tiistai 29. syyskuuta 2015

Mikon rallyt

Sunnuntaina osallistuimme Mikon kanssa rallytokoepiksiin, jotka järjestettiin samassa hallissa, jossa treenaamme hyppytekniikkaa. Olimme AVO-luokan kuudesta osallistujasta viimeisiä. Radalla oli vaikeita kylttejä, kuten täyskäännös vasempaan. Alussa Miko kävi haistelemassa lähtö-kylttiä ennen kuin olimme asettuneet lähtövalmiuteen. Meno tuntui yhtä tahmealta kuin aikaisemminkin ja radan loppupuolella jo itsekin turhauduin, kun peruuttaessa eteen istuminen ei tahtonut onnistua. Yritin kävellä reippaammin, mutta ongelmana oli se, että ehdin ennen Mikoa kyltille. Tosin ehkä vain luulin käveleväni reippaammin, sillä Saara meinasi, että molemmat olisi voinut mennä reippaammin. Täytyy ehkä seuraavissa epiksissä tehdä niin, että kävelen reippaasti ja jos Miko ei ole vierellä kyltin kohdalla, niin ohitamme sen kyltin. Oli radalla ihan hyviäkin kohtia, kuten pujottelu juosten ja houkutus. Tuomari ei ollut tiukka ja saatiin tulokseksi 79 pistettä. Kokonaisvaikutuksesta lähti -3 pistettä ja syynä ilmeisesti tuomarin kommentti "tempo turhan hidas koko ajan". Takana on nyt kahdet epäviralliset ja kahdet viralliset avoimen luokan kokeet. Epiksistä hyväksytyt tulokset ja virallisista ei. Seuraava virallinen koe saa olla vasta ensi vuonna. Sitä ennen yritetään saada kisatilanteesta yhtä mukava kuin treeneistä.

Maanantaina oli viimeiset kesäkauden rallytokotreenit. Oikeasti treenit loppuivat jo viime viikolla, mutta meillä oli korvaava kerta, kun kesätauon jälkeen jatkoimme muita viikkoa myöhemmin. Olimme poikkeuksellisesti ulkona treenaamassa, sillä hallissa oli talkoot. Hallin kapeus hankaloittaa ratojen tekoa, mutta kentällä tilaa riitti. Rata oli AVO/VOI-tasoinen. Rata oli muunneltu edellisen virallisen rallytokokokeemme AVO-luokan radasta ja lopussa oli voittajaluokan liikkeitä. Miko oli todella hyvässä vireessä ja koko rata meni kivasti paria haistelua lukuun ottamatta. Voittajaluokan liikkeitä olivat puolenvaihto jalkojen välistä, liikkeestä maahan oikealla puolella ja puolen vaihto takaa. Puolenvaihdot ovat helpohkoja, mutta se on vaikeaa, että saa Mikon pysymään oikealla. Kun liikkeestä maahanmeno -kyltiltä jatkoimme matkaa, Miko siirtyi automaattisesti vasemmalle puolelle seuraamaan. Lopuksi teimme käytösruudun. Nämä olivat parhaat rallytreenit tällä syyskesäkaudella. Kun vielä saman fiiliksen saisi kisoihin asti.

Sunnuntai-iltana kävimme kaikki yhdessä lenkillä. Lenkin lopussa Miko nosti koipea lyhtypylvääseen ja Rio otti mallia. Ei se kuitenkaan pissannut, mutta koipi nousi komeasti. Maanantaiaamuna Rio sitten kokeili oppimaansa käytännössä ja pissasi koipi ojossa. Pikkumies käyttäytyi kuin isomies, voi toista. Koivennosto ei ole enää sen jälkeen toistunut, mutta sen aika onkin myöhemmin.

Nyt ollaan jo vihdoin päästy harjoittelemaan nätisti kulkemista. Jos Rio haluaa kovasti nameja, niin se helposti kulkee joko sivuttain tai peruuttaa. Siinä saa varoa, ettei astui toisen tassuille.


Maanantai-iltana Rioa jännitti meidän rapun vieressä tupakalla istunut nuori nainen. Rio kerran haukahti hänelle. Se kyllä harmitti. Täytyy vaan kunnolla panostaa siihen, että Rio saa paljon kivoja kokemuksia vieraista ihmisistä. Rio on varautunut niin kuin Mikokin, mutta se on vielä niin nuori, että meillä on kaikki mahdollisuudet saada siitä yhteiskuntakelpoinen koira. Ja onhan Rio kovin kiinnostunut vieraista ihmisistä, mutta sitten jännittää, jos he meinaavatkin tervehtiä. Samainen nainen samalla paikalla ei enää tänään päivällä ollutkaan niin jännittävä.

Matonsyöjä

lauantai 26. syyskuuta 2015

Rio 14 viikkoa

Riolla on nyt ikää 14 viikkoa ja painoa 4,7 kg. Vaaka meni vaihtoon, sillä keittiövaa'alla voi punnita vain 5 kiloon asti. Rion punnitsemiseen tarvitsen leikkuulaudan avuksi, sillä muuten iso poika ei mahdu vaa'alle. Siksi suosiolla siirryttiin henkilövaakaan, joka ei välttämättä anna luotettavia lukemia. Syy siihen on se, että punnittavan ollessa riittävän kauan paikallaan, lukema "lukittuu" näytölle. Olisi helpompaa punnita, jos näin ei kävisi, sillä välillä kestää saada se viimeinenkin jalka vaa'alle. Ehkä kuuden punnitsemiskerran jälkeen päätin, että 4,7 kg saa olla oikea paino, sillä sen lukeman sain kolmesti. Korkeutta pennulla on noin 29 cm (keksin tosi kätevän ratkaisun mittaamiseen ja nyt saan tarkempia tuloksia). Miko mitattiin ensimmäisen kerran 14-viikkoisena ja silloin se oli n. 34 cm.


Kuvat 14-viikkoisesta otettiin taas vähän hätäisesti, joten ihan ei ole parhaita mahdollisia seisotuksia tälläkään kertaa.





Torstaina kävimme Viikissä tapaamassa Irra-bretonia. Pennut saivat aluksi leikkiä tutulla nurmikolla ja sitten siirryimme hieman suojaisammalle nurmialueelle. Paikasta toiseen vaihtaessa tulikin ihan hyvää ulkoiluharjoitusta eli kaverin kanssa kävelyä (ilman, että leikitään), pyöräilijöiden ja koirien ohituksia. Koiria meni läheltä useita ja olin iloinen, ettei Rio jännittänyt niitä niin paljon, että olisi yrittänyt karkuun. Iltasella kotona Riolle maistui uni erittäin hyvin.






Tässä kuvassa Riosta tulee Loki mieleen

Perjantaina oli Rion ensimmäinen pentuleikkikoulu koira- ja kissakoulu Heiluva Hännässä. Mukana oli neljä pientä pentua ja yksi aikuinen, joka katseli aidan takaa pentujen touhuja. Ulkona odotellessa Rioa hermostutti kovasti. Odottelimme hetken portailla istuen. Sillä ei ollut mukava olla sylissä ja maassa Rio yritti lähteä poispäin ja se alkoi vinkua, kun ei päässyt. Sisälle menimme yksitellen ja otimme oman paikan tilasta. Aluksi annettiin pentujen rentoutua ja kokeiltiin syövätkö ne. Riolle maistui nakin palat erinomaisesti ja sisällä se oli jo selkeästi rennompi. Rio alkoi kiinnostua toisista pennuista.

Pennut jaettiin pareihin ja Riolle kaveriksi tuli sitä hieman nuorempi ja pienempi tyttönen, tanskalais-ruotsalainen pihakoira luulisin. Rion kaveria jännitti kovasti ja se haki alkuun turvaa sekä oman emännän selän takaa että tuolin takaa. Välillä Rioa piti vähän kädellä estää, jotta toinen pentu sai tilaa eikä kokenut oloaan epämukavaksi, mutta muuten Rio oli tosi kivasti pennun kanssa. Rio yritti saada tyttöä leikkimään, mutta ei käynyt päälle kuin yleinen syyttäjä. Mutta sitten Rio alkoi astumaan kaveriaan. Jonkin aikaa Rio vain jatkoi astumisyrityksiään, joihin tarvittaessa puututtiin. Se kummastutti, sillä Rio ei ole aikaisemmin ollut yhtä innoissaan astumassa. Mikoa ja Irraa se on välillä yrittänyt astua, mutta ne ovat olleet lyhyitä hetkiä. Välissä pidettiin pissatauko. Tauon jälkeen tyttö reipastui ja lopuksi nähtiin jo ihan kunnon leikkiä. Kun väsy alkoi tulla, niin Riolla meni pariin otteeseen yli sen kiihtyessä liikaa ja silloin pidettiin pienet tauot. Aina välillä kutsuin Rioa luokse ja tosi hyvin se malttoi jättää leikkikaverinsa ja tulla luokse. Paitsi sitten, kun leikit olivat kiivaimmillaan. Pentuleikkikoulu oli mukava kokemus ja oli kiva, että ohjaaja piti huolen, ettei pennuille tule ikäviä kokemuksia ohjeistamalla omistajia. Täytyy tulla uudestaankin.


Keskiviikkoiltana kävi ihme juttu. Olimme Mikon kanssa palailemassa iltalenkiltä, kun meidän talon kulmalla Miko bongasi pupun ja syöksähti sen perään. Nykäisy tuli sen verran yllättäen ja kovaa, että Mikon hihna pääsi kädestäni. Ja niin tanner vaan tömisi, kun Miko paineli pupun perään. Minä jäin hiljaa seisomaan ja miettimään kuinka kauaksi Miko mahtaa kadota. Turha sen perään oli huutaa. Noin kymmenen metrin päässä Miko kuitenkin pysähtyi parkkipaikan edustalle. Kutsuin Mikoa ja se tuli luokseni saman tien. Olin niin hämmästynyt tästä, että otin vain hihnan käteen ja jatkoimme matkaa. Namia ei ollut mukana, joten en olisi voinut palkata, mutta olisin voinut edes kehua. Mikoahan ei voi pitää vapaana, koska se on niin hajujen ja riistan perään ettei se juurikaan kuuntele (eli on huonosti koulutettu), joten siksi Mikon reagoiminen kutsuuni oli ihme.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Mallipojat

Sain tänään sähköpostiini ShowHAU Roadshow -tapahtumassa otetut kuvat, tai siis kaksi parasta kuvaa kummastakin. Ihan kivoja kuvia :) Miko oli enimmäkseen korvat taaksevedettynä, mutta välillä se hetkeksi höristi korviaan. Rioa pelotti uusi tilanne ja kuvaajan kamerasta kuulunut ääni, mutta ainakin vasemman puoleisessa kuvassa Rio on ihan rennon näköinen.




Mikolla oli maanantaina rallytokotreenit. Teimme radanpätkän, jossa teemana oli jäävät liikkeet. Moni niistä olikin meille ihan uusia. Jälleen Mikolla oli hyvä vire ja kouluttaja, joka oli myös vastaavana koetoimitsijana meidän kahdessa edellisessä rallykokeessa, ihmetteli miten Miko voi olla niin erilainen treeneissä ja kisoissa. Kisatilanne on Mikolle paineistava. Sanoin, että mielestäni hihnattomuus lisää paineistumista, sillä AVO-luokan kokeet ovat menneet huonommin kuin ALO-luokan kokeet eivätkä liikkeet ole merkittävästi vaikeutuneet. Kouluttaja suositteli käymään ahkerasti epiksissä, jotta Miko saa kisakokemusta. Viikonloppuna olisi epikset, jos vaan mahdutaan mukaan. Treenit menivät mukavasti ja oli kiva tehdä uusia liikkeitä. Putkikin oli ensimmäistä kertaa radalla.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kolme kappaletta mietteitä ja putki

Sohvakaverit
Miko hyppäsi 12-viikkoisena ensimmäisen kerran sohvalle, ruuan perässä. Myös Rio hyppäsi sohvalle ensimmäisen kerran 12-viikkoisena eli viime viikonloppuna. Sekin ruuan perässä. Muutaman kerran se on sen jälkeen tullut sohvalle, mutta ei se vielä niin helppoa ole, että Rio usein sohvalla kävisi. Syön usein sohvalla ja nyt pari kertaa onkin tullut kiire nostaa leipälautanen tms. ylös, kun yhtäkkiä Rio on ponkaissut viereen. Ja se kun on tuollainen ahnepossu. Tänään Rio on kahdesti tullut omin päin alas. Ensimmäinen kerta oli joskus aamupäivällä, kun nukuin poikien kanssa sohvalla. Rio makasi lähellä reunaa ja havahduin, kun kuului "tömps". Rio makasi maassa, joten ilmeisesti se oli pyörähtänyt ja tippunut. Toisella kertaa pojat painivat sohvalla ja nousin ylös hakemaan kameraa. En osannut ajatella, että Rio voisi lähteä perääni, mutta niin vaan se loikkasi alas ja liukui liukkaalla lattialla vielä merin tai puolitoista eteenpäin. Pitää olla varovaisempi.

Sisäsiisteyden kanssa tunnen joskus epätoivoa. Miko oli tosi helppo. Eteisissä oli sanomalehdet ja niille se teki aina tarpeensa, paria vahinkoa lukuun ottamatta. Matot oli nostettu pois, joka varmasti auttoi asiaa. Rio on sitten ihan toinen juttu. Se pissaa (ja kakkaa) ihan mihin vaan. Se voi pissata sanomalehdelle, matolle, lattialle tai petiinsä. Välillä tuntuu, että pissat tulevat aina matolle. Ihan kiitettävästi Rio tekee tarpeitansa ulos ja silloin välillä, kun kakat tulevat sisälle, voi vaan katsoa peiliin. En ole yhtä ahkerasti kuskannut Rioa ulos kuin Mikoa aikanaan. (Mikon pentuaikana olin alkuun neljä viikkoa kotona lomalla, joten oli helppo viedä usein ulos ja olinhan silloin vielä paljon nuorempi ;) Silloin vielä jaksoi. Nyt on niin paljon kaikkea muutakin, ettei jaksa nähdä niin paljon vaivaa. Kootut selitykset :) ) Hetken jo luulin, että Rio pidättää koko yön, sillä sanomalehdet olivat aamuisin kuivia. Mutta sitten huomasin, että sehän tekeekin tarpeensa matolle. Ei ole meillä kotona ihan kauhean raikkaat sulotuoksut... Tänä viikonloppuna taas toiveikkaana ajattelin, että pentu pidättää koko yön, kunnes tänään huomasin, että se on pissinyt petiinsä. Ilmeisesti muutamankin kerran. Kun menemme ulos, niin heti ensimmäiseksi Rio tekee tarpeensa (paitsi silloin, kun olen hieman liian myöhään lähtenyt ulos), joten kyllä tämä vielä tästä.

Vemmelsääri

Juurikaan Rio ei vielä osaa mitään. Se osaa odottaa ruokaansa, kunnes saa luvan syödä. Muuten se ei vielä osaa mitään käskystä. Ensimmäinen asia, jota naksuttelin Riolle, oli kosketusalusta, jota Rio käy nyt jo hienosti pari metrin päässäkin koskemassa. Istumista ja kulhoon menemistä olen myös naksutellut. Istumiseen olen jo ottanut sanaa mukaan. Rio osaa pistää kulhoon jo molemmat etutassut, mutta se vaatii vielä paljon vahvistamista ennen kuin voidaan edetä. Perjantai-iltana aloitin maahanmenon opettelun. Aloitin niin, että houkuttelin Rioa tulemaan jalkani alta. Naksautin, kun se painautui maahan. Muutaman kerran jälkeen pidimme tauon ja tauon aikana Rio meni maahan (muuten se ei sitä juurikaan tee, muuten kuin mennessään lepäämään tai leikkimään lelulla). Naksautin siitä ja sen jälkeen aloin odottaa maahan menon tarjoamista. Välillä Rio meni maahan yritettyään ensin kaikenlaista muuta. Vaati jokusen kerran maahan menosta naksauttamisen, kunnes Riolla välähti. Sitten se alkoi tarjota sujuvaa maahan menoa. Aikomuksena on ollut naksutella ulkona mm. ihmisten ja koirien ohittamisesta, nätisti kulkemisesta ja luoksetulosta, mutta vielä naksutin ei ole kulkeutunut mukaan.

Miko 13 vko ei ole pörröinen ja korvakorut on hyvässä mallissa

Rio 13 vko on pörröinen...

...ja korvakorut tulossa (mutta ei yhtä runsaasti)

Lauantaina Taina poikkeisi tervehtimässä Rioa. Alkuun Rio jännitti Tainaa, mutta kyllä se sitten lähti leikkimään Tainan kanssa. Välillä Rio hepuloi joko lelun kanssa tai ilman. Hienosti se jätti huomiotta ohi kulkeneet ihmiset ja koirat. (Ei kyllä kauheasti sellaista pelkoa ole, että Rio lähtisi vieraiden ihmisten tai koirien luo, ennemmin se lähtisi karkuun.) Saimme Tainalta kevyen putken, joka olikin kooltaan aika iso. Onneksi se on hyvin kevyt ja menee pieneen tilaan. Vaikka Rio jännittää ihmisiä ja koiria, niin muuten se on ihan rohkea. Sitä ei yhtään haittaa, vaikka putki liikkui olohuoneen lattialla (Mikolle putken liikkuminen on kauhistus). Rio peuhasi putken sisällä, hyppi sitä vasten ja meni sen ali.

Miko

Rio

Pojat

lauantai 19. syyskuuta 2015

Rio 13 viikkoa / 3 kk

Eilen Riolla tuli 13 viikkoa ikää täyteen ja tänään 3 kuukautta. Kohta ei enää tarvitsekaan laskea ikää kuin kuukausissa. Painoa Riolla oli 4,3 kg eli vihdoin ollaan neljässä kilossa. Painovertailussa Miko, jonka paino oli noussut viikossa 1,3 kg(!), Rio ja Loki. Riolla paino nousi nyt enemmän kuin viimeksi ja varmaan kohta se on taas isän kanssa samoissa lukemissa.


Täytyy yrittää seisotuskuvia uudestaan vielä nyt viikonloppuna, mutta tässä yksi kuva 13-viikkoisesta:

Vertailun vuoksi Rio 8 viikkoa:

Jalat pennulla on ainakin kasvanut. Erityisesti takajalat :)

Keskiviikkona kävimme Rion kanssa Mustissa & Mirrissä ostamassa valjaat. Myyjä suositteli kahta mallia, joissa oli säätömahdollisuus myös kaulan ympäriltä. Toinen oli Rukan, sama malli kuin Mikollakin on, ja toinen Hurtan. Rukalta ei ollut sopivaa kokoa saatavilla, joten mukaan lähti Hurtta Dazzle -valjaat. Varmaan kalleimmat mahdolliset valjaat... Mutta tulipahan nyt pennulle valjaat sekä samalla näkyvyyttä pimeään. Kuva Riosta valjaineen tulee myöhemmin. Hieman kotona aloin epäröimään valjaiden sopivuutta, mutta ainakaan toistaiseksi Rio ei ole alkanut yskiä vetäessä. Mielestäni rintakappale jää liian ylös, mutta ei kai se sitten paina kurkkua. Mustissa & Mirrissä Rio tapasi corgipennun, jonka kanssa se kävi tekemässä tuttavuutta. Tuolloin liikkeen vaaka näytti 4,1 kg.

Tällä viikolla Rio ei päässyt tapaamaan Irra-bretonia ja eilisen pentuleikkikoulunkin jouduin perumaan, sillä olen ollut koko viikon flunssassa. Eilen tein etäpäivän lakkojen vuoksi. Koko päivä meni sohvalla pyjamassa köllötellen. Välillä oli hieman haasteita löytää ergonomista työasentoa :) Riolla on kuitenkin leikkiseuraa riittänyt, sillä Mikon kanssa ne painivat monta kertaa päivässä. Video on viime viikolta ja kuvat eiliseltä.







sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Tapahtumarikas viikonloppu

Lauantaina Mikolla oli rallytokokoe Malminkartanon sirkuskentällä eli kävelymatkan päässä meiltä. Tuomarina oli Iiris Harju ja tuomariharjoittelijana jälleen Riikka Timonen. Pidin ihan todennäköisenä, ettei tulosta tule tälläkään kertaa, sillä sekä tämän kisan että edellisen kisan tuomarit ovat tiukkoja. Radalla oli monia haastavia kylttejä ja ensimmäistä kertaa istumisesta täyskäännös vasemmalle. Vasemmalle kääntymistä oli kolmesti.


Miko tuntui vähän laiskalta jo omaa vuoroa odotellessa, mutta vasen täyskäännös ja pyörähdys onnistuivat hyvin. Ja eteen istuminen onnistui myös hyvin. Hyvin ei enää mennyt siinä vaiheessa, kun pääsimme radalle. Jouduimme uusia jo ensimmäisen kyltin Mikon mentyä haistelemaan kylttiä. Jälkikäteen ajateltuna ei varmaan olisi pitänyt uusia, sillä eihän siitä olisi -10 tullut. 360 vasempaan -kyltiltä saimme -10 väärin suoritetusta tehtävästä rintamasuunnan vuoksi. Tätä virhettä en radalla tajunnut, mutta Miko jäi alussa seisomaan ja siksi meillä oli hetken aikaa eri rintamasuunta. Liikkeestä maahan -kyltin uusin, sillä Miko meni istumaan. Harjoitellessa joka kerta niin hienosti onnistunut pyörähdys ei tietenkään onnistunut radalla. Meinasin uusia, kunnes tajusin, että olen jo käyttänyt sallitut kaksi uusimista.


Lämmin auringonpaiste vielä lisäsi Mikon paineistumisesta johtuvaa hitautta ja laiskannäköistä menoa. Tuntui tosi turhauttavalta yrittää saada Mikoa tulemaan mukaan tai tekemään edes yksinkertaisia juttuja, kuten istumista. Ikinä ennen meno ei ole tuntunut niin huonolta kisoissa, joten ihan hyvä vain, ettei loppuvuodesta tainnut olla kisoja lähistöllä. Virhepisteitä tuli 40 eli pisteet eivät riittäneet hyväksyttyyn tulokseen. Saimme vähennyksiä pääasiassa puutteellisesta yhteistyöstä ja vinoista asennoista (-9 p.). Muut pistevähennykset olivat ohjaajavirheestä ja koiran pois asennosta olemisesta sekä kahdesta uusimisesta (-11 p.) ja loput kahdesta väärin suoritetusta tehtävästä. Pistevähennyksistä jäi ihan hyvä fiilis, sillä ne olivat ihan oikeutettuja ja ilman noita isompia virheitä olisi ollut ihan ok pistesaalis kasassa.


Rio oli mukana kisapaikalla tottumassa kisatunnelmaan. Kuljimme Purina Areenan ohi, jossa oli agilitykilpailut menossa, joten Rio pääsi myös vähän kauempaa aistimaan agilitykisojen tunnelmaa. Kotiin koukkasimme vielä kaupan kautta. Aika pitkä reissu tuli ja kotona oli hyvin väsynyttä porukkaa.


Tänään sunnuntaina oli Kaaren parkkipaikalla Showhau Roadshow ja mätsäri. Tapahtuma on ollut samassa paikassa parina edellisvuotena, mutta silloin meillä on ollut muuta menoa. Nyt sitten vihdoin päästiin osallistumaan näin lähellä olevaan tapahtumaan. Mikon ilmoitin mätsäriin ja molemmat pojat kuvaukseen. Rio oli lapsimagneetti ja veti toki aikuisiakin puoleensa. Rio sai siis paljon rapsutuksia ja välillä Mikokin sai niistä osansa. Miko oli isojen aikuisten viimeinen ja meitä oli kolme koirakkoa kehässä samaan aikaan. Miko liikkui hyvin ja esiintyminen oli muutenkin kiitettävää. Tuomarin tutkiessa Mikoa hän sanoi, ettei Mikolla ilmekään värähdä, kun hän tutkii. Mikohan on jo ihan konkari :) Meille punainen nauha, mutta värikehässä ei sitten menestystä. Heti kehän jälkeen menimme kuvattavaksi. Miko istui ensin kuvattavana, mutta korvat ei ihan helpolla ollut nätisti höröllä. Rion vuoro oli seuraavaksi ja hieman pentua jännitti. Rion kuvaus tehtiin seisten, kun ei se kyennyt istumaan jännitykseltään. Tuli siitäkin ehkä yksi hyvä kuva :) Kuvat tulevat myöhemmin sähköpostiin. Palkaksi ilmaisesta kuvauksesta pojat saivat ruokaa ja herkkuja. Miko pääsi myös maistelemaan Husse-nappuloita, jonka kahdesta vaihtoehdosta  lammas-riisi upposi paremmin. Saimme siitä näytepussin sekä myös saman merkin pentunappuloista. Sitten lähdimmekin jo kotiin. Ihan kiva välillä, ettei koiratapahtumissa mene aikaa tuntikaupalla. Ihan kivat kotiintuomiset saatiin 7 euron ilmoittautumismaksulla:



Riolla on korkeutta n. 29 cm. Riolla vaihtui nyt viikonloppuna pikkupennun panta vähän isomman pennun pantaan. Samalla hihnalla vielä mennään, sillä hienossa luu-hihnassa on liian raskas lukko. Verkkokaupasta ostaessa jää lukon koko arvailujen varaan... Valjaiden hankkimista olen myös miettinyt, mutta katsotaan.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Rio 12 viikkoa

Tänään Riolla on ikää 12 viikkoa ja painoa 3,7 kiloa. Mittauksen teen viikonloppuna, kun pikkuinen nyt nukkuu. Siitä on nyt jo neljä viikkoa kuin haimme Rion kotiin. Kasvun huomaa erityisesti päästä. 8-viikkoisella Riolla oli valtavan suloinen, pieni pää. 12-viikkoisella Riolla on jo selkeästi isompi pää eikä se ole niin suloinen. Kasvuun kuuluu se vaihe, kun pentu/junnu ei ehkä näytä ihan parhaimmaltaan :) Takajaloissa näkyy myös kasvanut pituus.

Painovertailussa on nyt Mikon lisäksi mukana Xema-siskopuoli (Lokin tytär) ja Loki-isä. Mikolla ja Riolla on painossa eroa jo 1,8 kg. Lokin ja Rion painot ovat kehittyneet ihan samaan tahtiin, mutta iskä on mennyt vähän ohi, kun Rion painonkehitys on hidastunut. Xema on ollut hieman isompi pentu, mutta jossain vaiheessa Rio menee ohi (toivottavasti).





12-viikkoinen pentu pääsi/joutui tänään ensimmäiselle rokotukselle. Eläinlääkärin aula oli jännittävä, mutta pian Rio meni jo tutkimaan hyllyillä olevia ruokasäkkejä. Eläinlääkäri teki ensin tarkastuksen ja sitten oli rokotuksen vuoro. Rio ei edes huomannut pistoa, kun se ahmi broilerin sydämiä kädestäni. Ell suositteli madottamaan molemmat pojat kahden viikon kuluttua, sillä en ollut madottanut Mikoa samalla kuin Rion. Eipä tullut edes mieleenkään, mutta kyllähän se ihan fiksulta kuulostaa, että molemmille samaan aikaan. Muutenhan Mikon mahdolliset madot tarttuisivat Rioon. Ell sanoi, ettei painosta tarvitse huolestua, vaikka se onkin noussut vain 100g. Hänestä Rio on "hyvässä ravitsemustilassa" eli ei liian pullea eikä liian laiha. Ell ja hoitaja meinasivat, että Rio on kovin reipas ja rohkea. Hoitaja otti Riosta kuvan, joka löytyy Animagi Kannelmäen FB-sivuilta. Kotiin saimme mukaan pentukansion ja näytepussin (700 g) Hill'sin ruokaa. Sain mukaani myös rokotteen pullon, sillä tiedot rokotuksesta pistetään kuukauden päästä lemmikkipassiin, jota ei vielä voinut saada (pitää olla myös rabies annettuna). Täytyy siis pitää pullo tallessa, jotta siitä saa sitten tarran passiin. Nyt Rion rokotuksia ei merkitty mihinkään.

Pentupaketti

Torstaina Rio kävi taas tapaamassa Irra-bretonia. Nyt Rio jo innostui enemmän juoksemaan, joten leikki ei ollut enää pelkästään painimista.





Kotona Rio on leikkinyt ahkerasti Mikon kanssa. Hammastelua sekä jo ihan painia on ollut maanantaista lähtien useita kertoja päivässä.

Rio mahtuu vielä Mikon alle seisomaan

Takajaloilla seisten Rio on Mikon korkuinen








Kummalla on isompi suu
Ja kuvasaaste vielä jatkuu...

Vaaleanpunainen on poikien väri


Viili on herkkua


Suloisuus

Töyhtöhyyppä / punkkari

Tennispallo oli mieleinen
Unohtuikin mainita syyspäivien postauksessa, että Rio pääsi Loimaalla tutustumaan mejä-tarvikkeisiin. Erityisesti peuransorkka oli mieluinen. Riolle tarjottiin myös ryyppy / verisnapsi eli korkillinen verta ja se kelpasi pikkumiehelle. Veri katosi hetkessä ja sen jälkeen Rio lähti juoksemaan korkki suussaan. Myöhemmin Rio pääsi vielä haistamaan sientä, jota oli käytetty jälkien teossa. Se olikin jännittävämpi, vaikka veren ihan sellaisenaan luulisi haisevan voimakkaammin.