maanantai 9. toukokuuta 2016

Monenlaista harrastusta

Viime maanantaina kävimme Rion kanssa mätsärissä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa. Koirat arvosteltiin roturyhmittäin ja tuomareina olivat ulkomuototuomarit. Pennut arvosteltiin yhdessä ryhmästä riippumatta, mutta ikäraja oli 9 kk, joten Rion kanssa menimme aikuisiin. Ryhmän 8 koiria oli vain 5, joista Rio oli viimeinen ja arvosteltiin yksin. Tuomarina oli tammikuun toisesta pentunäyttelystä tuttu Veli-Pekka Kumpumäki. Tutkiminen pöydällä meni ok, mutta hampaiden katsomisen jälkeen Rio alkaa aina nojata minuun. Liikkeetkin menivät ok. Rio sai punaisen. Punaisten kehässä oli kolme koiraa ja yllättäen Rio sijoitettiin ensimmäiseksi. Tosin ei sen takia, että se olisi ollut paras koira, vaan siksi, että tarvitsee eniten harjoitusta. Tuomari kai ajatteli, että BIS-kehässä pyörähtäminen tekisi Riolle hyvää :) Noh, olen tyytyväinen, sillä ensimmäistä kertaa koirani oli luokkansa ykkönen. Mikolla on muutama 2. ja 3. sijoitus. Palkintona oli 3 kg:n säkki RC nappulaa (jonka jätin mätsäripaikalle, sillä olisi ollut hankalaa viedä se kotiin enkä olisi muutenkaan syöttänyt sitä koirilleni) ja hieno ruusuke. BIS-kehässä palkittiin ensin pennut ja sitten loput. Yhteensä koiria oli 18, joista 10 palkittiin. Tuomarina oli Saija Juutilainen, joka katsoi jokaisen koiran liikkeet erikseen. BIS-kehässä Rio liikkui paljon paremmin. Liikkeiden jälkeen tuomari tiputti 8 koiraa pois. Kuusi oli selkeitä ja sen jälkeen tuomari joutui vielä miettiä. Juuri silloin Rio alkoi kyllästyä seisomiseen ja me saimme lähteä :) Mutta eipähän Rio ainakaan ensimmäisten joukossa tippunut pois :)




Tiistaina alkoi Mikon rallytokotreenit. Puhuimme aluksi tavoitteista, jotka meillä ovat käännökset, erityisesti vasempaan ja motivaation/vireen kasvattaminen. Aloitimme treenit lyhyellä radalla, jossa oli ALO- ja AVO-luokan kylttejä. Miko teki kivasti vuoroa odotellessamme, mutta radalla se jonkin verran paineistui. Osa liikkeistä onnistui ihan kivasti ja osa ei niin hyvin. Ilmeisesti Mikolle oli hankalaa kävellä kohti seinää, koska se alkoi sillä kyltillä aina hidastaa ja se jäi jälkeen. Kouluttaja suositteli harjoittelemaan vasemmalla kääntymisiä tasapainotyynyn avulla. Lopuksi olisi ollut vielä yksittäisinä tehtävinä putki ja sarjahyppy, mutta me jouduimme Mikon kanssa lähteä aikaisemmin.

Mikon treeneistä kotiuduttuamme lähdin Rion kanssa Pitäjänmäkeen Häirikköluokka-kurssille. Meillä oli tällä kertaa kaverina parsonrusseli. Russeli haukkui välillä vähän enemmänkin, mutta hienosti Rio kesti häiriön. Teimme lähestymistreeniä, jossa kouluttaja käveli meitä kohti koiran istuessa vierellä. Tämän jälkeen Rio sai olla vapaasti hihnan päässä ja kouluttaja tuli lähemmäs samalla heitellen nameja maahan. Kouluttaja meni myös kyykkyyn ja alkoi jonkin ajan päästä tehdä käsikohdennusta. Rion kanssa ei ole ollenkaan tehty käsikohdennusta niin, että se koskisi jonkun muun kuin minun kämmentä, mutta hyvin se silti onnistui. Kouluttajan noustua seisomaan, hän myös käski Rioa istumaan ja palkkasi siitä. Tauon jälkeen kouluttajan mies tuli mukaan häiriöksi. Hänen läsnäolo selkeästi jännitti Rioa, varsinkin silloin, kun hän oli kyykyssä. Rio meni kyllä hakemaan nameja ja koskemaan kouluttajan kättä, mutta se ei mennyt reippaasti lähelle, vaan jätti takajalat paikalleen ja kurkottautui eteenpäin. Lopuksi kouluttaja vielä lähestyi Rioa yksin, jotta sille jäi rento fiilis vieraasta ihmisestä.

Keskiviikkona alkoi Rion agilitytreenit. Meillä on kaksi kenttää treenikäytössä ja lisäksi vapaatreenialue. Etukäteen olin miettinyt, miten Rio kestää kaiken sen häiriön. Meidän ryhmässä on apukouluttaja, joten treenipisteitä on kaksi. Siinäkin on paljon häiriötä. Lisäksi lämmin sää oli houkutellut Kivikkoon paljon muitakin ihmisiä. Vähän väenpaljous (jalkapalloilijat, frisbeegolffarit) jännitti Rioa, mutta agikentällä Rio oli hyvin rennon oloinen. Se jäi tosi nätisti istumaan, kun lähdin radalle kuuntelemana kouluttajaa. Välillä Rio seisoi ja katsoi ympärilleen ja välillä se meni maahan tai istui. Yhtään ääntä ei kuulunut, joten olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Ehkä hallissa Rio vikisi, kun se näki minut, mutta kentällä se ei varmaan nähnyt, kun olin kauempana ja aidat välissä. Ensimmäisellä pisteellä harjoiteltiin hypyn tarjoamista ja toiselle leikkimistä. Erotimme kentän putkilla, joten häiriö ei ollut liian suuri. Rio kävi ensin hypyllä. Käytössä oli yksi siiveke ja aloitimme sillä, että ohjaaja on kyykyssä siivekkeen takana. Sitten välimatkaa vähän kasvatettiin ja pienen tauon jälkeen seison siivekkeen takana. Riolla sujui hyvin, sillä se oli tuttua juttua. Rio keskittyi tosi hyvin tekemiseen, mutta silloin, kun se ei ollut keskittynyt, niin se alkoi huomioida ympärillä olevia häiriöitä. Kutsusta se tuli kuitenkin aina luokse. Toisella pisteellä kokeiltiin niin, että apukouluttaja leikkii Rion kanssa. Otin käyttöön kaikista kivoimman lelun eli kaninkarvalelun. Rio lähti hyvin leikkimään vieraan ihmisen kanssa ja lopulta alkoi ihan kunnolla vetää murinoiden kera. Kokeilimme myös kuolleelle palkalle lähetystä. Sekin sujui hyvin. Rio lähti vetämään kunniakierroksia ympäri kenttää eikä siltä saanut lelua hetkeen takaisin. Olisi varmaan pitänyt käyttää vähemmän kivaa lelua palkkana, että kivemmalla olisi saanut Rion luopumaan lelusta. Nakkiin Rio ei meinannut vaihtaa kaninkarvaa. Lopuksi kokeilimme vielä niin, että kouluttaja pitää Riosta kiinni ja minä lähden juoksemaan, tiputan lelun ja jatkan juoksemista. Rio juoksi ensin lelun ohi, mutta palasi sitten hakemaan sen. Riolta jäi varmaan huomaamatta lelun tiputus, sillä sille oli erittäin epämukavaa, että vieras ihminen pitää siitä kiinni eikä Rio siksi katsonut minuun päin. Olen tosi tyytyväinen siihen, miten hienosti Riolta sujuivat ensimmäiset agilityn ryhmätreenit :)


Pyörähdys

Hyvä kontakti!

Puolenvaihto takaa
Kuvat lauantain rallytokokoulutuksesta © Sanna Pyykkönen

Torstaina oli näyttelyn vuoro. Lähdimme Lempäälään Xeman ja Mizyn perheen kanssa. Rio matkusti valjaissa minun ja Idan välissä. Ensin Rio oli sylissäni, mutta sitten se uskaltautui keskelle ja meni maaten. Näyttelypaikalla paistoi aurinko koko päivän eikä siellä ollut varjoa ollenkaan. Onneksi naamassa oli suojakertoimen 50 aurinkorasvaa. Kooikerit 14 kpl olivat viimeisenä kehässä. Junnuluokkaan oli ilmoitettu 4 urosta, mutta kolme oli paikalla. Kaikki kolme olivat erikokoisia, yksi aika kookas, pikku-Rio ja Nano näiden väliltä. Kookkaampi uros ja Rio mitattiin. Tuomari ilmeisesti halusi nähdä onko toinen yli sallitun rajan ja toinen alle. Ensin kolmikko ravasi yhdessä kehän kahdesti ympäri. Ensimmäisen kierros meni meiltä huonosti, sillä Rio oli säntäilemässä muiden perään. Toiselle kierrokselle sain sen kulkemaan nätisti. Pöydällä meni taas niin, että hampaiden katsomisen jälkeen Rio alkoi nojata minuun. Keskityin niin hampaiden katsomiseen, etten huomannut Rion olevan ihan pöydän reunalla ja toinen takajalka luiskahti yli laidan. Tutkimisen jälkeen tuomari antoi meille pienen hetken hengähtää ja sitten hän mittasi Rion koska halusi nähdä "kuinka paljon se on alle". Ensin mittaaminen ei meinannut onnistua, mutta sitten sain Rion seisomaan kunnolla sen aikaa, että tuomari pystyi toteamaan sen olevan ihan hyväksyttävän kokoinen. Liikkeet menivät ok ja pääsääntöisesti Rio malttoi seisoa hienosti arvostelun ajan. Arvostelu kuulosti oikein hyvältä ja hetken aikaa mielessä käväisi, että ehkä tästä voisi tullakin enemmän kuin EH. EH:n Rio kuitenkin sai ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Kilpailuluokassa oli yksi ERIn saanut ja kaksi EH:n saanutta ja Rio oli viimeisenä. Liikkeet yhdessä muiden kanssa ei vaan onnistunut, joten Riolle luokan 3. sija.

5.5.2016 Spanieliliiton II-erikoisnäyttely, Lempäälä, tuomari: Kirsi Nieminen
"Koon alarajoilla oleva uros jolla oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme, oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula, tiivis runko. Hieman luisu lantio. Kokoon sopiva raajaluusto. Hyvät takakulmaukset. Hieman alhainen hännänkiinnitys. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Esiintyy hyvin." JUN-EH JUK3

© Ida Alexandersson


Näyttely meni siis oikein kivasti. Paluumatkalla Rio meni jo suoraan keskipenkille nukkumaan. Poikkesimme Tuusulan kautta hakemassa tolleripennun Mizyn ja Xeman perheeseen päivähoitoon. Kokonaan pentu muuttaa heille tällä viikolla. Rio istui loppumatkan sylissäni eikä oikein tiennyt, miten etupenkillä olleeseen pentuun olisi pitänyt suhtautua. Enemmän Rioa jännitti kuin kiinnosti. Pentu oli tietenkin tosi söpö :) Illalla Riolla olisi alkanut tokoalkeet, mutta totesin, että on parempi antaa pikkumiehen levätä.

Alla olevat kuvat © Ida Alexandersson 







Alla olevat kuvat © Karoliina Vainio
 


Täytyy vielä pistää vielä yhdet vertailukuvat, molemmat © Ida Alexandersson

 Rio 10 vko & Rio 10 kk

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti