänelle, mutta ehkä se haukkui vähän vähemmän. Ulkona katsottiin ensin liikkeet ja aina meidän ollessa Patrician lähellä Miko vähän örisi. En ymmärrä miksi Miko suhtautuu häneen niin suurella epäilyksellä. Ei Miko normaalisti noin hauku vieraille tai (puoli)tutuille ihmisille, mutta Patricialle Miko haukkuu aina kun tapaamme (oli se sitten hänen vastaanotolla tai mätsärissä, kuten viime talvena) ja sitä haukkua riittää. Ja silti Miko pystyy rentoutumaan Patrician käsittelyssä. Liikkeissä näkyi jäykkyyttä selässä.

Sisällä samalla kun kuivasin Mikoa kerroin kuulumiset ja miksi olemme tulleet. Sen jälkeen näytin miten saamamme harjoitukset sujuvat. (Harjoituksia tuli taas tehtyä liian harvoin...) Istu-seiso -vaihdoista niin, että Miko istuu jalkojeni välissä, luovuttiin, sillä harjoituksessa Miko ei käytä kunnolla takapäätään ponnistaessaan seisomaan. Seinän edessä seisominen ei auta, sillä Miko liikkuu eteenpäin. Viimeksi saamastamme uudesta harjoituksesta, istu-seiso -vaihdot niin, että Mikon etujalat ovat vadin päällä, oli sen sijaan ollut hyötyä. Miko kuulemma käytti hyvin takapäätään ponnistamiseen. Tähän harjoitukseen saatiin pari uutta kokeiltavaa juttua. Pyöriminen tyynyn päällä sujui niin hyvin, että on aika pienentää alustaa. Kokeilimme paria vatia, jonka jälkeen fyssari oli sitä mieltä, että meidän istu-seiso -harjoituksen vati käy myös pyörimiseen. Hankalin harjoituksista oli peruuttamisen opettelu niin, että Miko pää on alhaalla tai selän kanssa samassa linjassa. Näytin miten se menee. Ihan hyvin se meni, vaikka Miko ei meinaa pysyä suorassa. Jatkossa parin peruuttamisen jälkeen Miko istumaan ja sitten taas peruuttamaan jne. Mikolla on hyvä vartalonhallinta, mutta takaosan kanssa on vielä tehtävä töitä.

Pöydällä Patricia kävi Mikon selkää läpi Mikon seisoessa ja silloin Miko oli vielä hyvin epäileväinen. Sen piti olla koko ajan katsomassa mitä oikein tapahtuu, joten oli hankala saada Mikoa pysymään suorassa. Sain Mikon kyljelleen melko helposti (viimeksi oli kauheaa taistelua) ja hyvin Miko myös pysyi kyljellään. Aluksi se onnistui nousemaan pari kertaa. Mikolta löytyi jumia tutusta paikasta rintarangasta (jostain rinta- ja lannerangan seutuvilta) ja uutena oli jumi selässä takapäässä. Patricia uskoi takapään jumin aiheuttaneen nivusien nuolemisen. Jumi on todennäköisesti tullut jostain kiertoliikkeestä esim. Mikon liukastellessa pallon perässä kotona. Eli maksiesteet eivät ole aiheuttaneet Mikolle jumeja. Se on hyvä juttu se. Patricia kutsui Mikoa luomuksi, kun se ei juuri mene lukkoon :) Meillä ei siis todennäköisesti ole asiaa fyssarille ennen kesätreenien alkua keväällä. Patrician vastaanotto on alkuvuodesta muuttamassa uusiin tiloihin ja häntä vähän mietitytti miten hänen bussilla liikkuvat asiakkaat pääsevät uuteen paikkaan. Jos sinne ei pääse helposti julkisilla, niin sitten vaan täytyy vaihtaa fyssaria, mutta toivottavasti ei tarvitse. Pyyhe, jolla Mikoa aluksi putsasin, unohtui vastaanotolle...

maanantai 14. lokakuuta 2013

Viime viikon kuulumiset

Tiistaina kävin kuvaamassa ruskaa ja myös Miko eksyi kuviin

Se on lähes lokakuun puoliväli ja tämä on vasta kuun toinen kirjoitus… En ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa niin usein, joten yhteen kirjoitukseen täytyy sitten pistää monta juttua. Tällä hetkellä vuorokaudessa tuntuu olevan liian vähän tunteja, sillä en millään ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi tai mitä haluaisin. Ja välillä haluaisin vain olla tekemättä mitään. Liittyy varmaan osittain syksyyn ja osittain siihen, että tekemistä on liikaa, kun tulee sellaisia fiiliksiä, ettei huvita tehdä yhtään mitään. Ja niitä fiiliksiä on ollut usein. Ja silti suunnittelen tekemistä viikonlopuksi, jolloin ei olisi mitään ohjelmaa…

Torstaina emme menneet rally-tokotreeneihin, kun tällä viikolla oli nyt maanantaina esitelmä ja tentti sekä keskiviikkona on vielä yksi tentti, joiden eteen piti ehtiä tehdä töitä. Perjantaina oli agilitytreenit Sporttikoirahallilla. Taina & Loki eivät tulleet, joten siirsimme viikon ohjausharjoituksen, jaakotuksen, tälle viikolle. Olin varautunut jaakotusharjoitukseen, joten jälleen meidän piti paikan päällä keksiä mitä tehtäisiin. Kentällä olevista esteistä tehtiin jonkinlainen viritelmä, kuvassa vasemmalla. Mikolla oli aluksi hieman ylimääräistä virtaa ja se syöksähti putkesta juoksemaan ympäri kenttää kaksi ensimmäistä yritystä. Aloitimme sitten kepeiltä. Muurille oli tarkoitus tehdä takaakierto, koska sen jälkeinen putki olisi muuten ollut liian lähellä. En edes ajatellut, että muurille oli suora putken kera, joten en tietenkään ehtinyt tehdä mitään takaakierron eteen. Aloitimme uudestaan alusta ja edelleen sama juttu muurilla. Miko hyppäsi sen edestä. Olisi ehkä vähän pitänyt miettiä tuota kohtaa. Mikon jalka ilmeisesti osui muuriin ja se alkoi kovasti huutaa sen jälkeen. Miko tuli luokseni ja painui maahan vikisten. Se säikäytti, koska jos Mikoa sattuu, niin harvoin se päästää mitään pikku inahdusta enempää. Koitin tutkia Mikon takajalkoja, mutta mitään normaalista poikkeavaa ei näkynyt. Pyysin Mikoa nousemaan ylös, jonka jälkeen se meni takaisin maahan. Pyysin sitä jälleen nousemaan ja sitten Miko pysyi pystyssä. Lotan isän mielestä Miko aristi vähän vasenta takajalkaa. Kävelytin Mikoa hetken ja se alkoi kävellä normaalisti. Teimme pari takaakiertoa ja sitten kerran muurin, jonka jälkeen menimme lepäilemään.

Seuraavalle kierrokselle muutimme hieman esteitä, kuvassa oikealla. Lopuksi teimme puomia niin, että Lotta oli palkkaamassa. Puomi oli hitaampi kuin edellisellä kerralla, mutta kontaktit oli hyvät. Miko ei meinannut lähteä kontaktilta, kun se olisi vain halunnut namia Lotalta… Puomitreenien yhteydessä Miko taisi rentoutua, sillä se alkoi juosta enemmän pallon kanssa ja juostessa se örisi. 35 min myöhemmin olimme valmiita, vaikka Mikon ja Terran lisäksi myös Leevi käväisi radalla. Tunti on pitkä aika.

Kävellessämme kohti Sporttikoirahallia meitä vastaan tuli mies ja nainen kahden koiran kanssa. Toinen koirista oli laumanvartija, joten mietin pitäisikö meidän vaihtaa tien toiselle puolelle. Vastaantuleva mies koiransa kanssa ehti vaihtaa puolta ensin ja nainen laumanvartijan kanssa käveli meitä vastaan. Kaivoin nameja esille, mutta hieman hermostutti kun Miko nameista huolimatta saattaa alkaa ärisemään isolle, pelottavalle koiralle. Laumanvartijan lähellä Miko varmuuden vuoksi hiljaisesti murahti. Laumanvartija alkoi pomppia hihnassa. Hermostutti. Ja sitten nainen hihnan päässä kysyi saako tulla tervehtimään. Olin ensin hieman hoo moilasena, mutta sain sitten kysyttyä onko koira tyttö vai poika. Laumanvartija oli 1,5-vuotias, vielä hyvin pentumainen narttu. Koiralla ei ollut kovin paljon kokemuksia muista kuin perheen omista koirista, joten se aristeli vieraita koiria. Miko unohti murinansa ja oli ihan kiinnostunut tyttötuttavuudesta, vaikka hieman Mikoakin jännitti. Oli jotenkin hassua kun niin paljon Mikoa isompi koira pelkäsi Mikoa hypäten taaksepäin jos Miko tuli liian lähelle :) Tyttö kuitenkin uskaltautui pari kertaa Mikon kanssa nenät vastakkain. Hetken tutustumisen jälkeen nainen kiitti, että olivat saaneet tehdä tuttavuutta.

Lauantaina seuramme järjesti koiran fysiikkatreeni-luennon, johon kuului myös käytännönharjoituksia. Vähän harmitti, että en saanut juuri uutta tietoa luennosta ja varsinkaan harjoituksista, joiden vuoksi ensisijaisesti ilmoittauduin mukaan. Olin kuunteluoppilaana, sillä en saanut koirapaikkaa. Toisaalta olen jo ennen tätä käynyt kolmesti eläinfysioterapeutin/osteopaatin luennolla, joten ei ehkä sinänsä ole yllätys, että samat asiat olen jo kuullut. Eniten harmitti, että päivästä kului tähän 5 tuntia matkoineen, kun olisi tosiaan sitä muutakin tekemistä ollut. Sain kuitenkin joitain uusia ideoita ja huonon omatunnon muistutuksesta, että Miko on liian huonossa kunnossa agiltya varten. Lupaan miettiä jossain vaiheessa kunto-ohjelman Mikolle, jotta se keväällä olisi hyvässä kunnossa.

Sunnuntaina kävimme Saaran & Huugon kanssa tekemässä hyppytekniikkaa meidän kentällä. Kivikossa oli suunnistustapahtuma samaan aikaan, joten vilinää riitti. Teimme ensin set pointia ja sitten etäisyyden arviointia. Etäisyyden välit ovat alkuun Mikolla 5-5-8 ja viimeistä estettä siirsin jalan kerrallaan joitakin kertoja. Ja sitten vielä takaisin päin 1-2-1 jalkaa kerrallaan. Eli ilmeisesti 12 jalkaa oli pisin etäisyys. Miko taas joitain kertoja varasti. Huugo istuu niin nätisti paikallaan ja lähtee vasta luvalla, joten mietin, että pitäisi kai tehdä noille varastamisille jotain. Mutta sitten taas toisaalta puuttuminen alentaa motivaatiota ja siten vauhtia. Toiveena on vielä joskus päästä Ullan hyppytekniikka koulutukseen ja varastaminen ei kyllä hänelle sovi… Lopuksi teimme puomia, Saara oli palkkaamassa. Vauhti oli paljon parempi kuin perjantaina. Oikea 2on2off paikka oli hieman hakusessa, mutta ehkä se johtui siitä, että Miko oli kontaktilla vinossa Saaraa kohti. Vinkupallolla palkkaamiset sekä hyppytekniikkaharjoituksista että puomista oli Mikosta parasta. Se jaksoi joka kerta juosta öristen pallo suussa ympäri kenttää.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Rally-toko- ja agilitytreenit, erkkari, seuramestaruuskisat

Loppuviikosta en ole ehtinyt/jaksanut päivittää blogia, joten tapahtumia on kerääntynyt. Tässä kaikista, mutta lyhyesti. Ensin täytyy mainita, että muistaakseni tiistaina lenkillä tapasimme toisen kooikerin. Ja se on mainitsemisen arvoinen asia se. Kooikeita tulee lenkkipoluilla hyvin harvakseltaan vastaan. Uros oli nimeltään Chico (Lucky Nana's Xmas Chic Honey), kuten veikkasinkin. Joskus samoilla seuduilla lenkkeiltyämme joku kysyi onko Miko Chico. Vanhempi herra, joka Chicoa ulkoilutti oli hyvin mukava ja hänestä oli huvittavaa, että nimet rimmasivat, Miko ja Chico :)

Torstaina kävimme rally-tokotreeneissä ja teimme AVO-luokan radan kahdesti. Radalla oli "houkutus"-kyltti ja ensimmäisellä kerralla Miko lankesi houkutukseen :) Houkutuksena oli kaksi namipurkkia.

Perjantaina meillä oli ensimmäiset treenit Sportikoirahallilla Tainan & Lokin sekä Lotan & Terran kanssa. Talvikauden aikana on tarkoitus hioa kontakteja ja keppejä sekä opetella ohjaustekniikoita. Taina on laatinut meille ohjelman, johon kuuluu joka kerralle tekniikka tai kaksi ja seuraavalla kerralla aina pikaisesti kerrataan. Ensimmäisen kerran tekniikat olivat ennestään tutut persjättö ja takaakierto. Videolta näkee miten treenit menivät, mutta tässä kuitenkin pari asiaa. Videolta puuttuu meidän ensimmäinen keinu, joka tehtiin yksinään. Se oli tosi hyvä, mutta seuraavilla kerroilla Miko alkoi himmaamaan. Jälkimmäisessä tekniikkapätkässä alkoi jo tökkiä, mutta kun Mikon sai esteen yli, niin kyllä se siitä lähti. Ensin ajattelin, että se johtui Mikon paineistumisesta, mutta se taisikin vain tympääntyä hinkkaamiseen jota tehtiin putkeen menemisen vuoksi. Me emme osallistu oman seuran treeneihin talvella emmekä käy epiksissä hallissa, sillä Miko paineistuu hallissa kuuluvista äänistä. Tutulla porukalla treenaaminen sujuu varmasti paremmin kun voimme tehdä vain pikkujuttuja. Mutta kyllä Mikosta näki, ettei se ihan hallista nauttinut. Omaa vuoroa odotellessa sillä oli vähän väliä korvat luimussa. Lopuksi teimme A:ta ja puomia niin, että Taina palkkasi. Vire oli ihan erilainen kuin tekniikkaharjoituksissa. Ensimmäisellä kerralla puomilla huomasi, että Miko luuli sitä keinuksi. Muuten toistot olivat vauhdikkaita ja 2on2offit hyviä. Pari kertaa Miko lähti kontaktilta omin luvin.


Miko onnistui ennen treenejä mennä takiaispuskan läpi. En viitsinyt alkaa niitä yksitellen irrottamaan, joten Miko joutui treenata takiaiset turkissa. Onneksi ne lähti helposti kotona harjalla.

Takiaisturkki Sporttikoirahallin pihalla


Treenien jälkeen korvikset oli solmussa

Lauantaina oli vuorossa Spanieliliiton pääerikoisnäyttely, johon oli ilmoitettu 73 kooikerhondjea, joista 16 pentuja. Miko joutui jäämään kotiin. Oli kiva nähdä tuttuja ja rapsutella koiria, vaikka kuvaamiselta ei kauheasti ennättänyt seurustella. Ainakaan niin paljon kuin olisin halunnut. Minun kun täytyy aina saada kaikista kuvia, niin kuvauspaikalta ei voi pitkälle lähteä. Kuvia löytyy täältä. Näyttelyssä valioitunut Benny (Callitris Jongleur Hubicka) oli erityisesti mieleeni. Siinä uros, joka miellytti kovasti silmääni. Bennyllä on samantapainen pää kuin Mikolla, joten ei kai ihmekään, että miellyttää ;) Komea poika, niin kuin Mikokin.

Callitris Jongleur Hubicka "Benny"

Mun oma komistus
Tuomari käytti kooikereiden arvosteluun 6,5 h, joten päivästä tuli pitkä. Tänään sunnuntaina oli vuorossa seuramestaruuskisat. Osallistuimme maksimölleihin ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna ilmoitin meidät kahteen starttiin. Ajattelin, että menemme toisen kerran, jos jokin ensimmäisellä kerralla jää harmittamaan. Ilmoitin meidät sen verran myöhään, että olimme viimeisenä ja molemmat startit peräkkäin. Onneksi radan alku oli sellainen, että pystyin ottamaan yhteislähdön. Ensimmäisen kierroksen tulos oli 10, sillä kielto tuli muurilla ja viimeisellä hypyllä ja molemmat korjasin. (Miksi, kun oli se toinenkin mahdollisuus?) Maaliin tulon jälkeen menimme takaisin lähtöön ja siitä uusi yritys. Kannatti mennä toisenkin kerran, sillä teimme 0-tuloksen! Miko oli normaalia hitaampi ja jouduin itse hidastelemaan, että Miko pysyi mukana. Myös ensimmäinen 0-tulos tuli vähän tahmean oloiselta suoritukselta. Vaikka olen hirmu tyytyväinen nollasta, niin tuntuisi kuitenkin paremmalta saada se vauhdikkaalta radalta. Miko joutui odottamaan aitaan kytkettynä 2 tuntia ennen meidän vuoroa, joten se varmaan vei mehuja. Mutta nolla mikä nolla. Me tehdään niitä niin harvoin, että kyllä hitaat nollatkin kelpaa :) Suorituksella irtosi 3. sija, joten pääsimme palkintopallille. Miko meni ensin korkeimmalle korokkeelle :) Eroa ykköseen ja kakkoseen ja oli useampi sekunti. Olisimme myös sillä kympillä päässyt kolmospallille. Alla parempi rata ja täällä ensimmäinen, jos jotakuta kiinnostaa.


Seuramestaruuskisoissakin meni useampi tunti, joten eipä viikonloppuna muuta ehtinytkään tehdä. Nyt olen ihan poikki ja valmis seuraavaan viikonloppuun.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Pentuahdistus

Haluan jossain vaiheessa toisen koiran. En halua, että Mikolla ja pennulla on liian iso ikäero, sillä luulen, että mitä vanhempi koira, sitä enemmän pikkupentu voi käydä hermoille. Ensi keväänä Miko täyttää 5 vuotta. 5 vuotta olisi hyvä ikäero. Minulla ei ole pentukuumetta enkä mitenkään erityisesti vielä toista koiraa kaipaa. Mikon kanssa vasta aloittelemme kisauraamme eri lajeissa. Yhden koiran kanssa on helppoa.

Pennut ovat ihania, mutta voisiko saada suoraan aikuisen koiran? Sellaisen, jota ei tarvitse opettaa sisäsiistiksi tai olemaan yksin. Oikeasti kyllä haluan pennun, mutta ahdistaa. Sisäsiisteyden opettelu ei ehkä niinkään ahdista, kyllä se joskus oppii, vaikka joutuu olemaan normaalit työpäivät yksin (tai kaksin Mikon) kanssa kotona. Mutta yksinolon opettelu. Se ahdistaa. Entä jos pentu vaan huutaa lähdettyäni töihin enkä saa sille mitään tehtyä, kun pakko on kuitenkin käydä töissä? Naapureilta menee hermo. Ja entä jos Mikokin alkaa pitämään meteliä? Yksinolon ajaksi Miko ja pentu pitäisi varmuuden vuoksi erottaa, mutta ei Miko ole tottunut siihen, että sen elintilaa rajoitetaan. Joskus se suljettiin makuuhuoneeseen, kun Miko alkoi pitää meteliä jäätyään yksin. Se ei auttanut yhtään, ennemmin vain pahensi tilannetta. Miko vaan pitäisi totuttaa esim. portin takana olemiseen ennen pennun tuloa. Mutta silti ahdistaa.

Entä jos elo kahden koiran kanssa ei vaan onnistu? Entä jos Miko ei hyväksy pentua? Tai jos ne ei pennun tultua täysikasvuiseksi enää tulekaan toimeen? Entä jos en itse osaa toimia oikein, jotta koirien yhteiselo olisi toimivaa? Ahdistaa.

Haluaisin auton ennen kuin taloon tulee toista koiraa. Todennäköisesti meillä ei kuitenkaan ole autoa kun toinen koira hankitaan. Minulla ei vaan ole varaa pitää autoa. Auton kanssa olisi enemmän mahdollisuuksia. Voi lähteä käymään metsässä lenkillä, josta on paljon hyötyä esim. luoksetulon opettelussa sekä motoriikan ja lihaksiston kehittymisessä. Voi lähteä käymään näyttelyissä, koulutuksissa tai muissa koiratapahtumissa ilman, että täytyy miettiä onko sinne mahdollista päästä jotenkin. Matkustamiseen menisi vähemmän aikaa ja koirat pystyisivät lepäämään matkan ajan. Riittääkö minulla varmasti aikaa kahden koiran kanssa harrastamiseen ja touhuamiseen? Pystynhän huomioida molempia yhtä paljon? Enhän vain jätä Mikoa pennun varjoon?

Entä jos teen pennun kanssa samat virheet kuin Mikon kanssa? Entä jos en osaa opettaa sillekään luoksetuloa ja minulla on kaksi koiraa, jotka joutuvat ulkoilemaan ainoastaan hihnassa? Entä jos en osaa motivoida pentuakaan, jonka vuoksi harrastaminen tökkisi? Entä jos siitä kasvaa yli 43 cm? Entä jos pennun terveydessä on vikaa? Entä jos epäonnistuin pennun sosiaalistamisessa? Edelleen ahdistaa.

Pennun vanhemmilla on väliä. En tiedä kenen nartun tai uroksen pennun haluaisin. Mietin vanhempia ehkä liikaa. Ja sitä mitä ”vikoja” niiltä voisi tulla. Pääasia, että vanhemmat ovat terveitä ja hyväluontoisia. Ja niiden jälkeläisistä tulisi kooltaan rotumääritelmän mukaisia. Ja että ulkonäössä ei olisi mitään suurempaa vikaa. Vaikeaa. Vaikka suurin osa syntyvistä pennuista täyttää nuo kriteerit. Niistä tulee ihan normaaleja kooikerhondjeja, niin ulkonäöllisesti kuin terveydeltään.

Ahdistaa! Eikä pennun hankkiminen ole vielä edes suunnitelmissa saatikka sellainen tulossa.

Ehkä 6 vuotta on myös ihan hyvä ikäero?

lauantai 28. syyskuuta 2013

Möllejä, möllejä

Torstaina jätimme rally-tokotreenit välistä, jotta meillä ei olisi neljää päivää putkeen treenejä ja kisoja. Illalla pidimme kuitenkin pienen tokosession iltalenkin yhteydessä nurmikolla, sillä möllitokokoe oli myös nurmikentällä. Mikolla oli taas hyvä vire eikä märkä, pitkähkö nurmikko haitannut. Seuraaminen ja jäävät liikkeet sujuivat hyvin. Jäävissä ei ollut erotteluongelmaa seisomisen ja maahanmenon kanssa.

Perjantaina kävimme Espoossa agilityepiksissä. Meillä on epäonnea matkassa, sillä myöhästyimme parista bussista, jätin yhden bussin pysäyttämättä ja lopulta en meinannut löytää millään kisapaikalle. Hermot olivat kireällä kun kartoista ei ollut hyötyä ja missään päin ei näyttänyt tutulta, vaikka olemme aikaisemminkin AST:n kentällä käyneet. Meidän saavuttua kisapaikalle olivat maksimöllit jo menossa. Onneksi sain vielä ilmoitettua meidät mukaan. Menin sitten kentän reunalle opettelemaan rataa. Onneksi rata oli helppo. Ehdin katsoa 3-4 suoritusta ja sitten oli jo valmistauduttava omaan vuoroon.

Lähdimme yhtä aikaa liikkeelle, koska puomi oli toisena esteenä. Alkuun vauhti ei ollut kovin kummoinen, mutta sitten Miko alkoi kaasuttaa. Ja sitten tuli hepuli. Eipä siinä auttanut muu kuin seisoa ja odottaa Mikon rauhoittumista. Hepuliin kuului kaksi väärässä kohtaa suoritettua estettä, joten HYL meille. Hepulin lopussa Miko haukahteli. Miko ei normaalisti hauku agilityradalla. Sen laidalla kylläkin. Meidän mennessä radalle varoiteltiin A:lla häikäisevästä valosta, jonka vuoksi pari koiraa tuli ikävän näköisesti A:lta alas. Jarruttelin siksi vauhtia ennen A:ta. Viimeisen putken takaaleikkaus ei ihan mennyt nappiin, mutta onneksi ei tullut törmäystä. Sellainen rata tällä kertaa :) Tainan kuvaamalla videolla ei näy alkua, mutta katsoin toisesta videosta, että Miko otti pikkuaskelia ennen ensimmäistä hyppyä. Uskoisin sen johtuvan siitä, että Miko näytti yrittävän kiertää hyppyä, mutta joutui vaihtamaan suunnitelmaa, kun olin tiellä. Mikon takareisiä olen hieman hieronut, mutta ei ne vaikuttanut olevan jumissa. Fyssari on 3,5 viikon päästä.


Tänään meillä oli ihka ensimmäinen möllitokokoe, jossa osallistuimme nakkiALO-luokkaan. Luokassa sai palkata koiraa ja päättää millaisia etäisyyksiä ottaa jne. Luokassa taisi olla 11 koirakkoa. Ryhmäliikkeet jaettiin kahteen osaan ja meidän ollessa nro 6, olimme ensimmäisen ryhmän viimeisenä. Hyvä, että saatiin reunapaikka ja kuvaaminenkin onnistui, kun Taina & Loki sekä Ella & Teppo olivat jälkimmäisessä ryhmässä.

Kehääntulotarkastus - Liikkeenohjaaja teki kehääntulotarkastuksen. Pieni kopelointi meni hyvin, mutta juoksutarkastusta Miko piti epäilyttävänä toimintana. Se murahti liikkeenohjaajalle, joka pyysi minua kyykistymään Mikon viereen ja pitelemään siitä kiinni jutellen mukavia. Näin tarkistus onnistui. Harmittaa, etten jo heti alkuun kyykistynyt. En osannut odottaa juoksutarkistusta, sillä yhdessä kokeessa tuomari vain rapsutteli poikakoiria. Mutta nyt tiedän mitä harjoitellaan.

Luoksepäästävyys: 7 - Miko pysyi nätisti vierellä niin kauan kunnes tuomari yritti silittää rinnasta. Sitten Miko perääntyi.

Paikalla makaaminen: 10 - Miko painui hitaasti maahan ja se makasi lonkallaan. En korjannut asentoa. Menin noin 3 metrin päähän ja kävin palkkaamassa kolme kertaa. Aika oli normaali 2 min. Vähän Miko liikutti päätään, muuten se makasi liikkumattomana koko ajan.

Seuraaminen kytkettynä: 7½ - Seuraamiskuvioon kuului käännöstä oikealle ja vasemmalle, kaksi täyskäännöstä, pysähdys ja juoksua. Emme ole varmaan koskaan tehnyt niin pitkää seuraamista ja silti Miko pysyi hienosti sivulla. Lopussa Miko tarjosi liikkeestä seisomista ja sitten se bongasi hajun. Muuten oli meidän tasoon nähden tosi hieno seuraaminen!

Seuraaminen taluttimetta: 6½ - Seuraamiskuviossa oli juoksua, täyskäännös sekä käännökset vasempaan ja oikeaan. Seuraamista oli tainnut jo tulla tarpeeksi ja varmasti myös nurmikon tuoksut olivat hyvin houkuttelevia, joten tämä liike meni haisteluksi. Kerran jouduin hakemaan Mikon mukaani, kun poika löysi jotain oikein hyväntuoksuista. Liikkeen päätyttyä Miko jatkoi haistelua, kunnes tajusi, että nyt kai pitäisi tehdä jotain ja nosti pään ylös. Miko tuli kutsusta perusasentoon.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8½ - Seuraaminen meni taas haisteluksi, mutta muuten liike meni hyvin.

Luoksetulo: 10 - Meidän bravuuri ei pettänyt. Luoksetulo oli vauhdikas eikä Miko syöksynyt kohti kättä. Tätä liikettä tuomari ja liikkeenohjaaja kehuivat. Miko oli kuin eri koira verrattuna aikaisempiin liikkeisiin ja liikkeenohjaajan sanoin se oli "veret seisauttava, kirkas kymppi". Veret seisauttava on ehkä liioittelua, mutta Mikon luoksetulo oli luokan parhaita, vaikka näin itse sanonkin :D

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0 - Seuraaminen alkoi taas haistelulla. Seis-käskystä Miko meni maahan ja uudesta käskystä se pisti pään maahan. Otin Mikon mukaan ja jatkoimme hieman matkaa, mutta jälleen Miko painui maahan. Sain Mikon nousemaan, mutta melko pian Miko istui.

Estehyppy: 10 - Liike sujui normaaliin tapaan. Miko jäi vinoon esteen taakse, mutta niin se lähes aina tekee.


Kokonaispistemääräksi tuli 153, joka oikeuttaisi ALO2-tulokseen. Sijoituksena oli 5/10. Olen tosi tyytyväinen tulokseen/sijoitukseen, sillä luulin meidän nimet sanottavan jo alkupäässä kun tuloksia lueteltiin käänteisessä järjestyksessä. Taina & Loki voittivat ansaitusti :)

Yritin käyttää mahdollisimman vähän mitään apuja ja palkata vain liikkeen päätteeksi. Pisteisiin ei palkkaamisella ollut juuri vaikutusta, joten esim. käsipysäytyksellä liikkeestä seisomisessa olisimme varmaan saanut 1-tulokseen oikeuttavan pistemäärän... Mutta turha sellaisia murehtia, sillä ei tuloksella niin väliä vaan pääasia, että jäi hyvä fiilis. Kokeessa oli montaa hyvää asiaa (mm. Miko ei ennakoinut kertaakaan perusasentoon nousemista), vaikka paljon on myös treenattavaa (mm. äänenkäyttö!) Seuraaminen ja paikalla makaaminen vaan kuntoon, niin kyllä me sitten kokeisiin mennään :)

torstai 26. syyskuuta 2013

Kesäkauden viimeiset treenit

Ohjatut treenit loppuivat eilen keskiviikkona ja nyt meille tulee ohjattuihin treeneihin 7 kuukauden tauko. Agilitytaukoa ei onneksi tällä talvikaudella tule. Meillä oli jälleen hyppyrata. Olen tosi huono piirtämään ratoja muistista, joten mittasuhteet ja esteiden sijainnit ratapiirroksessa ovat jotain sinne päin. Mutta kyllä tuosta jotenkin selviää mitä me tehtiin :) Hyppy 7 oli ainakin ”ylempänä”, mutta tila loppui kesken. Ulkona oli niin kylmä, että putket olivat ihan kohmeessa eivätkä ne meinanneet taipua. Kylmä on tullut ihan yhtäkkiä. Jo muutamana aamuna on ollut niin kylmä, että on ollut vaikea uskoa, että mittari näyttää oikein.

Me aloitimme. Miko ohitti ensimmäisen hypyn ja sanoin, että se on ollut viime aikoina erityisesti epiksissä ongelmana. Ratkaisuksi kouluttaja ehdotti hypyn naksuttelua. Mainitsin, että syynä voi olla mahdolliset jumit takareisissä. Teimme muutaman kerran niin, että kutsuin Mikon muurin läheltä ja palkkasin kun Miko hyppäsi ekan hypyn. Sitten aloitimme uudestaan ja pääsimme radan ihan loppuun asti! Se on koko syksyn ajan ollut harvinaista.  Putkelta 3 en ollut tarpeeksi selvästi vetämässä Mikoa mukaani, sillä käännös hypylle 4 venyi pitkäksi. Putken 5 suulle Miko pysähtyi, mutta sain sen menemään putkeen ilman että piti ottaa vauhtia (se on harvinaista!) Kepit meni hyvin kuten koko loppurata. Hypylle 14 tehtävässä valssissa olin ajoissa, joka sekin on harvinaista. Kun olin maininnut mahdollisista jumeista, kouluttaja oli kiinnittänyt huomiota Mikon hyppyihin ja hän sanoi, että Miko näyttäisi vähän teputtavan ennen hyppyä ja erityisesti muurilla. Teimme niin, että jätin Mikon ensimmäisen hypyn taakse ja menin itse katsomaan miltä muurin hyppääminen näyttää kun kouluttaja kutsui Mikoa. Kyllä Miko vähän otti pikkuaskeleita ennen hyppyä, mutta ei mitenkään erityisen selkeästi. Madalsimme kuitenkin hyppyjä 40 cm:iin. Koska ensimmäinen kerta meni hyvin, teimme sen jälkeen muuta. Teimme rataa nurinpäin eli hypyltä 18 aloittaen ja lopettaen putkeen 9, koska pituutta ei voinut mennä väärin päin. Putki 9 mentiin kuitenkin toiseen päähän. Teimme kerran tai pari koko pätkän (esteet 18-9) ja sitten teimme esteitä 13-9. Putkeen 9 en saanut Mikoa menemään, vaan se aina pysähtyi. Syy pysähdykselle oli se, että juoksin putkelta 10 niin kovaa, että olin jo melkein pysähtynyt, kun Miko pääsi putkelle 9 asti ja se tietenkin reagoi minun liikkeen pysähtymiseen. Olisi pitänyt odottaa Mikoa putkella 10.

Toista kertaa emme ehtineet tekemään, mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä meillä meni jo niin kivasti. Muiden ollessa radalla harjoittelimme tokohyppyä. Teimme 4-5 toistoa ja jo ensimmäisestä kerrasta lähtien meni hyvin. Miko hyppäsi ensimmäisestä käskystä ja jäi seisomaan hypyn taakse. Sellainen ongelma ilmeni, että jos jäin vähän pidempään seisomaan Mikon viereen ennen kuin palkkasin, Miko meni istumaan. En juuri koskaan treenatessa tee liikkeitä loppuun eli perusasentoon asti, koska Miko alkaa helposti ennakoida. Tokohypyn jälkeen teimme pari ihan ok keinua. Hieman toisella kerralla vauhti hidastui.

Treenien jälkeen jäimme vielä hetkeksi kentälle tokoilemaan. Ilmeni lisää ongelmia eri liikkeissä. Yksi ongelma, josta en viime kirjoituksessa muistanut mainita on se, että Miko maahan mennessään (paikalla makaaminen ja liikkeestä maahan) jää joskus vinoon. Kotona olen joskus paikalla makaamista harjoitellessa melkein joutunut astumaan Mikon yli, kun se on niin vinossa. Jäävistä liikkeistä teimme tällä kertaa ensin maahan menemisen. Se meni oikein hyvin. Seuraavaksi oli seisominen, mutta Miko meni useamman kerran maahan ennen kuin onnistui. Miko siis tekee ensimmäisen jäävän liikkeen hyvin, mutta seuraavassa se tekee saman kuin ensimmäisessä. Ja Miko ennakoi. Se saattaa yhtäkkiä jäädä matkasta, kun se pysähtyy omatoimisesti seisomaan. Luoksetulo oli taas hyvin reipas, mutta tavalliseen tapaan Miko syöksähti kohti kättä. Seuraamista teimme vain hyvin pienissä pätkissä, mutta ne olivat hyviä pätkiä. Lopuksi tein luoksetulon pari kertaa uudestaan, koska se on niin kiva ja vauhdikas liike, josta jää molemmille hyvä mieli. Ensin Miko meinasi lähteä mukaani, kun olin jättänyt sen istumaan. Sitten se varasti ja tuli luokseni ilman kutsua. En tietenkään palkannut, vaan jätin Mikon uudestaan istumaan. Kyllä se sitten pysyi paikallaan kunnes annoin luoksetulokäskyn :) Mikon vire oli koko tokoilun todella hyvä. Vielä hetki aikaa hioa liikkeitä!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Sunnuntaitreeniä

Sunnuntaina hyppytekniikkatreeneissä teimme perussarjaa ja kasvavaa sarjaa. Perussarja meni ok ja kasvavan sarjan viimeisessä 9 jalan välissä Miko otti aluksi ylimääräisen askeleen. Viimeinen väli sujui yhdellä loikalla kun Saara oli namikipolla ja kun lähtö otettiin kauempana ponnarista. Mikolla on jostain syystä ollut aina näissä sunnuntain treeneissä tosi hyvä vire, joka aiheuttaa varastamisia, mutta en valita. Kivasti Miko mm. tarjoaa perusasentoa. Namikupin täyttämisten välillä jätin Mikon maahan, jotta tulisi edes jonkinlaista paikkamakuutreeniä.

Viimeiset minuutit käytin kontaktien treenaamiseen. Ensin tehtiin ilman etupalkkaa ja sitten etupalkan kanssa. Etupalkka on ehkä vielä liian vaikea häiriö, sillä aika helposti Miko lähtee kontaktilta ilman lupaa esim. silloin kun kyykistyn pistämään namin kuppiin. Nämä olivat viimeiset hyppytekniikkatreenit toistaiseksi. Katsotaan missä ja milloin jatketaan.

Kotimatkalla pysähdyimme sirkuskentälle tokoilemaan. Meillä on lauantaina edessä ensimmäinen möllitokokoe ja siitä huolimatta en ole saanut itseäni motivoitua treenaamaan. Pääasiassa teimme seuraamista, joka on paikoittain ihan hyvää, mutta pääasiassa melko surkeaa. Miko helposti menettää mielenkiinnon ja on sitten kuin lenkillä. Jos minulla on lenkeillä namia mukana, Miko seuraa oikein hienosti vierellä sen aikaa kun se odottaa namia ja olen sitä yrittänyt hyödyntää. Lenkeillä kävelen hyvin reippaasti ja tokon seuraamisessa taas hitaammin, joten ehkä siksi lenkkien seuraamisesta ei ole ollut ainakaan vielä hyötyä. Käännökset meni ok, mutta vähän Miko jäi jälkeen. Kokeilin myös juosten seuraamista, kun sitä kai on jo alokasluokassa. Juostessa seuraaminen oli parempaa kuin kävellessä. Luoksetulo oli vauhdikas. Liikkeestä seiso sujui hyvin, mutta kuten normaalistikin, sen jälkeen liikkeestä maahan ei meinannut onnistua kun Miko tarjosi vain seisomista.

Miko osaa ihan hyvin alokasluokan liikkeet, mutta kun seuraaminen on ongelma, niin se aiheuttaa ongelmaa moniin muihin liikkeisiin. Tässä pohdintaa liikkeiden tilanteesta:

Luoksepäästävyys: Harjoitellessa on mennyt ok enkä usko, että tässä on ongelmaa. Miko voi nousta seisomaan ja tervehtiä tuomaria.
Paikalla makaaminen: Olen nyt päätynyt siihen, että opetan paikalla makaamisen ihan normaalilla tavalla eli Mikon ei tarvitse pistää päätä maahan. Pää maassa makaaminen aiheutti liikaa harmia, joten uskon, että on helpompi saada liike toimimaan, kun en vaadi päätä maahan. Möllikokeessa etäisyys pitää pitää lyhyenä, sillä häiriötreeniä on alla liian vähän ja paikalla makaamisen pituudesta riippuen välillä pitää myös palkata.
Seuraaminen: Huonoin liike. Miko pitää kontaktia vaihtelevasti. Toivottavasti kokeessa ei ole pitkää seuruupätkää.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Jos hyvin käy, Miko menee maahan ensimmäisestä käskystä ja pysyy paikallaan, mutta todennäköisesti vaatii toisen tai useamman käskyn.
Luoksetulo: Parhaiten hanskassa oleva liike. Paikalla istumisen kanssa ei ole ollut ongelmaa, mutta en tiedä miten häiriö vaikuttaa. Luoksetulo on nopea, mutta Miko saattaa syöksyä pain kättä ja joskus se jää sivulle seisomaan.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: Tämä liike on myös hyvällä mallilla, mutta toki seuraaminen aiheuttaa vähän harmia. Mikon pitäisi pysähtyä yhdestä käskystä.
Estehyppy: Liike on sujunut pääasiassa hyvin. Joskus Miko ei ensimmäisellä treenikerralla hyppää ensimmäisestä käskystä ja joskus se saattaa jäädä seisomaan esteen viereen eikä taakse.

Tällä viikolla täytyy vielä hioa liikkeitä kotona ja lenkillä ja agilitytreenien yhteydessä tehdä pari tokohyppyä. Jos koepaikalla on paljon sellaista, mistä Miko ottaa häiriötä, niin se voi näkyä niissä liikkeissä, joissa koiran pitää pysyä paikoillaan. Jos Miko alkaa paineistua, niin se esim. jäävissä liikkeissä lähtee perääni.

lauantai 21. syyskuuta 2013

TehisCup, 3. osakilpailu

Perjantaina osallistuimme TehisCupin kolmanteen ja viimeiseen osakilpailuun. Maksit olivat ensimmäisenä. Matkustin ensimmäistä kertaa Ojankoon julkisilla enkä usko, että toista kertaa niin teen. Meidän piti olla paikalla 17.45 kun kisat alkoivat klo 18, mutta olimmekin vasta hieman kuuden jälkeen. Olimme parkkisella kun kuulin, että maksimöllien ohjaajat kuulutettiin rataantutustumiseen. Ilmoittautumiseen oli pitkä jono, joten kiinnitin Mikon aitaan ja riensin tutustumaan rataan. Rata oli ihan kiva ja suoritettavissa virheittä. Alku mietitytti, mutta uskoin että selviämme jos kutsun jo ensimmäisen esteen jälkeen. Meillä on viime aikoina ollut ongelmana ensimmäisen esteen kiertäminen, jos pari ensimmäistä estettä ei ole samassa linjassa. Toinen haastava kohta oli viimeinen putki, jonka väärään päähän oma linja todennäköisesti osoittaa. En kuitenkaan suunnitellut kohtaan mitään perusohjausta kummempaa. Loppu oli samantyylinen kuin viime viikon hyppärissä, jossa takaaleikkaus ei onnistunut. Takaaleikkausta aioin silti kokeilla, koska se oli mielestäni paras vaihtoehto.

Rataantutustumisen jälkeen menin jonottamaan ilmoittautumiseen ja jokunen maksi ehti jo startata ennen kuin pääsimme listoille mukaan. Taina oli tullut Ojankoon kun olin tutustumassa rataan, joten ei tarvinnut etsiä ketään kuvaajaksi. Meidän jälkeen oli vielä yksi maksi ilmoittautunut eli lähdimme radalle toiseksi viimeisenä. Ihmeen vähän makseja on ollut kaikissa epiksissä, joissa syksyn aikana olemme käyneet.


Kutsuin Mikon ensimmäisen esteen takaa ja niin siinä taas kävi, että Miko kiersi hypyn. Sadasosansekunnin ajan harkitsin kiellon korjaamista, mutta onneksi en niin tehnyt. Olisi pitänyt lähteä samaan aikaan Mikon kanssa. Miko juoksi myös kolmannen esteen ohi. Sen korjasin vain siksi, ettei Miko jatkanut matkaa putkeen. Muuten olisin antanut olla. Puomin kontaktille Miko oli pysähtymässä, mutta vapautin sen jo ennen 2on2offia. Puomin jälkeinen hyppy oli ok, mutta seuraavan Miko taas kiersi. Se oli taas huitomisohjauksen syytä... Seuraavaan putkeen Miko meni väärästä päästä ja A:n kontakti jäi vaille kosketusta. Loppu oli hieno! Miko irtosi kivasti, mutta olin ihan varma, että se juoksee pituuden jälkeisen hypyn ohi. Kyllä Miko vaan osaa hakea esteille, vaikka välillä tuntuu, että sille pitää kaikki ihan kädestä pitäen näyttää. Takaa ohjaus toimi tällä kertaa :)

Meidän suoritus oli täynnä virheitä, mutta radan jälkeen fiilis ei ollut huono. Miko kulki kivasti ja radan loppu ilahdutti niin paljon, etten voinut olla tyytymätön. Meille TehisCupista 3 x hyl :) Meidän ensimmäisen nollan jälkeen tuloksena on ollut 4 x hyl ja 1 x 10. Hyvää kokemustahan nämä :)

Ensimmäisen esteen ohitukset mietityttävät. Täytyy treenailla vastaavia tilanteita. Voi olla, että Mikolla on jumeja. Takareisissä ainakin tuntuu olevan. Olen suunnitellut fyssarikäyntiä lokakuulle (voisi sen jo varatakin, että varmasti silloin päästään), sillä fyssari pyysi käymään seuraavan kerran syksyllä ja koska edellisen kerran jälkeen olemme treenannut pääasiassa maksikorkeuksin ja sen lisäksi kisannut maksimölleissä. Haluan tietää onko korkeammilla esteillä vaikutusta. Yleensähän Miko ei ole juurikaan jumissa, ainoastaan takareisissä ja rintarangassa on ollut pientä jumia. Epävirallisia agilitykisoja on luvassa vielä ensi viikolle ja sitä seuraavalle viikolle. Muita tuskin on enää tulossa. Viimeiset ohjatut treenit ovat ensi viikolla ja aloitamme sitten omatoimitreenit Tainan & Lokin sekä Lotan & Terran kanssa. Sitten voimme keskittyä meidän ongelmakohtiin (ohjaus, kontaktit, keinu ja kepit).

Sitten vielä muistiin: Maanantaina kiinnitin huomiota siihen, kun Miko nuoli toista etujalkaansa. Katsoin onko jalassa jotain ja iso, lihava punkkihan se siellä varpaiden välissä oli. Miko oli ilmeisesti nuollut jalkaa jo enemmänkin, sillä punkki oli kuollut.