sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Pikkujäljestäjä ja agilitykoiran alku

Suunnitelmissa oli tehdä viime viikonloppuna Riolle ensimmäinen verijälki, mutta tuli muuta ohjelmaa ja jälki siirtyi tälle viikonlopulle. Arki-iltoina tulee pimeä niin aikaisin, ettei töiden jälkeen voi lähteä jäljestämään. Ensimmäistä kertaa olin fiksu ja jaoin 0,5 litran veripullon sisällön pienempiin pulloihin. Helpompaa sulattaa ja kuljettaa mukana kerta-annos eikä veri tykkää hyvää, jos sitä monta kertaa sulattelee ja pakastelee. Kävin lauantaina aamupäivästä tekemässä jäljen, jolle tuli pituutta n. 10 metriä. Rio sai aloittaa tuoreella jäljellä, joten lähdimme poikien kanssa ulos melko pian sen jälkeen, kun olin palannut jäljentekoreissulta. Sitä ennen Rio sai tutustua veriseen sieneen, sillä Rio oli jännittänyt sientä kooikereiden syyspäivillä, vaikka pelkkä veri ei sitä pelottanutkaan. Tällä kertaa verisieni ei ollut pelottava. Miko olisi halunnut omia sienen, joten jouduin pistämään sen portin taakse. Molemmat pojat vuorollaan kävivät haistelemassa ja nuolemassa sientä.

Mikon pentuhihna löytyi...

Rio haistelee sientä (ja katsoo Mikoa)


Pojat jäivät odottamaan tien laitaan siksi aikaa, kun vein peuran sorkan kaadolle. Sitten otin Rion mukaan, isäntä ja Miko joutuivat vielä odottelemaan. Rio ei yhtään ikävöinyt isompien poikien perään, mutta hieman ennen jäljelle pääsyä Miko alkoi vikistä oravan perään, joka sai Rion katselemaan huolestuneena ympärille. Ajattelin jo, että sen takia koko jäljestys menee pieleen, mutta onneksi Miko hiljeni. Rio haisteli alkumakausta mielenkiinnolla ja alkoi syödä maata. Makauksella meni sen verran aikaa, että aloin jo opastaa Rioa eteenpäin. Maassa näkyi verijälkiä, joten pystyin osoittamaan tarkasti Riolle mihin pitäisi lähteä. Pikkumiehellä alkoi kova nuuskutus ja se lähti seuraamaan jälkeä. Rio eteni rauhallista tahtia, sillä se haisteli tarkkaan. Näytin sille välillä mihin pitää mennä, jotta se varmasti ymmärtää olla veren jäljillä eikä jonkun muun hajun. Välillä Rio meni jäljen sivusta, esim. kiersi kiven toista kautta kuin jälki meni, mutta annoin sen mennä, kun oikeilla jäljillä se tuntui olevan. Kaadolle Rio tuli sivusta. Se nuuhki sorkkaa, muttei ollut siitä sen enempää kiinnostunut. Ehdin napata kuvan ja sitten vielä palkkasin Rio nakeilla sorkan vieressä. Olin niin hirmu tyytyväinen! Pelkäsin etukäteen, että Rio ei malta keskittyä haisteluun vaan häseltää kaikkialla muualla kuin jäljellä. Ihan turhaan, sillä Rio selkeästi keskittyi haistelutehtäväänsä ja toimi rauhallisesti. Todella lupaavaa :)

Rio kaadolla

Seuraavaksi Miko pääsi samalla jäljelle. Miko ei ole tainnutkaan jäljestää kahteen vuoteen. Miten aika onkin kulunut niin nopeasti... Mikolla alkoi kauhea veto, kun se haistoi jäljen. Alkumakauksella se ei kauaa viipynyt ja sitten se lähti reippaaseen tahtiin jäljestämään. Mikokaan ei ihan koko aikaa pysynyt jäljen päällä, mutta suunta oli oikea ja kohta sorkka jo löytyikin. Rio tuli isännän kanssa meidän perässä. Muutamat kuvat piti ottaa sorkan kanssa ennen kuin jatkettiin lenkkeilyä metsässä. Verta olisi vielä neljään lyhyeen jälkeen, joten täytyy vielä ennen lumentuloa käydä tekemässä jälkiä.

Pikkujäljestäjä ja haavoittuneen peuran jalka

Miko maistelee sorkkaa

Rio haluaa syödä peuran jalan

Jäljestyksen jälkeen Riolla riitti vielä virtaa juoksennella metsässä ja leikkiä Mikon kanssa kepeillä. Kotona meillä sitten olikin varsin tyytyväisiä ja väsyneitä koiria.





 Miko ei halunnut jakaa keppiä





Sunnuntaina Rio lähti mukaani hallille, sillä Miko on vielä tämän viikon sivussa. Tarkoituksena oli treenata kosketusalustaa uudessa ympäristössä ja harjoitella kiertämistä. Alkuun leikitin Rioa. Kun Riolle tuli tauko leikkiin ja yritin innostaa sitä uudestaan, niin se hyppäsi suoraan kohti naamaani ja osui nenään. Hetken jo luulin, että verta alkaa tulemaan, mutta onneksi niin ei käynyt. Unohdin kosketusalustan kotiin, joten jouduin käyttämään hallilta löytämääni maton palasta. Tältä osin suunnitelmat hieman muuttuivat, koska uuden alustan kanssa piti lähteä alkeista. Toki nopeasti Rio ymmärsi, että alustaa pitää koskea, mutta en viitsinyt ottaa etäisyyttä mukaan treeniin.

Kiertämisen kanssa piti myös lähteä alusta alkaen, sillä tötsä on kuitenkin erilainen kuin kotona käytetty talouspaperiteline. (Muovitötsät täytyy lisätä Messarin ostoslistalle.) Eikä takana ollut kuin kaksi treenisessiota, joten asia oli vielä Riolle melko uusi. Ei siinä kovin kauaa mennyt, kun Rio jo lähti kiertämään tötsää. Videolla on kaikki ensimmäiset toistot, olen vain leikannut pois kohtia, joissa minulla kestää kaivaa nameja taskusta. Sitten, kun kiertäminen jo onnistui, leikkasin joitain kohtia pois, ettei videosta tule liian pitkää. Alla siis video Rion treeneistä. Tykkään kyllä tuosta pennusta ihan kauheasti!


Hallilta lähtiessä katsoin ensin onko seuraavat treenaajat jo odottamassa, sillä lopetimme hieman etuajassa. Seuraava oli tulossa, joten palasin pistämään välioven kiinni. En tyhmänä tajunnut, että Rio tietenkin on menossa takaisin halliin. Vedin ovea reippaasti kiinni ja se kolahti Rioon. Ilmeisesti sen päähän, kun se ravisteli päätä pari kertaa kolauksen jälkeen. Olisi pitänyt mennä ovesta uudestaan sisään, ettei Riolle jää ikävää muistoa, mutta kiirehdin jo bussille (johon ei sitten kuitenkaan ehditty...) Rio ei onneksi tuntunut olevan moksiskaan.

Mikon ja Rion ulkoilusta löytyy lisää kuvia täältä.

3 kommenttia:

  1. Ihana Rio! <3 Jotenkin tulee tuosta lelun kanssa kaahottamisesta Veea mieleen, edelleen agissa parasta kun saa lelun kanssa kaahata menemään ja juosta samalla kaikki putket läpi :D

    VastaaPoista
  2. Ihana Rio! <3 Jotenkin tulee tuosta lelun kanssa kaahottamisesta Veea mieleen, edelleen agissa parasta kun saa lelun kanssa kaahata menemään ja juosta samalla kaikki putket läpi :D

    VastaaPoista
  3. Rio on ihana <3 Lelun kanssa juoksemisen riemua on kiva katsoa :)

    VastaaPoista