Joulu

Vietimme ensimmäistä kertaa jouluaaton keskenämme kotona. Se oli vähän outoa, kun olen aina viettänyt joulua äidin luona. Toisaalta oli kiva tehdä kotona jouluvalmisteluja, sillä yleensä en tee mitään joulun eteen (paitsi ostan suklaakonvehteja ja teen joulutorttuja). Kinkku piti tietenkin olla ja aika hyvin onnistuin kinkun paistamaan :p Tein pitkästä aikaa pipareita. Pipareista tuli pupujen ja kooikereiden muotoisia, sillä muunlaisia muotteja meillä ei olekaan. Kooikereita tuli kahdenlaisia. Yhden muotin Miko sai luokkavoitosta ensimmäisessä näyttelyssään (pikkupennuissa spanielierkkarissa) ja toisen ostin rotuyhdistykseltä tässä kuussa. Ensimmäisen muotin mallina on ollut Mikon isoisoisä Nicky (Nobles Nice Nicky v.h. Runxputtehof).

 Kahdenlaisia kooikerpipareita, uusi muotti on kivemman näköinen

Aattona kävimme poikien kanssa pitkällä lenkillä Pirkkolassa. Juurikaan muita ei ollut liikenteessä, joten saimme olla rauhassa keskenämme. Paluumatkalla kävimme yhden isomman lätäkön rannalla ja pojat kävivät siellä kahlaamassa. Rio tuntuu kovasti tykkäävän lammikoista. Kuvasin Rion touhuja ja mietin, ettei tämä kovin jouluista ole. Ympärillä oli ihan vihreää ja tunnelma oli keväinen.

Ruokailun ajan pojat istuivat pöydän alla ja molemmat saivat ruuaksi maksalaatikkoa sekä hieman jämiä kinkusta ja savulohesta. Miko oli tuttuun tapaan innoissaan lahjoista ja alkoi repiä omiaan auki. Rio ei vielä oikein ymmärtänyt lahjojen päälle, mutta kyllä se vähän yritti lahjapaperia repiä. Enemmän Rio ehkä ihmetteli Mikon touhuja. Miko niin kovin innostuu lahjoista, että se meinasi jo alkaa omia lahjoja. Kun Rio kävi ottamassa palan Mikon repimää lahjapaperia, Miko ärähti sille. Lahjat olivat mieluisia. Molemmat saivat huopanarulelut, Rio sai oman Kong Wubban ja Miko pehmolelun. Lisäksi pojat saivat herkkuja.

Miko tykkää avata lahjoja

Kerjurit

Joulupäivänä menimme äitini luokse Vantaalle. Pääsimme veljeni kyydissä ja kun autossa muutenkin oli vähän ahdasta, niin ajattelin, että Rion on nyt hyvä kokeilla takakontissa matkustamista. Veljelläni on farkku, joten takana on hyvin tilaa. Jossain veljeni aikaisemmassa autossa oli muistaakseni verkko takapenkkien ja takakontin välissä, mutta nykyisessä ei ole. Vähän jännitti pysyykö Rio takana, sillä alkuun se seisoskeli takapenkkejä vasten ja vaikutti siltä, että se haluaisi tulla pois takakontista. Kyllä se sitten lopulta rauhoittui. Ikkunastakin oli kiva katsella ulos. Jännitin vähän sitä, miten Rio on äidilläni, sillä se ei ole tottunut niin isoon määrään ihmisiä (8 aikuista ja kolme 2-9 -vuotiasta lasta). Rio pärjäsi oikein hienosti eikä se vaikuttanut stressaavan tilanteesta. Rio enimmäkseen vältteli ihmisiä, mutta Miko oli rapsuteltavana. Kyllä Rioakin sai silittää, mutta oli välillä huvittavaa, kuinka se puikkelehti ihmisten välistä niin, ettei kukaan vain koske. Alkuun pojat leikkivät kovasti keskenään. Mikokin oli ihan innoissaan ja Rio joutui sen oikeiden suorien kohteeksi (Miko siis huitoi tassullaan). Ääntäkin niistä lähti. Äiti kysyi onko meillä kotona koskaan rauhallista :D Ei pojat ihan noin paljon normaalisti leiki.

Meidän syödessä pojat saivat jälleen maksalaatikkoa nappuloiden kera. Ruokailun jälkeen annoin pojille maksamakkaralla täytetyt Kongit. Miko meni pöydän alle syömään omaansa, mutta Rio ei onnistunut löytämään suojaisaa paikkaa. Se joutui useampaan kertaan ottamaan Kongin suuhun ja vaihtamaan paikkaa, kun muut eivät ymmärtäneet, että se pelkäsi muiden vievän sen ruuan. Lopulta pyysin Rion viereeni sohvalle. Ei Rio siltikään pystynyt rentoutumaan, vaan sen silmät tarkkailivat koko ajan ympäristöä. Ja sitten tuli Miko. Pyysin Mikoa siirtymään, jotta Rio saisi olla rauhassa ja jotta Miko ei yrittäisi ottaa Rion Kongia. Ehdin vain komentaa Mikoa, kun Rio alkoi rähisten puolustaa ruokaansa ja Miko lähti siihen mukaan. Onneksi istuin Rion vieressä ja sain nopeasti pojat erotettua. Se olikin poikien ensimmäinen yhteenotto. Rio ei ole koskaan aikaisemmin puolustanut ruokaansa, mutta luulen, että nyt syynä oli se, että se joutui koko ajan pelkäämään jonkun vievän sen ruuan. Vähän tapahtuneen jälkeen kaikki oli taas normaalisti ja Rio hyppi Mikoa vasten yrittäen nuolla sen suupieliä. Onneksi ruuasta johtuvat yhteenotot on helppo ennaltaehkäistä eikä edelleenkään ruoka pääosin aiheuta mitään ongelmia. Esimerkiksi toissapäivänä annoin Mikolle hieman nappuloita vatsantäytteeksi. Rio oli juuri syönyt omat nappulansa. Miko jäi odottamaan lupaa ja sillä aikaa Rio ryntäsi tyhjentämään Mikon kupin. Miko vain katsoi sivusta, kun sen ruoka katosi kupista. Miko sai sitten uudet nappulat.

Tapaninpäivän ulkoilua

Tapaninpäivänä lähdimme taas aamupäivästä pitkälle lenkille. Pirkkolassa olikin kovin ruuhkaisaa, sillä muutkin olivat lähteneet nauttimaan kauniista aurinkoisesta ilmasta. Menimme sitten hieman kauemmaksi keskuspuistoon, jossa Rio sai juoksennella sydämensä kyllyydestä. Miko sai flexissä hieman enemmän vapautta. Ulkona vierähti 1,5 - 2 tuntia, joten koirat oli taas onnistuneesti väsytetty. Illalla satoi hieman lunta, joka on toistaiseksi pysynyt maassa. Lunta on kuitenkin niin vähän, että virallisesti Helsinkiin ei ole vielä tullut ensilunta. Ihanaa, että ulkona näyttää ja tuntuu talvelta.

Sunnuntaina lähdimme koko perheen voimin Mikon hyppytekniikkatreeneihin. Rio pääsi tekemään putkea. Rio oli ihan täynnä virtaa ja aluksi se vain juoksenteli ympäri hallia. Putkiharjoituksia varten olisi pitänyt pistää Rio hihnaan, sillä se ei oikein tykännyt, että otin siitä kiinni. Reippaasti Rio sujahti putken läpi. Se tykkäsi kovasti juoksennella myös lelujen kanssa. Harjoittelin Rion kanssa myös kosketusalustaa. Naksutin jäi kotiin, mutta onneksi naksuttimen korvaaja "jes!" toimii lähes yhtä hyvin. Miko pääsi juoksemaan putkeen ja leikkimään Rion kanssa. Miko oli ollut aikaisemmin vähän huonovointinen, joten meinasin jättää sen kotiin. Miko kuitenkin pääsi mukaan hengailemaan. Lopuksi tein Mikon kanssa vähän rallytokoa, sillä meillä on epikset ensi viikolla. Miko teki hommia oikein kivasti, vaikka Rio oli mukana häiritsemässä.