Ei vaan suju

Olisi tässä välissä pitänyt kirjoitella, joten pahoittelen pitkää tekstiä...

Keskiviikkoiltana oli tokotreenien vuoro. Bussimatkalla Miko äänteli hieman ja toista bussia odottaessa se jo melkein alkoi ulvoa. Piti sitten olla vähän väliä puuttumassa ääntelyyn. Ärsyttävää. Treenien aiheena oli liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Me olimme ensimmäisenä näyttämässä kouluttajalle liikkeestä seisomista. Miko oli hankala saada viritettyä ja seuraaminen oli siten ihan huonoa. Ensimmäisestä käskystä Miko meni maahan, mutta uudella yrityksellä jäi seisomaan. Pitäisi harjoitella pysähtymistä erikseen. Muiden vuorolla teimme muutamia pysähtymisiä niin, että kutsuin Mikoa vähän matkan päästä. Muutama paikkamakuu myös otettiin muiden touhutessa ympärillä. Miko pysyi muuten hyvin paikallaan, mutta välillä se vilkuili ympärilleen ja jossain vaiheessa sitä alkoi ahdistaa niin, että Miko nousi ylös ja tuli luokseni. Juuri noin voisi käydä kokeessa, jos vieressä makaisi ahdistusta aiheuttavat koirat. Luoksetulo on meidän bravuuri, mutta tällä kertaa liike oli ihan surkea. Teimme sen kahdesti ja molemmilla kerroilla Miko lähti vähän reippaammin, mutta hiljensi pian hitaaseen raviin. Nämä treenit oli kaukana hyvistä treeneistä. Miko tuntui ottavan paljon häiriötä muista ja se paineistui.

Meidän juoksuharrastus ei ole alkanut kovin reippaasti, mutta olen käynyt muutaman kerran Mikon kanssa juoksulenkillä. Lenkeillä on tullut testattua kaikki Mikon kolme valjasta. Mikon ensimmäiset, 5 kuukauden iässä ostetut, supersäädettävät Top Canis valjaat on ihan ok, mutta ne ovat kovin kapeat ja todennäköisesti siksi Miko alkaa yksiä, jos tulee sivuttaisvetoa. Alle vuoden ikäiselle Mikolle ostetut Hurtan y-valjaat ovat muuten ok, mutta ne jäävät ihan Mikon etujalkojen taakse ja ovat siksi varmasti epämukavat. Viime kesänä jäljestystä varten ostetut Xtra Dog valjaat jäävät myös ihan etujalkojen taakse. Torstaina tiemme vei sitten valjaskaupoille eli Mustiin ja Mirriin. Miko pääsi ensimmäistä kertaa käymään kauppakeskus Kaaressa. Eläinkaupat sijaitsevat 3. kerroksessa, jonne pääsee onneksi myös portaita pitkin. Rukan valjaat olivat mielessä, sillä olin perjantaitreeneissä katsonut, että Terran valjaat ovat hyvännäköiset. Mikolle kokeiltiin Neon valjaita ja Mini Comfort valjaita. Ensimmäiset sopivat hyvin, mutta olisin ehkä tykännyt enemmän jälkimmäisistä. Mini Comforteja voi säätää vain rinnanympäryksen osalta, joten ne, jotkat olivat hyvät eturinnasta, jäivät etujalkojen taakse ja ne, jotka menivät riittävän etäälle etujaloista, olivat liian suuret eturinnasta. Miko sai sitten räikeän neonvihreät valjaat, samaa väriä kuin Mikon rally-toko/toko panta ja hihna :) Kotona hieman huoletti valjaiden etujalkojen välistä menevän osuuden leveys. Onneksi valjailla on kahden viikon palautusoikeus, jos ne eivät olekaan sopivat.

Pro Canis - Hurtta - Xtra Dog

Samana iltana valjaat pääsivät testiin. Juoksumatka ei edelleenkään ollut pitkä, mutta jaksoin edelliskertaa paremmin. Miko pysyi myös hyvin mukana. Perjantaina oli oikean säären etuosa kipeänä. Edellisen kerran kävimme juoksulenkillä maanantaina ja myös sen jälkeen oli säären etuosa hieman kipeänä. Meillä on takana alle 10 juoksukilometriä, joten ei kai juoksulenkit ole voinut olla liian rasittavia jaloille. Juoksemme ainoastaan hiekkateillä, mutta ei sekään pehmeä alusta ole. Täytyy katsoa miten tämä etenee, mutta todennäköisesti täytyy ostaa uudet juoksulenkkarit. Penikkatautia en halua saada, joten täytyy antaa jalkojen rauhassa levätä.

Rukka

Perjantaina oli epikset Espoossa. Kotona päässä pyöri kysymys: makseihin vai medeihin? Olin ajatellut, että näiden episten perusteella päätän ilmoitanko Mikon kesäkuun alun agikisoihin vai en ja siksi olisin halunnut nyt kisata makseissa. Mutta tiistain treenien perusteella medit tuntui paremmalta vaihtoehdolta, joten siihen sitten päädyin. Kävellessämme bussille Mikoa kävi tervehtimässä yhden lähitalon vanha mäyrisrouva. Mäyräkoira on aina vapaana, joten se yleensä käy pikaisesti Mikoa tervehtimässä ja jatkaa sitten matkaa. Miko on aivan rakastanut tuohon tyttöön, joten se ei pane yhtään pahakseen tervehdyksiä. Tällä kertaa rouva oli tekemässä juoksuja (tai ehkä ne olivat jo meneillään), joten tervehtimisen lisäksi se käänsi häntää sivuun ja viihtyi Mikon seurassa hieman pidempään kuin normaalisti. Mikohan meni ihan sekaisin ja kun mäyris kävi vielä toisenkin kerran härnäämässä nuorta miestä, niin sain käyttää kaikkia voimiani, että pääsimme jatkamaan matkaa, kun Miko pisti liinat kiinni. Vapaaehtoisesti se ei olisi millään jatkanut matkaa. Bussia odotellessa Miko äänteli ja koko kahdeksanminuuttisen bussimatkan jouduin puuttumaan ääntelyyn, joka olisi varmasti muuttunut ulvomiseksi. Meillä oli muutama minuutti aikaa ennen vaihtoa junaan ja pikkukävely rauhoitti Mikon ja loppumatka meni nätisti. Kävellessä AST:n kentälle Miko oli taas nuolemassa joka pissaa, joten aloin jo miettiä olikohan mitään järkeä lähteä kisaamaan.

Kisapaikalla oli useita kivoja tuttuja, kuten Taina ja Lotta sekä Mervi ja Sari. Jälleen kaikkein iloisimman tervehdyksen sai Sari, jolta Miko saa aina juustoa. Jos haluaa olla Mikon hyvä kaveri, niin kannattaa antaa sille ruokaa. Ilmoittautumiseen jonottaessa ja kentän laidalla seisoessa Miko oli kovasti pitämässä ääntä. Ei se normaalisti ole niin äänekäs, joten en tiedä mikä oli syynä. Rata vaikutti kivalta ja parissa kohdassa saisi juosta kovaa. Miko oli hyvin kontaktissa ennen meidän vuoroa, joten lähdin radalle hyvillä mielin. Miko ei sitten ollutkaan niin hyvässä vireessä, kuin ajattelin ja jo puomilla, joka oli toinen este, Miko hidasteli ja pysähtyi jo ennen kontaktialuetta. Neljäs este oli putki, jota ennen Miko pysähtyi. Hetken aikaa meni, kun mietin mitäs seuraavaksi. Miko oli sen oloinen, että kaikki motivaatio on poissa, joten jätettiin putki välistä (Miko ei ole putkihullu eikä putki saa sitä kiihdyttämään vauhtia). Seuraavat esteet menivät ok, yhden hypyn Miko kiersi. Sitä seuraavalla suoralla vauhti kasvoi ja vauhtia riitti A:lle asti. Toiseksi viimeiselle hypylle olin suunnitellut takaaleikkauksen, koska en uskonut vauhdin ja innon kanssa olevan ongelmaa. Olisi pitänyt muuttaa suunnitelmat kesken kaiken ja tehdä valssi, koska kielloksihan se meni. Radan jälkeen ei ollut yhtään hyvä fiilis. Kyllähän radan keskiosa meni ihan hyvin, mutta odotukset olivat korkealla. Epiksissä Mikolla on lähes aina ollut hyvä vire ja meno on ollut ihan erilaista kuin treeneissä. Vaikka tuloksilla ei ole pääsääntöisesti juhlittukaan, niin hyväntuntuisesta menosta tulee hyvä mieli. Tämän perusteella täytyy miettiä virallisten kisojen korkkauksen ajankohtaa. Pidän kuitenkin edelleen tavoitteena kesäkuun alun ja katsotaan miten treenit sitä ennen menevät.

Olen ollut aika pettymys, miten meidän kaikki treenit on nyt kesäkaudella mennyt. Toivon todella, että syynä on vain hormonien hyrräys. Viime kesän treeneistä ja erityisesti epiksistä on jäänyt sellainen fiilis, että vihdoin alkaa sujua. Talvitreeneissäkin varsinkin loppua kohden Mikon vire alkoi parantua ja se, että Miko kykeni toimimaan hallissa ihan hyvin, toi lisää hyvää fiilistä. Häiriö hallissa oli hyvin pientä, joten ehkä siksi nyt isommassa porukassa treenaaminen saa Mikon paineistumaan. Varsinkin tällä viikolla Miko on ollut treeneissä suorastaan flegmaattinen. Hormonien ja lisääntyneen häiriön lisäksi syynä voi olla se, että kerta heitolla elämään tullut paljon aktiviteettejä ja se on voinut olla Mikolle liikaa.

Ja vielä punkkipäivitys: epiksissä Mikon päästä löytyi yksi kävelevä punkki ja hieman sen jälkeen toinen löytyi kiinnittyneenä kaulaan. Onneksi kisapaikalta löytyi punkkipihdit ja punkki pääsi hengestään. Perjantaina tuli sopivasti ostettua Bayvantic-liuosta. Jospa sen tänään saisi pojan niskaan.