sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Putkitreeniä

Minun oli jo jonkin aikaa tehnyt mieli kokeilla Mikon kanssa pientä putkirallattelua, sillä Miko on kovin innoissaan tehnyt treeneissä pieniä pätkiä agilitya. Samaa teimme myös Rion kanssa. Hallissa oli valmiina yksi mutkaputki nurkassa, jota en halunnut siirtää. Jälkikäteen voin todeta, että olisi kannattanut siirtää se hieman keskemmälle kenttää ja enemmän U:n muotoon. Rion kanssa en edes ajatellut koko pätkän tekemistä (eli putkisuora edestakaisin), vaan ajattelin tehdä putkisuoran kertaalleen ja aloittaa viimeisestä putkesta. Nurkassa ollut putki oli ongelmainen, sillä putken takana seinässä oli mötikkä, jolle Rio kävi haukkumassa (se haukkui sille myös viime treeneissä, tällä kertaa Rio haukkui myös pussille ja perinteisesti kävi toisessa nurkassa haukkumassa häkeille). Teimme ensin nurkkaputkea yksinään ja onnistumisprosentti oli alle 50 %. Yritin silti vielä niin, että ensin oli suoraputki ja sitten nurkan mutkaputki. Ei se tietenkään onnistunut, sillä Rio ei vielä oikein kykene odottamaan suoran putken edessä, joten en saanut riittävää etumatkaa, jotta minulla olisi ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä ohjata Rio mutkaputkeen. Isäntä piti parin toiston ajan Rioa paikoillaan, mutta ei Rio silloinkaan mennyt mutkaputkeen. Rio pääsi sitten tauolle ja harmittelin, että tuli turhaan kulutettua aikaa sellaiseen, jonka onnistumismahdollisuudet olivat huonot.


Miko pääsi tekemään putkirallin kokonaisuudessaan. Miko tuntui vähän hitaalta, vaikka innoissaan se näytti juoksevan putkesta toiseen. Teimme kaksi toistoa ja sen jälkeen oli valitettavasti Mikon treenit ohi. Rion kanssa hinkkaamiseen meni niin paljon aikaa. Miko tykkäsi, että pääsi juoksemaan putkia ja lelun kanssa. Pahoittelen, että jätin videolle Mikon molemmat rallattelut vinkupallon kanssa, mutta minun mielestä on kiva katsoa, kun sillä on kivaa :) Mikon kanssa treenaaminen on aina ollut aika takkuavaa, sillä sen motivointi on ollut vaikeaa. Nyt kun teemme pieniä pätkiä agilitya ilman mitään paineita, niin molemmilla on paljon kivempaa. Minulle se, että Miko tekee kohtalaisen hyvällä vireellä ja jopa haukahtaa ennen putkeen juoksemista, on tosi iso juttu ja se tuo paljon hyvää mieltä. Onhan meillä toki ollut paljon hyviä treenejä silloinkin, kun aktiivisesti harrastettiin, mutta aika paljon niitä ei niin kivojakin.



Rion toisella vuorolla helpotin treeniä ja aloitimmekin ensimmäisestä mutkaputkesta. Ensin namikuppi oli mutkaputken jälkeen, sitten suoran putken suulla, sitten suoran putken jälkeen ja sitten viimeisen mutkaputken suulla. Kolmen putken suora saatiin melkein kerran onnistumaan, mutta sitten Rio tulikin takaisin putkesta (niin kävi monta kertaa nurkan putken kanssa). Olin jo tosi tyytyväinen siihen, että mutkaputken ja suoran putken yhdistelmä toimi. Ensi kerralla voisi kokeilla hyppyesteillä suoraa ilman namikuppia ja heittää palloa palkaksi. Pallon täytyy olla taskussa, sillä Rio ei kykene katsomaan eteenpäin, jos pallo on kädessä. Sellaisen havainnon tein videolta, että voisin enemmän tehdä sitä, että pyydän Rion istumaan ja annan lähtöluvan, kun se katsoo kohti estettä.

torstai 19. tammikuuta 2017

Tavoitteet vuodelle 2017

Täytyyhän tällekin vuodelle asettaa tavoitteet, joten tässä niitä olisi:

Mikon kanssa tavoitteena on saada rallytokon avoimesta luokasta kaksi hyväksyttyä tulosta ja RTK2. Toivottavasti saamme taas kesäkaudeksi paikan ohjatuista treeneistä. Muutoin harjoittelemme pääsääntöisesti ALO- ja AVO-luokkien liikkeitä omatoimisesti, mutta jonkin verran myös ylempien luokkien liikkeitä. Voittajaluokassa meidän ei ole tarkoitus yrittää kisaamista, mutta jos pääsemme Mikon suurimmasta kisapaineistumisesta eroon, niin voisihan sitä ainakin kokeilla. Jos siis joskus saavutamme oikeuden kisata voittajassa. Toiveena olisi osallistua rotuyhdistyksen tai agiseuran järjestämään rt-koulutukseen vähintään kerran. Mikon tultua veteraani-ikään voisimme pyörähdellä jokusen kerran mätsäreiden veteraaniluokassa.

Rion kanssa keskitymme agilityyn. Olen miettinyt, että en varmaan ilmoita Rioa ohjattuihin treeneihin, vaan jatkamme myös kesällä ja ensi syksynä treenailua omatoimisesti. Tiedän, ettei se ole ehkä kovin hyvä idea, jotta Rio ei liiaksi tottuisi melko häiriöttömään treeniympäristöön, mutta en oikein innostu ohjatuista treeneistä. Tai haluaisin kyllä, mutta mieluummin välttelen Rion kanssa julkisissa matkustamista enkä tiedä olisiko Rio edes tervetullut seuramme treeneihin. Tai kehtaisinko osallistua. (Viime syksynä sattuneessa tapauksessa Rion hampaiden kohteena oli seuralaisemme nilkka.) Todennäköisesti tulemme siis treenaamaan koko vuoden omatoimisesti, joten kovin suuria tavoitteita ei kannata asettaa. Varmasti parempiin tuloksiin ja nopeampaan etenemiseen pääsisi jonkun muun ohjauksessa. Tavoitteena on, että vuoden loppuun mennessä pystymme Rion kanssa suorittamaan möllitasoista hyppyrataa. Toisena tavoitteena on, että Rio on tutustunut kaikkiin esteisiin. Keinu, kepit ja juoksu-A tulevat varmasti olemaan pidempiä projekteja. Muiden esteiden osalta ollaan toivottavasti jo ihan hyvässä tilanteessa vuoden lopussa.

Agilityn lisäksi toiveissa on harrastaa Rion kanssa myös rallytokoa. Tämän vuoden tavoitteeksi sopisi ALO-luokan liikkeet kuntoon ja osallistuminen möllikisaan tai jopa viralliseen kisaan, josta hyväksytty tulos.

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä vaan kaikkein suurimpana tavoitteena tälle vuodelle on harjoitella BAT 2.0 -metodia hyödyntäen koirien ja ihmisten kohtaamista. Tavoitteeseen pääseminen (hyvin sujuvat koirien ja ihmisten ohitukset ja kohtaamiset) voi viedä paljon aikaa, joten siihen en voi asettaa tavoitetta tälle vuodelle. Tarkoituksena on harjoitella sekä omatoimisesti että kouluttajan avulla. BAT 2.0 –metodista on isompi postaus odottamassa ja julkaisen sen, kunhan saan kirjoituksen valmiiksi. Sen jälkeen olen itsekin valmiimpi käyttämään tätä tekniikkaa.

Eli lyhyesti:

Miko
  • kaksi hyväksyttyä tulosta ja koulari rallytokon avoimesta luokasta
  • rallytokokoulutukseen osallistuminen
  • muutama osallistuminen veteraaniluokkaan match showssa

Rio
  • agilitytaidot riittävät möllitasoisen hyppyradan suorittamiseen
  • kaikki esteet tutuksi
  • rallytokon alokasluokan liikkeet hallussa
  • osallistumisen ja hyväksytyn tuloksen saaminen rallytokon epävirallisesta tai virallisesta kisasta
  • koirien ja ihmisten ohitusten ja kohtaamisten harjoittelu BAT 2.0 -tekniikalla

Kirjoittelin tavoitteet jo kaksi viikkoa sitten ja sen verran mieli ehti muuttua, että Rion tavoitteista poistin vähintään yhden näyttelykäynnin. Jossain kesänäyttelyssä olisi kiva pyörähtää, mutta tällä hetkellä näyttelyt ei tunnu hyvältä ajatukselta. Rallytokokisaakin aloin jo epäillä (koska pitää matkustaa jonnekin), mutta antaa sen olla. Terveystarkit jätin pois tavoitteista, mutta kyllä ne helmikuussa olisi edessä. Niitä odotan jo innolla, toivottavasti tulokset ovat mieleiset :)

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Loppiaisen agit

Ihanaa, että on taas talvi. Kovimmille pakkasille piti varustautua lämpimästi: Mikolle talvimantteli ja fleecetossut, Riolle, jolla ei ole talvitakkia, sademantteli ja flecetossut. Ensimmäisen kerran tossut pistettiin jalkaan niin, että toinen otti koiran syliin ja toinen pisti tossut. Kun Rio laskettiin maahan, se ensin nosteli pari kertaa tassujaan ja sitten jähmettyi paikalleen. Kunhan olin saanut hetken ikuistettua ja hieman naureskeltua (anteeksi Rio), niin kannoin Rion eteiseen. Ulos se käveli omin jaloin. Molemmilla pojilla oli kulku rapussa hieman tahmeaa, mutta ulkona molemmat olivat kuin tossuja ei olisikaan. Mentiin vähän pidempi iltalenkki, kun kerta kaikki tarkenivat (koirat ainakin). Tossut pysyivät hyvin jalassa, mutta ne harmittavasti molemmilla liukuvat alas, jolloin varpaiden eteen jää tyhjää tossua. Mikolle tossut ovat hieman isot, Riolle sopivammat.

Tossuhalvaus

Valmiina pakkaskeleille


Rio kaivaa


Odotin perjantai-illaksi pakkasten hellittävän, mutta mittari näytti -17, kun oli aika lähteä treeneihin. Isäntää en saanut mukaan treeneihin, joten juuri ennen lähtöä päätin jättää Mikon kotiin. Miko olisi todennäköisesti ollut jarruna mukana ja se palelee helpommin. Kylmä sai meidät Rion kanssa kävelemään niin reippaasti, että olimme lähes 10 min normaalia aikaisemmin hallilla. Oli mukava huomata, että Rio menee halliin erittäin mielellään. Kävin ovella kurkkaamassa, onko halli tyhjä. Ei ollut, joten ajattelin vielä hetken kävellä, jottei tule kylmä. Rio ei olisi millään halunnut lähteä pois hallin ovelta ja yritti vähän väliä kääntyä sinne takaisin. Edelliset onneksi lopettivat 5 min aikaisemmin, joten meidän ei kauaa tarvinnut odotella. Hallissa oli kylmä. Vesikupeissa oli vesi jäätynyt, joten hallin lämpötila ei ollut plussan puolella. Annoin Rion juoksennella takki päällä, kun rakensin harjoituksia. Otin treenien ajaksi takin ja hanskat pois, jotta en jäädy paluumatkalla, mutta kyllä niille olisi ollut tarvetta.

Tein ensin kolmen kaarevan hypyn harjoituksen, jolla viimeksi treenasimme irtoamista. Tällä kertaa tarkoituksena oli harjoitella ohjaajan liikkeen kanssa. Alkuun Rio oli irtoavainen ja juoksenteli namikupille, mutta tarkoituksena oli kuitenkin saada se pysymään lähdössä ja lähteä yhtä matkaa liikkeelle. Etupalkan kanssa toimi kivasti. Täytyykin vaikka ensi kerralla kokeilla ilman etupalkkaa, että toimiiko sittenkin vai saanko Rion jalkoihini.

Toisena harjoituksena oli hypyn ja putken suora. Palkaksi heitin palloa ja se toimi hyvin. Ehkä pallon olisi voinut heittää enemmän Rion linjalle, mutta ei sen kuitenkaan tarvinnut kääntyä kertaakaan minuun päin, vaan katse oli eteen. Pari viimeistä toistoa jäi pois, kun ensin loppui videokamerasta akku ja sitten puhelimesta tila.


Kotiin tultua mietin, etten ehkä seuraavalla kerralla, kun on yhtä paljon pakkasta, lähde treeneihin. Tunnin kävelymatkat (joihin meillä meni tällä kertaa 50 min / suunta) on aika pitkät ja hallissa oli niin kylmä, että koiran lihakset eivät välttämättä pysy lämpiminä. Rio ei onneksi vaikuttanut missään vaiheessa palelevalta.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Vuodenvaihde

Meillä päin ammuttiin yllättävän vähän raketteja ennen uudenvuodenaattoa. Ehkä yhdellä lenkillä heti 27.12 kuului jostain kaukaa pamaus, mutta muuten ei kuulunut mitään ennen kuin perjantain iltalenkillä puolenyön aikoihin. Kumpikaan pojista ei välttänyt jostain kauempaa kuuluneesta pamahduksesta. Myöhemmin jossain lähellä pamahti tosi kovasti ja varmaan kaikki säikähdimme sitä. Miko ei ainakaan pahasti näyttänyt ahdistuvan, sillä häntä oli normaalikorkeudella. Rio ehkä alkoi läähättää. Ainakin kotona se läähätti, kun otin pantaa pois. Mutta ei Riokaan sen kummemmin ahdistunut ja läähätys meni nopeasti ohi. Enemmän kyse oli varmaan säikähdyksestä, sillä ei niin kovia ääniä kuulu yleensä edes uutena vuonna.

Uudenvuodenaattona kävin ensin normaalisti poikien kanssa aamulenkillä eikä pauketta kuulunut. Kävimme koko perheen voimin päivällä lenkillä ja silloinkin oli aika hiljaista. Jotain yksittäisiä, kaukaisia ääniä kuului, muttei sellaisia, joihin pojat olisivat reagoineet. Hieman ennen puoli kuutta kävimme lyhyellä lenkillä ja silloin pamahti jossain heti, kun tulimme rapusta ulos. Miko tuli hetken aikaa ihan normaalisti mukana, mutta sitten se yritti kääntyä kotiin. Saimme sen kuitenkin vielä jatkamaan matkaa ja koivennoston jälkeen Miko yritti uudestaan kotiin. Teimme alle 10 min lenkin ja Mikokin lopetti kääntyilyt, kun huomasi, että ollaan jo kotiinpäin matkalla. Meidän lähellä on kenttä, jossa monet käyvät ampumassa ilotulitteita, joten pauke kuului hyvin meille kotiin. Kotona kumpikaan ei välittänyt paukkeesta ja toivottavasti niin tulee myös jatkumaan tulevaisuudessa. Viimeisen ulkoilun teimme klo 2.30 aikoihin, jolloin kävimme kiertämässä meidän parkkipaikan. Eiköhän taas juuri silloin pamahtanut, kun tulimme rapusta ulos. Miko taas nosti nopeasti koipea ja oli sitten valmis kotiin. Jännää, miten Miko tietää, että pissat pitää ulkona tehdä. Sekä klo 17.30 että 2.30 ulkoiluilla Miko teki heti alkuun isommat pissat, jonka jälkeen se oli menossa kotiin. Täytyy ensi kerralla ulkoiluttaa pojat erikseen, jotta Miko saa tehdä yhden pissan ulkoilunsa. Olin hyvin iloisesti yllättynyt ettei Rio tänäkään vuonna välittänyt juurikaan paukuista. Se yritti saada ulkona Mikoa leikkimään ja oli normaali iloinen itsensä. Kyllä se varmasti kovemmassa räiskeessä pelkäisi, mutta ilotulitteiden ampumisajan ulkopuolella ulkoiluissa ei ollut mitään ongelmaa. En kuitenkaan uskalla liikaa iloita. Ääniarkuus kun alkaa usein vasta myöhemmällä iällä ja tuollainen Rion kaltainen yleisestikin pelokas koira tulee suuremmalla todennäköisyydellä ääriaraksi kuin perusrohkea koira. Mutta olen silti iloinen tämänhetkisestä tilanteesta. Reipas Rio! :)

Seuraavana aamuna ulkoilutin pojat erikseen eikä alkuun Mikonkaan kanssa ollut mitään ongelmaa, kunnes se kesken ulkoilun yrittikin kääntyä kotiin. Olimme pikkumetsässä, jossa ei ollut ilotulitteiden jämiä, joten en tiedä mikä sitä ahdisti. Päivälenkille olin lähdössä molempien kanssa, mutta Miko ei halunnut lähteä ilman isäntää. Vaikka isäntä sitten tulikin mukaan, niin Miko yritti lenkin alkuvaiheessa kääntyä kotiin. Näin jatkui koko alkuviikon eli Miko halusi isännän mukaan (suostui kyllä lähtemään ilmankin) ja yritti lenkin alkuvaiheilla vetää kotiin. Eikä enää missään ole pamahdellut. Nyt alkaa jo olla normaalia.

Rio oli viime yönä oksennellut muutaman kerran. Pojat saivat ruuan seassa uutta märkäruokaa, joka ei ehkä ollut Riolle sopivaa. Ilmeisesti oksentelu on saanut Rion juomaan yöllä (ehkä useampaan kertaan), sillä se teki aamulla tähän mennessä pisimmän pissansa ikinä. Ensin Rio teki pari normaalia pitkähköä koivennostoa ja sitten tuli tämä superpitkä. Rio seisoi hangessa toinen koipi ojossa ja sitä kesti ja kesti. Ihan kuin Rio olisi jäätynyt paikalleen. En varmaan valehtele, jos sanon, että se kesti puoli minuuttia. Aamulla Rio oli reipas eikä vaikuttanut yhtään huonovointiselta.

Iltapäivällä oli jo 16,5 astetta pakkasta. Ulkoilu jäi lyhyeksi, sillä Miko paleli. Riokin vähän nosteli tassuja, mutta Miko oli vähän surkean oloinen ja yritti kääntyä jo toisesta risteyksestä kotia kohden. Ostin pojille viime vuonna fleecetöppöset, joille ei silloin tullut käyttöä. Täytyy kokeilla niitä iltalenkillä. Riolle joskus syksyllä sovitin tossuja etujalkoihin eikä Rio silloin voinut pistää kumpaakaan etujalkaa maahan :D

Loppuvuonna ja nyt tammikuun ensimmäisinä päivinä pojat ovat leikkineet aika paljon. Erityisesti Miko on ollut haastamassa Rioa leikkiin. Miko tuijottaa Rioa ja murisee sekä välillä huitoo etutassulla. Rio ei tuosta haastamisesta kauheasti tykkää ja se saattaa yhtäkkiä syöksähtää Mikoa kohden kerran kovasti haukahtaen. Ja sitten se nuolee Mikon naamaa.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Tältä näytti vuosi 2016

Vuosi on vaihtunut, joten on aika hieman muistella mennyttä vuotta. Vuoden ensimmäinen puolisko oli enemmän koiraharrastuspainotteinen. Rion kanssa panostin käsittelyyn totuttamiseen käymällä näyttelykoulutuksissa ja -treeneissä sekä muutamissa mätsäreissä. Se tuotti tulosta ja Rion toistaiseksi viimeisessä näyttelyssä, jossa oli myös harjoitusarvostelija, käsittely sujui täydellisesti. Toisten koirien kanssa ravaaminen vielä vaatii harjoittelua, mutta yksilöliikkeissä pääsimme ihan kivaan vaiheeseen. Ja sitten päätin jättää näyttelyt toistaiseksi. Ne ovat liian stressaavia sekä Riolle että minulle (Rion kanssa, ei muuten). Vuoden 2016 aikana taisivat kaikki Rion ikävät ominaisuudet tulla esille. Olen ihan valtavan harmissani Rion luonteesta. Sen oli tarkoitus olla "se parempiluonteinen koira", mutta siitä tulikin jotain ihan muuta. Sellainen koira, jonka vuoksi haluaisi muuttaa jonnekin kauas kaikista. Sellainen koira, joka on saanut miettimään, haluanko enää koskaan koiraa näiden jälkeen. Noh, ei oikeasti näin huonosti asiat ole, mutta joskus tulee epätoivon hetkiä. Oman perheen kanssa Rio on mitä ihanin koira.

Pojat ovat onneksi pysyneet terveinä. Silti vuoden jälkimmäinen puolisko oli eläinlääkäripainotteinen. Mikolla eturauhanen vaivasi kahteen otteeseen, mutta muuten sen ell-käynneillä oli muu syy. Rion ell-käynnit liittyivät sen selvittelyyn, mistä Rion runsas virtsaaminen johtuu. Syy ei ole vieläkään tiedossa.

Tammikuu
Mikolla oli tuttuun tapaan vuodenvaihteen tienoilla tytöt kovasti mielessä. Palattuani töihin joululomalta Miko oli työpäivien aikana ulvonut kotona, jonka vuoksi Miko oli yhden viikon muualla kuin kotona työpäivät, ensin mukana töissä ja sitten äidillä hoidossa. Eläinlääkärissä todettiin suurentunut eturauhanen ja Miko sai Tardak-piikin. Kastrointia ja muita vaihtoehtoja harkitsin huolella, mutta asia ei lopulta edennyt. Osallistuimme Mikon kanssa rt-epiksiin, joista ei tullut tulosta avoimen luokan 66 pisteellä. Rio kävi pentunäyttelyssä Kaapelitehtaalla ja oli ainoana osallistujana ROP-pentu. Lahden pentunäyttelyssä Rio oli niin ikään ainoa osallistuja, mutta toistaiseksi ainoassa maassa tutkimisessa Rio väisti niin, että KP jäi saamatta. Mikolla alkoi Nose Work –kurssi. Loppukuusta Mikon takaosa alkoi yhtäkkiä kipuilla niin, että kosketus sai sen huutamaan kivusta eikä se mielellään liikkunut. Lannerangasta löytyi kolme kipupistettä ja Miko sai kipulääkekuurin. Vaiva meni onneksi lääkkeillä ja levolla ohi. Rio kävi kerran tuuraamassa Mikoa Nose Work –treeneissä ja hyppytekniikkatreeneissä, joissa harjoittelimme putkea ja kuolleelle palkalle menoa. Riolle osallistui kahdesti näyttelykoulutukseen.


Helmikuu
Rion viimeinen pentunäyttely oli Lahdessa. Rio oli jälleen ainoa osallistuja ja oli ROP-pentu. Rio pääsi kahdesti mukaan Mikon hyppytekniikkatreeneihin harjoittelemaan putkea ja hypyn tarjoamista. Rio osallistui kahdesti kooikereiden arkitokoon






Maaliskuu
Rio pääsi totuttelemaan uuteen halliin, kun kävimme Purinalla kasvattikodin treeneissä. Rio pääsi myös tekemään putkea ja leikkimään Muru-siskon kanssa. Rio pääsi Mikon sijasta hyppytekniikkatreeneihin, joissa jatkoimme putken harjoittelua ja hypyn tarjoamista. Mikon Nose Work –kurssi päättyi. Alkuun Miko oli kuin mallioppilas, mutta kurssin edetessä etsintätehtävät kävivät sille liian vaikeiksi. Tai todennäköisesti Miko paineistui treeneissä ja siksi oli kovin passiivinen. Mikon kanssa osallistuimme seuramme järjestämään rallytokokoulutukseen, jossa kouluttaja oli rt-tuomari Tiia Hämäläinen. Rio kävi tutustumassa agilitykisojen tunnelmaan Purinalla. Rio osallistui kooikereiden arkitokoon ja kävi kahdesti näyttelykoulutuksessa.


Huhtikuu
Rio korkkasi viralliset näyttelyt junioriluokassa Lahden kv –näyttelyssä saaden H:n. Aloitimme Rion kanssa kymmenen viikkoa kestävän Häirikköluokka –kurssin, jolta haimme vinkkejä Rion haasteisiin. Rio kävi jäljestämässä isänsä Lokin kanssa ja löysi sorkan lyhyen jäljen päästä, vaikka jäljestäminen oli vielä hieman epävarmaa. Miko ei päässyt ollenkaan hyppytekniikkatreeneihin, sillä otin Rion treenikaveriksi hyppyjä ja putkia harjoittelemaan.


Toukokuu
Osallistuimme Rion kanssa Outin Harjun vetämään agilitykoulutukseen, joka oli tarkoitettu Ollin jälkeläisille ja jälkeläisten jälkeläisille. Rion pentueesta mukana olivat Rion lisäksi Muru ja Oiva sekä emä Aia. Rio teki putkea ja hyppyä, ensimmäistä kertaa taisi myös olla kaksi hyppyä peräkkäin. Treenit menivät hyvin eikä Rio ahdistunut hallin äänistä. Miko täytti 7 vuotta ja vietti synttärit rotuyhdistyksen järjestämässä rt-koulutuksessa Lahdessa. Kouluttajana oli rt-tuomari Taru Leskinen. Saimme todella hyviä vinkkejä mm. seuraamiseen ja käännöksiin. Rio oli mätsärissä FCI ryhmän 8 punaisten voittaja ja pääsi pyörähtämään BIS-kehässä. Kesäkauden treenit alkoivat, Mikolla rallytoko ja Riolla agility ja toko. Rio osallistui kakkoserkkariin, josta tuloksena JUN EH 3. Rio kävi näyttelytreeneissä. Miko ja Rio kävivät mätsärissä, jossa Rio oli sinisten 4. Helsingin kv-näyttelystä tuloksena oli jälleen JUN EH 3. Miko sai rallytokon avoimesta luokasta ensimmäisen hyväksytyn tuloksen AVO 76 p.


Kesäkuu
Häirikköluokka –kurssi päättyi. Saimme hyviä vinkkejä ohituksien ja ihmiskohtaamisten harjoitteluun, vaikka niitä ei ole vielä kauheasti hyödynnetty...  Kesätreenit päättyivät. Mikon rallytokotreenit menivät kevätkaudella pääosin hyvin. Rio yllätti agilityssa; se ei hermoillut turhia ja oli aina innokas. Tokotreenit hallissa olivat haastavia ja jätimmekin syyskauden treenit pois. Molemmat pojat osallistuivat kooikerhondjien erikoisnäyttelyyn Vääksyssä. Esiintyminen ja tutkiminen menivät molemmilta hyvin. Riolle H ja Mikolle EH. Näyttely jäi molemmilla vuoden viimeiseksi näyttelyksi, Mikolla näyttely jäi koko elämän viimeiseksi. Rio täytti vuoden.


Heinäkuu
Lähdin Mikon ja äitini kanssa muutamaksi päiväksi Etelä-Pohjanmaalle lomailemaan. Miko sai laatuaikaa minun kanssa (ja lomaa Riosta). Naapuruston juoksuiset työt alkoivat aiheuttaa harmia ja Miko joutui eläinlääkärille. Eturauhanen oli hieman suurentunut, muttei aristava, joten ell epäili, että eturauhasvaivat olivat vasta tuloillaan. Miko sai Tardak-pistoksen ja antibiootit virtsanäytteessä havaittuun tulehdukseen. Rio osallistui näyttelykoulutukseen.


Elokuu
Rion ”pissavaivoja” selviteltiin eläinlääkärissä, mutta mitään syytä ei löytynyt. Eläinlääkärillä oli pieni epäilys Addisonin taudista kohonneen urea-arvon vuoksi. Eläinlääkärin kanssa sovittiin soittoaika, kun virtsaviljelyn tulokset ovat valmiit. Miko kävi rokotuksilla. Suunnitelmat Mikon kastroinnista selkiytyivät.






Syyskuu
Rio osallistui hyppytekniikkakoulutukseen, jossa kouluttajana oli Mari Sydänmaanlakka. Rio kävi toisen kerran eläinlääkärissä ”pissavaivojen” vuoksi. Urea-arvo oli normaali, mutta ell epäili edelleen Addisonin tautia, koska Rio on pelokas. Ell ehdotti ajan varaamista toiselle eläinlääkärille ultraäänitutkimukseen. Mikolla oli rallytokokisa, josta ei tullut tulosta pistesaldon jäädessä 37:ään. Miko ja Rio kävivät silmäpeilauksessa ja Riolta tutkittiin myös polvet. Molemmilla oli terveet silmät ja Riolla 0/0 polvet. Miko kastroitiin.


Lokakuu
Leikkauksesta toipuva Miko oli välillä ihan mahdoton, sillä tarve nuolla haavaa oli suuri. Rio kävi uä-tutkimuksessa, jossa ei löytynyt mitään erityistä, joka voisi selittää ”pissavaivat”. Eturauhanen oli hieman aristava ja epähomogeeninen, jonka vuoksi Rio sai Tardak-pistoksen. Vaikutuksen lakattua soittelin eläinlääkärin kanssa, joka oli sitä mieltä, ettei jatkotutkimuksia tarvita. Toistaiseksi ei ole tiedossa, miksi Rio välillä öisin pissaa petiinsä ja harvemmin eteisen matolle. Meillä alkoi omatoimitreenivuoro joka toinen viikko Konalassa.


Marraskuu
Miko kävi hammashoidossa. Mikon hampaat saivat kehuja hyvästä kunnosta. Siltä poistettiin hammaskiveä ja plakkia, joita oli seitsemän vuoden aikana kerääntynyt aika vähän. Kastrointihaavaan oli ilmeisesti jäänyt pala sulamatonta tikkiä, jonka Miko oli repinyt pois ja siksi se joutui pitämään kauluria jonkin aikaa. Treenivuorolla teimme Mikon kanssa rallytokoa ja Rion kanssa agilitya, mm. hypyn tarjoamista kun kaksi hyppyä oli peräkkäin.


Joulukuu
Rio kävi rokotuksilla. Rio ehti olla reilun kuukauden ilman rokotesuojaa, sillä Tardak-piikin saaminen ajoittui samaan kohtaan kuin rokotukset olisi pitänyt uusia. Treeneissä teimme Rion kanssa mm. hyppysuoraa ja renkaan tarjoamista. Mikon kanssa keskityimme rallytokon käännöksiin ja se pääsi tekemään pieniä pätkiä agilitya. Joulua vietimme äitini luona. Vuosi vaihtui kotona ihan leppoisissa tunnelmissa.




Tavoitekatsaus
Mikon kanssa tavoitteena oli saada edes yksi hyväksytty tulos rt:n avoimesta luokasta ja toiveissa RTK2. Tavoite toteutui, toive ei. Agilityssa oli toiveena päästä vielä kisaamaan, mutta toiveet haudattiin jo alkuvuodesta. Lisäksi tavoitteena oli tehdä jotain kivaa Mikon kanssa. Toivottavasti se toteutui :) Ainakin alkuun Nose Work vaikutti olevan Mikolle mieleistä ja lenkkeilystä ilman Rioa se tuntui nauttivan.

Rion kanssa tavoitteena oli aloittaa ohjatut agilitytreenit ja treenata sitä ennen putkea, hypyn tarjoamista, kiertämistä ja eteen lähettämistä. Kaikki tavoitteet toteutuivat. Tavoitteena oli treenata tokon ja rallytokon liikkeitä. Tämä tavoite täyttyi ainakin tokon osalta, siltä olimme treeniryhmässä. Rt-treeneiksi voi ehkä laskea oikealla seuraamisen. Jäljestystä oli tarkoitus jatkaa ja jatkettiinhan me, yhden jäljen verran. Tavoitteena oli käydä useammassa näyttelyssä. Kolme pentunäyttelyä ja neljä virallista näyttelyä täyttivät tämän tavoitteen. Messariin en Rioa aikomuksista huolimatta ilmoittanut. Tavoitteena oli myös kehittää esiintymistä ka tehdä tutkimisesta mukavampaa. Siinä kyllä onnistuimme, kiitos useille näyttelytreeneille ja mätsäreille. Viimeisenä tavoitteena oli harjoitella uusia temppuja ja hyödyllisiä taitoja sekä saada ohitukset kuntoon. Temppuja Rio ei osaa, mutta ehkä jotain hyödyllisiä taitoja. Ohitukset eivät ole kunnossa, koska en ole nähnyt riittävästi vaivaa niiden eteen.