perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulu

Aatonaattona meillä oli treenit. Palkka-apua ei tällä kertaa ollut mukana, mutta aioin silti käyttää namikuppia palkkaukseen. Aloitimme Rion kanssa hyppy-putki-hyppy puolikuulla. Ensin palkkasin kädestä, mutta sitten pistin namikupin viimeisen hypyn taakse. En voinut jättää palkkaa kuppiin, vaan tiputin namin sinne samalla, kun juoksin Rion kanssa loppuun. Jostain syystä Rio malttoi istua ja odottaa tosi nätisti. Ei se varmaan kertaakaan varastanut. Jonkun verran Rio välillä haahuili hallissa, joten ehkä sitä pitäisi ensin vähän viritellä treenimoodiin. Välissä tein Mikon kanssa vähän rallytokoa, mutta jostain syystä Miko oli kovin kiinnostunut maton hajuista. Miko kyllä teki hyvällä vireellä, mutta sitten se saattoi heti palkan jälkeen lähteä haistelemaan tai jopa kesken liikkeen. Ei Mikon huutelu innostanut, joten treenit Mikon kanssa jäivät vähäisiksi. Toinen harjoitus Rion kanssa oli kolmen hypyn kaareva suora. Idea oli pöllitty Cera-tollerin pentutreeneistä, vaikka en ihan tiennytkään, mikä sen tarkoitus oli :D Se vaikutti hyvältä irtoamistreeniltä, jossa ei mennä ihan suoraan. Ensin namikuppi oli yhden hypyn takana, sitten kahden ja lopuksi kolmen. Kolme hyppyä oli haastavin, koska Rio ei nähnyt namikuppia viimeisen esteen takana. Viimeisestä toistosta tuli hyvä mieli, kun Rio tiesi mitä piti tehdä ja sen tuoman itsevarmuuden vuoksi oli vauhtiakin enemmän. Miko teki välissä hyppy-putki-hyppy pätkän ja oli siinä oikein innokas. Yhtä pitkällekään ei tarvii saattaa kuin Rioa :) Lopuksi tein vielä saman myös Rion kanssa. Mielestäni treenit menivät aika kivasti. Rio palkkautui vinkupallolla ja se odotti hyvin lähtölupaa ensimmäisessä ja viimeisessä harjoituksessa. Irtoamistreenissä odottelu oli vähän niin ja näin.


Jouluaattona menimme äitini luokse Vantaalle. Myös sisarukseni perheineen olivat tulossa. Lapsia oli tulossa neljä (10-, 8- ja 3-vuotiaat sekä 7 kk), joten en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa Riolle kuonokopan mukaan, sillä ei koiria kotiinkaan voinut jättää. En luota Rioon edes aikuisten seurassa, mutta lasten kanssa vielä vähemmän, koska lapset jännittävät sitä enemmän. Olen totuttanut Rioa sekä kankaiseen että muoviseen kuonokoppaan jo aikaisemmin, mutta kertaakaan muovikuonokoppa ei ole ollut Riolla muutamaa sekuntia kauempaa. Parina päivänä ennen joulua teimme hieman pidempiä harjoituksia, mutta ehkä max reilun minuutin verran. Kuonokoppa on Riolle vähän iso, koska ostin sen Mikon kastrointia silmällä pitäen, joten kiepautin niskalenkin kerran pannan ympäri, ettei Rio saa koppaa pois päästä.

Miko oli tuttuun tapaan heti keittiössä eikä sieltä usein poistunut. Nyt Mikoa piti pitää normaalia enemmän silmällä. Yhden voipurkin kannen Mikon sai varastettua ja nuoli sen, mutta muuten Mikon yritykset mm. nousta pöydälle huomattiin ajoissa. Miko oli myös tuttuun tapaan nätisti kaikkien kanssa. Lapset saivat sitä silittää ja vauvan ollessa lattialla Miko kiersi sen hieman kauempaa, mutta kerran kävi nuolaisemassa vauvan päätä. Mikolta oli fiksua kiertää vauva sen verran kauempaa, ettei se ylettänyt Mikoon, sillä aika tiukan otteen pikkumies otti mm. hiuksista :) Joulupukin vierailun ajan Miko pidettiin sylissä, josta Miko lähes koko ajan murisi hiljaa pukille. Joulupukki ei kuulu Mikon suosikkeihin.

Pojat seuraavat tarkasti kinkun leikkaamista

Rio oli myös tosi nätisti. Kertaakaan se ei pitänyt mitään ääntä, esim. ärähtänyt jollekin. Sitä sai silittää eikä Rio väistänyt. Ajattelin, että kuonokoppa saisi muut välttelemään Rioa, mutta ei niin onneksi käynyt. Lapsetkin uskalsivat sitä silittää. Ensimmäisen kerran, kun Rio näki vauvan lattialla, näin sen ilmeestä, että sitä kovasti epäilytti tuo poikkeavalla tavalla liikkuva olio. Sen vuoksi pidin Rioa silmällä silloin, kun vauva oli maassa. Rio piti koko pitkän päivän hienosti kuonokoppaa päässä. Välillä se yritti sitä tassulla saada pois, mutta muuten koppa ei tuntunut Rioa haittaavan. Ulkona se sai olla ilman sekä yläkerrassa, jonne poikien kanssa kerran tai kaksi sulkeuduttiin. Kuonokoppa oli erityisesti minulle hyvä juttu, sillä minun ei tarvinnut huolehtia. (Tällä viikolla ostin Riolle sopivan kokoisen kuonokopan.)


Äiti oli ostanut pojille lahjaksi herkkupussit. Rio ei tänäkään vuonna innostunut lahjojen avaamisesta kun taas Mikoa piti jälleen toppuutella, ettei se avaa muiden lahjoja :) Pakkasin meidän perheen lahjat kassiin, jonka vein eteiseen. Myöhemmin illalla ihmettelimme, mitä Miko tekee, kun se oli ollut jo hetken aikaa poissa olohuoneesta. Äiti löysi Mikon eteisestä syömässä toisen herkkupussin sisältöä... Onneksi se ei näyttänyt syöneen muovia, vaan vain repineen pussiin reiän. Meidän lahjat pojille, isot pehmopossut, ovat vieläkin kaapissa. Kai ne täytyy antaa vaikka uudenvuoden puuhasteluiksi :)

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Koiramainen viikonloppu

Viime viikon perjantaina oli treenipäivä ja sain jälleen onneksi apukädet mukaan. Rion kanssa oli tarkoituksena tehdä hyppysuoraa, jossa on liikehäiriötä sekä rengasta. Mikon kanssa aiheena olivat rt:n erilaiset käännökset. Matka hallille oli hyvin liukas, joten alaselkä ei ainakaan tykännyt hyvää varovaisesti kävelystä. Ei olisi kannattanut jättää IceBugeja kotiin, mutta ne eivät ole sopivat kengät tekonurmelle. Tai juoksuun muutenkaan.

Rion kanssa aloitimme hyppysuorasta. Riolla oli kovasti virtaa ja se ensin juoksenteli ympäriinsä ja suoritti itsenäisesti pari hyppyä ja putkea. Haastavin osuus oli saada Rio pysymään paikallaan. En tiedä oliko liikkeestäni kauheasti häiriötä, kun en oikein ehtinyt Rion matkaan. Kerran Rio kopautti rimaan ja silloin olinkin päässyt mukaan juoksemaan. Häiriötreenille on siis tarvetta. Rio kyllä osaa istua paikallaan, mutta en tuossa tilanteessa halunnut vaatia liikoja, sillä Rion vire oli liian korkea. Varastamisista Rio ei pääosin saanut palkkaa, mutta parilla kerralla kyllä, sillä en halunnut tehdä hallaa Rion motivaatiolle. Täytyy harjoitella odottamista erikseen ja tehdä myös rauhoittumista ennen treenien alkua. Hyppysuoraa Rio meni edestakaisin vaikka kuinka monta kertaa ja niistä vain murto-osa oli ”oikeita” toistoja, jotka videollakin näkyvät.

Isäntä teki taas ensin Mikon kanssa vähän agilitya Rion hyppysuoraa ja edellisten treenaajien putkia hyödyntäen. Miko oli hyvin vauhdikas ja innokas. Se jopa piti ääntä juostessaan putkiin! Mikosta harvoin saa niin korkean vireen esiin, että se alkaisi äännellä. Täytyy yrittää saada joskus Mikon agiralli videolle. Mikon kanssa teimme kevään rt-koulutuksesta tuttua käännöstreeniä, joka toimii hyvin vireen nostajana. Teimme pyörähdyksiä vasemmalla ja oikealla sekä tulppaaneja, valkovuokkoja ja yhtäaikaisia täyskäännöksiä oikealle ja vasemmalle. Käännöksiä tuli tehtyä aika sekalaisesti, sillä en ollut suunnitellut mitä kaikkia käännöksiä teen.

Rion rengastreeni meni ihan hyvin. Aika paljon Rio meni vääristä väleistä, mutta ei kai se haittaa, kun palkka tuli vain oikeasta suorituksesta. Tuli taas ihailtua Rion sinnikkyyttä, kun se yritti keksiä millä palkan saa. Miko olisi luovuttanut jo ajat sitten. Mikon kanssa teimme vielä uuden käännöstreenin ja muutamia yksittäisiä liikkeitä.

Halusin vielä lopuksi tehdä Rion kanssa putkea, mutta aikaa oli niin vähän, etten ehtinyt tehdä ratapätkää vaan käytimme edellisten treenaajien sijoittamia putkia. Yritin saada Rion menemään putkesta putkeen, vaikka ajattelin sen ehkä olevan liian vaativaa. Niinhän se olikin, sillä Rio ei ole vielä eteen ohjautuva ja minä olin liian hidas. Ohjaus toiseen putkeen olisi voinut onnistua, jos olisin ollut itse pidemmällä, kun Rio tuli putkesta.


Edellinen viikonloppu meni Messukeskuksessa Koiramessuilla. Molempina päivinä oli ohjelmassa kooikerien kehät sekä virallisissa että pentunäyttelyissä, shoppailua ja muutaman ohjelmannumeron katsominen. Olin taas tehnyt ostoslistan koirien tarpeista, joita toivoin löytäväni messuhinnoilla. Riolle ostin Back On Track verkkoloimen, nahkapannan ja –hihnan. Jälkikäteen jäi harmittamaan, etten ottanut ylös mittoja toivotusta hihnanpituudesta ja –leveydestä, sillä ostamani hihna on leveämpi ja lyhyempi kuin haluaisin. En sitä huomannut kuin vasta kotona hihnoja vertaillessa. Aikaisemmin syksyllä ostamani metallihäkin pohjalle ostin makuualustan. Pojat saivat joululahjaksi isot possupehmot. Lisäksi ostin herkkuja ja puruluita. Viidellä eurolla sai Best Friendiltä täyttää muovipussin puruluilla. Ainoat näkemäni possupuruluut olivat pieniä tikkuja (jotka ovat kyllä ihan kivoja), joilla sitten pussin täytin. Puruluut riittävät varmaan vuodeksi… Rauhilta ostin hirvilastuja, joita harvoin näkee kaupoissa, ja kaupan päälle sai hirvipehmolelun. Muilla myyjillä ei hirvilastuja näyttänyt olevan, joten piti ostaa nuo kalliimmat. Lisäksi mukaan lähti näytepusseja. Purinalta sain kasan näytepusseja molempina päivinä Messukeskuksen pihalta. Jo lauantaina näytteitä pistettiin kassiini aika monta, mutta sunnuntaina määrä oli jo aikamoinen… Näytteitä oli nappuloista ja märkäruuasta, mutta harmittavasti kaikki olivat samoja, joissa lihana on nauta eli Mikolle ei niitä kauheasti viitsi syöttää. Royal Caninin pisteeltä voitin hihnaan pistettävän heijastinpalan. Viimeinen ostos oli kooiker-riipus, jonka saan vasta myöhemmin postissa.

Lauantain ostokset

Sunnuntain ostokset


Olipas viikonloppu! Kuvia Helsinki Winneristä täällä ja Voittajasta täällä.

torstai 1. joulukuuta 2016

Agilitya, rallytokoa ja rokotuksia

Viime perjantain treeneihin sain ensimmäistä kertaa apukädet mukaan, joten sain apua palkkaukseen. Teimme Rion kanssa ensin hypyn tarjoamista. Lopuksi Rio innostui leikkimään, joten annoin sen hetken rallatella lelun kanssa. Kotona Rio leikkii välillä hyvinkin hurjasti, mutta jostain syystä nyt syksyn aikana hallilla Rio ei ole innostunut lelusta. Viime kevään treeneissä leikkimisessä ei vielä ollut ongelmaa. Edellisellä kerralla esitin itse innostunutta lelusta ja sain niin Rion vähän leikkimään. Täytyy jatkaa samaa linjaa. Teimme Rion kanssa myös suoraa putkea niin, että palkka oli perässä ja samalla tavalla myös kolmea peräkkäistä hyppyä. Alkuun eteen meneminen sujui hyvin, mutta sitten Rio alkoi tarjota yhtä hyppyä. Lopuksi vielä naksuttelin takaakiertoja. Olen miettinyt, että pitäisikö takaakiertoihin oikealta ja vasemmalta olla erilliset käskyt. Mikolla on vain yksi.


Miko oli innoissaan, kun tuli sen vuoro. Isäntä teki ensin vähän agilitya Mikon kanssa eli kerran A:ta ja muutaman kerran putkea. Sitten teimme rallytokoa, kuten edellisilläkin kerroilla. Vire oli ihan kiva, mutta pariin kertaan Miko lähti haistelemaan. Lopuksi vielä leikin Mikon kanssa ja piti jättää leikit myös videolle, sillä on erittäin harvinaista, että Miko repii lelua treeneissä. Ei se usein kotonakaan sitä tee, vaikka viime aikoina Miko on kyllä repinyt lelua enemmän kuin normaalisti.


Eilen Rion rokotukset saatettiin vihdoin ajan tasalle. Eläinlääkärin vaaka näytti 8,8 kg eli taas enemmän kuin viimeksi. Joku aika sitten vaihdoin Rion nappuloita, joten ehkäpä annostus on pielessä. Ell otti Riosta myös verinäytteen Hannes Lohen geenipankkiin. Jostain syystä verta tuli hyvin hitaasti, joten siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin putkilon täyttymistä. Onneksi Rio malttoi pysyä paikallaan. Pyysin vielä lopuksi tarkistamaan, onko Rion anaalirauhaset täynnä. Rion anaalit on tyhjennetty jo kahdesti tänä syksynä ja oli niissä nytkin tyhjennettävää. Ell sanoi, että joillain koirilla ne eivät vaan tyhjene normaalisti. Itse en sitä osaa tehdä, joten täytynee välillä käydä tyhjennyttämässä anaalit eläinlääkärissä.

torstai 24. marraskuuta 2016

Kastrointipäivitys

Meidän elämään ei kuulu mitään erikoisempaa treenipäivien välillä, joten ei oikein ole muuta päivitettävää. Tässä nyt kuitenkin lyhyesti muut kuulumiset.

Mikon kastroinnista on nyt 8 viikkoa. Haava parani aikaa sitten, mutta hieman hammaslääkärin jälkeen huomasin, että haavasta sojottaa jotain. Ilmeisesti kyseessä oli sulamaton tikin pala. Se oli sen verran tukevasti kiinni, ettei se lähtenyt kevyesti vetämällä irti. Jossain vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, että Miko nuolee jalkoväliään normaalia useammin. Kurkistus haaroihin paljasti, että Miko oli ilmeisesti itse repinyt tikin pätkän pois ja näytti siltä, että vähän ihoa on lähtenyt. En halunnut pistää Mikolle kauluria estämään nuolemista, sillä joka kerta, kun Mikolta ottaa kaulurin pois, alkaa pitkä nuolemissessio haaroissa. Sillä ei ole merkitystä, minkä vuoksi kauluri on, sillä niin käy aina. Se tuntuu olevan loputon kierre. Miko oli kuitenkin nuollut haavaa enemmän kuin ajattelin, joten kauluri oli pakko ottaa käyttöön, ettei Miko saa tulehdusta aikaan. Pistän ärtyneisiin kohtiin Vetramiliä pari kertaa päivässä. Toivottavasti iho paranisi pian. Miko tiputtaa taas turkkiaan. Samalla kuitenkin rintakarvat ja housut ovat tuuhentuneet. Turkissa näyttäisi hieman näkyvän kastroinnin vaikutukset. Turkin laatuun tosin vaikuttaa karvanlähtö, mutta karvaa tuntuu kasvavan pikkuhiljaa. Muita muutoksia ei edelleenkään ole näkynyt.


Koiramessu -viikonloppuun on enää kaksi viikkoa. Se on sellainen tapahtuma, johon täytyy joka vuosi osallistua. Viime vuosi oli varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun minulla oli koira ilmoitettuna näyttelyyn. On paljon kivempi mennä ilman koiraa, mutta hieman harmittaa, että ei sitten mentykään Rion kanssa viimeisiin junnukehiin. Toiselta tuomarilta Rio on jo saanut EH:n, joten hänelle ei siihen hintaan olisi kannattanutkaan ilmoittaa, mutta toinen olisi varmasti tykännyt Rion koosta. Mutta tuskin sitten muuten olisi tykännyt, joten ei titteleitä olisi tullut kuitenkaan :)  Tänään julkaistiin näyttelyiden aikataulut, joten pääsen suunnittelemaan viikonlopun ohjelmaa ja ostoslistaa. Riolle meinaan ainakin ostaa BoT-loimen ja uuden hihnan, sillä pelkään, että nykyinen nahkahihna menee joku päivä poikki. Puruluita ja ruokaa on myös toiveissa ostaa messuhintaan. Ehkä pitää takkejakin katsoa, kun tilaukseni Helsitarelle ei näytä tuottavan tulosta... Kaikkein mieluiten haluaisin Riolle takin samaa mallia kuin Mikolla on, sillä tykkään siitä, mutta tilausvahvistusta ei kuulu, vaikka olen peräänkin kysellyt.


Olen suunnitellut Riolle loppuja terveystarkkeja tammi-helmikuulle. 3,5 viikon kuluttua Rio on jo 1,5 -vuotias, joten alkaa olla sopiva aika röntgenkuville. Rion sisaruksista yksi ja Lokin ensimmäisestä pentueesta kolme on käynyt kuvissa ja kaikilla on ollut lonkat A:ta, joten toivottavasti Riolle tulee myös yhtä hyvät tulokset. Mutta yksi huolenaihe on. Molemmista pentueista on yhdeltä kuvattu myös selkä virallisesti ja molemmilla oli jotain pientä häikkää, LTV1 (nikamaepämuodostuma ensimmäisessä ristiluun nikamassa) ja VA1 (viimeisessä kaularangan nikamassa vajaakehittyneet kylkiluut). Onneksi vain pientä, joka ei haittaa elämää, mutta jollain voikin olla jotain vakavampaa. Riokin on vielä tuommoinen köyryselkä...


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Perjantain treenit

Rio ja fasaani
Perjantaina oli treenipäivä. Riolle suunnittelin esteen tarjoamista sekä hypyllä että putkella. Matkalla reitin varrelta löytyi kuollut fasaani. Rio oli siitä kiinnostunut ja päästin sen haistelemaan. Varovasti Rio haisteli lintua ja jatkoi sitten matkaa. Mikoa ei kiinnostanut yhtään, vaikka riistalinnut sitä yleensä kiinnostaa. Yritin ottaa kuvaa, kun Rio haisteli fasaania, mutta onnistuin kahdesti tiputtamaan puhelimen hankeen. Paluumatkalla otin kuvan, mutta silloin ei enää kumpaakaan lintu kiinnostanut. Ilmeisesti kipulääkkeestä on ollut hyötyä, sillä menomatkalla Miko lähti haastamaan Rioa leikkiin kolmesti.

Aloitimme treenit Rion kanssa hypyn tarjoamisella. Se meni hyvin, sillä Rio tiesi mikä on homman nimi. Vaihtelin omaa sijoittumistani esteeseen nähden ja muistin olla molemmilla puolilla estettä.

Mikon kanssa teimme rallytokoa samoin kuin edellisellä kerralla eli kävelimme ympäri hallia tehden erilaisia kylttejä, mitä mieleen tuli. Mikon vire oli hyvä, joten tehtävätkin onnistuivat hyvin. Hitaassa vauhdissa Mikon takapuoli taisi pariin kertaan painua maahan.

Seuraavana Rion kanssa yritin putken tarjoamista lyhyellä putkella. Pari kertaa onnistui, mutta sitten Rio alkoi yrittää kaikkea muuta. Vieressä oli kepit ja niillä Rio yritti jotain tehdä. Ei kuitenkaan pujotella :) Lopulta Rio meni keppien vieressä olleelle hypylle. Siirryin sitten sinne ja jatkoimme hypyn tarjoamista kahdella hypyllä. Rio tajusi nopeasti idean, kun seisoin kahden hypyn välissä. Sitten meni vaikeammaksi, kun siirryin toisen hypyn vierelle. Mutta ei se kauaa vienyt, että Rio lähti hyppäämään myös toista hyppyä. Ensin se yritti mm. läiskiä tassulla rimaa.

Ajattelin lopuksi päästää pojat leikkimään, sillä Miko oli oman vuoron jälkeen yrittänyt Rioa leikkiin. Vähän pojat leikkivätkin, mutta Mikolla olikin hajut enemmän mielessä. Tein sitten vielä Rion kanssa vähän tokoa eli seuraamista ja perusasentoa.













perjantai 11. marraskuuta 2016

Miko hammaslääkärissä

Keskiviikkoaamuna vein Mikon Mevettiin hammashuoltoon. Vaaka näytti 14,2 kg, eli Miko painoi 100 g vähemmän kuin ennen kastraatiota. Hieno juttu, ettei paino ole lähtenyt nousuun. Kastroinnin jälkeen kävin Peten Koiratarvikkeen Tammiston myymälän avajaisissa, jossa mm. katselin uusia nappuloita Mikolle. Päädyin Canaganin Light/senior -ruokaan. Sain apua hyvin asiantuntevan oloiselta myyjältä. Hän ehdotti, että ruokaa vaihtaisi vasta sitten, jos painoa alkaa tulla, mutta halusin vaihtaa heti, sillä Mikoon tarttuu paino helposti. Toisaalta en tiedä, onko sillä mitään väliä, mitä nappulaa Miko syö, sillä pääosin sen päivittäisestä ruuasta 0,5 dl on nappulaa. Silloin tällöin Miko syö enemmän nappulaa, sillä välillä raakaruoka loppuu tai en jaksa paloitella pötköjä annoksiksi.

Mikon hammashuollon teki Elise Luttinen-Aho, joka on perehtynyt hampaisiin. Tarkoituksena oli poistaa heiluva etuhammas, ottaa hampaista röntgenkuvia ja poistaa hammaskiveä. Pyysin ensin tutkimaan Mikon selkää ja takaosaa, sillä muutaman kerran kastraation jälkeen Mikon selkä on tuntunut olevan kipeä. Lihakset sillä kyllä on jumissa, joten fyssariaikaa on jo jonkin aikaa pitänyt varata. En ole sen kummemmin ollut huolissani, sillä Miko on ihan normaalisti hyppinyt sänkyyn ja leikkinyt Rion kanssa. Lihaksista ell kirjoitti näin: "Rintarangassa lihaksisto kauttaaltaan aristava, lannerangan loppuosassa lievää arkuutta. Molemmin puolin etureidet ja iliopsoakset lievästi aristavat. Lievää epämukavuutta lonkkien ääriojennuksessa." Miko olikin enemmän jumissa, kuin mitä olin osannut ajatella. Ell kovasti suositteli fysioterapiaa ja määräsi viikon Rimadyl kuurin selän kipuiluun. Tarvittaessa kipulääkettä tulee antaa myös fysioterapian jälkeen, jos Mikoa "joudutaan käsittelemään rankasti". Sitten ell kuunteli sydämen ja pisti piikin takareiteen. Tällä kertaa Miko pisti vähemmän väsymystä vastaan kuin viimeksi ja se tuntui rauhoittuvan nopeammin. Mikon nukahdettua lähdin kotiin.

Olin flunssan vuoksi pari päivää sairaslomalla ja siksi pääsin hakemaan Mikon jo puolenpäivän jälkeen. Käynti maksoi ihan reilusti (130 €) hinta-arviota vähemmän, joten mitään yllätyksiä ei ainakaan ollut tullut. Miko huomasi minut heti, kun se pääsi ovesta vastaanoton puolelle ja lähti kovasti vetämään kohti. Miko oltiin vasta hetki aikaisemmin otettu tipasta pois. Miko oli yllättävän pirteä, mutta hoitaja sanoi, että todennäköisesti se menee kotona heti nukkumaan. Kaikki oli mennyt hyvin eikä etuhammasta ollut tarvinnut poistaa. Heiluminen oli ihan normaalia. Sama hoitaja oli meillä myös Rion ultrassa ja hän on kyllä ihanan pirtsakka ja iloinen :) Hän selitti, kuinka hän oli ollut ihan ihmeissään nähdessään Mikon hampaat. Nehän oli kuin kaksivuotiaalla :) Kovasti hän kehui Mikon hammaskaluston kuntoa. En kyllä voi ottaa siitä kunniaa itselleni, sillä en ole harjannut Mikon hampaita eikä Miko juurikaan järsi mitään kovaa. Nyt se on alkanut syödä hirvipuruluita, mutta en tarjoa niitä Mikolle yhtä usein kuin Riolle. En usko, että päivittäisillä Dentastixeilla on osaa eikö arpaa :) Mikolla on "oikea" syljenkoostumus, onneksi.

"Narkoosissa hampaat puhdistettiin ultraäänilaitteella, jonka jälkeen hampaat tarkistettiin ja lopuksi hampaat kiillotettiin.

Mikon hampaat ovat terveet, ikenissä lievää ientulehdusta, joka paranee nyt kun hammaskivi ja plakki poistettiin. Ylhäällä etuhampaiden 102, 202, vasemmalla alhaalla M3 (311), oikealla alhaalla M2 (410) hampaiden etuosassa hieman syventyneet ientaskut (3mm) -> rtg-kuvat ok. Alaetuhampaissa 301, 401 normaalia alaetuhampaan liikkuvuutta (ei hampaiden heilumista) -> rtg-kuva alueelta ok."

Ell suositteli, että hampaita alettaisiin harjata. Täytyy yrittää ottaa se tavaksi molempien kanssa.

Miko yritti kotona ensin pysyä hereillä (eikä näyttänyt iloiselta :D )

Ennen ja jälkeen kuvia:
(Rio molemmissa kuvissa taustalla :D )



maanantai 7. marraskuuta 2016

Loka-marraskuun vaihteen kuulumisia

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään kummempaa. Toissa viikolla oli treenit, joihin en ollut valmistautunut mitenkään. Pistin Riolle kaksi vastakkaista mutkaputkea ja niiden väliin yhden hypyn. Tarkoituksena oli kai tehdä kahdeksikkoa esteiden välillä, mutta heti alkuun tuli huomattua, etten tosiaan ollut miettinyt treeniä sen kummemmin. Hyppy ei vain tuntunut mitenkään sopivan mukaan. Rio meni hypyn ohi ja oli kiinni kädessäni, jonka vuoksi se ei aina mennyt putkeen. Syy siihen oli ihan yksinkertainen; minulla oli juustopalat kädessä valmiina, kun palkka olisi silloin nopeammin saatavilla. Juusto oli ilmeisesti myös niin hyvää, ettei lelu kelvannut kuin vasta ihan lopuksi. Toinen syy leikkimättömyyteen saattoi olla metelöivä Miko. Me ei olla hetkeen aikaan oltu hallissa, joten Rio ei ole siellä ihan rennosti ja siihen vielä päälle jännitys Mikon ääntelystä. Videolla joitain pätkiä, mutta ei ole tosiaan meidän parhaimmistoa. Täytyy tämän viikon treeneihin valmistautua paremmin. Mikon kanssa tein rallytokoa. Kävelimme pitkin poikin hallia ja heitin tehtäviä päästä. Mikolla oli tosi kiva vire ja kaikki onnistui hienosti, vasemmalle käännöksetkin. Toissa viikonloppuna olisi ollut kooikereiden rallytokomestaruuskisat, joihin Mikonkin ilmoitin. Sen jälkeen tarkistin kipulääkkeen varoajan ja se olikin 28 vrk muistamani 14 vrk sijaan. Mikolla oli kisapäivänä vasta 23 vrk takana, joten jouduin perumaan ilmoittautumisen.


Juttelin tänään puhelimessa eläinlääkärin kanssa, joka ultrasi Rion viimeksi. Kerroin, että meille kuuluu samaa kuin ennenkin enkä huomannut Tardakilla olevan mitään vaikutusta. Rion juomista en ole seurannut kuin yhden viikonlopun ajan aikaisemmin, mutta kyllä se edelleen pissaa paljon ensimmäisillä koivennostoilla. Ell sanoi, että koirissa on eroja sisälle pissaamisen suhteen. Osa (suurin osa) ei koskaan pissaa sisälle ja jos pissaa, niin silloin on ollut äärimmäisestä hädästä kyse. Toisille koirille sisälle pissaaminen ei ole mikään ongelma, siis koiralle itselleen. Meillä Miko kuuluu ensimmäiseen joukkoon eli se pidättelee niin pitkään kuin mahdollista. Rio taas on jälkimmäistä porukkaa. Hyvä esimerkki lyötyy toissaviikolta. Olin syömässä aamupalaa, kun Rio meni eteisen matolle ja pissasi. Ulkonakin pissaa tuli vielä paljon, joten ilmeisesti sillä oli tosi kova hätä. Rio ei millään ilmoita, että ulos pitäisi päästä. Jatkotutkimuksia ell ei ehdottanut, vaan sanoi, että katsellaan. Jos sisälle pissaamiset lisääntyvät, niin sitten katsotaan uudestaan. Ajatuksena on käydä hakemassa "toinen mielipide" muualta eli varmaan YES:sta. Mutta katsellaan jatkoa jossain vaiheessa. Ylihuomenna Mikolla on hammaslääkäri, jonka hieman yläkanttinen hinta-arvio hirvittää sen verran, ettei Rion vaivoja selvitellä vielä. Mutta rokotukset voisi nyt käydä saattamassa ajan tasalle.

Tuntuu ihan oudolta, että nyt on jo ihan kunnon talvi. Olen skeptinen talven jatkumisen suhteen ja odotan, että kohta lämpö menee taas plussalle ja lumi sulaa. Sitä en tosin toivo, sillä talvi on kiva vuodenaika, niin kuin kaikki muutkin vuodenajat. Täytyy hyödyntää ihanat talviset maisemat ja ottaa kameraa mukaan lenkeille. Harmittavasti vain viikonloppuina on riittävän valoisaa kuvaamiselle. Lumessa on paljon hajuja, jotka kiinnostavat molempia koiria. Ei kyllä kastrointi ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut Mikon haisteluihin. Lauantaiaamuna satoi hiljalleen isoja lumihiutaleita. Rio yritti pyydystää hiutaleita ilmasta. Se oli tosi söpöä :D



Koirien ulkoilutuksia yhdessä ja erikseen on tullut mietittyä viime aikoina. Ulkoilutan koiria erikseen silloin, kun on aikaa ja jaksaa eli pääosin viikonloppuisin, joskus myös arki-iltoina. Mielelläni tekisin sitä useamminkin, sillä Rion kanssa on vielä paljon tehtävää, mutta arkisin ei vain voi, kun koirat joutuu jo muutenkin odottamaan pitkään ulospääsyä. Haukkumisia olen erityisesti pohtinut ja miettinyt, kuinka mukavaa on olla Mikon kanssa kahdestaan ulkona, kun se ei turhia hauku (yleensä). Mutta sitten, kun olen molempien kanssa samaan aikaan, niin Mikolla on haukku turhan herkässä. Tänään tuli päivälenkillä ihan hyvä esimerkki siitä, miksi erikseen ulkoilutus olisi hyvä juttu. Rio näki lenkin alussa vastaantulevan miehen, joka jostain syystä epäilytti Rioa. Normaalisti Rio ei juuri noteeraa vastaantulijoita. Rio päästi jonkun pienen äännähdyksen, jonka jälkeen Miko syöksähti hajujen pauloista kauheasti haukkuen. Sitten, kun se näki, ettei mitään ihmeellistä ollutkaan, se palasi hajujen pariin. Se tietenkin vahvisti Rion epäilystä ihmistä kohtaan. Rion ei tarvitse päästää kuin pieni murahdus, niin Miko ryhtyy kauheaan haukkuun. Ei onneksi aina, mutta usein. En tiedä, miksi se on niin epävarma kun Rionkin on mukana. Toinen tapaus sattui hieman myöhemmin. Rio taas näki epäilyttävän ihmisen, joka tuli meidän takana. Samaan aikaan sivusta päin oli tulossa koiria, joita Rio ei nähnyt. Yksi niistä haukkui ja Rio luuli haukun tulevan miehestä. Rio syöksähti peloissaan karkuun ja hihnan pituuden tullessa vastaan, Rio poukkoili edessäni, kun se halusi sekä mennä suoraan eteenpäin kauas miehestä ja katsoa taaksepäin, jotta se näkee missä mies menee. Tällä kertaa toisen koiran haukku vahvisti Rion epäilyä ihmistä kohtaan. Rio ei reagoinut mitenkään, kun mies käveli ohi ja taisi se todeta, ettei vaaraa ollutkaan. Rion kanssa haasteita löytyy monella saralla, samoista syistä kuitenkin.


lauantai 29. lokakuuta 2016

Pelot, ääniarkuus ja eroahdistus

Luennon piti biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiira. Luennolla käytiin läpi tuoreita tutkimustuloksia Suomesta ja muualta maailmasta. Luennolla keskityttiin enemmän pelokkuuteen ja ääniarkuuteen, eroahdistuksesta oli hieman luennon lopuksi.

Luennon alussa Katriina Tiira kertoi koiran elekielestä ja tunnetilasta. Saamme tietoa koiran tunnetilasta seuraamalla sen käyttäytymistä ja eleitä. Koira tunnetila voi olla positiivinen tai negatiivinen (valenssi) ja sen voimakkuus vaihtelee välillä korkea – matala. Luennolla keskityttiin kuvion vasemman yläkulman tunnetiloihin. Samassa tilanteessa eri persoonallisuuksilla on erilainen kynnys kokea positiivia tai negatiivisia tunteita. Ja siten samanlaiset kokemukset vaikuttavat eri tavalla eri persoonallisuuksiin (esim. yksi koira saa toisen koiran hyökkäyksestä elinikäiset traumat ja toista hyökkäys ei suuremmin hetkauta).  Siihen vaikuttavat monet asiat kuten ympäristö, genetiikka ja neurobiologinen vaihtelu. Persoonallisuus määrittää koiran todennäköisyyttä ja kynnystä kokea positiivisia ja negatiivisia tunteita.



Pelokkuus

Pelokkuus voi olla sosiaalista (ihmiset, koirat) tai ei-sosiaalista (kovat äänet, alustat, uudet tilanteet). Koiran pelätessä vierasta ihmistä se voi väistää, haukkua, pitää häntää alhaalla, välttää kontaktia, olla omistajan lähellä tai murista. Uudessa tilanteessa pelokkuus voi ilmetä sillä, että koira läähättää, haluaa pois tilanteesta, pysyy omistajan lähellä, on matalassa asennossa (voimakas stressireaktio), tai vapisee. Ilotulitusta pelkäävä koira voi läähättää, vapista, ravata, piiloutua, paeta, äännellä, kuolata, jähmettyä, tuhota irtaimistoa, virtsata tai ulostaa. Fysiologisia muutoksia ovat sydämensykkeen nousu, kortisolin nousu ja kuolaaminen. Nämä olivat yleisimpiä vastauksia jossakin tutkimuksessa koirien omistajille esitettyihin kysymyksiin, miten heidän koiransa reagoivat pelätessään vierasta ihmistä, uutta tilannetta tai ilotulistusta.

Koirilla pelokkuus ilmenee n. 49 päivän eli 7 viikon ikäisenä. Siihen, milloin koiralla alkaa ilmetä pelkoa, vaikuttaa mm. rotutyypin persoonallisuus. Niillä roduilla, joilla pelko alkaa ilmetä vasta myöhemmin, ei esimerkiksi pentutestit ole luotettavia pelokkuuden osalta.

Tutkimuksen mukaan suomalaisista koirista 39,2 % on ääniarkoja, 26,2 % on pelokkaita ihmisiä tai vieraita tilanteita kohtaan ja 17,2 % kärsii eroahdistuksesta. Pelokkailla koirilla on taipumusta kehittää muitakin pelkoja, kuten ääniarkuutta. Eroahdistuksen on havaittu korreloivan voimakkaasti ääniarkuuden ja muiden pelkotilojen kanssa. 92,9 % ukkosta pelkäävistä koirista pelkäsi myös ilotulistusta. 73,8 % ukkosta pelkäävistä pelkäsi myös laukausta. 90,3 % laukausta pelkäävistä pelkäsi ilotulistusta. Siedättämisessä nauhoitteena tuleva ääni ei välttämättä toimi, sillä ääni ei kuulosta ihan samalta kuin ”livenä”.

Pienet koirat ovat pelokkaampia ja aggressiivisempia kuin isot. Pienillä koirilla on myös enemmän muuta häiriökäyttäytymistä, kuten astumista, eroahdistusta ja aggressiota omistajaa kohtaan. Pienet koirat saavat vähemmän liikuntaa, vaikka monet niistä ovat hyvin aktiivisia ja tarvitsevat paljon liikuntaa ja muuta aktiviteettiä. Liikunnan määrä on yksi mahdollinen vaikuttaja häiriöihin. Tutkimuksissa pyöreäkalloisten koirien on todettu olevan ihmisystävällisempiä ja sosiaalisempia kuin pitkäkalloisemmat koirat.

Pelokkuus on vahvasti perinnöllistä, mutta se voi johtua myös puutteellisesta sosiaalistamisesta, emonhoidosta ja/tai huonoista kokemuksista. Tutkimuksessa tärkein pelokkuuteen vaikuttava tekijä oli puutteellinen emonhoito. Toisena oli sosiaalistaminen. Muita pelokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat ikä, perheenjäsenten ja koirien määrä (mitä enemmän, sitä rohkeampi koira), missä koira asuu (sisällä/ulkona), liikunta ja sukupuoli. Yleensä pelokkuus hälvenee iän myötä, mutta ääniarkuus kasvaa koiran vanhetessa. Kastroinnin/steriloinnin on todettu altistavan ääriarkuudelle ja eroahdistukselle. Vakavat puutteet emonhoidossa voivat aiheuttaa pelokkuutta, ahdistusta ja puutteita sosiaalisessa käyttäytymisessä ja alentaa kognitiivisia kykyjä. Emon muuttunut stressivaste ja epigeneettiset muutokset saattavat periytyä jälkeläisille. Aamuajan emonhoidon on todettu olevan tärkeämpää kuin muun ajankohdan.

Omistajan oma käyttäytyminen voi vaikuttaa koiran pelkoihin, esim. omistajan epäröinti uuden asian kohdatessa voi saada koirankin varovaiseksi. Koirien herkkyys omistajan käyttäytymiseen vaihtelee. On myös todennäköisempää, että ensimmäisen koiran omistajien koiralla on pelokkuutta tai koira-aggressioita kuin kokeneemmalla koiranomistajalla. Useamman koiran taloudessa koirilla on vähemmän pelkoja.

Koirille on tehty metabolomiikka-tutkimuksia (aineenvaihduntatuotteiden tutkimusta), jotta voitaisiin selvittää, onko aroilla erilainen metaboliaprofiili kuin rohkeilla koirilla. Arkojen ja rohkeiden koirien väliltä on löytynyt eroja 13 metaboliitissa, mutta aineenvaihduntaerot voivat olla joko käyttäytymisen seuraus tai syy. Hannes Lohella on tällä hetkellä meneillään metabolomiikkatutkimus, mutta se liittyy koirien terveyteen. 

Ääniarkuus

Ääniarkuus alkaa keskimäärin kaksivuotiaana. Luovutusikäistä pentua ei ole voitu testata äänivarmaksi, sillä useimmiten ääniarkuus alkaa vasta myöhemmin. Ääniarkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat ikä, omistajan kokemus (ensimmäisen koiran omistajilla suurempi todennäköisyys omistaa ääniarka koira), yksinolo (ääniarat koirat ovat vähemmän yksin), liikunta (ääniarat sai vähemmän liikuntaa). Liikunta vapauttaa serotoniinia, joten se on yksi hoitokeino esimerkiksi koiran masennukseen.

33,4 % ääniaroista koirista on kokenut trauman. Todennäköisesti omistajan tai perheen muiden koirien reaktio ääniin ei "tartu", mutta toisten koirien läsnäolo rauhoittaa esimerkiksi ilotulitusta pelkäävää koiraa. Helpotusta ääniaran koiran stressiin voi saada painepaidasta, esim. Lymed tai Thundershirt tai lääkityksestä (Sileo).

Eroahdistus

Eroahdistusta voi olla vaikea "diagnosoida", sillä kaikki yksinolon ongelmat eivät ole eroahdistusta. Eroahdistusta esiintyy usein koirilla, joille omistaja on emotionaalisesti erityisen tärkeä. Tutkimuksessa eroahdistusta oli eniten kastroiduilla uroksilla ja niistä lähes puolet olivat myös ääniarkoja.

Katriina tekee SmartDOG-testejä, joista voi lukea lisää täältä. Testit perustuvat koirien kognitiotutkimuksessa käytettyihin menetelmiin ja niissä testataan mm. miten hyvin koira ymmärtää ihmisen elekieltä, koiran loogista päättelykykyä ja ongelmaratkaisukykyä. Kiinnostaisi viedä jossain vaiheessa omat koirat testiin.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Rio eläinlääkärissä, osa 3

Tiistaina oli kolmas kerta, kun Rion "virtsaamisongelmaa" (kuten ell papereissa on sanottu) tutkittiin. Riolle oli varattu aika virtsateiden ultraäänitutkimukseen samalle eläinlääkärille, joka leikkasi Mikon. Aika oli puolilta päivin ja koiran piti olla vähintään 4h virtsaamatta, jotta rakko löytyisi paremmin. Kävimme aikaisin aamulla aamulenkillä, jonka jälkeen menimme vielä pariksi tunniksi nukkumaan. Matkustimme Rion kanssa muutaman pysäkin bussilla ja kävelyiden aikana en päästänyt sitä lähelle tien reunaa, jossa koipea olisi voinut nostaa. Tuntui tosi ilkeältä estää toista pissaamasta.

Vaaka näytti Rion painoksi 8,5 kg. Se oli vähän yllättävää, vaikka olenkin antanut Riolle hieman isompaa ruoka-annosta. Tarkoituksena on ollut estää Rion painoa tippumasta, mutta se olikin noussut 600 g eli aika paljon reilun kuukauden aikana. Täytyy arvioida ruoka-annoksen määrää uudestaan, sillä ainakaan tuota enempää Rion ei tarvitsisi painaa.

Ell tunnusteli ensin käsin Rion virtsarakkoa ja takaosaa sekä kuunteli sydämen. Hän tunnusteli myös eturauhasen, joka hieman aristi, mutta koko oli normaali. Rion anaalirauhaset olivat täynnä, joten ell tyhjensi ne. Ell sanoi, että voi olla mahdollista, että Rion rakko ei pääse tyhjenemään kokonaan esim. ahtaan/puristuksissa olevan virtsanjohtimen vuoksi. Yöllä pissaamiset johtuisivat silloin siitä, että iltapäivällä ja illalla koirat ovat aktiivisimmillaan, joka vaikuttaa virtsantuotantoon ja kun rakko ei iltalenkillä kokonaan tyhjene, niin yöllä tulee hätä. Rio ei ole pitkään aikaan pissannut yöllä muualle kuin petiinsä, mutta juuri tuolloin tiistaiaamuna oli eteisen matolla märkä läntti.

UÄ-tutkimusta varten Rio piti saada kaukaloon selälleen. Rio pisti kovasti vastaan, mutta lopulta se rauhoittui ja pysyi paikallaan. Vatsan alueelta piti poistaa karvoja ja trimmerin surina oli myös epäilyttävää. Ell kertoi, mitä havaintoja hän teki. Eturauhanen oli epähomogeeninen ja saattoi olla, että sen vuoksi toinen virtsanjohdin oli vähän puristuksissa. Eturauhasessa oli myös juosteita, joita kuulemma on yleensä vanhoilla koirilla. Toisen munuaisen tutkimisen jälkeen Rio oli sitä mieltä, että eiköhän jo riittänyt, mutta saimme sen uudestaan rauhoittumaan ja pysymään paikallaan. Munuaisetkin olivat normaalit.

Ell meinasi, ettei virtsanäytettä tarvitse ottaa vatsan läpi, vaan se voidaan ottaa ihan perinteisesti kuppiin. Sain hoitajalta metallikepin, jonka päässä oli muovipurkki ja lisäksi sain purkille kannen. Ulkona Rio nosti heti koipea nurmikolle ja minun oli tosi helppo pistää purkki suihkun alle ja ottaa se sitten pois, kun näytettä oli riittävästi. Rio teki tosi pitkän pissan, joten taisi sillä olla jo hätä. Olisipa virtsanäytteiden otto olisi aina näin helppoa :)

Odottelun jälkeen ell kertoi, että virtsa oli ollut hieman laimeaa, mutta siittiöitä oli vähemmän kuin aikaisemmin. Eturauhasen aristuksen ja epähomogeenisuuden vuoksi Rio sai Tardak-pistoksen. Kyllä siinä tuli mietittyä, että alkavatko eturauhasvaivat Rionkin kanssa... Vähän tuli sellainen tunne, ettei oireiden selvittelyssä edetty mihinkään. Toki voi olla, että eturauhanen on ollut aikaisemminkin syynä, vaikka ei se silloin aristanut. Sen normaali koko on voinut hämätä ja ehkä aristus on ollut niin pientä, ettei aikaisempi ell sitä huomannut. Nyt siis odotellaan kolmisen viikkoa ja sitten mietitään jatkoa.

Väsyneitä koiria lauantai-iltana

Tässä ote ell-kertomuksesta:
"Yleiskunto hyvä. Ei arista vatsan palpaatiota. Limakalvot ja imusolmukkeet ok, auskultaatio normaali. Eturauhanen normaalin kokoinen, mutta pinkeä ja selvästi aristava palpaatiossa.

Uä: virtsarakossa hieman sakkaa, limakalvo normaali. Virtsanjohtimien laskukohdat rakossa havaittavissa, vasemmalla puolella havaitaan virtsasuihku, oikeassa ei saatu näkyviin. Eturauhanen normaalin kokoinen, mutta rakenne epähomogeeninen, juosteita ja pieniä kystiä. Munuaiset normaalin kokoiset ja muotoiset, ydin- ja kuorikerros erottuvat selvästi, munuaisaltaissa ei laajentumisen merkkejä.

Virtsanäytteessä siittiöitä ja epiteelisoluja, mutta vähemmän kuin viimeksi. pH normaali. Kiteitä ei havaita."

Muistin, että Rion rokotukset menisivät kuun lopussa vanhaksi, joten rokotukset oli tarkoitus myös uusia. Aamulla huomasin, että rokotukset olikin mennyt vanhaksi jo alkukuusta, joten muistelin ihan omiani. Rokotukset jäi antamatta Tardakin vuoksi, joten Rio on nyt jonkin aikaa ilman voimassaolevia rokotuksia.

Mikolta on välillä otettu kauluria pois ja pistetty takaisin, kun jalkoväli on alkanut punoittaa nuolemisesta. Eilen vihdoin pääsimme kaulurista kokonaan eroon. Ihanaa, että Miko pystyy jo tekemään muutakin ilman kauluria, kuin nuolemaan jalkoväliä. Nyt ollaan palattu normaaliin elämään :) Normaaliin myös siinä mielessä, ettei toistaiseksi mikään ole muuttunut kastraation myötä.

 Mikon haava 2 viikkoa ja 3,5 viikkoa leikkauksen jälkeen

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Mahdoton toipilas

Meidän omatoimitreenivuoro alkoi viime perjantaina. Vuoro on joka toinen viikko ja tarkoituksena on tehdä Rion kanssa agilitya ja Mikon kanssa rallytokoa. Suunnitelmana oli, että kahden viikon päästä kastroinnista Miko pääsisi eroon kaulurista, joten treenitkin onnistuisivat ilman, että tarvitsee olla mitään "välineitä" mukana. Haava oli torstaina parantunut hyvin, mutta siinä oli vielä paljon rupea. Soitin eläinlääkäriasemalle ja kyselin, mitä kannattaisi tehdä. Kaulurin pitämistä suositeltiin niin pitkään, että Miko ei ole enää kiinnostunut haavasta. Miko saattaisi saada tulehduksen aikaan, jos se repisi ruven. Ell-asemalta suositeltiin haavan suihkuttelua, jotta rupi pehmenee ja suihkuttelu voi myös helpottaa oloa, jos rupi kiristää. Otin treeneihin mukaan haavapuvun, jotta haava olisi suojassa Mikon nuolemiselta. Aloitin treenit Rion kanssa. Kentällä oli valmiina mutkaputki ja sen luo toin yhden hypyn. Rio ensin tarjosi putkea ja sitten teimme sitä hypyn kanssa. Tosi kivoja toistoja tuli ja olin iloinen, että putki sujuu jo ihan kivasti.

Miko oli käyttänyt odotusajan jalkovälin nuolemiseen ja se oli päässyt myös haavaan käsiksi. Vähän rupea oli lähtenyt irti ja pieni verestävä kohta näkyi ihossa. Miko ei pystynyt tekemään muuta, kuin nuolemaan jalkoväliä, joten sen kanssa ei voinut tehdä mitään. Yritin vielä tehdä jotain Rion kanssa niin, että Miko oli hihnassa mukana. Miko alkoi haukkua, kun Rio tuli putkesta ja se pelästytti Rion. Jätettiin sitten treenit siihen, kun ei Mikoa voinut jättää yksin eikä sen kanssa voinut tehdä mitään.



Miko on koko tämän 3 viikkoa ollut hyvin kiinnostunut nuolemaan jalkoväliään. Heti, kun kaulurin ottaa pois, Mikolla on pää peräpäässä. Jonkin aikaa Miko oli ihan mahdoton nuolemishalujensa kanssa. Ulos lähteminen oli ihan mahdotonta, kun lähtemään ei päässyt muuten kuin pitämällä Mikon hihna niin kireällä, ettei Miko saa päätä alas, mutta nyt alkaa helpottaa. Sunnuntaina rupi oli pääosin jo lähtenyt, joten päätin ottaa illaksi kaulurin pois ja pistää haavapuvun päälle. Ei se haavan nuolemista estäisi, mutta vähän hankaloittaisi. Sen kolmen tunnin aikana, jonka Miko vietti ilman kauluria, Miko oli lähes koko ajan nuolemassa jalkoväliä. Muutamia pikku taukoja mahtui mukaan. Lopputuloksena oli, että rupi oli poissa ja reiteen Miko oli nuollut verestävän alueen. Iltalenkin jälkeen huuhtelin haavan ja pistin siihen Vetramiliä ja Mikolle kaulurin. Muuten ei enää ole syytä pitää Mikoa pois jalkovälistään, kuin ärtynyt iho. Tai itseasiassa iho on ihan ok, mutta jos Mikon päästää nuolemaan, niin iho alkaa punoittaa. En sitten tiedä pitäisikö kaulurista jo luopua vai ei. Joka tapauksessa pitkät nuolemissessiot on edessä.

Viikonloppu oli luentopainotteinen. Lauantaina kävin kuuntelemassa Katriina Tiiran luennon peloista ja ääniarkuudesta ja sunnuntaina oli vuorossa BAT 2.0  - ohitukset ja kohtaamiset maltilliseksi. Kirjoittelen molemmista myöhemmin erikseen.


tiistai 11. lokakuuta 2016

Spanieliliiton päänäyttely

Lauantaina kävin Hyvinkäällä Spanieliliiton päänäyttelyssä katsomassa ja kuvaamassa kooikereita. Tehtäväksi tuli myös luokkavoittajien palkitseminen ruusukkeella. Oli tosi kiva nähdä paljon uusia tuttavuuksia nuorissa kooikereissa. Pentuja oli ilmoitettu 15 ja junnujakin oli useita. Siitä on jo 7 vuotta aikaa, kun Mikon kanssa osallistuimme spanielierkkarissa ensimmäiseen näyttelyymme ja Miko voitti luokkansa 5-7 kk pennuissa :)

Kameran asetuksien opettelu on ollut jo varmaan pari vuoden projekti eikä se oikein etene. Kuitenkin nykyisin kuvaan pääasiassa manuaaliasetuksilla, tai ainakin puolimanuaalisilla. Aukko ja ISO-arvo ovat tuttuja asioita, mutta suljinaikaa en vielä oikein ymmärrä ja sitäkin vähemmän ymmärrän, miten kaikki kolme osa-aluetta vaikuttavat toisiinsa. (Siksi puolimanuaaliset asetukset.) Erkkarissa kokeilin säätää itse sekä aukon että suljinajan, jotta saisin liikkeen pysäytettyä. Vaihtelin alkuun kahden objektiivin välillä ja päädyin pentujen jälkeen vaihtamaan zoomilinssiin, sillä ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuvata kaukaa. Kameran näytöllä kuvat näyttivät ihan ok:lta, mutta tiesin, etteivät ne tule olemaan tarkkoja. Kuvissa oli enemmän kohinaa kuin ajattelin. Jotain kuitenkin onnistui eli sain jotenkuten asetukset kohdilleen, sillä liikekuvat olivat ihan ok. Epätarkkuus ei johtunut välttämättä liikkeestä vaan isosta ISO-arvosta (ja välillä tarkennuksen epäonnistumisesta). Muutamaan lähietäisyydeltä (automaattiasetuksilla) kuvattuun kuvaan olin hyvin tyytyväinen, sillä yleensä näyttelykuvissa koiran pää jää epätarkaksi.

Oorbellen Noah "Teddy" liikkeessä

Xema-siskopuoli tarkkana

Oli kiva viettää muutama tunti kooikereiden ja kooikerihmisten seurassa. Mutta hieman haikea olo tuli, kun ajattelin, ettei minulla ole näyttelykoiraa ja siksi voin vain käydä näyttelyissä turistina. Erkkariin en olisi Rioa ilmoittanut muutenkaan, edes ennen kuin päätin etten vie sitä enää mihinkään, eikä Rio-rimpula kyllä olisi sopinutkaan sinne muiden junnu-urosten keskelle.

Miko alkaa olla jo aika normaali ja haava on parantunut hyvin. Pojat ovat nyt olleet yhteensä kolme päivää keskenään kotona työpäivien ajan (isäntä oli lähes kaksi viikkoa sairaslomalla). Mikolla on ollut sekä kauluri että haavapuku, toinen estämässä Mikoa nuolemasta ja toinen Rioa. Muutoin en enää ole pitänyt haavapukua. En ole eristänyt poikia yksinolon ajaksi, sillä en usko, että ne alkaisivat leikkimään, kun Rioa jännittää Mikon kauluri. Eilen ennen lenkille lähtöä otin Mikolta kaulurin pois ja annoin sen hetken nuolla takapuoltaan, kun haavapuku piilotti muut paikat. Mikon nuolemishetki kesti ja kesti ja kun sana ei tehonnut, niin yritin siirtää pään käsin pois. Silloin Miko murisi minulle ihan kunnon varoitusmurinaa. Se oli hämmentävää, sillä Miko ei ole koskaan murissut minulle noin (ja käsin olen siirtänyt sen päätä pois haavan luota jo useasti). Pistin sille kaulurin takaisin, jonka jälkeen Miko oli hyvin levoton. Ilmeisesti takapuolessa oli joku ikävä tunne. Ulkona Miko kävi kyykkimässä monta kertaa, mutta ripulia sillä ei ollut. Vaikka haava näyttää jo hyvältä, niin silti vähän mietityttää, että voiko kaulurista luopua jo ylihuomenna. Miko haluaa edelleen kovasti päästä nuolemaan jalkoväliään ja Miko saattaa käyttää nuolemiseen ihan runsaastikin aikaa sitten, kun se sitä pääsee tekemään.

Toinen hämmentävä asia tapahtui viime tai toissaviikolla. Rio pelästyi, kun isäntä tuli illalla kotiin ja siltä tyhjeni anaalirauhaset. Kiva haju sitten leijaili meillä kotona jonkin aikaa. Varmaan anaalirauhaset tyhjenevät vain silloin, jos koira ihan kunnolla pelästyy. Ehkä Rion pelko liittyi jotenkin siihen, kun meillä on lähiaikoina ikkunanvaihtoihin liittyen käynyt useampana päivänä työmiehiä kotona. Riolle on varmaan ollut pelottavaa, kun tuntemattomia ihmisiä on tullut kotiin ja siksi Rio onkin saanut olla silloin portin takana.

torstai 6. lokakuuta 2016

Viikko takana

Mikon kastroinnista on nyt viikko aikaa. Pari viime päivää ulkoilut ovat sujuneet paremmin. Enää Miko ei parin askeleen välein mene rapussa maahan, joten olettaisin, ettei haava ole enää niin kipeä. Ei se edelleenkään kovin paljoa seiso tai kävele kotona, mutta matka kotoa ulos menee jo hyvin. Edelleen Miko haluaa kovasti nuolla haavaa, joten kauluria on pakko pitää koko ajan, vaikka haavapuku olisi päällä. Puku on käytössä löystynyt eikä se ole riittävän tiukka takaosasta, jotta sitä voisi pelkästään pitää. Miko on ilman kauluria ulkoilujen ja ruokailujen ajan ja sen kanssa saa olla tosi tarkkana. Miko käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen, mm. sen hetken, kun keskittyy jätösten keräämiseen. Sain lainaan puhallettavan kaulurin ja olisin mielelläni käyttänyt sitä vaikka ulkoillessa, mutta harmittavasti se on hieman liian pieni Mikolle. Kauluri kyllä mahtuu kaulan ympäri, mutta siinä on liian vähän "ulottuvuutta", sillä se ei estä Mikoa pääsemästä haavalle. Kovasti jo odotan sitä hetkeä, kun kaulurin saa ottaa pois eli viikon päästä. Rioa vähän pelottaa Mikon iso muovikauluri. Varsinkin silloin, kun tulemme Rion kanssa ulkoa ja Miko tulee eteiseen vastaan. Haava on parantunut ihan hyvin ja olen yrittänyt pitää sen puhtaana. Jotain mustaa siinä kuitenkin on, veikkaisin, että nukkaa haavapuvusta tms.

Erityisesti tiistaina ja keskiviikkona Miko oli hyvin haukkuherkkä. Eilen aamulenkillä Miko oli heti ulos tultuamme kovin valppaana, ihan kuin se olisi etsinyt jotain mille haukkua. Työmiehiä ei näkynyt, joten Miko haukkui sitten ei millekään. Illalla se pisti kauhean haukkukonserton pystyyn ihmisen nähdessään. Tänään Miko on ollut paljon hiljaisempi, joten fiilis ei ole yhtä toivoton kuin eilen. Syy, miksi en olisi halunnut kastroida Mikoa, on se, että se voi lisätä epävarman koiran epävarmuutta. Siltä nyt vaikuttaisi tapahtuneen, mutta elän toivossa ja yritän ajatella, että tämä on väliaikainen vaihe, jonka ehkä aiheuttaa Mikon toipilaisuudesta johtuva haavoittuvaisuuden tunne (heh, mitä sanoja :D ). Mutta olen jo ehtinyt miettiä, että tuliko tehtyä huono päätös.


En tiedä, kuinka nopeasti kastroinnista alkaa näkyä vaikutuksia, mutta vaikuttaa siltä, että Mikon ruokahalu on jo lisääntynyt. Muutoin muutosta ei ole näkynyt kuin haukkuherkkyyden osalta, esimerkiksi pissoja Miko vielä nuolee. Joskus alkuvuodesta, kun pohdin kastrointia, luin kokemuksia kastroinnista. Muistaakseni luin silloin, että voi mennä jopa vuosi ennen kuin hormonitoiminta tms tasapainottuu. Voi olla, että esim. aluksi uros on vaikka haukkuherkkä, mutta se menee tasoittumisen myötä ohi. Voin muistaa ihan väärin ja kyseessä on varmaan vain jonkun mielipide, mutta se tuo toivoa, jos alkaa tulla katumuksen tunteita. Jotain hyvää ainakin näyttää olevan ja se on tuo ahneus, vaikka se on myös huono juttu. Ulkona Miko seuraa tosi hyvin ja intensiivisesti, jos on namia tiedossa :) Toivottavasti näin olisi myös silloin, kun palkkaa ei ihan heti ole luvassa.



Rio huolehtii Mikon naaman puhdistuksesta



lauantai 1. lokakuuta 2016

Hei sun heiluvilles!

Torstaina oli Mikon kastraatio. Ilmeisesti sitä jännitin, kun nukuin edellisen yön huonosti. Meillä oli aika heti aamusta, joten seitsemän jälkeen lähdettiin kävelemään kohti Mevettiä. Rion ei tarvinnut viettää työpäivää yksin (vaikka se olisi ollut ihan hyvä juttu), sillä isäntä on ollut koko viikon sairaslomalla. Miko ei kakannut kertaakaan 2,5 km kävelymatkan aikana ja se oli harmi juttu, sillä edellinen tyhjennys oli ollut keskiviikon päivälenkillä. Miko kulki matkan tosi reippaasti ja se otti usein kontaktia, mutta en voinut palkata siitä, kun ennen leikkausta piti paastota.

Ell vaaka näytti 14,3 kg. Hetken odottelun jälkeen ell Paavo Karihaara kutsui meidät huoneeseen. Miko oli kovin hermostunut ja se yritti päästä syliini. Kerroin eläinlääkärille Mikon eturauhasvaivojen historian ja hän kertoi, miten leikkaus suoritetaan. Sitten ell kuunteli Mikon sydämen ja pisti rauhoituspiikin takareiteen. Jäimme Mikon kanssa huoneeseen odottelemaan rauhoituksen vaikutuksen alkamista. Miko on aikaisemmilla kerroilla ollut pöydällä ja nukahtanut siihen, mutta nyt Miko laskettiin maahan. Ei ollut kiva katsella aineen vaikutuksen alkamista. Tuli vaan paha mieli, kun näki miten kovasti toinen yritti taistella väsymystä vastaan ja välillä jalat menivät kummallisiin asentoihin. Kun pystyssä pysyminen alkoi olla jo hyvin vaikeaa, yritin saada Mikon menemään maahan. Onneksi se sitten luovutti ja meni makaamaan. Siitä hetken päästä ell tuli hakemaan Mikon ja vei sen leikkaushuoneeseen. Minä lähdin töihin.

Lähdin töistä aikaisemmin, sillä Mikon olisi voinut noutaa jo kahdentoista aikoihin. Ensin hoidettiin maksut ja paperiasiat ja sitten jäin odottamaan Mikoa. Toinenkin asiakas oli odottamassa koiraansa, mutta arvasin Mikon tulevan, kun ovi aukesi, sillä ensin ei näkynyt koiraa ja hoitaja joutui sanomaan "tule vaan". Sieltä sitten hieman hoiperteleva Miko tuli ja ilahtui minut nähdessään. Vähän siinä silmät kostuivat, mutta nopeasti kokosin itseni ja kuuntelin hoito-ohjeet. Hoitaja sanoi, että Miko voi olla koko torstain vähän tokkurassa saatuaan opiaatteja ja piippailla. Ulkona Miko yritti kovasti päästä nuolemaan haavaa ja tuntui, että olen ihan pulassa, kun minulla ei ollut mukana kauluria tai mitään millä nuolemisen voisi estää. Soitin meille taksin ja pääsimmekin tilataksissa kotiin, joten Mikolla oli hyvin tilaa makoilla. Matkan se piippasi, mutta jätti onneksi haavan rauhaan. Kotona puin Mikolle haavapuvun.

Miko hieman kotiutumisen jälkeen

Torstain ja perjantain Miko piippaili välillä aika paljonkin, erityisesti silloin, kun joku oli lähdössä ulos tai oli ruuasta kyse. Haava on kiinnostanut niin paljon, että silloin, kun Mikoa ei voi pitää koko ajan silmällä, sillä on ollut myös kauluri. Muuten Miko voi nuolla kangasta haavan päällä tai reisiään. Puku ei ole niin tiukka, etteikö Miko pystyisi saada kangasta sivuun haavan päältä. Ulkona Miko on ollut hyvin reipas, vaikka matka kotoa ulos on ollut hankala, sillä Miko vähän väliä painuu maahan. Ensimmäisellä ulkoilukerralla Miko nosti kahdesti koipea ja halusi sitten takaisin kotiin. Sen jälkeen Miko on halunnut ulkoilla pidempään ja on välillä ollut kotiin menemistä vastaan. Torstaina joskus illemmalla Miko vihdoin kakkasi ja se oli varmasti helpotus kaikille :) Luulin, että koivennostaminen tai kakkiminen olisi kivuliasta, mutta hyvin on molemmat sujuneet. Mikolla on vatsa ollut vähän löysällä. Kipulääkettä (Rimadyl) olen antanut puolikkaan aamulla ja illalla.

Haava oli torstaina aika pahannäköinen, mutta perjantaina näytti jo paremmalta, kun turvotus ja punoitus oli lähtenyt. Ohjeena oli pitää haava puhtaana ja suihkuttaa haavaa noin 5 min, jos se likaantuu tai erittää. Torstaina satoi ja tuuli. Haava näytti pysyneen silti puhtaana, mutta kerran suihkuttelin sitä. Ilmeisesti suihkuttaminen kirveli tai sattui, joten en jatkanut sitä sen pidempään. Olen myös kokeillut Septidinillä puhdistaa haavan ympäristöä, mutta sekin tuntui ikävältä. Se vähän huolettaa, että onhan haava pysynyt riittävän puhtaana. Tikit ovat itsestään sulavia, joten niitä ei tarvitse käydä poistattamassa.

Mikolta tutkittiin nukutuksessa myös hampaat. Röntgeniin ei ollut aikaa, sillä en ollut tajunnut mainita asiaa ajanvarauksen yhteydessä. Soittelin siitä kyllä jälkikäteen, mutta Mikon jälkeiset ajat olivat jo menneet eikä Mikolle oltu tietenkään varattu enempää aikaa kuin leikkaus vie. Mikon yksi alaetuhammas heiluu ja ientaskut ovat syvät (ilmeisesti heiluvassa hampaassa?), joten ell suositteli hampaan poistoa. Muissa hampaissa ei ollut ongelmia, mutta Mikolla on hieman ientulehdusta ja hammaskiveä. Ell oli suositellut hampaan poistoa ja puhdistusta noin kuukauden päästä. Viime aikoina on ollut niin paljon menoja, eläinlääkäriin ja muutenkin, että täytyy vähän katsoa mihin väliin kaikki menot saa sovitettua. Vielä olisi Rion ultra ja rokotus edessä sekä koirien vakuutusmaksut, joka ei ihan pieni menoerä ole... Mikon kastroinnin toivottavasti saan vakuutukseen, kun se on terveydellisistä syistä tehty. Mikon näyttelyura jäi tähän. Olisin halunnut viedä sen pari kertaa vetskukehiin, mutta ell todistus kiveksistä ei kelpaa enää vuodenvaihteen jälkeen, joten en sitten sitä pyytänyt ollenkaan.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Leikkiä ja piha-agia

Sunnuntaina kävin poikien kanssa tapaamassa Jackiä ja Hetjaa. Mikoa kyseltiin mukaan, joten sekin pääsi ensimmäistä kertaa vierailulle Espooseen. Hieman bussimatka jännitti, sillä en ole koskaan matkustanut molempien kanssa ilman, että isäntä olisi mukana. Tai olen kerran matkustanut vuosi sitten, kun menin poikien kanssa kooikereiden syyspäiville, mutta silloin Rio oli vielä sylissä matkustava pikkupentu. Matka meni hyvin eikä juuri ketään muita ollut liikkeellä vielä siihen aikaan sunnuntaiaamusta. Riokin matkusti hienosti jaloissa. Kesätauon jälkeen Rio on pääasiassa matkustanut treenimatkat jaloissa eikä se ole yrittänyt päästä syliin.

Miko on nähnyt Jackin vain kerran aikaisemmin kooikererkkarissa. Miko vähän haisteli Jackiä eikä ollut se enempää kiinnostunut. Onneksi Miko on melko usein tullut toimeen nuorten urosten kanssa. Koirat pääsivät ensin päästelemään höyryjä takapihalle. Miko alkoi haukkua ja syöksyi perään, jos Rio ja Jack yrittivät leikkiä. Mikolla on aina vähän ollut taipumusta olla poliisina, mutta se johtuu varmaan epävarmuudesta. Mikon kokemukset porukalla leikkimisestä ovat aika vähäisiä. Miko oli aika äänekäs välillä ja se vähän jännitti sekä Rioa että Jackiä. Rio ei ole tottunut siihen, että Miko kovin haukkuu. Miko halusi leikkiä, mutta paremmin leikkiinkutsut olisivat toimineet ilman sitä kauheaa haukkumista. Välillä pojat lähtivät takaa-ajoleikkiin Rio johtaen joukkoa, Miko perässä ja Jack viimeisenä. Hetjaa ei poikien leikit kiinnostaneet. Jack oli kovin kiinnostunut Mikosta, se mielisteli Mikoa ja kulki sen perässä. Rioa tuntui vähän harmittavan, ettei se saanut Jackin huomiota. Miko oli kovin kiinnostunut pihalta löytyvistä hajuista ja se kävi kaikki mahdolliset pusikot läpi. Miko jopa löysi puskien takana olevaan altaaseen, joka oli osin aidattu. Altaassa oli hieman kuravettä pohjalla…


Kun koirat olivat saaneet ylimääräiset energiat purettua, oli aika tehdä piha-agilitya. Rion kanssa yritin tehdä hyppy-putki-hyppy suoraa, mutta jälkimmäiselle hypylle asti ei päästy. Ensimmäinen hyppy tehtiin takaakiertona ja koska Rio pitää saattaa pitkälle, niin en millään pysynyt sen perässä. Rio oli jo ulos putkesta, kun minä olin vasta putken puolivälin kohdalla. Mikon kanssa teimme samaa suoraa, mutta kepit olivat mukana. Ensin Miko sai tehdä pelkät kepit, että vähän muistuu mieleen, mikä este se olikaan. Mikon kanssa oli tosi kiva tehdä pientä radanpätkää. Sillä oli katse eteenpäin eikä haitannut, vaikka minä jäin vähän jälkeen. Ensimmäisellä kerralla koko suora meni hienosti, mutta sen jälkeen Miko kääntyi ennen keppejä katsomaan minuun. Rion toisella vuorolla otimme namialustan avuksi suoralle, mutta se ei toiminut ihan toivotulla tavalla, sillä Rio kiersi viimeisen hypyn. Jätin ensimmäisen hypyn pois eli aloitimme putkelta, mutta silti Rio kiersi putken jälkeisen hypyn. Aina kiertämisen jälkeen teimme pelkän hypyn. Onneksi ihan kauhean montaa toistoa ei tarvinnut ennen kuin Rio hyppäsi hypyn ja siihen oli hyvä lopettaa. Mikon kanssa teimme vielä suoraa sekä välistävetoja.

Myös sisällä koirat tulivat hyvin juttuun. Miko pääasiassa tutki kaikki mahdolliset paikat, joissa voisi olla ruokaa tai ruuanjämiä. Millainenkohan siitä tulee kastroinnin jälkeen… Se onkin sitten luvassa jo ylihuomenna.

Merkkausrinki

Jack ja Miko

Miko ja Rio

Rio ja Jack

Mikon äänekäs leikkiinkutsu

Hetja ja Miko

Rio, Jack, Hetja ja Miko

Rio, Jack, Hetja ja Miko

Jack seuraa Mikoa

Hetja, Miko, Rio ja Jack

Rio, Miko, Jack ja Hetja

Hetja ja Rio löysivät hyvän hajun

Miko ja Jack

Rio, Miko ja Jack

Miko ja Rio

Miko ja Rio

Jack ja Miko

Jack

Hetja