torstai 31. joulukuuta 2015

Tällainen oli meidän vuosi 2015

Vuosi on vaihtumassa ja kohta ollaan uudessa vuodessa ja uusissa haasteissa. Kovinkaan kummoinen vuosi tästä ei ollut tulossa, mutta sitten tuli Rio :) Tässä vuoden tapahtumat tiivistettynä.


Tammikuu
Miko oli jo loppuvuodesta lähtien ollut kovin kiinnostunut tytöistä ja vinkuminen alkoi käydä hermoille. Lopulta tammikuun alussa epäilin eturauhasvaivoja ja ihan oikeaan epäilykseni osuivatkin. Eläinlääkärikäyntiä varten jouduin ensimmäistä kertaa ottamaan Mikolta virtsanäytteen. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu :) Turvonneeseen ja kipeään eturauhaseen Miko sai Tardak-piikin. Fyssari totesi Mikon olevan kovin jumissa ja hän suositteli tutkituttamaan asiaa. Kävimme sitten kuun lopussa ultraamassa Miko vatsan ja samalla muitakin sisäelimiä. Mitään epänormaalia ei löytynyt ja eturauhanenkin oli pienentynyt. Toimitin jälkikäteen eläinlääkäriin virtsanäytteen. Lisäksi Mikosta oli otettu verikoe ja tehty borreliatesti. Kaikki olivat ok.

Helmikuu
Helmikuun alussa Miko kävi Timo Talvion tutkittavana. Selkä kuvattiin varmuuden vuoksi uudelleen (vuonna 2011 oli ok) ja tällä kertaa kuvat otettiin virallisena, kun sellainen mahdollisuus oli tullut muillekin roduille. Selässä ei ollut mitään vikaa (tuloksena VA0, SP0, LTV0). Eturauhanen oli jälleen suurentunut ja Miko sai uuden Tardak-piikin. Ell suositteli jättämään nappulat pois ja siirtymään kotiruokaan. Ryhdyin ruokkimaan Mikoa puurolla, lihalla ja kasvissoseella. Miko osallistui rotuyhdistyksen järjestämään rally-tokokoulutukseen, jossa teimme ensimmäistä kertaa AVO-luokan rataa kisanomaisena. Tardakin vaikutuksia alkoi näkyä ja rallytokotreeneissä Miko teki töitä paremmalla vireellä kuin koskaan.


Agilitytreeneissä Ellan kanssa © Kaisa Suominen
Maaliskuu
Kuun alussa Miko kävi kontrolliverikokeessa ja kaikki oli ok. Kävin agilitykoulutuksessa Turun suunnalla, mutta treenikaverina olikin Mikon siskopuoli Ella. Ella on ihan huippu agilitykoira, joten treenaaminen oli ihan erilaista kuin Mikon kanssa. Se oli erittäin hyvää treeniä minulle, kun kerrankin sai treenata kunnolla. Miko kävi fyssarilla ja sai pitkän tauon jälkeen taas luvan treenata hyppytekniikkaa. Kuun lopussa muutimme uuteen asuntoon vain 2 km päähän vanhasta.

Huhtikuu
Miko stressasi muutosta ja alkuun se reagoi lähes kaikkiin rapusta kuuluviin ääniin ja ulkona se oli kovin epävarma eikä viihtynyt siellä. Yritin säätää ruokintaa tasapainoon, sillä nappuloiden jättämisen jälkeen Mikon paino lähti ensin laskuun ja sitten nousuun. Puuro jäi pois ja kasvissoseen määrääkin vähensin, kunnes jätin senkin pois. Miko osallistui kahteen mätsäriin ja sai molemmissa punaisen nauhan. Jälkimäisessä olimme Tainan ja Lokin kanssa ja pennuista oli hieman puhetta, sillä Aia ja Loki olivat käyneet treffeillä. Iso saavutukseni oli saada paperit amk:sta, jossa olin opiskellut töiden ohessa.

Toukokuu
Meillä alkoi agilitytreenit 7 kuukauden tauon jälkeen. Kovin suurta motivaatiota treenaamiseen en löytänyt eikä asiaa auttanut se, että kouluttajamme ei ehkä ymmärtänyt meidän tilannetta. Meillä alkoi myös tokotreenit ja rallytreeneissä kävimme pari kertaa tuuraamassa. Miko täytti jo 6 vuotta. Osallistuimme yhden viikon aikana kahteen rallytokokokeeseen alokasluokassa, joista ensimmäisestä tuli hienot 98 pistettä ja jälkimmäisestä 96 pistettä ja koulutustunnus RTK1.





Karvaton Miko :D
Kesäkuu
Miko kävi hoidossa koohotyttöjen Taikan ja Gimman luona. Miko vihdoin lopetti runsaan karvan tiputtamisen ja oli karvattomampi kuin koskaan. Mikolla oli pieni tassuvamma. Juhannuksena kuulin, että Aian ja Lokin pennut olivat syntyneet ja kaksi poikaa oli vielä vapaana.






Heinäkuu
Piti alkaa miettiä pennun hankkimisen mahdollisuutta. Kävin ilman Mikoa kooikertapaamisessa, johon osallistui hollantilainen pariskunta kooikerinsa kanssa. Miko paranteli tassuaan kotona. Mikon veli menehtyi, joten kahdeksasta on vielä seitsemän jäljellä. Miko pyörähti vuoden tauon jälkeen näyttelykehässä Tuusulassa saaden EH:n. Olimme Mikon kanssa Agirodussa varakoirakkona Estaika's/Chirpy-joukkueessa. Miko jäi kotiin ja minä kävin katsomassa kisoja, sillä varakoiralle ei ollut tarvetta. Agirodussa juttelin pennuista niiden kanssa, jotka tiesivät, että sitä mietin (mm. Mikon Monika-kasvattaja ja Sanna). Kävin Tainan kanssa katsomassa Lokin ja Aian suloisia 3-viikkoisia pentuja. Osallistuimme ensimmäisen kerran rallytokoepiksissä avoimeen luokkaan. Kävin isännän kanssa katsomassa 5-viikkoisia pentuja, jonka jälkeen tehtiin iso päätös.

Elokuu
Meillä alkoi rallytokotreenit, agility- ja tokotreeni peruutin. Näillä näkymin kesäkuun treenit ennen kesätaukoa jäivät Mikon viimeisiksi ohjatuksi treeneiksi. Miko siirtyi vielä enemmän sunnuntaiharrastelijaksi agilityssa. Kävimme katsomassa 6- ja 7-viikkoisia pentuja. Pentujen ollessa 8 viikkoa kävimme hakemassa niistä yhden, Rion, kotiin. Rio kotiutui meille oikein hyvin. Kuun loppupuolella Rio pääsi leikkimään Muru-siskonsa kanssa. Muutama päivä myöhemmin Miko innostui leikkiin Rion kanssa. Jää oli murrettu ja Miko hyväksynyt Rion. Osallistuimme Mikon kanssa ensimmäiseen avoimen luokan rallytokokokeeseen, mutta 66 pistettä eivät riittäneet hyväksyttyyn tulokseen. Rio oli kisaturistina mukana ja pääsi tutustumaan Xema-siskopuoleen ja Mizyyn.

Syyskuu
Rio tapasi kuun alussa ensimmäisen kerran Irra-bretonin, joka on Rioa tasan viikon nuorempi. Osallistuin poikien kanssa kooikerhondjien syyspäiville. Rio hurmasi ihmisiä ja pääsi tutustumaan muihn kooikereihin, joista parasta seuraa olivat Into-veli ja Rilla-tyttönen. 12-viikkoisena Rio kävi ensimmäisessä rokotuksessa ja selvisi siitä hienosti. Pojat alkoivat leikkiä enemmän ja leikki alkoi jo muistuttaa painia. Mikon kanssa osallistuimme toiseen avoimen luokan rallytokokokeeseen ja jäimme jälleen 60 pisteellä alle hyväksytyn tuloksen. Rio oli mukana kisaturistina. Kävimme Showhau Roadshow tapahtumassa, jossa Miko osallistui mätsäriin. Miko sai punaisen nauhan. Rio oli lapsimagneetti ja sai paljon rapsutuksia. Pojat kävivät myös valokuvattavana. Rio tapasi Irra-bretonia vielä pari kertaa ja kävi pentuleikkikoulussa. Kävimme Mikon kanssa rallytokoepiksissä, josta tulokseksi 79 pistettä. Rio nosti kuun lopussa ensimmäistä kertaa koipea Mikon esimerkistä.

Lokakuu
Rio tapasi kahdesti Hipsa-kooikeria, jonka kanssa leikit sujuivat hyvin. Rion leikkitreffit Irra-bretonin kanssa jatkuivat. Rio tapasi myös Xema-siskopuolensa sekä Muru-siskon. Rio tapasi ensimmäisen kerran Jack-kooikerin, joka on Irran tapaan tasan viikon Rioa nuorempi.  Rio kävi kerran pentuleikkikoulussa. Rio kävi ensimmäisen kerran agilityhallissa leikkimässä. Rio aloitti pentukurssin. 16-viikkoisena Rio sai tehosterokotteen ja rabiesrokotteen. Eläinlääkärikäynti ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäisellä kerralla eikä siitä jäänyt kummallekaan hyvä mieli. Rio kävi kahdesti työpaikallani hurmaamassa työkavereitani, vaikka se olikin aika arka. Rio alkoi vaihtaa hampaitaan. Irtokoira kävi Mikon päälle, mutta onneksi siitä selvittiin ilman ulkoisia vammoja. Meillä kävi yövieraita, Paula ja Nova-kooikeri. Kävin Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyssä kuvaamassa kooikereita. Rio kävi toiseen kertaan agilityhallissa leikkimässä sekä tekemässä istumisia ja maahanmenoja. Pojat kävivät Eläinten koulukuvauksessa ja Rio oli tosi reipas pikkupentu. Se jopa pysyi paikallaan, joten saimme onnistuneita kuvia.

Marraskuu
Rio kävi ensimmäisen kerran verijäljellä ja suoriutui siitä hienosti. Myös Miko jäljesti hyvin pitkän tauon jälkeen. Pojat kävivät myös toisen kerran verijäljellä. Rio kävi tuuraamassa Mikoa treeneissä, joissa Rio harjoitteli mm. kosketusalustaa ja tötsän kiertoa. Miko kävi fyssarilla eikä sillä onneksi ollut tauosta tai hyökkäyksestä johtuen sen suurempia jumeja. Rio kävi kahdesti pentutreeneissä, jossa sitä kovasti jännittivät muut pennut. Toisella kerralla Rio oli jo paljon reippaampi. Rio kävi ensimmäisessä match showssa, joka meni hyvin. Rio sai sinisen nauhan. Rio kävi tapaamassa Irraa ja Jackiä. Rio osallistui näyttelytreeneihin, jotka olivat illalla teollisuusalueella sisäpihalla. Paikka ja muut koirat jännittivät Rioa, joten liikkuminen ei onnistunut, mutta muuten meni ok. Rio kävi toisessa mätsärissä, joka ei mennyt yhtä hyvin kuin ensimmäinen ja Rio sai jälleen sinisen nauhan.

Joulukuu
Rio kävi näyttelykoulutuksessa, joka oli sisätiloissa. Se meni paremmin kuin ulkotreeneissä, mutta tutkimista Rio jännitti. Rio osallistui ensimmäisiin pentunäyttelyihin, Helsinki Puppy Showhun ja Voittaja Puppy Showhun. Ensimmäisessä Rio oli ROP-pentu ja jälkimäisessä Rio oli luokkansa toinen saaden kunniapalkinnon. Ensimmäiseen pentunäyttelyyn osallistuivat myös Rion veljet Totti ja Oiva. Näyttelyn jälkeen veljet pääsivät painimaan Muru-siskon ja Aia-emän kanssa. Rio kävi Jenna Caloanderin agilitykoulutuksessa, jossa sain vinkkejä agilityn aloittamiseen Rion kanssa. Rio kävi uudestaan teollisuusalueen näyttelytreeneissä, tällä kertaa päiväsaikaan, joka oli Riolle parempi ajankohta. Rio kävi yhtenä päivänä työpaikallani, mutta ei ollut kovin paljoa edelliskertaa rohkeampi. Rio tapasi Jackiä ja Hipsaa. Rio kävi agilityhallilla treenaamassa putkea ja kosketusalustaa.

---

Asetin tälle vuodelle muutaman tavoitteen. Olin jopa viime vuodenvaihteessa pohtinut, että jos jossain vaiheessa toinen koira tulee, niin voisi alkaa sen kanssa harrastaa ja antaa Mikon olla kotikoirana. Mikon kanssa kun tuo harrastaminen on välillä niin vaikeaa. Enpä silloin osannut arvatakaan, että toinen koira tulisi taloon :) Tavoitteena oli saada rallytokosta koulari RTK1 ja se toteutui. AVO-luokan korkkaaminenkin toteutui. Olin aika varma, että tänä vuonna olisi vihdoin meidän tokodebyytti, mutta ei vaan ollut :D Tarkoituksena oli taas palata jäljestyksen pariin ja kaksi jälkeä Miko ehti loppuvuonna ajaa. Agilitykisat olivat toiveissa, mutta turhaan tuli kisalisenssi ostettua.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulu

Vietimme ensimmäistä kertaa jouluaaton keskenämme kotona. Se oli vähän outoa, kun olen aina viettänyt joulua äidin luona. Toisaalta oli kiva tehdä kotona jouluvalmisteluja, sillä yleensä en tee mitään joulun eteen (paitsi ostan suklaakonvehteja ja teen joulutorttuja). Kinkku piti tietenkin olla ja aika hyvin onnistuin kinkun paistamaan :p Tein pitkästä aikaa pipareita. Pipareista tuli pupujen ja kooikereiden muotoisia, sillä muunlaisia muotteja meillä ei olekaan. Kooikereita tuli kahdenlaisia. Yhden muotin Miko sai luokkavoitosta ensimmäisessä näyttelyssään (pikkupennuissa spanielierkkarissa) ja toisen ostin rotuyhdistykseltä tässä kuussa. Ensimmäisen muotin mallina on ollut Mikon isoisoisä Nicky (Nobles Nice Nicky v.h. Runxputtehof).

 Kahdenlaisia kooikerpipareita, uusi muotti on kivemman näköinen

Aattona kävimme poikien kanssa pitkällä lenkillä Pirkkolassa. Juurikaan muita ei ollut liikenteessä, joten saimme olla rauhassa keskenämme. Paluumatkalla kävimme yhden isomman lätäkön rannalla ja pojat kävivät siellä kahlaamassa. Rio tuntuu kovasti tykkäävän lammikoista. Kuvasin Rion touhuja ja mietin, ettei tämä kovin jouluista ole. Ympärillä oli ihan vihreää ja tunnelma oli keväinen.

Ruokailun ajan pojat istuivat pöydän alla ja molemmat saivat ruuaksi maksalaatikkoa sekä hieman jämiä kinkusta ja savulohesta. Miko oli tuttuun tapaan innoissaan lahjoista ja alkoi repiä omiaan auki. Rio ei vielä oikein ymmärtänyt lahjojen päälle, mutta kyllä se vähän yritti lahjapaperia repiä. Enemmän Rio ehkä ihmetteli Mikon touhuja. Miko niin kovin innostuu lahjoista, että se meinasi jo alkaa omia lahjoja. Kun Rio kävi ottamassa palan Mikon repimää lahjapaperia, Miko ärähti sille. Lahjat olivat mieluisia. Molemmat saivat huopanarulelut, Rio sai oman Kong Wubban ja Miko pehmolelun. Lisäksi pojat saivat herkkuja.



Miko tykkää avata lahjoja


Kerjurit


Joulupäivänä menimme äitini luokse Vantaalle. Pääsimme veljeni kyydissä ja kun autossa muutenkin oli vähän ahdasta, niin ajattelin, että Rion on nyt hyvä kokeilla takakontissa matkustamista. Veljelläni on farkku, joten takana on hyvin tilaa. Jossain veljeni aikaisemmassa autossa oli muistaakseni verkko takapenkkien ja takakontin välissä, mutta nykyisessä ei ole. Vähän jännitti pysyykö Rio takana, sillä alkuun se seisoskeli takapenkkejä vasten ja vaikutti siltä, että se haluaisi tulla pois takakontista. Kyllä se sitten lopulta rauhoittui. Ikkunastakin oli kiva katsella ulos. Jännitin vähän sitä, miten Rio on äidilläni, sillä se ei ole tottunut niin isoon määrään ihmisiä (8 aikuista ja kolme 2-9 -vuotiasta lasta). Rio pärjäsi oikein hienosti eikä se vaikuttanut stressaavan tilanteesta. Rio enimmäkseen vältteli ihmisiä, mutta Miko oli rapsuteltavana. Kyllä Rioakin sai silittää, mutta oli välillä huvittavaa, kuinka se puikkelehti ihmisten välistä niin, ettei kukaan vain koske. Alkuun pojat leikkivät kovasti keskenään. Mikokin oli ihan innoissaan ja Rio joutui sen oikeiden suorien kohteeksi (Miko siis huitoi tassullaan). Ääntäkin niistä lähti. Äiti kysyi onko meillä kotona koskaan rauhallista :D Ei pojat ihan noin paljon normaalisti leiki.

Meidän syödessä pojat saivat jälleen maksalaatikkoa nappuloiden kera. Ruokailun jälkeen annoin pojille maksamakkaralla täytetyt Kongit. Miko meni pöydän alle syömään omaansa, mutta Rio ei onnistunut löytämään suojaisaa paikkaa. Se joutui useampaan kertaan ottamaan Kongin suuhun ja vaihtamaan paikkaa, kun muut eivät ymmärtäneet, että se pelkäsi muiden vievän sen ruuan. Lopulta pyysin Rion viereeni sohvalle. Ei Rio siltikään pystynyt rentoutumaan, vaan sen silmät tarkkailivat koko ajan ympäristöä. Ja sitten tuli Miko. Pyysin Mikoa siirtymään, jotta Rio saisi olla rauhassa ja jotta Miko ei yrittäisi ottaa Rion Kongia. Ehdin vain komentaa Mikoa, kun Rio alkoi rähisten puolustaa ruokaansa ja Miko lähti siihen mukaan. Onneksi istuin Rion vieressä ja sain nopeasti pojat erotettua. Se olikin poikien ensimmäinen yhteenotto. Rio ei ole koskaan aikaisemmin puolustanut ruokaansa, mutta luulen, että nyt syynä oli se, että se joutui koko ajan pelkäämään jonkun vievän sen ruuan. Vähän tapahtuneen jälkeen kaikki oli taas normaalisti ja Rio hyppi Mikoa vasten yrittäen nuolla sen suupieliä. Onneksi ruuasta johtuvat yhteenotot on helppo ennaltaehkäistä eikä edelleenkään ruoka pääosin aiheuta mitään ongelmia. Esimerkiksi toissapäivänä annoin Mikolle hieman nappuloita vatsantäytteeksi. Rio oli juuri syönyt omat nappulansa. Miko jäi odottamaan lupaa ja sillä aikaa Rio ryntäsi tyhjentämään Mikon kupin. Miko vain katsoi sivusta, kun sen ruoka katosi kupista. Miko sai sitten uudet nappulat.

Tapaninpäivän ulkoilua







Tapaninpäivänä lähdimme taas aamupäivästä pitkälle lenkille. Pirkkolassa olikin kovin ruuhkaisaa, sillä muutkin olivat lähteneet nauttimaan kauniista aurinkoisesta ilmasta. Menimme sitten hieman kauemmaksi keskuspuistoon, jossa Rio sai juoksennella sydämensä kyllyydestä. Miko sai flexissä hieman enemmän vapautta. Ulkona vierähti 1,5 - 2 tuntia, joten koirat oli taas onnistuneesti väsytetty. Illalla satoi hieman lunta, joka on toistaiseksi pysynyt maassa. Lunta on kuitenkin niin vähän, että virallisesti Helsinkiin ei ole vielä tullut ensilunta. Ihanaa, että ulkona näyttää ja tuntuu talvelta.


Sunnuntaina lähdimme koko perheen voimin Mikon hyppytekniikkatreeneihin. Rio pääsi tekemään putkea. Rio oli ihan täynnä virtaa ja aluksi se vain juoksenteli ympäri hallia. Putkiharjoituksia varten olisi pitänyt pistää Rio hihnaan, sillä se ei oikein tykännyt, että otin siitä kiinni. Reippaasti Rio sujahti putken läpi. Se tykkäsi kovasti juoksennella myös lelujen kanssa. Harjoittelin Rion kanssa myös kosketusalustaa. Naksutin jäi kotiin, mutta onneksi naksuttimen korvaaja "jes!" toimii lähes yhtä hyvin. Miko pääsi juoksemaan putkeen ja leikkimään Rion kanssa. Miko oli ollut aikaisemmin vähän huonovointinen, joten meinasin jättää sen kotiin. Miko kuitenkin pääsi mukaan hengailemaan. Lopuksi tein Mikon kanssa vähän rallytokoa, sillä meillä on epikset ensi viikolla. Miko teki hommia oikein kivasti, vaikka Rio oli mukana häiritsemässä.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Parin viikon tapahtumia

Tämän postauksen luonnos on ollut odottelemassa jo jonkin aikaa, joten tähän tulee vähän enemmän tekstiä.

Messarin ostoslistalla oli mm. huomiovalot pojille. Mustissa & Mirrissä olin katsellut Orbiloc-valoja, jotka vaikuttivat laadukkailta (3 vuoden takuu) ja joissa on vilkkuvalon lisäksi jatkuva valo. En nimittäin halua vilkkuvaloja, ne on ärsyttäviä. Hintaa valoilla oli M&M:ssä lähemmäs 30e, joten toivoin löytäväni niitä tai joitain muita tarjouksesta. Messarissa ei osunut silmään sopivia valoja, joten googlasin. Orbiloc-valot löytyivät Lemmikkitukusta hintaan 19,90, joten tilasin sieltä valot molemmille. Valot saapuivatkin pian postiin ja nyt kahden viikon ajan pojat ovat näkyneet paremmin pimeässä. Rio sai sinisen valon ja Miko vihreän.



Toissalauantaiaamuna kävimme Rion kanssa Vantaalla näyttelytreeneissä. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa ja kun oli valoisaa, niin Rio oli vähän rennommin. Seisominen sujui jälleen mainiosti ja kouluttaja oli sitä mieltä, että se on sen verran hyvällä mallilla, että voidaan keskittyä liikkumiseen ja tutkimiseen. Tutkiminen pöydällä oli jälleen jännää. Aluksi kouluttaja ei juurikaan koskenut Rioon. Hetken päästä nostin Rion pöydälle ilman, että kukaan oli tulossa koskemaan. Näin sen sai seisomaan paikallaan, mutta kyllä sitä jo pelkkä pöydällä olo jännittää. Myöhemmin nostin vielä Rion kahdesti pöydälle niin, että kouluttaja sai katsottua sen hampaat. Liikkuminen yksin meni ihan hyvin paria hyppimistä lukuun ottamatta. Yhdessä muiden koirien kanssa liikkuminen olikin sitten toinen juttu. En meinannut saada Rioon ollenkaan kontaktia ja se meni ihan miten sattui (veti muiden perään, katseli kouluttajaa, sillä häneltä oli saanut hyviä nakkeja tai yritti oikealle puolelleni). Alkoi jo hieman hermo kiristyä, kun kontaktia ei tahtonut millään saada (minullakin oli nakkeja, mutta toisten nakit oli sitten kai parempia...) Kouluttajan kanssa Rio meni jälleen tosi nätisti. Ehkä luovutan ja hankin sille händlerin :) Hetkittäin Rio kyllä liikkui hyvin, mutta kontaktissa se alkoi helposti hyppiä. Kouluttaja lohdutti, että hyppiminen kuuluu ikään ja sen pitäisi koiran vanhetessa jäädä pois.

Toissa sunnuntaina kävimme Kulosaaren Casinon joulupöydässä. Sillä aikaa pojat olivat keskenään kotona. Jätämme ne samaan tilaan muulloin kuin töihin lähtiessä, sillä pojat pärjäävät hyvin keskenään. Työpäivän ajaksi jätän molemmille Kongit ja lisäksi Riolle aktivointipallon ja joskus myös vessapaperihylsyn, jonka sisällä on namia. Mikon tyhjennettyä oman Kongin se kävisi viemässä Rion ruuat, joten siksi pojat ovat erillään. Miko siis ärähtää Riolle, joka sitten luovuttaa herkkunsa. Joskus pelkkä katsekin on riittänyt. Suurin syy Rion eristämiseen on ollut se, ettei se ole ollut sisäsiisti. On helpompi siistiä jäljet, kun ne tulevat vain yhteen huoneeseen. Rio ei ole ihan vielä täysin sisäsiisti. Pääasiassa se pärjää työpäivät, mutta välillä on tullut pissat makuualustalle. Öisin Rio on ainakin välillä käynyt pissalla joko omassa tai Mikon pedissä. Pesin molemmat pedit viime viikon maanantaina ja ne olivatkin jo aikamoisia aromipesiä... Petien kuivuttua en pistänytkään niitä takaisin lattialle, vaan päätin kokeilla pissaako Rio yöllä johonkin muualle. Ei se pissannut, mutta se aloitti hyvin aikaisin vinkumisen. Hätä siis taisi olla. Viime viikonloppuna pistin pedit takaisin ja sitten olemme taas saaneet nukkua. Pissatkoon sitten yöllä petiin, mieluummin nukun hyvin ja pesen pedit välillä. Petiin pissaaminen on varmaan jossain määrin tapa. Tulipas rönsyiltyä... eli siis olimme Lucian päivänä Kulosaaren Casinolla ja kun palasimme kotiin ja kaivoimme avaimia oven takana, alkoi kotoa kuulua haukkua. Rio taisi aloittaa ja Miko yhtyi siihen. Koskaan silloin ei ole ääntä kuulunut, kun pojat ovat olleet erikseen, joten kai joukossa tyhmyys tiivistyy. Rio on tainnut Mikolta oppia, että rapusta kuuluvat äänet ovat epäilyttäviä. Harvemmin Miko ääniin reagoi, mutta ne harvatkin kerrat ovat riittäneet Riolle malliksi. Onneksi haukkumista tapahtuu harvakseltaan.


Yksi syy poikien eristämiseen yksinolon ajaksi oli myös se, että pelkäsin Mikon astuvan Rioa. Rio välttämättä pienempänä ei pääsisi pois tilanteesta. Olen ollut tosi iloinen, ettei Miko ole kertaakaan edes yrittänyt Rion astumista. Ennen kuin viime viikon maanantaina. Poikien peuhatessa sängyllä Miko otti Rion pariin kertaan syleilyynsä, mutta Rio onneksi pääsi sujahtamaan pois. Täytyy kyllä sanoa, että olin hyvin pettynyt, kun olin juuri ajatellut asiaa ja iloinnut siitä, ettei astumisyrityksiä Mikon puolelta ole ollut :) Tytöt on nyt Mikolla mielessä, joten Rio alkoi siksi kiinnostaa. Onneksi se ei ole toistaiseksi toistunut. Poikien leikkiessä sängyllä kävi myös niin, että Rion jalka jäi ilmeisesti Mikon alle niin, että sitä sattui. Rio siitä tulistui Mikolle, joka ärähti Riolle takaisin. Kohtaus oli sekunnissa ohi ja sen jälkeen leikki vielä hetken jatkui. Mutta sitten Rio hyppäsi sängyltä alas ja tunkeutui sängyn alle. Rio ei enää kovin helposti sinne pääse, kun se alkaa olla jo niin iso. Sängyn alla on Rion turvapaikka, joten sitä varmaan oli sattunut tai sitten se harmistui Mikon ärähdyksestä (vaikka se ei poikennut Mikon muista ärähdyksistä). Houkuttelin Rion sängyn alta pois ja yritin katsoa käveleekö se normaalisti. En ollut ihan varma, mutta ei kai siinä kuitenkaan pahemmin käynyt.

Miko on herkkis, joka muistaa ikävät asiat. Esimerkiksi Miko ei kulje ovista, jotka liikkuvat. Olen joskus malttamattomana alkanut sulkea ovea samalla, kun Miko on ollut kulkemassa ovesta ja ovi on osunut sitä kylkeen/reiteen. Kerran, kun olin lähdössä molempien poikien kanssa ulos, suljin ulko-ovea liian innokkaasti ja se osui Mikoon. Miko yhdisti epämukavan kokemuksen Rioon. Nyt jos lähdemme molempien kanssa ulos, Miko jää sisälle ja sitä joutuu houkuttelemaan rappuun. Näin ei käy, jos menen kahdestaan Mikon kanssa. Mikolla on muitakin rajoitteita, jotka eivät välttämättä liity mihinkään epämukavaan tapahtumaan. Esimerkiksi hissistä se poistuu meidän kerrokseen vain tietystä kohdasta. Jos seison siinä edessä, niin Miko ei voi poistua hissistä. Mikon rajoitteet hankaloittavat välillä ovista kulkemista, varsinkin, jos Riokin on mukana.


Viime sunnuntaina Miko pääsi pienen tauon jälkeen hyppytekniikkatreeneihin. Teimme korkeutta ja perussarjaa. Miko hyppäsi melko rennosti 45 cm hypyn. Pitkän aikaa siinä korkeudessa on ollut epävarmuutta ponnistuksessa.

Maanantaina kävimme töiden jälkeen koko perheen voimin lenkillä. Takanamme tuli koira, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Toivoin vain, ettei se saavuta meitä, kun mieluummin vältän vieraita koiria. Erityisesti Rion takia. Takana tullut koira omistajineen yrittikin saada meitä kiinni, sillä koira oli Hipsa :) Oli kiva nähdä Hipsaa parin kuukauden tauon jälkeen ja Riokin alkuepäilyksen jälkeen tunnisti kaverinsa. Pojat pistivät hetkeksi painiksi, mutta täytyy katsoa parempi hetki poikien leikeille, että pääsevät vapaana juoksemaan.

Tiistaina Rio tuli mukaani töihin. Vaikka Rio on käynyt jo kahdesti aikaisemmin työpaikallani, niin oli se silti jännä paikka. Ja ihmiset olivat jännittävämpiä, vaikka heidätkin Rio on nähnyt aikaisemmin. Alkuun Rio ei malttanut levätä ollenkaan, mutta lounastauon jälkeen alkoi unikin maistua. Välillä toki piti leikkiä. Kotona Rio nukkui koko illan. Se oli tosi väsynyt työpäivän jälkeen. Riolle tekee hyvää käydä välillä muissakin paikoissa, kuin tutuissa lenkkimaisemissa ja nähdä vieraita ihmisiä. Vähän kyllä toivoin, että työkavereita olisi voinut hyödyntää kopelointiharjoituksissa, mutta Rio oli niin varautunut, että muut vaan antoivat sille namia ja yrittivät vähän silittää.


Tänään keskiviikkona oli ensimmäinen lomapäiväni. Menimme heti aamusta tapaamaan Jackiä Espooseen. Pojat jaksoivat leikkiä pitkään ja tulivat edelleen oikein hyvin juttuun. Uutena juttuna tulivat astumisyritykset, mutta ne tulivat kuvioihin vasta ihan lopussa. Riolla oli kova halu astua Jackiä, mutta ei se siihen montaa mahdollisuutta saanut. Jossain vaiheessa oli aika pistää peli poikki ja menimme Jackin kotiin. Kuraiset pojat joutuivat ensin suihkuun. Hetjalla oli juoksut ja se siksi kiinnostui Riosta. Rio muistaa, että jo ensitapaamisella Hetja sanoi pahasti, joten Rio halusi vältellä Hetjaa. Siksi sitä alkoi ahdistaa, kun Hetja tuli haistelemaan ja oli kiinnostunut. Rio joutui hyppäämään syliini turvaan kauheaa ahdistelijaa. Se olikin ensimmäinen kerta, kun Rio hyppäsi syliini, kun istun tuolilla. Myöhemmin Rio joutui vielä toistamiseen paeta ahdistalijaansa syliini. Sanoin Riolle, että kun se vähän kasvaa, niin se vaan toivoo, että tytöt olisivat kiinnostuneita :) Hetjalle ja Jackille ei ollut maistunut kaikki nappulat, joten Rio tyhjensi niiden ruokakupit. Saimme mukaamme vähän samoja Barking Head's nappuloita, joita kupissa oli. Kiitos niistä ja poikien joululahjasta! Kyllä Riolle maistui taas uni, kun tulimme kotiin.

Jack ilmassa





Valssin pyörteissä

Fiksut ja filmaattiset


Lisää kuvia poikien leikeistä löytyy täältä.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Rio 6 kk

Rio on tänään puolivuotias, niin se aika kuluu! Korkeutta Riolla on 37 cm ja painoa 7,5 kg. Veikkaukseni on ollut, että Riosta tulee 39-40 cm korkea. Nyt uskon, että 39 cm on lähempänä. Miko kasvoi puolivuotiaasta vielä 3 cm, joten Riolla voisi kasvua olla edessä vielä pari senttiä. Tässä vielä perinteinen painovertailutaulukko, tosin tässä vaiheessa voisi korkeuden kehittymisen seuraaminen olla mielenkiintoisempaa.


Ja tässä poseerauskuvat. Katsoin Rion 5 kk kuvaa. Olihan sillä ainakin turkki kasvanut ja kroppa vankistunut. Eipä sitä muutosta huomaa muuten, kuin vertailemalla vanhoja kuvia :) Rio on nyt kovasti kasvattanut mustaa karvaa kylkiin. Toivottavasti sille ei ihan kovin näkyviä mustia kohtia turkkiin tule, mutta kyllähän mustan kuvista huomaa.





maanantai 14. joulukuuta 2015

Rio agilitykoulutuksessa

Keskiviikkona pidin lomapäivän, jotta pystyin osallistumaan Rion kanssa Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen. Kolmen tunnin koulutukseen osallistui 10 koirakkoa, joista kuusi kooikereita. Olimme Rion kanssa ensimmäisessä ryhmässä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin Agility Akatemialla Vantaan Kivistössä. Kiinnostuin koulutuksesta, sillä niin moni on kehunut Jennaa kouluttajana. Itse asiassa jo ennen kuin Rio tuli meille, mietin meidän agilityharrastuksen aloittamista ja aloin jo silloin miettiä, että olisi tosi kiva, jos Jenna vetäisi pentujen agilitykurssia joskus alkuvuodesta Akatemialla ja me pääsisimme sinne (olen lähettänyt tiedustelun, mutta en ole saanut vastausta...)

Hallilla tajusin, että tämä on ensimmäinen kerta, kun Rio on paikalla agilitytreeneissä. Onneksi kaikki koirat eivät olleet samaan aikaan sisällä, mutta kyllä Rioa jonkin verran jännitti, kun suoritusvuorossa oleva koira haukkui. Keinu oli pelottava. Rio on muutenkin vähän herkkä äänille. Täytyisi ottaa Rioa useammin hallille mukaan (mutta kun sillä on aina menoa viikonloppuisin). Ja täytyy alkaa kolauttelemaan sille keinua. Välillä Rioa alkoi jännittää vähän liikaa (jos hallissa oli enemmän koiria tai ääntä) ja silloin se yritti pakoon sylistäni. Kävimme välillä ulkona ja Rio tuli mielellään takaisin halliin, joten ei se ehkä ihan traumatisoitunut :) Ennen meidän vuoroa, kun hallissa oli rauhallisempaa, leikitin Rioa ja ilokseni se leikki oikein hyvin.

Meidän vuoro oli ryhmämme viimeisenä. Tarkoituksena oli aloittaa niin, että alkuun leikittäisin Rioa ja sitten tehtäisiin kepin kiertoa, kun olin kiertämistä jo ennestään tehnyt. Alkuun Rio alkoi leikkiä, mutta sitten tuli liikaa häiriötä, mm. keinutreeniä viereisellä kentällä, eikä Rio pystynyt rentoutumaan. Pistin Rion kiinni ja Jenna alkoi tiputella nameja maahan. Minä sitten jatkoin sitä ja Rio alkoi rentoutua. Temppuakin eli istumista yritettiin, mutta Riolla oli näyttelyistä niin seisominen jäänyt mieleen, että temppuna oli sitten seisominen (ja kontakti).

Sitten Jenna haastatteli minua kysyen mm. onko Riosta tulossa mini vai medi ja olenko ajatellut juoksu- vai pysäytyskontakteja. Sanoin, että olen ajatellut pysäytyskontakteja, koska minulla ei ole mahdollisuutta treenata niin paljon, kuin juoksukontaktit mielestäni treeniä vaativat. Jennan mielestä hyvä kompromissi olisi juoksu-A ja pysäytys-puomi, sillä medikokoisella koiralla laukan askeleet sopivat hyvin kontaktille eli jos alusta asti treenaa juoksaria, niin kontaktille osumisen ei pitäisi olla ongelma. Juoksu-A ja pysäytys-puomi kuulostaisivat kyllä hyvältä, sillä jyrkän A:n kontaktille pysähtyminen on koiran kropalle kuormittavampaa kuin puomin kontaktille pysähtyminen.

Jenna myös tiedusteli minkälaisen agilitykoiran toivoisin Riosta tulevan ja siihen sanoin, että kun on ollut motivaatio-ongelmainen Miko, niin sen jälkeen riittää, että pääsisi vaan sille tasolle, että voisi käydä kisaamassa, jos niin haluaa. Sen ei Jennan mielestä pitäisi olla ongelma eli siihen varmasti päästään :) Menimme sitten hieman sivuun, että seuraava ryhmä pääsi tutustumaan rataan (ja tässä vaiheessa loppui video, kun kuvaajamme Tytti meni tutustumaan rataan, täytyy siis muistella mitä Jenna sanoi).

Jenna antoi vinkkejä, mitä pennun kanssa kannattaisi tehdä. Hän sanoi, että esteitä kannattaa lähteä opettamaan tarjoamisen kautta. Se onkin ollut tarkoituksena. Tarjoamisen kautta tulee vähän niin kuin ilmaiseksi kaikki ohjaustekniikat paitsi sylkkäri ja päällejuoksu, joissa koiran pitää tulla ihmistä kohti. Siksi sylkkärit kannattaa ottaa mukaan harjoituksiin. Koira kannattaa totuttaa sekä etu- että takapalkkaan. Eli että este suoritetaan, vaikka palkka odottaakin eikä juosta suoraan palkalle. Jenna tiedusteli myös millä tavalla aion opettaa kepit. Sitä en ollut vielä miettinyt, mutta namikädellä houkuttelu, jolla Miko on kepit oppinut, ei ehkä ole ensimmäisenä ollut mielessä. Jenna suositteli läpinäkyvillä ohjureilla opettamista, niin että ensin koiraa kuljetetaan hihnassa esim. neljät kepit. Tällöin koira oppii tekniikan eikä läpinäkyviä ohjureita ole yhtä vaikea häivyttää kuin verkkoja. Meiltä onneksi löytyy agiseurasta läpinäkyvät ohjurit. Muistaakseni nämä olivat Jennan vinkit agilityn aloitukseen eli esteiden tarjoaminen ja etu- ja takapalkan kestäminen.

Lopuksi Rio pääsi kokeilemaan putkea. Jenna piti Rion hihnaa ja minä kutsuin Rioa putken toisesta päästä. Muutama kerta tehtiin ja joka kerta Rio tuli vauhdilla. Lopuksi leikitin Rioa. Tykkään siitä, miten hyvin Rio leikkii silloin, kun se on rento. Leikissä on sellainen kiva raivo :) Jenna sanoi, että kannattaa leikittää Rioa esim. muiden treenatessa ja heitellä nameja maahan silloin, kun se täytyy saada rentoutumaan. Näillä opeilla on hyvä lähteä eteenpäin. Vaikka me ei Rion jännityksestä johtuen päästy juuri mitään tekemään (enkä muuta odottanutkaan kuin putkea ja esim. esteen tarjoamista tai kiertämistä), niin olen tosi tyytyväinen koulutuksen antiin. Vinkkejä agilityn aloittamiseen juuri kaipasinkin. Olisi kyllä tosi kiva päästä ensi vuoden puolella Jennan oppiin pentukurssille (jos sellainen vaan järjestetään). En silloin kuusi vuotta sitten vielä tiennytkään, miten tärkeää hyvän pohjan rakentaminen agilityyn on.

Rio oli kuulemma kovasti isänsä näköinen, samanlainen kroppa luisuine lantioineen :)

tiistai 8. joulukuuta 2015

Koiramessut 2015

Nyt on Rion näyttelydebyytti ohi ja siitä selvittiin :)

Lauantaina oli aikainen herätys, sillä kooikerpennut olivat ensimmäisenä kehässä. Oli kiva olla ensimmäisenä, sillä kehässä pystyi harjoitella ennen tositoimia. Pentuja oli vain neljä ja kaikki uroksia. Pikkupennuissa olivat veljekset Rio, Oiva ja Totti. Ensin pennut menivät yhdessä ympäri ja sitten oli yksilöarvostelujen aika. Pöydällä Rioa jännitti, mutta tuomari oli onneksi mukava eikä tehnyt tilanteesta pennulle yhtään enempää epämukavaa. Mielestäni tuomari ei katsonut Rion hampaita, joten se taisi häneltä unohtua. Liikkeitä hän katsoi sekä edestakaisin että yksin kehän ympäri. Liikkeiden jälkeen en yhtään ehtinyt seisottaa Rioa, sillä tuomari siirtyi jo seuraavan arvosteluun. Liikkeet olivat aikalailla hyppimistä, mutta välillä sain Rion kulkemaan kunnolla. Yllätyksekseni tuomari sijoitti Rion ykköseksi! Rio ja toiseksi tullut Oiva saivat kunniapalkinnon. Paras urospentu -kehässä Riolla oli kaverina vanhempi pentu, jonka Rio myös voitti ja siten Rio oli myös ROP-pentu! Ilmeisesti tuomari näki kaikesta hyppimisestä ja sähläämisestä huolimatta Rion oleva hieno pentu eikä tuomarin hurmaamiseen tarvinnut Rion hännänheilutusta :)


5.12.2015 Helsinki Puppy Show, tuomari: Tuula Savolainen
"5 kk iloinen nuori uros, jännittää hieman esiintymistä. Hyvät mittasuhteet. Hyvä vahva kuono. Pyöreähköt silmät. Hyvä raajaluusto. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Runko saa vielä vahvistua. Tasapainoisessa liikkeessä pentumaista iloisuutta. Hyvä häntä ja karvan laatu." PEK1 KP ROP-pentu

Pentujen kehästä siirryimme katsomaan aikuisten kehiä. Riolla oli häkki mukana, mutta se meni niin hyvin penkillä tai sylissä ettei häkille tullut tarvetta. Hienoa, että Rio pystyi keskellä näyttelyhuminaa nukkumaan penkillä meidän välissä :) Aikuisten koohojen arvostelun jälkeen lähdin Rion kanssa kohti kasvattikotia.

Rio katselee aikuisten kooikereiden arvostelua

Tätä mieltä Miko oli, kun joutui olemaan sivussa Rion
palkintoposeerauksista

Väsynyt pikkupentu

Sannan luokse saavuttuamme Rio pääsi leikkimään Muru-siskonsa kanssa. Jokin aikaa leikittyään seuraan liittyi Oiva-veli. Rioa alkuun jännitti uuden tyypin mukaan tuleminen. Rio ei ole meille tultuaan leikkinyt kertaakaan isommassa porukassa, vaan aina se on ollut jonkun kanssa kaksistaan. Siksi olisi ollut hyvä, jos olisimme joskus ehtinyt Mustin ja Mirrin pentutreffeille. Mutta alkujännityksen jälkeen leikit alkoivat sujua ja Rio tuli hyvin juttuun Oivan kanssa, vaikka välillä Rio yritti astua veljeään. Homma meni vieläkin jännittävämmäksi, kun paikalle tuli Totti-veli. Totista Rio ei jostain syystä välittänyt eikä innostunut veljensä leikkiyrityksistä. Voi olla, että tilanne olisi ollut eri, jos Totti olisi tullut silloin, kun porukkaa oli vähemmän. Totin tulon jälkeen Rio alkoi jättäytyä porukasta pois. Pääasiassa Rio oli ihmisten luona, mutta välillä se vähän leikki tai meni hetkeksi muiden mukaan. Lopuksi joukkoon liittyi vielä Aia-emä ja se vasta Rion mielestä jännää olikin, sillä viime vierailulla Aia oli näyttänyt Riolle kaapin paikan. Selkeästi Rioa ahdisti isompi lauma koiria. Siirryimme vielä sisälle, jossa Rio tunki muiden ihmisten syliin. Lopulta uni vei voiton.


Muru & Rio

Rio & Oiva

Totti & Rio

Rio katselee sivusta, kun Oiva, Totti ja Muru leikkivät

Rion levättyä jonkin aikaa palasimme Messukeskukseen ryhmäkehien vuoksi. Odottelusta tuli pitkä, mutta ihan hyvää kokemusta se oli Riolle. Meno oli vähän rauhoittunut, kun suurin osa oli lähtenyt kotiin, mutta uutena asiana olivat kuulutukset. Ryhmässä oli sama tuomari. Hän katsoi koirien edestakaiset liikkeet. Rio hyppi molempiin suuntiin mennessä, johon tuomari kommentoi "Eikö sillä vieläkään pysy jalat maassa." Ja sitten hän pyysi menemään uudestaan. Tällä kertaa sain Rion pysymään maassa ja liikkeet menivät jopa ihan hyvin. Olihan se ihan hienoa mennä isoon kehään, jonon viimeisenä, kun selostaja sanoi "kooikerhondje" ja ihmiset katsoivat katsomossa. Mitään muuta kuin lämmintä kättä en odottanutkaan eikä tuomari katsonut meidän suuntaan juuri ollenkaan :)

Sunnuntaina ehdimme alkuun tehdä vähän ostoksia, sitten kävimme katsomassa junnukooikereiden arvostelun. Pienen shoppailukierroksen jälkeen siirryimme pentunäyttelyn puolelle, jossa ei enää montaa koiraa ollutkaan ennen meidän vuoroa. Jännitti taas ja tällä kertaa oli vielä tuttujakin katsomassa. Rio meni kehään leikkikaverinsa Jackin kanssa. Aluksi Rio yritti kokoajan kääntyä kaverinsa puoleen, mutta sain sitten onneksi pidettyä huomion itsessäni. Yhdessä liikkuminen ei mennyt hyvin. Kehän matolla oli paljon namimurusia, joita Rio yritti syödä. Jos Rio ei ollut nameja metsästämässä, niin se hyppi. Meni se ehkä välillä ihan nätistikin sekunnin tai kaksi. Pöydällä tutkiminen oli jälleen jännää, mutta onneksi tämäkin tuomari oli mukava. Yksin liikkeet eivät menneet sen paremmin, mutta seisominen oli ihan hienoa. Toki välillä nenä meni maahan haistelemaan, mutta muuten Rio seisoi paikallaan katsoen minua ja heiluttaen häntää (kuvista sitten näin, että takajalat sillä voisi olla paremmin). Jack voitti luokan ja sai KP:n. Ihan oikeaan osoitteeseen meni voitto, onnea Jackin kotopuoleen :) Kehäsihteerin kysyessä "vain ensimmäiselle kp?" tuomari mietti hetken ja sanoi, että menisimme vielä kerran kehän ympäri. Jos liikkeet menisivät hyvin, niin Rio saisi kunniapalkinnon. Paineita siis liikkumiseen :) No eipä Rio sen paremmin liikkunut, mutta taisi tuomari sen verran tykätä Riosta, että kunniapalkinto irtosi kuitenkin :) (Sen perusteella, mitä ehdin nähdä, niin tuomari jakoi kunniapalkintoa aika avokätisesti, mikä ei pentunäyttelyssä ole mielestäni yhtään huono juttu.)


6.12.2015 Voittaja Puppy Show, tuomari: Marja Kosonen
"Oikean kokoinen, hyvä mittasuhteet omaava. Kaunisilmeinen pää. Hyvä purenta. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Oikea karvanlaatu. Hyvä väritys. Halutessaan liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta tänään jännittää kehätilannetta eikä halua esiintyä. Hyvä luonne." PEK2 KP

Tälläkin kertaa pentuja oli neljä, joista yksi vanhempi urospentu ja yksi narttupentu, joille menivät myös rodun parhaiden pentujen palkinnot. Pentukehältä matka jatkui aikuisten kehän laidalle, jossa juuri alkoi kooikereiden arvostelu. Rio oli taas nätisti mukana penkillä ja ihan kiitettävästi valloitti tilaa uniaan varten... Lopuksi oli vielä viimeisten shoppailujen ja ruokailun aika. Kotona olimme vasta viideltä.

En asettanut näyttelyihin mitään tavoitteita, mutta kunniapalkinto molemmista näyttelyistä oli tosi hieno juttu! Ja roppi oli tietenkin vielä piste iin päälle. Olen tosi tyytyväinen meidän pikkumieheen. Tosi hienosti ja reippaasti se selvisi noin isosta tapahtumasta. Pari kertaa Rio pääsi ärähtämään ikävästi, mutta muuten se oli nätisti. Aika paljon Rio kulki sylissä sekä siksi, että muut koirat ja väenpaljous jännittävät ja siksi, ettei mukaan lähtisi mitään tautia. Väljemmillä alueilla Rio oli rennosti maassa, mutta ahtaammissa paikoissa se tuli mielellään syliin.

Mukaan lähti kauheasti syötävää koirille. Royal Caninin 4 kg:n säkin Rio sai näyttelymenestyksestä ja muutama näytepakkaus lähti mukaan, muuten ruuat ostettiin itse. Kuvasta puuttuu Maukkaan uutuuspullat Oiva ja Vieno sekä jauhetut poropötköt, jotka menivät suoraan pakkaseen. Maukkaan pisteeltä sain myös kaupanpäälle poron luita. Jos joku haluaa, niin voin ne lahjoittaa, sillä Mikon vatsa ei oikein kestä luita. Pojille löytyi myös joululahjat sekä muovitötsät rally- ja ehkä tokotreenejäkin varten. Riolle ostin näyttelyarvostelukansion. Muutama ostoslistalla ollut asia jäi löytymättä. Lisäksi sain kotiin arkistoitavaksi kaikki Kooikerhondje-lehden tähän mennessä ilmestyneet numerot. Kiitos Mariannelle ja lehtien välissä olleesta joulutervehdyksestä myös!

Ostokset

Vanhoja Kooikerhondje-lehtiä



Kuvia Helsinki Winner 2015 ja Helsinki Puppy Show näyttelyistä löytyy täältä
Kuvia sisarusten leikeistä löytyy täältä
Kuvia Voittaja 2015 ja Voittaja Puppy Show näyttelyistä täältä