lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden viimeisten päivien tapahtumat / Tavoitteet 2011

Eilen päivälenkillä pamahteli muutamat raketit, mutta mielestäni Miko ei niihin sen kummemmin reagoinut. Loppumatkasta kun vastaan tuli koira, kutsuin Mikoa, mutta se ei reagoinut mitenkään. Pysähdyin ja pistin namin Mikon kuonon eteen, mutta siltikään se ei reagoinut mitenkään. Lopun matkaa Miko kulki hihnan mitan päässä meidän edellä, siihen ei saanut kontaktia ja sillä oli korvat luimussa. Hetki ennen koiran kohtaamista oli yksi pamaus kuulunut, mutta en uskonut sen vaikuttaneen Mikoon (vaikka niin epäilinkin). Miko ei ole koskaan pelännyt raketteja, vaikka välillä onkin saattanut säikähtää tai ihmetellä ääniä. Iltalenkillä, kun olimme meidän viereisen talon kohdalla, tuli pamahdus. Miko oli sen jälkeen kääntymässä talon vierestä niin, että olisimme kiertäneet sen ja mennyt takaisin kotiin. Sain kuitenkin houkuteltua Mikon mukaani, jotta lenkistä tuli vähän pidempi. Lenkki meni hyvin nopeasti, sillä Miko nosti koipea ehkä kaksi kertaa eikä haistellut ollenkaan. Niin kiire sillä oli kotiin. Pakko sitten oli todeta, että Miko pelkää raketteja. Etsijäkoiranliiton tiedotteessa mainittiin, että ” Vaikka lemmikkisi ei aiemmin olisi pelännyt ilotulitteita, pelko voi alkaa yhtäkkiä.” Ensimmäisenä uutena vuonna Mikon ollessa noin 8kk se ei pelännyt ilotulitteita ollenkaan. Vuosi sitten Miko oli hoitolassa, joten en tiedä miten se on reagoinut. Toivottavasti lähistöllä ei kovin kovasti paukuteltu, ettei Mikon ole tarvinnut yksin kopissaan pelätä.

Tänään aamupäivällä meidän piti lähteä Tainan ja Lokin kanssa agilityyn. Markus sanoi herättyäni, ettei me taidetakaan olla menossa, sillä Loki on kateissa. Tuli kova huoli Lokista, sillä katoamispaikassa Leppävaarassa on paljon vilkkaasti liikennöityjä isoja teitä. Aamutoimien jälkeen lähdin Mikon sekä Kaisan ja Veikon kanssa auttamaan Lokin etsinnöissä. Kiersimme ensin autolla Sellon ympärillä, jossa Lokista oltiin tehty havainto tuntia aikaisemmin. Sen jälkeen lähdimme jalan jatkamaan etsintöjä. Ei me kovin pitkään oltu Sellon ympärillä etsitty kun Taina soitti, että Loki oli löytynyt. Lokia oltiin juuri menossa hakemaan, joten me lähdimme takaisin kotiin. Olipas helpotus! Odotellessamme Kaisaa auton luona, nainen tuli meidän luokse ja sanoi, että Mikon näköinen koira on kadoksissa. Hän oli itsekin koiranomistaja ja sanoi, että kamalinta mitä tietää on se, että koira katoaa. Hän oli siksi kulkenut Sellon ympäristössä ja kertonut Lokin tuntomerkkejä muillekin. Kerroin hänelle, että Loki oli löytynyt. Lokin oli löytänyt VR:n työntekijä, joka oli sitä pari tuntia etsinyt. Ihanaa, kun ihmiset ovat niin avuliaita. Toivottavasti Lokille ei sen kummempia traumoja jäänyt.

Me voimme helpottuneena jatkaa vuoden viimeisen päivän viettämistä, joka sujuu ihan vaan kotona. Tässä vaiheessa on myös syytä katsoa, miten vuosi sitten asetettujen tavoitteiden kävi.

Agility

Kaikki esteet haltuunMiko osaa kaikki esteet, mutta vielä ei voi sanoa, että ne olisivat hallussa. Kepit ja erityisesti keinu kaipaavat vielä runsaasti harjoitusta.

Möllikisoihin osallistuminenTaidettiin käydä yhteensä kymmenessä möllikisassa, mutta melko heikolla menestyksellä. Paras tulos oli 5 aikavirheellä -13.89

Mejä

Tulos kokeestaKahdessa kokeessa käytiin eikä tulosta edelleenkään. Olisimme vielä päässeet kahteen muuhunkin kokeeseen, joihin olin Mikon ilmoittanut, mutta jätin ne suosiolla välistä. Harjoitusta me vielä kaipaamme. Runsaasti.

Näyttelyt

Tuomarin kosketukseen totuttaminen mm. mätsäreissä käymälläHelsinkiin muuton myötä mätsärikäyntejä kertyi ihan mukavasti. Harvemmin Miko enää tuomaria väistää, mutta hyvä kopelointiharjoituksia on edelleen jatkaa.

PU-sijoitusYksi tuli Oulusta heinäkuussa.

SertiYksi tuli samasta Oulun näyttelystä. Wuhuu!

Toko

Alokasluokan liikkeet kisakuntoonJoo, ei todellakaan ole. Tänä vuonna meillä ei ole ollut ohjattuja tokotreenejä ollenkaan ja omatoimiharjoittelu on ollut hyvin vähäistä.

Tokokokeeseen osallistuminenEi osallistuttu.

Muut

Toisten koirien ohitukset nätisti
Edelleen harjoituksessa. Oikeastaan vasta nyt loppuvuodesta olen aktivoitunut tämän asian suhteen. Yleensä nameja ei ole lenkillä mukana, mutta nyt yritän ottaa ne aina mukaan. Harjoittelua hieman hankaloittaa se, että arkisin vien Mikon vain aamu- ja iltalenkeille, jolloin harvemmin nähdään toisia koiria. Markus hoitaa usein iltapäivän pitkät lenkit, jolloin Miko ilmeisesti saa moikata toisia koiria. Ainakin jonkun verran.

Ihmisten ohitukset nätistiHmm… Tässä varmaan on ollut kyse siitä, kun Miko alkaa yleensä hämärässä haukkua epäilyttäville ihmisille. Ihmisten ohitukset sujuu hyvin ja Miko voi olla vaikka hihnanmitan päässä edellä kävelemässä. Lapsien kohdalla täytyy lyhentää hihnaa, sillä niitä Miko olisi menossa moikkaamaan. Jonkun verran Mikon kiinnostus vieraita ihmisiä, erityisesti miehiä(!), kohtaan on lisääntynyt, joten se välillä saattaakin kääntyä ohitettavaa ihmistä kohti. Miko edelleen iltojen pimetessä saattaa haukkua epäilyttäville tai pelottaville ihmisille, mutta ehkä vähemmän kuin ennen. Aika hyvin Mikon hännän asennosta tietää tuleeko haukku tai murina.

Kymmenestä tavoitteesta neljä toteutui ja yksi puoliksi (agiesteet haltuun). Huomenna kerron tavoitteet ensi vuodelle.

Menestyksellistä uutta vuotta!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Voihan keinu

Huomasin maanantaina katsoessani kartalta Helsingin koira-aitauksia, että Purina Areenan lähellä on kolmaskin koirapuisto. Kolme koirapuistoa muodostaa kolmion ja etäisyys puistojen väillä on 600-700m. Kauimmainen ei ollut tuttu, joten tiistaina kävimme sen katsastamassa. Koirapuistossa oli omat puolet isoille ja pienille koirille ja kokoa oli ihan mukavasti. Kävimme isojen puolella, jossa Miko sai taas juoksennella ja haistella. Me käydään koirapuistoissa vaan, jos ne on tyhjiä, sillä Miko ei osaa olla nätisti kaikkien koirien kanssa. En tiedä, mistä se johtuu, mutta jo vajaan vuoden ikäisenä alkoi näkyä ikävä käytös joiden koirien seurassa. Jos Miko ei tykkää jostain koirasta tai narttu ei sille lämpene eikä liian kovasti sano takaisin, niin Miko alkaa härnätä haukkumalla ja hyppimällä toisen ympärillä. Ja kun muita koiria on ympärillä, niin Miko ei reagoi luoksetulokäskyihin mitenkään. Joten kaikkien parhaaksi olemme koirapuistoissa vain keskenämme. Lenkillä menimme jääkiekkokaukalon ohi, josta kuului kovia pamahduksia eikä Miko niihin sen kummemmin reagoinut. Meidän kadulla, kadun toisella puolen, pojat pamauttelivat jotain pikkupommeja eikä Miko niistäkään ollut moksiskaan. Hyvä niin.

Tänään kävimme I-HAH:n kentällä treenaamassa agilitya. Päivä oli mukavan aurinkoinen eikä juuri tuullut. Teimme ensin hyppytekniikkaa, tällä kertaa aiheena oli korkeuden arviointi (tai mikä se nyt olikaan). Viimeinen rima oli ensin 35cm, josta nostin rimaa 5cm kerrallaan 50cm asti. Hyvin meni Mikolta korkeinkin hyppy.

Toisena teimme mölliradan, jonka löysin netistä (ratapiirrosta en enää löydä kun se hävisi muiden kuvien kanssa Vuodatuksesta). Rata oli oikein mukava ja sopivan helppo viimeistä hyppyä lukuun ottamatta. Palkkasin Mikon puomin kontaktilla ja pöydällä, joten palkka tuli tarpeeksi usein Mikon mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Yritin saada ohjattua Mikon viimeiselle hypylle tekemällä persjätön, mutta taisin olla turhan pitkään selin Mikoon kun ei tahtonut onnistua. Kolmannella eli viimeisellä kerralla onnistui jotenkuten. Kuvasin kaikki pätkät, mutta kamera piti pistää kovin kauas, että koko rata, tai ainakin melkein, näkyi, joten jääköön video julkaisematta.

Viimeiseksi tehtiin vielä keinua. Ei ollut ihan parhaimpia toistoja, sillä Miko taas kovin hidasteli. Kolmas kerta oli jo parempi ja päätin tehdä vielä yhden toiston. No, eiköhän käynyt niin, että juuri kun Miko oli keskellä ja meinasi liikkua keinauttaakseen keinun, niin joku räjäytti raketin. Miko kääntyi äänen suuntaan ja hyppäsi sitten alas keinulta. Halusin saada loppuun hyvän toiston, mutta Mikon ilmeestä jo näki, etten saa sitä innostumaan namista tai lelusta. Jonkinlainen keinu saatiin kuitenkin tehtyä, mutta tuli taas keinusta asteen ikävämpi este. Kävin pistämässä Mikon kiinni ja korjasin rimoja pois, jonka jälkeen tehtiin vielä keppejä, jotta saataisiin jotain kivaa loppuun. Kepit oli jaettuna ja teimme kahdeksan kepin pätkää. Kolmannella toistolla Miko skippasi yhden keppivälin. Menin takaisin alkuun ja kutsuin Mikoa, joka oli keppien toisessa päässä. Miko lähti itsenäisesti pujottelemaan keppejä ja pujotteli ihan oikein loppuun asti. Olin ihan hämmästynyt, mutta tajusin sentään palkata kovasti kehuen. Ei ole Miko koskaan ennen pujotellut ilman, että kuljen vierellä. Hieno poika!
Viime kirjoituksessa oli kuva Mikon uudesta petistä, tässä vanha.
Onhan se hieman pieni :)

maanantai 26. joulukuuta 2011

Mikon joulu


Viime keskiviikkona pidimme pienen tokotuokion läheisellä kentällä. Miko oli kovin innokas ja päästeli siksi ääniä. Vaikka äänet ei tokoon kuulukaan, niin olin niistä tosi iloinen. Miko on harvoin treenatessa niin innokas, että se päästelisi ääniä.

Aatonaattona pidimme pienet agitreenit Tainan ja Lokin kanssa. Teimme irtoamistreeniä ja kontakteja. Irtoamiset meni vaihtelevalla menestyksellä, mutta kontaktit hyvin. Keinulla tehtiin ensin pelkkää ylösmenoa ja sitten koko keinua. Ihan hyvin meni, vaikka keskiosalla saisi sekunteja vähentää. Tehtiin myös A:ta ja kontaktit oli oikein hyvät. Pari kertaa Miko jäi haahuilemaan ylös, kuten kuvakin kertoo:

© Taina Lempiäinen
Tassut kosketusalustalla ja katse kameraan. © Taina Lempiäinen

Ensimmäisen joululahjan Miko sai perjantaina sen jälkeen kun olin sen hakenut postista. En viitsinyt tätä lahjaa raahata aattona mukaan. Mikon uusi peti oli vähän ex tempore ostos. Se oli Peten Koiratarvikkeen 20. luukun tarjous, jonka bongasin FB:sta. Petin sain -40% alennuksella ja kun isommalle petille on ollut tarvetta, niin pakkohan se oli tilata. Ihan sattumalta värit sopii oikein hyvin meidän makkariin (tyynyssä on väreinä valkoinen, turkoosi ja ruskea ja nuo ruskeat reunat on samaa väriä meidän päiväpeiton kanssa :) )


Jouluaattona menimme sisaruksieni kanssa Rekolaan äidin ja Mikan luo. Markukselle ja Mikolle oli varattu maksalaatikko puoliksi ja lisäksi Miko sai kalkkunaa, jota "vahingossa" tippui lattialle, kun Mika leikkasi siitä siivuja. Mikan äidiltä Miko sai vähän joulutorttua, ensin luvallani ja sitten silloin kun silmäni vältti. No, mutta ei Miko kuitenkaan liikaa herkkuja syönyt.



Kuulimme ennen Mikoa joulupukin tulon, joten Markus nappasi Mikon syliin. Sylistä Miko päästi pari pikku haukahdusta joulupukin saapuessa, mutta tyytyi sen jälkeen murisemaan ja luomaan murhaavia katseita pukkia kohden. Mutta melko pian Miko rauhoittui ja kun se pääsi pois sylistä, ei se kiinnittänyt pukkiin mitään huomiota. Kun joulupukki lähti ja Mikon kohdalla vielä hyvästeli toisen siskon pojista, niin Miko pääsi vähän pukkia haistelemaan. Mutta kun pukki kiinnitti Mikoon huomiota, niin murinat pääsi. Pukin kohtaaminen meni paljon paremmin kuin odotin, ehkä myöhemmin Miko sen hyväksyy.


Mielenkiintoinen paketti

Miko odottaa malttamattomana

Puruluita!

Toisesta paketista löytyi kiva lelu (on jo roskiksessa)

Joulu-cowboy
 Joulupäivänä meidän piti käydä isän luona, mutta reissu peruuntui. Lähdimme sitten Mikon kanssa koirapuistolenkille eli tehtiin 6km lenkki, jonka varrella on kolme meidän lähintä koirapuistoa. Ensimmäinen oli isoin, jossa en ollut kertaakaan käynyt, mutta Miko on siellä käynyt Markuksen kanssa. Se on suosittu puisto varmaan kokonsa takia ja nyt se oli ensimmäistä kertaa tyhjänä, kun menimme siitä ohi. 10-15min Miko sai haistella ja spurttailla puistossa. Rikoimme myös yhdessä jäätä isommasta lätäköstä :) Matka jatkui Purina Areenan vieressä olevan puiston ohi. Sekin oli tyhjänä, mutta emme siellä poikenneet. Viimeiseen, pienimpään koirapuistoon oli vähän pidempi matka. Se on vanhan ostoskeskuksen luona ja siinä on kaksi puolta. Hetken olimme puistossa, kun sekin oli tyhjänä. Kun Miko oli uppoutunut hajujen maailmaan, kävelin aidan vieressä olevan laatikon vierelle ja kyykistyin. Hetken ehdin kyykkiä, kunnes Miko juoksi laatikon ohi. Poika vähän säikähti kun huomasi minut, mutta oli kovin helpottunut. Vähän tuntui pahalta, kun Miko niin hätääntyneen näköisenä oli menossa puiston portille. Ehkä se oli ilkeää, mutta halusin nähdä miten Miko reagoi, kun se ei näe minua.

Lenkkiin meni aikaa reilu 1,5h ja sen jälkeen Miko oli kovasti suihkun tarpeessa. Saisi jo tulla pakkaset ja lumi, sillä Mikon jalkoja ja vatsaa on jo puhdistettu ihan tarpeeksi. Onneksi tänään oli melko kuiva keli. Nämä kurakelit näkyy meidän lattialla, varsinkin kun en jaksa kovin usein olla lattioita pesemässä. Meillähän on vielä hissisaneeraus meneillään, joten sisäänkäynti on parvekkeen kautta suoraan olohuoneeseen. Siitä pitää mennä koko asunnon poikki, että pääsee kylppäriin. Rempan pitäisi olla joulukuussa valmis, mutta kyllä se ainakin tammikuulle venyy. Välillä kurkin ovisilmästä rappuun, jonne on ainakin hissikuilu jo tullut, mutta muuten en tiedä kuinka valmista tai keskeneräistä vielä on. Täytyy toivoa, että enimmät poraukset on jo ohi, sillä olen tämän viikon lomalla. Sairasloman aikana kuuntelin pärinää ihan tarpeeksi. Sen jälkeen, kun pääsemme taas käyttämään rappua, menee vielä oma aikansa väliaikaisten rakennelmien eli porrastornin ja "luhtikäytävien" purkamiseen sekä parvekkeiden etuseinien kiinnitykseen. Vasta sen jälkeen voin taas avata olohuoneen verhot. Sitä odotan kovasti, sillä olemme eläneet pimeydessä jo kesästä lähtien (muissa huoneissa on kyllä valoisaa, kun ikkunat on toiseen suuntaan).

tiistai 20. joulukuuta 2011

Sataa, sataa ropisee


Nyt vihdon alkaa näyttää siltä, että flunssa on selätetty ja olen päässyt takaisin töihin. Mikon kanssa ei silti vielä olla tehty mitään kummempia, kun pitää nyt vielä ottaa rauhallisesti, että varmasti jouluna olen terveenä. Viime viikolla ei siis tapahtunut mitään. Kerran lenkillä kävi hassu juttu. Satoi reippaasti kun käveltiin mäkeä ylös. Tien reunalla virtasi pieni puro (siinä asfaltin päällä), jota pitkin Miko käveli. Yhtäkkiä Miko sai jostain vainun ja alkoi haistella vettä. Sitten se kääntyi ja lähti menemään takaisin alaspäin. Miko jäljesti nenä veden pinnalla alas asti, jossa vesi valui viemäriin. Vieressä oli myös kallio, johon Miko nosti koipeaan ja sitten lähdettiin takaisin ylös. Ihan hassua, mitä lie haistoi :)

Vettä onkin viime aikoina tullut oikein urakalla eikä valkeasta joulusta ole tietoakaan. Neljän päivän päästä on jouluaatto eikä yhtään tunnut siltä. Jouluaaton olemme äidin ja Mikan luona Vantaan Rekolassa. Joulupukki on taas tulossa eikä Miko varmastikaan tykkää siitä yhtään sen enempää kuin aikaisempinakaan vuosina... Tai ei siinä kyllä tykkäämisestä ole kyse vaan pelkäämisestä.

Olisi halunnut ostaa joulukuvarekvisiitaksi Clas Ohlsonilta pienen (60cm) muovikuusen, jossa on ledejä, mutta se oli loppu ainakin Kampista ja Itäkeskuksesta. Piti keksiä muuta, joten otin kuvia Mikosta joulutähden ja lahjojen kanssa. Ei vielä tänäkään vuonna tullut kovin hyviä joulukuvia, mutta ehkä sitten joskus. En ole luova enkä osaa mitään sommitellakaan, mutta yritystä oli :)

Me aktivoidumme taas joulun jälkeen, joten

Hyvää joulua kaikille lukijoille!


tiistai 13. joulukuuta 2011

Mikolla on T-YL-S-Ä-Ä


Viime viikon maanantaina ja tiistaina oli aktiiviset agilitypäivät, mutta sen jälkeen on ollut hiljaiseloa, jota jatkuu vielä monta päivää. Keskiviikkona ei ollut töissä ihan paras fiilis ja kotona mittari näytti kuumetta. Torstai meni sairastaessa, mutta perjantaina menin jo töihin kun ei vaan pysty olla kotona jos olo on ihan hyvä (ei saa olla liian tunnollinen työntekijä). Viikonloppu ja maanantai meni lepäillessä kun ei olo sitten ollutkaan enää niin hyvä ja välillä lämpö oli koholla. Kahtena viime yönä en ole juurikaan nukkunut kun olen yskinyt niin paljon. Tänään kävin lääkärissä ja sain koko viikon saikkua sekä mykoplasmaepäilyn vuoksi tujun antibioottikuurin. Viime sunnuntaina jätin agilitytreenit välistä ja pakko ne on jättää tälläkin viikolla, joten meidän seuraavat ohjatut treenit on vasta ensi vuonna. Täytyy joululomalla käydä pari kertaa harrastamassa omatoimiagilitya.

Mikolla on sairasteluni vuoksi ollut hyvin tylsää ja lenkit on ollut lyhyitä. Ostin kongia varten maksamakkaraa, jotta Mikolla olisi jotain tekemistä. Aktivointipallo pitää myös ottaa käyttöön, vaikka siitä ei Mikolle kovin pitkäksi aikaa olekaan iloa. Jos namia ei tule tarpeeksi usein ulos, niin Miko turhautuu ja alkaa heitellä palloa ja sitten jättää leikin. Lääkäri oli tosi mukava ja kun lopuksi tuli puhetta koiran lenkityksestä, niin hän sanoi omien koiriensa vaistoavan kun omistaja on sairaana ja silloin ne vetävät lenkillä vähemmän. Miko ei vetämistä harrasta, mutta välillä tulee nykäisyjä sivulle tai taakse kun Miko bongaa jonkun hajun. Nykäisyjä on tullut sairaana lenkittäessäkin, joten ei Miko tilaani mitenkään huomioi, yhtä röyhkeä se on kuin muutenkin. Mutta aika paljon Miko on nukkunut vierelläni sohvalla. Välillä se on tullut viereen istumaan ja painanut päänsä mua vasten, niin liikkistä! Onneksi Miko kestää tekemättömyyttä, mutta 1,5 viikkoa voi olla vähän pitkä aika. Miko kyllä yrittää tyrkyttää leluja ja välillä kehittää omia leikkejä.

Hain muuten perjantaina postista teettämäni kuvakalenterin ja se on kyllä hienoin ikinä! Erityisesti marraskuu kaikessa harmaudessaan on niin ihana, että sitä pitää välillä katsella. Kalenterissa on joka kuukaudella oman värinen tausta. Marraskuussa on harmaa ja kuva Mikosta halla-aamuna näyttää siinä tosi hyvältä.
Tänne ei siis kummempia kuulu ja kun tällä viikolla ei kuitenkaan mitään tapahdu, niin seuraava kirjoitus tulee varmaan ensi viikolla. Ai niin, hankin ensi vuodellekin C-lisessin.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

KKK:n epikset

Pääsimme eilen Kirkkonummelle epiksiin yhden (ex-)treenikaverin kyydillä (oltiin samassa ryhmässä kesällä). Olimme paikalla noin 20 min ennen minimöllien alkua. Ilmoittautumiseen oli pitkä jono, joten siinä jonotellessa meni tovi. Ilmoitin Mikon kahteen starttiin. Lenkkeilimme välillä ja välillä katselimme hallissa minien menoa. Buffassa oli koirille tarjolla ilmaisia peuramaistiaisia ja se olikin Mikon lempipaikka. Eihän se yhden lihapalan jälkeen olisi halunnut jatkaa matkaa. Mineihin taisi mennä 2,5h ja me pääsimme kolmen tunnin odottelun jälkeen radalle.

Miko oli ollut kovin energinen kun lenkkeilimme ja se teki spurtteja hihnan päässä sekä leikitteli kepeillä. Se toikin lisäjännitystä. Olin ihan varma, että Miko lähtee vetämään omiaan radalla. Medimölleissä ennen meitä oli toinen punavalkoinen eli Flow. Hyvältä heidän meno näytti ja kolmanneksi sijoittuivat. Vähän ennen meidän vuoroa Taina tuli meitä moikkaamaan ja siitä Miko meni ihan sekaisin. Meidän vuoroa odotellessa Miko haikali Tainan perään.

Radalla oli hyvin paljon suoraa, joten olin varma myös siitä, etten pysy Mikon perässä. Ensimmäiset neljä estettä olivat hyppy-putki-hyppy-mutkaputki. Tämän jälkeen jatkettiin oikealle, jossa A ja hyppy, sitten käännyttiin taas oikealle, jossa hyppy-putki. Putken jälkeen oli muuri ja hyppy, jotka olivat viimeiset esteet. Putken jälkeen piti kuitenkin kääntyä taas oikealle, jossa oli hyppy-hyppy-mutkaputki-hyppy-mutkaputki-pyöritys. Tästä jatkettiin toisena esteenä olleelle putkelle, jonka jälkeen kännyttiin oikealle, jossa puomi. Puomilta jatkettiin viimeiselle suoralle eli putki-muuri-hyppy. Ratapiirustus olisi ehkä vähän selkeämpi :)

Miko vielä lähdössä vilkuili taakse, mutta sain sen huomion ja pääsimme aloittamaan. Ensimmäinen suora meni hyvin mutkaputkelle asti, jolta tuli kielto. Heti seuraavalta esteeltä eli A:lta tuli vitonen alastulokontaktin yli hyppäämisestä. Seuraavat esteet meni hyvin mutkaputkelle asti, jossa tuli kielto kun Miko meni haukkumaan tuomarille. Samalta putkelta tuli vielä toinenkin kielto kun Miko tuomarin luota palattuaan ei mennytkään putkeen vaan jäi tiirailemaan yleisöön. Taas mentiin pari estettä hyvin, mutta seuraavasta mutkaputkesta Miko juoksi takaisin lähtöön Tainaa etsimään. Tämän jälkeen loppurata meni hyvin. Ehdin hyvin juosta Mikon mukana, maaliinkin se meni vain vähän edellä. Varmasti väsy jo painoi. Mulle jäi kuitenkin radasta hyvä fiilis, mutta videon katsottuani ei se niin hyvältä näyttänytkään. Taina kyllä kehui Mikon käännöksiä ja meinasi, että hyvältä näytti. Vaikka Miko ei olisi haikaillutkaan Tainan perään, niin ei me puhdasta rataa oltaisi kuitenkaan tehty kun putkilta tuli kiellot ja kontaktivirhe, joten ei se haitannut. Aika 68.66, aikavirhe 8.66, ratavirhe 35, tulos 43.66 ja sijoitus 38. Tältä radalta tuli 1xhyl. Ilmeisesti siitä kun Miko meni takaisin alkuun ja kai siksi poistui radalta?

Välissä oli vain muutama koira ja sitten menimme uudestaan. Toisella kierroksella tuli taas kielto neljännellä esteellä eli mutkaputkella. Olisi ehkä kannattanut vaihtaa ohjaustyyliä kun ei ensimmäisellä kerrallakaan toiminut… Sitten meni taas hyvin, kunnes siltä putkelta, josta piti ensin kääntyä oikealle ja toisella kerralla mennä suoraan muurille ja hypylle, Miko jatkoikin suoraan ja hyppäsi muurin –> hyl. Juuri ennen viimeistä hyppyä Miko jarrutti eikä lopettanut ajanottoa :) Miko tuli takaisin ja pääsimme jatkamaan rataa. Tällä kertaa toinen mutkaputki meni hyvin eikä Miko välittänyt tuomarista, mutta kolmannella mutkaputkella (josta Miko ekalla kerralla juoksi lähtöön) tuli kielto. Loppurata meni hyvin. Toisella radalla Miko oli selkeästi väsyneempi. Siitä jäi huonompi fiilis, mutta se oli meidän parempi rata. Aika 64.54, aikavirhe 4.54, ratavirhe 20, tulos 24.54 ja sijoitus 35. Yhteensä medeissä oli 60 starttia, mutta monet meidän alle jääneistä oli kilpailun ulkopuolisia ja osa keskeyttänyt ja hylättyjä (hyl tuli jos palkkasi koiraa radalla). Sijoittuneita oli 40 eli ei me oikein loistettu taidoillamme :)

Kävimme meidän ratojen jälkeen Tainan ja Leevin kanssa lenkillä. Sitten vielä odoteltiin kun meidän kyyti oli maksimölleissä. Kuusi tuntia meillä taisi vierähtää kisapaikalla ja hieman siinä alkoi tulla jo viileä. Ei taida talvisin olla kovin paljon epiksiä kun suosio oli noin suuri. Miko oli aivan poikki reissun jälkeen.

Nyt sitten pitäisi miettiä millaisen lisenssin hankin ensi vuodelle eli A vai C. Olen C-lisenssin kannalla, mutta toisaalta tuntuu siltä, että jos me ei vielä vuoden päästäkään olla kisavalmiita, niin edistymme aika heikosti. (Episten perusteella olemme kylläkin vielä hyvin kaukana kisavalmiista.) Keinu ja kepit saadaan hyvin sujuviksi varmasti ensi vuoden aikana, mutta sitten on vielä ne maksihypyt… Meillä ei ole mitään kiirettä kisaamaan, joten josko kuitenkin vielä C?

maanantai 5. joulukuuta 2011

Treeniä & ensilumi


Suuntasin aamupäivällä Mikon kanssa Kivikkoon. Kentän ympärillä on nyt työmaata ja alue oli rajattu nauhalla. Menimme nauhan ali kun ei muutakaan vaihtoehtoa ollut. Kentälle johtavan hiekkatien alku on pelkkää mutaa, jonne kengät upposivat. Mustat kenkäni ovat nyt vaaleanruskeat... Mitäköhän kautta kentälle oikein pitäisi mennä?

Aloitimme muutamalla toistolla hyppytekniikkaa, perussarja oli tänään vuorossa. Halusin huomisten epiksien vuoksi tehdä kontaktitreeniä, sillä epiksissä Miko on juossut kontaktit ihan surutta tai jopa hypännyt niiden yli. Se johtuu ainakin osittain siitä kun kosketusalustaa ei ole silloin käytössä ja intoa/vauhtia on enemmän kuin treeneissä. En ollut suunnitellut mitään, joten keksin siinä samalla A:n ja puomin yhteyteen pikku pätkät.

Ensin teimme A-pätkän, joka on kuvassa alla. Miko tykkää kun saa painella suht suoraan. Teimme tätä muutaman toiston ja hengästyin, vaikka minun ei tarvinnut niin kauheasti juoksennella kun Miko irtosi niin hyvin. Kun Miko irtoaa, se on innokas.

Puomi-pätkällä harjoiteltiin takaakiertoa ja tein lisähaastetta pistämällä putken suut puomin viereen. Aluksi Miko meni vain putkeen. Kun tehtiin puomi kerran yksinään, niin sitten Miko meni vaan puomille. Lopulta saatiin onnistumaan, ensin ilman ekaa hyppyä ja sitten koko pätkä. Molemmat takakierrot meni joka kerta tosi hyvin. Tällä radanpätkällä hengästyin vielä enemmän kuin edellisellä. Miko oli ihanan innokas ja paineli kovaa. Puomilla se ei ollut kovin vauhdikas. Jostain syystä vauhti puomille tulee vain epiksissä. Harmi, ettei ollut kameraa/kuvaajaa mukana.

Lopuksi harjoittelimme vielä keinua. Teimme kolme toistoa, jotka kaikki olivat riittävän hyviä. Miko ihan reippaasti meni keinun keskelle ja keinautti sen alas. Kovasti Miko taas pääsi juoksemaan vinkupallon kanssa ja kovin sillä oli kivaa.

Tänään satoi Helsinkiin ensilumi ja lähdimme tietenkin heti ulos Mikon ja kameran kanssa.


Tää on musta jotenkin ihana kuva. Ihan kuin Miko katselisi
leijailevia lumihiutaleita, vaikka se oikeasti katsookin Markusta :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Helsinki Winner 2011 & Voittaja 2011


Huh, mikä viikonloppu! Onneksi on maanantai ja tiistai vielä vapaata. Lauantaina oli aikainen herätys ja suuntana Messukeskus. Iltapäivällä kotiuduin ja siitä parin tunnin päästä lähdimme siskoni yo-juhliin, joissa menikin koko loppupäivä. Tänään sunnuntaina ei tarvinnut herätä yhtä aikaisin, mutta päivästä Messukeskuksessa tuli pitkä. Ei yleensä noin lähellä oleva näyttely vie kovin paljon aikaa, mutta tänään reissuun meni 6h.

Lauantaina hoidin ostosten teon ennen kooikereiden kehää. Mukaan lähti pihvitikuja, Hurtan makupalapussi, kooho avaimenperä ja magneetti, lahjapussi (jossa leluja & herkkuja) ja näytepakkauksia. Kehän alkua odotellessa kävin moikkaamassa Mikon siskopuolta Fellaa (Estaika's Flare). On kyllä tyttö, samoin kuin siskonsa Mindi, ihan isänsä Rommin (Muskettikoiran Unituuli) näköinen. Mikokin on tullut enemmän isäänsä, ainakin pää, joten eivät ole sisarpuolet kovin samannäköisiä :) Monicakin kävi pikaisesti moikkaamassa. Loki kävi ensin kehässä ja toi Helsinki Junior Winner-11 tittelin mukanaan, jee! En ihan parhaassa kuvauspaikassa ollut, mutta ihan ok kuvia sain ja niitä täällä.


Tänään pääsin Tainan kyydillä Messariin kun auto jätettiin mun työpaikan parkkihalliin. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja käytin ajan osittain shelttikehän laidalla seistessä. Olisin saanut kehän pyörittäjän luettelosta kooikersivut, mutta ei sitten tullut hyvää väliä, jossa olisin tuomarin pöydän luo hipsinyt. Jokusen kerran kävelin kooho- ja shelttikehän välillä, jotka olivat aivan eri puolilla Messukeskusta. Shelttejä oli paljon ja tuomari käytti yhteen koiraan paljon aikaa, joten luovutin lopulta. Kooikerit kehässä olivat kaikki ennestään tuttuja, joten sain kyllä nimet kuvien alle ilman luetteloa. Osan ajasta olin tietenkin kooikerkehän laidalla, jossa moikkasin joitain punavalkoisia. Olin sen verran Kodan mieleen (kuten varmaan kaikki muutkin), että saattaa löytyä tämän päivän jälkeen mustelmat reidestä :D

Kooikerkehä alkoi tosi myöhään kun tuomari oli tarkka ja kirjoitutti pitkät arvostelut. Tanskalaistuomari oli tiukka ja aluksi ei melkein muuta nähty kuin vihreää nauhaa... Nartut aloitti juniorit Adya ja Fella. Adya päihitti Mikon siskon ja sai itselleen Juniori Voittaja-11 tittelin, hienoa! Tällä kertaa kuvauspaikka oli parempi, kuvia täällä.

Fella-siskopuoli

Unohdin muuten mainita eläinlääkäripäivityksessä, että Miko kävi odotellessa vaa'alla, joka näytti 14,75 kg. Kuukauden aikana on painoa tullut 200g (eri vaa'at). Niin kauan kun paino on alle 15 kg, olen tyytyväinen.

Viime aikoina olen miettinyt toisen kooikerin hankintaa sen verran, että voin sanoa, että sellainen voi tulla taloon aikaisintaan vuonna 2013. Olen nyt pistänyt yhden nartun "seurantaan", mutta voisi niitä olla varmuuden vuoksi enemmänkin:)

perjantai 2. joulukuuta 2011

Eläinlääkärireissu

Miko on ainakin tämän viikon nuollut kovasti takapuoltaan, joten torstaiaamuna soittelin eläinlääkärille ja sain ajan perjantaille. Haluamallani eläinlääkärillä olisi ollut vasta ensi viikolla seuraavat vapaat ajat, joten mentiin toiselle.

Vähän mietin, miten eläinlääkärissä mahtaa mennä, sillä Mikon takapuoli on hyvin private area. Jos sitä joutuu pesemään, niin se on aina yhtä hankalaa. Kun häntää nostaa, Miko yrittää sitä kovasti painaa alas. Miko ei pysy paikallaan ja saattaa istuakin. Eläinlääkäri ensin kyseli kaikenlaista. Mitään muita anaalirauhasten oirehtimiseen viittaavia vaivoja ei ole ollut kuin nuoleminen. Tutkimuspöydällä eläinlääkäri kuunteli ensin Mikon sydäntä ja siirtyi sitten takapäähän. Hetken ell oli saanut pidettyä häntää ylhäällä, kun Miko painoi peppunsa pöydälle. Vähän piti kädellä auttaa, että sai pojan pysymään seisoma-asennossa. Mitään kummempaa ei löytynyt, mutta ell silti tyhjensi rauhaset. Se olikin tosi ikävää ja sain kovasti pitää kiinni, että sain Mikon pysymään paikoillaan. Eritettä oli paljon, mutta tulehdusta ei ollut. Mitään ei siis ollut vikana ja täytyy toivoa, että nuoleminen loppui tähän.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Takaaleikkauksia


Viime viikon irtoamisharjoitusten jatkoksi tällä kertaa oli luvassa takaaleikkauksia. Kooikerit oli hyvin edustettuna, sillä meidän ryhmässä oli Miko ja Mizy sekä yksi maksikoira ja viereisellä kentällä treenaili Nero. Ei tainnut pentujenkaan ryhmässä olla tänään moni paikalla.


Melko simppelillä radalla tehtiin takaaleikkausharjoitukset ja niitähän tehtiin runsaasti. Takaaleikkaus tehtiin esteillä 3, 4, 7, 8, 11, 12, 15 ja 16 eli putkella ja sen jälkeisillä hypyillä. Aloitimme esteillä 1-4 ja 1-5. Kun tämä sujui tehtiin esteet 1-9. Seuraavalla kierroksella tehtiin rata loppuun eli esteet 10-17. Meillä meni oikein kivasti. Putkilla takaaleikkauksissa ei ollut mitään ongelmaa ja hypyilläkin alkoi toimia sitten kun itse osasin ohjata oikein. Ongelmana oli se, että hyppyjen jälkeen hidastin ja varmistin, että Miko tulee mukana ja lähetin sen sitten putkeen, mutta putken jälkeen en jäänytkään varmistelemaan vaan menin vain. Putkelta piti ottaa koira mukaan ja näyttää kunnolla seuraavalle hypylle. Ihan lopuksi tehtiin koko rata ja välissä piti palkata. En suunnitellut missä välissä Mikon palkkaan, joten tuli tehtyä vähän liian pitkä pätkä ja Miko meni sitten yhden hypyn ohi. Palkkasin kuitenkin ja Miko pysyi kohtuu innokkaana.

Välissä teimme eteenlähetysharjoituksen, jossa oli hyppy-putki-hyppy. Ensin pistin namikipon putken jälkeen ja onnistuneen suorituksen jälkeen siirsin sen hypyn taakse. Ensin lähdin Mikon mukaan, mutta seuraavat kerrat jäin paikoilleni ja silti Miko hienosti paineli namikipolle asti. Teimme myös pari keinuharjoitusta. Vähän oli tahmeaa, mutta onnistuneet suoritukset kuitenkin. Kouluttaja kehui lopuksi meidän takaaleikkauksia, jotka oli mennyt oikein hyvin. Hän vielä sanoi, että Miko pitäisi palkata 3-4 esteen jälkeen. Siinä pitkässä pätkässä kouluttaja huomasi, että Mikolta alkoi into kadota kun palkkaa ei tullutkaan. Kouluttaja sanoi myös, että Mikolla oli taas kivasti intoa. Saa nähdä miten käy kun meidän seuraava agilitykerta taitaa olla epiksissä. Ensi sunnuntaina jätän treenit välistä, koska meinaan mennä Voittajaan katsomaan koohot. Kooikerit on niin myöhään kehässä, etten ehtisi treeneihin ja Voittaja menee nyt agien edelle :)

torstai 24. marraskuuta 2011

Lentokeinu


Kävimme tänään Kivikon kentällä treenailemassa ja saimme onneksi olla keskenämme. Aloitimme hyppytekniikalla ja teimme muutaman set point -harjoituksen. Sitten oli vuorossa keinu. Koska Hakkilassa oli mennyt hyvin ilman mitään apuja, niin samoin tehtiin nyt. Olisi voinut ottaa huomioon eri olosuhteet eli oltiin ulkona ja keinu oli paljon kevyempi (onkohan Hakkilassa jotain vanhaa mallia, ylös se ainakin tulee kovin hitaasti?) Kävi niin, että keinun alkaessa laskeutua, Miko hyppäsi sivusta alas. Toisella kerralla sama juttu. Sitten tajusin, että Miko oli vaikeammalla puolella, joten vaihdoin puolta. Ja taas se hyppäsi. (Vasta) tässä vaiheessa kävin hakemassa pannan. Kun oltiin saatu pannan kanssa muutama onnistunut toisto, otin sen pois. Seuraavat kaksi toistoa olivat tosi hyviä. Mikolla oli normaalia enemmän vauhtia eikä se enää niin hidastanut keskellä. Siksi keinu rämähti vähän kovempaa maahan, mutta ei haitannut poikaa. Kun tulee tosi hyviä toistoja, niin sitten lopetetaan, eikö niin? Paitsi jos on tyhmä. Halusin vielä yhden toiston, joten hetsasin Mikoa ennen lähtöä. Miko pinkaisi niin kovaa keinulle, etten ehtinyt mitenkään reagoida kun se jo oli keinun päässä. Sekunnin sadasosan ajan Miko katsoi hämmästyneenä ja sitten se loikkasi alas. Ei näyttänyt kivalta kun Miko ponnisti eikä se saanutkaan jaloilleen tukea, mutta onneksi ei kuinkaan käynyt. Pitää asettaa rajoitukseksi viisi toistoa keinulla eikä yhtään enempää paitsi jos Miko vikalla kerralla hyppää alas. Tai jos heti menee jo tosi hienosti, niin kaksi on tarpeeksi. Onnistumisen tunteet on niin kivoja, ettei malta lopettaa... Vielä piti tehdä pari toistoa, että lopetetaan vähän parempaan suoritukseen. Taas joutui keskellä houkuttelemaan ja innostaa Mikoa, että keinun sai laskemaan. Jos nyt jotain hyvää lentokeinussa, niin onnistuin Mikon motivoinnissa tosi hyvin eikä se ole koskaan ennen mennyt keinulle sellaisella vauhdilla.

Keinun jälkeen tehtiin pari kertaa keppejä ja sitten tokoiltiin. Tehtiin jääviä liikkeitä ja luoksetulo. Tein ensin muutaman liikkeestä maahan toiston, sitten muutamia liikkeestä seiso, taas maahanmenoja ja sitten seisomisia. Ainoastaan ekalla kerralla kun vaihdoin käskyä, Miko meni maahan. Muuten onnistui hienosti. Luoksetulo suoraan sivulle 15m välimatkalla oli hyvin vauhdikas.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

2x2 kepit ja motivointiklinikka osa 1


Maanantaina kävin kuuntelemassa meidän kentällä miten kepit opetetaan 2x2 tekniikalla. Muutamalla oli koira mukana ja he saivat kokeilla. Pari esimerkkikoiraa myös näytti osaamistaan. Mielenkiintoinen opastus ja uskon, että tuolla tekniikalla saa koiran tosi hyvin hakemaan oikeaan keppiväliin riippumatta siitä missä ohjaaja on (ainakin näin oli esimerkkikoirilla). Melkein opettelu vaatisi oman pihan, että pystyy tekemään lyhyitä toistoja useasti.

Maanantaina sai jännittää miten meidän tiistaisen Vappu Alatalon motivointiklinikan käy kun Miko oksensi aamulla muutaman kerran. Oksentelua oli jatkunut vielä päivällä ja Miko oli ollut kovin vaisu. Epäilin, että syynä oli uusi ruoka, jota Miko sai edellisenä iltana nappuloiden kanssa. Se oli joku pikkupurkki, jonka olin ostanut mejää varten. Onneksi kyse ei ollut mistään sen kummemmasta ja myöhemmin Miko oli jo normaali pirteä itsensä, leikki kovasti ja söi piimä-tehobaktinsa hyvällä ruokahalulla. Tiistaiaamuna annoin vielä tehobaktilla höystettyä piimää sekä vähän nappuloita.

Iltapäivällä lähdimme kohti Espoota ja Sporttikoirahallia. En ollut käynyt Sporttikoirahallilla koskaan ennen, mutta alue oli osin tuttu kun AgiMesta on melko lähellä. Teollisuusalue ei ehkä ollut kaikkein kivoin paikka kävellä iltasella... Tien loppupäässä tie haarautui ja jouduin miettimään kumpaan suuntaan menen kun kartassa tätä haaraa ei näkynyt. Valitsin valoisamman tien, joka johti isolle tehdasalueelle, jossa luki isolla YKSITYISALUE. Käännyimme pikaisesti takaisin ja suuntasimme toiseen haaraan, joka johti pimeyteen. Tien varrella olevat katulamput eivät ollut vielä toiminnassa eikä edessä näkynyt valoa… Varmaan noin kilometrin kuljimme pimeällä kadulla metsän ympäröimänä. Onneksi valoa alkoi näkyä ja halli löytyi.

Aloitimme luennolla. Vappu puhui erilaisista motivointiin vaikuttavista asioista kuten omistajan ja koiran suhteesta, siitä ettei koira saa saada mitään ilmaiseksi vaan kaikki maksaa, siitä että leikki on opittua ja leikissä pitäisi ottaa vuorovaikutus huomioon (miettiä miten koirat keskenään leikkivät). Miko oli hallissa luennon ajan, kun ei ollut autoa, ja se vikisi melkein koko puolitoistatuntisen. Enkä edes ollut siitä kovin kaukana. Toivottavasti muita ei kovin häirinnyt, sillä en halunnut Mikon saavan sillä huomiota (olisihan sitä tietty voinut käydä palkkaamassa kun oli hiljaa...)

Paikalla oli viisi koirakkoa ja yksi kuunteluoppilaana. Me olimme kolmantena vuorossa. Haistelu oli yksi asia, josta olin kirjoittanut, ja Mikohan oli heti nenä maassa kun tultiin keskemmälle kenttää. Siihen Vappu sanoi, että pidän hihnan niin lyhyellä, ettei Miko pysty laskemaan päätä maahan. Ensin juteltiin ja Vappu kehui Mikoa kauniiksi ja erityisesti mainitsi sen silmät. Sitten piti näyttää miten me leikitään ja heitin Mikolle vinkupallon, joka on agilityssa käytössä. Miko lähti vetämään pallon kanssa rallia muristen, ähkien ja puhkien, joka huvitti muita paikallaolijoita. Siihen Vappu sanoi, ettei ole ennen nähnyt vastaavaa. Luennossa oli puhetta siitä, ettei koira saa saada palkkaa ilmaiseksi. Kun Miko palautti pallon, annoin sille namin. Vappu sitten kysyi, miksi sen annoin enkä osannut siihen mitään sanoa. Kai se, että annan Mikolle namin pallon pudottamisen jälkeen, on alun perin ollut palkka siitä, että se sen ylipäätään luovuttaa. Näissä tilanteissa namit siis tulevat tyhjästä eli ei enää namia pallon jälkeen.

Olin viestissäni maininnut myös Mikon motivaation katoamisesta kun itse mokailen radalla. Vappu pyysi tekemään pienen pätkän, jossa oli putki, a ja putki sekä tekemään virheen. Ei oikein tahtonut ohjaus onnistua kun en suunnitellut miten pätkän teen ja sitten kun suunnittelin, niin en yhtään tiennyt mitä tehdä (esteiden sijoittelu ei ehkä ihan tälle taitotasolle sopinut). Kokeiltiin paria variaatiota ja välillä pelkkää putkea. Välillä meni niin, että sain palkattua Mikon lopuksi ja välillä löi ihan tyhjää. Vappu oli pari kertaa tällaisessa tilanteessa huudellut, että palkkaa, mutta enpä palkannut. Siihen hän sanoi, että jos itsellä alkaa lyödä tyhjää eikä muista mitä tehdä, niin sanoo vaikka ”oho” ja palkkaa koiran. Ja palkkaus nimenomaan sellaisissa kohdissa, joissa ei ole mahdollista palkata koiraa väärän asian tekemisestä. Koiran voi esimerkiksi pyytää tekemään jonkun pikku tempun. Kokeiltiin myös niin putkelle lähtöä, että koukistin jalkoja ja olin muka jo lähdössä, joka näytti toimivan. Seuraavalla kerralla yritin saada Mikon pyörimään ennen lähtöä, mutta Miko yritti vain tulla sivulle. Tästä Vappu sanoi, että nalkutin Mikolle. Mikoa ei olisi tarvinnut pyörittää, sillä se oli jo valmiiksi tarpeeksi innostunut eikä siksi pystynyt tekemään sitä mitä pyysin. Se sai Mikon innon laskemaan, joka näkyi siten, että Mikon häntä laski.

Kokeilimme vielä vierasta vinkupalloa, jota Miko ei kovin kauaa suussa pitänyt, mutta kun Vappu alkoi sitä potkia maassa, niin jo alkoi kiinnostaa. Tein sitten niin, että leikitin Mikoa vieraalla pallolla ja palkkasin sitten meidän omalla. Näin pystyy kasvattamaan ei niin kivan asian arvoa. Heittelin vielä eteen vieraan pallon, kutsuin takaisin ja heitin oman pallon taakse. Tässä tarkoituksena taisi olla kasvattaa intoa tulla takaisin ohjaajan luo.

Miko oli meidän kaksikymmentäminuuttisen kovin innokas eikä pallo yhtään menettänyt mielenkiintoa. Miko vielä loppuajastakin juoksi pallon kanssa muristen ja puhisten sekä niskojaan nakellen. Hyvä kuitenkin, että itse tuli mokailtua, jotta Vappu pääsi niihin puuttumaan. Läksyksi tuli leikkiä pallolla eri tavalla ja eri paikoissa. Agitreeneissä olisi hyvä pitää leikkituokio jos vaan mahdollista. Ei kyllä taida hallikautena olla, sillä Hakkilan halli on niin pieni. Jos Miko on oikein innoissaan, niin se juoksee pallon kanssa ja mitä isompaa ympyrää niin sitä kivempaa on. Toisena kotitehtävänä on tehdä palkkaranking eli pistää eri ruuat, lelut ja toiminnot järjestykseen (mitkä toimii aina palkkana, mitkä yleensä, mitkä harvoin/ei koskaan).

Kotiin lähtiessämme oli kovin sumuista, joten onneksi Miko ei pimeässä alkanut jollekin haukkua (Miko voi pimeässä nähdä pelottavia asioita, vaikka epäilyttävän kannon), se olisi ollut jo pelottavaa… Toinen kerta on tammikuun alussa.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pirtsakka pakkaspäivä


Tänään oli ihana kirpeä pakkasaamu ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mietin kameran ottamista mukaan, mutta jätin sen kuitenkin kotiin. Ulkona himo kuvaamiseen vaan kasvoi, joten aamulenkin jälkeen hain kameran kotoa ja lähdimme uudelle pikkulenkille. Sama juttu on ollut joka vuosi ensimmäisten jäätyneiden pikkulätäkköjen kanssa: Miko yrittää hampailla saada jäätä irti ja raapii sitä kynsillään :)


Muistikortilta löytynyt kuva, Miko ja yksi parhaimmista leluista
Tänä aamuna

Huurteiset heinät

Löytyi jotain revittävää

Aamuauringossa


Alla pieni tasapainotreeni. Hirret oli kuurasta liukkaita, joten tehtiin vain ihan lyhyet tasapainoilut. Pidemmät hirret löytyy melkein meidän vieressä olevan päiväkodin pihalta. Päiväkoti ei ole enää käytössä, joten siksi on siellä käyty. Aikaisemmin kävin keskuspuiston metsissä etsimässä runkoja tasapainoharjoituksia varten ja siksi harjoitukset jäi vähiin. Mutta löytyihän puunrunkoja ja hirsiä lähempääkin, harmittavasti vaan nekin on sellaisessa paikassa, ettei pimeällä viitsi käydä.



Lauantaina aamupäivällä meinasin käydä omatoimiagilitaamassa, mutta en varmaan olisi ehtinyt kun oli myöhemmin muuta menoa. Harmittaa kun hyppytekniikkaa haluaisin tehdä viikoittain, mutta arkenakaan ei ehtinyt. Verijälki piti myös käydä tekemässä sunnuntaiaamua varten, mutta en jaksanut. Mejäily tuntuu yksin jotenkin ylivoimaiselta. Kyllä silloin jaksaa lähteä kun on jonkun kanssa menossa. Me taidetaan (yrittää) mejäillä talvellakin, ainakin silloin kun ei ole kovin kovia pakkasia, että tulisi Mikon paljon tarvitsemaa harjoitusta. Jos ei harjoittelut etene, niin kannattaa suosiolla jättää ensi kesänä kokeet välistä.

Tänään oli taas ohjattujen agitreenien vuoro ja ohjelmassa irtoamista. Ensi kerralla on sitten takaaleikkauksia kun koirat osaa nyt irrota ;) Rata oli mukavan lyhyt ja helppo.


Ensin tehtiin esteet 1-9 ja toisella kerralla koko rata. Miko oli tällä kertaa innokas ja irtosi hyvin putkiin sekä hypylle 6. Vauhtiakin oli reippaasti. Kouluttaja taisi ihan yllättyä kun viime kerralla oli niin surkeaa. Tehtiin vielä uudestaan kun kakkosputkelta olisi pitänyt ottaa koira vähän lähempää "vastaan". Tuli palautetta estekäskyjen puutteesta ja siksi mentiin vielä kolmas kerta. Syy käskyjen puuttumiselle oli niin kova hengästyminen, ettei vaan pystynyt :) Kolmannella kerralla sain kuitenkin käskyt huudeltua, vaikka putkella 9 ei tullutkaan esteen nimi mieleen... Rengas taisin sanoa, mutta ei se Mikoa hämännyt.

Odotellessa päätin tehdä keinutreeniä ilman pöytää tai muuta apuvälinettä. Pistin kosketusalustan maahan ja namikupin sen taakse. Sen tarkoituksena oli innostaa Mikoa reippaampaan ylös nousemiseen. Tosin ei poika kippoa nousuvaiheessa nähnyt, mutta siksi kävin sen ensin näyttämässä. Keskikohdan paikkeilla Miko alkoi kovasti hidastella, mutta hienosti meni keinautus ja loppuun Miko meni reippaasti. Pidin ensin pannasta kiinni, mutta ei Mikolla ollut aikomuksia hypätä pois ennen aikojaan. Yksi syy siihen, miksi Miko niin kovin hidastaa ennen keinautusta, on varmaan se, että alan välillä siinä Mikoa hidastaa. Mutta jos keinu rämähtää liian kovaa maahan, niin tulee takapakkia.

Toisella vuorolla menimme siis koko radan. Keppikulma oli meille (mulle) vähän hankala ja aluksi Miko meni suoraan toiseen väliin. Syy oli tietenkin mun kun Mikon työnsin siihen. Palkkasin Mikon, vaikka kepit epäonnistui ja jouduimme ottamaan muutaman esteen uudestaan, jotta into ei katoaisi. Viilattiin ensimmäisen kerran jälkeen keppejä niin, että tultiin parin hypyn takaa. Keppien jälkeen heitin pallon, mutta Miko menikin A:lle. Sieltä se tuli törkeästi kontaktit ignooraten, joten A otettiin yksinään. Meidän vuoron jälkeen tehtiin pari kertaa puomia, kun kontakteille pysähtyminen oli hieman tuottanut hankaluuksia.

Lopuksi tehtiin vielä kerran koko rata, mutta sanoin, että Mikon kanssa tehdään vaan pätkä, sillä en halua tehdä liikaa Mikon motivaation vuoksi. Tehtiin alkupätkä eli 1-9 ja se meni hyvin. Juteltiin vielä kouluttajan kanssa vähän Mikon motivoinnista. Pitää vaan muistaa, että jos Mikolla alkaa motivaatio kadota, niin tehdään joku kiva suora, josta jää hyvä fiilis.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Surkeaa menoa


Torstaina oli tarkoitus käydä omatoimitreenailemassa, mutta en sitten jaksanutkaan. Menimme sitten lauantaina. Kävellessämme kentälle kuulin kun nimeni huudettiin ja Marihan se koirinensa tuli meidän perässä. Määränpää oli sama eli Mari oli menossa vähän treenailemaan ja mies oli tulossa perässä autolla rallytokoilemaan. Miko oli innoissaan ihanista tyttösistä ja pääsi tervehtimään tollereita kun Mizy ei ollut Mikosta kiinnostunut.

Teimme ensin hyppytekniikkaa kahdella eri harjoituksella, jotka näyttivät menevän hyvin. Seuraavaksi teimme keinuharjoituksia. Tarkoituksena oli käyttää maksipöytää, mutta kun medin olin kuvausalustaksi kantanut, niin sitä käytettiin. Olikin aika mukava yllätys kuinka kivasti keinu meni. Miko oli reipas siihen nähden minkälaista sen vauhti olisi voinut olla ja poika pysyi keinun päällä ja meni nätisti kontaktille, vaikka keinautus selkeästi jännitti. Kohtuullisen hyvin meni siis kun Miko oli oikealla puolellani. Jotta ei tulisi harjoiteltua vaan samalla puolella ohjaamista, niin vaihdoin toiselle puolelle eli Miko jäi vasemmalle puolelleni. En osannut odottaa ihan niin isoa eroa eri puolilla. Mikoa ei meinannut saada niin pitkälle keinussa, että se lähtisi alaspäin. Teimme välissä pari muuta harjoitusta ja palasimme sitten keinulle Miko oikealla puolellani. Hyvin meni ja lopetimme yhteen toistoon A:lla. Kyllä keinusta vielä jotain tulee.

Tänään oli ohjatut treenit. Rataa en nyt jaksa piirtää, mutta siinä oli käyttöä ohjaustekniikoille, jotka eivät olleet minulle tuttuja (puolivalssi, pakkovalssi, poispäinkäännös). Poispäinkäännös taisi kuitenkin olla sylkkäri? Alussa oli kolme hyppyä, joilla tehtiin kai puolivalssi, sitten puomi, putki, hyppy, jolle tehtiin kai pakkovalssi, kepit, putki, sylkkärillä hypylle, taas putkeen ja taas sylkkärillä hypylle ja vielä kerran putkeen, muuri, hyppy, pussi ja pituus. Aluksi kaikki tekivät alun puolivalssin, jossa olin kuulemma koko ajan myöhässä. Harjoittelimme myös putkella ja hypyllä sylkkäriä ennen koko rataa. Ei tuo sylkkärikohta tahtonut onnistua. Pakkovalssi putken jälkeen taisi vahingossa onnistua, sylkkäripyöritys meni niin ja näin ja siinä katosi viimeisetkin Mikon motivaatiosta. Loppupätkä mentiin sitten vinkulelulla vinguttaen, jolloin intoa tuli lisää. Lopuksi teimme radan loppupätkän uudestaan, joka meni ihan ok. Surkeaa oli meidän meno tänään ja Mikolla oli motivaatio ihan kateissa. Aluksi intoa kyllä löytyi, mutta onnistuin sen tappamaan. Unohdin taas omien mokailujen jälkeen palkata Mikon.

Viikon päästä tiistaina meillä on ensimmäinen Vapun motivointiklinikka, joka tulee niin tarpeeseen. Luulen, että meidän kannattaa tehdä radat useammassa osassa, jotta Miko saa palkan useammin. Luulen, että halleilla on oma vaikutuksensa Mikon motivaatioon. Kun aloimme käydä treeneissä Kivikon kentällä, niin sain monesti yllättyä positiivisesti ja treeneistä jäi usein tosi hyvä mieli. Hallitreenien jälkeen on harvemmin niin hyvä fiilis. Toivottavasti Vapulta saan oppia siitä, miten Mikoa pitäisi motivoida. Mutta jotain positiivista tähän loppuun: Miko ohitti tänään kahdesti vastaantulevan koiran oikein hienosti ja ilman namia/hihnan kiristyksiä! Olen viime aikoina muistanut pitää nameja mukana, joten nättejä ohituksia ollaan taas päästy harjoittelemaan. Treenien jälkeen namit oli jäänyt reppuun, mutta silti mentiin nätisti ohi.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Tokoa ja Miko 2,5 vuotta

Meillä on ollut oikein harrastusputki kun jo neljäs päivä putkeen oli joko tokoa tai agilitya. Nyt sitten levätään muutama päivä ja torstaina on tarkoitus mennä taas agikentille (löysin muuten meidän kosketusalustan Kivikon kentältä, jee!) Toivottavasti saan aikaiseksi tässä välissä lähteä Mikon kanssa juoksulenkille. Viime viikolla kävimme kaksi kertaa. Samalla löytyi Pirkkolan suunnalta hyvä puunrunko tasapainoharjoitteluun. Harmi vaan kun tulee niin aikaisin pimeä, niin ei tahdo viikolla ehtiä rungolle tasapainoilemaan. Suurin osa puunrungoista on sen verran vanhoja, ettei niissä ole enää kaarnaa ja siksi ne on, varsinkin näin kostealla ilmalla, tosi liukkaita eikä siksi sovellu tasapainoiluun. Tai tuleehan siinä syville lihaksille töitä kun Miko yrittää pysyä rungolla, mutta ne on niin liukkaita ettei Miko vaan pysy ja kynsistä jää vaan viillot puuhun.

Tänään siis menimme taas Konalaan tokoilemaan ja taas saimme olla yksin, vaikka seuraa oli tulossa. Eipä siinä mitään, sainpahan pitää Mikon koko ajan irti. Ilokseni tilassa oli tokoeste. Hyppyä tulee niin harvoin harjoiteltua kun ei ole estettä. Aloitimme hypyllä. Vein esteen toiselle puolelle namikipon, jonka avulla hypyt onnistui hyvin. Esteen taakse seisomaan jääminen meni vähän niin ja näin. Muutaman kerran jälkeen jätin namikipon pois ja yritin saada Mikon suoraan kääntymään. Ensimmäisen tällaisen toiston jälkeen Miko ei enää lähtenytkään hyppyyn, vaan hyppy-käskyllä mm. pyöri ja meni maahan. Kyllä näkyy, ettei olla tätä pitkään aikaan harjoiteltu. Joskus hyppy meni ihan kivasti. Otin namikipon taas käyttöön ja johan onnistui.

Muita harjoituksia olivat paikalla makuu, liikkeestä maahan ja seis, luoksetulo, seuraaminen ja käännökset. Paikalla makaamista tehtiin ensin minuutti ja kävin palkkaamassa puolessa välissä. Myöhemmin tehtiin kahden minuutin makaaminen ja kävin taas puolessa välissä palkkaamassa. Viimeiset parikymmentä sekuntia oli hankalimmat kun Miko alkoi hieman liikehtiä. Tällä kertaa liikkeestä seis meni oikein hyvin, samoin liikkeestä maahan. Luoksetulo oli myös hyvä, vaikka Miko ensin vähän varasti.

Hyödynsimme taas pöytää, jolla seisotin Mikoa ja otin kuvia kännykällä. Myös pari kierrä-harjoitusta tehtiin pallin ympäri. Oli hieman hankala ottaa Mikosta seisotuskuva, kun itse piti kuvata sekä pitää namikättä ojossa, jotta Miko ei olisi katsonut suoraan kameraan. Siksi tämä Mikon 2,5 v. kuva ei ole ihan suoraan sivusta otettu.


Miko 2,5 v. eli puolen vuoden päästä jo 3 vuotta!
Tähän aikaan vuodesta herra ei näköjään ole ihan parhaassa
karvassa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Agilitya


Tänään agilityssa oli vuorossa pitkä rata, jossa riitti pyörittelyä, joten se oli myös aluksi hieman hankala muistaa. Sivussa oli omatoimipiste, jossa sai harjoitella putkeen ja A:lle ohjaamista kun putken molemmat päät olivat A:n vieressä.


Aloitimme omatoimipisteeltä. Harjoittelimme putkeen ohjaamista, sillä kontaktiesteet, erityisesti A, on Mikon lemppareita. Yritin hypyn jälkeen ja ilman hyppyä, mutta Miko ei vaan mennyt putkeen. Se meni joko suoraan A:lle tai sitten pysähtyi putken suulle ja yritti sitten siitä hypätä A:lle. Kun vihdoin sain Mikon menemään putkeen, ja palkka tuli, niin johan alkoi sujua. Mutta vain putken vasempaan päähän, oikea piti harjoitella erikseen. Tein harjoituksen myöhemmin uudestaan, jolloin lähdimme ylemmältä hypyltä, sitten A, alempi hyppy takaakiertona ja putki. Ja onnistui!

Radan menimme kahdessa osassa, esteet 1-13 ja 15-20, sillä keinun halusin jättää välistä. Muuten ensimmäisellä kerralla meni ihan hyvin, mutta välistäveto hypyn 6 jälkeen ei onnistunut ja Miko hyppäsi seuraavan hypyn väärältä puolelta. Valssata piti hyppyjen 5, 7 ja 8 jälkeen. Kepit jouduttiin myös ottamaan kerran uudestaan, kun Miko jätti yhden keppivälin välistä. (muoks. 7.11.2011 Eihän eka kerta ihan niin hyvin mennytkään kun vielä hypyn 10 jälkeen Miko pari kertaa meni puomille, kontakteista kun tykkää. Mun ohjauksessahan ei mitään vikaa ollut :) ) Loppuosa meni muuten hyvin, mutta hyppy 18 väärältä puolelta. Kun tein haltuunoton ennen sitä, niin onnistui. Koko radan jälkeen hinkkasimme pyöritysosuutta, sillä tein valssit liian myöhään ja siksi Mikon hypyt meni pitkiksi. Tällä kertaa jopa muistin palkata, vaikka itse mokailin, joten Mikolla pysyi into ihan kivasti.

Toisella kierroksella alkupätkä meni hyvin kepeille asti. Lähdin kääntymään ennen kuin Miko oli päässyt loppuun asti, joten se jätti viimeisen keppivälin tekemättä. Uusintakerralla ohjasin sitten loppuun asti. Hypyn 13 jälkeen heitin Mikolle vinkulelun kun ensin olin sitä kerran vinguttanut. Sitten meinasikin käydä ikävästi. Miko lähti pallon perään ja omatoimipisteeltä lähti isovillakoira pallolle. Kumpikaan ei koskenut palloon, mutta haukkua tuli puolin ja toisin. Onneksi villakoira oli tyttö eikä tappeluksi mennyt, mutta Miko kyllä irvisteli sille. En sitten tiedä puolustiko se omaa palloaan vai johtuiko irvistely säikähdyksestä, mutta veikkaan jälkimmäistä. Villakoira oli jo aikaisemmin "hyökännyt" paikalle kun toinen koira vingutteli lelua. Täytyy siis muistaa jatkossa katsoa, ettei villakoira ole samaan aikaan irti kun on meidän vuoro, koska vinkupallolla aina palkkaan. Pistin pallon taskuun ja jatkoimme radan loppuun. Vähän Mikossa oli huomattavissa kuumumista kun se puhisi esteitä suorittaessaan. Kai sillä lähti adrenaliini virtaamaan.

Oli mukavat treenit, koska Miko pysyi innostuneena enkä itsekään kovasti sähläillyt. Koitan taas viikolla päästä joku päivä Kivikkoon hyppytekniikka- ja keinuharjoituksiin.

Punnitsin Mikon kotiin tultuamme ja vaaka näytti 14,5kg. 100g enemmän kuin viikko sitten. Onneksi ei ole paino laskenut, sillä ainakaan ruokinnan perusteella niin ei olisikaan pitänyt käydä.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Tokoa ja agilitya


Varasin meidän lähellä, Konalassa, olevasta koirakoulusta pienen tilan tokotreeneille. Pienen tilan vuokra ennen klo 17 oli 10e/h, joten sen kyllä maksaa yksinkin. Koitin kuitenkin saada porukkaa mukaan ja ilmoitin varaukset meidän tokoporukalle. Ihan keskenämme saimme kuitenkin Mikon kanssa treenailla. Tilassa oli peili, joka oli tosi kiva. Heti näki jos Mikon perusasento oli vino ja näin miten Miko on silloin kun käännän sille selän (paikkamakuussa ja luoksetulossa) sekä miten nopeasti se meni maahan/jäi seisomaan.

Seuraaminen oli yllättävän hyvännäköistä eli Miko piti hyvin kontaktia, vaikka oma katse oli suoraan eteen ja oli sopivan lähellä, mutta seuraamispaikka on aivan liian takana. Harjoittelimme myös käännöksiä paikalla sekä seuraamisessa, liikkeestä maahan ja seis, paikalla makuuta ja luoksetuloa. Liikkeestä maahan meni oikein hyvin, mutta meidän bravuuri liikkeestä seis tökki. Jouduin ottamaan kädellä pysäytykset alkuun mukaan ennen kuin alkoi toimia pelkällä käskyllä. Paikalla makaamista tein kahdessa osassa. Ensin jonkin aikaa, sitten palkkaus ja vielä puoli minuuttia. Toisella kerralla yritin minuuttia, mutta 45s jälkeen Miko nousi ylös ja lähti maahan-käskyn jälkeen tulemaan luokseni. Nousemista oli edeltänyt takapään liikkuminen. Luoksetuloon sain noin 8 metrin välimatkan. Miko tuli ihan vauhdikkaasti laukaten luokse, mutta lähempänä hidasti raviin.

Tilassa oli näyttelypöytä, jossa harjoittelimme seisomista. Pöytä oli vähän huojuva, joten siinä saikin hyvää pöytätreeniä. Harjoittelimme myös kiertamistä pallin ympäri. Aluksi Miko tarjosi tassujen nostamista pallin päälle. Kiertämistä pitäisi harjoitella enemmän, sillä kovin pitkältä lähetys ei onnistu vaan Miko pitää saattaa. Parhaimmillaan lähetin Mikon ehkä 1,5 - 2 metrin päästä.

Tunti oli pitkä aika treeneihin, joten välillä vaan istuttiin ja 45min jälkeen jo lähdettiin. Namitkin oli loppunut. Miko teki ihan mukavalla innolla, mutta oli kuitenkin vähän vaisu. Leikeistä se ei oikein tahtonut innostua, vaikka vinkupallon perään aina juoksikin. Maanantaina menemme uudestaan ja saa nähdä saammeko nyt seuraa.

Lauantaiaamupäivästä menimme Kivikon kentälle omatoimiagitreeneihin. Teimme ensin kahta hyppytekniikkaharjoitusta, alastulo ja etäisyys sekä liikkuva hyppy. Liikkuvassa hypyssä oli etäisyytenä 5-5-8 jalkaa. Mikolta onnistui etäisyyden arviointi hyvin eikä sen tarvinnut ottaa ylimääräisiä laukka-askelia. Teimme 4-5 toistoa ja kaikki näytti menevän hyvin. Harmi kun ei ole niitä videolla. Alastulossa ja etäisyydessä oli 5-8-8 jalkaa. Tuossa harjoituksessa toinen hyppy on okseri, jonka jälkeen tulee pidemmät etäisyydet. Tämäkin meni Mikolta oikein hienosti. Kontaktiesteistä harjoittelimme vain keinua. Ensin teimme pelkkää ylösnousemista. Vaikka viime kerrat olemmekin harjoitelleet alastuloa, joka ei ole ihan Mikon mieleen, niin kovin innokkaasti se meni keinulle ja ihan omin päin, joten onneksi hypyn siiveke oli jo alla. Ylöstulojen jälkeen harjoittelimme alastuloa. Vaihdoin siivekkeen toiselle puolelle, sillä maksipöytä oli treeniporukan rakentaman radan takana enkä sitä yksin olisi saanut muutenkaan. Siiveke olikin ihan hyvä vaihtoehto, sillä keinun toinen pää jäi vain noin 20cm päähän maasta. Huono puoli oli se, että Miko piti nostaa ylös. Miko ei tykkää nostamisesta, joten parin kerran jälkeen se alkoi mennä karkuun kun näki nostoaikeeni. Helpommaksi osoittautui sitten se, että Miko nousi väärästä päästä ylös, kääntyi ympäri ja suoritti sitten keinun. Keinautus maahan oli juuri Mikolle sopiva. Muuta ei sitten tehtykään. Miko oli varsinkin alkuun kovin innokas ja sen olisi varmasti tehnyt kovin mieli juosta, mutta en viitsinyt sitä juoksuttaa.

Askartelin meille kontaktiharjoittelualustan. Miko jännittää sitä kovasti, joten paljon on työtä, että Miko alkaa luottaa lautaan. Mattokin taitaa olla hieman liian liukas...



Sarjassa Mikon hassut istumiset

torstai 3. marraskuuta 2011

Agilitya vieraassa ryhmässä


Miko sai nyt illalla viimeisen antibiootin ja tulehduskipulääkettäkin on enää kahdelle päivälle. Kaikki pillerit olen antanut maksamakkaran sisällä ja oikein hyvin on mennyt alas. Kerran antibiootti tipahti Mikon suusta lattialle ja luulin, että joudun tunkemaan sen uudestaan maksamakkarapalleroon. Mutta Miko sitten haisteli pilleriä, otti sen suuhunsa ja pureskeli.

Sunnuntaina jätimme "sairasloman" takia agilityn välistä, mutta kävi sitten niin kivasti, että yksi torstain kisavalmiiden ryhmästä ehdotti vaihtoa, sillä hän ei päässyt tänään paikalle. Menimme siis tänään ihan uuden kouluttajan ja ryhmän kanssa treenaamaan.

Ensin tehtiin keppitreeniä, jossa kouluttajan oli tarkoitus kellottaa kaikilta kaksi suoritusta. Esteet oli toisin päin eli hyppy 3 oli 1. Makseilla takaakierto hypyllä 3 (kuvassa 1) ei tahtonut onnistua, joten se muutettiin niin, että hyppy mentiin suoraan. Menimme viimeisenä medinä. Mikolla oli kivasti intoa ja se meni hyvin kepeille. Yksi keppivirhe tuli kepeillä 2 (kuvassa 4), mutta jatkoimme siitä huolimatta. Ensimmäinen suoritus oli ehkä 13 ja jotain sekuntia. Miko oli aika taitava kun yhdellä kerralla pääsimme koko sarjan. Kaikilla muilla taisi tulla jonkin verran säätöä kun keppien aloitus ei tahtonut onnistua. Toisella kerralla meni vieläkin paremmin (ja kepit virheettä). Aika oli 14 ja jotain.

Toinen harjoitus oli rata, jonka teimme putkeen 16 asti. Me olimme taas viimeisenä. Makseihin meni niin paljon aikaa, että eka medi taisi mennä radalle kun tunti oli jo päättynyt. Meidän vuoro tuli 10min yliajan jälkeen, jolloin jo seuraava ryhmä oli tullut sisälle. Vähän ikävä kun joutui kiireellä tekemään. Olin suunnitellut persjätön putken 6 jälkeen, jolloin hypyn 7 olisi helposti saanut ohjattua vasemmalta puolelta. Siitä huolimatta suunnittelin ohjata noin, vaikka arvasin, etten kuitenkaan ehdi. Enkä ehtinyt ja ihan suosiolla jätin edes yrittämättä sillä törmäys siitä olisi vaan tullut. Pikku kiepsautuksen jälkeen jatkettiin. Ihan yllätyin, että esteet 9-11 onnistui. Hypyltä 9 peruutin niin, että sain Mikon hypylle ja 10 ja heti valssi ja putkeen. Loppu meni kivasti ja jopa takaakierto hypyllä 15 onnistui, mutta putkeen en onnistunut ohjaamaan. Otimme uudestaan puomin 8 alastulolta kun hypyllä 9 olisi kuitenkin pitänyt aikaisemmin ilmoittaa koiralle mihin mennään seuraavaksi. Enää ei mennyt niin hyvin ja valssilla ohjasin Mikon putkesta ohi niin, että se hyppäsi sivusta puomille. Otimme uudestaan, jolloin olin paremmin sijoittunut valsseineni, mutta Miko hyppäsi silti taas puomille. Miko oli jo tässä vaiheessa alkanut hidastua, joten aika nopeasti siltä meni mielenkiinto. Jotta Mikoon sai lisää vauhtia, niin teimme esteet 11-15 ja vielä näiden jälkeen putkelta 12 ja sen jälkeen neljä hyppyä peräkkäin. Oli kiva rata, jossa sai kovasti juosta. Harmi vaan, että meille jäi siihen hyvin vähän aikaa.

Tällä viikolla agiliidellään sitten viime viikonkin edestä kun meinaan lauantaina käydä omatoimitreenaamassa ja sunnuntaina on oman ryhmän treenit. Halli on niin pieni, ettei siellä pysty tekemään hyppytekniikka, joten tekniikat ja keinu on lauantaina suunnitelmissa. Toivottavasti kentältä löytäisin kadottamani kosketusalustan, joka on niin kiva ja hyvä (sellainen kuminen, jonka toisella puolella on kangasta, toimii vaikka purkinavaajana tai hiirimattona) ettei sitä ihan helpolla korvata toisella.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Verijäljellä


Tänään matkustimme Muijalaan, jonne Taina oli tehnyt meille jäljen. Taina ja Leevi oli meitä vastassa bussipysäkillä. Leevi tuli minua innokkaasti moikkaamaan, jonka vuoksi Miko jäi seisomaan siihen mihin bussista oli hypähtänyt. Miko ei vaan halua mennä moikkaamaan Leeviä. Ihan kuin Leevi oli sille joskus oikein pahasti sanonut, mutta tietääkseni niin ei ole käynyt. Tainaa Miko kyllä kävi moikkaamassa.

Jälki oli Showlinkin lähimaastoissa. Areenalla taisi olla näyttely, sillä paikalla oli paljon autoja ja jokunen koira näkyi tiellä. Yksi pari labbiksen kanssa meni metsään ja suoraan kohti meidän alkumakausta. Taina sitten pyysi ystävällisesti heitä menemään toiseen suuntaan eivätkä he onneksi halunneet meidän jälkiharjoituksia haitata. Taina oli tehnyt meille noin 500m jäljen kahdella kulmalla. Kahdelle suoralle Taina oli ilmeisesti vahingossa tehnyt makaukset (kuten voittaja-jäljellä), mutta ei se meitä haitannut.

Miko haisteli alkumakauksen, mutta lähti sitten jäljestä vasempaan. Se ei selvästikään ollut veri, joka veti väärään suuntaan. Sain useamman kerran palauttaa Mikon jäljelle kun se koko ajan lähti vasemmalle. Onneksi viimein verijälki alkoi kiinnostaa ja Miko lähti jäljestämään. Ensimmäisen suoralla olleen makauksen Miko haisteli ja kehujen jälkeen selvästi odotti namia. En halua makauksilla palkata, ettei Miko kokeessakin odota saavansa herkkuja eikä syytä olekaan kun makausten merkkaus ei ole Mikolle ongelma. Ensimmäinen kulma löytyi ja kiinnosti. Oikea suunta kulman jälkeen myös löytyi heti. Toisella kulmalla Miko ensin yritti kovasti mennä väärään suuntaan, mutta kyllä oikeakin löytyi kun en suostunut liikkumaan Mikon haluamaan suuntaan. Viimeisellä suoralla Miko ohitti makauksen, koska meni pari metriä jäljen sivussa, mutta haistoi sen kuitenkin ja palasi tutkimaan makauksen. Tämän jälkeen Miko oli kovasti menossa jäljeltä oikealle eli ilmeisesti jälkikuvion keskellä oli jotain kovin mielenkiintoista. Sorkka kuitenkin löytyi ja Miko sai Cesar-purkkinsa.

Joudun useamman kerran jäljellä pysähtymään kun Miko lähti liikaa jäljen sivuun, jolloin se sitten melko nopeasti palasi jäljelle. Pari kertaa joudun sanomaan Mikon nimen, että se palasi jäljelle. Selvästi siis Mikolla on hankaluuksia keskittyä pelkkään verijälkeen, kun metsässä olisi ollut niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista. Kun Miko jäljesti, se teki sen hyvin ja osasi hairahdusten jälkeen palata hyvin jäljelle. Ongelma on se, ettei Miko ole kovin jälkiuskollinen. Motivaatiota pitää edelleen yrittää saada lisää. Ehkä jos saisin vähän useammin tehtyä harjoituksia, Mikokin tajuaisi, että sen verijäljen päässä aina odottaa herkullinen palkka, joten sitä kannattaisi seurata. Metsässä pitäisi edelleen käydä paljon useammin.

Mikon jälkeen Leevi kävi tekemässä lyhyen katkokulmaharjoituksen. Leevin menoa oli ilo katsella ja se hienosti selvitti katkokulman lyhyen pyörimisen jälkeen. Kävimme vielä yhdessä lenkillä. Pojilla peräkkäin ja vierekkäin lenkkeily sujui tuttuun tapaan hyvin. Vaikka Miko yrittääkin välttää kontaktia Leevin kanssa, niin kyllä se silti pari kertaa Leevin vieressä käänsi päänsä kohti Leeviä. Toivottavasti ei pahemmin häiritty partacollieporukan haku?-harjoituksia, mutta taidettiin vähän käydä hakualueella kävelemässä. Suosittuja harrastusmaastoja näköjään. Tainalle suuri kiitos kun viitsi meille jäljen tehdä!

Illalla punnitsin Mikon. Aikomus on ollut jo jonkin aikaa kun vähän on epäilyttänyt, että Miko saa liian vähän ruokaa. Epäilys on johtunut Mikon lisääntyneestä ruuan kyttäilystä kuin se olisi kovin nälkäinen. Paino oli 14,4kg. Viime punnitus oli 3,5 viikkoa sitten, jolloin Miko painoi 14,9kg eli se on noin lyhyessä ajassa tiputtanut painoa 500g! Tuntuu aika isolta painonpudotukselta. Täytyykin tarkkailla Mikon painoa vähän useammin ja madotus voisi olla paikallaan.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Helsingin kooikertapaaminen


Tämä viikko on otettu eläinlääkärin kehotuksesta rauhallisesti. Jonkinlaista aktiviteettia on kuitenkin pitänyt keksiä, joten olen naksutellut Mikolle. Harjoituksessa on ollut etutassujen pistäminen vadin päälle ja sisään. Mikon saaminen kokonaan vadin päälle/sisään tulee olemaan haastavaa, koska en yhtään tiedä miten takajalkojen kanssa pitäisi treenata. Yllättävän hyvin Miko on tarjonnut toivomaani asiaa, mutta sitten välillä useamman onnistuneen toiston jälkeen Miko ei millään tarjoa enää samaa asiaa. Sitten se vaan odottaa tai välillä läiskäsee tassulla johonkin suuntaan. Miko ei kovin ahkerasti tarjoa juttuja paitsi silloin kun iltaruoka odottaa lattialla. Silloin Miko käy niin kierroksilla, että istuminenkin saattaa olla vaikeaa, koska Miko tarjoaa mitä vain keksii (pääasiassa maahan menoa, seisomista tai pyörimistä).

Tänään oli koikkeritapaaminen Haltialassa. Paikalle tuli 14 kooikeria, joka oli mukava yllätys kun en kovin suurta osanottajamäärää odottanut. Mikon lisäksi mukana oli Veiko (Bullbenz Kooi Veiko Geri), Remus (Lucky Nana's Egregio Optimus), Nero (Oorbellen Kiefer), Taika (Estaika's Christabel), Gimma (Estaika's Gossip Girl), Tessa (Oakmeadow Cool Champagne), Retu (Frisian Gem Bastens Berthus), Tytti (Black Amiikos Garmina Gailje), Tytin pentu Enni (Black Amiikos Zira Zeppelin) ja Repo (Bullbenz Kooi Nicky Sade). Kun olimme jo lenkillä, huomasimme, että perässä oli tulossa vielä lisää kooikereita, jotka olivat Vili (Oorbellen Kyle), Kassu (Huvi-Tuulen Dumle-Choko) ja Jekku (Huvi-Tuulen Donald Duck). Reippailimme 6km lenkin ja lopuksi nuoriso sai painia. Olipas mukava tavata taas koikkeriporukkaa ja kiva kun oli uusia kasvoja mukana.

Enemmän kuvia täällä.


Mun nättinaama

Enni

Repo

Retu

Jekku

Kassu

Koko porukka eli vasemmalta: Repo, Gimma, Taika, Nero, Remus,
Retu, Tessa, Enni, Tytti, Veiko, Miko ja Vili sekä ihan takana
Jekku ja Kassu.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Agia ja selkäkuvaus


Sunnuntain agilitytreeneissä meillä oli suurin piirtein tämännäköinen rata:


Mikolla oli havaittavissa extraenergiaa ja se purkautui heti ensimmäiseksi puomin skippaamisella ja juoksemalla täysiä kosketusalustalle. Oma alusta oli jäänyt kotiin, joten käytin jotain kantta jonka löysin kentältä. Kokeilin sitä pari kertaa naksun kanssa, joten ehkä Miko yhdisti alustan nameihin ja juoksi sen luo herkkujen toivossa. Hypyllä 4 valssi ei ollut ihan ajallaan, joten Miko lähti ainakin kahdesti vetämään sen jälkeen spurttia. Se olikin ensimmäinen kerta kun noin kävi treeneissä. Spurttien jälkeen Mikon kiinnostus katosi täysin, joten loppurata oli surkeaa menoa. Toisella kerralla meni paljon paremmin ja kouluttajakin sanoi sen jälkeen, että kyllä Miko osaa, mutta sitä vaan täytyy motivoida ja jos itse on yhtään epävarma, niin pojan nenä menee heti maahan. Ja jos en ajoissa kerro minne mennään, niin Miko päättää itse.

Tänään maanantaina kävimme kuvauttamassa Mikon selän eläinlääkäri Timo Talviolla Etelä-Helsingin Eläinlääkäriasemalla. Miko oli kovin jännittyneen oloinen kun odottelimme vuoroamme. Ell ensin kuunteli Mikon sydäntä/keuhkoja(?). Se ei mennyt ihan hyvin, sillä Miko ensin murisi ja meinasi sitten purra eläinlääkäriä. Nappasin Mikon kuonosta kiinni, jonka jälkeen ell pääsi suorittamaan tutkimuksensa loppuun, mutta Miko jatkoi murisemista. Seuraavaksi ell tutki Mikon selkää, jolloin Miko jo seisoi ihan hiljaa, mutta pidin silti kuonosta kiinni. Ell löysi saman aristavan kohdan kuin fyssarikin. Sitten Miko sai rauhoituspiikin ja sen vaikutettua Miko siirrettiin röntgeniin. Kävi samoin kuin lonkkakuvauksessakin eli Mikolle piti pistää uusi piikki, sillä se alkoi kuvattaessa pistää niin kovin vastaan. On se vaan sitkeä.

Kuvauksen jälkeen Miko siirrettiin tutkimuspöydälle ja ell teki sille EMG-tutkimuksen (jotain hermojuttuja). Aluksi hän yritti saada Mikolta virtsanäytettä painelemalla virtsarakkoa, mutta mitään ei tullut. Ell oli kovin mietteliään tuntuinen kun hermoista(?) löytyi normaalista poikkeavaa toimintaa, mutta Mikon selkäranka oli kuitenkin hyvä. Hän kyseli onko Miko ollut kylmässä vedessä uimassa tai onko lähiaikoina tapahtunut jotain sekä sen reagoinnista tyttökoiriin. Uudella yrityksellä virtsanäyte saatiin. Vasemmalta puolelta ja vähän oikealtakin löytyi iskiaskipua. Ell tutki Mikon kurkun ja pyysi minua katsomaan. Pojalla oli ihan verestävät nielurisat, joten tulehduksesta oli kyse. Virtsanäytteestä kai selvisi, että eturauhasessa on myös tulehdus. Virtsanäytteestä löytyi siittiöitä, joita minä ja veljeni pääsimme katsomaan. Eläinlääkäri sanoi, että Mikolla on hyvin vilkas hormonitoiminta, joten hyvin viriili nuorimies se on ;) Ell vitsaili, että Miko pystyisi pissallaan saamaan nartun tiineeksi :D Kuumekin mitattiin ja lämpöä löytyi. Nielurisatulehduksen on aiheuttanut pissojen nuoleminen (jota en anna Mikon tehdä, mutta aina se sitä hetken ehtii tehdä), joten tästä lähtien katson vieläkin tarkemmin mitä Miko kuono maassa tekee.

Tuloksena oli siis se, että Mikolla on kuumeinen nielurisa- ja eturauhastulehdus, jotka liittyvät toisiinsa. Tulehdusreaktioon liittyy iskiaskipu vasemmalla puolella. Miko on viime aikoina kovasti nuollut vasenta nivustaan, jonka luulin johtuneen jostain ruuasta, ja jonka vuoksi olen seurannut tarkemmin Mikon syömisiä. Nuoleminen onkin johtunut kivusta/jomotuksesta. Hyvä, että sillekin löytyi syy, mutta vähän tuntuu tyhmältä, etten ole tajunnut Mikon ikävää oloa. Olipa tosi hyvä, että vein Mikon fyssarille, en olisi varmaan muuten tajunnut viedä poikaa lääkärille. Miko sai 10 päivän antibioottikuurin sekä kipulääkettä. Vaivat onneksi paranee nopeasti. Loppuviikko pitää ottaa rauhallisesti. Hintaa reissulle tuli melkoisesti, joten tulee Mikon vakuutus tarpeeseen.

Eläinlääkäri ja hoitaja olivat molemmat tosi mukavia (Talviosta tuli vähän Skutnabb mieleen) ja pyysivät pistämään loppuviikosta viestiä Mikon voinnista. Pyysivät myös ottamaan heti yhteyttä jos vaan jotain kysyttävää tulisi. He pistävät fyssarille viestiä Mikosta. Tuolla eläinlääkäriasemalla tulee varmasti käytyä toistekin!