torstai 29. syyskuuta 2011

Fyssarilla


Tänään Miko pääsi ensimmäistä kertaa fysioterapeutille. Meidät otti vastaan Käpylässä Tamara Merenvalta. Ensin ulkona Tamara katsoi Mikon liikkeet. Aluksi Miko oli liikkunut vasemmalla puolella vinosti, mutta oikealla ihan suoraan. Vastaanotolla Mikoa selvästi jännitti, mutta kun se sai rauhassa tutkia paikkoja ja itse istuin maahan alustalle fyssarin seuraksi, niin poika alkoi rentoutua. Kun olin istunut, Miko tuli hetkeksi istumaan jalkojeni päälle, mutta sitten uteliaisuus voitti. Fyssarista tuli heti kiva, kun hän otti namit esille. Hienosti Miko namin avulla seisoi, istui ja meni maahan. Aluksi fyssari tutki Mikoa sen seisoessa, nosteli takajalkoja ja kokeili selkää jne.

Sitten Miko käskettiin maahan, jonka jälkeen poikaa rapsuteltiin ja sitten autettiin kyljelleen. Miko makasi rauhallisesti koko käsittelyn ajan. Välillä se meinasi nostaa päätä, jos tuntui ikävältä. Vasen puoli oli ensin käsittelyssä ja vasemmasta takajalasta löytyi jumia niin kuin arvelinkin. Oikeassakin takajalassa oli vähän jumia sekä jotain selässä, lapojen takana. Fyssari sanoi, että Mikolla on hyvät, liikkuvat nivelet. Mikon heikko puoli on löysyys eli sillä on heikot syvät lihakset. Mikon kanssa pitäisi tehdä tapapainoharjoituksia, kävellä mäkiä jne. Jalkojen lihakset oli oikeassa paikassa :) , mutta takajaloissa saisi olla enemmän lihasta. Fyssari meinasi, että varmaan hyppytekniikkakoulutuksessa huomattu huono takapään käyttö on syynä takajalkojen lihaksien vähyyteen. Ravilenkkejä pitäisi pojan kanssa tehdä. Jospa nyt vihdoin saisin aikaiseksi käydä Mikon kanssa juoksemassa.

Fyssaria hieman huolestutti Mikon lanneranka (ristiselkä, lumbo-sakraalialue) ja hän suositteli kuvaamaan Mikon selän. Fyssari sanoi, että kannattaa mennä hyvälle ortopedille, joka osaa heti sanoa miten asiat on, ettei tarvitse alkaa arvuutella. Sain muutaman eläinlääkäriehdotuksen. Mua harmitti jo Mikon lonkka- ja kyynärkuvauksen jälkeen etten kuvauttanut samalla selkää ja nyt se harmittaa sitäkin enemmän. Ja varsinkin kun Mikon kuvannut Kai Skutnabb oli yksi fyssarin suosittelemista eläinlääkäreistä... Nyt siis Mikolle uutta röntgenaikaa varaamaan. Kuvauksen jälkeen katsotaan sitten jatko.

Mikoa käsitellessä fyssari sanoi, ettei Miko kovin varautunut ole ja että ennemminkin se on avoin (on se varautunut, sanoo Suvi). Miko vaan tarvitsee aikaa tutustumiseen ja tutustuminen pitäisi tapahtua Mikon ehdoilla. Käsittelyn jälkeen oven takaa (vastaanotto on eläinkaupan yhteydessä) alkoi kuulua papukaijan ääntelyä (piippausta pääasiassa), joka kiinnosti Mikoa kovasti. Miko meni makaamaan oven eteen ja vikisi, niin kovasti se olisi tehnyt mieli mennä äänen luo.

Tässä vielä kuvia viikon takaiselta lenkiltä, jolloin kävimme tutustumassa Prisman takana oleviin juoksuhautoihin.







keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Purinalla


Kävin lauantaina katsomassa agilitykisoja Purinalla kun ykkösissä starttasi kooikerit Julia & Johnny ja kakkosissa Tinka & Leevi. Sekä Tinkalta että Leeviltä puuttui yksi luokkanousuun oikeuttava LUVA. Tinka tekikin hienon 0-radan hyppärillä, mutta LUVAa ei tullut kun se piti saada agiradalta. Leevi harmillisesti tiputti toiseksi viimeisen riman. Agiradalla Tainalle ja Leeville tuli nolla, vaikka radan loppuun tulikin vähän jännitystä Leevin kompastumisen vuoksi. Kolmoset siis kutsuu heitä, onnea! Kuvasin molemmat radat ja ne löytyy Mikon videoista YouTubesta.

Tiistaina suuntasin taas Purinalle, tällä kertaa itse kilpailemaan. Suunnittelin, että jos Miko lähtee lapasesta, niin keskeytän suorituksen, koska ilmoittauduin kahteen starttiin. Möllien tuomari Sami Suvanto oli tehnyt hieman haastavan radan. Erityisesti harmaita hiuksia aiheuttivat esteet 8-11 ja 16-18. Rataantutustumiseen varattu aika tuntui aivan liian lyhyeltä, enkä sen päättyessä vielä tiennyt miten nuo hankalat kohdat ohjaan. Sen jo tiesin, että putkesta 11 Miko menee ohi, koska en osannut kehittää hypylle 10 mitään järkevää ohjausta.
Tämä on hyvin suuntaa-antava piirros, varsinkaan vasemman
alareunan hyppyjä en saanut mitenkään sopimaan...

Ensimmäinen startti meni penkin alle. Ohjauskuviot ei ollut putken 7 jälkeen selvät, joten Miko lähti vetelemään omiaan. Hypyn 10 jälkeen odotetusti Miko teki kuten itse parhaaksi näki ja kävi vielä moikkaamassa Markusta kentän laidalla. Putken 11 jälkeen muistin radan väärin ja Miko tietysti ehti hypätä väärän hypyn. Loppuun päästin hyvin. Erityisen iloinen oli siitä, että Miko irtosi hyvin putkeen 15 ja että esteet 16-18 meni hyvin. Jos olisin koko ajan ohjannut Mikoa kunnolla ja jos olisin tiennyt mitä teen, niin Miko tuskin olisi tehnyt omia spurttejaan. Kaikki siis ihan omaa syytä. Jos ei osaa, niin ei osaa. En muuten keskeyttänyt suoritusta aikomuksista huolimatta. Video.

Miko on kyllä siitä jännä, että se on ihan rauhallinen kisapaikalla ja usein makaa maassa jos pidempään ollaan paikalla. Se on niin tyyni, että luulisin sen maleksivan radalla evvk-asenteella. Siksi joskus yritin sitä vähän viritellä ennen radalle menoa. Miko istuu lähdössäkin ihan rauhallisesti, ehkä katselee maisemia. Ja sitten se saattaa lähteä vetämään tuhatta ja sataa sekä pitämään omaa kivaa.

Toinen startti oli ehkä 10min myöhemmin ja siinä välissä oli aurinko ehtinyt laskea. Alku meni taas hyvin, aika hitaasti kylläkin, mutta en edes yrittänyt juosta kovaa, sillä en halunnut, että Miko lähtee lapasesta. Ohjaus putkeen 5 oli aika huolimaton, mutta Miko yleensä menee (vauhdista) hyvin putkeen. Sitten kävi jotain odottamatonta, Miko nimittäin meni putken takana olevan ratatyöntekijän luo ja haukkui sille. Johtuiko se pimeästä vai viikonlopun MH-luonnekuvauksesta? En tiedä, mutta ei Miko ole koskaan ennen kiinnittänyt mitään huomiota muihin radalla tai sen reunalla oleviin ihmisiin. Esteet 8-11 ei edelleenkään sujunut, mutta ehkä vähän paremmin meni kuin ensimmäisellä kerralla. Kun katsoin meidän suorituksen videolta, niin alkoi harmittaa, etten kunnolla yrittänyt estää Mikoa hyppäämästä ylimääräistä hyppyä hypyn 10 jälkeen, se oli nimittäin ainoa mistä tuli hylkäys. Kun sain tulokset, alkoi vieläkin enemmän harmittaa, sillä meille tuli vain kaksi kieltoa. Eli ilman kieltoa meille olisi tullut vain 10 virhepistettä. Meillähän on vain yksi vitosen rata, kaikilla muilla on tullut vähintään 1 x hyl. Noh, tyytyväinen olen kaikesta huolimatta toiseen starttiin. Video täällä. Molemmilla kerroilla tuli yliaikaa sekoilujen takia. Ehkä tää vielä tästä :)

Selvitin meidän sunnuntaitreenien tilanteen tämän viikonlopun osalta. On niin hassusti, että kesäkausi päättyy sunnuntaina ja talvikausi alkaa sunnuntaina eli meillä olisi treenit klo 15.30 Hakkilan hallissa ja klo 19.00 Kivikon kentällä. Eihän me molempiin mennä, ei edes ehdittäisi. Nyt sitten pitäisi päättää kumpiin treeneihin mennään...

maanantai 26. syyskuuta 2011

MH-luonnekuvaus

Tammela 25.9.2011

Kuvaajat Carina Timberg ja Ann Olsson

1a KONTAKTI Tervehtiminen: 3 (Hyväksyy kontaktin vastaamatta siihen, ei väistä)
1b KONTAKTI Yhteistyö: 3 (Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta)
1c KONTAKTI Käsittely: 1 (Torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra)
2a LEIKKI 1 Leikkihalu: 4 (Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen)
2b LEIKKI 1 Tarttuminen: 2 (Ei tartu, nuuskii esinettä)
2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu: 1 (Ei tartu esineeseen)



Miko lähti hyvin TO:n mukaan, vaikkakin oli kiinnostuneempi haistelusta ja takaisin päin oli kiire. Tämä meni siis paremmin kuin odotin. Käsittelyssä väistäminen oli odotettavissa, mutta en olisi uskonut Mikon väistävän niin kovasti ja lopuksi vielä murisevan. Tai no, ei murina tuollaisen väistämisen jälkeen ollut yllättävää. Mutta mietin kyllä ennen kuvausta, että Mikolle voi olla vaikeampi paikka, jos joku tulee koskemaan ilman, että olen vieressä tukena.

Olipa yllätys, että Miko kiinnostui leikkimisestä. Olin ihan varma, ettei sitä kiinnosta pätkääkään. Se, että Miko ei ottanut lelua suuhunsa, oli ihan odotettavaa. Olihan se kovin isokin ja täynnä muiden hajuja. Odotettavasti Miko alkoi haukkua kun TO ryhtyi kummallisesti hyppimään lelun kanssa.

3a TAKAA-AJO 1. kerta: 2 (Aloittaa, mutta keskeyttää)
3b TARTTUMINEN 1. kerta: 1 (Ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään)
3a TAKAA-AJO 2. kerta: 3 (Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista)
3b TARTTUMINEN 2. kerta: 2 (Ei tartu, nuuskii saalista)



Oletin Mikon lähtevän innokkaasti vieheen perään. Ensimmäisellä kerralla Miko ei ehkä huomannut viehettä kunnolla. Se lähti kyllä perään kun näki jonkin liikkuvan, mutta kävi vain haistelemassa rullia. Toinen kerta ei valitettavasti ole videolla. Silloin Miko lähti reippaammin vieheen perään ja kävi haistelemassa viehettä kun se oli pysähtynyt.

4 AKTIVITEETTITASO: 3 (Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja)

Tästä on video, mutta kolmen minuutin pätkä siitä kun Miko haistelee voi olla vähän tylsä.

Miko siis haisteli maata kaikkialta mihin vain pääsi liikkumaan. Välillä se veti niin kovasti, että jouduin hieman korjaamaan asentoa. Miko teki niin kuin odotinkin.

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus: 3 (Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)
5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio: 1 (Ei osoita uhkauseleitä)
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus: 2 (Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo)
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu: 2 (Ei leiki - osoittaa kiinnostusta)
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö: 1 (Ei osoita kiinnostusta)


Kun kumma hahmo sipsutteli ja pysähteli piilojen välillä, Miko katsoi sitä koko ajan. Olisin odottanut Mikon haukkuvan tässä vaiheessa. Kun hahmo oli mennyt piiloon ja päästin Mikon irti, se lähti haistelemaan maata. Kun hahmo alkoi lauleskella piilossa, Mikon pää nousi maasta ja se alkoi katsoa äänen suuntaan. Kun mies tuli piilostaan, Miko syöksyi haukkuen sen luo. Olin yllättynyt, että Miko haukun lomassa meni välillä leikkiin kutsuasentoon ja siksi kai tulkittiin, että Miko oli kiinnostunut leikkimisestä, vaikka ei siihen ryhtynytkään. Haukkuessaan Miko pari kertaa vilkaisi minua. Videolla en näe koska Miko vilkuilee kun kuva ei ole tarkentunut ja on siksi epäselvä. Mun kanssa Miko kävi haistelemassa miestä.

6a YLLÄTYS Pelko: 3 (Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista)
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio: 3 (Osoittaa useita uhkauseleitä)
6c YLLÄTYS Uteliaisuus: 1 (Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan)
6d YLLÄTYS Jäljelle jäävä pelko: 5 (Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla)
6e YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus: 1 (Ei osoita kiinnostusta haalariin)



Kirjoitin noin viikko sitten näin: Yllätys: Miko varmasti säikähtää haalaria ja hypähtää jonkin verran taaksepäin, jonka jälkeen aloittaa haukkumisen. En usko, että Miko suostuu tulemaan haalarin luo edes silloin kun olen itse ihan sen edessä vaan jatkaa haukkumista. Haalarin ohittaminen varmaan onnistuu, mutta niin että Miko väistää. Tai sitten ei.” Yllätyin kuinka pitkälle Miko pakeni haalaria. Odotetusti Miko ei tullut haalarin luo, vaikka itse olin sen lähellä. Mikoa kutsuessa se kuitenkin tuli lähemmäksi. Positiivinen yllätys oli, että Miko uskalsi tulla haistelemaan maassa olevaa haalaria. Huomaa, että mulla on aika hiljainen ääni kun kuvaaja pariin kertaa käskee kehumaan vaikka niin koko ajan teenkin. Odotin haalarin ohittamisen onnistuvan, mutta se osoittautui liian vaikeaksi. Tai, ehkä se ei kuitenkaan ihan yllätys ollut, ks. viimeinen lause viime viikon kirjoituksessa… Miksiköhän pidän niin hanakasti hihnasta kiinni? Mutta yllätys oli se kun osion jälkeen kuvaaja sanoi, että he ovat sitä mieltä, että kuvaus keskeytetään. Heidän mielestä Miko voi kuormittua liikaa jos vielä jatkamme räminälaitteelle ja aaveisiin. Keskeytyksen syyksi kirjattiin ”Ei pysty palautumaan”. Kuvauksen jälkeen leikitin Mikoa ja se onnistui hyvin. Jos Miko on kuormittunut, niin se ei leiki. Miko yleensä palautuu nopeasti, mutta jos se esim. pelästyy monta kertaa putkeen, niin sitten palautuminen kestää. Siitä esimerkkinä meidän toinen mejä-koe.

Lauantaina aloin jännittää sitä, että antaako Miko ottaa itsensä kiinni niiden osien jälkeen, joissa se on päästetty irti. Kuvauksessa on 2 minuuttia aikaa saada koira hallintaan tai kuvaus keskeytetään. Huolenaihe osoittautui aiheelliseksi. Miko ei muutamana kertana antanut ottaa itseään kiinni. Se ei tullut kutsusta luokse ja jos menin sen luo, se lähti karkuun. Onneksi istu-käsky tepsi (sitä tosin joutui aika monta kertaa toistamaan). Leikki ja takaa-ajo videoista leikkasin kiinniottoyritykset pois...

Olin vähän pettynyt, ettei me saatu tehdä kuvausta loppuun asti. Räminälaitteen en olisi uskonut olevan Mikolle kovin paha juttu, koska yleensä Miko säikähtää kovaa ääntä, mutta jatkaa sen jälkeen sitä mitä oli tekemässä. Aaveet olisi ehkä voinut olla liikaa Mikolle. Eiköhän kuvaajat kuitenkin osannut tehdä oikean päätöksen. Mitä tulos sitten kertoo Mikosta? Että sillä ei ole ihan vahvin hermorakenne? Sen jo tiesinkin.

Koska kuvaaja keskeytti kuvauksen, niin mahdollisuutta uusintakuvaukseen ei ole. Meidän kokemuksesta huolimatta suosittelen MH-luonnekuvausta muillekin. Oli mielenkiintoista. Kiva tietää, että tuntee koiransa vaikka niitä yllätyksiä tuli. Suurimman kuormituksen Mikolle taisi aiheuttaa Mizylle ammutut kaksi laukausta. Olimme silloin lähellä kuvausaluetta. Laukauksista palautuminen kesti vähän pidempään.

Toinen kuvaaja, ruotsalainen Ann Olsson on ilmeisesti ollut mukana kehittämässä MH-luonnekuvausta, joten oli kiva, että hän oli meillä kuvaajana.

Illalla menimme agilitytreeneihin, sillä halusin olla paikalla viimeisissä treeneissä ennen talvikautta, jolloin koko ryhmä vaihtuu. Sanoin kouluttajalle, että en halua Mikolle kovin paljoa toistoja, koska olemme olleet MH-luonnekuvauksessa. Kun sanoin, että kuvaus keskeytettiin, koska Mikon arveltiin kuormittuvan liikaa jos jatkamme, niin kouluttaja oli vähän yllättynyt kun hänestä Miko ei ole sellainen. Miko oli treeneissä, joissa aiheena haltuunotto, tosi innokas. Haltuunottoa harjoiteltiin pienellä pätkällä, jossa oli hyppy-hyppy-hyppy-putki. Kolmas hyppy kierrettiin takaa ja se oli hankalammassa kulmassa. Sen ja edellisen hypyn välissä tehtiin haltuunotto. Vaikka aluksi sekoilinkin, niin saatiin se toimimaan. Omatoimipisteillä en ensin tehnyt mitään, mutta lopuksi tehtiin kepit molemmilta puolilta. A oli niin lähellä keppejä, että Miko ensin oikealta puolelta ohjattaessa syöksyi ekasta keppivälistä A:lle useamman kerran. Toisen haltuunottopätkän jälkeen tehtiin vielä eteen lähetystä hyppy-pituus esteillä. Namialusta oli esteiden takana. Miko meni niin kovaa vauhtia eteen, ettei mun tarvinnut liikkua.

Kouluttaja oli sitä mieltä, että meillä on vielä yksi kerta jäljellä. Talvikausi alkaa 2.10. ja se kyllä on sunnuntai. Täytyy vielä varmistaa mihin ja monelta me ensi sunnuntaina mennään. Talvikausi mennään sitten kisavalmiiden ryhmässä ja mua vähän jännittää onko muut paljon edistyneempiä kuin me. 1/3 ryhmästä on jo aloittanut kisaamisen ykkösissä.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Miko, Loki, Taika ja Gimma


Perjantaina kävimme Tainan ja Lokin kanssa treenaamassa agilitya. Petra tuli Taikan (Estaika's Christabel) ja Gimman (Estaika's Gossip Girl) kanssa meitä katselemaan. Aluksi Loki ja Gimma leikkivät ja taisivat heti löytää yhteisen sävelen. Gimma oli reipas ja rohkea tyttö. Se Mikonkin naamalla pomppi ja käytti hampaitaan eikä Miko yhtään tykännyt. Mikolla on onneksi pitkä pinna ja se vaan lähti karkuun. Ennen radan rakennusta yritimme saada yhteiskuvaa, mutta Gimma ei vielä oikein tahtonut pysyä paikallaan :)

Gimma & Loki

Gimma & Loki

Loki & Gimma

Taika, Loki & Miko

Aloitimme Mikon kanssa hyppytekniikalla, ensin muutamalla toistolla perussarjaa. Tämän jälkeen tehtiin pieni radan pätkä, jossa oli hyppy-puomi-hyppy-hyppy-muuri-putki-rengas. Rengasta pitäisi muistaa usein harjoitella kun se on niin helppo suorittaa väärin ja kontaktiesteen halusin osaksi rataa kun parissa epiksissä Mikolla on ollut niin kiire, ettei kontakteihin ehtinyt koskea. Yksittäin kontaktiestettä treenatessa ei yleensä saa yhtä nopeaa vauhtia. Heti ensimmäisellä kerralla Miko kyllä koski kontaktiin, muttei pysähtynyt. Toisella kerralla oma hidastelu sai Mikon hidastelemaan alastulossa. Molemmilla kerroilla Miko meni putken ohi ja siihen syy löytyi siitä, että hyppyjen ja muurin jälkeen oma rintamasuunta osoitti putken ohi. Koko ajan samalla puolella ohjaaminen ei siis toiminut ja Petra ehdotti valssin tekemistä kahden hypyn väliin. Ensimmäisen valssin onnistuin mokaamaan, mutta toisella yrityksellä onnistui ja takaaleikkaus putkella meni ihan hyvin.

Toisena hyppytekniikkaharjoituksena oli 4 etäisyyttä, jota koulutuksessa ei tehty ollenkaan, mutta jota Ulla meille suositteli. Pistin Mikolle kolme hyppyä, joiden etäisyytenä oli 9 ja 12 jalkaa. Ensimmäisellä kerralla etäisyyden arviointi ei ihan onnistunut ja pisimpään väliin tuli sipsutusta. Toisella kerralla meni vähän paremmin ja kolmannella kerralla 12 jalan väliin tuli ihan hyvännäköiset askeleet. Hyvällä tekniikalla Mikolle pitäisi olla mahdollista mennä myös pidempi väli ilman laukka-askelta. Saa nähdä pystyykö se siihen jossain vaiheessa.

Miko

Taika

Miko & Taika
Gimma

Kepit mentiin kerran molemmilta puolilta. Vaikeammalta puolelta Miko lopetti vähän liian aikaisin, mutta toinen toisto meni hienosti. Miko sai mennä vielä pienen radan pätkän, jossa hyppy-puomi-hyppy-rengas. Ensimmäisellä kerralla Miko kyllä pysähtyi puomin jälkeen, mutta takajalat ei ollut kontaktilla vaan maassa. Toinen kerta ok. Ihan lopuksi Miko sai vielä kiivetä keinua. Keinutusta ei tehty yhtään vaan nostin Mikon alas keinulta. Miko oli taas innoissaan keinusta ja laukkasi joka kerta. Pieni videopätkä löytyy täältä, kiitos Tainalle kuvaamisesta!

Taina oli vetovoimainen

Ahnein koira ei kuitenkaan ollut meidän Miko :)

Miko söpöilee
Keskiviikkona olisi ollut Tainan perustaman tokoryhmän ensimmäiset treenit, mutta ne sitten jäivätkin meiltä välistä. Kävin kuitenkin iltalenkillä tekemässä pienet tokot yhdellä kentällä. Tehtiin muutama sivulletulo ja vähän seuraamista, namia ei riittänyt enempään. Torstai-iltana käytiin samalla kentällä. Aiheena taas perusasento ja seuraaminen sekä luoksetulo ja liikkeestä maahan. kaikki meni ihan hyvin. Kentän päät oli pimeinä ja pimeää lähestyessä Miko alkoi jäädä jälkeen, joten tehtiin sitten seuraamiset kentän valoisammassa kohdassa. Eilen tehtiin agitreenien päätteeksi Lokin kanssa paikalla makaamiset. Miko pysyi hyvin paikallaan, välillä vilkaisi Lokiin päin. Ajasta en osaa sanoa, mutta kyllä se ainakin minuutin makasi, todennäköisesti vähän pidempäänkin. Palkkaamassa kävin kaksi kertaa.

Koko porukka eli Taika, Gimma, Loki ja Miko © Taina Lempiäinen
Miko ja Taika esittelee kylkiään © Taina Lempiäinen


Estaika's-kooikerit Gimma, Taika ja Miko © Taina Lempiäinen
Miko © Petra Mustonen

Miko & Gimma © Petra Mustonen

Miko © Petra Mustonen

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Innokkaat agit


Lauantaina päivälenkki suuntautui Pikku Huopalahteen, jossa olen pääosan lapsuudesta ja nuoruudesta elänyt. Pikku Huopalahteen, tai oikeastaan Ruskeasuolle, joka on vieressä, pääsee Keskuspuistoa pitkin. Kannelmäki on myös Keskuspuiston vieressä. Tämän välin kulkeminen jalan on ollut haaveissa jo kesästä lähtien. Matkaa Pikku Huopalahteen on 6,5-7km. Metsäisissä maisemissa hiekkatietä pitkin kuljimme lähes koko matkan. Ruskeasuon lähestyessä vieressä alkoi mennä ratsastusteitä. Miko kovasti haisteli hevosten jälkiä ja tuntui niitä välillä jäljestävän. Hevosen lantaa Miko onneksi tyytyi vain nuolaisemaan, jotkut koirat kun niitä taitaa pistää ihan hyvällä ruokahalulla poskeensa. Ratsastajia ei mennyt ohi, mutta laitumilla oli hevosia. Ne taisi olla liian kaukana, kun Miko ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Pikku Huopalahdessa teimme pienen lenkin eli menimme Mäkkärin kautta Ärrälle. Kun bussiliput oli taas ladattu, niin hyppäsimme Manskulta bussiin. Joku kerta vielä kävelemme takaisinkin, mutta illaksi piti ehtiä Tikkurilaan, joten aikaa ei ollut. Lenkille tuli pituutta n. 8,8km (Reittioppaan mukaan). Aikaa meni 2,5h bussimatka 15min mukaan luettuna. Siinä oli ihan mukava lenkki Mikolle, joka joutui jäämään illaksi yksin kotiin.

Tänään oli toiseksi viimeinen kerta agilitya ulkokentällä, aiheena oli kepit. Suunnilleen tämännäköinen rata oli ohjemassa:

Keppien oli tarkoitus olla puoliksi eli 6 & 6, mutta kepit koostuivat kolmesta neljän kepin palasta. Siksi keppejä oli neljä ja kahdeksan. Aloitimme esteiltä 1-6. Ensimmäiset kepit mentiin helpommalta oli oikealta puolelta ja niiden jälkeen tehtiin joko takaaleikkaus tai valssi, Toiset kepit (3) piti ohjata vasemmalta puolelta, samoin kepit 6. Miko oli yllättävän innokas ja ensimmäisellä kerralla piti jopa vähän ääntä! Muuten pätkä meni hyvin, mutta vasemmalta puolelta ohjattavat kepit tuottivat hieman hankaluuksia. Toisella kerralla tehtiin loput radasta, esteet 6-11. Luulin, että hypyltä 7 putkeen ohjaaminen tuottaisi vaikeuksia, sillä Miko yleensä lukitsee peräkkäin olevat hypyt, josta sitä on vaikea saada muuttamaan suuntaa. Ongelmaa ei kuitenkaan ollut ja Miko haki tosi hyvin putkeen. Kolmannella kerralla mentiin koko rata. Yllätyin kuinka hyvin rata meni, vaikka vähän räpeltämiseltä se tuntui eikä vasemmalta ohjattuna kepit tuottanut ongelmia. Paitsi, että putkelta 2 kepeille 3 ohjattaessa olin sijoittunut keppien taakse niin, että Miko meni ensin toiseen väliin. Sopivaa sijoittumista ja kepeille lähettämistä hiottiin hetki. Mikon fiiliksen tuollainen oma mokailu ja hinkkaaminen latistaa. Palkkasin Mikon aina keppien jälkeen.

Tauoilla treenailin Mikon kanssa sylkkäriä, kontakteja ja keinua. Pistin keinun alle hypyn siivekkeen, jotta se pysyi paikallaan. Sitten pistin keinun päähän lihapullanpalan niin, että Miko näki. Keinun päässä annoin vielä muutaman namin ja nostin Mikon sitten alas. Seuraavilla kerroilla Miko meni tosi reippaasti ylös. Kannatti pistää ylös vähän parempi nami, sillä Miko meinasi varastaa keinulle ja ravasi ylös nopeasti. Ihanaa, kun Mikolla oli kerrankin noin kova hinku keinulle! Kontakteja harjoiteltiin ensin puomilla. Parin toiston jälkeen lisäsin hypyn eteen, jotta Mikolle tulisi lisää vauhtia. Ja tulihan vauhtia, mutta silti Miko pysähtyi hyvin kontaktille. Kontaktiharjoittelua tehtiin myös A:lla, jonne Mikolla oli myös kova hinku ja vauhti. Ihan viimeiseksi teimme kaikki 12 keppien molemmilta puolilta ohjaten. Mikolla meni ihan täydellisesti kummaltakin puolelta!

Tämän kerran parhautta oli innokas keinu ja hyvät kepit (myös sisään menot hieman erilaisista kulmista). Ja tietysti Mikon innokkuus.

Mahtui iltaan jotain negatiivistakin. Kentän parkkipaikan kohdalla näin pariskunnan, jonka kaikki neljä koiraa (sakemanni, suomenpystykorva, chihuahua ja joku toinen pikkukoira) olivat vapaana. Ajattelin, että on ihailtavaa, että jollain on koirat niin hyvin hallinnassa, että pystyy pitämään niitä noin irti. En kuitenkaan halunnut kovin lähelle mennä. Koirat ihmisineen olivat tulossa samaan suuntaan, mutta kääntyivät takaisin meidät nähdessään. Jatkoin hyvin mielin Mikon kanssa matkaa, mutta kohta kolme koirista olikin Mikon ympärillä. Sakemanni ei onneksi ollut yksi niistä. Ei ne siis ollutkaan niin hyvin hallinnassa. Ja siksi mieluummin kierrän irrallaan olevat koirat kauempaa. Tuolla kentän ympäristössä valitettavasti ulkoilutetaan paljon koiria vapaana. Harmitti kauheasti, että noin pääsi käymään, mutta jotenkin aina jäädyn noissa tilanteissa enkä saa oikein mitään aikaiseksi. Meidän jatkettua matkaa, hetken päästä koirat ihmisineen lähtivät samaan suuntaan. He kohtasivat pari muuta meidän ryhmästä. Yksi pyysi heitä pistämään koirat kiinni, johon vastauksena oli jotain tyyliin "älä sössötä", asenne siis kohdillaan... Toinen yritti pitää koirat poissa oman koiran luota ja sanoi, että potkaisee jos koiria ei kutsuta pois/pistetä kiinni. Siitähän koiralauman omistajat suuttuivat ja uhkasivat potkaista takaisin. Jotain muutakin sanaharkkaa siinä oli. Että sellaista.

Lisäys klo 22.50:

Nyt vasta muistin, että kun lähdettiin agiharkkoihin, niin heti ulos tultuamme kadulle ajoi auto ja pysähtyi. Miko oli ihan varma, että Taina ja Loki tuli meidät hakemaan, joten sillä oli kova veto auton luo. Minä vaan naureskellen jatkoin matkaa. Miko tuli vastahakoisesti perässä, mutta tietä ylittäessä pysähtyi keskelle tietä ja pisti jarrut pohjaan. Miko varmaan ajatteli, että eikö tyhmä emäntä tajua, että auto tuli meitä hakemaan :D Matka jatkui Mikon vastustelusta huolimatta alamäkeen, josta pääsimme vähän isomman kadun varrelle. Jostain syystä Mikon hihna pääsi irti kädestäni ja Miko lähti vauhdikkaasti mäkeä ylöspäin. Onneksi Miko ei painellut suoraa päätä auton luo vaan se vilkuili välillä taakse ja onnistuin pysäyttää sen. Varmaan aina, kun auto ajaa meidän kadulle juuri kun tulemme rapusta, Miko luulee, että meitä on tultu hakemaan :)

perjantai 16. syyskuuta 2011

Haplotyyppejä ja agilityharjoituksia

Pistin elokuun alussa DLA-tutkimuspaperit menemään, sillä halusin osallistua kooikerhondjien monimuotoisuuden kartoittamiseen. Ja kyllähän sekin kiinnostaa, mitä haplotyyppejä Mikolla on. Yllätyin kun tämän kuun alussa tuli Genoscoperilta lasku, en odottanut tuloksia ihan niin nopeasti. Mikon testi laskutettiin kahdesti, joten piti pistää viestiä perään. Sen takia meni viikko ennen kuin sain laskun maksettua. Pistin heti maksun jälkeen kuitin maksusta sähköpostilla ja sainkin tulokset saman päivän aikana! Eilen siis selvisi, että Mikon haplotyypit ovat Kooi1 ja Kooi4. Yhdeksästä tutkitusta koirasta Kooi1 on ollut kuudella Mikon lisäksi ja Kooi4 vain yhdellä. Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että Kooi1 on kaikkein yleisin haplotyyppi. Toivottavasti mahdollisimman monet innostuisivat teettämään koikkerillaan tutkimuksen.
Tänään pidin vapaata, sillä pidempi viikonloppu ilman aikaisia herätyksiä on tullut tarpeeseen. Kävimme päivällä Tainan ja Lokin kanssa treenailemassa agilitya. Yritän saada tehtyä hyppytekniikkaharjoituksia joka viikko, joten aloitimme sellaisella harjoituksella. Viime viikolla jäi hyppytekniikat välistä. Tein perussarjan 5,5 jalan etäisyyksillä. Miko taisi tehdä kolme toistoa. Palkkasin Mikon samalla tavalla kuin koulutuksessakin eli olemalla siihen selin hyppyjen perässä ja heittämällä sille vinkupallon. Kahden ensimmäisen kerran jälkeen Miko lähti pallo suussa hyppyjä takaisin päin, jolloin näin sivulta Mikon hypyt. Hyvältä näytti ja Miko laskeutui/ponnisti ihan hyppyjen keskeltä. Pitääkin jatkossa videoida kaikki hyppytekniikkaharjoitukset, jotta pystyy näkemään tapahtuuko edistystä.

Rengasta Mikon kanssa on harjoiteltu tosi vähän, joten se oli ohjelmassa. Aloitimme harjoitusrenkaalla, jossa ei ole kehikkoa. Se meni niin hyvin, että siirryttiin ihan oikeaan renkaaseen. Sekin meni hyvin ja Miko oli mukavan innokas. Taina teki Lokille harjoituksen, jossa oli kaaressa hyppy-putki-muuri-hyppy, jota kokeilin myös Mikon kanssa. Tämän jälkeen tehtiin pari toistoa keppejä. Ensimmäinen toisto oli hyvä, toisella Miko lopetti liian aikaisin, joten otettiin alusta. Teimme pari kontaktiharjoitusta puomilla. Mikolla oli vauhtia normaalia enemmän. Kontaktit meni muuten hyvin, mutta ensimmäisellä kerralla Miko lähti kontaktilta ilman lupaa. Olin tulossa vähän kauempaa sitä palkkaamaan, joten Miko kai lähti vastaan hakemaan nakkiaan. Ensimmäisellä toistolla voisi jäädä viereen ja vasta sitten alkaa ottaa etäisyyttä. Puomin jälkeen menimme keinulle. Ensin teimme pari kertaa pelkkää nousua, mutta silti Mikon vauhti oli hidas. Muutaman kerran tehtiin myös keinuttelua ja keinun laskemista pöydän päälle. Ihan viimeiseksi tehtiin vauhtisuora, jossa taisi olla kolme hyppyä ja putki. Menin vain hieman Mikon edelle, jotta tuli itsellekin juoksuharjoitusta. Viimeisen vinkupalloleikin aikana mun ympärille tuli ampiainen, jonka Miko valitettavasti huomasi. Yritin ampiaisen jälkeen vielä saada pienet leikit aikaiseksi, ettei treenit loppuisi Mikon ahdistumiseen, mutta eipä Miko enää pallosta innostunut. Höh, tyhmät ampiaiset. Kivat treenit oli muuten.

Edelleen Mikon vasenta etu- ja sisäreittä ei pysty venyttelemään. Onneksi fyssariaika lähenee, enää alle kaksi viikkoa.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Mätsärissä ja MH-mietteitä

Käväistiin tänään Tainan ja Lokin kanssa Munkkiniemessä mätsärissä. Isoilla aikuisilla oli miestuomari, joten tilaisuus piti hyödyntää. Isojen aikuisten kehä meni tosi nopeasti eikä Miko ollut edes näyttelyhihnassa kun olisi jo pitänyt mennä kehään. Onneksi hihnan vaihtaminen kävi kädenkäänteessä ja kaikki muu oli valmiina. Ravatessa Mikolla tahtoi mennä nenä välillä maahan. Meidän parina oli myös kasiryhmän koira, joku vesispanieli? Koira oli ilmeisesti säikähtänyt jotain, joten sen esittäjä ei halunnut koiraa kopeloitavan. Tuomari sitten katsoi sen liikkeet ja siirtyi Mikoon. Miko antoi tosi hienosti katsoa hampaat ja muukin kopelointi meni hyvin. Miko sai punaisen nauhan. Meni vain hetki kun mentiin jo punaisten kehään, jossa oli ehkä 10 koiraa. Miko seisoi ihan hyvin, vaikka lopuksi se alkoi olla jo malttamaton, jolloin pylly tahtoi mennä maahan. Vähästä koiramäärästä huolimatta Miko ei ollut taaskaan tuomarin mieleen. Lokilla meni hienosti ja se sijoittui punaisten pentujen kolmanneksi! Pentukehän tuomari taisi tykätä kooikereista kun sinisten kehässäkin kolmanneksi tuli koikkeri, Helke (Black Amiikos Hedzerina Helke, en välttämättä kuullut nimeä oikein). Paikan päällä oli neljäskin koikkeri, joka myöhästyi ilmoittautumisesta. Nimi taisi olla Luukas (10kk), virallisesta nimestä ei tietoa, mutta BA.

MH-luonnekuvaus on 1,5 viikon päästä ja olen sitä jännittänyt jo jonkin aikaa. Ellan ja Tuffen videoita kuvauksesta on tullut jokunen kerta katsottua ja olen miettinyt miten Miko reagoi eri tilanteissa.

  • Kontakti: Riippuu ihan ihmisestä ja tilanteesta ottaako Miko itse kontaktia. Järjestämisohjeesta lukemani kuvauksen perusteella tilanne on sellainen, että Miko jopa saattaa ottaa kontaktia, mutta saattaa se välttääkin kontaktinottoa. Vieraan ihmisen mukaan Miko ei varmaan lähde, käsittelyssä todennäköisesti väistää.
  • Leikki: En usko, että Miko innostuu yhtään. Taisteluleikissä ainakin videoiden perusteella TO liikkuu niin epäilyttävästi, että Miko voi alkaa haukkua.
  • Takaa-ajo ja tarttuminen: Uskoisin, että Miko lähtee vieheen perään ellei sitten tilanne ole sille liian jännittävä. Ainakin kerran kun Vinttikoirakeskuksessa kokeilimme, niin Miko lähti vauhdilla vieheen perään.
  • Aktiviteettitaso: Miko todennäköisesti haistelee. Jos se kovasti jonkun hajun perään haluaa, niin voi tulla levottomuutta kun ei liikuta.
  • Etäleikki: En usko, että Miko innostuu ja pitää varmaan avustajan toimintaa epäilyttävänä.
  • Yllätys: Miko varmasti säikähtää haalaria ja hypähtää jonkin verran taaksepäin, jonka jälkeen aloittaa haukkumisen. En usko, että Miko suostuu tulemaan haalarin luo edes silloin kun olen itse ihan sen edessä vaan jatkaa haukkumista. Haalarin ohittaminen varmaan onnistuu, mutta niin että Miko väistää. Tai sitten ei.
  • Ääniherkkyys: Miko säikähtää räminälaitetta ja hypähtää taakse/sivulle, mutta en usko, että se alkaa haukkua, koska kyseessä oli vain ääni. Miko ei välttämättä uskalla lähestyä räminälaitetta, mutta ohittaminen varmaan onnistuu.
  • Aaveet: Mikon mielestä aaveet on varmasti hyvin epäilyttäviä, joille pitää haukkua ja joita se ei tule lähempää tutkimaan.
  • Leikki 2: Ei leiki vieläkään.
  • Ampuminen: Pitää varmaan katsoa tilanteen mukaan ammutaanko. Miko ei varmaan ole vielä kokonaan palautunut kuvauksen aikaisemmista osista, jonka vuoksi se ei varmaan innostu edes omalla lelulla leikkimisestä tai muusta aktiviteetista. Laukausta Miko säikähtää.

Ensi viikon sunnuntaina selviää miten käy.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Kuvahaaste


Päiväni iloksi vastaan ainakin Onellan, Remuksen & Neron sekä Ziton blogeissa olleeseen kuvahaasteeseen. Vähän oli hankala etsiä ja löytää sopivat kuvat joka kohtaan kun Mikosta on kuvia tuhansittain...

1. Tältä näytimme vuosi sitten


Kuva koikkerierkkarista heinäkuulta 2010. Taitaa olla PU-kehä, jonne Miko hienosti pääsi!

2. Toisinaan koirani on hyvin edustava


Toukokuu 2010.

3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme muun muassa


Elokuu 2011. Agility taitaa nyt olla pääharrastus.

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle


Miko rakastaa juoksemista. Tulen hyvälle tuulelle kun saan nähdä Mikon nauttivan kun se saa esteettä tehdä sitä mistä tykkää. Kuva tammikuulta 2011.

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsoessani


En parempaa löytänyt. Miko varmaan jarruttaa :) Tammikuu 2010

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudestaan


Mikon pentuaika meni aivan liian nopeasti. Vaikka kovasti odotinkin Mikon kasvamista isoksi, niin olisi se saanut olla tuollainen pikkuinen vähän pidempäänkin. Haluaisin elää tämän hetken uudestaan myös siksi, että tekisin monta asiaa toisin. Heinäkuu 2009, Miko 10 viikkoa

7. Muun muassa nämä persoonat ovat huippuja


Oikealla Onni, Leevi, Riki ja Huugo (Miko vasemmalla komentamassa). Rikiä en pahemmin tunne, mutta kaikki huipputyyppejä silti :) Kuva maaliskuulta 2010, rotuyhdistyksen järjestämän pentuagilityn jälkimainingeista.

8. Minua ei naurattanut


Heinäkuussa 2010 Miko pyydysti ampiaisen, joka pisti huuleen. Kuvassa vasemmalla näkyy kun huuli on vähän turvonnut. Mikoa näköjään jo naurattaa...

9. Tämä on mielestäni kaunis kuva


Syksyn kunniaksi. Miko ilta-auringossa syyskuussa 2010.

10. Lopuksi paras kuva ikinä


Vähänkö vaikea valita, mikä on paras kuva ikinä. Pokkarilla onnistui joskus ottaa ihan ok kuva Mikon ja Leevin paineista, vaikka aurinkokin oli jo laskemassa. Haikeudella muistelen poikien painihetkiä. Niillä oli aina niin kova meno päällä :) Tässä helmikuu 2010.

En haasta ketään, mutta kiva näitä olisi muiltakin lukea, vinkvink ;)

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Ohjattua agia

Tänään pääsimme kolmen viikon tauon jälkeen ohjattuihin agilitytreeneihin. Vuorossa oli kontaktitreeniä. Yksi oli aina kouluttajan kanssa A:lla, puomilla tai keinulla ja loput sai tehdä kontakteja viereisellä kentällä tai keppejä. Aloitimme A:sta. Miko meni ensimmäisellä kerralla ilmeisesti sen verran kovaa vauhtia alas, että pylly meinasi jatkaa matkaa. Kontaktilla se kuitenkin pysyi. Kouluttaja oli sitä mieltä, että Mikon kanssa voisi tehdä enemmän häiriötreeniä kun se on kontaktilla. A:n jälkeen kävimme tekemässä kepit sitten pussin ja lopuksi vielä kepit, kaikki siis yksittäisinä esteinä. Kepit meni tosi hienosti! Mikolla oli mukavasti intoa ja se kovasti juoksenteli pallon kanssa. Enempää en halunnut tehdä, ettei into pääse loppumaan.

Tauon jälkeen tehtiin puomia. Kontaktit oli hyvät, mutta vauhti hidas. Toisella kerralla Miko ravasi ihan vauhdikkaasti, mutta ei tarpeeksi kovaa, joten tehtiin niin, että pistin Mikon nähden nameja kosketusalustalle. En osaa sanoa toiko se yhtään lisää vauhtia. Viimeisenä harjoiteltiin keinua. Kouluttaja laski keinun pöydän päälle kun Miko oli tullut keinun päähän. Vauhti keinulla oli tosi hidas. Kosketusalusta oli pöydän päällä. Aika monta kertaa sai joka kerta sanoa "koske", että Miko koski alustaan. Kai keinu jännitti niin paljon. Kävimme muutaman toiston jälkeen tekemässä puomia, jonka jälkeen Miko taas ilotteli pallon kanssa. Kerran Miko poistui kontaktilta ilman lupaa. Sen jälkeen kävimme uudestaan keinulla. Miko oli ihan innokkaan oloinen, mutta kiipeämisvaiheessa vauhti tippui, mutta ehkä sitä oli kuitenkin vähän enemmän. Sain kouluttajalta vinkkejä miten pystyn treenaamaan keinua yksin ja mitä kannattaa tehdä jos Miko alkaa reagoida keinun kolaukseen. Ei ainakaan nyt kolaus aiheuttanut mitään reaktiota, mutta kolahdusharjoitus voisi ehkä auttaa keinun opettelussa.

Lopuksi teimme kerran lyhyttä radanpätkää, jossa oli puomi, kolme hyppyä kaaressa, putki, hyppy ja putki. Viimeinen putki meni A:n alta. Puomi ja hypyt meni hyvin, mutta sitten taisin blokata putken suun eikä Miko mennyt putkeen. Otettiin uudestaan hypyiltä, mutta taas putki tökki. Ilmeisesti joltain edellisestä ryhmästä oli tippunut maahan nameja, joka aiheutti haistelua jossain kohdin muillekin koirille. Miko haisteli maata viimeistä putkea edeltävän hypyn jälkeen, jonka vuoksi viimeiselle putkelle lähetys ei tahtonut onnistua. Joka kerta hypyn jälkeen Mikolla meni nenä maahan. Kouluttaja olisi vielä halunnut hinkata vikaa putkea, mutta meidän piti lähteä, että ehdittiin bussiin. Meillä meni puoli tuntia pidempään, mutta aloitimme myös myöhässä.

Sain muuten lauantaiaamuna tietää, että pääsimme Mikon kanssa Vappu Alatalon motivointiklinikalle, jonka kaksi koulutuskertaa on marraskuun lopulla ja tammikuun alussa! Yritin jo keväällä päästä motivointiklinikalle, josta Sanna vinkkasi, mutta se oli täynnä. Viime viikon alussa Vappu pisti viestiä, niille jotka eivät olleet päässeet kevään motivointiklinikalle, että loppuvuodesta olisi seuraava ja 5 ensin ilmoittautunutta pääsee mukaan. Onneksi luin viestin tunti sen lähettämisen jälkeen ja pistin heti ilmoittautumisen menemään. Tietoa klinikalle pääsystä joutui sitten jännittämään yli 1,5 viikkoa. Motivointiklinikka tulee meille tarpeeseen, joten olen tosi iloinen, että mahduimme mukaan.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Porvoossa ja metsässä


Perjantaina kävimme Tainan ja Lokin kanssa Pirttimäen ulkoilualueella Espoossa tekemässä pojille jäljet. Jälkien teon jälkeen pojat pääsivät vapaana juoksentelemaan metsään. Mieluiten pidän Mikoa irti jossain sellaisessa paikassa, jossa todennäköisyys kohdata muita on hyvin pieni. Ulkoilualue ei ole sellainen, mutta kokeilin nyt kun Taina sitä ehdotti. Hiekkateillä oli tosi hiljaista, vain muutama koiranulkoiluttaja tuli vastaan. Metsässä kohtasimme heti alkuun sienestäjiä. Miko ei onneksi ollut siinä vaiheessa irti, koska kova haukkuhan siitä tuli kun ihmiset noin epäilyttävästi metsässä kyykki. Irtipääsemisen jälkeen Miko veti pikku spurtit ja melko pian sen jälkeen pääsi linnun jäljille. Irtipäästäminen ei enää tuntunut hyvältä idealta ja mietin jo, että Miko pitää pistää kiinni kun palaa. Onneksi Miko katosi näkyvistä vain hetkeksi ja lähti sitten meidän mukaan. Siksi sai poika pysyä vapaana. Onneksi Miko ei sen enempää lähtenyt riistan perään ja pysytteli ihan mukavan lähellä, ehkä 10-15 metrin etäisyydellä. Kutsuin Mikoa välillä luokse ja ihan hyvin se joka kerta tuli, mitä nyt parilla kerralla hajut oli kiinnostavampia, mutta haistelun jälkeen kuitenkin tuli. Lokin kanssa Miko välillä juoksenteli ja taisi poika kovasti nauttia kun sai taas olla takaa-ajettuna. Kyllä maistui pojalle illalla uni.

Lauantaiaamuna lähdimme kohti Porvoota. Päivä oli onneksi aurinkoinen ja lämmin, vettä alkoi tulla vasta sitten kun me olimme jo bussissa matkalla kotiin. Kehänlaidalta bongasin heti yhden koikkerin, jonka luulin olevan toinen junnunartuista. Koikkeri olikin pienikokoinen poika, Coppe (Black Amiikos Cyriel Coppe). Muut koikkerit olivat Etta (Frisian Gem Bastens Beatrix), Johnny (Oorbellen Johnny) ja Narda (Black Amiikos Naleke Narda). Ensin kehässä kävi ensikertalainen Coppe, jolle hienosti ERI ja SA. Seuraavana kehään menivät Miko ja Johnny. Tuomari katsoi ensin poikia yhdessä ja vingutteli lelua kun katsoi koiraa edestä päin. Kerran ravasimme yhdessä, jonka jälkeen Miko piti pistää pöydälle. Ihan nätisti Miko seisoi pöydällä, vaikkakin aika epävarmasti. Tuomari sai hyvin tutkia. Tutkimusten jälkeen hän otti mitan esiin ja ajattelin "voi ei..." Miko seisoikin paikallaan eikä pelännyt mittaa, mutta vähän kyyristyi kun mitta koski selkää. Tämän jälkeen Miko sai ravata kolmion ja sitten oli seisotuksen vuoro. Miko ei oikein tahtonut seistä nätisti paikallaan vaan meni istumaan tai liikkui eteenpäin. Tuomari pisti vielä kerran meidät menemään pienen ympyrän, jonka jälkeen saimme palan sinistä nauhaa. Olin tosi tyytyväinen, että Miko sai EH:n eikä H:ta. Salaa kyllä toivoin, että EH tulisi. Lopulta Johnny sai sertin ja oli VSP, Etta oli ROP sekä sai sertin. Onnea! Mikon arvostelu löytyy täältä. Lukemieni arvostelujen perusteella tiesin, että tuomari kiinnittää hännän asentoon huomiota ja luulin sitä tulevan noottia, mutta arvostelussa lukikin, että oikea-asentoinen häntä liikkeessä. Eipä siis tainnut Mikon häntä nousta ylös

Otin pokkarilla muutamia kuvia ja aika huonoja niistä tuli, mutta tässä kuitenkin joku kaikista osallistujista:

Coppe

Etta

Narda

Johnny
Näyttelyreissun jälkeen Miko oli ihan väsy ja muutama tunti kotiintulon jälkeen piti lähteä ajamaan jälkiä. Loki pääsi ensin n. 60m jäljelleen. Mikon jälki oli reilu 100m yhdellä kulmalla. Ei taas ollut ihan parhaita kertoja. Miko kyllä jäljesti, mutta jouduin sen muutamia kertoja kutsumaan takaisin. En sitten tiedä olisiko ne ollut vain tarkistuslenkkejä. Kulman Miko oikaisi. Miko jatkoi niin hyvin oikeaan suuntaan, että mietin pitäisikö antaa kulman olla. Palautin Mikon kuitenkin kulmalle, jonka makauksen se merkkasi. Sorkan Miko taisi haistaa joitain metrejä ennen kaatoa. Kaadolle Miko löysi hyvin ja jäi haistelemaan sorkkaa. Edellinen kerta meni tosi hyvin, mutta nyt taas mietin, että seuraava mejä-koe tulee olemaan kaukana tulevaisuudessa, jos haluan, että meillä on edes jonkinlainen mahdollisuus tulokseen. Toivottavasti saadaan syksyn aikana runsaasti harjoiteltua.

Aiheen vieresä: Miko välillä mene verhon alle :)


keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Jälleen yhdet epikset


Maanantai-iltana kävimme vähän kävelemässä lähimetsässä Mikon ja kameran kanssa. Mulla oli kova hinku päästä kuvaamaan sieniä :D Mikostakin yritin saada pari kuvaa, jotta sain päivitettyä blogin ulkoasua hieman syksyisemmäksi. Pitäisi useamminkin poiketa polulta kun Miko niin tykkää kulkea metsässä. On kyllä vähän vaarallinen yhdistelmä Miko-flexi-spurtit-kaksi ulkoiluttajaa. Kun Miko innostuu flexin päässä tekemään spurtteja, niin täytyy mennä heti flexin pitäjään (=Markus) kiinni ettei ala päitä katkeilemaan... Harmi vain, ettei Mikoa voinut pitää irti kun tuo oli niin pieni metsäpläntti, ihan kehä ykkösen vieressä.

Sammaleen keskellä

Pitkäkoipi

Tässä vähän pienemmän näköisenä

Tasapainoilua

Tänään keskiviikkona oli taas oman seuran epikset, joihin en aikonut osallistua Mikon kanssa. Eilen sain tietää, ettei työpanostani kisoissa tarvita, joten osallistuimme sittenkin, ihan kannatuksen vuoksi. Medejä oli tosi vähän, ehkä kuusi. Rata näytti tältä:


Huolestuneena katsoin radan vaikeimmalta vaikuttavaa kohtaa: vierekkäistä puomia ja putken suuta. Miko tuntuu menevän putkiin ihan innokkaasti... Putken 8 kulma oli myös hieman hankalampi kuin mölleissä yleensä. Odotukset eivät olleet korkealla, tiesin vain, ettei voi mennä hyvin. Menimme radalle kolmantena. Musta vaikutti siltä, että Miko oli menossa hyppyjen jälkeen putkeen, mutta reagoi sitten onneksi kiipee-käskyihini. Hypyn 4 jälkeen alkoi sitten Mikon spurttailu... Kun pääsimme jatkamaan, vain kaksi seuraavaa estettä meni ok. Putken jälkeen Miko lähti taas tekemään ihan omaa rataa. Onneksi tämän enempää spurttailua ei tullut vaan loppu radan pääsimme tekemään melkein niin kuin kuuluikin. Hypyn 10 jälkeen Miko meni putkeen ja hypyn 11 taakse se jäi seisoskelemaan. Luulin jo, että pojalta loppui virta, mutta rata tehtiin loppuun kivalla vauhdilla. Katsoin ennen lähtöä pikaisesti tuloksia, joiden mukaan ajaksi tuli 79.44s ja ratavirheitä 35. Puomin kontaktilta tuli vitonen, joten ilmeisesti Miko sai vain 3 x hyl. Tuloksissa ei ollut ihanneaikaa, joten aikavirheenä 79.44 ja siksi tuloksena 114.44... Veikkaisin, että ihanneaika olisi 50s, joten meille oikeasti tuloksena 64.44. Sijoitus toiseksi viimeinen.

Näitä on varmaan nähty jo ihan tarpeeksi, mutta tässä video.

Alkaa jo vähän tuntua siltä, että osallistumalla epiksiin teen vain hallaa meidän agilitaamiselle. Miko kyllä menee muuten kivasti, mutta nuo sen omat irtiotot tahtoo tulla tavaksi. Miko varmaan on jo oppinut, että on ok tehdä radalla välillä spurttia ja mennä esteitä oman mielen mukaan. Sen olen ottanut opiksi aikaisemmista kokemuksista, että ei kannata yrittää ohjata Mikoa seuraavalle esteelle suoraan spurtista vaan pitää antaa sen rauhoittua ennen kuin jatketaan. Tästäkin kerrasta löydän paljon positiivista. Mikolla oli vauhtia tosi kivasti, muulloinkin kuin spurttien aikana. Olin tosi tyytyväinen siihen, että Miko meni puomille putken sijaan. Mietin kyllä olisiko pitänyt yrittää jotenkin varmistaa puomille meno, esim. menemällä itse putken eteen. Viimeisen pätkän radasta Miko meni tosi kivasti eikä nyt hyppysuoralla tullut kieltoa niin kuin viimeksi.

Luulen, että aika iso syy siihen miksi Miko alkaa ilakoida kesken radan, on se, että se ei saa olla juurikaan vapaana. Mikon ainoat vapaana olemiset on silloin kun olemme agitreeneissä sekä silloin kun joskus harvoin käymme koirapuistossa. Miko niin rakastaisi mennä vapaana metsässä, mutta ei täällä Helsingissä ole mitään paikkaa, jossa Mikoa voisin pitää irti. Onhan täälläkin isompia metsäalueita, mutta niissä liikkuu varmasti monia muitakin koiranulkoiluttajia.

Maanantaina julkaistiin talvitreeniryhmät ja olin aika yllättynyt, että koko meidän ryhmä on hajonnut. Talvikaudella on siis ihan kokonaan uudet treenikaverit. Meidät on pistetty kisavalmiiden ryhmään! Saa nähdä missä meidän treenit pidetään kun Pet Pal -areena, josta meille vuorot on varattu, valmistuukin vasta joulukuussa.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Hyppytekniikka-koulutus, osa 2


Tänään sunnuntaina oli Ulla Kaukosen hyppytekniikka-koulutuksen toinen kerta. Aamu alkoi taas luennolla, jossa kerrottiin mm. superkompensaatiosta (koiran palautuminen rasituksesta), syvien lihasten merkityksestä sekä pennun koulutuksesta. Ulla kertoi, että syviä lihaksia voi harjoittaa mm. kävelyttämällä koiraa metsässä erittäin hitaalla vauhdilla (yksi jalka liikkuu kerrallaan) ja käytti Mikoa esimerkkikoirana. Minun piti tulla eteen mukaan kun ei Miko vieraan mukaan olisi lähtenyt. Mikolta ainakin hitaasti namikäden perässä kävely onnistui kun se sen verran paljon jännitti uutta ihmistä.

Kentällä, erityisesti teltan lähistöllä (jossa mm. mehua) pyöri muutama ampiainen sekä eilen että tänään. Huomasin jo eilen kuinka Miko ahdistui ampiaisesta. Silloin poika vaan meni karkuun ja jos tulin viereen, niin Miko tuli ihan minuun kiinni. Tänään luennon aikana yksi ampiainen pörräsi välillä meidän lähellä ja kun Miko ei päässyt sitä karkuun, se ryhtyi pyydystämään ampiaista. Kun ampiainen oli kadonnut, Miko meni maahan makaamaan ja alkoi ihan selvästi täristä. Yritin saada Mikoon kontaktia (olisin voinut ottaa sen vaikka syliin rauhoittumaan), mutta ei siihen saanut kontaktia. Miko vain katsoi eteen ja tärisi. Myöhemminkin Miko yritti raivokkaasti metsästää ympärillä pyörivää ampiaista ja aina sellaisen nähtyään seurasi sitä silmä tarkkana. Illasta Miko jo alkoi haukkua ampiaiselle. Ikävästi näin syksyllä ampiaiset tahtoo tulla oikein lähelle pörräämään, joten oli tosi ikävä, että Miko joutui monta kertaa stressaamaan ampparin takia. Olen huomannut jo kesän aikana, että ampiaiset ahdistaa Mikoa. Lenkeillä se on heti lähtenyt karkuun, jos sen lähellä on lentänyt amppari. Kerran kun sisälle oli tullut iso kärpänen, jota Miko ilmeisesti luuli ampiaiseksi, se juoksi äkkiä sohvapöydän alle piiloon. Selvästi vuoden takainen maa-ampiaiskokemus on jättänyt jälkensä. Ampparikammoa ei vielä viime vuonna ollut nähtävissä (tai no kyllä Miko lopetti niiden metsästämisen), mutta eipä syksyllä ampiaisiakaan enää pahemmin ollut.

Luennon jälkeen ykkösryhmä kävi lämmittelemässä koirat, jonka jälkeen Ulla taas esitteli päivän harjoitukset. Aloitimme askeleen pidennys-harjoituksella, jossa koiran piti arvioida etäisyyttä. Makseilla esteiden etäisyydet olivat 6, 7, 8 ja 9 jalkaa. Ensimmäisestä suorituksesta Ulla sanoi, että Miko alkoi aika myöhään lukea etäisyyttä ja oli siksi vähän pulassa viimeisten välien kanssa. Lisäksi Miko oli aika etupainoinen, joka hankaloitti suoritusta, sillä voima tulee takaosan isommista lihaksista. Kun koira käyttää takaosaansa, se pystyy venyttämään itseään paremmin esteiden välillä. Toista suoritusta Ulla sanoi huomattavasti paremmaksi. Suoritus oli parempi mm. kropan käytön puolesta, sillä Miko käytti takapäätänsä enemmän. Kolmannen toiston jälkeen Ulla sanoi, että etäisyyden arviointi paranee Mikolla kokoajan, mutta se edelleen työskenteli paljon etuosallaan, joka oli kuultavana ähkäyksinä ja tömäyksinä Mikon laskeutuessa. Mikon kanssa pitää jättää tämä harjoitus pois ja keskittyä lauantaisten harjoitusten tekemiseen, jotta tulee vahvistettua takapään käyttöä.

Toisena harjoituksena oli alastulo + etäisyys. Ulla sanoi ensimmäisen suorituksen jälkeen, että tämä oli aika vaikea harjoitus. Miko lähti taas hyvin etupainoisesti ja ilmeisesti epävarmuuden vuoksi otti askeleita hyppyjen välissä. Toisesta suorituksesta Ulla sanoi, että Miko lähti paljon itsevarmemmin ja siirsi paremmin painoa ennen okseria, mutta joutui ottamaan taas askelia ennen viimeistä hyppyä. Seuraavaa toistoa varten välejä lyhennettiin 5-8-8 jalkaan, jolloin suoritus parani paljon eli tällä etäisyydellä harjoitellaan. Miko alkoi jo väsähtää ja siitä Ulla mainitsikin.

Kolmas harjoitus oli liikkuva hyppy, jossa viimeisen esteen etäisyyttä/rimakorkeutta muutettiin. Tällä harjoituksella voi alkaa opettaa korkeampia hyppyjä. Ensimmäinen toisto oli hyvin vaisu, mutta Miko olikin jo ihan poikki. Ullan palautetta en muista kun sitä ei tullut videolle mukaan niin kuin aikaisemmissa harjoituksissa. Toista toistoa varten minun piti vinguttaa lelua, jotta Miko tulisi vauhdikkaammin ja sen jälkeen jatkaa leikkiä Mikon kanssa toisella kentällä. Ihan hyvin Miko vielä jaksoi pallon kanssa juoksennella, mutta väsy selvästi painoi.

Neljäs harjoitus, jonka teki vain yksi minikoira, oli sellainen, jota Ulla meille suositteli. Harjoitus on nimeltään 4 etäisyyttä ja sillä voi kasvattaa Mikon itsevarmuutta. Hyppyjä voi pistää peräkkäin enemmänkin kuin vain kuvassa olevat kaksi, esim. kolme hyppyä etäisyyksillä 12-15-18 jalkaa. Kysyin montako askelta koiran pitäisi pidemmissä väleissä ottaa. Ulla sanoi, että pieni maksi, jolla on hyvä tekniikka, pystyy menemään 12 jalan välin ilman laukka-askelta (eli laskeutuu ja ponnistaa samasta paikasta). Mutta riippuu ihan koirasta. Pitää vaan itse osata katsoa, mikä näyttää hyvältä.

Video Mikon suorituksista löytyy täältä.

Loppupäivän taas katselin muiden suorituksia. On kyllä tosi hankala katsoa käyttääkö koira takapäätään vai etupäätään, mutta kai sen oppii. Päivän päätteeksi saimme vielä palautetta omista koirista. Mikon itsevarmuutta täytyy kasvattaa. Sen suorituksissa itsevarmuus näkyy parempana takapään käyttönä ja epävarmuus taas lisää etupainoisuutta. Leikkimistä täytyy tehdä paljon ja Ulla suositteli narun päässä vedettävää lelua, jollainen pyrrilläkin oli. Oli tosi kiva koulutus ja Ulla oli mukava sekä asiansa osaava. Sain vähän lisää uskoa, että Mikon kanssa voi joskus kokeilla kisaamistakin, sillä Ulla ei pitänyt pientä kokoa esteenä maksihyppyjen hyppäämiselle. Pieni koira joutuu kyllä tekemään enemmän töitä ponnistuksessa, mutta oikea hyppytekniikka vähentää rasitusta. Nyt vaan hyppytekniikkaa harjoittelemaan joka viikko!

Päivän päätteeksi meillä oli pienet kopelointiharjoitukset koikkeriporukassa. Loki, Tessa ja Retu tulivat omistajineen Kivikkoon, jossa kaikki koirat joutuivat neljän eri ihmisen koskettelemaksi. Miko ja Mizy olivat siis mukana. Ihmiset olivat tuttuja, mutta harjoitus tekee aina hyvää.

Mikolta jäi tänään agitreenit välistä kun pitää pitää lepopäivä välissä. Harmittavasti nyt jo kolme kertaa on jäänyt välistä, viime viikolla ei tosin ollut kisojen takia harjoituksia muutenkaan. Jos koira tarvitsee maanantain lepopäiväksi, niin eikö omistajakin voisi saada? Ei jaksaisi huomenna mennä töihin, täytyisi vähän saada levätä...

lauantai 3. syyskuuta 2011

Hyppytekniikka-koulutus, osa 1

Lauantaina oli meidän hyppytekniikkakurssin ensimmäinen päivä. Ulkona tuli vietettyä 10 tuntia, joten luulisi unen maistuvan tänä yönä. Miko ainakin meni heti nukkumaan, mutta sisäinen kello kyllä herätti vikisemään iltalenkin aikaan. Se tuntuu olevan ainoa ulkoilu, jonka ajankohdan kanssa Miko on tarkka.

Myöhästyimme hieman kun bussi oli 10 min myöhässä. Aluksi oli luento. Luennolla puhuttiin hyppäämiseen vaikuttavista asioista kuten rytmistä, tasapainosta, sopivasta vauhdista ja vireestä sekä koiran hahmottamisesta. Aiheena oli myös koiran tehtävät hypyssä, joita ovat

  1. Reitti esteelle, laukan valinta
  2. Etäisyyden arviointi
  3. Ponnistuspaikan arviointi
  4. Painon siirto takajaloille
  5. Ponnistuskulma
  6. Korkeus ja ilmalento
Erityisesti mieleen jäi, että koiran pitää aina katsoa eteenpäin ennen kuin se saa lähtöluvan, jotta se ehtii ajatella ja tehdä ratkaisuja ennen esteiden suoritusta. Mieleen jäi myös se, että pään asentoon täytyy kiinnittää huomiota. Koira pitäisi ainakin alkuvaiheessa palkata targetilla, jossa joko namia tai lelu. Tällöin koira katsoo maassa olevaa targettia eikä ohjaajan kättä (jossa nami tai lelu) ja sen pää on silloin paremmassa asennossa. Oikea hyppytekniikka kannattaa opettaa jo pennusta asti, jotta myöhemmin ei tarvitse korjata.

Luennon jälkeen ensimmäinen ryhmä eli maksit lähti lämmittelemään ja muut rakensivat harjoitukset. Miko tuli oikein hyvin toimeen samankokoisen pyrripojan kanssa. Molemmat olivat halukkaita leikkimään ja annettiin niiden välillä tehdä tuttavuutta kun samalla tuli lämmittelyn kannalta hyödyllisiä spurtteja molemmille. Alkuverryttelyn jälkeen Ulla esitteli molemmat harjoitukset, nimeltään set point ja perussarja.

Aluksi Ulla kävi kaikki ykkösryhmän koirat läpi. Ensin Mikon piti ravata edes takaisin sekä vasemmalla että oikealla puolella. Saimme kotitehtäväksi harjoitella oikealla puolella kulkemista, koska oikealla Miko meni vähän vinosti. Lihashuolto-luennolta oikean puolen vahvistaminen olikin tuttua, mutta jostain syystä harjoittelut on jäänyt… Ulla tunnusteli Mikoa ja sanoi heti ensimmäiseksi, että painoa pitäisi vähän pudottaa. Ei hän Mikoa lihavana pitänyt, mutta sanoi, että agilitykoira saisi olla laiha. Hän katsoi tasapainoa nostelemalla Mikon vastakkaisia etu- ja takajalkoja samaan aikaan, nosti koiran takapäätä ilmaan (sen merkitys ei valjennut) sekä kosketteli Mikon takaosaa. Ilmeisesti Miko ei reagoinut kosketteluun ja siksi Ulla sanoi, että takapää saisi olla vahvempi. Hän sanoi, että se, ettei Miko reagoinut, voi johtua myös jumeista, joten välttämättä takapään vahvistamista ei tarvitse. Kunhan fyssarille pääsemme, niin saamme kyllä sitten vinkkejä takapään vahvistamiseen, jos tarvetta.

Aloitimme set point –harjoituksella, jossa hypättiin okserin yli. Makseilla etäisyys aloituspaikasta esteeseen oli 6 jalkaa(?) Aluksi oli pelkkä hyppy, jonka jälkeen lisättiin toinen rima. Mikolla rimojen korkeudet olivat 15cm ja 25cm. Pistin namikupin esteen taakse. Mikon ekasta suorituksesta kommenttina oli, että se oli aika epävarma. Toinen meni kai vähän paremmin, mutta virettä piti saada nostettua. Nami vaihdettiin lelupalkkaan. Miko ei niin innostu maassa olevasta lelusta vaan tarvitaan liikettä. Siksi menin hypyn taakse kyykkyyn, selkä Mikoon päin ja pallo maassa vieressäni, jotta Miko ei katsoisi minuun vaan targettiin. Annoin sitten Mikolle luvan suoritukseen ja Mikon hypättyä heitin pallon. Lelupalkka ainakin paransi Mikon virettä. Mikolla aika nopeasti voi kadota mielenkiinto palloon, jolloin heti sen kiinnisaatuaan Miko saattaa pudottaa pallon ja alkaa haistella. Kun näin tapahtui, niin piti lähteä juoksentelemaan Mikon kanssa, jotta pallosta tuli mielenkiintoisempi. Tätä juoksentelua tehdään yleensä omatoimitreeneissä, koska se saa Mikon kunnolla ilottelemaan pallon kanssa. Muiden seurassa en vain viitsi :)

Tästä harjoituksesta pitää vielä huomenna vähän kysellä, että osaan itsekin sen oikein rakentaa

Toisessa harjoituksessa, perussarjassa, oli viisi hyppyä ja etäisyyttä niiden välillä 6 jalkaa. Aloituspaikasta ensimmäiseen esteeseen oli 4 jalkaa ja hyppykorkeus 25cm. Miko meni ihan kivasti videon perusteella. Itse en muuten Mikon suorituksia nähnyt kun olin selkä siihen päin. Ainakin viimeisestä sarjasta tuli kommenttia, että Miko lopussa korjasi hyvin. Ulla suositteli Mikolle 5,5 jalan etäisyyksiä ja 20cm rimakorkeutta.

Video lauantain harjoituksista löytyy täältä. Kiitos Elisalle kuvaamisesta!

Mikolla oli loppupäivä pelkkää oleilua, kun minä katselin muiden ryhmien eli medien ja minien suorituksia. Medeissä oli myös Mizy, jonka perään Mikon piti aluksi kovasti vinkua. Mizy vaan on Mikosta niin ihana koikkerityttö. Mineissä harjoitteli Nero, jonka suorituksissa oli apuna namialustalla. Ihanan innokas pentunen! Nero oli myös Mikosta iki-ihana.

Halusin tehdä Mikon kanssa koulutuksen päätyttyä muutaman kontaktiharjoituksen, sillä ajattelin Mikolla olevan energiaa pitkän odottelun jälkeen, vaikka päivä rasittava olikin. Ja niinhän sillä olikin. Intoa tekemiseen löytyi oikein kivasti. Miko oli A:lla mukavan vauhdikas ja kontaktit onnistuivat täydellisesti, vaikka itse juoksin kauemmas. Puomin Miko meni ensin tosi hitaasti, mutta seuraavalla toistolla sain sen jo laukkaamaan ylös ja ravaamaan lopun vauhdikkaasti. Olen tosi tyytyväinen siihen kuinka hyvin kontaktit kosketusalustan kanssa sujuvat. Kertaakaan Miko ei ole juossut ohi, vaikka itse jatkaisin matkaa. Kerran Miko meni omiaan A:lle ja koska alusta oli puomin alastulolla, niin sitä ei voinut käyttää. Sanoin koske-käskyn, jonka jälkeen Miko jäi paikalleen pohtimaan, mutta toisen käskyn jälkeen tuli hieno 2on2off –kontakti. Hienosti kun alustaa ei vielä olla häivytetty! Loppuun vielä vauhdikkaat palloleikit. Mikolla oli oikein kivaa.

Huomenna opiskellaan taas lisää!