sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Yksi virhepiste

Lauantaina Miko pääsi kokeilemaan valokuvamallina olemista Tapiolan Mustissa & Mirrissä. Paikkaa ei ollut helppo löytää, sillä linja-autoaseman tuntumassa on työmaa eikä kartan näyttämä reitti ollut mahdollinen. Ja kun on niin surkea lukemaan karttaa ja on niin huono suuntavaisto kuin minulla, niin seikkailimme puolisen tuntia helteessä. Kun lopulta löysin oikean reitin, Miko kävi viilentymässä heinikossa, jossa oli kosteaa. Mikolla oli siis pää ja rinta märkänä juuri ennen kuvauksia... Hetken aikaa oleskelimme auringossa, jotta Mikon karva kuivuisi. Olin toivonut hienoja, ryhdikkäitä kuvia, mutta tiesin, etteivät sellaiset ole mahdollisia, kun Miko oli ihan kuumissaan. Kivoilta muutamat kuvat, jotka näin, kuitenkin näyttivät. Käymme varmaan vielä joku päivä, muulloin kuin kesällä, uudestaan.

Tänään aamulla kello soi seitsemältä. Olisi tehnyt niin mieli jatkaa unia ja mietin, miksi kaikkeen pitääkin ilmoittautua. Ojankoon kun on vielä 1,5h matka julkisilla per suunta... Lähdimme kuitenkin reippaasti kohti rally-tokoepiksiä. Osallistuimme tosimölliluokkaan, josta olimme saanut ilmeisesti peruutuspaikan. Osallistujia oli 20-22 ja meidän numero oli 4. Oletin kisojen olevan hallissa, mutta kisat olikin siirretty ulos. Olin varautunut 0,5 litran vesipullolla. Lippis, aurinkorasva, aurinkolasit, viilennysloimi, rahat... kaikki kotona. Ja siellä me olimme kentällä, jossa ei ollut varjoa missään. Ajattelin kai, ettei viileässä hallissa mitään kummempaa varustetta tarvitse. Tyhmyydestä saa kärsiä. Toivottavasti otin opikseni enkä enää koskaan kesällä jätä edellä mainittuja asioita kotiin vain siksi etten usko niille olevan tarvetta.

Paikalla oli muutamia tuttuja kooikerihmisiä ja Mikon lisäksi kaksi muuta koohoa kävi kisaamassa. Mikolla oli kovin kuuma, kun tuli meidän vuoro. Tiesin, ettei meiltä ole tulossa reipasta suoritusta, koska Miko ei vaan ole hellekoira. Rata sujui ihan hyvin olosuhteisiin nähden. Miko välillä löntysteli perässä, mutta kaikki liikkeet saimme suoritettua ihan hyvin. Liikkeessä "koira eteen, oikealta sivulle" sähläsin hihnan ja nakin kanssa. Radan jälkeen ei ihan huippufiilikset ollut, koska olisi voinut mennä paremminkin. Toisaalta Miko ei haistellut suorituksen aikana.

© Johanna Laurén
Jouduimme odottelemaan pitkään ennen palkintojen jakoa, koska osallistujia oli niin paljon. Olisi tehnyt mieli lähteä kotiin, mutta halusin saada tuloslapun, joka kaikille jaetaan palkintojenjaon yhteydessä. Kävin hieman ennen palkintojenjakoa katsomassa tuloslistaa, jossa meidän nimen oikealla puolella luki 99 ja vasemmalla ympyröitynä 1. Katselin jonkin aikaa tuloksia hämmentyneenä ja epäuskoisena. 99 pistettä!?! 1. sija!?! Se oli sellainen wtf-tunne. Useampikin koira suoritti radan hienosti eikä niitä helle häirinnyt niin kuin Mikoa. Ilmeisesti tuomari jätti helteen vaikutukset huomioimatta ja keskittyi vain siihen, että liikkeet suoritetaan oikein. Palkintojenjaossa meidän nimet sanottiin viimeisenä ja pääsimme ykköspallille. Tuloslapussa ainoa virhe oli puutteellinen yhteistyö kyltillä 9 / 12, joka ilmeisesti oli se liike, jossa oli sähläystä. Kommenteissa oli hymiö. Kotiin viemiseksi saimme 4 kg RC maxi juonior ruokaa ja HSKH:n huivin. Kannatti siis lähteä! :) Vaikka edelleen voitto ei oikein tunnu voitolta, kun Miko teki liikkeitä laiskanpuoleisesti, niin olen tosi ylpeä siitä, että liikkeet silti menivät oikein ja toimin rauhallisesti noudattaen kylttien ohjeita eikä hihnan kiristymisestä ollut yhtäkään merkintää. Kotimatka oli melko tuskainen, kun aluksi kävelimme helteessä 1,5 km bussipysäkille kantaen ruokasäkkiä ja vesi oli loppu. Selvisimme kuitenkin ehjänä kotiin. Hyppytekniikkatreenit saa jäädä tänään välistä.

2 kommenttia: