sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Kesätauolle

Treenit on jäänyt kesätauolle ja täytyy myöntää, ettei se yhtään haittaa. Treeneissä on aina ollut kivaa ja joka kerta olen lähtenyt treeneistä hyvin mielin. Kolmet treenit viikossa plus muut menot päälle on ollut ihan liikaa ja sen lisäksi olen viime aikoina tehnyt töissä vähän pidempää päivää. Tuntuu, ettei enää jaksa, joten tauko tuli tarpeeseen. Loma on onneksi edessä. Sen oli tarkoitus alkaa jo nyt, mutta töitä on vielä sen verran, että maanantaina käyn vielä töissä. Kotona en ole jaksanut avata läppäriä hetkeen aikaan, joten täytyy muistella viimeisimpiä treenejä.

Erkkariviikon alussa tuntui, että flunssa on tulossa, joten peruin tiistain rallytokot ja keskiviikon agilityt. Yhden päivän lepo auttoi ja keskiviikkona menimmekin Jackin ja Hetjan luo Espooseen. Pidimme ensin näyttelytreenit ja sitten tehtiin piha-agilitya. Helin poika toimi hampaiden katsojana ja se meni hyvin. Yhdessä Jackin kanssa liikkuminen meni myös ihan hyvin, ainakin välillä. Treenien jälkeen teimme Rion kanssa vähän putkea ja takaakiertoja. Rima oli ehkä vähän korkealla Riolle, sillä Riolla ei ole vielä juurikaan ollut rimoja ja ehkä siksi pariin otteeseen Rion jalka kopsahti rimaan.

Erkkariviikon torstaina oli Rion tokotreenit. Aiheena oli kosketusalustan alkeet tai edistyneemmille ruututreeniä ja kaukot. Rion kanssa teimme ensin muutaman kerran kosketusalustaa ja lisäsin etäisyyttä. Se sujui niin hyvin, että alusta vietiin ruutuun ja teimme ruudun alkeita. Muitakin oli samaan aikaan kentällä, joten Rio oli hihnassa ja etäisyydet sen mukaiset. Lopuksi teimme istu-maahan vaihtoja, jotka sujuivat Riolta erinomaisesti.

Rio matkalla erkkariin

Rio ilahtui minun näkemisestä :) © Heli Lagus

Miko kotimatkalla erkkarista

Ennennäkemätöntä läheisyyttä

Viime viikolla oli kevätkesäkauden viimeinen treeniviikko. Tiistaina oli Mikon rallytokotreenit. Teimme rataa, jossa oli pieni pätkä oikealla seuraamista. Puolenvaihto tapahtui takaa ja paluu vasemmalle edestä. Miko oli tosi hyvässä vireessä ja koko rata meni hienosti. Myös oikealla seuraaminen, sisältäen pujottelun oikealla seuraten, meni hyvin. En tiedä, mistä hyvä vire johtui, ehkä palkkana olleista broilerpyöryköistä, mutta oli ihanaa treenata hyvässä vireessä olevan Mikon kanssa :) Keskiviikkona töissä meni sen verran pidempään, että emme ehtineet agilitytreeneihin. Torstaina matka tokotreeneihin tyssäsi isoon vesilammikkoon, jonka kiertäminen olisi vienyt niin paljon aikaa, ettemme olisi ehtinyt olla treeneissä kuin alle puoli tuntia. Käännyimme siis kotiin.

Vesieste...

Tämän viikon tiistaina oli vielä Rion tokotreenit, jotka siirtyivät aikaisemmalta kerralta, jolloin kouluttaja ei päässyt paikalle. Treenasimme toivomiamme asioita. Rion kanssa katsoimme perusasentoa ja seuraamista. Tällä kertaa Riolla oli vaikeuksia keskittyä, sillä sitä hermostutti niin paljon muiden koirien läsnäolo. Halli on muutenkin Riolle haastava treenipaikka. Meillä oli treeneissä viisi koirakkoa paikalla, joista kolme isoja koiria. Niistä kaksi vielä tummia ja toinen aika kierroksilla käyvä. Siinä oli siis monta Rioa hermostuttavaa asiaa ja se oli kovin rähjäherkkänä. Tämä treenikerta pisti miettimään, ilmoitanko Rioa sittenkään talvikaudeksi agilityyn. Treenit ovat pienessä hallissamme ja agilityssa koirat voivat olla äänekkäämpiä ja käydä enemmän kierroksilla kuin tokossa. Rio ei taida vielä olla valmis treenaamaan sellaisissa olosuhteissa.

Rion kasvua ja kehitystä (10 kk kuva © Taina Lempiäinen)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Rio 1 vuotta

Rio täyttää tänään vuoden. Aika kuluu tosi nopeasti, kun meidän pikkupentu on jo nuori mies. Korkeutta Riolla on 39.5 cm ja painoa 8 kg. Ulkonäöltään se on yhdistelmä Aiaa ja Lokia; emän pää ja isän kroppa.





Rio on aivan ihana koira, vaikka sitten taas toisaalta se ei ole kiva koira. Aloitetaan hyvistä puolista. Kotona ja perheen parissa Rio on mitä ihanin koira. Se on hyvin aktiivinen ja tykkää toiminnasta, mutta Rio osaa myös rauhoittua ja ottaa rennosti. Rio on kova pusuttelemaan. Se nuolee naaman aamulla, kun herää, se nuolee naaman, kun tulee töistä kotiin ja se nuolee naaman joskus ilman mitään sen kummempaa syytä. Pikku pusupoika. Rion koko juuri täydellinen, Se on riittävän pieni ja kevyt syliin eikä se yhtään haittaa nukkumista, vaikka Rio tulee kerälle meidän tyynyjen väliin. Kuitenkaan se ei ole liian pieni. Rio on kovin ketterä ja hyppiminen sujuu siltä vaivattomasti. Rio käy usein sohvan selkänojalla istumassa tai nukkumassa ja välillä se pistää pään olkapäälle. Se on niin söpöä. Rio tykkää tulla syliin syömään puruluuta ja nukkua sohvalla ihan kiinni jalassa tai osittain sylissä. Sylissä viihtyminen ja pusuttelu saavat meidät molemmat ihastumaan Rioon vain entistä enemmän, sillä Miko on taas ihan erilainen eli ei viihdy sylissä eikä anna pusuja. Rio tietää, miten ihmiset saa hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Rion kanssa on kiva harrastaa. Koskaan ei ole treeneistä jäänyt huono mieli, vaan aina on saanut ihastella sen intoa ja halua tehdä töitä. Vaikka Rio on häiriöherkkä, niin se pystyy silti hyvin keskittymään yhdessä tekemiseen. Toki häiriö ei saa olla liian iso. Rio keksii itse tekemistä, jos sitä ei riittävästi aktivoi. Se syö edelleen välillä mattoja ja perjantaina kotiin tullessani vastassa oli syöty kenkä (vasta ensimmäinen, onneksi). Puruluita täytyy aina olla, jotta tarvittaessa saa itse olla rauhassa. Paitsi, että Rio saattaa tunkea läppärin päälle syömään puruluuta, mikä on ärsyttävää, mutta kuitenkin niin söpöä.

Hartiahuivi-Rio

Entinen kenkä

Rio on ollut terve, sen kanssa on pitänyt käydä eläinlääkärissä vain rokotuksilla. On kuitenkin yksi asia, josta olen hieman huolestunut, joka on Rion runsas juominen ja virtsaaminen.  En muista, koska kiinnitin huomiota siihen, että Rio juo paljon ja ulos mennessä sillä on kova hätä. Rion pari ensimmäistä koivennostoa ovat pitkiä. Siinä voi laskea sekunteja pidemmän aikaa, kun Rio lorottaa. Sen virtsa on aika kirkasta, joten se tosiaan juo paljon. En aluksi miettinyt asiaa sen enempää, vaan ajattelin, että seuraavan eläinlääkärinkäynnin yhteydessä voisi tutkia varmuuden vuoksi veriarvot. Muutaman kerran tässä kesän ja kevään aikana Riolla on ollut niin kova pissahätä, ettei se ole pystynyt pidätellä vaan on pissannut sisälle. Syynä vielä suurempaan juomisen määrään on ollut lämpimät päivät ja treenit. Juominen voi olla vain tapa, mutta runsas juominen voi olla oire ainakin sokeritaudista, munuaisten vajaatoiminnasta, maksaviasta tai Cushingin taudista. Tarkoituksena olisi käydä eläinlääkärillä heinä-elokuun vaihteessa, jolloin voisi uusia molempien rokotukset, tutkituttaa molempien silmät ja Rion polvet sekä ottaa Riosta verta sekä Hollantiin että Hannes Lohelle.

Sitten vielä se, miksi Rio ei toisaalta ole kiva koira. Riohan on varautunut ja epävarma koira. Se on myös pelkoaggressiivinen. Riolla ei ole hyvä luonne. Tuttujen kesken se on kiva koira, mutta vieraisiin se suhtautuu varauksella ja kun siihen vielä lisää pelkoaggressiivisuuden, niin ei yhtään voi tietää, miten Rio reagoi vieraisiin ihmisiin. Rio on tosi söpö koira ja sitä haluaisivat sekä lapset että aikuiset tulla silittämään. Aikaisemmin toivoinkin, että tuntemattomat tulisivat tekemään tuttavuutta, mutta nykyään en päästä lapsia Rion lähellä enkä juuri aikuisiakaan. Rion kanssa pitää olla tarkkana läheltä menevien ihmisten kanssa, sillä pelkoaggressiivisuuden yksi piirre on varoittamatta, takaapäin tapahtuva hyökkäys. Ehkä Rion elekielestä voisi nähdä, jos sillä on tällaisia aikomuksia, mutta Rio on sen verran matalammalla etten kunnolla näe eikä Rion elekieli ole yhtä selkeää kuin Mikon. Useamman kerran on ollut tilanteita, jolloin Rio on yrittänyt hyökätä ohi kulkeneen tai edellä menneen jalkoihin. Onneksi ne ovat jääneet yrityksiksi paria kertaa lukuun ottamatta. Pelkoaggressiivisuudesta johtuvan arvaamattomuuden vuoksi olen useammankin kerran miettinyt, kannattaako Rion kanssa käydä näyttelyissä. Tähän mennessä ei onneksi ole ollut tilannetta, jossa Rio olisi yrittänyt näykätä. Viime aikoina on onneksi mennyt todella hyvin. Minähän toivoin saavani Riosta koiran, jonka kanssa voisi käydä näyttelyissä, jonka vuoksi en ole pystynyt pysymään niistä poissa. Uskon, että kaikista näyttelytreeneistä, näyttelyistä ja mätsäreistä on ollut hyötyä, erityisesti eläinlääkärikäyntejä ajatellen.

Luonne oli pentueen valinnassa tärkein asia. Valitettavasti etukäteen ei kuitenkaan voi tietää, minkälaisia pennuista tulee. Muilta osin Rio on juuri sitä mitä toivoinkin ja tärkeintä kuitenkin on, että arki sujuu. Luonne on iso asia, mutta en silti vaihtaisi Rioa. Se on ihana koira ja tuo paljon iloa elämään.






torstai 16. kesäkuuta 2016

Kooikerhondjien erikoisnäyttely

Lauantaina oli kooikerhondjien erikoisnäyttely Vääksyssä Asikkalassa. Se oli ainakin minulle vuoden odotetuin tapahtuma, sillä rodun omaa erkkaria ei ihan joka vuosi järjestetä. Edellinen oli neljä vuotta sitten eli kesällä 2012. Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa mukana näyttelytoimikunnassa ja se oli mielenkiintoista. Otin ilmoittautumiset vastaan ja tein luettelon. Pienen stressin se aiheutti, kun piti yrittää varmistaa, että varmasti kaikki ilmoittautuneet on kirjattu ja luettelossa. Ilmeisesti kukaan ei jäänyt kirjaamatta :) Näyttelyyn ilmoitettiin 90 kooikeria. Näyttelypaikkana Vääksy oli hyvä ja sijainti oli rodun esiintuomisen kannalta erinomainen. Samana päivänä toisella puolen kanavaa oli kirpputori ja viereisen panimon terassilla oli avajaiset. Näyttelyalueella kävi siis paljon satunnaisia ohikulkijoita ja aika paljon koiranulkoiluttajia. Joku kysyi, onko tämä jonkun tietyn rodun mätsäri :D Sää oli ihan suosiollinen, vaikkakin aika vaihteleva. Välillä oli pilvistä, välillä puolipilvistä ja välillä aurinkoista, mutta hieman myös vettä tihkutti hetken aikaa. Tuomareina olivat alankomaalaiset Alie Bennink-Smies (urokset) ja Carla Snels (nartut), joista jälkimmäinen myös kasvattaa kooikereita. Harjoitusarvostelijana urosten ja narttujen kehässä vaihdellen oli Eeva Resko.

Tuomari pohtii onko Riolla hyvä pää tai korvakorut


Pääsimme näyttelypaikalle Jackin ja Hetjan porukoiden matkassa. Meillä oli autossa neljä ihmistä ja neljä koiraa, hyvin mahduttiin vähän isompaan autoon :) Lähtömme oli sen verran myöhäinen, että olimme näyttelypaikalla vasta klo 10 jälkeen, jolloin pentujen arvostelu oli juuri alkanut. Kiireellä pystytimme kevythäkit ja valmistelin Rion kehää varten. Kameran asetuksia ehdin pikaisesti säätämään. Junnu-uroksia oli 11. Alkuun koiria seisotettiin pitkään, sillä tuomari valitsi koirat jatkokilpailuihin ”paras pää” ja ”parhaat korvakorut”. Sen jälkeen koirat ravasivat yhdessä, jotta tuomari sai valittua koiran ”paras häntä” kilpailuun. Rio lähti aluksi vetämään nelivetoa edellisen koiran perään, mutta onneksi noin puolikkaan kierroksen jälkeen (kehä oli iso) liikkuminen alkoi sujua. Tämän jälkeen oli yksilöarvostelujen vuoro. Rio oli tosi hienosti koko pöydällä arvostelun ajan. Se ei yhtään nojannut minuun, vaikka tuomarin lisäksi myös harjoitusarvostelija tuli kopeloimaan. Eihän tilanne toki Riolle ollut se kaikkein mieleinen ja tutkimisen ajan se seisoi pöydällä selkä kaarella. Liikkeet menivät hyvin ja välillä Rio malttoi seisoakin ihan ok. Arvostelu kesti, sillä tuomari samalla myös opasti harjoitusarvostelijaa. Riolla ei ihan vielä riitä maltti niin pitkään seisomiseen, mutta kyllä siitä selvittiin J Rio sai H:n. En ollut edes odottanut sille parempaa, joten H kelpasi hyvin. Rion osalta näyttely oli siinä, joten pääsin keskittymään kuvaamiseen.

Valioluokassa oli 15 urosta. Jälleen alkuun tuomari mietti jatkokilpailuihin meneviä koiria ja siinä meni aikaa. Mikolla alkoi jo maltti mennä ja se alkoi vähän äännellä. Nostin Mikon pöydälle, kun edellistä koiraa vielä arvosteltiin. Harjoitusarvostelija kävi tutkimassa Mikon ja totesi sen olevan aika kookas. Hetken päästä myös tuomari tuli tutkimaan Mikon. Hän nyppi pari karvatuppoa Mikosta ja sanoin Mikon olevan nyt tosi huonossa turkissa. Mikon liikkeet menivät tosi kivasti. Yleensä Miko on perässä vedettävä ja sen liikkeistä puuttuu draivi. En tiedä, mikä nyt sai sen liikkumaan paremmin. Miko seisoi hienosti koko arvostelun ajan. Miko sai EH:n ja se oli enemmän kuin odotin. Loppuaika meni koiria kuvatessa. Onneksi kepo oli mukana huolehtimassa koirista ja toimi minun ollessa kehässä kuvausassistenttina. Sain siis itse keskittyä kuvaamiseen ja seurusteluun.

11.6.2016 Asikkala ER, tuomari: Alie Bennink-Smies, Alankomaat
”11 months old. Needs to develope all around. Fine in head. Good ears, eyes and teeth. Needs more length of neck and forechest. A little bit roach back maybe because he's feeling a bit unhappy. Fine in bone. Good quality of hair but too many black hairs. Moves happily but could have more reach in the front. Good tail carriage.” JUN-H



© Ida Alexandersson

11.6.2016 Asikkala ER, tuomari: Alie Bennink-Smies, Alankomaat
”7 years old. He lacks substance, makes him racy. Unfortunately he's in poor coat condition. Sweet head. Good ears, eyes and teeth. Level teeth. Could have better front angulations and more sring of rib. Could have better hind angulations. Good tail. Happy mover. A bit narrow behind.” VAL-EH


Loppukilpailut alkoivat arvioitua myöhemmin, sillä harjoitusarvostelijan vuoksi aikaa meni enemmän ja tuomarit muutenkin käyttivät arvosteluun aikaa. Loppukilpailujen jälkeen näyttelyalue tyhjeni nopeasti ja mekin saimme kaiken purettua aika nopeasti. Kävin saattamassa pojat autoon, sillä itse jäin vielä illallistamaan tuomareiden kanssa. Näyttelypäivä oli onnistunut :)

Illallinen oli näyttelytoimikunnan pj Annen kotona ja meille tarjottiin erittäin hyvää ruokaa. Oli kiva istua tuomareiden kanssa ja kuulla heidän ajatuksiaan. Molemmat ovat arvostelleet kooikereita Suomessa aikaisemminkin, mutta siitä oli jo aikaa. Molempien mielestä rodun taso on täällä laskenut ja he olivat hieman pettyneitä näkemäänsä. Erityisesti he mainitsivat rakenteeltaan hyvin kevyet koirat ja kapeakuonoiset päät. Riolta löytyy molemmat ja mainitsinkin heille, että yksi näistä koirista oli minun. Urosten tuomari myös mainitsi kehässään olleesta huonoturkkisesta koirasta, jonka myös kerroin olevan minun :D Bennink-Smies lähtiessään pahoitteli ilmeisesti koirieni saamaa arvostelua, mutta kyllä ne mielestäni saivat mitä ansaitsivatkin :) Olipas mukava päivä, mukavat tuomarit ja mukavat kooikeri-ihmiset.

 Vasen kuva © Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Mikon pää ja korvakorut tarkastelussa

Harjoitusarvostelija Eeva Reskon arvosteltavana

Mikosta ei ollut hyviä liikekuvia


Into
Lisää kuvia täällä.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Häirikköluokan päätös, rallytokoa, agia ja tokoa

Väsynyt Rio näyttelypäivän jälkeen
Viime viikon tiistaina oli viimeinen kerta Rion Häirikköluokka -kurssista. Teimme ensin ohitusharjoituksia ryhmässä olleen parsonin kanssa. Ohitukset sujuivat hienosti. Sen jälkeen teimme ihmisten kohtaamisharjoituksia ensin kouluttajan miehen ollessa vieras ihminen ja sitten parsonin emäntä. Vaikka toukokuussa harjoitusten tekeminen kotona jäi hyvin vähäiseksi muiden kiireiden vuoksi, niin sain hyvät eväät kurssilta jatkoa varten.

Mikon kanssa rallytokotreeneissä teimme rataa, jossa oli pääasiassa ALO- ja AVO-kylttejä, mutta myös muuta VOI-kyltti. Muuten sujui ihan hyvin, mutta seuraamisissa Miko jätätti.

Keskiviikkona Rion agilitytreeneissä jatkettiin keinun paukuttelua, harjoiteltiin rengasta sekä takaakiertoja ja putkea. Renkaan harjoittelun aloitimme "vauvarenkaalla", jossa on pelkkä rengas eikä kehikkoa ollenkaan. Aika nopeasti Rio alkoi tulla renkaasta läpi, kun naksuttelin sille. Keinun pamauttelukin meni paremmin kuin viimeksi, vaikka kerran Rio pamautti sen niin kovaa, että vähän hätkähti. Toisella pisteellä teimme ensin mutkaputkea. Se alkoi onnistua hyvin, kun käytin palkkana uutta kivaa lelua ja jätin ohjaamisen minimiin. Kouluttajan mukaan käsieni liike on vielä liian iso häiriö Riolle, liike myös, joten sain vain kävellä kohti putkea tai ottaa askeleen sitä kohti.

Uudella kierroksella ensimmäisellä pisteellä teimme ensin oikeanlaista rengasta, joka sekin sujui ihan hyvin, mutta välillä piti helpottaa estämällä kulku renkaan sivusta. Keinun pamauttelu jatkui samaan malliin, mutta vähän Rion keskittyminen alkoi herpaantua. Putkipisteellä naksuttelin ensin takaakiertoa oikealta ja kun se onnistui muutamaan kertaan, otin Rion lähdettyä takaakiertoon askelia kohti putkea, jonne Rio syöksyi kovaa vauhtia. Jo aikaisemmilla kerroilla oli tullut todettua, että toiseen suuntaan eli vasempaan kääntyminen on Riolle vaikeampaa, joten takaakierrot vasemmalta eivät onnistuneet yhtä hyvin. Jälleen kerran agitreenien jälkeen jäi tosi fiilis, vaikka joka kerta on tullut tehtyä hieman liikaa, sillä Rio on alkanut väsyä, joka näkyy sen keskittymisessä. Rion into on niin ihanaa ja se kuinka se raivolla syöksyy leluun kiinni ja repii sitä. Kotona vain hiekkapöly pölysi vaatteista, kun Rio oli pölisyttänyt kentän hiekkapohjaa. Rion kanssa on vaan niin tosi kiva treenata.

Torstaina oli Rion tokotreenien vuoro. Harjoittelimme seuraamisen alkeita ja perusasentoa sekä maahanmenoa. Olimme paikalla vain puoli tuntia, sillä minun piti päästä kotiin vähän aikaisemmin, jotta ehdin valmistautua perjantain valmistujaisjuhlaan ja entisen esimieheni läksiäisiin. Työn puolesta valmistujaisia on kaksi kertaa vuodessa, ei siis ollut omat juhlat :) Seuraamisessa Rion asento on vino, joten kouluttaja ehdotti, että lähdemme suorasta perusasennosta ja naksautan jo heti ensimmäisestä askeleesta, jolloin asento ei ole vielä mennyt vinoon. Rion maahanmenot olivat hienoja ja täpäköitä eli nopeita, mutta välillä Rio menee istumisen kautta maahan, joten siihen pitää kiinnittää huomiota.

Miko ja katoava turkki
Viime keskiviikkona pistin vihdoin pojille punkkilitkut niskaan. Jo oli aikakin, sillä kevään/kesän aikana molemmista on saanut irrottaa punkin jos toisenkin. Onneksi kuitenkin suurin osa on vasta kävellyt turkissa etsimässä sopivaa paikkaa. Pistin molemmille Expotia, kun en raaskinut ostaa kahta eri kokoa Bayvanticia. Hyvin on tuntunut toimivan, sillä vain pari kuollutta punkkia on löytynyt.

Viikonloppuna on kooikereiden erkkari, jota on jo kovasti odotettu. Miko tiputtaa turkkiaan kovaa vauhtia eikä sen turkki todellakaan näytä enää hyvältä. Kehään mennään silti. Yritin ensin välttää Mikon harjaamista, mutta pakko sitten oli, kun alkoi näyttää niin pahalta. Pestäkin sen haluaisin, mutta ehkä jätän sen tekemättä. Minulle meinasi flunssaa tulla, mutta onneksi nyt näyttää siltä, että selvisin parissa päivän ohimenneellä kurkkukivulla ja lämmön hetkellisellä nousulla.