Viikko takana

Mikon kastroinnista on nyt viikko aikaa. Pari viime päivää ulkoilut ovat sujuneet paremmin. Enää Miko ei parin askeleen välein mene rapussa maahan, joten olettaisin, ettei haava ole enää niin kipeä. Ei se edelleenkään kovin paljoa seiso tai kävele kotona, mutta matka kotoa ulos menee jo hyvin. Edelleen Miko haluaa kovasti nuolla haavaa, joten kauluria on pakko pitää koko ajan, vaikka haavapuku olisi päällä. Puku on käytössä löystynyt eikä se ole riittävän tiukka takaosasta, jotta sitä voisi pelkästään pitää. Miko on ilman kauluria ulkoilujen ja ruokailujen ajan ja sen kanssa saa olla tosi tarkkana. Miko käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen, mm. sen hetken, kun keskittyy jätösten keräämiseen. Sain lainaan puhallettavan kaulurin ja olisin mielelläni käyttänyt sitä vaikka ulkoillessa, mutta harmittavasti se on hieman liian pieni Mikolle. Kauluri kyllä mahtuu kaulan ympäri, mutta siinä on liian vähän "ulottuvuutta", sillä se ei estä Mikoa pääsemästä haavalle. Kovasti jo odotan sitä hetkeä, kun kaulurin saa ottaa pois eli viikon päästä. Rioa vähän pelottaa Mikon iso muovikauluri. Varsinkin silloin, kun tulemme Rion kanssa ulkoa ja Miko tulee eteiseen vastaan. Haava on parantunut ihan hyvin ja olen yrittänyt pitää sen puhtaana. Jotain mustaa siinä kuitenkin on, veikkaisin, että nukkaa haavapuvusta tms.

Erityisesti tiistaina ja keskiviikkona Miko oli hyvin haukkuherkkä. Eilen aamulenkillä Miko oli heti ulos tultuamme kovin valppaana, ihan kuin se olisi etsinyt jotain mille haukkua. Työmiehiä ei näkynyt, joten Miko haukkui sitten ei millekään. Illalla se pisti kauhean haukkukonserton pystyyn ihmisen nähdessään. Tänään Miko on ollut paljon hiljaisempi, joten fiilis ei ole yhtä toivoton kuin eilen. Syy, miksi en olisi halunnut kastroida Mikoa, on se, että se voi lisätä epävarman koiran epävarmuutta. Siltä nyt vaikuttaisi tapahtuneen, mutta elän toivossa ja yritän ajatella, että tämä on väliaikainen vaihe, jonka ehkä aiheuttaa Mikon toipilaisuudesta johtuva haavoittuvaisuuden tunne (heh, mitä sanoja :D ). Mutta olen jo ehtinyt miettiä, että tuliko tehtyä huono päätös.

En tiedä, kuinka nopeasti kastroinnista alkaa näkyä vaikutuksia, mutta vaikuttaa siltä, että Mikon ruokahalu on jo lisääntynyt. Muutoin muutosta ei ole näkynyt kuin haukkuherkkyyden osalta, esimerkiksi pissoja Miko vielä nuolee. Joskus alkuvuodesta, kun pohdin kastrointia, luin kokemuksia kastroinnista. Muistaakseni luin silloin, että voi mennä jopa vuosi ennen kuin hormonitoiminta tms tasapainottuu. Voi olla, että esim. aluksi uros on vaikka haukkuherkkä, mutta se menee tasoittumisen myötä ohi. Voin muistaa ihan väärin ja kyseessä on varmaan vain jonkun mielipide, mutta se tuo toivoa, jos alkaa tulla katumuksen tunteita. Jotain hyvää ainakin näyttää olevan ja se on tuo ahneus, vaikka se on myös huono juttu. Ulkona Miko seuraa tosi hyvin ja intensiivisesti, jos on namia tiedossa :) Toivottavasti näin olisi myös silloin, kun palkkaa ei ihan heti ole luvassa.

Rio huolehtii Mikon naaman puhdistuksesta