Spanieliliiton päänäyttely

Lauantaina kävin Hyvinkäällä Spanieliliiton päänäyttelyssä katsomassa ja kuvaamassa kooikereita. Tehtäväksi tuli myös luokkavoittajien palkitseminen ruusukkeella. Oli tosi kiva nähdä paljon uusia tuttavuuksia nuorissa kooikereissa. Pentuja oli ilmoitettu 15 ja junnujakin oli useita. Siitä on jo 7 vuotta aikaa, kun Mikon kanssa osallistuimme spanielierkkarissa ensimmäiseen näyttelyymme ja Miko voitti luokkansa 5-7 kk pennuissa :)

Kameran asetuksien opettelu on ollut jo varmaan pari vuoden projekti eikä se oikein etene. Kuitenkin nykyisin kuvaan pääasiassa manuaaliasetuksilla, tai ainakin puolimanuaalisilla. Aukko ja ISO-arvo ovat tuttuja asioita, mutta suljinaikaa en vielä oikein ymmärrä ja sitäkin vähemmän ymmärrän, miten kaikki kolme osa-aluetta vaikuttavat toisiinsa. (Siksi puolimanuaaliset asetukset.) Erkkarissa kokeilin säätää itse sekä aukon että suljinajan, jotta saisin liikkeen pysäytettyä. Vaihtelin alkuun kahden objektiivin välillä ja päädyin pentujen jälkeen vaihtamaan zoomilinssiin, sillä ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuvata kaukaa. Kameran näytöllä kuvat näyttivät ihan ok:lta, mutta tiesin, etteivät ne tule olemaan tarkkoja. Kuvissa oli enemmän kohinaa kuin ajattelin. Jotain kuitenkin onnistui eli sain jotenkuten asetukset kohdilleen, sillä liikekuvat olivat ihan ok. Epätarkkuus ei johtunut välttämättä liikkeestä vaan isosta ISO-arvosta (ja välillä tarkennuksen epäonnistumisesta). Muutamaan lähietäisyydeltä (automaattiasetuksilla) kuvattuun kuvaan olin hyvin tyytyväinen, sillä yleensä näyttelykuvissa koiran pää jää epätarkaksi.

Oorbellen Noah "Teddy" liikkeessä

Xema-siskopuoli tarkkana

Oli kiva viettää muutama tunti kooikereiden ja kooikerihmisten seurassa. Mutta hieman haikea olo tuli, kun ajattelin, ettei minulla ole näyttelykoiraa ja siksi voin vain käydä näyttelyissä turistina. Erkkariin en olisi Rioa ilmoittanut muutenkaan, edes ennen kuin päätin etten vie sitä enää mihinkään, eikä Rio-rimpula kyllä olisi sopinutkaan sinne muiden junnu-urosten keskelle.

Miko alkaa olla jo aika normaali ja haava on parantunut hyvin. Pojat ovat nyt olleet yhteensä kolme päivää keskenään kotona työpäivien ajan (isäntä oli lähes kaksi viikkoa sairaslomalla). Mikolla on ollut sekä kauluri että haavapuku, toinen estämässä Mikoa nuolemasta ja toinen Rioa. Muutoin en enää ole pitänyt haavapukua. En ole eristänyt poikia yksinolon ajaksi, sillä en usko, että ne alkaisivat leikkimään, kun Rioa jännittää Mikon kauluri. Eilen ennen lenkille lähtöä otin Mikolta kaulurin pois ja annoin sen hetken nuolla takapuoltaan, kun haavapuku piilotti muut paikat. Mikon nuolemishetki kesti ja kesti ja kun sana ei tehonnut, niin yritin siirtää pään käsin pois. Silloin Miko murisi minulle ihan kunnon varoitusmurinaa. Se oli hämmentävää, sillä Miko ei ole koskaan murissut minulle noin (ja käsin olen siirtänyt sen päätä pois haavan luota jo useasti). Pistin sille kaulurin takaisin, jonka jälkeen Miko oli hyvin levoton. Ilmeisesti takapuolessa oli joku ikävä tunne. Ulkona Miko kävi kyykkimässä monta kertaa, mutta ripulia sillä ei ollut. Vaikka haava näyttää jo hyvältä, niin silti vähän mietityttää, että voiko kaulurista luopua jo ylihuomenna. Miko haluaa edelleen kovasti päästä nuolemaan jalkoväliään ja Miko saattaa käyttää nuolemiseen ihan runsaastikin aikaa sitten, kun se sitä pääsee tekemään.

Toinen hämmentävä asia tapahtui viime tai toissaviikolla. Rio pelästyi, kun isäntä tuli illalla kotiin ja siltä tyhjeni anaalirauhaset. Kiva haju sitten leijaili meillä kotona jonkin aikaa. Varmaan anaalirauhaset tyhjenevät vain silloin, jos koira ihan kunnolla pelästyy. Ehkä Rion pelko liittyi jotenkin siihen, kun meillä on lähiaikoina ikkunanvaihtoihin liittyen käynyt useampana päivänä työmiehiä kotona. Riolle on varmaan ollut pelottavaa, kun tuntemattomia ihmisiä on tullut kotiin ja siksi Rio onkin saanut olla silloin portin takana.