perjantai 28. joulukuuta 2012

Joulu

Aloitin joululoman viime torstaina töiden päätyttyä ja heti illalla aikaisemmin alkaneet flunssan oireet paheni. Tunnollinen työntekijähän sairastaa lomalla... Pahan flunssan sainkin, mutta nyt alkaa jo olla voiton puolella. Onneksi lomakin vielä jatkuu ensi viikon keskiviikkoon.

Mikon korvikset on tainnut kasvaa pituutta kun ne on nykyään
aina sen suussa tai naamalla

Jouluaaton vietimme jo tuttuun tapaan äidin ja Mikan luona. Tällä kertaa ihan koko perhe ei ollut koolla, joten perheen pienimpien puuttuessa joulupukki ei tullut paikalle. Eipähän tarvinnut Mikon tällä kertaa haukkua pelottavalle pukille, mutta saatiin kyllä Mikon haukkua kuulla, silloin kun Mika alkoi laulaa ;) Ja Mikon haukku ei ollut mitään lauluun yhtymistä...

Heti äidin ja Mikan luo saavuttuamme Miko meni keittiöön ja sitä oli vaikea pitää sieltä poissa :) Mikosta on vanhetessa tullut ahneempi ja röyhkeämpi, joten sen perään piti jonkun katsoa ettei vaan kinkku menisi parempiin suihin. Jouluruoka ei ole koiralle sopivaa, mutta saattoi Mikan leikatessa kinkkua vahingossa tippua pari siivua lattialle... Miko on saanut aina osansa laatikoista, se saa nimittäin puolet maksalaatikosta. Toisen puolen syö Markus.

Miko seuraa tapahtumia nojatuolilta

Lahjoja jakaessa Miko oli kuin lapsi kun se oli niin innoissaan paketeista. Se kävi ensin tuuppimassa muiden saamia lahjoja ja alkoi jo repiä paperia yhden mun saaman lahjan päältä. Ja voi sitä riemua kun Miko sai oman paketin. Miko otti paketin suuhunsa, kantoi sen matolle ja sitten alkoi kauhea repiminen. Edes lahjanaru paketin ympärillä ei haitannut Mikoa. Poika ei edes huomannut mitä paketista löytyi kun repiminen oli niin kivaa. Paperin jälkeen Miko repi pahvin lahjan ympäriltä. Äidiltä saatu lahja oli StarMark Everlasting Bento Ball. Äiti oli vähän harmissaan, kun Miko ei innostunut lahjastaan, joka oli eläinkaupan myyjän suosittelema, mutta eiköhän Miko joku päivä ala sitä jyrsiä. Miko innostui entistä enemmän kun sai seuraavan pakettinsa, jonka auki repiminen sujui ihan hetkessä ja sieltä paljastui pallo. Miko alkoi heitellä palloaan. Oli niin kiva katsoa kun toinen oli niin täpinöissään :) Viimeisestä paketista paljastui Kong Wubba Friends -lelu. Sen saatuaan Mikoa ei kiinnostanut enää mikään muu. Halusin hankkia Mikolle tuollaisen lelun sen jälkeen kun näin sellaisen yhdellä treenikaverilla. Tiesin Mikon tykkäävän Kong Wubba Friends-leluista, koska se tykkää ihan perus Wubbista ja tuossa oli vielä bonuksena pehmopäällinen. Pehmolelut on myös kovasti Mikon mieleen. Ei ollut kauhean helppo löytää lelua, sillä eläinkauppojen tai näyttelyiden kojujen Kong-pisteillä ei ollut niitä. Jouduin lopulta piilottamaan lelun laukkuuni, sillä Miko olisi muuten tehnyt siitä selvää, tuhoaminen kun on niin kauhean kivaa. Se saa olla meidän treenilelu.

Kaikki paketit pitää tutkia

Miko avaa toisten paketteja

Vihdoin Miko sai oman paketin

Uusi paketti!

Avaamispuuhissa
Pallo!

Nyt väsyttää

Joulupäivänä menimme käymään isän ja Päivin luona. Siellä oli hieman enemmän vilskettä kun paikalla oli neljä lasta ja kolme koiraa. Otin Mikon mukaan, vaikka tiesin sen pelkäävän Sandra-irlistä eikä se todennäköisesti haluaisi tulla sisälle asuntoon. Miko olikin hieman hämillään kun oven avautuessa sen ympärille rynnisti Sisi ja Sandra sekä äänekkäät lapset. Miko yllätti ja tuli ihan rohkeasti sisälle. Kertaakaan se ei murissut Sandralle, joka tuli nuuhkimaan, vaan haisteli takaisin. Mutta oli se hyvin nöyrää poikaa, varsinkin silloin kun Sisi sille pari kertaa ärähti, kun Miko meni liian lähelle "seisovaa pöytää".

Jouluvierailujen jälkeen mun flunssa vaan paheni, joten viime päivät on mennyt nukkuessa ja telkkaria katsoessa. Miko on nukkunut vieressä eikä onneksi ole vaatinut juurikaan toimintaa. Toivottavasti se jaksaa vielä muutaman päivän hiljaiseloa. Joulu oli flunssasta huolimatta mukava ja ruoka hyvää. Seuraavana onkin vuorossa uusivuosi ja siten en odota yhtä innolla. Viime uudenvuodenaattona Miko oli vaikea saada tekemään edes tarpeensa, niin kovasti se olisi halunnut takaisin kotiin ensimmäisen pamahduksen kuultuaan. Kovasti toivon, ettei raketteja paukuteltaisi yhtään aikaisemmin kuin mitä saisi, vaikka ei se toive tulekaan toteutumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti