Kooikerhondjet Miko & Rio: Kesäkivaa: tokoa ja uintia

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kesäkivaa: tokoa ja uintia

Kävimme keskiviikkona vähän tokoilemassa muutamien ennestään tuntemattomien kanssa. Mulla pääasiallisena tavoitteena oli luoksepäästävyys ja paikalla makuu, koska ne ovat ainoat liikkeet, jotka estävät kokeeseen menemisen. Nyt kun kalenteriin on merkittynä tokokoe, niin pakko nuo liikkeet on saada varmoiksi. Taisi olla vasta viime syksynä, kun tajusin, että meillä voi ihan oikeasti jäädä koe välistä siksi, ettei luoksepäästävyyttä läpäise. En tosin tiedä, mitä se vaatii, että luoksepäästävyydestä saa nollan, mutta ei se kuitenkaan ole kiva, jos koira väistää/murisee/haukkuu. Aluksi Miko sai vähän seurata ja sain siihen vinkkejä. Porukan lisäännyttyä teimme paikalla makaamisen, rivissä bc, aussieita ja Miko. En mennyt kovin kauaksi ja kävin usein palkkaamassa, sillä Miko jonkin verran haisteli maata ja katseli ympärille. Mukana oli myös kaksi pentua, jotka olivat melko lähellä puihin kytkettynä. Kesto taisi olla 3-4 min. EVL-koirien ohjaajat olivat piilossa autojen takana ja heidän tultua puiden takaa Miko nousi ylös ja liikkui hieman eteenpäin sekä haukkui. Käskystä Miko meni takaisin maahan. Otimme piilosta tulemisen uudestaan, jolloin olin hieman lähempänä ja Mikokin pysyi hiljaa paikallaan.

Luoksepäästävyydessä meidän luokse tuli ihmisiä lähes non-stoppina. Ensin vain Mikon lähellä pyörähtäen, sitten Miko sai käden haisteltavaksi ja lopuksi vähän koskettiin. Kolme uutta ihmistä teki luoksepäästävyyden ja kaikki meni hyvin. Ei luoksepäästävyys niin huonossa jamassa ole, kuin mitä ehkä annan ymmärtää, sillä en muista treeneissä koskaan olleen ongelmaa ja kolmesta möllikokeesta on väistäminen, vastaan tuleminen ja haukkuminen saldona. Mutta väistämisen, murisemisen tai haukkumisen mahdollisuus on kuitenkin sen verran suuri, että pakko asialle jotain on tehdä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että Miko purisi. Tein vielä Mikon kanssa käännöksiä ja liikkeestä seisomista. Vähän on lenkkipolkujen varrella olevalla nurmikentällä hankala saada Miko treenimoodiin.

Tänään torstain kävimme katsomassa millainen on toinen Espoon koirien uimarannoista. Koirien uimarannat ovat Laajalahti ja Toppelund. Tarkoituksena oli mennä Laajalahden rannalle, koska se on lähempänä, mutta luettuani arvosteluja rannoista (ks. linkit) mieli muuttui. Toppelundin koiraranta on meiltä melko kaukana ja sinne pääsy vaati kolmella eri bussilla matkustamisen, mutta oli se sen arvoista. Ranta oli iso ja siisti. Ranta jatkuu pitkään matalana, joten aika pitkälle saa kahlata ennen kuin Mikon kokoisella koiralla ei enää jalat yletä pohjaan. Alussa pohjassa on isompia kiviä, joiden päällä ei ole kiva kävellä, mutta sen jälkeen pohja on hienoa hiekkaa. Vesi oli tosi lämmintä ja olisi itsekin tehnyt mieli mennä uimaan.

Tänne ovat koirat tervetulleita

Miko lähti mielellään kahlaamaan ja pääsimmekin melko syvälle. Sitten Miko lähti vetämään kohti rantaa. Menimme sitten hetkeksi rantahiekalle kävelemään, mutta houkuttelin hetken päästä Mikon takaisin veteen. Mikon eteneminen oli vähän vastentahtoista, Mikoa olisi enemmän kiinnostanut muut suunnat kuin syvempi vesi. Namin avulla sain Mikon takaisin syvemmälle ja lopulta Miko ui hetken aikaa. Sen jälkeen Miko lähti takaisin kohti rantaa ja se olikin hyvä aika lähteä kotiin. Reissu sai Mikon väsytettyä ja se yritti nukkua bussien lattioilla. Olisimme voineet olla tuntia aikaisemmin kotona ellen minä olisi halunnut ottaa kaikkea irti seutulipusta ja matkustaa yhdellä bussilla väärään suuntaan. Ja kun vielä bussissa syventyy feisbuukkiin, niin ei sitä edes huomaa menevänsä toiseen suuntaan...

Suunnitelmissa on mennä rannalle vielä huomenna uudestaan, kun on viimeinen lomapäivä. Täytyykin sitten kiinnittää enemmän huomiota mahdolliseen sinilevään, sillä juuri tänään sain tietää, että yksi koira seurastamme, joka on meidänkin kanssa samassa ryhmässä treenannut, kuoli sinilevämyrkytykseen. Toppelundin rannan viimeisin "ei sinilevää" havainto on kahden viikon takaa, mutta läheiseltä rannalta löytyi tältä päivältä havainto "ei sinilevää".

Illalla osallistuin kenttätalkoisiin, johon kuului esteiden siirtelyä, sillä kenttä lanattiin tasaiseksi. Lähtiessä pääsin tervehtimään Mizyä, Xemaa ja Brandoa. Olipas kiva kun kaikki tulivat niin iloisesti tervehtimään, ensin Mizy ja sitten pennut syöksyivät yhtä aikaa syliin :)