Pikku potilas, osa 7

Mikon oksentelut ja ripuloinnit ei sitten jäänytkään perjantaihin vaan on jatkunut koko viikonlopun. Kertauksena viime päivityksestä: torstai-iltana Miko soi liian ison palan hirven luuta ja heti ruokailun jälkeen poikaa alkoi närästää. Yö ja perjantaiaamu meni hyvin, mutta Markuksen tultua kotiin puolen päivän aikoihin oli Miko oksentanut mm. luunpalasia. Mikolla oli kova kiire ulos ja sillä olinkin vatsa ihan sekaisin. Loppupäivän Miko oli normaali, joten luulin että iso määrä raakaa luuta oli liikaa Mikon vatsalle, mutta oksentelun ja ripuloinnin jälkeen olo helpottui.

Lauantaiaamuna Miko oli oksentanut ja herätti mut vikisemällä. Tiesin, että on kiire ulos ja niinhän vatsa oli edelleen kuralla. Miko ei enempää oksentanut, mutta kävimme lauantain aikana seitsemän kertaa ulkona eli parin tunnin välein. Kävin aamupäivästä tekemässä Tainan kanssa jäljet Lokille ja Mikolle, mutta iltaan mennessä oli selvää, ettei Miko voi lähteä jäljestämään. Huugo sai sitten meidän jäljen.

Viimeisin ulkoilu lauantaina, oikeastaan jo sunnuntain puolella, oli klo 01.00 ja vähän huolestutti miten Miko yön kestää, mutta uskoin Mikon herättävän jos on pakottava tarve päästä ulos. Tänään aamulla nousin ylös kun Miko tuli tuijottamaan ja lähdimme ulos. Ennen uloslähtöä huomasin, että Miko oli yön tai aamun aikana ripuloinut keittiön matolle. Pieniä läikkiä oli useassa kohtaa mattoa. Ulkona huomasin, että ulosteen mukana tuli verta, joten soitin YES:n päivystykseen. Sieltä suositeltiin käymistä. Herätin Markuksen ja lähdimme kohti Viikkiä. Bussimatka yhdellä vaihdolla kesti puoli tuntia, joten lähdimme julkisilla matkaan. Mikon ripuli tuntui pahentuneen, sillä ensimmäisestä ulkoilusta oli vajaa 1,5 h kun lähdimme päivystykseen ja Mikolla oli niin kova hätä, ettei se edes ehtinyt kyykistyä kun jo alkoi tulla. Ensimmäisestä bussista jäätyä Miko taas pari kertaa ripuloi ja juuri kun seuraava bussi tuli, se oksensi. Kuski ei päästänyt meitä kyytiin, joten soitin meille taksin. Yliopistolliselle eläinsairaalalle tulimme n. klo 12.20. Olo vähän helpottui kun vastaanottovirkailija tms. meinasi, että kirkkaanpunainen veri yleensä johtuu siitä, että suoli on ärtynyt, tumma veri olisi ollut huolestuttavampaa. Yhtään eläintä ei ollut meitä ennen jonossa, mutta hoidettavia oli sen verran monta, ettei heti päästy ja kun lisää porukkaa tuli eikä Miko ollut kiireellisimmästä päästä niin pääsimme vasta kolmen tunnin odottelun jälkeen tutkimuksiin.

Miko oli jostain syystä tosi jännittynyt tutkimushuoneessa. Se istui meidän jaloissa ja tärisi. Yleensä Miko alkaa heti tutkia huonetta. Omaa vuoroa odotellessa samat kaksi nuorta eläinlääkäriopiskelijanaista, jotka Mikoa sitten tutkivat, kävivät katsomassa Mikon vointia ja Miko murisi heille. En yhtään ymmärrä mistä syystä Miko murisi. Tutkimushuoneessa Miko ei enää murissut, mutta varmuuden vuoksi sille pistettiin kuonokoppa. Pöydällä Miko tärisi eikä pöydän heiluminen yhtään auttanut asiaa. Miko seisoi hienosti paikallaan tutkimusten ajan, mutta toisen eläinlääkäriopiskelijan mukaan Miko piti häntä koko ajan silmällä. Mikon yleisvointi oli hyvä, mutta eläinlääkäri halusi tutkia sen ja ottaa verikokeen. Siksi aikaa me menimme odotushuoneen puolelle. Miko-raukka pisti kaikin voimin vastaan kun sitä lähdettiin viemään eri suuntaan.

Sen jälkeen, kun meidät kutsuttiin takaisin tutkimushuoneeseen, Mikolle annettiin nesteytystä. 5dl nestettä meni kahteen kohtaan nahan alle ja niihin kohtiin jäi isot patit. Nesteytyksen jälkeen jäätiin odottamaan verikokeen tuloksia. Miko oli nesteytyksen jälkeen kovin vaisu. Me vähän naureskelimme steroidi-Mikolle, kun patit Mikon vasemmalla puolella näytti siltä kun se olisi yrittänyt kasvattaa lihaksia kielletyillä aineilla :D Tulosten valmistuttua eläinlääkäri tuli luoksemme ja kertoi, että punasolujen tilavuusosuus oli kohonnut, joka viittaa elimistön kuivumiseen. Koska Miko on ollut ihan reipas eikä kuivuminen ollut aiheuttanut sokkia, niin eläinlääkäri uskalsi päästää sen kotiin. Olisikin ollut outoa lähteä ilman Mikoa. Nyt pitää vaan tarkkailla Mikon vointia. Jos ripuli muuttuu enemmän veriseksi tai ei hellitä muutamassa vuorokaudessa, niin aloitetaan antibioottikuuri. Ell kirjoitti Tylosin-reseptin. Jos Miko alkaa oksentaa juomisen jälkeen tai olo heikkenee, niin sitten takaisin eläinlääkärille.

Kotiin pääsimme lähtemään n. klo 17.30, joten viisi tuntia vierähti Viikissä... Kävin ostamassa apteekista Inupekt fortea, jota käytetään ripulin hoitoon ja kaupasta raejuustoa, tonnikalaa ja kanaa Mikolle. Takaisin mentiin myös taksilla. Melkein 300 euroa meni tähän reissuun taksimatkoineen... Toivottavasti Miko jo kohta paranisi ja toivottavasti ei huomenna töiden jälkeen ole taas mattoa siivottavana. Voi meidän pikku potilasta.