sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Rio 2 vuotta


Tämä postaus tulee melkein viikon myöhässä eli Rio täytti maanantaina jo 2 vuotta! Korkeutta Riolla on edelleen 39,5 cm ja painoa on 9,1 kg.


Synttärikuvat kävimme ottamassa maanantaina töiden jälkeen. Vähän haasteena oli auringonpaiste, mutta onneksi aurinko meni välillä pilveen. Rion kanssa ei ole tehty vuoteen mitään näyttelyjuttuja eikä se osaa käskystä seisoa, joten hyvän pönötyskuvan saaminen oli vähän haasteellista. Lopulta Rio jo tarjosi seisomista, kun otimme vielä lähikuvia päästä, jolloin istuminenkin olisi ollut ok. Tähän mennessä olen ehtinyt käsitellä vasta pönötyskuvat, joten pääkuvia luvassa myöhemmin.

Vuoden ikäisestä kaksivuotiaaksi ehtii tapahtua paljon kehitystä, joten alla vielä vertailukuva Rio 1 v ja 2 v. 1-vuotis kuva on otettu vähän eri kuvakulmasta, joka vielä korostaa jalkojen pituutta, mutta aika hyvin kuvista näkee kehityksen. Kroppaa on tullut lisää ja mustaa karvaa on lähtenyt aika paljon pois. Mustaa karvaa on edelleen selässä ja ne tuskin lähtee, mutta pääasia, että suurin osa on lähtenyt. 1-vuotias Rio on tosi rimpulan näköinen. Ei ihme, ettei se ole näyttelyissä pärjännyt :D 2-vuotiaan kroppa on paljon paremman näköinen ja sitä jo kehtaisi kehään viedä. Riolle ei ole kuitenkaan näyttelyitä tiedossa. Katsotaan sitten joskus vuoden tai kahden päästä.



keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Rion ensimmäinen BAT-treeni

Toissa viikon perjantaina Riolla oli BAT-treeni. Minulla on vieläkin kirjoitus BATista kesken, mutta tässä lyhyesti mistä on kyse. BAT 2.0 on reaktiivisille (pelkääville, aggressiivisille, turhautuneille) koirille kehitetty koulutusmetodi, joka koostuu kolmesta osa-alueesta: hihnankäytöstä, BAT-treeneistä ja selviytymistaidoista. Treeneissä käytetään 4,5 metrin hihnaa, joka antaa koiralle enemmän mahdollisuuksia tehdä itse päätöksiä. BAT-treeneissä ohjaaja seuraa koiraa ja ohjaaja puuttuu tilanteeseen vain, jos koira menee suoraan kohti häiriökoiraa (tai ihmistä tai mitä vain) tai menee esim. kohti tietä. Muutoin koira saa tehdä itse valintoja ja se voi kokea kontrolloivansa tilannetta. Kun koira saa lähestyä häiriökoiraa omilla ehdoilla (ensin ehkä kaukaa kiertäen ja keräten informaatiota), päästään todennäköisimmin hyviin tuloksiin. Selviytymistaidot on tarkoitettu yllättäviin tilanteisiin tai tilanteisiin, joissa koira ei pärjää yksin, esim. ahtaassa rappukäytävässä. Selviytymistaitoja voi esim. olla temppu, vaikka käteen kuonolla koskeminen ahtaassa ohitustilanteessa. BATia voi käyttää ihan normilenkeilläkin ja kyllä silloin voi ohjailla, mihin koiran kanssa mennään.

Rioa jännitti kouluttajamme, joten ensin olimme ilman häiriökoiraa. Kouluttaja heitteli välillä nameja maahan ja sillä myös kannusti Rioa haistelemaan maata. Ideana on, että koira haistelemalla ja välillä vilkuilemalla häiriökoiraa kerää ympäristöstä informaatiota. Koiran ei myöskään pidä olla työmoodissa, joten alkuun kannustamalla Rioa haistelemaan, saatiin siltä myös työmoodia pois. Minun piti olla mahdollisimman vähän kiinnostava, toimia hitaasti ja väsyneesti. Ensin Rio katsoi minua ja yritti saada ohjeita, mitä seuraavaksi tehdään. Ja sitten se katsoi kouluttajaa ja mietti, miten nameja saisi lisää. Samalla itse tuli totuteltua hihnan käyttöön oikeassa tilanteessa. BAT-seminaareissa hihnankäyttöä on opeteltu niin, että hihnan molemmissa päissä on ihmiset. Minä kuulemma teen nopeita liikkeitä, mutta vähitellen aloin itse "hidastua" :) Ja alun jälkeen huomasin (ainakin välillä) rentouttaa hartiat. Jonkin aikaa pyörimme yhdessä kohtaa puistoa Rion perässä ja kun Rio ja minä olimme saaneet jutusta kiinni eikä Riokaan välittänyt lähellä kulkevasta kouluttajasta, siirryimme lähemmäs kenttää, jossa häiriökoira oli. Päivä oli lämmin, joten nurmikolla oli auringonottajia. Silloin, jos Rio lähti liian lähelle ihmisiä, yritin pienin elein saada sitä vaihtamaan suuntaa, esim. hartioita kääntämällä. Kouluttaja kehui sitä, miten hyvin Rio osasi tehdä hyviä päätöksiä. Se mm. näki kauempana olevan häiriökoiran, katsoi sitä hetken ja kääntyi sitten toiseen suuntaan haistelemaan (videolla noin 2:10 eteenpäin). Katsoa saa, mutta tuijottamaan ei saa jäädä. Ainoastaan treenien loppuvaiheessa, kun olimme melko lähellä häiriökoiraa, Rio pääsi kerran hieman kiihtymään, mutta tilanne oli nopeasti ohi eikä Rio ehtinyt haukkumaan. Muutoin meni tosi hyvin. Kouluttaja kannusti treenaamaan itsekseen ja niin onkin tarkoitus tehdä. Jossain vaiheessa täytyy varata uusi treeniaika kontrolloidulle häiriölle.

Videolla on pieni pätkä (= 5 min) meidän treeneistä, sillä BAT-treenit ovat tylsää katsottavaa :) Ulkopuoliselle siinä ei välttämättä näytä tapahtuvan juuri mitään. Koira haistelee ja ihminen kulkee perässä. BATissa tärkeää ovat juuri ne pienet eleet, joita koira tekee. Ja siksi myös koira elekielen tunteminen on tärkeää.


Toissa viikon sunnuntaina teimme agitreeneissä s-kirjaimen muotoista hyppy-putki-hyppy-putki pätkää. Toisella putkella piti tehdä persjättö ja hankalin osuus olikin saada Rio oikealle puolelle estettä. Viimeiseen putkeen Rio välillä irtosi oikein kivasti. Mikon kanssa teimme samaa pätkää, sillä tarkoituksena oli kokeilla kameran manuaaliasetuksia liikkuvan koiran kuvaamiseen. Parempaa harjoitusta toki olisi se, että itse kuvaisin enkä ohjaisi koiraa :D Kerran Rion vuorolla varis laskeutui odottelualueelle ja eiköhän Rio sen huomannut ja syöksyi perään. Haukkuen Rio hätisteli linnun pois ja tuli sitten takaisin. Onneksi ei ollut muita kentällä.






Viime sunnuntaina alkoi ohjaustekniikoiden harjoittelu, joka on tärkein osa meidän kesätreenejä. Ensimmäisenä oli opettelussa valssi. Rio palkkautui hyvin kaninkarvalelusta, jota käytin palkkana ensimmäisellä kierroksella. Kutsuin Rion hypyn takaa ja käännyin palkkaamalla sillä kädellä, jolla valssi ohjataan. Tätä tehtiin pari kertaa ja sitten tein koko ohjauksen seuraavalle hypylle. Kun sekin onnistui, niin jätin palkan pois kädestä ja palkkasin vasta toisen hypyn jälkeen tai sitä seuraavan putken jälkeen. Harmitti ihan kauheasti, kun en saanut treeniä videolle, sillä se onnistui niin hyvin. Seuraavalla kierroksella virittelin kännykän kuvaamaan, mutta silloin ei tietenkään onnistunut. Kaninkarva ei enää kelvannutkaan palkaksi eikä valssit onnistunut. Riolla oli keskittymiskyky kateissa, se juoksenteli omatoimisesti putkeen eikä pysynyt lähdössä. Vielä ennen lähtöä käytiin tekemässä viimeisen kerran valssiharjoitus ja nyt se taas onnistui tosi hyvin. Heitin Riolle palkaksi vinkupallon, jonka kanssa se hetken rallatteli. Tämäkään onnistuminen ei tullut videolle... Olisi tehnyt mieli tehdä lisää (onnistuneita toistoja), mutta siihen oli hyvä lopettaa. Ensi kerralle, joka onkin vasta ensi viikolla, suunnitelmissa olisi pieni valssin kertaus ja sitten puolivalssin opettelu.

Rion ollessa tauolla Miko kävi tekemässä rallytokoa. Teimme liikkeitä, joissa on yleensä vaikeuksia eli vasemmalle käännöksiä, täyskäännöksiä, askel oikealle, eteen istumisia ja pyörähdyksiä, mutta myös muita yksittäisiä liikkeitä. Mikolla oli nyt tosi kiva vire ja siksi käännökset onnistuivat tosi hyvin. Rionkin kanssa pitäisi aloitta rt-treenit, sillä ilmoitin sen epiksiin :D

Sunnuntaina kävimme aamupäivällä Espoossa Hetjan ja Jackin luona. Edellisestä vierailusta olikin jo kulunut useampi kuukausi aikaa ja nyt taas Miko pääsi mukaan. Jälleen Miko oli Jackille suuri idoli, jota piti seurata joka paikkaan. Hetja ei muista välittänyt, vaan halusi, että sille heitetään frisbeetä. Rio yritti saada välillä Mikoa leikkimään, mutta ei se innostunut kuin pari kertaa ihan hetkeksi. Rio sitten juoksi Hetjan perässä, kun se nouti frisbeetä. Riokin alkoi odottaa, että frisbee heitetään, vaikka sillä ei leluun muuten mitään kiinnostusta ollut. Teimme myös vähän piha-agilitya. Nelikko tuli hyvin juttuun keskenään, mutta lopussa Riolla ja Jackillä oli jälleen kränää. Rähinän aiheuttaja on vähän epäselvä, mutta ilmeisesti aina on ollut kyse siitä, että Jack puolustaa minua/omii. Sen jälkeen Rio hakee minusta turvaa ja jos Jack tulee lähelle, niin Rio aloittaa rähinän. Sen takia yritin, ettei Rio tulisi jalkoihini, kun istuimme terassilla pöydän äärellä ja Jack oli ennen sitä aloittanut rähinän. Rähinä pääsi syntymään vielä Rionkin aloitteesta ja ajattelin, että tilanne raukeasi sillä, että nostan Rion pois maasta. Se olikin virhe ja sai entistä isomman rähinän aikaan, johon Mikokin lähti mukaan. Pitäisi vaan luottaa, että koirat osaavat hoitaa tilanteen. Ei ne koskaan ole toisiaan satuttanut. Hetken rauhoittumisen jälkeen kaikki oli taas ok.

Hetja & Jack

Jack & Miko

Rio, Miko, Jack & Hetja


Jack & Hetja
Jackin ja Hetjan luona otetut kuvat on uudella kameralla otettuja. Vielä on opettelua. Jouduin kuvaamaan suljinajan esivalinnalla, sillä en muistanut miten manuaaliasetuksissa saa vaihdettua aukkoa. Tarkistin sen sitten kotona ohjekirjasta :) Tarkennustakin täytyy vielä opetella. Käytin keskipisteen tarkennusta, joka ei ryhmäkuvassa toiminut, sillä keskipiste oli Mikon ja Jackin välissä.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Koiravalokuvauskurssin toinen kerta

Viime viikon keskiviikkona oli koiravalokuvauskurssin toinen kerta Laajasalossa Tullisaaren puistossa. Olimme ilmeisesti aika lähellä Santahaminaa, sillä muita odotellessa kuului aika mahtavia pamauksia. Vaikka tuollakin oli kivannäköistä maisemaa, niin paukkeen takia en ehkä omien koirien kanssa lähtisi sinne lenkkeilemään. Tosin Puolustusvoimien sivuilta taisi löytyä tietoa ainakin isoimmista paukuista. Kuvattavana oli tällä kertaa isosveitsinpaimenkoira, kaksi schipperkeä ja bernhardinkoira. Jakauduimme kolmeen porukkaan ja oman parin kanssa aloitimme bernhardilaisen kanssa. Se oli helppo kuvattava, sillä koira pysyi hyvin paikallaan, mutta haasteena oli saada kuvista erilaisia. Toinen haaste oli saada valonpilkahdus uroksen silmiin, jotka olivat syvällä päässä ja silmien kohdalla oli tumma maski. Silmät oli aika vaikea saada kuviin näkyviin. Seuraavaksi kuvasimme schipperkenarttuja. Mustien koirien kuvaaminen vaikutti haastavalta, mutta näiden koirien silmät sai kuviin hyvin näkyviin. Viimeinen kuvattava oli isosveitsinpaimenkoira, joka oli vielä pentu. Sen kohdalla ei oikein voinut toivoa sen kummempia asentoja, sillä ainakaan näin loppuvaiheessa koiralla ei enää oikein ollut keskittymiskykyä. Pidimme kuvaushetket lyhyinä ja kuvasimme nartun siinä asennossa, jossa se pysyi. Pääsääntöisesti en ollut tyytyväinen kuviin, sillä ne vaikuttivat värittömiltä ja tylsiltä. Edellisellä kerralla oli ollut pehmeä ilta-aurinko ja nyt oli pilvistä ja koleaa. Kyllä sitten lopulta osa kuvista oli ihan ok, mutta harmittavasti suurin osa schipperkejen kuvista oli epätarkkoja tai toinen koira ei ollut tarkentunut. Tällä kertaa kuvasin manuaaliasetuksilla, mutta ISOn jätin automaatille.




Kurssiin kuuluu tunnin coachingkerta per osallistuja ja minun tuntini oli tämän kerran jälkeen. Tunnin sai käyttää mihin valokuvaukseen liittyvään aiheeseen tahansa. Minä halusin keskustela kalustosta. Olin etukäteen pistänyt kouluttajallemme Nanille viestiä, että objektiiveista Canon EF 70-200mm f/2.8L IS USM II on se, josta eniten haaveilen, mutta Canon EF 24-70mm f/2.8L USM voisi olla aika sopiva perusobjektiiviksi, joka kävisi monenlaisiin tilanteisiin. Vasta vähän aikaa sitten, oikeastaan tuon 24-70mm objektiivin löytämisen jälkeen, aloin miettiä täyskennoiseen kameraan siirtymistä ja Canon EOS 6D osui jossain blogikirjoituksessa silmään. Meillä oli Nanin kanssa oikein hyödyllinen keskustelu. Yksi keskeinen tekijä kaluston osalta on se, mitä haluaa kuvata. Onko potretit se juttu vai liikkuva koira. Tykkään molemmista, mutta liikkuva koira on kuitenkin se, mihin haluan satsata. Siihen 70-200mm objektiivi on hyvä ja ilmeisesti monilla se on lähes ainoa, jota käyttävät. Nani oli sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa pistää rahat kuvanvakaajalliseen versioon. Toinen objektiivi, johon hän suositteli tutustumaan on 135mm f/2 objektiivi. Kiinteän polttovälin objektiiveissa on parempi kuvanlaatu kuin zoomeissa ja tuossa polttoväli on sama kuin zoomiobjektiivini pisin polttoväli, joka on ollut ihan sopiva näyttelyissä. Jostain syystä itse kallistun enemmän objektiiveihin, joissa polttoväliä voi vaihdella, mutta täytyy kiinteän polttovälin objektiivit ottaa myös huomioon. Nani suositteli, että täydenkennon kamera kannattaisi hankkia ensin, ettei vaan käy niin, että petyn hankkimaani objektiiviin, kun en saa siitä kaikkea irti nykyisellä rungolla. Lopuksi kysyin vielä makro-objektiiveista, sillä minua kiinnostaisi hankkia joku edullinen. Luonnossa on ihan kiva välillä kuvata pieniä asioita, kuten vaikka hyönteisiä tai kasveja. En enää muista, mitä objektiivia Nani suositteli, mutta makrot käyvät kuulemma myös koirakuvaukseen. Niillä mm. kohti juoksevaa koiraa voi kuvata vielä hyvinkin läheltä etäisyydeltä :)

Tutustuin vielä tarkemmin 6D runkoon ja päädyin siihen, että se on minulle sopiva, vaikka automaattitarkennus liikkuvissa kohteissa ei kauheasti ole saanut kehuja. Toisaalta jonkun mielestä tarkennusta pitää vaan oppia käyttämään oikein :) Ja niin siinä kävi, että eilen meille muutti Canonin 6D runko :D Nyt sitten täytyy tutustua kameraan rauhassa. Opettelemista on mm. siinä, että valintakiekko ja virtanappi on eri puolella kameraa. Selkeä ero oli jo mm. siinä, että 50mm obiskan polttoväli on nyt oikeasti 50mm eikä 1,6 x 50. Seuraavaksi täytyy alkaa säästää 70-200mm f/2.8 objektiivia varten. Nani suositteli hankkimaan rungon uutena, mutta objektiiveja voi hyvin hankkia käytettynä. Kokeillessa täytyy testata mm., että tarkennus ja kuvanvakaaja toimii eikä linssin sisältä kuulu mitään ylimääräisiä ääniä.

torstai 18. toukokuuta 2017

Veteraaniluokan korkkaus

Viime viikon keskiviikkona alkoi viiden kerran koiravalokuvauskurssi. Ensimmäisellä kerralla olimme Vuosaaressa Kallahdenniemessä. Siellä oli tosi kivat maisemat ja jos vaan olisi auto, niin koirien kanssa tulisi Itä-Helsingin kauniissa maisemissa käytyä. Puhuimme ensin valotuksesta ja valon suunnan vaikutuksesta sekä koiran/koiran omistajan ohjaamisesta. Sitten etsimme metsästä sellaiset paikat, jossa haluaisimme koiramallit kuvata. Ensimmäisen kerran malleina olivat tollerinarttu ja bokseriuros. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, joista toiset kävivät ensin bokserin kanssa valitsemillaan paikoilla kuvaamassa ja toiset tollerin. Minä olin ensin kuvaamassa tolleria. Tolleri oli ihanan rauhallinen ja sitä oli helppo kuvata. Bokseri olikin sitten vaativampi tapaus, sillä se kävi niin kierroksilla, ettei se malttanut pysyä paikallaan ja sen kiinnostus oli ihan jossain muualla. Jossain vaiheessa uskaltauduin siirtymään aukon esivalinnasta manuaaliasetuksiin, mutta iso-arvon jätin automaatille. Oli tosi kiva päästä kuvaamaan muun rotuisia koiria. Erityisesti ensimmäisestä kerrasta jäi mieleen se, että koiran silmistä pitää heijastua valo. Jos valoa ei näy, niin täytyy etsiä paikka, jossa valoa näkyy. Kurssiin kuuluu myös oma fb-ryhmä, jossa mm. saamme palautetta kuvista. Saimme ensimmäisen kerran päätteeksi lahjakassit sponsoreilta, joka oli mukava yllätys.




Sunnuntaina kävimme Mikon kanssa mätsärissä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa. Näyttelysäännöt muuttuivat vuoden vaihteessa niin, että terveydellisistä syistä kastroidut urokset eivät voi enää osallistua näyttelyihin. Sen vuoksi korkkasimme veteraaniluokan mätsärissä. Miko oli luokkansa ensimmäinen ja sai pariksi vuoden vanhemman stabyuroksen. Tuomarina oli Armi Toivanen. Kumpikaan roduista ei ollut tuomarille tuttu ja oli hassu yhteensattuma, että molemmat olivat hollantilaisia rotuja. Mikosta tuomari heti kysyi, että sillä on varmaan kokemusta vastaavista tilanteista. Miko seisoi nätisti paikallaan ja tuijotti namikättä. Ei siinä tilanteessa mikään muu kiinnosta :) Tuomari tykkäsi molemmista, mutta antoi punaisen nauhan silmänsä menettäneelle stabylle. Veteraaneja taisi kaikkiaan olla 11. Sinisten kehässä tuomari valitsi Mikon ykköseksi. Syynä oli mm. se, että Miko oli liikkuessaan haistellut välillä. Multitaskaamista ;) Miko heti "palkintopallilla" pisti päänsä palkintokassiin ja selvästi löysi jotain kiinnostavaa. Kassissa oli vaikka mitä ja annoin Mikolle niistä puruluun, jota se varmaan oli havitellutkin. Puruluu oli nautaa ja siinä oli kanaa päällä. Nauta ei Mikon vatsalle sovi, mutta annoin sen tällä kertaa syödä puruluun. Siinä odotteluaika meni näppärästi. BIS-kehässä oli kaksi tuomaria ja 14 koiraa. Veteraaneissa punaisten ykkönen oli meidän pari, joten me olimmekin erinomainen pari :D Koirat ensin liikkuivat kolmessa osassa ja sitten tuomarit tutkivat koirat. Alkuun Miko oli ihan nätisti, mutta sitten kun sen takapäätä tutkinut miestuomari alkoi puhua, Miko alkoi murista ja haukahtikin kerran. Mikon murina ei ollut varoitusmurinaa vaan samanlaista, jolla se mm. kotona tervehtii. Tuomarit ei kuitenkaan enää sen jälkeen koskeneet Mikoon vaikka naureskelivatkin, että sillä on asiaa. Ei ollut yllätys, että jutteleva koira eli Miko käteltiin ensimmäisenä pois. Kaikki loppukilpailuissa palkittiin, joten saimme toisen runsaan palkintokassin mukaan. Oli mukava mätsäripäivä ja Mikon kanssa oli niin kiva olla kahdestaan, sillä silloin se on useimmiten tosi nätisti. Ihan huoletta pystyi mennä läheltäkin toisia koiria. Rion seurassa Mikonkin käytös huononee. Veteraanikehässä ei näyttelyitä varten olisi saanut hyvää treeniä, mutta minua se ei ainakaan haitannut.

Veteraanien SIN1

SIN1 & BIS14 palkinnot

Varasin meille kesäkaudeksi Hurtta Areenan ulkokentältä tunnin treenivuoron. Vuoro on sunnuntaisin. Ensimmäiselle kerralle emme ehtinyt, mutta viime sunnuntaina pääsimme ensimmäisen kerran treenaamaan. Lähtö oli noin 1,5 tuntia sen jälkeen, kun olin tullut Mikon kanssa kotiin 6,5 h mätsärireissulta, joten Miko sai jäädä kotiin lepäämään ja lähdin Rion kanssa kahdestaan. Ajatuksena oli totutella uuteen treenipaikkaan ja tehdä vain lyhyesti jotain. Olin tarkoituksella valinnut sellaisen ajan, ettei muilla ole samaan aikaan vuoroa, mutta kausikorttilaisia voi tulla milloin vain treenaamaan. Kun saavuimme kentälle, se porukka, joiden piti lopettaa hallissa samaan aikaan kuin meillä alkaa vuoro, olivatkin kentällä. Odottelin hetken aikaa, mutta kun heillä näytti menevän yli, niin menimme kauemmalle kentälle. En tiennyt kumpi kenttä meillä oli varattuna. Kumpikaan kentistä ei ollut kokonaan aidattu, joten viivyttelin aloittamista siitä toivossa, että viereinen kenttä tyhjenisi lähiaikoina. Kävin tekemässä meille pari harjoitusta valmiiksi ja sitten kävin leikittämässä Rioa kentällä sponsoripussissa olleella Ke-Hu-lelulla. Se oli kiva lelu ja Rio pystyi hienosti keskittymään leikkiin. Viereisellä kentällä ei millään meinannut loppua treenit, vaikka vähitellen porukka alkoi lähteä. Uskaltauduin sitten jo päästämään Rion irti kentällä ja teimme ensin muuria, joka oli Riolle uusi este. Muuri alkoi sujua ihan hyvin, mutta Rion tarve tökätä kuonolla tai tassulla esteitä aiheuttaa välillä vähän jännitystä. Muurissa oli palikat päällä ja niitä Rio tökkäsi. Olihan ne aika jänniä, kun ne liikkuivat. Mutta onneksi palikat ei mikään mahdoton juttu ollut. Tauon jälkeen ajattelin naksutella rengasta. Olin unohtanut, että sitäkin Rio tökkii ja se onkin jo paljon jännittävämpää. Pari onnistunutta toistoa saatiin enkä viitsinyt yrittää enempää. Täytyisi ensin harjoitella harjoitusrengas varmaksi. Viereinen kenttä lopetti puoli tuntia myöhässä ja sitten pääsimme Rion kanssa paremmin treenaamaan. Teimme paria erilaista putki-hyppy -yhdistelmää. Lopulta olimme paikalla koko tunnin, vaikka aika vähän mitään tehtiin. Treenien päätteeksi sain avaimen kentälle ja tiedon, että se kenttä jossa treenasimme, oli oikea. Täytyy seuraavilla kerroilla katsoa, jos vaikka putkesta saisi vähän estettä kentän laidalle. Kyllähän Rio varmaan ihan hyvin kentällä pysyy, mutta olen vähän varovainen sen kanssa varmuuden vuoksi.

Maanantaina kävimme Konalan Mustissa & Mirrissä Lemmikkien koulukuvauksessa. Mikolle se oli jo neljäs kerta koulukuvauksessa ja Riollekin toinen. Halusin vielä ainakin kerran käydä kuvauttamassa pojat, sillä olisi kiva teettää kuvista vaikka taulu. Viime kerralla Rio oli 4 kk eikä se silloin ollut ihan parhaan näköisessä kehitysvaiheessa :) Mikon housukarvat on melko runsaat ja pitkät. Ne usein Mikon kyykistyessä levittäytyvät nätisti maahan niin, että jätökset tipahtavat suoraan päälle. Miko kävi tarpeillaan hieman ennen meidän vuoroa. Edellispäivän nautapuruluu taisi vaikuttaa asiaan ja tietenkin tällä kertaa tuotos oli löysähköä ja sotki ihan kunnolla Mikon housukarvat. Sain jonkin verran kostutetulla paperilla putsattua karvoja, mutta taskusta löytyi vain yksi nenäliina. Onneksi Mustissa ja Mirrissä sain pari märkää paperia lisää ja sain lopulta siistittyä karvat kohtuu hyvin. Kuvauspaikka oli aika häiriöisessä paikassa, mutta Rio selviytyi kuvauksesta hyvin. Ei se varmaan edes huomannut lasin takana ihastelevia ihmisiä. Nyt odotellaan kuvia ja toivottavasti siellä useampikin kiva kuva :)

 Miko nauttii auringosta ja rapsutuksista

maanantai 8. toukokuuta 2017

Miko 8 vuotta


Eilen Miko täytti 8 vuotta eli se on jo veteraani-ikäinen! Paljon onnea Miko ja sisarukset!

Miko juhli synttäreitään rallytokokisoissa. Olin hyvillä fiiliksillä ennen kisoja. Miko on tehnyt treeneissä tosi hyvällä vireellä eikä paineistumista ole juuri näkynyt. Lauantaina käytin pojat erikseen ulkona. Miko sai siten kävellä ihan omaan tahtiin ja se löntysti hitaasti aika ison osan lenkistä. Vauhti oli niin hidasta, että minulle teki vaikeaa kävellä riittävän hitaasti. Sen jälkeen tuli sellainen fiilis, että jos Miko lenkilläkin menee tällaista tahtia, niin miksi se kisoissakaan olisi yhtään reippaampi. Lauantai-iltana tehtiin lyhyet treenit iltalenkin yhteydessä. Alkuun meni ihan ok, vaikka Miko ei ollutkaan treenimoodissa, mutta sitten halusin saada lopetettua oikein hyvään suoritukseen ja sillä sain Mikon paineistumaan. Sitä onnistunutta, hyvää lopetusta sitten haettiin hetken aikaa. Sen jälkeen tuntui, että sunnuntain kisoista ei tule yhtään mitään. Sitä tunnetta oli vaikea saada pois ja tiesin, että sillä fiiliksellä ei ainakaan tule mitään.

Sunnuntaiaamuna olin jo paremmalla fiiliksellä ja uskoa suorituksen onnistumiseen. Avoimen luokan ratapiirros oli kivannäköinen, sillä siitä puuttui kaikkein vaikeimmat liikkeet. Olin jo etukäteen päättänyt, etten hinkkaa vaikeampia liikkeitä kisapaikalla, jotta en paineista Mikoa. Pari liikettä kuitenkin tehtiin lämppärinä ennen omaa suoritusta.




Heti lähdön jälkeen Mikolla meni nenä maahan eikä ensimmäisenä kylttinä ollut pyörähdys onnistunut kuin vasta kolmannella yrityksellä. Pyörähdyksen onnistumisprosentti kisatilanteissa on ollut 0 %, joten en lähtenyt uusimaan sitä. Kyltistä tuli -1 ja -3, joka yllätti sillä odotin -10. Paikalla käännöksen vasemmalle uusin. Houkutuksessa Miko haisteli muovivatia. Viimeisen kyltin uusin, sillä en saanut Mikoa eteen istumaan. Taisin tulla liian lähelle kylttiä, sillä toisella yrityksellä Miko kävi haistelemassa kylttiä eikä siltikään tullut eteen istumaan. Siitä siis yhteensä -13. Lisäksi tuli muita pienempiä pistemenetyksiä.

Radan jälkeen ei ollut kovin hyvä fiilis, sillä Miko taas paineistui ja teki kaiken hitaasti. Erityisesti sivulle istuminen oli vaikeaa, kuten normaalistikin Mikon paineistuessa. Silloin joudun vaihtamaan sivu-käskyn istu-käskyyn. Mietin, että on siinä ja siinä saammeko tuloksen. Enemmän kallistuin alle 70 pisteeseen. Tulostaululle kuitenkin ilmestyi lukema "70" eli saimme juuri ja juuri hyväksytyn tuloksen. Olen tyytyväinen tulokseen, sillä tämä oli viides avoimen luokan kisa ja toinen hyväksytty tulos. Mutta olisihan se kivempi saada tulos radalta, josta jäisi hyvä mieli. En tiedä, miten voisin saada paineistumisen pois. Jos saisimme vielä sen yhden tuloksen, niin ei tarvitsisi enää miettiä kisaamista. Tuloslapussa oli tuomarin kommenttina "Osaava koirakko. Harjoittele hiukan häiriöitä lisää." Se ilahduttaa, että tuomari näki, että me kyllä osataan, vaikka meno ei kovin hyvältä näytäkään. Näin on aikaisemminkin lukenut kommenttina. Molemmat avoimen luokan tulokset on samalta tuomarilta, joten täytyy olla tarkkana, ettei enää mennä hänen radalle.






torstai 4. toukokuuta 2017

Koulutuksia

2,5 viikkoa sitten kävimme Mikon kanssa meidän seuran järjestämässä rallytokokoulutuksessa. Olimme AVO-tasoisessa ryhmässä ja kouluttaja oli Oona Mäki. Kentälle oli tehty avoimen luokan rata sekä omatoimipiste, jossa oli paljon erilaisia houkutuksia ja mahdollisuus harjoitella eteen istumista monista eri kulmista. Kävimme Mikon kanssa ensin omatoimipisteellä, jossa Miko hienosti piti kontaktia eikä langennut houkutuksiin. Ratatreeniin menimme ryhmän viimeisenä. Kerroin kouluttajalle meidän suurimmat ongelmakohdat eli vire/paineistuminen, erityisesti kisatilanteessa, ja takapään käyttö/vasemmalle käännökset. Paineistumisesta kouluttaja vielä kysyi miten se näkyy. Sitten menimme radan kertaalleen läpi ja palkkasin välillä. Mikolla oli ihan kiva vire, jolloin yleensä käännöksetkin ovat ok. Kouluttaja sanoi, että hän oli luullut näkevänsä jotain pahempaa käännöksissä, mutta ne olivatkin ihan kelvollisia. Muutamia kylttejä teimme uudestaan, en nyt muista mitä kaikkea, mutta 360 vasemmalle oli haastavin. Kouluttaja sanoi, että käännyn Mikoa kohti niin, että "työnnän" sitä ja se vaikuttaa suoritukseen negatiivisesti. Minun pitäisi muistaa pitää oikeaa olkapäätä takana eikä edessä. Treenit meni kokonaisuudessaan ihan hyvin ja sunnuntaina olisi sitten tosi kyseessä. Toivottavasti pystyn olemaan paineistamatta Mikoa. Todennäköisesti kisaamme vain meidän seuran omissa kisoissa, joita on tänä vuonna kolme, kaikki kesäkaudella. Jos edes yksistä kisoista tulisi hyväksytty tulos, mutta mieluiten kaksista :)

Pääsiäisen jälkeisen viikon olin lomalla, joten pojat saivat nauttia siitä, että niillä oli myös päivisin seuraa ja lenkitysten väliset ajat olivat tasaisempia kuin työpäivinä. Viimeisenä lomapäivänä teimme 15 km lenkin kiertäen Haltialan kautta. Lenkin aikana saimme nähdä monenlaisia versioita suomalaisesta kevätsäästä :)

Viime keskiviikkona kävin kahden tunnin valokuvauskoulutuksessa, joka oli tarkoitettu koirayhdistysten aktiiveille. Koulutuksen piti Nani Annette Paloheinän maastoissa. Hyviä uusia ideoita tuli koulutuksen aikana ja sen jälkeen ilmoittauduin Nanin pitämälle koiravalokuvauskurssille, joka alkaa toukokuun toisella viikolla. Valokuvauskalusto on myös ollut mietinnän alla ja ajattelin kysellä kouluttajan mielipiteitä objektiivitoiveistani. Viime viikolla myös sisäistin croppi- ja täyskennoisen kameran eron, vaikka asia on monesti aikaisemmin tullutkin eteen, ja aloin haaveilla täyskennokamerasta. Yksi asioista, joita mietin, on se, että onko haluamani kalusto liian ammattilaistasoinen omiin taitoihin nähden. Onhan se rahan tuhlausta, jos hankkii kaluston, jota ei osaa käyttää kunnolla :) Mutta olen on nyt enemmän innokas oppimaan kuin aikaisemmin.

Kouluttaja kannusti kokeilemaan kuvaamista
vastavalossa. Hyvä vinkki oli myös katsoa,
ettei kuviin tule ylimääräisiä oksia ja heiniä
(kuten tässä kuvassa).

Lauantaina vietin lähes 6,5 tuntia Koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän tiloissa, jossa osallistuin Rähjäämätön ja arkailematon koira BAT 2.0 -seminaariin. Kävin syksyllä saman seminaarin kolmituntisen version. Paljon tuli tuttua asiaa, sillä olen käynyt samassa paikassa myös elekieliluennon (koiran elekielen tunteminen on olennainen osat BATia) sekä lukenut tuon Grisha Stewartin BAT 2.0 kirjan. Ei aiheesta tällä kertaa enempää, sillä oma kirjoitus BATista on tulossa myöhemmin. Aloitin sen kirjoittamisen jo syksyllä, joten ei se ihan kauhean nopeasti etene :)

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kooikerkoulua ja talvikauden päätös

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä osallistuimme koko perheen voimin kooikerkouluun, joka oli tuttuun tapaan Nuottaniemessä Espoossa. Aprillipäivän keli oli aika ikävä. Aikaisemmin oli satanut lunta ja tapaamisen ajan satoi vettä, onneksi ei kuitenkaan ihan kauheasti. Paikalle pääsimme Helin, Hetjan ja Jackin kyydillä. Samaan aikaan paikalle saapui Huugon pentu Alma. Olin ajatellut, etten ainakaan Rioa päästä pennun lähelle, mutta Rio osoittikin positiivista kiinnostusta pentua kohtaan. Kun Alma rohkaistui, se tuli lähemmäksi ja Rio haisteli sitä nätisti. Kun porukka oli kasassa, kävimme pienellä kävelyllä. Rioa alkoi hermostuttaa koirien paljous, joka sai sen haukkumaan muille, myös Alma-pennulle. Mikonkin piti alkuun avata äänijänteitään...

Paikalla oli Mikon, Rion, Hetjan ja Jackin sekä Alman lisäksi Savina, Bene ja Riemu. Myös Meeko käväisi paikalla. Alman ja Meekon lähdettyä aloitimme. Kiersimme ensin yhdessä ympyrää välillä pysähtyen seisomaan ja sitten välillä tehtiin rallytokon pyörähdys sivulla. Ihan hyvin isäntä pärjäsi Mikon kanssa, vaikka hän ei ole koirien kanssa treenaillut :D Teimme yksittäin erilaisia rallytokon käännöksiä. Nämä tein peräkkäin molempien koirien kanssa eli vaihdoin ensimmäisen suorituksen jälkeen koiraa. Ihmeen hyvin Rioltakin onnistui käännökset, vaikka emme ole vielä mitään rallytokoon liittyvää treenannut. Tosin käännöksiin riittää, että koira osaa seurata. Lopuksi teimme vielä pujottelua.

Jack, takana Hetja

Alma

Meeko & Riemu

Meeko & Riemu

Alma & Jack

Alma & Jack

Jack

Bene

Bene, Savina, Riemu, Hetja, Jack, Miko ja Rio

Tämän viikon perjantaina oli meidän viimeiset talvikauden treenit. Olin ajatellut U:n muotoista radanpätkää. Kentällä olleita esteitä hyödyntämällä saimme tehtyä soikion muotoisen radan. Testasin ensin radan Mikon kanssa. Rion kanssa kävi taas niin, että ensin yritin aloittaa alusta ja tehdä pienemmissä osissa, mutta sitten lopulta aloitimmekin loppupäästä, joka tähänkin mennessä on toiminut paremmin. Yksi mutkaputken jälkeinen hyppy oli vähän hankalassa kulmassa ja olin ohjauksen kanssa koko ajan myöhässä, joten Rio tuli siitä useimmiten ohi. Suora eteneminen on vielä Riolle hankalaa, joten siihen täytyy panostaa enemmän. Rion ollessa tauolla tein radan kaksi kertaa Mikon kanssa. Se tuntui niin ihanan helpolta. Ei tarvinnut kuin näyttää esteitä (ja huudella käskyjä) ja Miko meni eikä sitä tarvinnut saattaa ihan putken suulle asti. Mikolla on tietysti paljon enemmän kokemusta ja se osaa hakeutua esteelle, joka sille näytetään eikä se katsele niin paljon minua. Loppuaika käytettiin siihen, että yritin saada Rion kanssa onnistumaan radan ensimmäisen puolikkaan. Suoran putken kohdalla jouduin ihan tosissani juosta, jotta olin ajoissa ohjaamassa Rioa seuraavaan putkeen. Sitä kun teki muutaman kerran, niin alkoi tulla kuuma ja hengästyttää... Viimeinen toisto onnistui parhaiten ja päästiin lopettamaan hyvään fiilikseen.


Viime viikolla löytyi ensimmäiset punkit. Mikossa oli yksi kiinnittyneenä ja yksi kävelevä löytyi jommastakummasta. Punkkilitkut on ostettuna, mutta en ihan vielä pistä niitä. Viime aikoina on ollut pakkaspäiviä ja ensi viikolla on kai enemmänkin, joten ehkä ensimmäiset punkit kuolevat pakkaseen.