keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Mahdoton toipilas

Meidän omatoimitreenivuoro alkoi viime perjantaina. Vuoro on joka toinen viikko ja tarkoituksena on tehdä Rion kanssa agilitya ja Mikon kanssa rallytokoa. Suunnitelmana oli, että kahden viikon päästä kastroinnista Miko pääsisi eroon kaulurista, joten treenitkin onnistuisivat ilman, että tarvitsee olla mitään "välineitä" mukana. Haava oli torstaina parantunut hyvin, mutta siinä oli vielä paljon rupea. Soitin eläinlääkäriasemalle ja kyselin, mitä kannattaisi tehdä. Kaulurin pitämistä suositeltiin niin pitkään, että Miko ei ole enää kiinnostunut haavasta. Miko saattaisi saada tulehduksen aikaan, jos se repisi ruven. Ell-asemalta suositeltiin haavan suihkuttelua, jotta rupi pehmenee ja suihkuttelu voi myös helpottaa oloa, jos rupi kiristää. Otin treeneihin mukaan haavapuvun, jotta haava olisi suojassa Mikon nuolemiselta. Aloitin treenit Rion kanssa. Kentällä oli valmiina mutkaputki ja sen luo toin yhden hypyn. Rio ensin tarjosi putkea ja sitten teimme sitä hypyn kanssa. Tosi kivoja toistoja tuli ja olin iloinen, että putki sujuu jo ihan kivasti.

Miko oli käyttänyt odotusajan jalkovälin nuolemiseen ja se oli päässyt myös haavaan käsiksi. Vähän rupea oli lähtenyt irti ja pieni verestävä kohta näkyi ihossa. Miko ei pystynyt tekemään muuta, kuin nuolemaan jalkoväliä, joten sen kanssa ei voinut tehdä mitään. Yritin vielä tehdä jotain Rion kanssa niin, että Miko oli hihnassa mukana. Miko alkoi haukkua, kun Rio tuli putkesta ja se pelästytti Rion. Jätettiin sitten treenit siihen, kun ei Mikoa voinut jättää yksin eikä sen kanssa voinut tehdä mitään.



Miko on koko tämän 3 viikkoa ollut hyvin kiinnostunut nuolemaan jalkoväliään. Heti, kun kaulurin ottaa pois, Mikolla on pää peräpäässä. Jonkin aikaa Miko oli ihan mahdoton nuolemishalujensa kanssa. Ulos lähteminen oli ihan mahdotonta, kun lähtemään ei päässyt muuten kuin pitämällä Mikon hihna niin kireällä, ettei Miko saa päätä alas, mutta nyt alkaa helpottaa. Sunnuntaina rupi oli pääosin jo lähtenyt, joten päätin ottaa illaksi kaulurin pois ja pistää haavapuvun päälle. Ei se haavan nuolemista estäisi, mutta vähän hankaloittaisi. Sen kolmen tunnin aikana, jonka Miko vietti ilman kauluria, Miko oli lähes koko ajan nuolemassa jalkoväliä. Muutamia pikku taukoja mahtui mukaan. Lopputuloksena oli, että rupi oli poissa ja reiteen Miko oli nuollut verestävän alueen. Iltalenkin jälkeen huuhtelin haavan ja pistin siihen Vetramiliä ja Mikolle kaulurin. Muuten ei enää ole syytä pitää Mikoa pois jalkovälistään, kuin ärtynyt iho. Tai itseasiassa iho on ihan ok, mutta jos Mikon päästää nuolemaan, niin iho alkaa punoittaa. En sitten tiedä pitäisikö kaulurista jo luopua vai ei. Joka tapauksessa pitkät nuolemissessiot on edessä.

Viikonloppu oli luentopainotteinen. Lauantaina kävin kuuntelemassa Katriina Tiiran luennon peloista ja ääniarkuudesta ja sunnuntaina oli vuorossa BAT 2.0  - ohitukset ja kohtaamiset maltilliseksi. Kirjoittelen molemmista myöhemmin erikseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti