sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kooikerkoulua ja talvikauden päätös

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä osallistuimme koko perheen voimin kooikerkouluun, joka oli tuttuun tapaan Nuottaniemessä Espoossa. Aprillipäivän keli oli aika ikävä. Aikaisemmin oli satanut lunta ja tapaamisen ajan satoi vettä, onneksi ei kuitenkaan ihan kauheasti. Paikalle pääsimme Helin, Hetjan ja Jackin kyydillä. Samaan aikaan paikalle saapui Huugon pentu Alma. Olin ajatellut, etten ainakaan Rioa päästä pennun lähelle, mutta Rio osoittikin positiivista kiinnostusta pentua kohtaan. Kun Alma rohkaistui, se tuli lähemmäksi ja Rio haisteli sitä nätisti. Kun porukka oli kasassa, kävimme pienellä kävelyllä. Rioa alkoi hermostuttaa koirien paljous, joka sai sen haukkumaan muille, myös Alma-pennulle. Mikonkin piti alkuun avata äänijänteitään...

Paikalla oli Mikon, Rion, Hetjan ja Jackin sekä Alman lisäksi Savina, Bene ja Riemu. Myös Meeko käväisi paikalla. Alman ja Meekon lähdettyä aloitimme. Kiersimme ensin yhdessä ympyrää välillä pysähtyen seisomaan ja sitten välillä tehtiin rallytokon pyörähdys sivulla. Ihan hyvin isäntä pärjäsi Mikon kanssa, vaikka hän ei ole koirien kanssa treenaillut :D Teimme yksittäin erilaisia rallytokon käännöksiä. Nämä tein peräkkäin molempien koirien kanssa eli vaihdoin ensimmäisen suorituksen jälkeen koiraa. Ihmeen hyvin Rioltakin onnistui käännökset, vaikka emme ole vielä mitään rallytokoon liittyvää treenannut. Tosin käännöksiin riittää, että koira osaa seurata. Lopuksi teimme vielä pujottelua.

Jack, takana Hetja

Alma

Meeko & Riemu

Meeko & Riemu

Alma & Jack

Alma & Jack

Jack

Bene

Bene, Savina, Riemu, Hetja, Jack, Miko ja Rio

Tämän viikon perjantaina oli meidän viimeiset talvikauden treenit. Olin ajatellut U:n muotoista radanpätkää. Kentällä olleita esteitä hyödyntämällä saimme tehtyä soikion muotoisen radan. Testasin ensin radan Mikon kanssa. Rion kanssa kävi taas niin, että ensin yritin aloittaa alusta ja tehdä pienemmissä osissa, mutta sitten lopulta aloitimmekin loppupäästä, joka tähänkin mennessä on toiminut paremmin. Yksi mutkaputken jälkeinen hyppy oli vähän hankalassa kulmassa ja olin ohjauksen kanssa koko ajan myöhässä, joten Rio tuli siitä useimmiten ohi. Suora eteneminen on vielä Riolle hankalaa, joten siihen täytyy panostaa enemmän. Rion ollessa tauolla tein radan kaksi kertaa Mikon kanssa. Se tuntui niin ihanan helpolta. Ei tarvinnut kuin näyttää esteitä (ja huudella käskyjä) ja Miko meni eikä sitä tarvinnut saattaa ihan putken suulle asti. Mikolla on tietysti paljon enemmän kokemusta ja se osaa hakeutua esteelle, joka sille näytetään eikä se katsele niin paljon minua. Loppuaika käytettiin siihen, että yritin saada Rion kanssa onnistumaan radan ensimmäisen puolikkaan. Suoran putken kohdalla jouduin ihan tosissani juosta, jotta olin ajoissa ohjaamassa Rioa seuraavaan putkeen. Sitä kun teki muutaman kerran, niin alkoi tulla kuuma ja hengästyttää... Viimeinen toisto onnistui parhaiten ja päästiin lopettamaan hyvään fiilikseen.


Viime viikolla löytyi ensimmäiset punkit. Mikossa oli yksi kiinnittyneenä ja yksi kävelevä löytyi jommastakummasta. Punkkilitkut on ostettuna, mutta en ihan vielä pistä niitä. Viime aikoina on ollut pakkaspäiviä ja ensi viikolla on kai enemmänkin, joten ehkä ensimmäiset punkit kuolevat pakkaseen.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Puoli vuotta kastroinnista

Viime viikon perjantaina oli talvikauden toiseksi viimeiset treenit. Rion keskittymiskyky tuntui ihan olemattomalta ja varsinkin alkuun se haisteli paljon. Tarkoituksena oli kokeilla joitain ohjauskuvioita, mutta saman hinkkaamiseksi treenit meni. Vähän turhautumista oli havaittavissa itsessäni, sillä Rio ei alkuun meinannut pysyä paikallaan ollenkaan vaan se istumisen jälkeen juoksi isännän luokse ilmeisesti palkan toivossa. Välillä nenä vei Rioa. Treenien jälkeen tuli mieleen, että hallissa oli saattanut olla ennen meitä juoksuinen narttu, sillä varsinkin alkuun Rio haisteli kovasti maata ja se voisi selittää keskittymiskyvyn puutteen. Normaalistikin keskittymisen kanssa on välillä haasteita, mutta Rio haluaa kuitenkin tehdä yhdessä. Tällä kertaa joudun koko ajan huudella Rioa ja normaali tekemisen meininki oli harvinaisempaa. Nyt viikon päästä videoita katsellessa ei näyttänyt yhtä "pahalta" kuin treeneissä tuntui. Riohan jopa odotti tosi hienosti lähtölupaa (jonka huomasin vaihtelevan, siis lupasanan).


Mikio pääsi taas rallattelemaan. Treeneissä se tuntuu aina tekevän kivalla vireellä, mutta saa nähdä miten käy kuukauden päästä, kun menemme pitkästä aikaa kisaamaan.

Maaliskuun lopussa tuli täyteen puoli vuotta Mikon kastroinnista. Mikosta otettiin kuvat kastrointia edeltävänä päivänä, jotta myöhemmin voi vertailla, miten kastrointi on vaikuttanut turkin määrään. Eilen otimme uudet pönötyskuvat. Kuvissa on eroa 6 kuukautta ja 11 päivää. Kuvat on otettu aika erilaisissa olosuhteissa eli ensimmäiset syysiltana kotona ja jälkimmäiset pilvisenä kevätpäivänä ulkona, joten turkit näyttää aika erilaisilta. Syyskuun lopussa Miko ei ole ollut ihan parhaassa karvassa, joten varsinkin alemmassa kuvassa (vasen kylki) ero näyttää todellista suuremmalta. Mikolle ei ole onneksi tullut vielä juurikaan höttökarvaa, vaan sille on tullut lisää hyvälaatuista turkkia. Erityisesti karvaa on tullut hännäntyveen, "housuihin" ja rintaan. Vähän hankala sanoa, mikä on normaalia karvanlähdön jälkeistä turkin kasvua ja mikä kastroinnista johtuvaa, mutta tuo hännäntyven paksu karva on ainakin uutta ja runsas housukarvoitus. Toistaiseksi turkki on siis ihan ok. Ensimmäistä kastroinnin jälkeistä karvanlähtöaikaa odotellessa...



Mikosta on tullut kastroinnin jälkeen ahneempi. Aikaisemmin saatoin mm. jättää biojätepussin eteiseen odottamaan, että seuraavan kerran lähdemme ulos. Nyt ei enää voi tai jos jättää, niin estän aidalla päädyn eteiseen. Tätä ennen toki ehti käydä vahinko eli kerran yllätin Mikon herkuttelemasta biojätepussin sisällöllä... Siellä oli ollut mm. kakun jämät, joista osa löytyi kengästäni. Toinen vahinko sattui vähän aikaa sitten. Olin ottanut aidan pois, sillä teimme lähtöä ulos. Sen pienen hetken, kun en katsonut Mikon perään, se ehti mennä tonkimaan biojätepussia.

Vaihdoin heti kastroinnin jälkeen Mikon ruuan light/senior versioon ja olen yrittänyt olla tarkka ruoka-annosten koon kanssa. Siitä huolimatta Miko on lihonut. Nyt painoa 15,1 kg ja kastrointipäivänä oli 14,3 kg eli 800 g on tullut lisää. Kovin paljoa en enää haluaisi ruoka-annosta pienentää (Miko syö saman verran kuin Rio), mutta täytyy kiinnittää huomiota ruuan rasvapitoisuuksiin ja lisätä liikunnan määrää. Voi olla, että Miko on saanut hieman enemmän ruokaa nyt, kun se on jonkin aikaa ollut enimmäkseen nappulalla, sillä minulla on ollut vaikeuksia nähdä vaivaa raakaruuan eteen. Mutta nyt on taas ruoka raakapitoisempaa. Mikon mielestä se ei saa tarpeeksi ruokaa ja Miko täydentääkin ruokavaliotaan syömällä ulkona kaiken mahdollisen syötäväksi kelpaavan. Siihen kuuluu mm. löysät koirien ulosteet, jeejee. Mutta ainakin ruoka toimii paremmin motivaattorina kuin aikaisemmin :)

Eniten kastrointia sai epäilemään se, miten se vaikuttaa valmiiksi epävarman koiran luonteeseen. Sama koira Miko edelleen on kuin ennen, mutta kyllä kastrointi on korostanut sen epävarmuutta. En vielä tiedä, ollaanko nyt jo normaalissa kastroinnin jälkeisessä tilassa vai onko se vuoden tai pidemmän ajan kuluttua kastroinnista. Tällä hetkellä tilanne on ihan ok, mutta Miko haukkuu helpommin vieraille koirille kuin ennen. Miko harvoin rähisee, vaan se nykyään useammin vain haukkuu eikä hihna edes kiristy. Minusta se on selkeää epävarmuutta ja epämukavuutta, jota vastaantuleva koira saa Mikossa aikaan. On vaan jotenkin huvittavaa, usein myöskin ärsyttävää, että Miko haukkuu pienikokoiselle tyttökoiralle, jonka habituksessa ei ole mitään uhkaavaa. Rio on edelleen se, jolle vastaantulevat koirat on isompi ongelma, mutta Miko haukkuu useammin. Miko on kuitenkin edelleen se koira, jonka kanssa voi ulkoilla luottaen, ettei se hötkyile turhasta (turhan oloisia haukkumisia lukuun ottamatta). Miko haukkuu helpommin, jos Rio mukana. Puolen vuoden aikana on ollut nähtävissä, että hormonien tasapaino on välillä järkkynyt tai mitä ikinä se nyt onkaan. Alkuvuodesta oli parin viikon ajanjakso, jolloin Miko reagoi kaikkeen tosi helposti ja se tuntui ylireagoivan. Mm. ovikellon soiminen sai sen haukkumaan korkeaa haukkua eikä se meinannut lopettaa. Pari kertaa lenkiltä kotiin palaamisen jälkeen en pystynyt pidättelemään kyyneileitä, sillä tunsin niin suurta epätoivoa kun molempien kanssa oli vaikeaa ulkona. Erityisesti harmitti, jos Miko reagoi sellaisessa tilanteessa, jossa Rio aikaisemmin reagoi, mutta ei enää. Harmitti se, että kun Rio ei enää jännittänyt tilanteessa niin paljoa, niin sitten Miko antoi sille aihetta hermostua (mutta ei Rio onneksi hermostunut). Onneksi kyseessä oli vaihe, joka meni sen parin viikon jälkeen ohi. Nyt ulkoilut menee jo ihan hyvin eikä ole tarvinnut tuntea epätoivoa :) Se tietysti harmittaa, että Mikolta tulee haukku turhan helposti, mutta tavallinen haukku on parempi kuin rähinä.

Lopuksi todettakoon, että en kadu kastrointia ollenkaan. On huomattavasti helpompaa, kun tyttökoirat ja niiden juoksuajat eivät enää hetkauta Mikoa. Kyllä se edelleen nuolee pissoja, mutta that's it. Ei enää levottomuutta, vikinää ja haikailua. Ja ennen kaikkea: ei enää suurentunutta ja aristavaa eturauhasta. Mikon kastrointi on kylläkin vahvistanut ajatustani siitä, että toivon, ettei Rioa tarvitse koskaan kastroida.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Huojumista

Perjantaina oli taas treenipäivä. Minulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa illan treeneille. Yleensä olen jotain ajatellut, mutta yllättävän hankalaa on ollut tehdä suunnitelmia. Täytyy viimeistään kesäkaudella petrata ja ottaa mm. ohjauskuvioita harjoitteluun. Olen päätynyt siihen, että yritän saada kesäkaudeksi tunnin omatoimivuoron, sillä en enää oikein ehdi treenailla Mikon kanssa meidän puolituntisella. Rion radan rakennukseen menee jonkin aikaa ja kun edistymme, niin siihen menee vielä enemmän aikaa. Myös Rion varastelut vievät aikaa. Olen sitä mieltä, että treenatessa vähemmän on enemmän, mutta en usko, että tunnin treenivuorolla tulisi tehtyä liikaa. Silloin ehtii keskittyä enemmän Mikoon eikä tarvitse kiirehtiä ja katsoa koko ajan kelloa.

Hallin nurkasta löytyi harjoitusrengas, jolla aloitimme Rion treenit. Se olikin parempi vaihtoehto kuin oikea rengas, sillä Rio ei saanut sillä säikäyteltyä itseään. Alkuun Rio meni vain yhdeltä puolelta renkaan läpi, mutta pienen avustuksen jälkeen alkoi molemmat suunnat toimia. Täytyy jatkaa harjoitusrenkaalla treeniä ja ottaa oikea rengas käyttöön vasta, kun rengas sujuu hyvin. Toisena harjoituksena aloitimme keinun läpsimistä, sillä keinu oli valmiiksi laskettuna. Rion kanssa ei ole vielä mitään tehty keinun eteen muuten kuin, että olen opettanut sille post it lappuun koskemista. Tarkoituksena siis totutella kolahdukseen sulkemalla kaapin ovia tai laatikkoja. Koulutus ei vaan ole kauheasti edennyt kun yleensä unohdan harjoitella sitä… Alkuun keinu oli liian korkealla, mutta onneksi melko nopeasti tajusin hakea keinun toiseen päähän jonkin korkeamman esteen. Rio säikähteli keinun kolahdusta, mutta onneksi se siitä huolimatta kävi läpsimässä keinua. Vielä kosketus oli pääosin hyvin pieni eikä saanut keinua liikahtamaan, mutta tästä on hyvä edetä.

Välissä Miko pääsi tekemään rallytokoa ja sitten isäntä leikki sen kanssa vinkupallolla. Miko teki taas mukavan innokkaasti ja käännökset olivat erityisesti hyviä. Mikolla on pääsiäisenä rallytokokoulutus ja toukokuulle haluaisin ilmoittaa sen kisoihin. En ilmoittanut Mikoa olenkaan ohjattuihin rt-treeneihin, joten olemme omatoimitreenien varassa. Omatoimisesti menee kivasti, mutta saa nähdä miten käy vireen kisoissa. Olisi kiva saada RTK2 pois alta, vaikka se meinaakin, ettei sen jälkeen todennäköisesti enää tule kisoja Mikon kanssa. Siihen vaaditaan vielä kaksi hyväksyttyä tulosta.

Lopuksi Rio pääsi juoksemaan kahden hypyn ja putken suoraa. Lähtöluvan odottamisen kanssa tuntui olevan enemmän hankaluuksia kuin yleensä. Rio tiesi itsekin miten rata menee eikä tarvinnut minua ohjaamaan… Lopuksi yritin saada Rion vielä toiseen putkeen, mutta tiesin sen olevan haastavaa, sillä en pysty jättämään Rioa kovin kauas ja minulla ei nopeus riitä. Sitten kun oikein yritin keskittyä juoksemiseen, niin ohjaus taisi jäädä puolitiehen, sillä Rio tuli ensimmäisestä putkesta ohi. Aika tahtoi loppua kesken, joten loppuun tehtiin kerran mutkaputkea, jotta voitiin lopettaa onnistumiseen. Yleensä rimat on ollut 20 cm korkeudessa, mutta nyt oli 25 cm.



Lauantaina tulin muistaakseni joskus viiden jälkeen poikien kanssa lenkiltä kotiin. Ryhdyin melkein heti leipomaan. Jossain vaiheessa kävin olohuoneessa ja huomasin, että sfinksiasennossa makaava Rio huojuu. Sen jälkeen tarkkailin vähän väliä Rioa ja huomasin, että se huojuu myös istuessaan eikä se kovin pitkään seiso vaan menee melko pian taas makaamaan. Rion seisominen näytti välillä siltä, kuin se olisi saanut rauhoituspiikin. Sen takajalat oli välillä yhdessä vartalon alla tai etujalat leveästi kuin se yrittäisi pysyä pystyssä. Rio oli myös melko vaisu. Ruoka sille maistui hyvin, mutta normaali touhuaminen oli jäänyt. Huolestuin, mutta päätin odottaa seuraavaan päivään ennen kuin lähden viemään Rioa päivystykseen. Mietin mistä voisi olla kyse. Olisiko kyseessä kenties välikorvan tulehdus, vestibulaarisyndrooma (käsittääkseni se on vain vanhojen koirien vaiva), kipukohtaus (isäntä oli aikaisemmin astunut Rion hännälle), lievä epilepsiakohtaus (tätä kesti koko illan, joten tuskin mikään kohtaus) tai myrkytys (pojat oli syönyt jotain ulkoa, mutta Mikon ruskeasta suusta päätellen jonkun koiran jätöksiä). Iltalenkillä Rio liikkui ihan normaalisti ja normaaliin reippaaseen vauhtiin. Koipea nostaessa ei ollut ongelmia tasapainon kanssa. Rapussa hissiä odotellessa Rion tasapainossa oli häikkää. Sen tasapaino vietti oikealle ihan niin kuin Rio olisi humalassa. Hississä Rio istui pää vinossa, joten aloin jo kallistua välikorvan tulehduksen suuntaan. Sunnuntaina tarkkailin Rioa koko päivän. Välillä pysähdyin katsomaan sitä pidempään, jotta huomaisin horjumisen, mutta horjumista ei enää näkynyt. Rio oli normaali itsensä; leikki Mikon kanssa, retuutti leluja ja touhusi omiaan. Ulkona lauantailta varastoon jäänyt energia purkautui ikävällä hihnakäytöksellä. Edelleen ihmetyttää, mistä mahtoi olla kyse, mutta onneksi se meni ohi. Toivottavasti kyse ei ole mistään myöhemmin esille tulevasta vakavammasta asiasta.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Rengasta ja radan pätkää

Toissa viikon perjantaina oli jälleen treenipuolituntisen vuoro. Rion kanssa päätin kokeilla viiden esteen radan pätkää sekä jatkaa renkaan harjoittelua. Lyhyt rata, jossa oli kolme hyppyä ja kaksi putkea, sujui aika kivasti. Ihanaa, kun edistystä alkaa tulla! Pitkää suoraa Rion kanssa on vielä turha yrittää, mutta tuollainen mutkarata alkaa olla meidän taidoille sopiva. Lähtöluvan odottamisen kanssa on vielä tekemistä, mutta perusasennon harjoittelu alkaa tuottaa tulosta. Välillä Mikon ääntely haittasi Rioa.

Renkaan harjoittelu meni ensin ihan ok, mutta sitten Rio kolautti rengasta etujaloillaan. Jouduin  auttamaan Rioa, jotta se menisi renkaan läpi. Välillä Rio tökkäsi nenällään rengasta, joka sai metallin kolisemaan eikä se sitten enää halunnut mennä renkaasta läpi, mutta kierteli estettä ja yritti, jos palkan saisi jostain muusta. Yritin vielä auttaa Rioa renkaan läpi, mutta Rio onnistui kolauttamaan itsensä jotenkin renkaan ja metalliketjun väliin. Kolaus oli sen verran iso, että olisimme tarvinnut enemmän aikaa onnistuneen toiston saamiseksi. Jouduin siksi harmikseni jättämään rengastreenit siihen. Jotta Riolle jäisi treeneistä hyvä mieli, niin teimme vielä pari kertaa radan pätkän ennen kuin treeniaika loppui.

Mikon kanssa teimme Rion treenien välissä rallytokoa. Mikolla oli normaalia korkeampi vire ja se teki töitä tosi kivasti. Teimme muutaman tehtävän ja palkkasin Mikon lopuksi vinkupallolla, jonka kanssa Miko rallatteli sitten ihan kunnolla.


torstai 23. helmikuuta 2017

Luustokuvissa

Viime viikon torstaiksi oli varattu Riolle aika luustokuviin. Kävimme Mevetissä ja kuvaajana oli Elise Luttinen-Aho, mukava eläinlääkäri, joka myös putsasi Mikon hampaat loppuvuodesta. Ensimmäistä kertaa kävi niin, että eläinlääkäriaseman ovella Rio meinasi kääntyä pois. Ja kun tuli meidän vuoro, ei Rio meinannut tulla röntgenhuoneeseen. Meillä on siis kaksi koiraa, jotka välttelevät eläinlääkäriä... Rion sydän kuunneltiin ja sitten se sai piikin takapuoleen. Melko pian Rio meni makaamaan tuolin alle eikä se liikkunut sieltä enää mihinkään ennen kuin nostin sen pöydälle. Miko on aina pistänyt vastaan ja yrittänyt pysyä viimeiseen asti pystyssä. Pieni jännitys oli Rion rauhoituksesta, sillä tämä oli vasta ensimmäinen kerta eikä sitä koskaan tiedä vaikka tulisikin joku reaktio. Onneksi kaikki meni hyvin. Joudumme jättämään Rion röntgenhuoneeseen ja odottaa aulassa, että on valmista. Mikon kanssa olemme aina saanut olla mukana ja avustaa eläinlääkäriä, mutta kävihän se näinkin.

Jonkin ajan päästä meidät kutsuttiin takaisin huoneeseen. Rio makasi lattialla ja oli juuri saanut herätyspiikin. Katsoimme kuvia yhdessä eläinlääkärin kanssa ja ell kertoi miltä näyttää. Lonkat ja kyynärät olivat juuri sen näköiset kuin pitääkin. Kaula- ja selkänikamia oli sen verran kuin kuuluikin. Lannerangassa ell näytti yhtä kohtaa ja sanoi, että yleensä nikamat menevät vähän korkeammalle tai jotenkin muuten hieman eri tavalla tms. mutta se ei kuitenkaan näyttänyt LTV1:ltä. Eläinlääkärin mielestä kaikki oli priimaa ja sain hyvillä mielin mennä seuraavana päivänä agilitytrteeneihin.




Siru näkyy olevan tallessa :)


Odottelimme aulassa, että Rio heräilee. Ensin Rio oli isännän sylissä, mutta se laskettiin maahan, kun alkoi näkyä merkkejä liikkumishalusta. Eikä Rio sitten mennyt enää lepäämään, joten lähdimme kotiin. Pistin Riolle BoT -verkkoloimen päälle. Rio näytti tosi pieneltä kulkiessaan meidän vierellä. Se varmaan johtui liian isosta loimesta. Rio ei pissannut ensimmäisen 10 m aikana ja loppumatkan se oli sylissä. Vielä ennen kotia laskin Rion maahan ja se käveli parikymmentä metriä kotiin eikä tehnyt tarpeitaan. Ilta meni odotetusti hyvin rauhallisissa merkeissä Rion nukkuessa sohvalla. Harvinaista :) Iltalenkillä Rio nosti kerran koipea ja sitten se vaan meni reippaasti eteenpäin kunnes oltiin kotona. Perjantai-iltana Rio taas jaksoi riehua, vaikka olimme juuri kävelleet tunnin hallille, treenannut puoli tuntia ja kävellyt toisen tunnin takaisin kotiin. Kyllä se lopulta 1,5 h touhuamisen jälkeen simahti.

Rio heräilemässä

Koon pienempi BoT voisi olla parempi...

Nukkumassa sohvalla

Maanantaina tuli lonkka- ja kyynärlausunto sähköpostiin: lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Keskiviikkoiltana tuli sähköpostiin tieto selän lausuntomaksusta ja olikin tosi kiva, että heti maksun jälkeen tulokset näkyivät KoiraNetissä. Selkäkin oli puhdas eli LTV0 ja VA0. Spondyloosikuvat voi ottaa vaikka joskus, jos Rio pitää rauhoittaa hampaiden puhdistusta tms. varten. Välttämätöntä se ei ole, kuten ei ole muutkaan selkälausunnot, mutta varsinkin agilitya harrastaessa on hyvä tietää, että myös selkä on kunnossa. Rion osalta selän tila kiinnostaa muutenkin tuon sen kyömyselän ja laskevan lantion vuoksi. Rio pystyy köyristämään selkäänsä kuten kissa, Miko ei pääse lähellekään sellaista pyöristystä. Lausuntomaksujen kannalta kannattaisi ottaa kaikki selkäkuvat koiran ollessa vähintään 2-vuotias... Hieno juttu, että kaikki on priimaa! Olisi vielä luonnekin... noh, aina kaikkea ei voi saada.

Eläinlääkäriaseman vaaka näytti Rion painoksi 8,7 kg.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Viime aikojen kuulumisia

Viime treenit jäivät fysioterapian jälkeisen lepopäivän vuoksi välistä, joten tauosta tuli kuukauden mittainen. Eilen oli siis pitkästä aikaa treenit. Rion kanssa teimme kaarella olevaa hyppysuoraa. Olin tosi tyytyväinen siihen, miten hyvin suora meni, vaikka etupalkkaa ei ollut käytössä. "Vau, miten taitava" kuuluikin olevan päivän lausahdus :D Vain kahdesti Rio juoksi jalkoihini ja toinen kerta johtui varmaan siitä, että ensimmäisen jälkeen tein lentävän lähdön. Rion lähtöluvan odottelun hiomiseen ja varastamiseen meni turhan paljon aikaa, mutta olin iloinen myös siitä, että Rio katsoi lupaa odottaessaan eteenpäin eli fokus oli sinne minne pitääkin. Minä kävin häiritsemässä, kun palkkasin pariin kertaan ennen lähtölupaa. Mikon kanssa teimme rallytokoa ja pariin otteeseen keppejä. Edellisestä kepittelystä on aikaa, joten en muistanut kummalta puolelta piti mennä sisään. Ajattelin Mikon tietävän, mutta se meni molemmilla kerroilla eri puolelta sisään :D Eiköhän se jälkimmäinen eli keppien oikealta puolelta ollut oikein. Torstaina Rio kävi luustokuvissa, mutta siitä enemmän kunhan Kennelliitto on lausunut kuvat. Mutta hyvällä omallatunnolla lähdin perjantain treeneihin :)



Pesin 3 viikkoa sitten pitkästä aikaa poikien pedit. Koska pitkästä pesuvälistä (2-3 kk?) huolimatta ei ole tullut hajuhaittoja, niin olen uskaltanut toivoa, että Rion "yökastelut" ovat ohi. Pesun jälkeen olen pariin kertaan käynyt haistelemassa petejä ja iloksi olen saanut todeta ne puhtaiksi, ei siis pissan hajua! Ihanaa, jos nyt Rion yölliset petiin pissaamiset ovat ohi. Voisin nyt vaihtaa makuuhuoneeseen takaisin paremmat matot, jotka ovat olleet kaapissa Rio-pennun saapumisesta lähtien. Tosin nyt on uusi ongelma, jonka vuoksi kannattaa ehkä vielä pitää risat puuvillamatot lattialla. Riolla on nimittäin viime aikoina ollut paljon energiaa, jonka se on purkanut syömällä makuuhuoneen ja keittiön mattoja sekä sohvalla olevaa torkkupeittoa. Viime maanantaina löytyi myös yksi revitty valokuva-albumin selkämys lattialta, kun tulin töistä kotiin. Liika energia on myös näkynyt lenkeillä ärsyttävänä hihnakäytöksenä (vetämistä, syöksyilyä, ryntäilyä, Mikon ärsyttämistä). Pyrin päivittäin keksimään pojille jotain tekemistä illaksi tylsän työpäivän jälkeen, mutta Riolle se ei riitä. Se vaatii enemmän aivotyötä. Olen nyt useammin antanut ruokaa aktivointileluista, esim. jauhelihaa pakastetusta Kongista ja nappuloita aktivointipallosta. Rio tarvitsisi useamman kerran viikossa vapaana juoksemista, mutta siihen on vähän mahdollisuuksia, kun aidat tarvitsee ympärille. Flexillä Rio on saanut enemmän mahdollisuuksia juosta, mutta pääasiassa teemme ihan perushihnalenkkejä. Riolla tuntuu välillä olevan ihan loputtomasti energiaa.

Viime sunnuntaina vein pojat erikseen pitkälle aamulenkille, sillä lähdimme aamupäivästä leffaan. Kävin ensin Rion kanssa. Kun olimme Mikon kanssa jo lähellä kotia, vastaantuleva nainen pysäytti meidät. Hän sanoi nähneensä minut aikaisemmin lenkittämässä narttuani ja kysyi enkö voi ulkoiluttaa koiria samaan aikaan. Nainen kyseli siksi, että hän oli miettinyt toisen koiran hankkimista ja mahdolliset haasteet mietityttivät. Ensin korjasin, että uros se aikaisempikin koira oli :) Sitten kerroin, että pyrin viikonloppuisin ulkoiluttamaan koirat erikseen, sillä niillä on hyvin erilaiset aktiivisuustasot (molemmille on kivempi, kun voidaan kulkea kullekin sopivaa tahtia) ja koska molemmilla on omat haasteensa, joita on helpompi työstää erikseen. Ja toki on myös hyvä, etteivät koirat ole aina yhdessä. Mielelläni ulkoiluttaisin useamminkin koiria erikseen, mutta ei työpäivän jälkeen voi jättää toista kotiin odottamaan.

Tässä vielä kuvia poikien varusteista :) Ostin molemmille syksyllä Hurtta Lifeguard pannat ja hihnat huomioväreillä (Mikolle neonkeltainen, Riolle oranssi). Mikolla oli ennestään neonkeltainen Hurtta Micro huomioliivi ja halusin samanlaisen Riolle oranssina, mutta harmikseni jouduin huomaamaan, että sen valmistus oli lopetettu eikä mistään verkkokaupoista löytynyt oikeaa väriä ja kokoa. Alkuvuodesta ostin Riolle käytettynä Polar huomioliivin. Se on vähän napakka Riolle, mutta ainakin se näkyy hyvin. Pannat ja valjaat olivat ensin käytössä aamu- ja iltalenkeillä, mutta nyt ne on jäänyt harvalle käytölle, sillä 150 cm hihna on vaan liian lyhyt. Poikien nahkahihnat ovat kaksimetrisiä. Hihnat kyllä näkyvät tosi hyvin pimeässä. Huomioliivit ovat hyviä, joten täytyy muistaa käyttää niitä vielä niin kauan, kun iltaisin on pimeää.



Tammikuun paukkupakkasten jälkeen halusin hankkia Riolle talvitakin ja Mikolle jotain lämmikettä sen ohuen takin alle. Mustista ja Mirristä ei löytynyt sopivia kokoja Hurtta Extreme Warmer takista tai Hurtta Body Warmer lämpöhaalarista, joten ne tilattiin toisesta myymälästä. Myyjän suosituksesta Riolle tilattiin kokoa 45, sillä sen selkä on hieman yli 40 cm, ja Mikolle 55, sillä sen selkä on 50 cm tai hieman yli. Riolle takki oli liian iso ja Miko hukkui lämpöhaalariin. Tuotteet vaihdettiin koon pienempiin ja 40 cm takki oli onneksi Riolle hyvä, sillä tykästyin kovasti takkiin. 50 cm lämpöhaalari oli myös hyvin runsas Mikolle, vaikka selänpituus oli hyvä. Edestä se oli tiukka, joten pienempää ei kannattanut yrittää. Viime viikon alussa huomasin, että M&M:llä oli takit -30% alennuksessa, joten kävin hakemassa Mikollekin tuo Extreme Warmer takin. Riolle sain sen tammikuussa -20% alennuksella. Sen verran hintava takki tuo on, että alennukset kyllä kelpaa :) M&M:n myyjä sanoi, ettei agihallilla enää paljon muita takkeja näy, kuin Back on Trackejä ja tuota Hurtan takkia. Onneksi tuli vielä kovempia pakkasia, joten takit pääsivät käyttöön. Korkea kaulus on kiva ja tarvittaessa jopa koiran korvat saa lämpimään. Molemmille takki istuu ihan hyvin, Riolle hieman paremmin. Selässä ja kaulan alueella on hyvät säätömahdollisuudet. Takissa on kaksi aukkoa hihnalle ja ne ovat sopivissa kohdissa molemmilla, kun käyttää valjaita. Valjaita käyttäessä takki pysyy suorassa eikä lähde pyörimään. Muutamien käyttökertojen kokemuksella voin suositella Extreme Warmer takkia enkä yhtään ihmettele, että se on suosittu harrastuskoirilla. Miinuksena voisi sanoa, että takki sähköistää turkin, mutta niin tekee kaikki meillä olevat takit.

Miko hukkuu koon 55 pukuun...

...eikä koko 50 oikein istunut

Hurtta Extreme Warmer koko 40

Hurtta Extreme Warmer koko50



Eteisessä on ahdasta


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Pojat huollossa

Mikolta löytyi toissa perjantaina selästä märkä kohta, jota se vähän aristi. Ilmeisesti Miko oli nuollut sitä kohtaa, mutta mitään syytä nuolemiselle ei näkynyt. Oletin, että Miko on liukastunut ulkona ja venäyttänyt selän ja siksi nuolee kipeää kohtaa. Miko oli viikonlopun ajan hieman haluton liikkumaan ja se vaikutti kipeältä, joten annoin sille kipulääkettä lauantaina ja vielä puolikkaan sunnuntaina ja maanantaina. Sitten totesin, että diagnoosini taisikin olla väärä. Miko alkoi liikkua taas normaalisti, joten haluton liikkuminen johtui varmaan hyvin liukkaista keleistä. Ihoalue oli aluksi punoittava ja hieman kostea, mutta viime viikon alkupuolella se muuttui rupimaiseksi. Mietin, että se voisi olla hot spot, mutta mielestäni oireet eivät kuitenkaan ihan täsmännyt. Kyselin asiasta fb:ssa ja hot spotiksi sitä arveltiin. Olen huuhdellut ihoa vedellä ja pistänyt siihen Vetramil-voidetta, sitten annoin sen olla muutaman päivän ja nyt olen puhdistanut Betadine-liuoksella ja jatkanut Vetramilin käyttöä. Miko on joutunut pitämään haavapukua, sillä muuten se nuolisi ihoa. Muutoin Miko ei huomioi selkäänsä ollenkaan, mutta hoitotoimenpiteet tekevät kipeää. Ensimmäisistä oireista on nyt lähes kaksi viikkoa ja iho alkaa jo näyttää paremmalta.


Varasin pojille fyssariajan heti, kun olin tehnyt Mikolle diagnoosin liukastumisesta. En varannut aikaa vain siksi, vaan loppuvuodesta eläinlääkärikin oli sitä suositellut Mikon selän ja takapään jumien vuoksi. Minä vain unohdin koko asian… Ei Miko onneksi ole kipeältä vaikuttanut, sillä se leikkii Rion kanssa päivittäin ja hyppii normaalisti mm. sängylle. Meillä on agilityseurassa fysioterapeutti, joka tekee kotikäyntejä ja varasin häneltä ajat viime torstaille. Tiistaina tuli yhtäkkiä mieleen, etten ole koskaan kokeillut, saanko Rion kyljelleen. Mikolle ei opetettu kyljelleen menoa vaan olen joko nostanut sen syliin ja asetellut siitä kyljelleen tai sitten ”kaatanut” Mikon ottamalla jalkojen ympäriltä kiinni. Kumpikin tapa sai Rion rimpuilemaan ja se kummasteli mitä oikein tapahtuu. Keskiviikkona kokeilin uudestaan ja hetken vastaanpanemisen jälkeen Rio jäi rennosti makaamaan. Torstaina fyssari tuli käymään. Olin jo etukäteen sanonut, että Riolle se voi olla enemmän tutustumista käsittelyyn, sillä se jännittää uusia tilanteita.


Fyssari katsoi ensi liikkeet ulkona. Oletin, että hän saa tyypillisen ulkona kohdattujen vieraiden ihmisten vastaanoton eli haukut heti, kun hän alkaa puhua meille. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan yllätyksekseni molemmat olivat hiljaa, vaikka ulkona oli pimeää. Miko meni iloisesti tervehtimään, Rio sai pysyä taka-alalla. (Viime viikkoon mahtui monta ulkoilutusta, joista jäi paha mieli, joten oli ihanaa, että edes kerrankin kaikki meni hyvin.) Fyssari katsoi ensin Mikon liikkeet hitaassa käynnissä ja ravissa sekä istumisesta ponnistamisen, kun kutsuin hihnanmitan päästä. Mikon jälkeen hän katsoi Rion vastaavat liikkeet. Molemmat pitivät pääasiassa kontaktia, joten vartalot ei ollut kummallakaan ihan suorassa. Rio meni enemmän vinoon. Fyssari kyseli ensin taustatietoja ja sitten Miko oli ensimmäisenä vuorossa. Ensin fyssari katsoi Mikon liikeratoja liikuttelemalla Mikoa namin avustuksella. Ja Mikohan seurasi suu kuolassa namikättä ihan mihin vaan :D Sitten ”kaadoin” Mikon lattialle, johon se sai jäi rauhassa makaamaan. Olin ihan yllättynyt siitä, kuinka rauhallisesti Miko makasi kyljellään koko ajan. Vain pariin kertaan jouduin painaa sen päätä takaisin maahan (pari kertaa, kun fyssari osui kipeään kohtaan ja kerran, kun meidän ovi napsahti kunnolla kiinni ja sille piti haukkua). Fyssarikin sanoi, että Mikosta huomaa sen olevan tottunut käsittelyyn. Fyssari oli jo ulkona tehnyt Riosta huomion, että se on aika sähäkkä ja paljon aktiivisempi kuin Miko. Kotona Rio taisi kuitenkin jännittää sen verran, että se oli aika rauhallinen eikä kovinkaan innokkaasti seurannut fyssarin namikättä liikeratoja katsottaessa. Toki Riolle käden seuraaminen ei ole yhtä ”luonnollista” kuin Mikolle, koska olen välttänyt houkuttelua sen koulutuksessa. Fyssari käsitteli Rioa ensin sen istuessa ja seisoessa. Syöttelin välillä Riolle nameja ja se oli ihan rauhallisesti, mutta kyllä sen silmät kovasti pyöri, kun fyssari oli Rion takapuolella. Eli ei se mukava tilanne ollut Riolle, kun vieras ihminen teki jotain sen takana. Yritin saada Rion kyljelleen, mutta se ei onnistunut, joten Rion hoito jäi pentufysioterapian tasolle. Lopuksi vielä hain meidän treenivälineet, joilla tehtiin Rion kanssa pari harjoitusta. Miko oli myös kovasti istumassa tasapainotyynyllä tai pistämässä tassuja tyynylle ja odotti saavansa nameja :)

Mikolla oli jonkin verran jumeja, jotka fyssari sai auki. Seuraavan ajan voi varata tarvittaessa, mutta noin kaksi kertaa vuodessa olisi ihan hyvä määrä fysioterapiaa Mikolle. Rio ei pahemmin aristanut mitään kohtaan (vaikka reagoi kyllä herkästi kosketukseen), mutta fyssari oli sitä mieltä, että Rion takapäässä voisi olla työstettävää. Se vaan pitäisi ensin totuttaa kylkiasentoon. Riolle voisi siis katsoa uutta aikaa joskus talven jälkeen, kun kyljelleen meno ja olo sujuu. Perjantaina olisi ollut treenipäivä, mutta pojat saivat lepopäivän fyssarikäynnin vuoksi.


Fyssari lähetti minulle jälkikäteen lomakkeet, joissa oli huomiot ja ohjeet molemmista koirista. Tosi kätevää!

Huomioita Mikosta:
  • seisoma-asento: kohtalaiset kulmaukset, seisoo tasaisesti, roikottaa selkää lapojen takaa
  • istuminen + liikkeelle lähtö: istuu siististi, ponnistaa tasaisesti raviin
  • makuu + liikkeelle lähtö: ok, liikuttaa ahkerammin vasenta takajalkaa vartalon alle
  • taipuminen pienellä ympyrällä: taipuu hyvin molempiin suuntiin
  • käynti puhdas, liikkuu lyhyehköllä askeleella
  • ravaa puhtaasti, pitää kontaktia minkä vuoksi taipuu hieman vinoon
  • oikea ranne rutisi taivutuksissa (rutina lakkasi käsittelyn jälkeen)
  • aristaa th rangan (rintaranka) loppuosaa 
  • palpaatio, pehmytkudokset: kireyttä vas lavan edessä, lievästi selässä, etureisissä, takareisissä, pohkeissa

Huomioita Riosta:
  • seisoma-asento: seisoo tasaisesti neljällä jalalla hetkittäin jos ei nojaa sivulle, selkää pitää herkästi kaarella lannerangasta
  • istuminen + liikkeelle lähtö: istuu kahdella ekalla toistolla laittaa takajalan sivulle, kolmannella istunut siististi, ponnistaa reippaasti ja tasaisesti kun jalat alla, usein istuu hassusti
  • taipuminen pienellä ympyrällä: ei malta kunnolla taipua, kulkee takaosa ulkona
  • kävelee puhtaasti, tiukasti pitää kontaktia
  • ravaa puhtaasti vinossa kontaktin vuoksi
  • vastustelee jalan eteenvientiä (etujalka)
  • palpaatio, pehmytkudokset: vaikea arvioida kun ei täysin rentoudu, aristuksia ei juurikaan löydy mutta herkkä takaosasta ja lihakset tuntuvat kireiltä
  • muut tutkimukset/huomiot: herkästi levittää takajalat sivuille, selkeästi enemmän käyttää etuosaa liikkumisessa tutkimustilanteessa, tasapaino hyvä