maanantai 30. syyskuuta 2013

Pentuahdistus

Haluan jossain vaiheessa toisen koiran. En halua, että Mikolla ja pennulla on liian iso ikäero, sillä luulen, että mitä vanhempi koira, sitä enemmän pikkupentu voi käydä hermoille. Ensi keväänä Miko täyttää 5 vuotta. 5 vuotta olisi hyvä ikäero. Minulla ei ole pentukuumetta enkä mitenkään erityisesti vielä toista koiraa kaipaa. Mikon kanssa vasta aloittelemme kisauraamme eri lajeissa. Yhden koiran kanssa on helppoa.

Pennut ovat ihania, mutta voisiko saada suoraan aikuisen koiran? Sellaisen, jota ei tarvitse opettaa sisäsiistiksi tai olemaan yksin. Oikeasti kyllä haluan pennun, mutta ahdistaa. Sisäsiisteyden opettelu ei ehkä niinkään ahdista, kyllä se joskus oppii, vaikka joutuu olemaan normaalit työpäivät yksin (tai kaksin Mikon) kanssa kotona. Mutta yksinolon opettelu. Se ahdistaa. Entä jos pentu vaan huutaa lähdettyäni töihin enkä saa sille mitään tehtyä, kun pakko on kuitenkin käydä töissä? Naapureilta menee hermo. Ja entä jos Mikokin alkaa pitämään meteliä? Yksinolon ajaksi Miko ja pentu pitäisi varmuuden vuoksi erottaa, mutta ei Miko ole tottunut siihen, että sen elintilaa rajoitetaan. Joskus se suljettiin makuuhuoneeseen, kun Miko alkoi pitää meteliä jäätyään yksin. Se ei auttanut yhtään, ennemmin vain pahensi tilannetta. Miko vaan pitäisi totuttaa esim. portin takana olemiseen ennen pennun tuloa. Mutta silti ahdistaa.

Entä jos elo kahden koiran kanssa ei vaan onnistu? Entä jos Miko ei hyväksy pentua? Tai jos ne ei pennun tultua täysikasvuiseksi enää tulekaan toimeen? Entä jos en itse osaa toimia oikein, jotta koirien yhteiselo olisi toimivaa? Ahdistaa.

Haluaisin auton ennen kuin taloon tulee toista koiraa. Todennäköisesti meillä ei kuitenkaan ole autoa kun toinen koira hankitaan. Minulla ei vaan ole varaa pitää autoa. Auton kanssa olisi enemmän mahdollisuuksia. Voi lähteä käymään metsässä lenkillä, josta on paljon hyötyä esim. luoksetulon opettelussa sekä motoriikan ja lihaksiston kehittymisessä. Voi lähteä käymään näyttelyissä, koulutuksissa tai muissa koiratapahtumissa ilman, että täytyy miettiä onko sinne mahdollista päästä jotenkin. Matkustamiseen menisi vähemmän aikaa ja koirat pystyisivät lepäämään matkan ajan. Riittääkö minulla varmasti aikaa kahden koiran kanssa harrastamiseen ja touhuamiseen? Pystynhän huomioida molempia yhtä paljon? Enhän vain jätä Mikoa pennun varjoon?

Entä jos teen pennun kanssa samat virheet kuin Mikon kanssa? Entä jos en osaa opettaa sillekään luoksetuloa ja minulla on kaksi koiraa, jotka joutuvat ulkoilemaan ainoastaan hihnassa? Entä jos en osaa motivoida pentuakaan, jonka vuoksi harrastaminen tökkisi? Entä jos siitä kasvaa yli 43 cm? Entä jos pennun terveydessä on vikaa? Entä jos epäonnistuin pennun sosiaalistamisessa? Edelleen ahdistaa.

Pennun vanhemmilla on väliä. En tiedä kenen nartun tai uroksen pennun haluaisin. Mietin vanhempia ehkä liikaa. Ja sitä mitä ”vikoja” niiltä voisi tulla. Pääasia, että vanhemmat ovat terveitä ja hyväluontoisia. Ja niiden jälkeläisistä tulisi kooltaan rotumääritelmän mukaisia. Ja että ulkonäössä ei olisi mitään suurempaa vikaa. Vaikeaa. Vaikka suurin osa syntyvistä pennuista täyttää nuo kriteerit. Niistä tulee ihan normaaleja kooikerhondjeja, niin ulkonäöllisesti kuin terveydeltään.

Ahdistaa! Eikä pennun hankkiminen ole vielä edes suunnitelmissa saatikka sellainen tulossa.

Ehkä 6 vuotta on myös ihan hyvä ikäero?

lauantai 28. syyskuuta 2013

Möllejä, möllejä

Torstaina jätimme rally-tokotreenit välistä, jotta meillä ei olisi neljää päivää putkeen treenejä ja kisoja. Illalla pidimme kuitenkin pienen tokosession iltalenkin yhteydessä nurmikolla, sillä möllitokokoe oli myös nurmikentällä. Mikolla oli taas hyvä vire eikä märkä, pitkähkö nurmikko haitannut. Seuraaminen ja jäävät liikkeet sujuivat hyvin. Jäävissä ei ollut erotteluongelmaa seisomisen ja maahanmenon kanssa.

Perjantaina kävimme Espoossa agilityepiksissä. Meillä on epäonnea matkassa, sillä myöhästyimme parista bussista, jätin yhden bussin pysäyttämättä ja lopulta en meinannut löytää millään kisapaikalle. Hermot olivat kireällä kun kartoista ei ollut hyötyä ja missään päin ei näyttänyt tutulta, vaikka olemme aikaisemminkin AST:n kentällä käyneet. Meidän saavuttua kisapaikalle olivat maksimöllit jo menossa. Onneksi sain vielä ilmoitettua meidät mukaan. Menin sitten kentän reunalle opettelemaan rataa. Onneksi rata oli helppo. Ehdin katsoa 3-4 suoritusta ja sitten oli jo valmistauduttava omaan vuoroon.

Lähdimme yhtä aikaa liikkeelle, koska puomi oli toisena esteenä. Alkuun vauhti ei ollut kovin kummoinen, mutta sitten Miko alkoi kaasuttaa. Ja sitten tuli hepuli. Eipä siinä auttanut muu kuin seisoa ja odottaa Mikon rauhoittumista. Hepuliin kuului kaksi väärässä kohtaa suoritettua estettä, joten HYL meille. Hepulin lopussa Miko haukahteli. Miko ei normaalisti hauku agilityradalla. Sen laidalla kylläkin. Meidän mennessä radalle varoiteltiin A:lla häikäisevästä valosta, jonka vuoksi pari koiraa tuli ikävän näköisesti A:lta alas. Jarruttelin siksi vauhtia ennen A:ta. Viimeisen putken takaaleikkaus ei ihan mennyt nappiin, mutta onneksi ei tullut törmäystä. Sellainen rata tällä kertaa :) Tainan kuvaamalla videolla ei näy alkua, mutta katsoin toisesta videosta, että Miko otti pikkuaskelia ennen ensimmäistä hyppyä. Uskoisin sen johtuvan siitä, että Miko näytti yrittävän kiertää hyppyä, mutta joutui vaihtamaan suunnitelmaa, kun olin tiellä. Mikon takareisiä olen hieman hieronut, mutta ei ne vaikuttanut olevan jumissa. Fyssari on 3,5 viikon päästä.


Tänään meillä oli ihka ensimmäinen möllitokokoe, jossa osallistuimme nakkiALO-luokkaan. Luokassa sai palkata koiraa ja päättää millaisia etäisyyksiä ottaa jne. Luokassa taisi olla 11 koirakkoa. Ryhmäliikkeet jaettiin kahteen osaan ja meidän ollessa nro 6, olimme ensimmäisen ryhmän viimeisenä. Hyvä, että saatiin reunapaikka ja kuvaaminenkin onnistui, kun Taina & Loki sekä Ella & Teppo olivat jälkimmäisessä ryhmässä.

Kehääntulotarkastus - Liikkeenohjaaja teki kehääntulotarkastuksen. Pieni kopelointi meni hyvin, mutta juoksutarkastusta Miko piti epäilyttävänä toimintana. Se murahti liikkeenohjaajalle, joka pyysi minua kyykistymään Mikon viereen ja pitelemään siitä kiinni jutellen mukavia. Näin tarkistus onnistui. Harmittaa, etten jo heti alkuun kyykistynyt. En osannut odottaa juoksutarkistusta, sillä yhdessä kokeessa tuomari vain rapsutteli poikakoiria. Mutta nyt tiedän mitä harjoitellaan.

Luoksepäästävyys: 7 - Miko pysyi nätisti vierellä niin kauan kunnes tuomari yritti silittää rinnasta. Sitten Miko perääntyi.

Paikalla makaaminen: 10 - Miko painui hitaasti maahan ja se makasi lonkallaan. En korjannut asentoa. Menin noin 3 metrin päähän ja kävin palkkaamassa kolme kertaa. Aika oli normaali 2 min. Vähän Miko liikutti päätään, muuten se makasi liikkumattomana koko ajan.

Seuraaminen kytkettynä: 7½ - Seuraamiskuvioon kuului käännöstä oikealle ja vasemmalle, kaksi täyskäännöstä, pysähdys ja juoksua. Emme ole varmaan koskaan tehnyt niin pitkää seuraamista ja silti Miko pysyi hienosti sivulla. Lopussa Miko tarjosi liikkeestä seisomista ja sitten se bongasi hajun. Muuten oli meidän tasoon nähden tosi hieno seuraaminen!

Seuraaminen taluttimetta: 6½ - Seuraamiskuviossa oli juoksua, täyskäännös sekä käännökset vasempaan ja oikeaan. Seuraamista oli tainnut jo tulla tarpeeksi ja varmasti myös nurmikon tuoksut olivat hyvin houkuttelevia, joten tämä liike meni haisteluksi. Kerran jouduin hakemaan Mikon mukaani, kun poika löysi jotain oikein hyväntuoksuista. Liikkeen päätyttyä Miko jatkoi haistelua, kunnes tajusi, että nyt kai pitäisi tehdä jotain ja nosti pään ylös. Miko tuli kutsusta perusasentoon.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8½ - Seuraaminen meni taas haisteluksi, mutta muuten liike meni hyvin.

Luoksetulo: 10 - Meidän bravuuri ei pettänyt. Luoksetulo oli vauhdikas eikä Miko syöksynyt kohti kättä. Tätä liikettä tuomari ja liikkeenohjaaja kehuivat. Miko oli kuin eri koira verrattuna aikaisempiin liikkeisiin ja liikkeenohjaajan sanoin se oli "veret seisauttava, kirkas kymppi". Veret seisauttava on ehkä liioittelua, mutta Mikon luoksetulo oli luokan parhaita, vaikka näin itse sanonkin :D

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0 - Seuraaminen alkoi taas haistelulla. Seis-käskystä Miko meni maahan ja uudesta käskystä se pisti pään maahan. Otin Mikon mukaan ja jatkoimme hieman matkaa, mutta jälleen Miko painui maahan. Sain Mikon nousemaan, mutta melko pian Miko istui.

Estehyppy: 10 - Liike sujui normaaliin tapaan. Miko jäi vinoon esteen taakse, mutta niin se lähes aina tekee.


Kokonaispistemääräksi tuli 153, joka oikeuttaisi ALO2-tulokseen. Sijoituksena oli 5/10. Olen tosi tyytyväinen tulokseen/sijoitukseen, sillä luulin meidän nimet sanottavan jo alkupäässä kun tuloksia lueteltiin käänteisessä järjestyksessä. Taina & Loki voittivat ansaitusti :)

Yritin käyttää mahdollisimman vähän mitään apuja ja palkata vain liikkeen päätteeksi. Pisteisiin ei palkkaamisella ollut juuri vaikutusta, joten esim. käsipysäytyksellä liikkeestä seisomisessa olisimme varmaan saanut 1-tulokseen oikeuttavan pistemäärän... Mutta turha sellaisia murehtia, sillä ei tuloksella niin väliä vaan pääasia, että jäi hyvä fiilis. Kokeessa oli montaa hyvää asiaa (mm. Miko ei ennakoinut kertaakaan perusasentoon nousemista), vaikka paljon on myös treenattavaa (mm. äänenkäyttö!) Seuraaminen ja paikalla makaaminen vaan kuntoon, niin kyllä me sitten kokeisiin mennään :)

torstai 26. syyskuuta 2013

Kesäkauden viimeiset treenit

Ohjatut treenit loppuivat eilen keskiviikkona ja nyt meille tulee ohjattuihin treeneihin 7 kuukauden tauko. Agilitytaukoa ei onneksi tällä talvikaudella tule. Meillä oli jälleen hyppyrata. Olen tosi huono piirtämään ratoja muistista, joten mittasuhteet ja esteiden sijainnit ratapiirroksessa ovat jotain sinne päin. Mutta kyllä tuosta jotenkin selviää mitä me tehtiin :) Hyppy 7 oli ainakin ”ylempänä”, mutta tila loppui kesken. Ulkona oli niin kylmä, että putket olivat ihan kohmeessa eivätkä ne meinanneet taipua. Kylmä on tullut ihan yhtäkkiä. Jo muutamana aamuna on ollut niin kylmä, että on ollut vaikea uskoa, että mittari näyttää oikein.

Me aloitimme. Miko ohitti ensimmäisen hypyn ja sanoin, että se on ollut viime aikoina erityisesti epiksissä ongelmana. Ratkaisuksi kouluttaja ehdotti hypyn naksuttelua. Mainitsin, että syynä voi olla mahdolliset jumit takareisissä. Teimme muutaman kerran niin, että kutsuin Mikon muurin läheltä ja palkkasin kun Miko hyppäsi ekan hypyn. Sitten aloitimme uudestaan ja pääsimme radan ihan loppuun asti! Se on koko syksyn ajan ollut harvinaista.  Putkelta 3 en ollut tarpeeksi selvästi vetämässä Mikoa mukaani, sillä käännös hypylle 4 venyi pitkäksi. Putken 5 suulle Miko pysähtyi, mutta sain sen menemään putkeen ilman että piti ottaa vauhtia (se on harvinaista!) Kepit meni hyvin kuten koko loppurata. Hypylle 14 tehtävässä valssissa olin ajoissa, joka sekin on harvinaista. Kun olin maininnut mahdollisista jumeista, kouluttaja oli kiinnittänyt huomiota Mikon hyppyihin ja hän sanoi, että Miko näyttäisi vähän teputtavan ennen hyppyä ja erityisesti muurilla. Teimme niin, että jätin Mikon ensimmäisen hypyn taakse ja menin itse katsomaan miltä muurin hyppääminen näyttää kun kouluttaja kutsui Mikoa. Kyllä Miko vähän otti pikkuaskeleita ennen hyppyä, mutta ei mitenkään erityisen selkeästi. Madalsimme kuitenkin hyppyjä 40 cm:iin. Koska ensimmäinen kerta meni hyvin, teimme sen jälkeen muuta. Teimme rataa nurinpäin eli hypyltä 18 aloittaen ja lopettaen putkeen 9, koska pituutta ei voinut mennä väärin päin. Putki 9 mentiin kuitenkin toiseen päähän. Teimme kerran tai pari koko pätkän (esteet 18-9) ja sitten teimme esteitä 13-9. Putkeen 9 en saanut Mikoa menemään, vaan se aina pysähtyi. Syy pysähdykselle oli se, että juoksin putkelta 10 niin kovaa, että olin jo melkein pysähtynyt, kun Miko pääsi putkelle 9 asti ja se tietenkin reagoi minun liikkeen pysähtymiseen. Olisi pitänyt odottaa Mikoa putkella 10.

Toista kertaa emme ehtineet tekemään, mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä meillä meni jo niin kivasti. Muiden ollessa radalla harjoittelimme tokohyppyä. Teimme 4-5 toistoa ja jo ensimmäisestä kerrasta lähtien meni hyvin. Miko hyppäsi ensimmäisestä käskystä ja jäi seisomaan hypyn taakse. Sellainen ongelma ilmeni, että jos jäin vähän pidempään seisomaan Mikon viereen ennen kuin palkkasin, Miko meni istumaan. En juuri koskaan treenatessa tee liikkeitä loppuun eli perusasentoon asti, koska Miko alkaa helposti ennakoida. Tokohypyn jälkeen teimme pari ihan ok keinua. Hieman toisella kerralla vauhti hidastui.

Treenien jälkeen jäimme vielä hetkeksi kentälle tokoilemaan. Ilmeni lisää ongelmia eri liikkeissä. Yksi ongelma, josta en viime kirjoituksessa muistanut mainita on se, että Miko maahan mennessään (paikalla makaaminen ja liikkeestä maahan) jää joskus vinoon. Kotona olen joskus paikalla makaamista harjoitellessa melkein joutunut astumaan Mikon yli, kun se on niin vinossa. Jäävistä liikkeistä teimme tällä kertaa ensin maahan menemisen. Se meni oikein hyvin. Seuraavaksi oli seisominen, mutta Miko meni useamman kerran maahan ennen kuin onnistui. Miko siis tekee ensimmäisen jäävän liikkeen hyvin, mutta seuraavassa se tekee saman kuin ensimmäisessä. Ja Miko ennakoi. Se saattaa yhtäkkiä jäädä matkasta, kun se pysähtyy omatoimisesti seisomaan. Luoksetulo oli taas hyvin reipas, mutta tavalliseen tapaan Miko syöksähti kohti kättä. Seuraamista teimme vain hyvin pienissä pätkissä, mutta ne olivat hyviä pätkiä. Lopuksi tein luoksetulon pari kertaa uudestaan, koska se on niin kiva ja vauhdikas liike, josta jää molemmille hyvä mieli. Ensin Miko meinasi lähteä mukaani, kun olin jättänyt sen istumaan. Sitten se varasti ja tuli luokseni ilman kutsua. En tietenkään palkannut, vaan jätin Mikon uudestaan istumaan. Kyllä se sitten pysyi paikallaan kunnes annoin luoksetulokäskyn :) Mikon vire oli koko tokoilun todella hyvä. Vielä hetki aikaa hioa liikkeitä!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Sunnuntaitreeniä

Sunnuntaina hyppytekniikkatreeneissä teimme perussarjaa ja kasvavaa sarjaa. Perussarja meni ok ja kasvavan sarjan viimeisessä 9 jalan välissä Miko otti aluksi ylimääräisen askeleen. Viimeinen väli sujui yhdellä loikalla kun Saara oli namikipolla ja kun lähtö otettiin kauempana ponnarista. Mikolla on jostain syystä ollut aina näissä sunnuntain treeneissä tosi hyvä vire, joka aiheuttaa varastamisia, mutta en valita. Kivasti Miko mm. tarjoaa perusasentoa. Namikupin täyttämisten välillä jätin Mikon maahan, jotta tulisi edes jonkinlaista paikkamakuutreeniä.

Viimeiset minuutit käytin kontaktien treenaamiseen. Ensin tehtiin ilman etupalkkaa ja sitten etupalkan kanssa. Etupalkka on ehkä vielä liian vaikea häiriö, sillä aika helposti Miko lähtee kontaktilta ilman lupaa esim. silloin kun kyykistyn pistämään namin kuppiin. Nämä olivat viimeiset hyppytekniikkatreenit toistaiseksi. Katsotaan missä ja milloin jatketaan.

Kotimatkalla pysähdyimme sirkuskentälle tokoilemaan. Meillä on lauantaina edessä ensimmäinen möllitokokoe ja siitä huolimatta en ole saanut itseäni motivoitua treenaamaan. Pääasiassa teimme seuraamista, joka on paikoittain ihan hyvää, mutta pääasiassa melko surkeaa. Miko helposti menettää mielenkiinnon ja on sitten kuin lenkillä. Jos minulla on lenkeillä namia mukana, Miko seuraa oikein hienosti vierellä sen aikaa kun se odottaa namia ja olen sitä yrittänyt hyödyntää. Lenkeillä kävelen hyvin reippaasti ja tokon seuraamisessa taas hitaammin, joten ehkä siksi lenkkien seuraamisesta ei ole ollut ainakaan vielä hyötyä. Käännökset meni ok, mutta vähän Miko jäi jälkeen. Kokeilin myös juosten seuraamista, kun sitä kai on jo alokasluokassa. Juostessa seuraaminen oli parempaa kuin kävellessä. Luoksetulo oli vauhdikas. Liikkeestä seiso sujui hyvin, mutta kuten normaalistikin, sen jälkeen liikkeestä maahan ei meinannut onnistua kun Miko tarjosi vain seisomista.

Miko osaa ihan hyvin alokasluokan liikkeet, mutta kun seuraaminen on ongelma, niin se aiheuttaa ongelmaa moniin muihin liikkeisiin. Tässä pohdintaa liikkeiden tilanteesta:

Luoksepäästävyys: Harjoitellessa on mennyt ok enkä usko, että tässä on ongelmaa. Miko voi nousta seisomaan ja tervehtiä tuomaria.
Paikalla makaaminen: Olen nyt päätynyt siihen, että opetan paikalla makaamisen ihan normaalilla tavalla eli Mikon ei tarvitse pistää päätä maahan. Pää maassa makaaminen aiheutti liikaa harmia, joten uskon, että on helpompi saada liike toimimaan, kun en vaadi päätä maahan. Möllikokeessa etäisyys pitää pitää lyhyenä, sillä häiriötreeniä on alla liian vähän ja paikalla makaamisen pituudesta riippuen välillä pitää myös palkata.
Seuraaminen: Huonoin liike. Miko pitää kontaktia vaihtelevasti. Toivottavasti kokeessa ei ole pitkää seuruupätkää.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Jos hyvin käy, Miko menee maahan ensimmäisestä käskystä ja pysyy paikallaan, mutta todennäköisesti vaatii toisen tai useamman käskyn.
Luoksetulo: Parhaiten hanskassa oleva liike. Paikalla istumisen kanssa ei ole ollut ongelmaa, mutta en tiedä miten häiriö vaikuttaa. Luoksetulo on nopea, mutta Miko saattaa syöksyä pain kättä ja joskus se jää sivulle seisomaan.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: Tämä liike on myös hyvällä mallilla, mutta toki seuraaminen aiheuttaa vähän harmia. Mikon pitäisi pysähtyä yhdestä käskystä.
Estehyppy: Liike on sujunut pääasiassa hyvin. Joskus Miko ei ensimmäisellä treenikerralla hyppää ensimmäisestä käskystä ja joskus se saattaa jäädä seisomaan esteen viereen eikä taakse.

Tällä viikolla täytyy vielä hioa liikkeitä kotona ja lenkillä ja agilitytreenien yhteydessä tehdä pari tokohyppyä. Jos koepaikalla on paljon sellaista, mistä Miko ottaa häiriötä, niin se voi näkyä niissä liikkeissä, joissa koiran pitää pysyä paikoillaan. Jos Miko alkaa paineistua, niin se esim. jäävissä liikkeissä lähtee perääni.

lauantai 21. syyskuuta 2013

TehisCup, 3. osakilpailu

Perjantaina osallistuimme TehisCupin kolmanteen ja viimeiseen osakilpailuun. Maksit olivat ensimmäisenä. Matkustin ensimmäistä kertaa Ojankoon julkisilla enkä usko, että toista kertaa niin teen. Meidän piti olla paikalla 17.45 kun kisat alkoivat klo 18, mutta olimmekin vasta hieman kuuden jälkeen. Olimme parkkisella kun kuulin, että maksimöllien ohjaajat kuulutettiin rataantutustumiseen. Ilmoittautumiseen oli pitkä jono, joten kiinnitin Mikon aitaan ja riensin tutustumaan rataan. Rata oli ihan kiva ja suoritettavissa virheittä. Alku mietitytti, mutta uskoin että selviämme jos kutsun jo ensimmäisen esteen jälkeen. Meillä on viime aikoina ollut ongelmana ensimmäisen esteen kiertäminen, jos pari ensimmäistä estettä ei ole samassa linjassa. Toinen haastava kohta oli viimeinen putki, jonka väärään päähän oma linja todennäköisesti osoittaa. En kuitenkaan suunnitellut kohtaan mitään perusohjausta kummempaa. Loppu oli samantyylinen kuin viime viikon hyppärissä, jossa takaaleikkaus ei onnistunut. Takaaleikkausta aioin silti kokeilla, koska se oli mielestäni paras vaihtoehto.

Rataantutustumisen jälkeen menin jonottamaan ilmoittautumiseen ja jokunen maksi ehti jo startata ennen kuin pääsimme listoille mukaan. Taina oli tullut Ojankoon kun olin tutustumassa rataan, joten ei tarvinnut etsiä ketään kuvaajaksi. Meidän jälkeen oli vielä yksi maksi ilmoittautunut eli lähdimme radalle toiseksi viimeisenä. Ihmeen vähän makseja on ollut kaikissa epiksissä, joissa syksyn aikana olemme käyneet.


Kutsuin Mikon ensimmäisen esteen takaa ja niin siinä taas kävi, että Miko kiersi hypyn. Sadasosansekunnin ajan harkitsin kiellon korjaamista, mutta onneksi en niin tehnyt. Olisi pitänyt lähteä samaan aikaan Mikon kanssa. Miko juoksi myös kolmannen esteen ohi. Sen korjasin vain siksi, ettei Miko jatkanut matkaa putkeen. Muuten olisin antanut olla. Puomin kontaktille Miko oli pysähtymässä, mutta vapautin sen jo ennen 2on2offia. Puomin jälkeinen hyppy oli ok, mutta seuraavan Miko taas kiersi. Se oli taas huitomisohjauksen syytä... Seuraavaan putkeen Miko meni väärästä päästä ja A:n kontakti jäi vaille kosketusta. Loppu oli hieno! Miko irtosi kivasti, mutta olin ihan varma, että se juoksee pituuden jälkeisen hypyn ohi. Kyllä Miko vaan osaa hakea esteille, vaikka välillä tuntuu, että sille pitää kaikki ihan kädestä pitäen näyttää. Takaa ohjaus toimi tällä kertaa :)

Meidän suoritus oli täynnä virheitä, mutta radan jälkeen fiilis ei ollut huono. Miko kulki kivasti ja radan loppu ilahdutti niin paljon, etten voinut olla tyytymätön. Meille TehisCupista 3 x hyl :) Meidän ensimmäisen nollan jälkeen tuloksena on ollut 4 x hyl ja 1 x 10. Hyvää kokemustahan nämä :)

Ensimmäisen esteen ohitukset mietityttävät. Täytyy treenailla vastaavia tilanteita. Voi olla, että Mikolla on jumeja. Takareisissä ainakin tuntuu olevan. Olen suunnitellut fyssarikäyntiä lokakuulle (voisi sen jo varatakin, että varmasti silloin päästään), sillä fyssari pyysi käymään seuraavan kerran syksyllä ja koska edellisen kerran jälkeen olemme treenannut pääasiassa maksikorkeuksin ja sen lisäksi kisannut maksimölleissä. Haluan tietää onko korkeammilla esteillä vaikutusta. Yleensähän Miko ei ole juurikaan jumissa, ainoastaan takareisissä ja rintarangassa on ollut pientä jumia. Epävirallisia agilitykisoja on luvassa vielä ensi viikolle ja sitä seuraavalle viikolle. Muita tuskin on enää tulossa. Viimeiset ohjatut treenit ovat ensi viikolla ja aloitamme sitten omatoimitreenit Tainan & Lokin sekä Lotan & Terran kanssa. Sitten voimme keskittyä meidän ongelmakohtiin (ohjaus, kontaktit, keinu ja kepit).

Sitten vielä muistiin: Maanantaina kiinnitin huomiota siihen, kun Miko nuoli toista etujalkaansa. Katsoin onko jalassa jotain ja iso, lihava punkkihan se siellä varpaiden välissä oli. Miko oli ilmeisesti nuollut jalkaa jo enemmänkin, sillä punkki oli kuollut.

torstai 19. syyskuuta 2013

Keskiviikon ja torstain treenit

Keskiviikon agilitytreenien aihetta en osaa sanoa, mutta teimme takaaleikkaustreeniä, jossa ei kuitenkaan tehty takaaleikkauksia :) Teimme siis sellaista rataa, jossa oli vain hyppyjä, putkia ja kepit. Treenin alkuperäinen tarkoitus oli tehdä takaaleikkaus kaikissa mahdollisissa paikoissa, mutta me tehtiin ensin perusohjauksella ja jos meni hyvin, niin sitten takaaleikkauksilla. Viime aikoina treeneissä on tehty niin, että teemme Mikon kanssa lyhyen pätkän, jonka jälkeen kouluttaja palkkaa. Sitten teemme vähän pidemmälle jne. Hyvä puoli on se, että Miko saa usein palkan, mutta huono puoli se, että tulee hinkattua samaa. Aluksi Miko sai hepulit ja juoksi parin esteen jälkeen ympäri kenttää. Ensin Mikolla oli kivasti virtaa, mutta innostus lakkasi kun tehtiin liikaa samaa. Onneksi jossain vaiheessa sain sanottua, että jospa ei enää aloitettaisi alusta vaan tehtäisiin jotain muuta. Eipä sillä kuitenkaan ollut vaikutusta Mikon motivaatioon. Kun into menee, niin ei sitä oikein saa enää takaisin.

Treeneistä jäi kuitenkin hyvä mieli. Teimme oman vuoron jälkeen takaakiertoa vasemmalta puolelta yhdellä siivekkeellä ja käytin namikuppia apuna. Pienen tauon jälkeen teimme täysikorkeaa keinua ainakin 5 toistoa ja kaikki olivat juuri sellaisia kuin keinun haluaisin olevankin! Olin ihan yllättynyt, kun Miko ensimmäisen kerran jälkeen oli vaan innokkaammin menossa keinulle sen sijaan, että se olisi alkanut hidastella keinun keskellä. Miko tuli keskiosan yli, mutta ei päähän asti ja niin sen haluan menevänkin. Treenien päätyttyä jäimme tekemään vielä muutaman kerran puomia. Etupalkka tuo kivasti vauhtia puomille, mutta selkeästi Mikolle ei ole selvää mitä kontaktilla pitäisi tehdä. Omaa syytä, kun olen niin epäjohdonmukainen. Talvikauden aikana hiotaan kontaktit kuntoon! Talvikauden jälkeen osaan myös ohjata ja keväällä heti kisoihin ;)

Tänään torstaina kävimme rally-tokotreeneissä, joissa teimme VOI-luokan radan. Teimme Mikon kanssa jotkut kyltit eri tavalla, sillä ALO-kyltit pitäisi oppia tässä parin kuukauden aikana. Sivussa harjoittelimme eteen istumista + peruuttamista, täyskäännöksiä ja joitain muita liikkeiden osia. Perjantaina taas mölleillään.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Rally-tokoa, pentuja, mejää, luento, kooikertapaaminen, hyppytekniikkaa...

Onpas ollut tapahtumientäyteinen loppuviikko. Onneksi ensi viikonloppuna ei taida olla mitään ohjelmaa :)

Torstaina kävimme rally-tokotreeneissä. Eteen istuminen sujui jo paremmin kuin aikaisemmin, mutta liike, jossa ohjaaja peruuttaa 1, 2 ja 3 askelta ja koira on ohjaajan edessä ja sen tulee istua liikkeen pysähtyessä, oli haastava. Täytyy treenailla sitä kotona. Ilmoitin Mikon rally-tokon mölli-ALO luokkaan, joka on virallisten kisojen yhteydessä marraskuun lopussa. Onpahan jotain johon treenata :) Rally-toko on vielä hieman hämmentävää, kun siinä on sallittua puhua koiralle, kehua sitä ja käyttää käsi- ja vartaloapua. Niissä liikkeiden osissa, jotka ovat samanlaisia kuin tokossa, en halua käyttää mitään apuja, koska tokokokeet on meillä edelleen tähtäimessä. Ilmoitin Mikon muuten myös möllitokoon, ALO-nakkiluokkaan kahden viikon päähän.

---

Perjantaina kävimme Saaran kanssa vetämässä veristä sientä metsässä.

---

Lauantaina menin Tainan kyydillä kuokkimaan Suomen Kooikerhondje ry:n järjestämään pentupäivään. Sinne oli ilmoitettu 31 kooikerhondjepentua, joten eihän sitä voinut jättää välistä. Taina veti näyttelykoulutusta ja jäin kuvaamaan siihen, koska pentujen piti ainakin yrittää pysyä paikallaan. Muita pisteitä olivat toko ja 2 x agility. Yritin ensin kuvata pikkuobjektiivilla (Canon EF 50mm f/1.8 II), koska se on valovoimaisin objektiivini. Ja sillä saa hyviä kuvia. En saanut asetuksia kohdilleen ja halli on muutenkin haastava kuvauspaikka. Vaihdoin zoomiobjektiiviin (Canon EF 28-135mm f/3.5-5.6 IS USM), joka on taas koiratapahtumien luotto-objektiivini. En siltikään saanut asetuksia hyviksi ja kuvista tuli ikävän rakeisia ja epäteräviä. Latasin kuvat normaalia pienempinä nettiin, että ne näyttäisivät paremmalta :) Kuvia löytyy täältä. Oli ihana nähdä niin monta kooikerpentua kerralla. Pentukuume ei silti tullut :)
 
Pentupäivän 31 pentua

Pentupäivän jälkeen lähdimme Saaran ja Huugon kanssa ajamaan edellisenä päivänä tehdyt jäljet. Huugo pääsi aloittamaan. Minulla oli hieman vaikeuksia löytää kaato, kun olin viemässä sinne sorkkaa ja epäilinkin käveleväni jäljen päällä. Luulin löytäneeni kaadon, mutta olinkin tosiaan mennyt ohi ja kävellyt jälkeä pitkin loppusuoralla olevalle makaukselle. Ensi kerralla katson vähän tarkemmin, missä kaato on... Huugon jäljen jälkeen kävimme lenkillä, sillä halusin Mikon olevan rauhallisempi jäljellä. Pitkää lenkkiä emme tehneet, mutta kaiken sen koohottamisen ja vetämisen jälkeen Miko oli autolle palatessa sen verran kuluttanut energiaa, ettei se enää vetänyt yhtään (metsässä Mikolla on aina kauhea veto päällä). Kävelimme vielä hieman Saaran viedessä sorkkaa kaadolle. Alkumakausta Miko haisteli ja sen jälkeen ohjasin Mikoa hetken aikaa. Tavallinen hihna oli taas käytössä. Miko eteni jäljellä liian reippaasti, mutta jäljestys oli parempaa kuin aikaisemmin tänä vuonna. Miko jopa välillä malttoi käyttää maavainua. Muutaman kerran Miko oli poikkeamassa jäljeltä, mutta pysähdyin ja sitten Miko jatkoi jäljen seuraamista. Jälki oli melko lyhyt suora ja kaato löytyi helposti. Ensi kerralla vaan enemmän energian purkamista ennen jäljestystä.

---

Sunnuntaina kävin kuuntelemassa Janita Leinosen agilitykoiran peruskoulutus-luentoa Vantaalla. Aina välillä hieman stressaan siitä miten koulutan seuraavalle koiralle agilitya, vaikka seuraavasta koirasta ei ole vielä tietoakaan. Nyt luennon jälkeen minulla on taas enemmän ideoita koulutukseen. Parasta antia taisi olla "opeta koiralle ensin kaikki ohjaustavat ja vasta sitten hyppäämään". Eri ohjauskuvioita voi treenailla ilman esteitä kentän ulkopuolella jo pienen pennun kanssa. Suurin osa ohjauskuvioista on koiralle luontaisia, joten niitä ei sille tarvitse varsinaisesti opettaa, mutta esimerkiksi niisto, saksalainen, ihmisnuoli ja päällejuoksu eivät ole ja ne pitää erikseen opettaa. Palkkaukseen pitäisi panostaa ja käyttää sellaista palkkaa, joka on Mikolle todella mieleistä. Oli hyvä luento, mutta hieman eri luennoitsijoiden erilaiset mielipiteet hämmentävät, mutta enköhän löydä niistä parhaiten sopivat. Esimerkiksi pennun hyppyyttämisen osalta Ulla Kaukosen neuvot tuntuvat sopivammilta kuin Janitan.

Luennon jälkeen olin pari tuntia kotona ja sitten lähdimme Mikon kanssa Herttoniemeen/Roihuvuoreen kooikertapaamiseen. Tapaamisen osallistui 10 kooikerhondjea, joista Sirun, Laran ja JuJun tapasin ensimmäistä kertaa. Milonkin olin nähnyt ensimmäisen kerran lauantaina pentupäivässä. Lara on Mikon siskopuoli, molempien isä on Gipi. Lara oli hyvin pieni Mikoon verrattuna. Hyvä vaan, että koko on tullut emältä :) Kävelimme pienen lenkin ja sitten otimme kuvia. Oli kiva, että vaihteeksi Helsingin kooikertapaamisessa oli paljon tyttöjä, kun normaalisti tapaamiset ovat olleet hyvin poikavoittoisia. Kymmenestä koirasta 4 oli uroksia ja niistäkin Milo 4kk ikäinen pentu. Kuvaamisten jälkeen porukan miehet, äijäporukka Miko, Loki ja Huugo, lähtivät kotiin ja muut menivät vielä koirapuistoon leikkimään. Kuvia täällä.


Siskopuoli Lara

Huugo, Milo, Siru, Lara, JuJu, Miko, Loki, Sara, Taika ja Gimma

Miko ja Huugo tosin eivät lähteneet kotiin vaan hyppytekniikkatreeneihin. Meille jäi treeniaikaa vain 15min, mutta eipä lenkkeilyn jälkeen ollut tarkoitustaan tehdä kovin kummoisia treenejä. Teimme pingistä. Innokkaasti pojat juoksivat namikupilta toiselle. Mikolla oli aluksi normaalia korkeampi rima (35 cm), joka aiheutti liian pitkät hypyt kun Miko hyppäsi ponnareiden päälle. Lopuksi heittelin Mikolle vähän palloa.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

TehisCup, 2. osakilpailu

Tänään osallistuimme agilitytreenien sijaan TehisCupin 2. osakilpailuun. Mitäs sitä treenaamaan kun voi kisata! Tällä kertaa möllirata oli hyppäri, joka oli suurin syy siihen, että halusin osallistua. Taina & Loki kävivät ensin mölliradalla ja sitten oli maksien vuoro. Rata vaikutti kivalta eikä se ollut vaikea. Se taas ei tiedä hyvää, että pitää rataa helppona. Hankalin kohta oli lopussa, jossa oli muurin jälkeen hyppy poikittain ja sitten suoraan. Ohjausvaihtoehtoina olivat takaaleikkaus ja persjättö. Ohjausvalinta riippuisi siitä millainen vauhti Mikolla on. Rata sujui pääosin hyvin, mutta muuria edeltävän hypyn ohjasin huolimattomasti ja Miko ohitti sen. Meinasin korjata hypyn, mutta onneksi Mikon suunta oli eteenpäin ja se jo hyppäsi muurin. Pakka meni vähän sekaisin lopun osalta enkä tehnyt takaaleikkausta. Olin sitten samalla puolella hyppyä Mikon kanssa ja se meinasi jäädä jalkoihini. Radan ainoaksi virheeksi jäi yhden hypyn ohitus eli olen kyllä tyytyväinen. Mutta toisaalta tuollainen tyhmä virhe harmittaa. Jos olisin ohjannut kunnolla ja loppuun asti, niin se olisi voinut olla vaikka nolla


Ojangossa oli runsas kooikeredustus, kun Mikon ja Lokin lisäksi medimölleissä ja -kisaavissa kisasi Niko ja minimölleissä Gimma. Turistina paikalla olivat vielä Nova, Taika, Sara ja Hilary. Nappasin pokkarilla pari kuvaa, mutta laatu on vähän heikko.

Sara

Gimma

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä

Viikonloppuna oli taas koiramaista ohjelmaa, mutta Miko sai pysyä kotona. Sää oli lähes helteinen, joten hieman iho punoittaa. Lauantaina oli Vantaan kaikkien rotujen näyttely. Ilmoitettuna oli 6 kooikeria, mutta tuomarimuutoksen vuoksi vain 5 kävi pyörähtämässä kehässä. Ensimmäisenä bongasin Nekku-pennun (Tuulikaislan Gellert Zapphire), joka oli helppo tunnistaa kokonaan ruskeasta etujalasta. Nekku oli tutustumassa näyttelyihin samalla kun perheen toinen koira käväisi kehässä. Uroksissa ainoa oli Niko, mutta Nova-isoveikka oli myös mukana. Taika ja Gimma olivat myös turistina näyttelyssä. Kehässä kävi Nikon lisäksi kaksi junnunarttua ja kaksi veteraaninarttua. Kehää pyöritti vain yksi kehäsihteeri, joka siis joutui kirjoittamaan arvostelut ja kutsumaan koirat kehään jne. Aurinko paistoi vähän ikävästi kuvauksen kannalta. Tuomari tutki ja arvosteli koiran pääasiassa pöydällä. Liikkeiden jälkeen koiria ei ehtinyt yhtään seisottaa, kun laatuarvosana jo ilmoitettiin. Sekin lisäsi kuvaamisen haastavuutta, mutta onneksi liikkeistä tuli ihan ok kuvia. Niitä täällä.

Sunnuntaina oli Helsingin seudun piirinmestaruuskisat, joiden järjestämisvuorossa oli tänä vuonna meidän seura I-HAH. Päivä oli varmaan kuumempi kuin lauantaina ja kun meidän kentällä ei ole yhtään varjoa, niin auringossa sai käristyä... Kooikereita oli kisaamassa 4 (Veiko, Mizy, Dio ja Lily). Lily tuli yksilöpiirinmestaruuksissa toiseksi, Veiko oli HSKH:n voittojoukkueessa ja Mizy I-HAH:n pronssijoukkueessa. Hienosti siis meni punavalkoisilla! Aurinko oli taas vähän haitaksi, mutta jonkinmoisia kuvia sain medeistä. Kuvia täällä. Tällä kertaa en ollut normaaliin tapaan roturasisti, vaan kuvasin muunkin rotuisia ;) Oli kiva päivä ja tunnelma kisoissa oli mukava.

Mikokin pääsi jotain tekemään, kun kävimme illalla hyppytekniikkatreeneissä. Harjoituksena oli alastulo ja liikkuva hyppy. Molemmat muuten ihan ok, mutta ainakin liikkuvassa hypyssä Miko ähkäisi laskeutuessaan. Siitä Ulla on sanonut molemmissa hyppytekniikkakoulutuksissa ja se johtunee Mikon etupainoisuudesta. Hyppytekniikan osalta siis riittää vielä työstettävää. Loppuun harjoittelimme kontakteja ensimmäistä kertaa etupalkan kanssa. Kontaktiharjoittelut tehtiin puomilla. Ensin Miko sai hypätä sivusta kontaktille, josta vapautin sen namikupille. Saara toimi namikupin vartijana. Kokonaista puomia Miko meni tosi reippaasti. Etupalkalla on siis ainakin vauhtiin liittyviä positiivisia vaikutuksia. Mutta vähän vaikealta etupalkka vielä tuntui, sillä Miko tuli monta kertaa läpi. Helpotin jarruttamalla Mikoa omalla liikkeellä ja saatiin me onnistuneitakin suorituksia. Etupalkkaa käytetään jatkossakin. Mikolla oli koko puolituntisen ajan hyvä vire.

torstai 5. syyskuuta 2013

Keskiviikon agility, torstain rally-toko

Kuva on lainattu täältä
Keskiviikon agilitytreeneissä meillä oli Esa Muotkan 1. luokan hyppäri. Putkeen mentiin ainakin monta kertaa :) Alussa oli taas hypyt vinossa ja taas mietin mahtaako Miko kiertää ensimmäisen. Muuten oli oikein kivan oloinen rata. Hyppy 13 oli mahdollinen kieltopaikka. Jos Mikolla ei ole tarpeeksi vauhtia, niin tuollaisissa paikoissa tulee usein kielto. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin kisanomaisesti. Meidän suorituksesta oli kyllä kisanomaisuus kaukana. Alussa Miko haisteli ennen kuin tuli sivulle istumaan. Menin hypyn 2 taakse kutsumaan ja lähtökäskystä Miko lähti haistelemaan samoja hajuja kuin aluksi. Uudella yrityksellä Miko hyppäsi hypyt, mutta pysähtyi ennen keppejä haistelemaan. Kolmannella yrityksellä lähdimme hypyn 2 takaa ja sitten pääsimme vihdoin pidemmälle. Mikolla tosin taisi tulla joku häiriö pujottelurytmiin ja siksi se saattoi ohittaa yhden kepin. Putkesta 7 Miko paineli suoraan hypyille 15 ja 14. Otimme uudestaan putkelta 6 ja taas kävi samoin. Putki 7 oli suorempi kuin ratapiirroksessa, joten Miko varmaan näki hypyt jo putkesta ja ehti ne lukitsemaan. Olisi pitänyt sanoa Mikon nimi tai "tässä", että olisin saanut sen oikeaan suuntaan. Teimme vielä putkelta 7 radan loppuun ja sitten 6-7-8-17-18, jolloin kolmen putken sarja onnistui.

Toisella kierroksella keskityttiin ongelmakohtiin. Teimme rataa lyhyissä pätkissä ja kouluttaja oli palkkaamassa. Meidän kouluttajaa osaa kyllä tosi hyvin vinkupallolla motivoida Mikoa. Kouluttaja on melkein hengästyneempi Mikon leikittämisen ja härnäämisen jälkeen kuin minä radalla juoksemisen jälkeen :) Olisi syytä ottaa hänestä oppia. Taidettiin me kerran tehdä koko ratakin hypyltä 2 aloittaen. Vähän tuli tehtyä liikaa, sillä Mikon vauhti hiipui loppua kohden ihan selkeästi, mutta kyllä se muuten ihan hyvin meni. Olimme niin ajoissa valmiita, että jäin hetkeksi Mikon kanssa kentälle harjoittelemaan takaakiertoja ilman rimoja. Miko kierteli siivekkeitä innokkaasti. Tuli todettua, että oikealta puolelta Mikon pystyy lähettämään paljon pidemmältä takaakiertoon kuin vasemmalta. Välillä vasemmalta puolelta lähettäessä Miko piti viedä melkein esteelle asti. Ensi kerralla voisi harjoitella namialusta kanssa. Kävelimme bussipysäkille ilman mitään kiirettä, kunnes jossain vaiheessa huomasin, että alkaakin olla kiire. Bussi ei juuri koskaan tule ajoissa, joten en kantanut huolta bussiin ehtimisestä. Olimme jo aika lähellä pysäkkiä, kun bussi meni ohi. Seuraava meni puolen tunnin päästä, joten olimme vasta puoli kahdentoista aikaan kotona...


23.8.2013


Tänään torstaina osallistuimme jälleen rally-tokotreeneihin. Radalla oli pari uutta kylttiä, joista vasen täyskäännös oli hankalin. Teimme radan kahdesti. Mikon vire ei ollut yhtä hyvä kuin viikko sitten, mutta ihan hyvä kuitenkin. Eteen istuminen sujui jo paremmin. Pitäisi keksiä sille joku käsky. Miko oli ihan hassu kun vuoroa odotellessa kutsuin sen sivulle. Miko oli oikealla puolellani ja ilmeisesti oli liian vaikea siirtyä vasemmalle, joten Miko istahti oikealle puolelleni, väärin päin :D Sillä oli siis takapuoli menosuuntaan. Oli kivat treenit ja varmaan osallistumme niin kauan kuin muutkin treenailevat.

tiistai 3. syyskuuta 2013

TehisCup

Syyskuulle on ihan kivasti epiksiä tiedossa ja ensimmäiset olivat maanantaina. Menimme Saaran ja Huugon kanssa Vantaalle TehisCupin ensimmäiseen osakilpailuun. Olimme paikalla hyvissä ajoin, kun Saara ja Huugo kävivät ensin minimölleissä lämmittelemässä. Ilmoittautumisen jälkeen kävimme lenkillä ja sitten odottelimme kisojen alkamista. Saaran ja Huugon ensimmäisen suorituksen jälkeen kävimme uudestaan kävelemässä ja sitten taas odoteltiin. Harmittavasti kävi niin, että medi kisaavat ja maksimöllit alkoivat samaan aikaan. Molemmat olimme luokkamme ensimmäisiä, joten toisten radat jäivät näkemättä. Onneksi sain jonkun radan vierestä kuvaamaan.

Rata oli muuten ihan ok, mutta alku vinoine hyppyineen ja puomin jälkeinen hyppy-putki hieman mietitytti. Ne sitten olikin kohtia, jotka eivät onnistuneet. Miko juoksi ensimmäisen hypyn ohi. Korjasin sen. Puomin jälkeen oli jotain sähläystä, josta tuli kielto. Sähläyksestä johtuen jäin jälkeen putkella ja eteen-käsky oli aivan liian myöhässä. Miko ehti jo kääntyä putkelta väärään suuntaan, mutta mitään "vahinkoa" ei käynyt. Rata jatkui ihan ok, mutta viimeisellä mutkaputkella tuli kielto. Ohjasin varmaan huonosti kun putken suu ei ollut suoraan edessä hypyltä tultaessa. Yritin uudestaan, mutta Miko meni väärään päähän. Sitä en sentään alkanut korjaamaan, joten meille väärästä radasta johtuen HYL (muuten hylkäyksistä tuli 10 vp). Lopussa Miko irtosi ihan kivasti. Viimeiset esteet olivat pituus ja hyppy. Maaliin tullessa tuntui, että on meillä mennyt paremminkin... Meidän suorituksen aikana Saara ja Huugo tulevat maaliin, kuuluu videolta :)


Muita huomautuksia meidän suorituksesta. Miko varasti taas lähdössä eli lähti hieman ennen kuin annoin luvan. Näin on käynyt viime aikoina varmaan joka epiksissä. Mutta ehkä en puutu siihen, kun en halua tehdä yhtään hallaa motivaatiolle. Parasta Mikolle olisivat lentävät lähdöt, joka olisi kannattanut tässäkin tehdä, sillä puomilla olisin saanut Mikon kiinni. En tiedä miksi Miko kiersi ensimmäisen hypyn. Katselin rataantutustumisessa useampaan kertaan millainen linja koiralle tulisi ja mihin se kannattaa jättää ja mistä kohtaa Miko kannattaa kutsua. Huidoin taas käsilläni, vaikka rataantutustumisessa näytin kunnolla minne mennään. Kontakteilla Mikolla ei ollut aikomustakaan pysähtyä. Haluaisin kontaktien olevan sellaiset, että Miko pysähtyy ja vapautus tulisi saman tien, sillä kontaktilla seisominen on huonoa motivaatiolle. Harmittaa taas, että korjasin kieltoja. Taidan liikaa toivoa tulosta, vaikka pääasia olisi, että meillä on kivaa. Lupaan, etten teen niin ensi kerralla. Entä sitten, vaikka tulee hylky! Putkella muuta vaihtoehtoa ei ollut kun Miko pysähtyi.

Yritän kaikesta huolimatta löytää aina ne positiiviset puolet. Videota katsoessa meno on mokia lukuun ottamatta ihan sujuvaa (ainakin meidän menoksi). Mikolla oli hyvä vire radalle lähdettäessä (jota tosin onnistuin omilla teoillani radalla laskemaan), kierroksista kertoi sekin että haukku oli herkässä. Muuta hyvää oli se, etten nyt pitänyt niin paljon ääntä, esim. "täällätäällätäällä". Lopun irtoaminen pitää mainita vielä toistamiseen :)

Jäähdyttelylenkkien jälkeen lähdimme, sillä kummallekaan ei ollut odotettavissa palkintosijoja. Miko oli paluumatkalla aika väsyneen oloinen. Ehkä parin tunnin odottelu ennen omaa suoritusta oli sille vähän liikaa. Suurimman osan ajasta Miko oli autossa, mutta ei se varmaan siellä kunnolla pystynyt rentoutumaan. Tosin kyllä se autossa nukkuikin. Kun hain Mikoa rataantutustumisen jälkeen, se oli tyytyväisesti nukkumassa :)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Back to basics

Vinttikoiraradalla epiksissä 22.8.2013
Lauantaina vietin aamupäivän ja päivän Purina Areenalla agilitykisoja katsellen. Useampi kooikeri (Huugo, Foxy, Mizy, Flow, Ella, Milli) oli kisaamassa ja turistina oli ihana Iita-pentu. Hallissa pidetyn mini3 kisan aloitti aviomiehennoutaja, jolla oli unkarilainen ohjaaja :) Kyseessä oli polttarit ja koiran roolissa kisannut oli meidän seurasta. Kuvia löytyy täältä.

Myöhemmin kävimme Saaran kanssa tekemässä Huugolle ja Mikolle jäljet. Muutaman hirvikärpäsen näin Saaran takilla, mutta onneksi yhtään sellaista ei tullut kotiin asti. Sunnuntaiaamuna pojat pääsivät ajamaan jäljet. Miko aloitti. Mikolla oli toista kertaa päällä uudet valjaat. Ensimmäisen kerran ne olivat käytössä mejäkokeessa kaksi kuukautta sitten, jolloin Miko on myös viimeksi jäljestänyt. Valjaat vaikuttaa hyviltä, mutta jonkin verran Miko alkoi vetäessä yskiä. Pitääpi vielä säädellä.

Mikon jälki oli lyhyt suora ja jäljestyksessä oli käytössä ihan perushihna. Tarkoituksena on oikeastaan opettaa Miko uudestaan jäljestämään eli aloitetaan alkeista. Miko haisteli alkumakausta ja tarkoituksena oli ohjata hetken aikaa ja päästää sitten Miko hihnanmitan päähän. Mikolla nousi alkumakauksen haistelun jälkeen pää ylös, joten en päästänyt sitä vielä jäljelle. Meidän yläpuolella lenteli kaksi korppia, joista Miko oli kiinnostunut. Yritin rauhoitella Mikoa ja saada sen haistelemaan makausta uudelleen. Ei se vaan tahtonut onnistua. Kun Miko viimein laski pään alas ja haisteli makausta, se meinasi lähteä pää pystyssä etenemään. En taaskaan päästänyt sitä menemään, koska en tiennyt meinaako se lähteä jäljelle vai lintujen perään. Lopulta lähdimme jäljelle ilman sen kummempia ohjauksia tai makauksen haisteluja. Miko kulki koko matkan pää ylhäällä, mutta se meni koko ajan oikeaan suuntaan. Hieman ennen kaatoa oli kalliota, jossa Miko meinasi lähteä sivuun, mutta jatkoi sitten oikeaan suuntaan kun en päästänyt sitä sivuun. Kaadosta Miko meni ensin ohi, mutta palasi sitten haistelemaan sitä.

27.8.2013
Se oli ihan ok jäljestys, mutta se häiritsee, ettei Miko laske päätä maahan. Toki Miko voi jäljestää ilmavainulla, mutta kyllä se ulkoillessa jäljestää hajuja pää maassa. Mikon jäljestys ei ole yhtä tarkkaa kun sen pää on ylhäällä ja siksi se etenee ihan liian reippaasti ja se on ollut ongelmana. Miten ihmeessä saisin Mikon laskemaan pään alas ja haistelemaan rauhassa jälkeä sen sijaan, että se koohottaa kovaa vauhtia eteenpäin... Se ainakin voisi auttaa, että kävisimme useammin metsässä ja jos saisin Mikon kulkemaan metsässä rauhallisesti. Metsälenkilläkin Miko koohottaa niin kovasti sinne sun tänne, että on ärsyttävää olla hihnan toisessa päässä.

Illalla kävimme vielä hyppytekniikkatreeneissä. Teimme alastuloa, jossa ensimmäisenä on hyppy ja sen jälkeen viiden jalan päässä okseri. Okserin jälkeen on kaksi hyppyä kahdeksan jalan etäisyyksillä. Teimme harjoitusta viisi kertaa. Ensimmäisellä kerralla Miko otti viimeiseen väliin ylimääräisen askeleen, mutta sen jälkeen kaikki välit meni hienosti yhdellä loikalla. Teimme myös keppejä ja hyödynsin halliin jo tehtyä radanpätkää, jossa oli mutkaputki, kaksi hyppyä ja kepit. Hypyt olivat hieman kaaressa ja kepeille tultiin suoraan edestä. Teimme tätä kolme kertaa, joista kahdella Miko ohitti ensimmäisen hypyn, mutta joka kerta se haki tosi hienosti ja itsenäisesti kepeille. Ja pujotteluvauhti oli hyvä. Ensimmäisen toiston jälkeen palkkasin vinkupallolla ja Miko veti taas muristen kauheaa rallia pallon kanssa ympäri hallia. Lopuksi teimme vielä A:ta muutaman kerran ja kerran Miko tuli kontaktista läpi.