perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulu

Aatonaattona meillä oli treenit. Palkka-apua ei tällä kertaa ollut mukana, mutta aioin silti käyttää namikuppia palkkaukseen. Aloitimme Rion kanssa hyppy-putki-hyppy puolikuulla. Ensin palkkasin kädestä, mutta sitten pistin namikupin viimeisen hypyn taakse. En voinut jättää palkkaa kuppiin, vaan tiputin namin sinne samalla, kun juoksin Rion kanssa loppuun. Jostain syystä Rio malttoi istua ja odottaa tosi nätisti. Ei se varmaan kertaakaan varastanut. Jonkun verran Rio välillä haahuili hallissa, joten ehkä sitä pitäisi ensin vähän viritellä treenimoodiin. Välissä tein Mikon kanssa vähän rallytokoa, mutta jostain syystä Miko oli kovin kiinnostunut maton hajuista. Miko kyllä teki hyvällä vireellä, mutta sitten se saattoi heti palkan jälkeen lähteä haistelemaan tai jopa kesken liikkeen. Ei Mikon huutelu innostanut, joten treenit Mikon kanssa jäivät vähäisiksi. Toinen harjoitus Rion kanssa oli kolmen hypyn kaareva suora. Idea oli pöllitty Cera-tollerin pentutreeneistä, vaikka en ihan tiennytkään, mikä sen tarkoitus oli :D Se vaikutti hyvältä irtoamistreeniltä, jossa ei mennä ihan suoraan. Ensin namikuppi oli yhden hypyn takana, sitten kahden ja lopuksi kolmen. Kolme hyppyä oli haastavin, koska Rio ei nähnyt namikuppia viimeisen esteen takana. Viimeisestä toistosta tuli hyvä mieli, kun Rio tiesi mitä piti tehdä ja sen tuoman itsevarmuuden vuoksi oli vauhtiakin enemmän. Miko teki välissä hyppy-putki-hyppy pätkän ja oli siinä oikein innokas. Yhtä pitkällekään ei tarvii saattaa kuin Rioa :) Lopuksi tein vielä saman myös Rion kanssa. Mielestäni treenit menivät aika kivasti. Rio palkkautui vinkupallolla ja se odotti hyvin lähtölupaa ensimmäisessä ja viimeisessä harjoituksessa. Irtoamistreenissä odottelu oli vähän niin ja näin.


Jouluaattona menimme äitini luokse Vantaalle. Myös sisarukseni perheineen olivat tulossa. Lapsia oli tulossa neljä (10-, 8- ja 3-vuotiaat sekä 7 kk), joten en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa Riolle kuonokopan mukaan, sillä ei koiria kotiinkaan voinut jättää. En luota Rioon edes aikuisten seurassa, mutta lasten kanssa vielä vähemmän, koska lapset jännittävät sitä enemmän. Olen totuttanut Rioa sekä kankaiseen että muoviseen kuonokoppaan jo aikaisemmin, mutta kertaakaan muovikuonokoppa ei ole ollut Riolla muutamaa sekuntia kauempaa. Parina päivänä ennen joulua teimme hieman pidempiä harjoituksia, mutta ehkä max reilun minuutin verran. Kuonokoppa on Riolle vähän iso, koska ostin sen Mikon kastrointia silmällä pitäen, joten kiepautin niskalenkin kerran pannan ympäri, ettei Rio saa koppaa pois päästä.

Miko oli tuttuun tapaan heti keittiössä eikä sieltä usein poistunut. Nyt Mikoa piti pitää normaalia enemmän silmällä. Yhden voipurkin kannen Mikon sai varastettua ja nuoli sen, mutta muuten Mikon yritykset mm. nousta pöydälle huomattiin ajoissa. Miko oli myös tuttuun tapaan nätisti kaikkien kanssa. Lapset saivat sitä silittää ja vauvan ollessa lattialla Miko kiersi sen hieman kauempaa, mutta kerran kävi nuolaisemassa vauvan päätä. Mikolta oli fiksua kiertää vauva sen verran kauempaa, ettei se ylettänyt Mikoon, sillä aika tiukan otteen pikkumies otti mm. hiuksista :) Joulupukin vierailun ajan Miko pidettiin sylissä, josta Miko lähes koko ajan murisi hiljaa pukille. Joulupukki ei kuulu Mikon suosikkeihin.

Pojat seuraavat tarkasti kinkun leikkaamista

Rio oli myös tosi nätisti. Kertaakaan se ei pitänyt mitään ääntä, esim. ärähtänyt jollekin. Sitä sai silittää eikä Rio väistänyt. Ajattelin, että kuonokoppa saisi muut välttelemään Rioa, mutta ei niin onneksi käynyt. Lapsetkin uskalsivat sitä silittää. Ensimmäisen kerran, kun Rio näki vauvan lattialla, näin sen ilmeestä, että sitä kovasti epäilytti tuo poikkeavalla tavalla liikkuva olio. Sen vuoksi pidin Rioa silmällä silloin, kun vauva oli maassa. Rio piti koko pitkän päivän hienosti kuonokoppaa päässä. Välillä se yritti sitä tassulla saada pois, mutta muuten koppa ei tuntunut Rioa haittaavan. Ulkona se sai olla ilman sekä yläkerrassa, jonne poikien kanssa kerran tai kaksi sulkeuduttiin. Kuonokoppa oli erityisesti minulle hyvä juttu, sillä minun ei tarvinnut huolehtia. (Tällä viikolla ostin Riolle sopivan kokoisen kuonokopan.)


Äiti oli ostanut pojille lahjaksi herkkupussit. Rio ei tänäkään vuonna innostunut lahjojen avaamisesta kun taas Mikoa piti jälleen toppuutella, ettei se avaa muiden lahjoja :) Pakkasin meidän perheen lahjat kassiin, jonka vein eteiseen. Myöhemmin illalla ihmettelimme, mitä Miko tekee, kun se oli ollut jo hetken aikaa poissa olohuoneesta. Äiti löysi Mikon eteisestä syömässä toisen herkkupussin sisältöä... Onneksi se ei näyttänyt syöneen muovia, vaan vain repineen pussiin reiän. Meidän lahjat pojille, isot pehmopossut, ovat vieläkin kaapissa. Kai ne täytyy antaa vaikka uudenvuoden puuhasteluiksi :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti